Sähkökirja uhkaa (ehkä) suomalaisia kirjailijoita

Sähkökirjojen yleistymisen on peloteltu laajentavan verkkopiratismin kirjoihin ja uhkaavan siten kirjailijoiden elantoa. Olen samaa mieltä siitä, että suomalaisten kirjailijoiden elanto saattaa sähkökirjojen myötä heiketä. Tai sitten ei. Piratismin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.

Sain viikko sitten käsiini Kindlen, Amazon-verkkokaupan sähkökirjanlukijan. Monet olivat kehuneet laitetta, ja pienten alkuhankaluuksien jälkeen päädyin olemaan samaa mieltä. Kirjantappajan tuloa on ennusteltu pitkään, mutta nyt se on vihdoin täällä. Osan hakuteoksista saatan edelleen haluta fyysisinä, mutta siihen se sitten jääkin. Vastedes ainoa syyni hankkia kaunokirjallisuutta paperilla on se, jos sitä ei saa Kindlelle. Saakin sitten olla erittäin hyvää kirjallisuutta, jotta vaivautuisin.

Kirjoista on liikkunut verkossa luvattomia skanneja jo pitkään, mutta tähän asti ne ovat lähinnä lisänneet fyysisten kirjojen myyntiä (ks. tilastot Jokapiraatinoikeuden 2. luvussa). Kirjoja on kuitenkin hankala lukea tietokoneen näytöltä, mikä on saattanut vähentää piratismin vaikutusta. Ovatko kirjailijoiden tulot nyt vaarassa, kun lukulaitteista on tullut perinteistä kirjaa mukavampia käyttää?

Ei. Sähkökirjat vaarantavat etenkin suomalaisten kirjailijoiden tulot jo muutenkin niin rajusti, ettei piratismilla ole sen jälkeen enää mitään merkitystä. Tämän ymmärtämiseksi on syytä ensin katsoa mitä muutama ulkomainen kirjailija sanoo sähkökirjoista.

Randy Ingermanson (kuusi romaania, yksi tietokirja) ja Joe Konrath (16 romaania) ovat kaksi yhdysvaltalaista kirjailijaa, jotka blogaavat säännöllisesti sähkökirjoista ja niiden markkinatilanteesta. Näitä blogeja kannattaa seurata, jos aihe kiinnostaa. Sähkökirjat ovat tuomassa valtaista muutosta kirja-alalle. Sähkökirjojen julkaiseminen omakustanteina on usein paljon kannattavampaa kuin perinteisen julkaisijan etsiminen. Niin ensikertalaiset kuin veteraanitkin ovat siirtymässä omakustanteisiin.

Syy on yksinkertainen. Omakustanteen saa myytyä halvemmalla ja paremmalla katteella. Joe Konrath myy sähkökirjojaan omakustanteina kolmen dollarin hintaan, ja saa myyntihinnasta itselleen 70%. Perinteisen kustantajan kautta hän saisi itselleen vajaat 20%. Hän ansaitsee yhtä myytyä kolmen dollarin sähkökirjaa kohden enemmän kuin hän ansaitsisi kahdeksan dollarin pehmeäkantisesta kirjasta. 25 dollarin kovakantisella tekisi kyllä jonkin verran enemmän voittoa per myyty kappale, mutta halvempia sähkökirjoja myydään paljon enemmän.

Konrath on todennut, että kolme dollaria on sähkökirjalle se hinta, jolla ansaitsee eniten rahaa. Tammikuussa hän ansaitsi sillä 42 000 dollaria. Ja vaikka Konrath onkin vakiintunut kirja-alan ammattilainen, toimii sama strategia amatööreillekin. Otetaan vaikka Amanda Hocking, joka laittoi ensimmäiset kirjansa myyntiin viime vuoden marraskuussa. Useimpien niiden hinta vaihteli yhden ja kolmen dollarin välillä. Hän myi viime vuoden aikana 164 000 kirjaa; tämän vuoden tammikuussa, 450 000 kirjaa.  Randy Ingermanson arvioi, että maailmanhistorian ensimmäinen miljardin dollarin kirja tullaan julkaisemaan lähitulevaisuudessa. Hän veikkaa sen hinnan olevan noin kolmen dollarin paikkeilla. Se voi hyvin tulla täydeltä aloittelijalta.

Tämänlaisilla hinnoilla on selvää, ettei piratismilla ole enää mitään merkitystä. Jos kirjan hinta on dollarista kolmeen dollariin, kuka vaivautuu hankkimaan sen laittomasti? Kindlen kautta tehtävät ostokset ovat vieläpä niin käteviä, että piratisointi olisi turhan vaivalloista. Kindleni hankittuani otin netistä jokusen ilmaisen kirjan, joiden tekijänoikeudet olivat rauenneet. Ajattelin että siirtäisin ne tietokoneeltani lukulaitteelle. Tähän asti en ole jaksanut, koska se vaatisi Kindlen yhdistämistä tietokoneeseen ja tiedostojen kopiointia käsin. On paljon helpompaa ostaa kirjoja muutamien dollareiden hintaan suoraan Kindlen omasta kaupasta, johon laite yhdistää langattomasti. Piratismi on kirja-alalla merkityksetön ongelma jos sitä vertaa digitaalisen ympäristön muihin haasteisiin, aivan kuten kaikilla muillakin kulttuurinaloilla.

Mutta suomalaisille kirjailijoille on ongelma, jos hintakilpailu pudottaa kirjojen hinnat muutamaan dollariin. Sillä hinnoittelustrategialla voi tehdä isot rahat englanninkielisillä markkinoilla, joissa lukijoita riittää. Suomen kielialue on kuitenkin harmillisen pieni. Kaikkein aikojen myydyimpien suomalaisten kirjojen top kymppiin pääsee niinkin pienellä kuin 200 000 kappaleen myynnillä. Tyypilliset kirjat myyvät monta, monta kertaa tätä vähemmän. Hintojen tiputtaminen voi varmasti auttaa asiaa, mutta lukijoita on silti vain se vajaat kuusi miljoonaa.

Tietenkin suomalaisilla kirjoilla on se etu, että ne ovat suomenkielisiä. Ne eivät siis aivan suoraan kilpaile ulkomaisten kanssa, ja niistä voi pyytää suurempia hintoja. Mutta etenkin lukemista harrastava osuus nuorisosta on hyvin kielitaitoista, ja tulee vain kielitaitoistumaan lisää. Jos samalla hinnalla voi saada viisi englanninkielistä kirjaa tai yhden suomenkielisen, valinta tuskin on vaikea.

Toisaalta osa suomalaisista kirjailijoista voi hyötyäkin. Pitkänkin uran tehneen kirjailijan myyntipalkkiot saattavat tyypillisesti jäädä tuhanteen euroon vuodessa. Apurahat ovatkin useimmille suurempi tulonlähde kuin varsinaiset myyntitulot. Parin euron kirjoilla ei ehkä tee elantoa, mutta niiden avulla voi silti saada huomattavasti enemmän voittoa kuin nyt. Lisäksi suomalaisetkin kirjailijat voivat panostaa hyviin kääntäjiin ja tuoda teoksensa maailmanmarkkinoille, tai kirjoittaa suoraan englanniksi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Rankkaa puoluetoimintaa

Vaalit lähestyvät ja puolueaktiivien työtahti kiihtyy. Moni ei tiedäkään, miten paljon puolueissa tehdään töitä ”kulissien takana” vaaleihin valmistauduttaessa. On vaalijulisteiden painatukset ja kiinnitykset, esitteiden suunnittelut, tapahtumien järjestelyt, ehdokkaiden lähettely haastatteluihin ja kuvauksiin, vaalikonepatistelut suuntaan ja toiseen, muutamia mainitakseni. Omassa virassani tiedottajana eniten aikaa menee sähköpostiviestintään.

Täytyy rehellisesti todeta, että puoluetoiminta lähes nollabudjetilla on rankkaa puuhaa. Tulokset revitään pienemmistä palkkatyötuntimääristä ja yöunista, mielenterveydestä, sekä omalta säästötililtä. Varsinaista vapaa-aikaa en muista viikkoihin minulla olleenkaan – tänäänkin olen pyöritellyt toimintaa melko lailla täysipainoisesti viimeiset 14 tuntia. Edessä on muutaman tunnin yöunet, jonka jälkeen kiire alkaa taas. Mutta ensin on päästävä siirtymään toimistolta asuntoni sänkyyn.

Torstain ja perjantain välinen yö sujui puoluejohdolta muutenkin työteliäissä merkeissä. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja Piraattinuorten puheenjohtaja kantoivat puolueen toimistolle puheenjohtajan itse sirkkelöimiä vaalijulisteiden taustalevyjä. Tärkeään tehtävään tarvitaan arvovaltaiset tekijät… On vaikea arvata etukäteen sitä, mihin kaikkeen puoluetoiminnassa menee aikaa. Rahastonhoitajamme on esimerkiksi kunnostautunut tärveltyneiden kuittien silittämisessä.

Valtapuolueilla on toisin. Niillä on takanaan mittava puolue- ja lehdistötuki, joilla saadaan ammatti-ihmisten toimesta teetettyä niitä hartijatöitä, joiden ei oikeasti pitäisi kuulua puolueiden arvojohtajille. Näin on esimerkiksi mainostamisen kanssa. Valtapuolueiden hyvin brändätty näkyvyys mainonnassa korreloi saadun äänimäärän kanssa suunnattomasti. Monen kaupungin ja kunnan vaalimainonta on lisäksi organisoitu sellaiseksi, että pienellä mainosbudjetilla pelatessa mainostaminen on käytännössä ja teoriassa mahdotonta. Tämä tuntuu olevan toisinaan ihan tarkoituksellista.

Esimerkiksi Vantaa antoi vaalijulisteiden painatukseen ja levitysyritykselle toimittamiseen yhden arkipäivän aikaa siitä, kun ehdokasnumerot julkistettiin. Tähän aikalokeroon mahtuminen offset-tekniikalla vaatisi käytännössä kokonaisen painotalon vuokraamisen puolueen omaan kiirekäyttöön viikonlopuksi. Ei millään puoluetukia saamattomalla puolueella ole sellaiseen varaa. Julisteiden kiinnitys sujuu nyt Vantaallakin ilmeisesti talkootyönä.

Kukaan ei tietenkään pakota minua puoluetoimintaan. Olen kuitenkin aktiivisesti mukana, jotta tulevaisuudessa voisimme nauttia paremmasta sananvapaudesta ja yksityisyydensuojasta.

Positiivisena ajatuksena voisi heittää, että vaalit ovat kuitenkin jo 17.4. Tämän jälkeen välitön kiiretoiminta taukoaa, ja voi ainakin hetkeksi keskittyä nauttimaan töidensä hedelmistä.

Vain Piraattipuolue turvaa sananvapauden

Useimmilta puolueilta on vaikea löytää selkeitä kantoja keskeisiin sananvapauskysymyksiin. Piraattipuolueella niitä on. Vaalikoneista löytyy kuitenkin muutamia kysymyksiä, jotka kertovat eri puolueiden ehdokkaiden näkemyksistä. Kaksi ensimmäistä kysymystä ovat Tietoyhteiskunnan vaalikoneesta, kolmas Sosiaalisesta vaalikoneesta. Kaavioissa ilmoitetaan vastanneiden määrä prosentteina.

Suurten puolueiden keskuudessa on selkeästi suuria paineita asettaa viestien välittäjälle vastuuta, joka kuuluu viestin julkaisijalle. ”Keskustelupalstojen” päätoimittajavastuu olisi paitsi sananvapautta heikentävä, myös käytännössä täysin toteuttamiskelvoton ajatus. Internetissä olevien viestintäpalvelujen monipuolista kokonaisuutta ei voi asettaa tällaisen kaikenkattavan säätelyn alaiseksi, ja eri palveluja pitäisi kohdella tasavertaisesti.

Koko ajatus kertoo vanhnetuneisiin ajatustapoihin kangistuneiden ihmisten halusta kontrolloida sananvapauden käyttämistä Internetiä edeltäneen ajan malliin. Tämän ajatuksen suosio kertoo myös siitä, että suurimmalla osalla ehdokkaista ei ole mitään hajua siitä, minkälainen lainsäädäntö tietoyhteiskunnassa toimii ja minkälainen ei.

Suomessa on voimassa ”laki lapsipornografian levittämisen estotoimista”. Se on yksi viime vuosien epäonnistuneimmista laeista. Sensuuri ei estä lapsipornon levittämistä, sillä sensuuri ei johda lapsipornoa levittävien sivustojen sulkemiseen eikä niiden taustalla olevien henkilöiden kiinniottamiseen. Eston voi vaivattomasti kiertää. Estettyjen sivustojen listalla ei ole juuri lainkaan lapsipornosivustoja, sillä lapsiporno ei yleensä liiku www-sivuilla vaan suljetuissa ja salatuissa verkoissa. Sen sijaan listalla on sensuroituna esimerkiksi lakia kritisoiva kotimainen verkkosivusto ja tavallista aikuisviihdettä. Piraattipuolue vaatii vaaliohjelmassaan lain välitöntä kumoamista.

Sensuurilla on tapana laajeta, kun se kerran aloitetaan. Suomessakin on ehdotettu myös nettipokerisivustojen sensurointia. Lain nimeksi tulisi ”laki lapsipornografian ja etärahapelien levittämisen estotoimista” (Stakesin raportti, s. 52–56).

Suomen rikoslaissa kielletään pilkkaamasta Jumalaa tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pyhänä pitämiä asioita. Piraattipuolueen näkemys on, että tämä kohta laista pitäisi kumota, sillä kyse on kohtuuttomasta sananvapauden rajoituksesta. Valtion tehtävä ei ole suojella ihmisiä mielipahalta.

Sananvapautta kannattaviksi voidaan tässä laskea ne puolueet, joiden ehdokkaista alle puolet on vastannut kahteen ensimmäiseen kysymykseen ”kyllä” ja kolmanteen ”ei”. Tämän perusteella sananvapautta kannattavia puolueita ovat Piraattipuolue, Muutos 2011, Vihreä liitto ja Suomen työväenpuolue (jonka ehdokkailta ei tosin ole lainkaan vastauksia kolmanteen kysymykseen).  Piraattipuolue on kuitenkin ainoa puolue, jolla on hyvin selkeä sananvapautta puolustava konsensus kaikkien kolmen kysymyksen osalta, joskin Muutos 2011 pääsee melko lähelle tätä.

Vaikka Vihreiden ehdokkaat ovat näissä asioissa puolueiden parhaimmistoa, Vihreät on selvästi hyvin kahtiajakautunut sananvapauskysymyksissä. Vihreitä äänestävä voi auttaa eduskuntaan yhtä hyvin sananvapautta vastustavan kuin kannattavankin.

Sananvapautta eniten vastustavaksi voidaan sanoa Keskusta, jonka ehdokkaista vähintään 65 % on vastannut ”väärin” kaikkiin kolmeen kysymykseen. Lisäksi Kristillisdemokraatit ja Suomen senioripuolue näyttävät sananvapautta kovasti vastustavilta kolmannen kysmyksen perusteella. Kukaan näiden kahden puolueen ehdokkaista ei sen sijaan ole vielä vastannut Tietoyhteiskunnan vaalikoneeseen, mikä sekin tietysti kertoo jo jotain.

Vaalikonevastausten perusteella voidaan sanoa, että Piraattipuolue on sananvapauden ystävän selkeästi paras vaihtoehto.

Yliopistolla tieto on kiven alla

Juttelin hiljattain oikeustiedettä Helsingin yliopistolla opiskelevan ystäväni kanssa. Hän valitteli tenttikirjojen hankalaa saatavuutta. Suuri määrä ihmisiä tenttii samaa kirjaa yhtä aikaa, eikä kirjoja ole koko Suomessa saatavilla sellaista määrää kirjastoista. Ostettuna oikeustieteellisen kirjat ovat hyvin kalliita, helposti toistasataa euroa. Niinpä kirjoja tilataan Helsinkiin jostain Ivalon kirjastosta ja jaetaan viiden hengen porukan kesken.

Saataville tarjotaan myös sähköisiä kirjoja, mutta ne eivät ole ratkaisu ongelmaan. Sähköistä kirjaa varten tarvitsee ladata erikoisohjelma, jonka avulla kirjan lukuoikeus rajataan ajallisesti ja määrällisesti. Sähkökirja saa olla ”lainassa” vain muutamalla ihmisellä yhtä aikaa!

Tällainen meininki houkuttelee opiskelijoita lataamaan tenttikirjoja luvattomasti netistä. Itse kirjoittelinkin jo aiemmin, kuinka jouduin turvautumaan tähän keinoon Afrikan historian kurssilla.

Kirjoittelin myös jo aiemmin sähkökirjojen ”lainaamisen” älyttömyydestä. Sähkökirjojen myötä olisi nyt mahdollista päästä eroon tiedon niukkuudesta. Ei ole mitään syytä rajoittaa teknisesti sähkökirjojen käyttöä. Ainoita syitä siihen ovat kustantajien järjenvastaiset pelot ja vaatimukset.

Harva tällä hetkellä lukee mielellään paksua tenttikirjaa tietokoneen näytöltä, mutta on sekin parempi kuin ei mitään. Sähkökirjojen lukulaitteetkin kehittyvät jatkuvasti, ja ennen pitkää ne varmasti yleistyvät paljon. Kirja-ala voisi rakentaa hyvin toimivia ja kuluttajaystävällisiä sähkökirjoihin liittyviä palveluita. Valitettavasti kirja-ala tuntuu tekevän juuri saman virheen kuin musiikki- ja elokuva-ala tekivät: tarjotaan kuluttajille rajoituksia ja niin huonoa palvelua, että he siirtyvät hankkimaan laittomia kopioita vertaisverkoista.

On yhteiskunnan kannalta täysin älytöntä, että opiskelijoiden aika ja hermot menevät tenttikirjojen hankkimiseen, kun tieto olisi mahdollista tarjota rajattomalle määrälle ihmisiä digitaalisessa muodossa. Kustantajat pyllistävät surutta opiskelijoille, koska heidän rahansa eivät riitä kirjojen ylisuuriksi asetettuihin hintoihin. Haittaa koituu lisäksi suomenkieliselle tieteenharjoitukselle. Englanninkieliset kirjat ovat helpommin saatavilla vertaisverkoista tai halvemmista ulkomaisista kirjakaupoista, koska niiden käyttäjäkunta on laajempi.

Johtopäätös on selkeä: nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä ei kannusta tarjoamaan teoksia saataville kuluttajille sopivin ehdoin. Tarvitaan perusteellisempaa tekijänoikeusjärjestelmän muuttamista, jotta tiedon keinotekoisesta niukkuudesta päästäisiin eroon edes siellä, missä tiedon runsaudesta olisi kaikkein konkreettisin hyöty ihmiskunnalle: yliopistoissa.

Piraattipuolue ja talouspolitiikka

Minulle on useasti esitetty kysymys, joka kuuluu yleensä suurinpiirtein näin: Millaista talouspolitiikkaa Piraattipuolue ajaa ja ovatko piraatit kykeneviä hallitsemaan talouspolitiikkaa ylipäätään?

Puolueiden toimintamalli

Olisi utopistisella tavalla hienoa, jos voisi todeta yhdenkään puolueen talouspolitiikasta jotakin varmaa, jolla Suomen talouspolitiikkaa voisi hallita toimivasti, kattavasti ja koko kansan edun mukaisesti. Eduskuntatyöskentelyssä kuitenkin kyse on hyvin pitkälti kyvystä työskennellä yhdessä muiden kanssa ja tuoda omaa erikoisosaamistaan mukaan. Ja tietenkin kyseenalaistaa toisten esittämiä. Tässä vaiheessa voidaan siis täysin jättää nyt huomiotta se, että toiset haluavat nostaa jotain tiettyä veroa, toiset laskea. Yhteistyö ja eri osapuolien osaaminen ja ymmärryskyky on se joka määrittelee lopputuloksen.

Jokainen puolue tuo käsiteltäväksi asioita, jotka ovat heidän kannattajilleen tärkeitä, ja joiden uskovat olevan oleellisia toimivien ratkaisujen valmistumiseksi. Lienee itsestään selvää, että jos kaiken tämän sanelisi yksi puolue, koko kansa tuskin olisi ikinä otettuna huomioon. Tämän vuoksi jokainen puolue tuokin erilaiset näkemykset mukaan soppaan ja niiden pohjalta pyritään sorvaamaan kaikki huomioonottava ratkaisu. Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen ja hallituksella on useimmiten mahdollisuus runnoa läpi kaikki yksipuolisimmatkin näkemyksensä. Silti eduskuntapuolueet vaikuttavat jo olemassaolollaan, valiokuntatyöskentelyllään ja muulla toiminnallaan lopputulokseen, sillä jopa hallitus tietää kaatuvansa tai vähintään menettävänsä tulevaisuudessa vallan toimiessaan liian yksipuolisesti.

Tietoyhteiskunta ja talous

Sanoisin piraattien vahvuuksien olevan nimenomaan siinä, että ymmärrämme muita paremmin useat tietoyhteiskunnalliset haasteet ja kansalaisoikeudet, jotka liittyvät olennaisesti myös eri ratkaisujen toteuttamismahdollisuuksiin. Nämä aiheet ovat reilusti aliedustettuja nykyisillä eduskuntapuolueilla ja jo nyt meitä kuunnellaan vakavasti monissa aiheissa. Piraatit voivat auttaa rakentamaan toimivaa tietoyhteiskuntaa, jossa ei haaskata kymmeniä, tai jopa satoja miljoonia päälekkäisiin tietojärjestelmiin tai kalliisiin tilaustöihin, jotka jätetään yhden käytön jälkeen unohdetuiksi. Yhteiskuntaa, jossa mahdollisimman monet palvelut ovat helposti saavutettavissa pelkällä etäyhteydelläkin, saavuttaen huomattavia säästöjä taloudellisesti ja ekologisesti.

Jo pelkästään tarkastelemalla nykyistä terveydenhuoltojärjestelmän IT-infrakstruktuuria, voimme todeta rahan haaskauksen olevan todellista. Tuhansilla eri terveydenhuoltopalveluilla on omat järjestelmänsä, jotka eivät keskustele keskenään. Tämä johtaa usean erilaisten ylläpitoratkaisujen tarpeeseen ja mikä pahinta, kun suurin osa haitasta ei ole edes mitattavissa rahassa, se jää täysin piiloon tilastoissa. Esimerkiksi normaalisti toisella paikkakunnalla terveydenhuoltopalvelun saava kansalainen voi hakeutuessaan hoitoon hätätilanteessa toisaalla joutua odottamaan ratkaisevia hetkiä tietojen kulkua, mikäli tietoa edes toisesta laitoksesta saadaan. Haitat ovat selkeät tarkastellessa aiheutuneen hengenvaaran, kuluneen potilaan ajan ja turhaan kuluvien sairaanhoitohenkilöstön työaikojen ja resurssien pohjalta. Tilannetta voisi verrata lähinnä aikaan, jolloin tietokoneet ja -yhteydet eivät olleet vielä edes osana työympäristön apuvälineistöä.

Perustulo ja talous

Piraattien ehdokkailla on myös keskimäärin hyvä kuva siitä, millaiset nykymaailman työllistymismahdollisuudet ovat ja mitkä ovat työllistymisen suurimmat ongelmakuopat, onhan suurin osa ehdokkaista nuorempaa sukupolvea kuin nykyiset valitut kansanedustajat. Työttömyysprosentti on yksi suurimpia kysymyksiä Suomen tämän hetkisessä talousongelmassa. Valtaosa piraattien ehdokkaista onkin allekirjoittanut julkilausuman, jossa vaaditaan perustulon käyttöönottoa Suomeen. Perustulon avulla voidaan poistaa suuria esteitä työllistymisen tieltä, tehden jopa osa-aikaisesta työnteosta kannattavaa ja sitä kautta parantaa vakinaisen työpaikan saamisen mahdollisuuksia. Nykyisen järjestelmän luomat tukikuopat ovat pitkällä tähtäimellä kohtalokas kompastuskynnys, joka on vielä korjattavissa. Perustulon käyttöönotolla jopa pienien tuntimäärien tai pätkätöiden tekeminen on taloudellisesti kannattavaa, kun nykyjärjestelmä taas suosii sohvaperunaksi muuttumista.

Talouspolitiikkaa yhteistyönä

Kuten voi huomata, vaikka Piraattipuolueen puolueohjelmassa tai edes vaaliohjelmassa ei mainita talouspolitiikkaa, on piraattien tavoitteilla merkittäviä vaikutuksia talouspolitiikassa. Yksin ei mikään puolue näistä kykene päättämään, eikä tulisikaan. Demokratia ei toimi siten. Kyse onkin toistensa hyödyntämisestä. Piraateille on edullista, että eduskunnassa on vanhoja puolueita osoittamassa ratkaisumalleja jotka ovat toimineet ennen ja miten asioiden on suunniteltu etenevän. Samaan aikaan kuitenkin vanhat puolueet tarvitsevat piraatteja näyttämään mikä maailma on nyt, mihin se on kehittymässä ja miten tämä kaikki on toteutettavissa. Ilman piraattien vaikutusta, Suomi tulee putoamaan vielä vakavammin tarpeellisen kehityksen kelkasta. Jo nyt arvostus Suomea kohtaan tekniikan edelläkävijänä on lopahtanut roimasti.

Piraattipuolue tarjoaa tuoreita ajattelumalleja päätöksentekoon. Ja kaiken kukkuraksi haluaa tuon päätöksenteon vielä olevan avointa ja läpinäkyvää, jotta kuka tahansa voi seurata tapahtumien etenemistä. Ääni piraateille, on ääni ehjemmälle eduskunnalle ja sitä kautta toimivammalle tulevaisuudelle. Myös talouspolitiikassa.

Ydinvoimatekniikka

Ydinvoima-hysteria käy kuumana Japanin Fukushiman tapahtuman johdosta. Suomen johtavana tekniikkapuolueena on piraattien muistutettava todellisuudesta. (TEK:n mukaan Piraateissa on ylivoimaisesti eniten tekniikan ehdokkaita. http://i.imgur.com/AgQuI.jpg)

Alla Uudenmaan ehdokkaamme, Sampo Smolanderin FT, kirjoittama kooste.

-Oskar Elmgren

Tšernobylin ja Fukushiman eroista

kirjoittaja: Sampo Smolander 12.3.2011 klo 12:59

Tšernobylissä reaktorin sammuttaminen epäonnistui (säätösauvat juuttuivat kesken matkan), ja vähäksi aikaa pieni osa reaktorista oli ylikriittinen, eli tapahtui ihan oikea ketjureaktio ja ydinräjähdys. Osa itse reaktoria räjähti ja reaktorin kappaleita lenteli sinne sun tänne. Reaktori siis hetken aikaa tuotti tehoa paljon enemmän kuin normaalisti täydelläkään teholla käydessään [1]. Näin voi käydä kun tuollaisella RMBK-tyypin reaktorilla [2] kämmätään. Lisäksi säätösauvojen hidastiaineena oli hiili (grafiitti) joka sitten syttyi palamaan [2], ja räjähdyksen jälkeen suoraan reaktorissa palava hiili aiheutti lisää päästöjen karkaamista taivaalle.

Fukushimassa sen sijaan on kiehutusvesireaktori (tai siis reaktoreita) [3], ja vaikka ne eivät ole yhtä turvallisia  kuin painevesireaktorit, niin itse reaktori kuitenkin automaattisesti sammui heti maanjäristyksen jälkeen 11.3. [4] (eli tätä kirjoittaessa eilen). Varsinaista reaktorin yliteholla käymisestä johtuvaa ydinräjähdystä ei siis ole tapahtunut, eikä voikaan enää tapahtua.

Se mikä Fukushimassa on ongelmana, on reaktorin jälkilämpö [5]. Siinä missä Tšernobylin räjähdys johtui siitä että reaktori kävi hetken aikaa ehkä 10-kertaisella yliteholla, niin Fukushimassa itse polttoaineen ydinreaktiot ovat jo sammuneet, mutta reaktoriin jääneet hajoamistuotteet säteilevät vielä jonkin aikaa ja tuottavat jälkilämpöä. Tämä jälkilämpö on kuitenkin suuruusluokkaa 1/100 reaktorin normaalista käyttötehosta, ja ongelmaa ei olisi jos voimalan jäähdytysjärjestelmä tai varajäähdytysjärjestelmä (jonka diesel-generaattorit tsunami rikkoi) eivät olisi rikki. Insinööri osaisi rakentaa myös jäähdytysjärjestelmiä jotka eivät ole riippuvaisia vara-diesel-generaattoreista, mutta japanilaisilla ei tuolla tällaisia valitettavasti satu olemaan.

Se  mikä Fukushimassa nyt ilmeisesti on räjähtänyt, on joko jälkilämmöstä  kuuman reaktorin keittämä vesihöyry, jota on tullut niin paljon että  painekuoret on pettäneet, tai sitten kuumuus on hajottanut vettä  alkutekijöihinsä, hapeksi ja vedyksi, ja vetykaasu on räjähtänyt.

Varsinaista ydinräjähdystä ei siis ole tapahtunut, vaan joko vesihöyry- tai vetyräjähdys. Tämä on olennainen ero Tšernobyliin.

Reaktorin kanssa kosketuksissa ollut vesihöyry sisältää toki radioaktiivisuutta sekin, eikä ole kiva kun sitä pääsee karkaamaan taivaalle. Mutta koska itse reaktori ei ole räjähtänyt, eikä reaktorissa myöskään käsittääkseni ole palavia hiili-hidastinsauvoja, Tšernobylin kokoluokan radioaktiivisiin päästöihin ei pitäisi olla mahdollista päästä. Jälkilämpö saattaa myös riittää sulattamaan reaktorin, mutta koska varsinaisia itseään ruokkivia ydinreaktioita ei sammuneessa reaktorissa enää ole käynnissä, ns. Kiina-ilmiötä missä kuuma, käynnissä oleva reaktori sulattaisi itsensä ties kuinka syvällä maahan, ei pitäisi olla mahdollista tapahtua.

Jälkiviisaat ovat jo ihmetelleet, miksi japanilaiset pitivät radioaktiivista vesihöyryä painekuorien sisällä niin pitkään että painekuoret eivät kestäneet vaan höyry räjähti  karkuun, eivätkä päästäneet radioaktiivista vesihöyryä hallitummin karkuun jo aiemmin. Ei tietysti ole kiva ajatus laskea radioaktiivista vesihöyryä taivaalle, mutta parempi laskea se ulos hallitusti kuin odottaa kunnes seinät pettävät, jolloin höyry pääsee joka tapauksessa  karkuun. Ehkä ne toivoivat että seinät kestäisivät. Lisäksi nyt kun se karkasi näyttävällä räjähdyksellä, kaikki lehdet kirjoittavat että ”ydinvoimala räjähti”. Ja niinhän se räjähti, mutta kysessä oli vesihöyryräjähdys (tai sitten vetyräjähdys), eikä ydinräjähdys.

[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Chernobyl_disaster#Experiment_and_explosion
[2] http://fi.wikipedia.org/wiki/Grafiittihidasteinen_kanavatyyppinen_reaktori
[3] http://en.wikipedia.org/wiki/Boiling_water_reactor
[4] http://en.wikipedia.org/wiki/Fukushima_I_Nuclear_Power_Plant#2011_earthquake_events
[5] http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinvoimalaitokset/ydinvoimalaitoksen_toiminta/sahkontuotanto/fi_FI/jalkilampo/

Vaalit lähestyvät, vauhti kasvaa!

Hieman reilu kuukausi vaaleihin, missä mennään?

Piraattipuolue on asettanut 126 ehdokasta lähes ympäri maata. Yhteensä 11 vaalipiiriä saa nauttia piraattitarjonnasta. Ehdokasmäärä on suorastaan suurenmoinen ja harva pystyi kuvittelemaan Piraattipuolueen voivan kasvaa jo eduskuntavaaleihin mennessä niin suureksi, että tuollainen ehdokasmäärä onnistuisi. Erityisen myönteistä on se, että suurimpaan Uudenmaan vaalipiiriin saatiin täysi 35 ehdokkaan lista.

Ehdokkaina on yrittäjiä, luovan alan tekijöitä, IT-alan konkareita, työttömiä, opiskelijoita, duunareita ja montaa muutakin elämänaluetta edustavaa henkilöä. Olemme saaneet innostettua paljon nuoria ehdokkaiksi laajasta ikäjakaumasta tinkimättä.

Piraatit ovat olleet esillä kiitettävästi erilaisissa keskustelutilaisuuksissa ja meihin kohdistuu nyt paljon myönteistä mielenkiintoa. Näissä vaaleissa onkin pitkästä aikaa erityisen otollinen ilmapiiri uusien puolueiden nousulle eduskuntaan. Jakakaa tietoa puolueesta ja piraattien toiminnasta parhaanne mukaan. Katsomalla motivaatiotamme, vapaaehtoisten tekijöiden määrää ja osaamisemme kysyntää, voi vain todeta meillä olevan mainiot eväät menestykseen!

Yksi usein kuultu kritisoinnin aihe on puoluekurin puuttuminen merkittävistä osa-alueista, esimerkiksi talouspolitiikasta. Vaikka talouspolitiikka ei olekaan puolueohjelmassa selkeästi eroteltu, on piraattien toiminnalla siihenkin suuret vaikutukset. Järkevän tietoyhteiskunnan rakentaminen vaikuttaa siihen, onko ekologisemman, taloudellisemman ja ihmisystävällisemmän yhteiskunnan kehittyminen mahdollista. Tätä kehitystä vanhat puolueet eivät enää yksin kykene luotsaamaan ilman piraattien tuomaa osaamista. Ilman piraatteja ei harkittua tietoyhteiskuntaa tai edes toimivaa yhteiskunta- tai talouspolitiikkaa ole mahdollista toteuttaa seuraavan neljän vuoden aikana.

Useimmat puolueet julistavat kannattavansa kansalaisten sananvapautta ja yksityisyyden suojaa, mutta jo vähäisellä vertailulla puheet paljastuvat sanahelinäksi. Piraatit ovat perustaneet paljolti toimintansa yksilön oikeuksien varaan ja siksi voi aina olla varma piraattien puolustavan niitä. Mikään nykyisistä eduskuntapuolueista ei ole ilmoittanut aikovansa lopettaa yksityisyyden ja sananvapauden kaventamista tai tavallisiin ihmisiin kohdistuvaa piraattijahtia. Päinvastoin, lakiin ajetaan uusia keinoja vakoilla ihmisten tekemisiä ja yksityistä viestintää. Puolueet ovat yksimielisesti eduskunnassa todenneet haluavansa laajentaa piratismin vastaisia keinoja.

Toivon jokaisen piraatin keskittyvän nyt vaalityöhön, sillä kuten on helppo havaita, kukaan muu ei aja meidän asiaamme yhtä tehokkaasti kuin me itse!

Piraattipuolueen vaalisivusto
Lehdistötiedote: Piraattipuolue asettaa 126 ehdokasta eduskuntavaaleihin

Piraatit ja maahanmuutto

Monet mediat ovat ennustaneet maahanmuuttoaiheiden nousevan tulevien eduskuntavaalien tärkeimmiksi teemoiksi. Mielestäni maahanmuutto on aiheena niin laaja, että sitä tulee lähestyä monista eri näkökulmista. Uskoakseni Piraattipuolueen jäsenillä on laajan tietotekniikan kokemuksen myötä uniikki ja tervetullut näkökulma aiheeseen.

Internet on pieni

On tunnustettava, että modeemipurkeista siirtyminen Internetiin 1990-luvun alussa oli aika iso pala ymmärrettäväksi. Ajatus siitä, että voin kommunikoida paitsi maakunnan, mutta myös maan rajojen ulkopuolelle ilman lisämaksuja, oli uutta ja hienoa. Viimeisen vuosikymmenen aikana tämä ihmetys on muuttunut itsestäänselvyydeksi. Internet ei noudata maan rajoja, sen paremmin kartalle piirrettyjä kuin poliittisiakaan. Parhaatkaan sensuurijärjestelmät eivät estä ajatusten kulkua halki maapallon ja takaisin.

On luonnollista, että nettiprojekteissa kerätään saman aiheen ääreen ihmisiä monista eri maista. Tämä pätee alallamme myös netin ulkopuolella. On vaikeaa löytää keskisuuri tai suuri tietotekniikan alalla toimiva yritys, josta et löydä palkkalistoilta vaikkapa intialaisia tai kiinalaisia. Mielestäni voidaan jopa hieman yleistää toteamalla, että kansainvälisyys ja työperäinen maahanmuutto ovat välttämättömiä tietotekniikan alalla. Tarvittava, erikoistunut osaaminen hankitaan taloon sieltä mistä se saadaan. Kansainvälistyminen parantaa osaamisen lisäksi kontakteja, eri kulttuurien tuntemusta sekä yrityksen kielitaitoja.

Ongelmia piisaa

Kansainvälisyydestä suuresti riippuvaisia aloja on toki muitakin. Itse toimin tukkukaupan alalla, jossa kansainvälisyys on myöskin paitsi itsestäänselvyys, myös ehdoton välttämättömyys. Niin tieto kuin ihmisetkin kulkevat puolin ja toisin vierailemassa yhtenään. Maahanmuuttopolitiikan kärkevin keskustelu tuntuu sen rinnalla hyvin etäiseltä. Tällainen yritys ei palkkaa vierasmaalaista imagosyistä, vaan yksinkertaisesti liiketaloudellisin perustein. Uskoakseni moni piraatti näkee työperäisen maahanmuuton juuri näin, päivänselvänä osana nykyaikaista, kansainvälistä yritystoimintaa.

Oma kokemukseni on, että työperäinen maahanmuutto on Suomessa kömpelösti hoidettua. Työnantajalle työluvan saaminen haluamalleen työntekijälle on usein liialti tuurista ja virkamiehen mielialasta kiinni. Pienet yritykset ovat monesti vaikeuksissa asiaan liittyvän byrokratian ja maan tapojen välissä. Tulkinnat ja käytännöt vaihtelevat eri puolilla maata ja usein myös jatkuvasti kalenterivuoden varrella. Ajankohtaisohjelmat ovat muistuttaneet aiheeseen liittyvän myös rikollisuutta monessa muodossa. Näitä ongelmia ei ratkota yksinkertaistaen huutamalla maahanmuuton puolesta tai vastaan.

Vain osa totuudesta

Maahanmuutto on, kuten aiemminkin todettu, laaja aihe. Työperäinen maahanmuutto on vain osa tätä kokonaisuutta. Aiheen laaja-alaisuuden vuoksi olisikin eduksi, että asiasta olisi päättämässä hyvin monenlaisia näkemyksiä. Piraattipuolueella on varmasti annettavaa tähän keskusteluun uniikin ja käytännönläheisen näkökulman muodossa. Monipuolisiin näkemyksiin ja kokemuksiin perustuvalla avoimella keskustelulla voidaan varmasti lähteä avaamaan myös muita esille tulleita maahanmuuton ongelmia. Piraattipuolueen voimallisesti ajama avoimuus ja läpinäkyvyys eivät nekään ole huonoja työkaluja tämän ongelman edessä.

Luonnollisesti Piraattipuolueen monilla kansanedustajaehdokkailla, myös allekirjoittaneelle, on monenlaisia mielipiteitä maahanmuutosta laajemmaltikin. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaakin tutustua ehdokkaiden kotisivuihin ja blogeihin.

Olen ehdolla Pirkanmaan vaalipiirissä. Tutustu kotisivuihini tai blogiini.