Tupakoijien oikeudet vessasta alas

Kaikkien mielestähän tupakointi on paha asia, ja jokainen askel sen vähentämiseksi hyvä? Vaikka vähentäminen tapahtuisi tupakoijien oikeuksia polkemalla, ja heitä nöyryyttämällä ja leimaamalla?

Moni on viime päivinä ällistynyt, kun markettien tupakka-automaateista ei enää näekään, mitä tilaa. Sen sijaan, että asiakas voisi jo jonottaessaan painaa nappia ja saisi haluamansa tuotteen, joutuu ensin kysymään myyjältä, mistä numerosta tuotteen saa. Myöskään hinnat eivät ole enää esillä (sikäli kuin ne tupakanhimoiselle mitään merkitsisivät).

Suomi on asettanut tavoitteekseen tupakoinnin lopettamisen kokonaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä tupakoinnin kieltämistä, toisin sanoen kieltolakia, joka koskettaisi (tällä hetkellä) yhtä viidestä suomalaisesta.

 

Lakeja hivutetaan hiljaa

Baaritupakoinnin rajoitukset alkoivat muutama vuosi sitten hyvin maltillisesti, vain baaritiskitupakoinnin kiellosta ja paremmasta ilmastoinnista.

Sitten hyvin pian vaadittiin savuttoman puolen järjestämistä ravintoloihin. Rajoitus toisensa jälkeen ajettiin läpi, ja katsottiin ”onnistuneeksi” – kunnes tupakoivat asiakkaat oli ajettu suurimmaksi osaksi ulos kadulle. Juuri tähän tapaan epäsuositut lait ajetaan läpi.

Mikä tapahtui baareissa, on jo alkanut tapahtua koko yhteiskunnan laajuudessa. Seuraavassa vaiheessa tupakoijat voidaan ajaa jopa työttömiksi, ja jo vuosia on siellä täällä esitetty vaatimuksia, että esimerkiksi parveketupakoijat voisivat menettää asuntonsa.

 

Terveystekoja rajoitusten sijaan

Samaan aikaan, kun tupakointia halutaan rajoittaa terveysvaikutusten perusteella, myyntipakkauksissa ei edelleenkään edes listata kunkin tuotteen sisältämiä lisäaineita. Tämä voisi vaikuttaa ostopäätöksiin paljon merkittävämmin kuin meneillään olevat hankkeet, ja olisi kuluttajansuojan kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Kun elintarvikkeissa ihmisiä pelottaa jo E-koodilla merkitty c-vitamiinikin, niin röökiaskissa listatut oikeesti vaaralliset aineet voisivat tosissaan ohjata käyttötottumuksia turvallisempään suuntaan, edes luonnonmukaisemman tupakan pariin.

Muista tupakkatuotteista

Nuuskan myyntikielto työnnettiin Suomeen epädemokraattisesti, ja on kumottava. Tämä on vakaa mielipiteeni, vaikka en ole koskaan kokeillutkaan nuuskaa.

Tämänhetkinen ns. sähkötupakkatuotteiden syrjintä lainsäädännössä vaikuttaa epäilyttävästi lääketeollisuuden suosimiselta. Nikotiini ei voi olla patentoitava keksintö sen vuosituhansia jatkuneen käytön jälkeen, eikä ole mitenkään perusteltavissa, että ainoastaan lääketeollisuus saisi valmistaa ja markkinoida käsikaupan nikotiinituotteita.

Syy, miksi näin tehdään, ja näiden ”lääketuotteiden” myynti myös apteekkien ulkopuolella on sallittu, on ainoastaan taloudellinen. Sinänsä pienihaittaiset (mutta silti haitalliset) korvaushoitotuotteet on käytännössä monopolisoitu lääketeollisuudelle, joka nyhtää niistä merkittäviä tuloja.

Sähkösavukkeetkin ovat merkittävästi varsinaista tupakkaa haitattomampia korvaushoitotuotteita. Ne ovat auttaneet monia joko vähentämään tupakointia, tai jopa kokonaan pääsemään riippuvuudestaan.

Vähemmän haitallisten tupakka- ja nikotiinituotteiden torjuminen markkinoilta on ainoastaan tupakkateollisuuden ja lääkevalmistajien intresseissä, ja sekä kansanterveyttä, yksilönvapautta, että tervettä kilpailua vastaan.

Piraattipuolueen kanta

Puolueohjelmamme mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ja jokaisella tulee lähtökohtaisesti olla oikeus tehdä henkilökohtaisia valintoja myös silloin, kun nämä ovat itselle haitallisia.

Henkilökohtainen kantani on selvä. Suomi ei tarvitse lisää syrjintää, ei lisää kieltolakeja, eikä lisää yksilönvapauksiin kohdistuvia rajoituksia.

Katson syrjinnäksi esimerkiksi ”tupakoimaton kaupunki” -tyyppiset hankkeet, joissa työntekijöitä käytännössä uhataan potkuilla ja pakotetaan vieroitushoitoon. Riski tupakoinnin terveyshaitoista on nimittäin mitätön verrattuna esimerkiksi työttömyyden tai syrjäytymisen seurauksiin, sekä henkisiin että fyysisiin.

Holhous synnyttää kapinahenkeä

Positiivinenkaan muutos, joka ei lähde ihmisestä itsestään, on pakottamista. Viranomaiset ja lainsäätäjät ovat astumassa oman erinomaisuutensa miinaan.

Nykyään tupakoinnin lopettaminen on henkilökohtainen saavutus; jo lähitulevaisuudessa se voi olla ylhäältä saneltu pakko, ja henkilökohtaisella tasolla suurempi saavutus saattaakin olla se, että keksii keinoja saada tupakkaa.

Kieltolait ja pakkorajoitukset toimivat itseään vastaan. Nytkin Suomeen salakuljetetaan tupakkaa jatkuvasti, vain verotuksen aiheuttaman rangaistusluonteisen hinnan ansiosta; tulevaisuudessa, jos tupakka muuttuisi laittomaksi, sen hinta (ja rikollisten liikevoitot) kasvaisivat merkittävästi, ja näiden kannattaisi myös aggressiivisesti pyrkiä laajentamaan markkinoitaan.

Mutta lainsäätäjien mentaliteetilla tämäkin tarkoittaisi, että kontrollia pitäisi vain entisestään lisätä, jotta heidän jalot tavoitteensa voisivat toteutua.

Johtopäätös

Periaatetavoite tupakoinnin lopettamisesta Suomessa kokonaan tulisi asettaa kriittiseen tarkasteluun, sen sijaan että poliitikot ja virkamiehet hivuttavat sitä läpi lähes salassa.

Kansantaloudellisesti tupakoijat on todettu paremmiksi kuin tupakoimattomat; he kuolevat nuorempina eivätkä kuormita vanhustenhuoltoa, ja tästä oikeudestaan he maksavat elämänsä aikana kymmeniä tuhansia euroja pelkkiä veroja.

Mutta päättäjien unelmayhteiskunta alkaa yhä enemmän vaikuttaa yhteiskunnalta, jossa kukaan ei tee mitään, mitä ei ole erikseen sallittu, ja mieluummin heidän toimestaan suositeltu.

Maatalousministerin salapuuhat – ACTA hyväksytty Ministerineuvostossa

Viime viikolla Suomen maatalousministeri Jari Koskinen (kok) osallistui Euroopan unionin neuvoston kokoukseen eurooppalaisten kollegojensa kanssa. Suomesta mukana oli myös valtiosihteeri Risto Artjoki. Ministeriön sivuilla asiasta ei tiedoteta, eikä uutisissa kerrota.

Kokous oli suurmenestys, sillä joka ainoa ehdotus oli huolella valmisteltu, ja hyväksyttiin yksimielisesti lähetettäväksi edelleen parlamenttiin.

Tässä niistä muutama:

– Suunnitelmat kalastuskiintiöistä tuleville vuosille;

– Geenimodifioidun puuvillalajikkeen (Dow Chemical Company), sekä kolmen eri GM-maissilajikkeen (Syngenta AG) hyväksyminen EU:n markkinoille – ei kuitenkaan EU:ssa viljeltäviksi;

Ihan hyvä, nämä kuulunevat kyseisten ministerien toiminnanaloihin, ja kaikkea. Ainakin kalastuskiintiöt ovat oikeasti tärkeä asia, sillä suurin osa EU:n vesillä kiinnisaaduista kaloista kipataan tällä hetkellä takaisin mereen– kuolleina.

Ja patentoitujen GM-kasvien viljeleminen muualla maailmassahan ei haittaa eurooppalaisia. Tosin ulkomaille näin tarjottu kilpailuetu saattaa lopulta pakottaa omankin maataloutemme hyväksymään GM-tuotteet – jolloin ruuan siemenistä tulee biokemianyritysten monopoli.

– 500 miljoonaa euroa vuodessa EU:n ruoka-apuun köyhille 2012-2013;

Ahaa, myös sosiaalipolitiikka liittyy… no, ehkä maataloudella oli siihen jotain sanottavaa? Tai ehkä ne laidan yli heitetyt kalat voitaisiinkin jakaa köyhille, edes. Ainakin EU-päättäjät ovat jo kuukausien ajan luvanneet tehdä kalaongelmalle jotain…

..ja tätähän te odotitte?

– ACTA, eli Anti-Counterfeiting Trade Agreement, kauppasopimus, jonka tarkoituksena on yhtenäistää maailman tekijänoikeuslait.

No niin. Tässä se taas tuli. Sopimus, jonka EU-parlamentti jo kerran selväsanaisesti torjui, on nyt kuitenkin ujutettu sen äänestettäväksi. Uutispimento on ollut melkein täydellinen.

Mikä ACTA? Muistan kuulleeni siitä…

ACTA on tekijänoikeusjärjestöjen ja suuryritysten jo vuosia täysin salassa, maailmanlaajuisesti, lobbaama sopimushirviö, jonka tarkoituksena on rajoittaa mm. tiedostojen kopiointia, geneerisiä lääkkeitä ja muita ”tuoteväärennöksiä”.

Sopimusteksti on yritetty erittäin huolellisesti pitää poissa julkisuudesta ennen sen läpiajamista, sen puolesta on kulisseissa lobattu suurella rahalla, ja sopimus on niin epämääräinen, että harva lainsäätäjä tuskin olisi tutustunut siihen lainkaan ilman aktivistien rummutusta.

Vuoden 2010 maaliskuussa EU-parlamentti sai jo vuosia valmistellun sopimustekstin luettavakseen, mutta vasta uhattuaan komissiota Euroopan tuomioistuimella. Noihin aikoihin myös tekstin senhetkinen versio vuodettiin ensimmäistä kertaa täysin julkiseksi.

Sopimuksen varsinaisena tarkoituksena on hiljalleen pakottaa koko maailmaan vastaava lainsäädäntö kuin Yhdysvalloissa jo kymmenen vuotta sitten hyväksytyssä Digital Millennium Copyright Actissa, sekä joukoittain muita säädöksiä ja rajoituksia.

Hirttosilmukka kaulaan

Sopimusta on puolusteltu monissa maissa mm. sillä, että kaikkia sen sisältämiä mahdollisuuksia ei olisi PAKKO käyttää jäsenmaissa. Eipä niin; kenenkään kotimaassahan ei koskaan ole säädetty huonoa lakia, ja ketäpä haittaisi, jos sorretuksi joutuu vain ulkomailla käydessään?

Suomessa tällaisia sopimuksia käytetään jatkuvasti perusteluina uusien, tiukempien lakien säätämiselle. Poliitikkomme haluavat järjestään miellyttää sekä ulkovaltoja että ison rahan lobbareita, vaikka samalla loukkaisivat sekä oman kansansa että kansantaloutensa etua.

Lähes mitä tahansa tekijänoikeusmafia täällä on halunnut, se on myös saanut.

ACTA tarkoittaa alkuvaiheessa vain hirttosilmukkaa kuluttajien kaulaan. Köyttä tulevat tämän jälkeen kiristämään kaikkien maiden lainsäätäjät, kilpaa; yrittäen olla toinen toistaan suosiollisempia suuryrityksille.

Miten taistelemme vastaan?

EU-parlamentti on aktiivisten kansalaisten ansiosta jo kertaalleen torjunut salassa läpi ajetun lain ohjelmistopatenteista, ja viime vuosina vastustanut myös ACTAa moneen otteeseen. Suurin ansio tästä lienee kansalaisilla ja aktivisteilla, jotka ovat asiasta tiedottaneet, ja pitäneet yhteyttä edustajiinsa.

Nyt kansainvälinen paine ACTAn hyväksymiseen on kasvanut, sillä sopimus on jo mennyt läpi monella muulla talousalueella. Mutta toivoa on vielä.

Maatalousministeriltämme voisi kenties joku kysyä, kenen mandaatilla hän toimii kumileimasimena Kauppa- ja teollisuusministeriön asioille? Tosin syylliset lienevät harvinaisen selvillä.

Tässä on taas aihe, josta kannattaisi vaatia selvitystä niin kansanedustajiltaan, kuin euroedustajiltaankin.

Kannattaa tuoda selville, miksi tämmöinen sopimus huolettaa, ja vähäsen kysellä, onko lainsäätäjillä edes hajua siitä, mitä ministereiden kautta, jälleen kerran piilossa, yritetään ajaa läpi.

 

Edit: niin, uutisia aiheesta maailmalta.

OsNews

Techdirt

ZDnet

Sensuurin vaatijat – älkää naurako niille!

Internetiäsi ollaan ottamassa pois. Aika kauan tätä vapautta on kestänytkin, mutta ilmeisesti lainsäätäjät ja -valvojat ovat lopulta hiljalleen tajuamassa, miten verkko toimii, ja mitä kaikkea se mahdollistaa. He ovat kauhuissaan, ehkä syystäkin.

Rajoittamaton viestintä, edes jälkikäteen sensuroituna, ei Suomen päättäjille nyt vain mitenkään sovi, sen paremmin kuin se sopii viestinnän rajoittamisesta rahansa ansaitseville mediayrityksillekään. Molemmat kyllä keksivät tekosyitä ottaa sen hallintaansa.

Yksittäisten netinkäyttäjien ahdistelusta on edetty jo palveluiden tuottajien, ja seuraavaksi itse verkon infrastruktuurin tuottavien yritysten kimppuun.

Jos tällä tiellä jatketaan, tuloksena saadaan ennemmin tai myöhemmin aikaan rajoittamaton kontrolli. Tietenkään tämä ei ole varsinainen tavoite, mutta mitä muutakaan voi seurata, jos rajoituksia jatkuvasti lisätään?

 

Miksi ei nauraa?

”Hah hah, eihän ne mihinkään pysty!”
”Paranoidi!”

Kyllä poliitikkojen ja virkamiesten puheet aina aluksi naurattavat. Heistä tulee vaikutelma höpsöinä kukkahattutäteinä ja -setinä, ja heidän yrityksensä kansalaisten kontrollointiin näyttävät aina aluksi yhtä onnettomilta ja typeriltä kuin heidän lähtökohtansakin. Ja yritetyt keinot ovat, aluksi, aivan puutteellisia.

Mutta kun he tarpeeksi yrittävät, niin ne keinot alkavat parantua. Lähtökohdat taas EIVÄT parane. Jästipäät, jotka haluavat kontrolloida muita ihmisiä, eivät koskaan tule luopumaan ajattelumalleistaan.

Päin vastoin, he käyvät vain raivokkaammiksi, kun huomaavat, että heille nauretaan.

 

Mika Illman, julkisuuteen vaatimuksinesi!

Valtionsyyttäjä Mika Illman on jo aiemmin profiloitunut varsinaiseksi vapauden antisankariksi, eikä hän tänäänkään petä:

”Sanomalehden verkkokeskusteluista vastuu voi olla lehden toimituksella, mutta kysymys kuuluukin, miten iso vastuu on operaattorilla, joka vain pitää yllä tekniikkaa, mutta myötävaikuttaa kuitenkin aineiston saatavilla pitämiseen.”

Ei siis riitä, että viestin kirjoittaja on vastuussa sanomisistaan, ja palvelun toimitus / moderaattori voidaan saattaa vastuuseen viestin pitämisestä näkyvillä (ts. pakottaa poistamaan se).

Nyt vastuuseen halutaan myös teleoperaattori, joka alunperin mahdollistaa bittien siirtymisen kirjoittajan, palvelun ja lukijan välillä.

Niin, bittien. Joita operaattorilla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla edes mitään oikeutta vilkuilla, vaan ainoastaan saattaa ne mahdollisimman nopeasti perille.

Tällaiset ideat ovat vihapuhetta Internetiä, sananvapautta, ja joka ainoan ihmisen omaa arviointikykyä kohtaan.

Suomeksi sanottuna kyseessä on vaatimus, että 2000-luvun viestinnän vallankumous vedetään vessasta alas, ja sen tilalle tuodaan totalitaarinen valvontakoneisto.

 

Vastaavia hankkeita maailmalla

Maailmalla yritetään kyllä sensuuria, myös ihan operaattoritasolla, jatkuvasti. Esimerkiksi Kiina, Iran, Kuuba yms. paikat ovat hyviä esimerkkejä.

Hallituksen esto- ja vakoilujärjestelmät toimivat tosi hienosti myös Egyptissä ja Libyassa – tosin niitä pystytettiin häthätää, kun niiden tarpeeseen herättiin hieman liian myöhään.

Näissä maissa väärinajattelijoille on/oli luvassa vähän kovemmat rangaistukset kuin ne sakkotuomiot, joita mm. Illman on täällä läpi runnonut.

 

Suomi amerikkalaisyritysten talutusnuorassa

Yhdysvalloissa, missä sananvapauden rajoittaminen ei oikein tule kyseeseen, vastaavaa sensuuria, operaattori/palveluntarjoajavastuita myöten, on ajettu lähinnä piratismin torjunnan nimissä.

Näitä lakeja on tungettu myös ”liittolaismaille” vaihtelevalla menestyksellä. Suomi on tähän mennessä ollut mallioppilas: täällä musiikin jakamisesta saa merkittävästi raskaamman rangaistuksen kuin esimerkiksi avoimista kehotuksista väkivaltaan.

Viimeisin Amerikan lakiuudistus joutui vain muutama päivä sitten vastatuuleen, kun suuryritykset Facebookista ja Googlesta alkaen tajusivat, että heidät todellakin voisi saattaa vastuuseen lähes mistä tahansa, mitä käyttäjänsä ovat tehneet.

Läpi mennessään nyt vaiheessa oleva SOPA (Software Online Piracy Act) edellyttäisi todella monen verkkopalvelun sulkemista, tai monimutkaisia, kalliisti toteutettavia rajoituksia, jotka luultavimmin ajaisivat käyttäjät pois.

Hyvitysmaksu – ketä kiinnostaa?

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) halusi laajentaa hyvitysmaksua. Maksupohjan laajentaminen kaatui, entiset maksut nousivat. Kompromissiin vaikuttivat varmasti asiasta noussut häly, Nokian reaktio ja toisten viranomaisten kielteiset lausunnot. LYHTY:n projektinjohtaja, tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira pitää aiemmassa kirjoituksessaan ”esityksen nostattamaa hälyä täysin suhteettomana”.

Kairalla on hyviä pointteja. Koko hyvitysmaksujärjestelmä uudistetaan jo ensi vuonna, jolloin nykyisenkaltaisesta maksusta luovuttaneen. Kannattaako taistella juuri nyt? Lisäksi hyvitysmaksut ovat pääsääntöisesti aika pieniä summia laitteiden kokonaishintaan nähden. Tai sitten tallennusvälineen hinta ylipäänsä on niin pieni, ettei maksulla ole arkikäytössä hirveästi väliä.

Jotkut harrastekäyttäjät valittavat toki aiheellisesti ikävästi kirpaisevista hyvitysmaksuista. Suomen kameraseurojen liitto on kampanjoinut niitä vastaan. On myös ylipäänsä perverssi ajatus, että pari laillista yksityiskopiota aiheuttaisivat taloudellista menetystä, jota pitäisi korvata.

Silti: hyvitysmaksu – ketä kiinnostaa? Me suomalaiset pystymme kyllä tämän vääryyden yhteisönä kestämään. Sen sijaan tekijänoikeusrikoksista tuomittujen talous ei kestä satojen tuhansien eurojen korvauksia. Ne ovat suurin vääryys tämänhetkisessä tekijänoikeusjärjestelmässä. Olisin valmis vaikka hyvitysmaksujen kymmenkertaistamiseen, jos sillä saataisiin edes Suomen tekijänoikeusjärjestöt lopettamaan epäinhimillinen piraattijahti.

EFFI:n kritiikkiä saanut kampanja on kuitenkin hyvä, koska se kiinnittää keskivertokansalaisten huomiota tekijänoikeusasioihin. Kampanja kertoo myös turhautumisesta valtakoneistoon. EFFI on vuosikaudet yrittänyt saada järkeä asioihin.

Arhinmäki on ministeriaikanaan ollut hyvä sanoissa, muttei teoissa. Ensimmäinen varsinainen teko oli vaatimus laajentaa hyvitysmaksua. Hänen edeltäjänsä, RKP:n Stefan Wallin, edusti viime vuonna tiukempaa linjaa. Taiteilijat syyttivät häntä ”hyvitysmaksun romuttajaksi”. Maksun laajentamisessa ei siis ollut kyse ”pakon edessä” tehdystä ratkaisusta.

Lisäksi Arhinmäki ilmoitti, ettei tekijänoikeuden työsuhdeolettama etene hänen kaudellaan. En ole kovin innostunut tästä. Tekijänoikeustoimikunnan tuoreessa esityksessä kaavaillaan näet tv- ja radiokanaville sekä lehdille oletusarvoista oikeutta käyttää niille tehtyjä teoksia osana verkkoarkistoa, kuten Ylen Elävää arkistoa. Tekijällä olisi mahdollisuus erikseen kieltää käyttö.

Nyt oletus on se, ettei tällainen käyttö ole sallittua ilman erillistä lupaa. Tämä on rajoittanut vakavasti esimerkiksi Elävän arkiston kehittämistä. Yksi Tekijänoikeusfoorumin ”piraattihenkisistä” puheenvuoroista tulikin Elävän arkiston edustajalta.

Edellä kuvattu esitys on harvinainen valopilkku tekijänoikeuspolitiikassa. Se merkitsee kuitenkin työsuhdeolettaman vahvistumista. Aikooko Arhinmäki siis pysäyttää lain?

Arhinmäki on myös todennut vastustavansa nettisensuuria. Jos tekijänoikeustoimikunnassa valmisteltu sensuurilakiesitys jää homehtumaan hänen pöydälleen loppuvaalikaudeksi, annan hyvät pisteet.

Eräs konkreettinen parannus, jonka Arhinmäki voisi halutessaan tehdä, olisi asettaa jonkimoinen katto tekijänoikeuksien rikkomisesta määrättäville korvauksille. Arhinmäkihän on sanonut olevansa ”tekijän puolella isoja mediakorporaatioita vastaan”. Hän voisi myös asettua kuluttajan puolelle niitä samoja korporaatioita vastaan. Sitä odotellessa…

Lisää kuunneltavaa ja luettavaa:

LYHTY:n Lauri Kaira ja EFFI:n Ville oksanen YleX:ssä (nauhoite)

Lilja Tammisen blogikirjoitus
Ville Hautakankaan blogikirjoitus

Suomen kartat ovat yhteistä omaisuutta

Valtiovarainministeriön budjettiosasto on päätynyt vastustamaan hanketta, jossa verovaroin tuotetut kartat saatettaisiin vapaaseen käyttöön. Tällä hetkellä Maanmittauslaitos saa tuottamistaan kartoista enää vaivaiset 1,5 miljoonaa euroa vuosittaisia tuloja.

Nämä kartat ovat yhteistä, kansallista omaisuuttamme. Ne on jo tuotettu valmiiksi, paljon tuota hintaa kalliimmalla, mutta tietyt tahot haluaisivat ilmeisestikin yhä pantata niitä.

Viime vuosina kaupalliset toimijat ovat tarjonneet yhä laadukkaampia ilmaisia karttapalveluja, sekä maksullisia että muka-ilmaisia, ja ne toimivat suoraan navigaattorissasi, kännykässäsi tai tietokoneessasi. Nämä ovat jo vakavasti nakertaneet Maanmittauslaitoksen liikevoittoja. Mutta kaupalliset kartat ovat suljettua teknologiaa, jonkun muun omistamia. Et voi tehdä omaa, parempaa karttapalvelua niiden pohjalta, sitoutumatta palveluntarjoajan alustaan, ja/tai maksamatta muhkeita rojalteja.

Kuitenkin, koko valtakunnan karttojen esille saamiseen tarvittaisiin ilmeisesti vain nuo puolentoista miljoonan euron lunnaat joka vuosi, ja vähän lisää täytyisi maksaa siitä, että tuo jo valmiiksi tietokannoissa oleva data saatettaisiin helposti kenen tahansa ladattavaksi.

Mutta miksi?

Jokaisella autoilijalla tai matkailijalla voisi pian olla täydellinen Suomen kartasto aina taskussaan. Toimi Internet tai ei. Kuka tahansa voisi tulostaa tai painattaa haluamansa alueen kartat, haluamallaan tarkkuudella – peruskartoista alkaen.

Eikö kuulosta varsin hyvältä idealta? Tiekartat, maastokartat, ilmakuvat, kaikki voisivat olla ladattavissa samasta, varmasta paikasta. Olet jo maksanut niiden laatimisesta ja ylläpidosta koko ikäsi, nyt voisit myös hyötyä niistä nykyaikaisesti.

Maanmittauslaitoksen kartat ovat tarkempia ja ajantasaisempia kuin mikään, mitä saat ilmaiseksi Internetin takkuisista, mainosrahoitteisista palveluista. Ja voisit tallentaa ne ihan itse valmiiksi laitteeseesi, eikä sinun tarvitsisi odotella, että isot kuvat siirtyvät pätkivän datayhteyden yli, kun olet jossain tunturissa, missä 3G ei kuulu.

Jos data olisi saatavilla, kuka tahansa ohjelmointitaitoinen voisi rakentaa sen pohjalta tarkemman, nopeammin toimivan ja ajantasaisemman karttapalvelun, kuin mitä esimerkiksi Google, Microsoft, Nokia tai Garmin tällä hetkellä tarjoavat.

Vaan valtiovarainministeriö on ilmoittanut, että ei ole valmis tämmöiseen ”budjettirahoitukseen”.

Tämä on vakava piraattiasia

Suomen kartat ovat yhteistä omaisuutta, joka nykyisellään on käytännössä lahjoitettu kaupallisille toimijoille. Nämä eivät maksa sen hyödyntämisestä kuin pikkusummia, ja sitten panttaavat tietoa, ja lopulta kuppaavat kuluttajia moneen kertaan sen käyttämisestä.

Lisäksi tuo yhteinen omaisuus on jo nyt aivan alikäytettyä, koska paljon sitä heikkolaatuisempi materiaali on kuluttajille helpommin saatavilla – vaikka olisikin paljon vähemmän käyttökelpoista.

Piraattipuolue on jo pitkään vaatinut yhteisellä rahalla tuotettua tietoa myös aidosti yhteiseksi, avoimessa muodossa vapaasti saataville. Kartat ovat erinomainen esimerkki tällaisesta tiedosta. Niiden tuottamiseen käytetään vuodessa miljoonia euroja yhteistä rahaa, mutta nyt veronmaksaja joutuu maksamaan niistä vielä uudestaan, jos haluaa niitä käyttää.

Tällainen toimintamalli saattoi olla hyväksyttävä silloin, kun joku yksittäinen kustantamo oli tehokkain tapa levittää kartat saataville paperilla, ja julkaistuista kartoista todella tuli jotain liikevoittoa valtiollekin.

Nykyään on kuitenkin paljon tehokkaampiakin keinoja, ja ne tulisivat paljon edullisemmiksi meille kaikille.

Uusi puolueohjelma

Piraattipuolue hyväksyi Tampereella 4.12. pidetyssä syyskokouksessa uuden puolueohjelman. Puolueohjelman ydinsisältönä säilyvät tietoyhteiskunta- ja kansalaisoikeuskysymykset. Niitä käsitellään aiempaa kattavammin. Myös talous- ja koulutuspolitiikkaan otetaan kantaa.

Lehdistötiedote
Uusi puolueohjelma verkkosivuilla
Uusi puolueohjelma pdf-tiedostona

Uuden puolueohjelman sisältö lyhyesti:

Sananvapaus ja yksityisyydensuoja

  • Teksti pysyi suurin piirtein ennallaan.
  • Lisättiin vaatimus voimakkaan lähdesuojan turvaamisesta.
  • Korostetaan oikeutta anonyymiin ja nimimerkillä tapahtuvaan viestintään.
  • Vastustetaan yleisiä biotunnisterekistereitä, kuten passien sormenjälkirekisteriä.
  • Tietosuojan osalta vaaditaan jokaiselle oikeutta saada tietää, mihin häntä koskevia tietoja käytetään.

Oikeusturva

  • Uusi osio, jossa halutaan turvata oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja hyvän hallinnon takeet kaikille varallisuudesta riippumatta.
  • Jokaisella, jota vastaan viranomaiset ovat toimineet lainvastaisesti, on oltava oikeus kohtuulliseen korvaukseen ilman raskasta oikeudenkäyntiä.
  • Vaaditaan parempaa laillisuusvalvontaa.
  • Oikeuslaitoksella pitäisi olla paremmat edellytykset käsitellä erityisosaamista tai teknistä ymmärrystä vaativia tapauksia.
  • Kansalaisten yhdenvertaisuus voidaan toteuttaa mielekkäästi poistamalla ihmisten lainsäädännöllinen jaottelu erilaisiin ryhmiin.

Yksilönvapaudet

  • Uusi osio. Lain on taattava ihmisille mahdollisimman kattavat yksilönvapaudet, jotka mahdollistavat sellaisen toiminnan, joka ei loukkaa muiden vapauksia.
  • Yksilönvapauksia tulee rajoittaa ainoastaan sen ollessa välttämätöntä toisten vapauksien ja oikeuksien suojaamiseksi. Teon kieltämisen perusteeksi ei riitä se, ettei joku pidä siitä.
  • Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.

Tekijänoikeudet ja patentit

  • Teksti pysyi suurin piirtein ennallaan.
  • Vaaditaan tekijänoikeusloukkauksista määrättävien korvausten kohtuullistamista.
  • Halutaan nykyisen patenttijärjestelmän lakkauttamista.

Avoin hallinto ja demokratian kehittäminen

  • Kaikille vaaleissa ehdokkaita asettaville ryhmille rahallista tukea ja tasapuolisemmin media-aikaa Ylen ohjelmissa.
  • Vaaditaan parempaa tiedonsaantia hallinnon toiminnasta.
  • Kannatetaan kansalaisaloitteita ja kansanäänestyksiä.

Tietoyhteiskunta

  • Korostetaan avoimien ja vapaiden ohjelmistojen tärkeyttä asiaa koskevan aiemman kannanoton mukaisesti.
  • Korostetaan myös tutkimustiedon mahdollisimman vapaata saatavuutta.
  • Verovaroilla luotujen teosten ja tieteellisen tutkimustiedon tulee olla kaikkien vapaasti käytettävissä.
  • Halutaan luopua kesäajasta.

Talous

  • Uusi osio. Yleislinjaus talouteen on, että oikeudenmukaisen talouspolitiikan perusteena on koko yhteiskunnan etu ilman eri ryhmien vastakkainasettelua.
  • Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan muita tuloja.
  • Sosiaaliturvan asiakkaiden tilitietojen järjestelmällistä tutkimista ei voida hyväksyä.
  • Verotusjärjestelmästä on vähennettävä monimutkaisuuksia ja byrokratiaa.

Koulutus

  • Uusi osio. Opetuksessa halutaan enemmän oman ajattelun ja tiedonhaun painottamista, jolloin asioiden ulkoaopettelu vähenee. Siirryttävä kokeisiin pänttäämisestä syvällisempään ymmärtämiseen.
  • Julkisella rahoituksella tuotetun oppimateriaalin oltava vapaasti käytettävissä ilman tekijänoikeudellisia rajoituksia.
  • Toisen kotimaisen kielen opiskelun tulee olla kaikilla oppiasteilla vapaaehtoista.
  • Opetuksen tulee olla yhteistä opiskelijan uskontokunnasta riippumatta. Uskonto erillisenä oppiaineena ei kuulu nykyaikaiseen opetukseen.
  • Oppisisällöt eivät saa olla ristiriidassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa.

Viihdeteollisuus käy vaihteeksi isojen kimppuun

Huom! Video kirjoituksen lopussa.

Viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat viime vuosina tulleet tunnetuksi erityisesti Suomessa hyökkäämisestä yksittäisten ihmisten kimppuun. Niiden tarmokkuuden vuoksi Suomessa on ollut ainakin neljä tapausta, joissa tavallisten ihmisten niskaan on kaadettu satojen tuhansien eurojen vahingonkorvauksia. Lisäksi on vireillä ainakin kaksi tapausta, jossa vaatimukset ovat miljoonaluokkaa.

Tekijänoikeusjärjestöt ovat myös lähetelleet kiihtyvällä tahdilla tavallisille ihmisille kirjeitä, joissa vaaditaan maksamaan tuhansia euroja siitä, että järjestöt eivät vie epäiltyä laitonta tiedostonjakoa oikeuteen. Viime kesänä järjestöt onnistuivat saamaan tuomioistuimilta päätökset, joilla kolmen yksityishenkilön nettiyhteydet katkaistiin epäiltyjen tekijänoikeusloukkausten vuoksi.

Nyt tekijänoikeusjärjestöt ovat siirtyneet tavallisten ihmisten kiusaamisesta teleyritysten kimppuun. Elisa määrättiin estämään asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -verkkosivustolle. Vastaavat hakemukset oikeuteen on nyt tehty myös muiden suurimpien teleyritysten osalta. Samaan aikaan EU-tuomioistuin antoi kuitenkin päätöksen, jonka mukaan tämäntyyppiset estot ovat EU-lainsäädännön vastaisia.

Elisa-tapauksessa sensuuri on väliaikainen toimenpide, ja sen jatkuminen edellyttää, että tekijänoikeusjärjestöt haastavat The Pirate Bayn oikeuteen. Tekijänoikeustoimikunnassa pyöriteltiin keväällä käytännössä valmista lakiesitystä, jonka toteutuessa teleyritykset voitaisiin pysyvästi määrätä sensuroimaan verkkosivustoja tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksesta oikeuden päätöksellä.

Piraattipuolue vuoti salaisesti valmistellun esityksen tuolloin julkisuuteen. Tekijänoikeustoimikunnan seuraavassa kokouksessa teroitettiin toimikunnan jäsenille valmisteluasiakirjojen luottamuksellisuutta (pöytäkirja 6.6.2011, kohta 3.).

Pari viikkoa sitten Helsingissä pidetyssä tekijänoikeusfoorumissa tekijänoikeustoimikunta ilmoitti, että se ehdottaa opetus- ja kulttuuriministeriölle tällaisen sensuurilain säätämistä. Ratkaisu on ministeriön, viime kädessä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen käsissä. Tekijänoikeusfoorumissa pitämässään puheessa Arhinmäki suhtautui pidättyvästi sensuuriin, mutta korosti kuitenkin piratismin kitkemisen tärkeyttä.

Yksimieliseksi hyminäksi tekijänoikeusfoorumi ei jäänyt. Sensuurilakiesitystä kommentoinut teleyritys DNA:n edustaja lyttäsi sen niin selväsanaisesti, että hänelle pitäisi varmaan ehdottaa Piraattipuolueen kunniajäsenyyttä. (Ks. linkit puhujien esityksiin opetus- ja kulttuuriministerön sivuilla.)

Tähän kiteytyykin se, miksi tekijänoikeusjärjestöt ovat aiemmin jahdanneet lähinnä tavallisia ihmisiä. Tekijänoikeusjärjestöjen asianajaja-armeija pääsee musertamaan pienituloiset yksityishenkilöt oikeudessa ja lisäksi levittämään pelotevaikutusta median kautta varsin suvereenisti. Järjestöjen käydessä teleyritysten kimppuun tilanne on toinen. Kyse on isosta liiketoiminta-alasta, joka pystyy puolustamaan itseään ja lobbaamaan omaa näkemystään päättäjien keskuudessa.

Tällä hetkellä tuomioistuimet joutuvat soveltamaan lakia, jonka viihdeteollisuuden lobbarit ovat ajaneet läpi. Suomen laki on todennäköisesti yksi maailman tiukimmista. Ainakin siltä osin se on tiukempi kuin Yhdysvaltojen laki, että Suomessa erilaisten verkkopalvelujen ylläpitäjillä ei ole minkäänlaista vastuuvapautta palveluiden käyttäjien tekemistä rikkomuksista. YouTuben kaltainen palvelu ei pystyisi toimimaan Suomessa.

Sen suhteen, tiukkeneeko laki entisestään, lopputulos ei ole mielestäni aivan selvä, vaikka EFFI:n Ville Oksanen ehtikin jo tekijänoikeusfoorumissa kyynisesti julistaa sensuurilain hyväksytyksi. Muukin yritysmaailma kuin teleyritykset alkaa jo napista kohtuuttoman tekijänoikeusbyrokratian ja aivan vieraalta planeetalta olevien vastuuvapauspykälien, tai siis niiden puutteen, johdosta.

Kun viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat vihdoin löytäneet itsensä kokoisia tappelupukareita, olisiko liikaa toivottu, että ne jo lopettaisivat raukkamaisen pienempiensä kiusaamisen? Sitä kovasti toivoin tekijänoikeusfoorumissa pitämässäni puheenvuorossa, joka on katsottavissa YouTubessa.