Sähkökirja uhkaa (ehkä) suomalaisia kirjailijoita

Sähkökirjojen yleistymisen on peloteltu laajentavan verkkopiratismin kirjoihin ja uhkaavan siten kirjailijoiden elantoa. Olen samaa mieltä siitä, että suomalaisten kirjailijoiden elanto saattaa sähkökirjojen myötä heiketä. Tai sitten ei. Piratismin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.

Sain viikko sitten käsiini Kindlen, Amazon-verkkokaupan sähkökirjanlukijan. Monet olivat kehuneet laitetta, ja pienten alkuhankaluuksien jälkeen päädyin olemaan samaa mieltä. Kirjantappajan tuloa on ennusteltu pitkään, mutta nyt se on vihdoin täällä. Osan hakuteoksista saatan edelleen haluta fyysisinä, mutta siihen se sitten jääkin. Vastedes ainoa syyni hankkia kaunokirjallisuutta paperilla on se, jos sitä ei saa Kindlelle. Saakin sitten olla erittäin hyvää kirjallisuutta, jotta vaivautuisin.

Kirjoista on liikkunut verkossa luvattomia skanneja jo pitkään, mutta tähän asti ne ovat lähinnä lisänneet fyysisten kirjojen myyntiä (ks. tilastot Jokapiraatinoikeuden 2. luvussa). Kirjoja on kuitenkin hankala lukea tietokoneen näytöltä, mikä on saattanut vähentää piratismin vaikutusta. Ovatko kirjailijoiden tulot nyt vaarassa, kun lukulaitteista on tullut perinteistä kirjaa mukavampia käyttää?

Ei. Sähkökirjat vaarantavat etenkin suomalaisten kirjailijoiden tulot jo muutenkin niin rajusti, ettei piratismilla ole sen jälkeen enää mitään merkitystä. Tämän ymmärtämiseksi on syytä ensin katsoa mitä muutama ulkomainen kirjailija sanoo sähkökirjoista.

Randy Ingermanson (kuusi romaania, yksi tietokirja) ja Joe Konrath (16 romaania) ovat kaksi yhdysvaltalaista kirjailijaa, jotka blogaavat säännöllisesti sähkökirjoista ja niiden markkinatilanteesta. Näitä blogeja kannattaa seurata, jos aihe kiinnostaa. Sähkökirjat ovat tuomassa valtaista muutosta kirja-alalle. Sähkökirjojen julkaiseminen omakustanteina on usein paljon kannattavampaa kuin perinteisen julkaisijan etsiminen. Niin ensikertalaiset kuin veteraanitkin ovat siirtymässä omakustanteisiin.

Syy on yksinkertainen. Omakustanteen saa myytyä halvemmalla ja paremmalla katteella. Joe Konrath myy sähkökirjojaan omakustanteina kolmen dollarin hintaan, ja saa myyntihinnasta itselleen 70%. Perinteisen kustantajan kautta hän saisi itselleen vajaat 20%. Hän ansaitsee yhtä myytyä kolmen dollarin sähkökirjaa kohden enemmän kuin hän ansaitsisi kahdeksan dollarin pehmeäkantisesta kirjasta. 25 dollarin kovakantisella tekisi kyllä jonkin verran enemmän voittoa per myyty kappale, mutta halvempia sähkökirjoja myydään paljon enemmän.

Konrath on todennut, että kolme dollaria on sähkökirjalle se hinta, jolla ansaitsee eniten rahaa. Tammikuussa hän ansaitsi sillä 42 000 dollaria. Ja vaikka Konrath onkin vakiintunut kirja-alan ammattilainen, toimii sama strategia amatööreillekin. Otetaan vaikka Amanda Hocking, joka laittoi ensimmäiset kirjansa myyntiin viime vuoden marraskuussa. Useimpien niiden hinta vaihteli yhden ja kolmen dollarin välillä. Hän myi viime vuoden aikana 164 000 kirjaa; tämän vuoden tammikuussa, 450 000 kirjaa.  Randy Ingermanson arvioi, että maailmanhistorian ensimmäinen miljardin dollarin kirja tullaan julkaisemaan lähitulevaisuudessa. Hän veikkaa sen hinnan olevan noin kolmen dollarin paikkeilla. Se voi hyvin tulla täydeltä aloittelijalta.

Tämänlaisilla hinnoilla on selvää, ettei piratismilla ole enää mitään merkitystä. Jos kirjan hinta on dollarista kolmeen dollariin, kuka vaivautuu hankkimaan sen laittomasti? Kindlen kautta tehtävät ostokset ovat vieläpä niin käteviä, että piratisointi olisi turhan vaivalloista. Kindleni hankittuani otin netistä jokusen ilmaisen kirjan, joiden tekijänoikeudet olivat rauenneet. Ajattelin että siirtäisin ne tietokoneeltani lukulaitteelle. Tähän asti en ole jaksanut, koska se vaatisi Kindlen yhdistämistä tietokoneeseen ja tiedostojen kopiointia käsin. On paljon helpompaa ostaa kirjoja muutamien dollareiden hintaan suoraan Kindlen omasta kaupasta, johon laite yhdistää langattomasti. Piratismi on kirja-alalla merkityksetön ongelma jos sitä vertaa digitaalisen ympäristön muihin haasteisiin, aivan kuten kaikilla muillakin kulttuurinaloilla.

Mutta suomalaisille kirjailijoille on ongelma, jos hintakilpailu pudottaa kirjojen hinnat muutamaan dollariin. Sillä hinnoittelustrategialla voi tehdä isot rahat englanninkielisillä markkinoilla, joissa lukijoita riittää. Suomen kielialue on kuitenkin harmillisen pieni. Kaikkein aikojen myydyimpien suomalaisten kirjojen top kymppiin pääsee niinkin pienellä kuin 200 000 kappaleen myynnillä. Tyypilliset kirjat myyvät monta, monta kertaa tätä vähemmän. Hintojen tiputtaminen voi varmasti auttaa asiaa, mutta lukijoita on silti vain se vajaat kuusi miljoonaa.

Tietenkin suomalaisilla kirjoilla on se etu, että ne ovat suomenkielisiä. Ne eivät siis aivan suoraan kilpaile ulkomaisten kanssa, ja niistä voi pyytää suurempia hintoja. Mutta etenkin lukemista harrastava osuus nuorisosta on hyvin kielitaitoista, ja tulee vain kielitaitoistumaan lisää. Jos samalla hinnalla voi saada viisi englanninkielistä kirjaa tai yhden suomenkielisen, valinta tuskin on vaikea.

Toisaalta osa suomalaisista kirjailijoista voi hyötyäkin. Pitkänkin uran tehneen kirjailijan myyntipalkkiot saattavat tyypillisesti jäädä tuhanteen euroon vuodessa. Apurahat ovatkin useimmille suurempi tulonlähde kuin varsinaiset myyntitulot. Parin euron kirjoilla ei ehkä tee elantoa, mutta niiden avulla voi silti saada huomattavasti enemmän voittoa kuin nyt. Lisäksi suomalaisetkin kirjailijat voivat panostaa hyviin kääntäjiin ja tuoda teoksensa maailmanmarkkinoille, tai kirjoittaa suoraan englanniksi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

10 thoughts on “Sähkökirja uhkaa (ehkä) suomalaisia kirjailijoita

  1. Konrathin kokemukset ovat olleet mielenkiintoisia, koska ne ovat olleet hänen tapauksessaan hyviä. Ja kuten hän itse huomauttaa, hän toimii sentään kilpailuimmalla mahdollisella alalla: kirjoittaa laajalevikkistä viihdekirjallisuutta suurimmalle mahdolliselle lukijakunnalle.

    Sähkökirjojen tekniikasta sen sijaan sananen. Kopioin itseäni toisaalta:

    Valtiollekin alkaa kertyä reippaasti verotuloja, jos Suomessa tullaan noudattamaan amerikkalaisten kustantajien älynväläystä: e-kirjan voi imuroida kirjastosta vain 26 kertaa. Sen jälkeen kirjaston on ostettava uusi.

    On täysin selvää, että rajoitus ei ole tekniikan sanelema välttämättömyys. Odotan kiinnostuksella, sisältyykö sähkökirjojen yleistyessä yksityisten ostamiin kirjoihin lukurajoitus, vaikkapa 26 lukukertaa max, minkä jälkeen on hankittava uusi kirja. Kukaties saamme vielä aluekooditkin.

  2. Hyvä kirjoitus. Kirjallisuusmarkkinoilla toteutuu internetin jo muualla mahdollistama (haku, uutisointi, webbikaupat jne) suuruuden ekonomia sekä ns. ”superstar”-markkinat. Maailmassa ei ole tarvetta kovin monelle sähköiselle kirjakaupalle, ts. suomalaiset voivat käyttää yhtä helposti jenkkikauppaa kuin samassa kaupungissa hostattua kauppaa – suuruuden ekonomia jyllää. Toisaalta kirjamarkkinoilla eri puolella maailmaa kirjoitetut kirjat tulevat yhä helpommin saataviksi ihmisille: kuulet niistä blogeissa, sosiaalisessa mediassa tai sitten Amazon ”suosittelee” niitä sinulle. Ulkomaisen kirjan lataus on yhtä helppoa kuin kotimaisen. Ainoa rajoittava tekijä on kielitaito – jos et osaa muuta kuin suomea, kansanväliset markkinat eivät ole sinulle. Näillä markkinoilla kirjallisuuden ”superstarit” tulevat pärjäämään yhä paremmin (jos koko maailman kirjallisuus on käytettävissäsi, miksi ostaisit muuta kuin parasta?) ja keskinkertaiset kirjailijat jäävät jalkoihin.

  3. Kehitys on väistämätöntä ja lopulta johtaa siihen, että pienet kielialueet kuten Suomi katoavat tai jäävät marginaalisiksi joiden kielelle kirjoitettuja kirjoja ostavat vain harrastelijat erikoiskalliiseen hintaan.

    Alku juuri sille kehitykselle, jota olen ennustanut toteutuvaksi. Ei kukaan maksa Suomenkielisestä 50€ kun paljon laadukkaampaa englanninkielistä tuotantoa saa parilla eurolla kappale ja usein vielä paljon helpommalla tai samalla vaivalla kuin Suomenkielistä tuotantoa.

    Tämä ei muuten tule välttämättä jäämään pelkästään kirjallisuuteen tai musiikkiin vaan uskon, että Suomalaiset TV kanavat tulevat kaatumaan myös ja tulevaisuudessa tai sitten taantumaan pelkiksi lokalisointi taloiksi, jotka lokalisoivat sisältöä Suomen markkinoille.

    Kaikkien on tulevaisuudessa pakko oppia tekemään yhteistyötä amerikkalaisten alan jättien kanssa, joita mahtuu maailmaan muutama tai sitten ei ole mitään mahdollisuutta tehdä rahaa tuotoksillaan. Oman elektronisen kirjajärjestelmän perustaminen on vaikeaa, koska amerikkalaiset pystyvät suuruuden ekonomiallaan kaatamaan uudet järjestelmät ennen kuin ne edes pääsevät markkinoille. Keneltäkään taas ei löydy sellaisia raha summia, että he kykenevät polkaisemaan jättiyrityksen pystyyn tyhjästä ja saamaan ihmiset käyttämään sitä kun kilpailija samalla pysyy tuomaan markkinoille kirjoja lähes ilmaiseksi.

  4. Ei nyt kyllä noinkaan. Kirjallisuus ei kuitenkaan ole lauantaimakkaraa, jota ostetaan mistä halvimmalla saadaan.

    Suomea äidinkielenään puhuvan kirjailijan suomeksi kirjoitettu kaunokirjallisuus kuvaa parhaiten suomenkielisiä kuvia suomalaisista aiheista suomenkieliselle yleisölle. Siinä kilpailussa se on ylivoimainen. Amerikkalaiselta kirjailijalta, sai häntä kuinka halvalla tahansa, ei löydä sellaisia keksintöjä kuin Sirpa Kähkösen ”uuninpeltinen huuto, joka herätti öisin”. Jenkki rapsuttaisi pääkarvojaan ja ihmettelisi puoli päivää, mikä on uuninpelti.

    Mahtaako tietokirjallisuuden puolella kurssikirjoja ja perusteoksia lukuunottamatta tilanne sen kummempi. Kiinassa laadittu Spede-elämäkerta? Argentiinalainen talvisodan historia? Australialainen sieniopas? Saahan sitä yrittää.

  5. jarkkoph, tuo on toivottavasti vain pessimistinen kauhukuva. Toivottavasti et itse kannata tuollaista keihtystä. Kehitys kehittyy, mutta se ei ole synonyymi sanalle edistys ja parempi maailma. Kaikkea kehitystä, huonoakin, voi puolustaa väittämällä sitä väistämättömäksi. Mikään ei ole väistämätöntä, paitsi maailmanloppu.

    Aika hauskaa sinänsä, että tiedon ja tekniikan vallankumous on viemässä meitä tilanteeseen, jossa amerikkalaisten suuryritysten valta vain kasvaa, ja ennenpitkää ne vielä omistavat meidät kaikki.

  6. Tiedon vienti uhkaa meitä, yliopstiostojen kursseista la kirjoitustöistä tulee extra pisteitä siitä jos ne julkaistaan ulkomaisesa lehdessä … hups samalla syntyy tekijäinoikeuteen pohjautuva oikeus näihin julkaisuihin aivan niin, amerikkalaisille lehdille. Joita sitten myyädään kalliilla hinnalla julkaisevaan maahan jossa järjestelmä suojelee tiedon ja rahan vientiä ilman että julkaiseva lehti tarvitsee tehdä yhtään mitään.

    Tietotekniikka ja alistettujen valtioiden lait valjastaan palvelemaan ulkomaisen järjestelmän ylläpitämiseen sen sijaan että jos ei itse kyetä hyödyntämään sitä annettaisiin vastiikeetta kaikkien käyttöön.

    Alejandro, tähän tilanteeseen voi tulla muutos jos me vain niiin päätämme, ei tämä ole mikään luonnonlaki että meidän pitöisi tehdä näin.

  7. Matsukan, juurikin näin. Mikään väistämättömäksi tuomittu kehitys ei ole väistämätöntä, jos vain päätetään toimia toisin.

    Monimutkaisemmaksi asian tekee mm. informaatiovallankumoksen kohdalla se, että sille on ikäänkuin ennalta määrätty tietynlainen toimintamalli, joka kaikista kauniista ajatuksista huolimatta pelaa loppujen lopuksi juuri niiden amerikkalaisten suuryritysten pussiin. Siksi on ensiarvoisen tärkeää ensinnäkin tiedostaa se, ja toiseksi taistella sellaista kehitystä vastaan. Ei meidän ole pakko luopua omasta kielestämme ja kulttuuristamme vain sen takia, että jokin kehityksen vääjäämätön luonnonlaki määräisi niin.

  8. Ehkäpä Teuvo Hakkarainen on uusi Tony Halme? Näin ollen kirjasta Maassa maan tavalla voisi ottaa säännöllisesti päivitetyn uusintapainoksen?

    Nämä taidekirjat ovat paperisenakin halpoja, joten…

    http://www.taschen.com/

    …ehkäpä esim. iPad versioina näkisimme myös animaatioita viehättävistä Black Ladies ja Asian Ladies malleista? Mitä ”Geronima” eli Kirsikka Kelloniemi tekee nykyään, kun ei päässyt vaaleissa läpi? Hän kannatti bordellien laillistamista. En ollut kuitenkaan muuten varma hänen kansanedustajan taidoistaan…

    Mutta ehkäpä minun kannattaisi tehdä sähköinen taidekirja omista taideteoksistani?