Kopiointi ei ole varkaus

STT:n eilen julkaiseman uutisen mukaan Suomessa varastettiin viime vuonna 146 miljoonan edestä ohjelmistoja. Uutinen perustuu Business Software Alliancen (BSA) tutkimukseen.

Uutisessa rinnastetaan varkaus ja kopiointi. Varkaudessa alkuperäisen tuotteen omistaja menettää jotain, kun taas kopioinnissa alkuperäinen tuote kahdennetaan, eikä osoitettavaa haittaa synny. Myös suomalainen lainsäädäntö tekee selvän eron tekijänoikeusrikkomuksen ja varkauden välille.

Vaikka ohjelmistojen nettilatailu on verrattain yleistä, lienevät varsinaiset ohjelmistovarkaudet melko harvinaisia. En ainakaan osaa kuvitella ketään tunkemassa uusinta Microsoft Officea takin alle Anttilan hyllyjen välissä, kun saman ohjelmiston voi saada vahinkoa aiheuttamatta ja pienemmällä vaivalla internetistä.

BSA:n ilmoittama rahasumma perustuu arvioon kaikkiin suomalaisiin tietokoneisiin asennettujen ohjelmistojen kaupallisesta arvosta. Tämä tarkoittaa sitä, että BSA on laskenut jokaisen ladatun ohjelmiston olevan arvonsa verran pois myynnistä, vaikka todellisuudessa läheskään jokaista ladattua ohjelmistoa ei oltaisi ostettu, jos ne eivät olisi olleet saatavilla kopioina.

Vaikka ohjelmistojen kopioiminen aiheuttaisikin ohjelmistoteollisuudelle tulonmenetyksiä, on BSA:n ilmoittamaa 146 miljoonaa euroa roimasti ylimitoitettu. BSA:n lehdistötiedotteesta toimitettu uutinen on virheellinen.

Sinänsä koko tappelu siitä, onko piratismi varkautta vai ei, on todella typerä ja kopioinnin varakudeksi rinnastaminen on pelkkää keskustelun pois raiteilta viemistä. Kopioinnin varkaudeksi leimaavat pyrkivät seuraavanlaiseen päättelyketjuun: ”Koska varkaus on aina väärin ja kopiointi on varkautta, kopiointikin on väärin.” Ikävä kyllä kumpikaan premissi ei pidä paikkaansa.

Se, onko piratismi varkautta vai ei, on tietenkin vain määrittelykysymys. Nykyisen varkauden määritelmän mukaan se ei ole (katso kuva). Varkauskaan ei ole absoluuttisesti väärin. ”Koska varkaus on yleensä väärin ja kopiointi ei ole varkautta, kopiointikin on väärin.” Päätelmä vaikuttaa järjenvastaiselta, kun premissit on korjattu.

Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että pelkkien varkausleimojen heittelemisen sijaan piratismia vastustavat henkilöt alkaisivat oikeasti esittämään perusteita kopiointia vastaan. Ylinopeutta vastaan ei voi argumentoida kertomalla, että humalassa auton ajaminen johtaa kolareihin. Ylinopeutta vastaan on esitettävä täysin omat argumenttinsa.

Jos oikeasti haluatte koittaa vakuuttaa ihmiset tiedostonjaon vahingollisuudesta, koittakaa olla aliarvioimatta heidän älykkyyttään lähtemällä keskustelemaan pelkällä vastapuolen leimaamisella todellisen perustelemisen sijaan.

6 vastausta artikkeliin ”Kopiointi ei ole varkaus

  1. Lähtökohtana kopiointia varkaudeksi kutsujilla tuntuu olevan ei niinkään menetetty hyödyke, vaan korvaukseton hyötyminen. Tämän ajattelutavan mukaan toisen tekemästä asiasta ei saa hyötyä maksamatta saamastaan hyödystä korvausta tekijälle. Mielestäni tämä aiheuttaa karmean ennakkotapauksen, joka ravisuttaa koko omistajuuden käsitettä.

    Milloin oikeastaan omistat asian, jos tekijällä on oikeus vaatia korvauksia siitä hyötymisestä? Jos kopiointiin sovellettua logiikkaa jatketaan muille aloille, pitäisikö meidän maksaa putkimiehille kuukausimaksua hanavedestä ja arkkitehdeille sillan käytöstä? Minä en ainakaan suoraan ole maksanut mitään asuntoni putkitöistä, joten minähän saan tässä korvauksetonta hyötyä putkimiehen kustannuksella. Eikö putkimiehellä pitäisi olla oikeus repiä putket pois asunnon haltijan vaihtuessa ja vaatia uutta korvausta takaisin laittamisesta?

    Loppujen lopuksi kyse on siitä, mikä on asian varsinainen myyntiarvo. Kiinteille, materiaalisille asioille arvo määräytyy ostohetkellä myyjän ja ostajan välillä. Rahan vaihdettua kättä omistajuussuhde vaihtuu, eikä myyjällä ole enää sananvaltaa siihen mihin tavaraa käytetään. Immateriaalisille asioille arvo tuntuu määräytyvän sen mukaan mitä siitä kyetään kiskomaan irti tavalla tai toisella. Omistajuussuhde ei vaihdu koskaan, ja myyjä voi vaihtaa kaupan ehtoja haluamaansa muottiin. Koska myyjällä (ei välttämättä vähittäis-, mutta oikeudenhaltijalla) on vieläpä usein käytännössä loputon monopoli kauppatavaraansa, ei ostaja voi hakea parempaa diiliä toisaalta vaan joutuu alistumaan myyjän yksipuolisiin ehtoihin. Myyntiarvoa ei ole, vaan sen korvaa asian tekijänoikeuksien hinta. Täten myöskään immateriaalista asiaa ei voi omistaa olematta sen tekijänoikeuksien haltija.

    Ajatusleikkinä voi spekuloida millainen maailma olisi jos tämä pätisi myös fyysisiin hyödykkeisiin. Vastaavasti voidaan miettiä onko tästä yhteiskunnalle todellakin niin paljon hyötyä lisääntyneenä kulttuurin määränä, että se oikeuttaa poistamaan niin paljon vapaalla kopioinnilla kansalaisille saavutettavaa hyötyä. Toistaiseksi kysymys siitä millaiset säännöt pätisivät materiaalisiin hyödykkeisiin, jos niitä voisi kopioida yhtä helposti ja halvalla kuin immateriaalisia on vielä irrelevantti, mutta niin oli tilanne immateriaalihyödykkeidenkin kohdalla vielä jokin aika sitten. Jos mitä tahansa voidaan kopioida ilman merkittäviä _resurssien_ menetyksiä, kumpi yhteiskunta on rikkaampi: se joka tekee niin, vai se joka kieltäytyy tekemästä niin muutamien ihmisten tulojen suojelemiseksi?

  2. ”Milloin oikeastaan omistat asian, jos tekijällä on oikeus vaatia korvauksia siitä hyötymisestä? Jos kopiointiin sovellettua logiikkaa jatketaan muille aloille, pitäisikö meidän maksaa putkimiehille kuukausimaksua hanavedestä ja arkkitehdeille sillan käytöstä?”

    Itse asiassa juuri tähän suuntaan yritystoiminta on maailmaa hitaasti, varmasti ja harkitusti viemässä. Valmistaako ja myykö KONE hissejä ja Wärtsilä laivan moottoreita? Kyllä, mutta kasvava osa liikevaihdosta tulee ylläpidosta.

    Maailman muuttuminen tähän suuntaan tuo paljon ongelmia, koska lainsäädäntömme on auttamatta vanhentunutta, eilisen maailmaa kuvaavaa.

  3. Tätä asiaa on näillä palstoilla jankattu jo aivan liian paljon ja aivan liian kauan. Vakaumuksessaan järkähtämättömät pitävät näkemyksistään kiinni kynsin ja hampain, sanoipa vastapuoli mitä tahansa. Siis puolin ja toisin.

    Tämä aihe paljastaa piraattien persumaisen luonteen: kompromisseihin ei kyetä, ja toisen osapuolen näkemyksiä ei voida ymmärtää.

    No, nämä keskustelut kiinnostavat kourallista teknofriikkejä ja wannabe-muusikoita. Toivottavasti nyös oikeasti tärkeistä asioista on joku tässä maassa kiinnostunut.

  4. Tämä keskustelu kopioinnin ja varkauden välisestä suhteesta näyttää jostain syystä tuottavan (puolin ja toisin) hirvittävän määrän analogia-argumentteja. Uskoisinkin, että jos meidän puoli pidättäytyisi niistä, vastapuolen analogia-argumentit alkaisivat näyttää sille mitä ne todellisuudessa ovat, typerille.

  5. Mihin on kadonnut tämä mainio mm. Commodore Amiga 500:n strategiapeli (Mega Lo Mania)? Ei ole taidettu virallisesti uudelleenjulkaista edes Nintendo Wii Shopissa?

    http://www.lemonamiga.com/games/details.php?id=1230

    Keskiajalla Euroopassakin vierastettiin painokoneita, jos kirjaa piti olla useampi kuin yksi kappale, niin munkkien piti kopioida se käsin. Saa nähdä mikä on seuraava suuri juttu internetin jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*