Yliopistolla tieto on kiven alla

Juttelin hiljattain oikeustiedettä Helsingin yliopistolla opiskelevan ystäväni kanssa. Hän valitteli tenttikirjojen hankalaa saatavuutta. Suuri määrä ihmisiä tenttii samaa kirjaa yhtä aikaa, eikä kirjoja ole koko Suomessa saatavilla sellaista määrää kirjastoista. Ostettuna oikeustieteellisen kirjat ovat hyvin kalliita, helposti toistasataa euroa. Niinpä kirjoja tilataan Helsinkiin jostain Ivalon kirjastosta ja jaetaan viiden hengen porukan kesken.

Saataville tarjotaan myös sähköisiä kirjoja, mutta ne eivät ole ratkaisu ongelmaan. Sähköistä kirjaa varten tarvitsee ladata erikoisohjelma, jonka avulla kirjan lukuoikeus rajataan ajallisesti ja määrällisesti. Sähkökirja saa olla ”lainassa” vain muutamalla ihmisellä yhtä aikaa!

Tällainen meininki houkuttelee opiskelijoita lataamaan tenttikirjoja luvattomasti netistä. Itse kirjoittelinkin jo aiemmin, kuinka jouduin turvautumaan tähän keinoon Afrikan historian kurssilla.

Kirjoittelin myös jo aiemmin sähkökirjojen ”lainaamisen” älyttömyydestä. Sähkökirjojen myötä olisi nyt mahdollista päästä eroon tiedon niukkuudesta. Ei ole mitään syytä rajoittaa teknisesti sähkökirjojen käyttöä. Ainoita syitä siihen ovat kustantajien järjenvastaiset pelot ja vaatimukset.

Harva tällä hetkellä lukee mielellään paksua tenttikirjaa tietokoneen näytöltä, mutta on sekin parempi kuin ei mitään. Sähkökirjojen lukulaitteetkin kehittyvät jatkuvasti, ja ennen pitkää ne varmasti yleistyvät paljon. Kirja-ala voisi rakentaa hyvin toimivia ja kuluttajaystävällisiä sähkökirjoihin liittyviä palveluita. Valitettavasti kirja-ala tuntuu tekevän juuri saman virheen kuin musiikki- ja elokuva-ala tekivät: tarjotaan kuluttajille rajoituksia ja niin huonoa palvelua, että he siirtyvät hankkimaan laittomia kopioita vertaisverkoista.

On yhteiskunnan kannalta täysin älytöntä, että opiskelijoiden aika ja hermot menevät tenttikirjojen hankkimiseen, kun tieto olisi mahdollista tarjota rajattomalle määrälle ihmisiä digitaalisessa muodossa. Kustantajat pyllistävät surutta opiskelijoille, koska heidän rahansa eivät riitä kirjojen ylisuuriksi asetettuihin hintoihin. Haittaa koituu lisäksi suomenkieliselle tieteenharjoitukselle. Englanninkieliset kirjat ovat helpommin saatavilla vertaisverkoista tai halvemmista ulkomaisista kirjakaupoista, koska niiden käyttäjäkunta on laajempi.

Johtopäätös on selkeä: nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä ei kannusta tarjoamaan teoksia saataville kuluttajille sopivin ehdoin. Tarvitaan perusteellisempaa tekijänoikeusjärjestelmän muuttamista, jotta tiedon keinotekoisesta niukkuudesta päästäisiin eroon edes siellä, missä tiedon runsaudesta olisi kaikkein konkreettisin hyöty ihmiskunnalle: yliopistoissa.

5 vastausta artikkeliin ”Yliopistolla tieto on kiven alla

  1. You can’t grep dead trees. Sähköversio, rajoittamaton sellainen ja ehkä useampikin, on kätevä myös siitä että niistä on helppo hakea tietoa koneellisesti. Paperihakemistojen käyttö on yhtä sähläämistä vähänkään isommassa kirjassa.

  2. Kurssikirjojen surkea saatavuus, tajuton hinta ja yleensäkin kaikinpuolinen hankaluus nyt itsessäänkin on jo todellista opiskelumotivaation tuhoamista, mutta viimeinen niitti koko hommaan tietojenkäsittelytieteen opiskelijana oli se että vaikka rahaa olisikin ollut kirjat ostaa, niin kirjakauppa päätettiin ystävällisesti Kumpulan kampukselta poistaa.

    Siinäs lähdet kehyskunnasta paikalle ajavana keskustaan kirjojasi ostamaan. Nyt ne on tosin kuuleman mukaan kieltäneet parkkeeraamisenkin, niin pitäisi kai 30km pyöräillä paikalle.

  3. Kurssikirjojen huono saatavuus johtuu täysin opiskelijoista itsestään. Kun Helsingin yliopiston kirjasto sallii 14 päivän myöhästymisen ilman lainauskieltoja, pitävät opiskelijat kirjojaan tuon 14 päivää ylimääräistä.

    Kun alunperin kirjojen laina-aika on 14 päivää ja kun useimmat näitä kirjoja lainaavista opiskelijoista pitävät niitä 28 päivää, ei ole mikään ihme ettei kirjoja riitä kaikille. Kyse ei ole tekijänoikeudellisesta ongelmasta vaan opiskelijoiden epärehellisyydestä.

    Lisäksi kirjoittaja ei ole tietoinen kaikista faktoista asioista. Suurin osa sähköisistä kirjoista on vapaasti luettavissa internetistä (ilman ohjelmaa ja aikarajoitusta) yliopiston AD-tunnuksilla, esimerkiksi Talentumin ja WSOYPron nettipalveluissa. E-kirjoja on vähän, ja niitä koskeva sääntely estää niiden rajoittamattoman lainaamisen.

    Niin ja itsekin opiskelen oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

  4. Miikka Vuorela: Ei ole opiskelijoiden vika, jos kurssia yleisesti suorittaa kymmeniä ihmisiä samaan aikaan, ja kirjaa on kirjastoissa viisi kappaletta tai jotain. Yleensä laina-aika opiskelijakirjastoissa on kyllä 28 päivää ja vaikka lainauskieltoa ei saisikaan niin myöhästyminen maksaa. Kirjaa voi myös yleensä uusia tuon 28 päivän jälkeen ylipäänsäkin, joten kyllä kai se on otettu huomioon. En nyt millään usko, että tuo olisi se suurin ongelma asiassa.

    Mjoo, tosiaan minulla ei käytännön kokemusta ole juuri oikeustieteellisen osalta. Sen sijaan itse eräällä kurssilla (en enää muista mikä, mutta joko historiaa tai valtio-oppia) törmäsin tuollaiseen rajoitettuun e-kirjaan, eli kuten itsekin totesit, niitä löytyy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*