Sormenjälkirekisterin käyttöä ei pidä laajentaa

Tämä on Piraattipuolueen vastaus passien sormenjälkirekisterin käyttötarkoitusten laajentamista koskevaan kyselyyn Kerrokantasi.fi-verkkosivustolla.

”Tulisiko mielestäsi poliisilla olla mahdollisuus käyttää passin sormenjälkitietoja erityisen vakavien rikosten, esimerkiksi terrorismirikosten, murhan, tapon, seksuaalirikosten, törkeän pahoinpitelyn tai törkeän varkauden tutkinnassa?”

Piraattipuolueen mielestä sormenjälkirekisterin käyttömahdollisuuksia ei pidä missään tapauksessa laajentaa.

Sormenjälkirekisteri merkitsee pysyvän biotunnisteen keräämistä käytännössä kaikista kansalaisista. Sormenjälkien kerääminen passeja varten perustuu passien turvallisuuden parantamiseen, ei rikostorjuntaan. Sen rikostorjunnalliselle käytölle ei ole riittäviä hyväksyttäviä perusteita. Yhteiskunta, jossa rikosten selvittämisprosentti olisi 100, ei olisi enää vapaa yhteiskunta. Vapaudella on hintansa, mutta se on paljon pienempi kuin kaikkialle tunkeutuvasta valvonnasta aiheutuva hinta.

Mikäli käyttötarkoituksia kuitenkin laajennetaan, ne on ehdottomasti rajattava vain vakaviin henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin, eikä niitä saa missään nimessä käyttää pelkkien omaisuusrikosten selvittämiseen.

”Kuka saisi päättää sormenjälkitietojen käyttämisestä a) poliisi itsenäisesti b) tuomioistuin c) syyttäjä?”

Mikäli sormenjälkitietojen käyttömahdollisuuksia päätetään laajentaa siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta on jo tyrmännyt ajatuksen, että ehdotus on tietosuojan kannalta vaarallinen, että ehdotus on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten kanssa ja että ehdotus itse asiassa vaarantaisi sormenjälkien käyttömahdollisuudet rikostutkinnassa tietovuotoriskin johdosta, päätöksen tietojen käyttämisestä pitäisi olla tuomioistuimen, ei poliisin tai syyttäjän käsissä.

”Liittyykö sormenjälkitietojen käyttämiseen rikostutkinnassa mielestäsi oikeusturvakysymyksiä?”

Yksityisyyden loukkaukset merkitsevät tunkeutumista ihmisen identiteetin ydinalueille: ajatuksiin, mielipiteisiin, vakaumuksiin, ihmissuhteisiin ja elintapoihin. Kansalaisten säännönmukainen, laajamittainen valvonta johtaa vääjäämättä väärinkäytöksiin, eikä sille ole vapaassa yhteiskunnassa mitään perusteita.

Sormenjälkirekisteriä ei pidä laajentaa, vaan se on lakkautettava. EU-asetus velvoittaa lisäämään sormenjäljet passeihin, mutta se ei velvoita sormenjälkirekisterin perustamiseen, eikä rekisteriä ole perustettu esimerkiksi Ruotsiin eikä Tanskaan.

Suomessa poliisiviranomaiset olisivat halunneet käyttää rekisteriä laajasti rikosten selvittämiseen ja ehkäisemiseen. Tämä ihmisten yksityisyyteen rajusti tunkeutuva ehdotus sai perustuslakivaliokunnalta tylyä kritiikkiä. Perustuslakivaliokunta kehotti hallintovaliokuntaa harkitsemaan vakavasti sormenjälkirekisteristä luopumista. Lisäksi valiokunta totesi, ettei poliisille ole syytä antaa laajaa pääsyä sormenjälkitietoihin.

Poliisin käyttöoikeus rekisteriin rajattiin minimiin perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta, mutta oli odotettavissa, että käyttötarkoitusten laajentamista yritetään vielä myöhemmin ujuttaa läpi, ja näin on nyt käymässä.

On syytä pelätä, että sormenjäljet vuotavat jossain päin maailmaa järjestäytyneelle rikollisuudelle. Tällöin viattomat ihmiset saattavat joutua vakaviin vaikeuksiin, jos heidän sormenjälkiään on käytetty esimerkiksi väärennetyissä passeissa. Tällöin myöskin vaarantuisi sormenjälkien käytettävyys rikostorjuntaan, kun järjestäytyneiden rikollisryhmien olisi helppo käyttää väärennettyjä sormenjälkiä toimintansa peittelyyn. Sormenjälkipassien tietoturva ei ole missään nimessä aukoton.

Kaikkein vaarallisinta on, että sormenjälkitietoja saisi käyttää myös rikosten ehkäisyyn, siis ennen kuin mitään rikosta on edes tapahtunut. Tämä olisi äärimmäisen suuri periaatteellinen muutos ja tarkoittaisi käytännössä syyttömyysolettamasta luopumista. Ihmisiä ei voi vangita enneltaehkäisevästi, eikä myöskään heidän sormenjälkiään pidä voida käyttää ennaltaehkäisevästi heitä vastaan.

Ihmiset pitävät seksistä, ruotsalaiset eivät

Ruotsissa kohistaan samaan aikaan sekä piirretystä seksivalistusfilmistä että AdultTV:n lähetyksistä jotka näkyvät paikoittain Ruotsin puolella. Piirretty ”seksivalistusfilmi” täyttää luultavasti Ruotsissa voimassa olevaa, hyvin epämääräistä lapsipornokieltoa, joka suojaa piirroshahmojakin riistolta. Tämä ei kuitenkaan ole kohun aiheena, vaan se että nuoria valistetaan seksistä.

Miksi ruotsalaiset eivät pidä seksistä?

En ole koskaan voinut käsittää miten joku kykenee suoralla naamalla väittämään että todellisuudesta tietäminen olisi jotenkin potentiaalisesti vahingollista. Tämä koskee niin tietoa huumeista, seksistä kuin ilmastomuutoksestakin. Omat kulttuurisidonnaiset mielipiteet eivät voi olla tärkeämpiä kun todellisuudesta tietäminen. Heteroyhdynnästä voi naisosapuoli tulla raskaaksi. Riippumatta siitä kerrotaanko tämä nuorille vai ei. Riippumatta siitä mihin uskontoon näiden nuorten vanhemmat kuuluvat. Onko nyt todellakin kannattavaa kertoa ihmisille muuta kuin totuutta?

Sitten on toki toinenkin näkökulma asiaan. Kaikki ihmiset pitävät seksistä. Jotenkin kuitenkin yhteiskunta turmeltuisi jos ihmiset ymmärtäisivät tämän? Kaikki saisivat traumoja ja epätodellisia käsityksiä siitä että voi myös harrastaa seksiä?

Ei. Ihmiset eivät yksinkertaisesti traumatisoidu siitä että tekevät jotain mitä haluavat. Jostain kauhistelevasta reaktiosta sentään saattaa negatiivisia kehityssuuntia saada.

Yhteiskunnan tulisi siis olla ottamatta millään tavalla kantaa seksiin ja siihen liittyvään muuhun toimintaan. Valtion tehtävä ei ole säätää lailla ja luvilla milloin jokin TV-kanava saa lähettää pornoa, millaista videomateriaalia saa katsoa eikä mitä seksuaalisia palveluita kansalaiset saavat tarjota toisilleen. Traumatisointia vältetään ja hyvää oloa tuotetaan sillä että ihmiset voivat itse valita mitä haluavat katsoa ja tehdä, eikä sillä että yksittäisten ihmisten tekemisistä säädetään täysin turhia moraalihysteriaan perustuvia lakeja.

Eduskuntaan tarvitaan kansanedustajia joilla on munaa olla tunkematta omia moraalikäsityksiä kansalle, vaan antaa kansan itse päättää mistä tykkää.

-Oskar Elmgren, Uudenmaan piraattien puheenjohtaja ja ehdokas eduskuntavaaleissa

Kopioiminen ei ole varastamista

Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokkaana kuulen monesti väitteen, että edustamani puolue kannattaa varastamista. Tällä ihmiset tarkoittavat, että esimerkiksi musiikin kopioiminen netistä on varastamista. Kopioiminen ei kuitenkaan ole varastamista. Lue niin tiedät miksi.

Aloitetaan asian tarkasteleminen määrittelemällä mitä on varastaminen. Virallisen määritelmän mukaan varastaminen tarkoittaa toisen omistaman irtaimen omaisuuden oikeudetonta ottamista. [1] Irtain omaisuus tarkoittaa Oikeuslaitoksen mukaan kiinteää omaisuutta, kuten ajoneuvoa, rahaa tai arvopaperia. [2]

Esimerkiksi CD-levy on siis irtainta omaisuutta, joten CD-levyn ottaminen kaupasta ilman kauppiaan lupaa on selvästi varastamista. Mutta mikäli kopioin tämän CD-levyn sisällön internetistä omalle tietokoneelleni, onko se varastamista?

Mikäli tiedon kopioiminen olisi varastamista, seuraavien ehtojen tulisi täyttyä:

1. Tieto on irtainta omaisuutta, ja

2. Tietoa voi omistaa.

Määritelmän mukaan, irtaimeksi omaisuudeksi lasketaan vain kiinteä omaisuus. Tieto ei ole kiinteää omaisuutta. Tiedon voi toki tallentaa esimerkiksi CD-levylle, jolloin itse CD-levy on kiinteää omaisuutta mutta ei CD:n sisältö.

Entä voiko tietoa omistaa? Minusta ei, mutta olettakaamme, että tietoa voisi omistaa. Voisiko siis minkä tahansa tiedon omistaa, vai vain tietynlaista tietoja?

Jos minkä tahansa tiedon voisi omistaa, se johtaisi nopeasti koko yhteiskunnan tuhoon. Ajatelkaamme vaikkapa tilannetta, missä joku keksii uuden sanan, kuten Nokia keksi sanan ”kännykkä”. Jos Nokia siis omistaisi tämän tiedon, eli kännykkä-sanan, jokainen suomalainen joka käyttää sanaa ”kännykkä” ilman Nokian lupaa syyllistyy varkauteen, koska on kopioinut kännykkä-sanan Nokialta. Varkaudesta tuomitaan sakkoon tai enintään vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankilaan. [3] Toisin sanoen, valtaosasta suomalaisista tulisi rikollisia.

Lienee siis perusteltua, että aivan mitä tahansa tietoa ei voi omistaa mutta tulisiko mitään tietoa voida omistaa? Jos tulisi, niin minkälaista tietoa voisi omistaa? Ilmeisesti ainakin musiikkia mutta entä vaikkapa arkkitehtuuria tai filosofisia oppeja? Tarvitaan ilmeisesti jonkinlainen tiedon arviointivirasto, joka arvioi onko jokin tieto sellaista, minkä voi omistaa, sekä sen, kuka tämä omistaja on. Mutta kenelle me haluaisimme myöntää tällaisen mahtavan vallan? Valtion virkamiehille vai yksityiselle yritykselle? Miten estämme, että suuryritys ei lobbaa itselleen oikeutta johonkin yleiseen tietoon ja vaadi suurinta osaa suomalaisia sakotettavaksi tai vangittavaksi?

Toisin sanoen, mikä tahansa tiedon omistamiseen liittyvä järjestely on erittäin ongelmallinen ja siitä on enemmän haittaa mitä hyötyä.

On myös huomattava, että varastamisen määritelmään liittyy keskeisesti oletus omistusoikeuden rikkomisesta. Toisin sanoen, mikäli joku vie luvatta CD-levyn levykaupasta, tämä levy on luonnollisesti pois levykauppiaalta. Kopioinnissa tiedon alkuperäinen omistaja ei sen sijaan menetä omaisuuttaan, esimerkiksi musiikkikappaleen voi kopioida äärettömän monta kertaa ilman, että musiikkikappaleen alkuperäinen omistaja menettäisi musiikkiaan.

Ihmiset usein sanovat, että netistä kopioitu musiikkikappale vähentää kyseisen artistin levymyyntiä. Ottamatta kantaa väitteen todenperäisyyteen, olettakaamme, että väite olisi totta. Mikäli tiedon julkaisemisesta netissä ja kopioimisesta aiheutuisi artistille taloudellista haittaa, tulisiko asialle tehdä jotain?

Mikäli pitäisi, saman periaatteen mukaisesti meidän tulisi myös jollain tavalla korvata kirjailijalle menetyksiä, mikäli joku paljastaa hänen uutuuskirjansa loppuratkaisun – tämähän saattaa vähentää kirjan myyntiä. Entä mikäli kriitikko kirjoittaa artistin uutuuslevyn olevan huono, kriitikko vähentää artistin levymyyntiä ja täten aiheuttaa artistille tulonmenetyksiä. Kaikissa näissä tapauksissa on sama periaate: joku levittää tietoa, mikä vähentää artistin tai kirjailijan tuotteen myyntiä. Joten mikä näistä tapauksista on sellainen, että korvauksia on maksettava, kuka tekee arvion rahallisen korvauksen suuruudesta ja kuka korvaukset lopulta maksaa?
Kopioiminen ei siis ole varastamista mutta tulisiko sen olla?

Ei tietenkään pidä, koska artistilla ei ole oikeutta määrätä mitä hänen luomalleen musiikille tapahtuu julkaisun jälkeen. Jos hyväksymme periaatteen, että tiedon luojalla on jonkinlainen oikeus määrätä miten tätä tietoa voidaan käyttää, se johtaa erittäin vaikeisiin kysymyksiin. Näistä selkein ongelma olisi tietysti se, kenellä tällainen oikeus annettaisiin. Jos esimerkiksi muusikoilla olisi oikeus määrätä millä tavoin hänen luomaa tietoa eli musiikkia käytetään, tulisiko myös taidemaalarilla olla oikeus sanoa kenelle saat näyttää häneltä ostamaa taulua? Entä tulisiko meidän suojella taidemaalarien ”oikeuksia” vaatimalla korvausmaksua jokaiselta ihmiseltä joka näkee hänen tekemän maalauksen? Kasettimaksujen hengessä meidän tulisi ilmeisesti myös maksaa maalausteostomaksua jokaisesta kamerasta, koska kameroilla voidaan kuvata taidemaalareiden tekemiä maalauksia. Entä tulisiko tämä taidemaalarien ”oikeuksien” suojeleminen koskea myös rakennusmaalareita, eikö vastaavasti rakennusmaalarilla ole oikeus määrätä kenen saat antaa katsella hänen maalaamaa taloasi?

Ihmisellä on vapaus luoda musiikkia, tallentaa se vaikkapa CD-levylle ja toivoa ihmisten ostavan näitä levyjä. Tämä on liiketoimintaa ja tähän liiketoimintaan liittyy riskejä, eräs riski on, että ihmiset eivät pidä artistin musiikista eivätkä halua maksaa siitä. Toinen riski on, että ihmiset imuroivat hänen musiikkinsa internetistä. Artisti ottaa tämän riskin julkaisemallaan musiikkia.  Kun jokin tieto on julkaistu, tiedon julkaisijalla ei ole enää mitään mahdollisuuksia kontrolloida millä tavoin tätä tietoa käytetään. Kuten aiemmin huomasimme, tällaisen kontrollin antaminen on vaikeaa jo periaatteen tasolla, käytännön kopiosuojausmenetelmien ongelmista puhumattakaan.

On myös huomattava, että yhä useampi artisti on ymmärtänyt kopioimisen toisen puolen: artistin musiikin leviäminen netissä on ilmaista mainosta. Kun ihmiset kopioivat musiikkia netistä ja he pitävät siitä, he levittävät sitä myös muille. Tämä lisää artistin suosiota ja täten keikka- ja oheistuotemyyntiä. Toisin sanoen, musiikin leviäminen ja kopiointi on itse asiassa artistien etu, mutta se ei ole levy-yhtiöiden etu. Tämä selittää miksi ”artistien oikeuksia” on puolustamassa niin moni ja voimakas etujärjestö – todellisuudessa ne puolustavat suuryritysten oikeuksia, ei artistien eikä varsinkaan kuluttajien oikeuksia.

Lopulta kyse on siitä, että mikäli kopioiminen todella olisi varastamista, me olisimme kaikki varkaita. Kaikki mitä me ihmisinä teemme perustuu muiden luoman tiedon jakamiselle, muokkaamiselle ja kopioimiselle. Kopioimme lapsena käyttämämme kielen vanhemmiltamme, koko yhteiskuntamme on rakennettu tiedon kopioimisen periaatteelle. Jopa koko ihminen on DNA:n kopioimisen tulos.

Me kaikki kopioimme tietoa. Se, että jotkut etujärjestöt vaativat tietyille ammattiryhmille erikoisoikeuksia luomalleen tiedolle on väärin ja meidän on vastustettava jyrkästi tällaisia vaatimuksia. Viimeaikainen kehitys ei turvaa artistien oikeuksia vaan tuhoaa kaikkien ihmisten vapauden. Emme voi antaa musiikin tekijöille, tai millekään toiselle ryhmälle tällaisia oikeuksia tuhoamatta kaikkien muiden ihmisten vapautta.
Ihmiset ovat aina luoneet musiikkia, taidetta ja tiedettä, jo ennen ainuttakaan tekijänoikeus- tai patenttilainsäädäntöä.

Kuten vaalisivuihini tutustuneet tietävät, olen ohjelmistoalan yrittäjä. Kehitän työkseni kaupallista Windowsin puhdistus- ja optimointiohjelmaa nimeltä jv16 PowerTools. Aloitin tämän ohjelman tekemisen vuosia sitten ja olen käyttänyt ohjelman kehittämiseen lukemattomia työtunteja. Myyn ohjelmaa yritykseni Macecraft Oy:n nettisivujen kautta ensisijaisesti kotikäyttäjille, listahinta on 29.95 dollaria eli noin 22 euroa.

Kirjoitan, että artistien tulisi suhtautua netissä tapahtuvaan kopiointiin kuin ilmaiseen mainontaan, eikä kuin varkauteen. Tämän vuoksi näytän itse esimerkkiä ja annan täten täysin toimivan, rajoittamattoman kokoversion tuotteestani teidän kaikkien vapaasti käytettävksi ja kopioitavaksi:

http://www.macecraft.com/downloads/jv16PowerTools_piraattiversio.zip

Jos pidätte ohjelmasta, käyttäkää sitä kuten haluatte ja jakakaa sitä vapaasti. Kaikki tavat millä levitätte ohjelmaa toimii mainoksena minulle.

Olen ehdolla eduskuntaan Varsinais-Suomesta Piraattipuolueen listalta. Minusta tietoa ei voi omistaa, vastustan patentteja, tiedon kopioimisen rajoittamista ja kasettimaksuja. Minusta tekijänoikeusjärjestöille annetut erikoisoikeudet on poistettava ja kasettimaksuista on luovuttava.


Kirjoittaja on Liberaalit ry:n hallituksen jäsen ja ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa Piraattipuolueen listalta. Esitetyt mielipiteet eivät ole Piraattipuolueen virallisia kantoja vaan kirjoittajan omia. Kirjoittajan viralliset sivut löytyvät osoitteesta: http://liberaalit.fi/jouni-flemming/
Lähteet:

1. Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi, 1988 vp. n:o 66 (HE 66/1988), sivu 35.

2. http://www.oikeus.fi/5605.htm

3. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001

Eduskunnalla ei oikeutta rajoittaa mielenosoituksia

Eduskunnalla ei ole oikeutta rajoittaa mielenosoituksia eduskuntatalon edessä siten kuin sen on uutoistu tekevän, eli vuokraamalla eduskuntatalon edusta Helsingin kaupungilta, ja sitten rajoittamalla alueen käyttöä mielenosoituksiin.

Kokoontumislain 9 § nimittäin kertoo:

”Yleisen kokouksen saa järjestää ulkona yleisellä torilla, aukiolla, katualueella tai muussa sellaisessa kokoustarkoitukseen soveltuvassa yleisessä paikassa ilman omistajan tai haltijan lupaa.”

Eduskunnasta on myös väitetty, että äänentoistolaitteiden käyttämiseen mielenosoituksissa tarvittaisiin lupa. Tämäkään ei pidä paikkansa. Kokoontumislain 11 § nimittäin kertoo:

”Yleisessä kokouksessa saa käyttää julisteita, tunnuksia, äänenvahvistimia ja muita tavanomaisia kokousvälineitä sekä tilapäisiä rakennelmia.”

Eduskunnalla ei ole ylipäänsä oikeutta tehdä hallinnollisia päätöksiä, jotka käytännössä tekisivät tyhjäksi perustuslain 13 §:n, jonka mukaan:

”Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.”

Eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savola puhuu siis täysin puuta heinää, kun väittää, että eduskuntatalon edessä pidettäviin mielenosoituksiin tarvittaisiin tällaisia lupia.

Tunisiassa Piraattipuolue hallitukseen

Parin viime viikon aikana ollaan Piraattipuolueen aktiivien kesken seurattu tiiviisti sisarpuolueemme edesottamuksia Tunisiassa. Maassa alkoi levottomuuksia jo ennen joulua ja huolenaiheena ovat olleet Tunisian poliisin suorittamat laittomat pidätykset. Muun muassa Piraattipuolueen aktiivijäseniä pidätettiin lehdistötiedotteen jälkeen. Erityisen huolestuneita oltiin, kun saatiin tietoa että poliisi pahoinpiteli Tunisian Piraattipuoleen Azyz Ammamin hänen ollessaan laittomasti pidätettynä.

Vaadimme 7.1.2011 Tunisian Suomen-suurlähettilään ottamista ulkoasiainministeriön puhutteluun. Mutta, palataan asian alkuun.

Lähtökohta

Valtioiden yhtenä päätehtävänän on ylläpitää rauhaa kansalaistensa kesken. Rauhan vallitessa työnteon tulokset eivät mene hukkaan jonkun vastapuolen tuhotessa niitä. On siis mahdollista tehdä työtä oman hyvinvointinsa eteen. Tällöin myös koko kansa hyötyy.

Uusien valtoiden muodostuessa tai perusteellisten vallankumousten jälkeen on mahdollista syntyä hyvin vapaita valtioita, jotka kannattavat ja ylläpitävät kansalaisoikeuksia. Valtioilla on tämän jälkeen taipumus siirtyä kohti konservatiivisempaa, kansaa kontrolloivaa mallia, jossa valtion muuttaminen on mahdollisimman hankalaa. Usein myös valta keskittyy yhteen instanssiin.

Tunisian tapauksesta en tarkemmin tiedä, mutta maan ollessa Ranskan entinen siirtomaa ja saman presidentin istuneen vallassa huomattavan pitkään voi joitakin arvauksia tilanteesta kukin tehdä itse.

Alku

Nykyiset levottomuudet pohjautuvat varmasti pidemmälle historiaan kuin kuukausi sitten, mutta nykyinen suoranainen kansannousu alkoi ennen joulua, joten aloitetaan siitä.

Osa kansasta koki itseään sorretuksi ja perusoikeuksiensa loukatuksi. Hallinto harjoitti mm. internetsensuuria ja valvontaa, rajoitti sanan- ja kokoontumisvapautta ja sääti lain hallinnon kritisoinnin kieltämiseksi. Tunisian hallintoa kritisoitiin myös korruptoituneeksi, ruuan hintaa kohtuuttomaksi ja työttömyyttä korkeaksi. Amnestyn mukaan mielenosoittaja sytytti itsensä palamaan joulukuun alussa sen jälkeen, kun poliisi oli takavarikoinut hänen hedelmäkärrynsä, koska hän oli harjoittanut myyntiä ilman lupaa.

Mielenosoitukset ärtyivät pahemmiksi poliisin käytettyä väkivaltaa mielenilmausten lopettamiseksi.

Joulukuun lopussa Tunisian poliisi avasi tulen mielenosoittajia kohtaan tappaen ja haavoittaen ainakin kymmentä.

7.1.2011 Piraattipuolueen tiedote: Tunisian Piraattipuolueen aktiiveja pidätetty laittomasti

Tunisian viranomaiset pidättävät laittomasti kolme Piraattipuolueen aktiivia sen jälkeen, kun Tunisian piraatit julkaisevat maan tilanteesta lehdistötiedoitteen. Tunisian piraatit ovat myös aktiivisesti vastustaneet valtiosensuuria ja nettivalvontaa jakamalla tietoa ja ohjelmia valtion toimien kiertämiseksi.

Tunisian viranomaisia on jo aiemmin syytetty pidätettyjen kidutuksista. Pelätään pidätettyjen piraattien kohtaloa.

Piraattipuolue vaati Tunisian Suomen-suurlähetilään ulkoasiainministeriön puhutteluun tilanteesta.

12.1.2011 Tunisian poliisi pahoinpitelee Piraattipuolueen Azyz Ammamin

Saamme piraattipuolueiden kautta tiedon, että Tunisian poliisi on pahoinpidellyt Azyz Ammamin hänen ollessaan laittomasti pidätettynä. Samaan aikaan on laitomasti pidätettynä muitakin piraattipuolueen aktiivijäseniä. Yritän vahvistaa tietoa pahoinpitelystä Tunisian Suomen-suurlähetystöstä. Puhelu otetaan vastaan, mutta mitään kommenttia eivät anna.

Kommentoimattomuus on tosin ymmärrettävää kun selviää 14.1.2011 että Tunisian presidentti on lähtenyt maasta. Tunisian Suomen-suurlähetystössä on varmasti ollut täysi rähinä päällä asian takia jo aiemmin.

17.1.2011 Kansalaisoikeuksia ajava Piraattipuolue hallitukseen Tunisiassa

Maan johtoon on 15.1.2001 siirtynyt pääministeri Mohammed Ghannouchi. Hän on luvannut järjestää vaaleja kahden kuukauden sisällä ja palauttavansa rauhan.

Epävakaissa tilanteissa suhteellisen pienikin osa kansaa pystyy aikaansaamaan suurta kaaosta. Siksi sellaisissa tilanteissa hallitukseen on kannattavaa ottaa mukaan kaikkien puolueiden edustajia. Näin viestitään kansalle että heitä kunnellaan ja heillä on vaikutusmahdollisuus riippumatta siitä mitä puoluetta kannattavat. Näin myös Mohammed toimi ja perusti väliaikaisen ”yhtenäisyyshallituksen”, joka toimii siihen asti kunnes toimitetaan uudet vaalit.

Väliaikaishallitukseen nimitettiin vain muutama päivä aikaisemmin laittomasti pidätettynä ollut Piraattipuolueen Slim Amamou nuoriso- ja urheiluministeriksi. Näin kansalaisoikeuksia puolustava maailmanlaajuinen piraattiliike on saanut ensimmäisen hallituspaikkansa. Tämä on todella merkittävä tapahtuma sekä maailman kansalaisoikeuksien kannalta että erityisesti Tunisian tilanteen kannalta.

Tunisian tulevaisuus

Jää nähtäväksi kuinka paljon tilanne Tunisiassa muuttuu hallinnon vaihtumisen myötä. Mikäli kansa äänestää seuraavissa vaaleissa valtaan konservatiiveja, jotka johtavat valtiota kuten ennenkin on tehty, ei varmasti kovinkaan paljon muutu. Hallinto toki on enemmän varpaillaan, kun tietää että on varsin helppoa menettää paikkansa, mutta taloudellisen tilanteen muuttaminen maassa tuskin onnistuu muutamalla päätöksellä ja lainmuutoksella.

Oppositio saa toki nyt hallitukseen siirtyessään huomattavan paljon huomiota, erityisesti tällaisen vallanvaihdon jälkeen. Mikäli seuraavat vaalit pidetään todellakin noin 2 kk kuluttua, on varmasti poliittinen epävarmuus sen verran virittynyt, että on hyvin mahdollista, että seuraavassakin hallituksessa ovat kaikki puolueet edustettuna. Näin valtio ei ainakaan voi omasta toiminnastaan harjoittaa sensuuria, koska vastustajat ovat mukana päätöksiä tehdessä ja ovat tietoisia kaikesta, ainakin teoriassa.

Kansalaiset kuitenkin saavat varmasti enemmän vapautta ja valtio toivottavasti joutuu poistamaan sensuuriaan ja kansalaisten nettivalvonnan. Jos hallinto samalla muutetaan liberaalisemmaksi sallien vaikkapa hedelmäkärrymyyntitoimintaa, niin Tunisian kansa jää vallanvaihdosta plussan puolelle.

Vaikutukset muuhun maailmaan

Jos kansa kykenee nykyisen tiedonliikkumisen aikana kaatamaan todella rautaisella otteella toimivan hallinnon kuukaudessa, niin vaikukset muiden maiden sensuuri- ja konservatiivipolitiikkaan ovat huomattavat. Se, kuinka pitkään Tunisian tapahtumia muistetaan päättäjien ja kansojen kesken, on toki oma asiansa. Ehkä se unohdetaan jo kuukauden kuluttua, toisaalta ehkä Tunisialla on kauaskantoisia vaikutuksia, ja asia muistetaan kymmenienkin vuosien päästä aina, kun uutta sensuurilakia tai kansalaisvalvontaa ollaan ajamassa läpi.

Toivoisin itse, että Suomessa voitaisiin siirtyä kohti vapaampaa maata, missä valtio ei harrastaisi sensuuria tai pyrkisi valvomaan kansalaistensa toimintaa ilman, että vaaditaan yhtä syvällä kuopassa käyntiä kuin Tunisian tapauksessa.

Oskar Elmgren, Uudenmaan piraattien puheenjohtaja ja ehdokas eduskuntavaaleissa

Hyvitysmaksusta luovuttava

Lähetin tämän kirjoituksen alun perin Helsingin Sanomien yleisönosastoon, jossa sitä ei kuitenkaan ole julkaistu.

Hallitus päätti laajentaa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun (kasettimaksu) koskemaan myös tietokoneiden ulkoisia kiintolevyjä (HS 16.12.).

Ennen päätöstä käytiin tunteikasta kampanjaa tämän toteutuneen tavoitteen puolesta. Väitettiin, että hyvitysmaksukertymä olisi romahtanut parissa vuodessa puoleen. Laskua on kieltämättä paljon. Taustalla on kuitenkin se, että vuosina 2007 ja 2008 maksukertymä oli poikkeuksellisen suuri. Tämä johtui, tekijänoikeusjärjestöjen mukaan, tallentavien digiboksien myynnin hyppäyksestä. Vuosien 2000-2006 maksukertymien keskiarvoon nähden vuonna 2009 oli pudotusta vain alle 10 prosenttia. Pudotukseen lienee vaikuttanut myös kansainvälinen taantuma.

Hyvitysmaksua kerätään eri tallennusvälineistä. Sillä kompensoidaan laillisesta yksityiskopioinnista väitetysti aiheutuvia haittoja. On kysyttävä, mitä haittaa tekijöille voi olla siitä hyvin vähäisestä yksityisestä kopioinnista, joka vielä on laillista. Yksityistä kopiointia on rajoitettu viime vuosina.

Hyvitysmaksu aiheuttaa hankaluuksia suomalaisille yrityksille. Mitä enemmän maksua kerätään, sitä enemmän kuluttajat siirtyvät käyttämään ulkomaisia verkkokauppoja tallennusvälineiden ostoon.

Kampanjoinnissa vedottiin eri kulttuurialojen edistämiskeskusten (ESEK, AVEK, LUSES) toiminnan turvaamiseksi. Niitä voitaisiin kuitenkin tukea hyvitysmaksujen sijaan suoraan valtion budjetista. Summa ei ole kovin suuri.

Hyvitysmaksu on luonteeltaan ”regressiivinen” vero. Se on tuotteeseen lisättävä könttäsumma ja rankaisee suhteellisesti eniten pienituloisia. Se on tv-maksun kaltainen vanha jäänne. Modernimpi tapa olisi siirtyä suoraan budjettirahoitukseen. Tällöin rahoitusperusta olisi oikeudenmukaisempi, eikä vahingoittaisi suomalaisten yritysten toimintaa.

Allekirjoita adressi hyvitysmaksujen laajentamista vastaan!

Lähteet:

Vuoden 2007 hyppäyksen syyksi mainitaan tallentavien digiboksien myynti
Hyvitysmaksukertymän suuruus 2000-2009: Hyvitysmaksu.fi ja Teosto.fi
Väitteet summan putoamisesta puoleen (HS:n uutinen)

Uusi Suomi: Piraattipuolue hallitukseen!

Uusisuomi povaa tuoreessa vaalianalyysissä Piraattipuolueelle hallituspaikkaa.

Analyysin mukaan Piraattipuolue muodostaisi SDP:n ja Perussuomalaisten kanssa seuraavalle vaalikaudelle hallituksen, mikäli vaalit järjestettäisiin tänään (6.1.2011).

Analyysi on hyvin kiinnostava osittain siksi, että näiden kolmen puolueen kannatus yltäisi vain 41.7 % kannatukseen. On epäselvää, miten Uusi Suomi on ajatellut tämän riittävän enemmistöhallitukseen. Tämä vaalitulos tosin saattaisi riittää enemistöön eduskunnassa, riippuen siitä miten kannaus jakautuu eri vaalipiirille ja miten kansanedustajapaikkojen jako sattuu menemään.

Suomen nykyinen vaalitapa suosii huomattavasti isoja kannatuksia saavia puoleita pienten kustannuksella. Suurella kannatuksella saa siis suhteessa enemmän kansanedustajapaikkoja kuin vaaleissa mitatun kannatusprosentin mukaan suoraan laskettuna antaa. Alhaisella kannatuksella taas saa suhteessa vähemmän kansanedustajia kuin se mitä kannatusprosentti suoraan antaisi.

Uusisuomi keräsi tilastot sivulista.fi sivulta, josta ajantasainen Facebook-kannattajatilanne on kenen tahansa seurattavissa.