Joulukalenteri 4: Piraattiradio & sankaripiratismia

Piraattiradio on pitänyt pitkän joululoman jo syksyllä, ja palaa nyt aalloille. Joulukuun aikana julkaistaan sekä uutta tuotantoa että ennen julkaisematonta arkistomateriaalia kuluneelta vuodelta.

Aloitamme 11. marraskuuta järjestetyn Tekijänoikeudet ja sankaripiratismi -keskustelutilaisuuden äänitteellä. Vallilan kirjastossa tekijänoikeuksista keskustelemassa olivat Piraattipuolueen varapuheenjohtaja ja Jokapiraatinoikeus-kirjan kirjoittaja Ahto Apajalahti ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen. Tämä on Piraattiradion 25. jakso.

Tunnin ja 45 minuutin keskustelun voi ladata ogg tai mp3-muodossa tai kuunnella sen alla olevalla HTML5-soittimella, joka toimii moderneilla selaimilla.

Vihreiden tekijänoikeuslinjauksen tarkastelua

Vihreiden puoluehallitus hyväksyi 26.11. tekijänoikeuslinjauksen, jota puolueen tekijänoikeustyöryhmä on vuoden mittaan valmistellut. Piraatitpuolue sekä Vihreät nuoret ja opiskelijat antoivat linjauksesta melko kitkerät kommentit. Kitkeryyteen oli Piraattipuolueen näkökulmasta perustellut syyt, vaikka linjauksesta löytyy myönteistäkin. Käyn alla läpi vihreiden tekijänoikeuslinjausta jaoteltuna linjauksen pääotsikoiden mukaan.

Ensin kuitenkin kirjoituksen ADHD-versio:

+ Vaatimukset kansainvälisten tekijänoikeussopimusten avoimemmasta valmistelusta.
+ Keskustelunavauksia suoja-aikojen merkittävästä lyhentämisestä joidenkin käyttötarkoitusten osalta.
+ Vaatimukset ”reilun käytön” (fair use) laajentamisesta ja selkiyttämisestä (esim. sitaatti- ja parodiaoikeuden osalta).
+ Vaatimus teosten käyttökorvausten maksamistapojen helpottamisesta yksityishenkilöitä ajatellen.
+ Orpojen teosten käyttömahdollisuuksien parantaminen.
+ Vaatimukset viranomaisten tuottaman tiedon vapaasta käytettävyydestä ja viranomaisten siirtymisestä avoimen lähdekoodin käyttöön.

– Vastustetaan ehdottomasti teosten epäkaupallisen käytön laillistamista.
– Ei vastusteta teosten epäkaupallisesta käytöstä langetettavia rikosoikeudellisia seuraamuksia ja korvauksia.
– Jätettäisiin suuri osa fanikulttuurista laittomaksi.
– Ajatus tekijänoikeuksista tekijöiden eläketurvana.
– Kasettimaksujen laajentamisvaatimukset ja kasettimaksujärjestelmän ihanuuden korostaminen.

”Tekijänoikeuksia tarvitaan”

Linjauksessa tuodaan hyvin esille, että raja tekijöiden ja kuluttajien välillä on hämärtynyt. Ihmisten on internetin ja muun teknologian kehittyessä yhä helpompi tehdä ja julkaista itse erilaisia teoksia – ja myös muokata aiempien teosten pohjalta jotain uutta ja luovaa. Valitettavasti tämä julkaisupuoli törmää nykyisiin tiukkoihin tekijänoikeuksiin.

Kuten Piraattipuolueen lehdistötiedotteessakin otettiin esille, kannanotossa syytetään epäsuorasti piraatteja ”filosofoinnista”, josta puuttuu ”realismia”:

”Erilaisilla tekijänoikeuslainsäädäntöä radikaalistikin muuttavilla malleilla on mielenkiintoista filosofoida, mutta realistisen, hyvän ja kaikkia osapuolia tyydyttävän tekijänoikeuspolitiikan tekeminen on kaikkea muuta kuin helppoa.”

Lausahdus on hieman huvittava siksi, että vihreiden omassa linjauksessakin esitetään suoja-aikojen lyhentämisestä radikaaleja visioita, joiden toteuttaminen edellyttäisi tekijänoikeuksien kivijalan, Bernin sopimuksen, muuttamista. Liiallisesta lyhyen aikavälin realismista vihreiden linjausta ei tältä osin voi syyttää.

Teosten epäkaupallisen käytön dekriminalisointi olisi juridiselta kannalta paljon pienempi ja helpompi muutos. Se voitaisiin toteuttaa seuraavalla vaalikaudella Suomen eduskunnassa EU-säädöksiä rikkomatta. Viittaan nyt EU:n tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan 1. kohtaan, jonka mukaan jäsenmaiden tulee säätää ”asianmukaisista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista” tekijänoikeuksien rikkomiseen puuttumiseksi. Rikosoikeudellisia keinoja direktiivi ei edellytä. Niitä ei edellytetä myöskään uudemmassa niin kutsutussa IPRED-direktiivissä.

Epäkaupallisen käytön rikosoikeudellinen rangaistavuus voitaisiin siis poistaa. Tällöin jäisivät siviilioikeudelliset seuraamukset, mutta ne eivät mahdollistaisi kotietsintöjä tai muita vastaavia pakkokeinoja.

Vihreät tyrmää linjauksessaan nettiyhteyden katkaisemisen kolmesta rikkeestä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään erityinen saavutus, koska esimerkiksi Euroopan parlamentissa tällaisia keinoja on vastustanut reilu enemmistö.

Vihreiden linjauksessa kritisoidaan ansaitusti ”väärentämisen vastaisen”, käytännössä myös yksityishenkilöihin kohdistuvaan piraattijahtiin liittyvän, ACTA-sopimuksen valmistelukäytäntöjä EU:ssa. Valmistelu on tehty suljettujen ovien takana ja kansalaisyhteiskunta on saanut siitä tietoja lähinnä vuotojen kautta. Vihreiden europarlamentaarikkojen ryhmä, johon kuuluu myös Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikko Christian Engström, on tehnyt ACTA-sopimukseen liittyen kyllä hyvää työtä. Alla Engströmin mainio puheenvuoro ACTA:sta europarlamentissa.

Linjauksessa todetaan:

”Suomessa tekijänoikeusrikkomuksista langetetut jättikorvaukset koettelevat oikeustajua.”

Linjauksessa kuitenkin selkeästi tuomitaan teosten luvaton epäkaupallinen käyttö, josta niitä jättikorvauksia on langetettu. Linjauksessa ei esitetä minkäänlaisia ratkaisumalleja siihen, miten näistä oikeustajua loukkaavista korvauksista voitaisiin päästä eroon.

”Teosten hyödyntäminen ja suoja-ajat ajateltava uudelleen – käyttötarkoituksen mukaan”

Linjauksen mielenkiintoisinta ja uusinta antia ovat ehdotukset tekijänoikeuksien suoja-aikojen porrastamiseksi käyttötarkoituksen mukaan. Tekijän oikeus kieltää tietty käyttö tai johdannaisteosten luominen rajoitettaisiin nykyistä selkeästi lyhyemmäksi, mutta oikeus saada korvausta käytöstä säilyisi pidempään.

Saman tyyppisestä mallista on keskusteltu myös Piraattipuolueen sisällä. Tässä porraslisenssiksi kutsutussa mallissa tekijän oikeus kieltää teoksen tietty kaupallinen käyttö kestäisi vain hyvin lyhyen aikaa teoksen julkaisusta, mutta oikeus saada korvausta kaupallisesta käytöstä kestäisi pidempään.

Mallia käsitellään tarkemmin minun ja Kaj Sotalan kirjoittamassa teoksessa Jokapiraatinoikeus (s. 245-246, linkki johtaa teoksen ilmaiseen pdf-versioon). Piraattipuolueen piirissä keskustelluissa malleissa olennainen ero vihreiden esittämään olisi se, että piraatit edellyttävät teosten epäkaupallisen käytön sallimista heti julkaisuhetkestä, mikä ei sisälly vihreiden malliin.

Ennen kuin kehun vihreiden kaavailuja kaupallisen käytön suoja-ajan lyhentämiseksi enempää, odotan, millaisia konkreettisia ehdotuksia lyhyemmästä suoja-ajasta tulee. Teosten erilaisten käyttötapojen välinen rajanveto on sitä paitsi häilyvää, ja siksi lukuisat erilaiset suoja-ajat johtaisivat entistäkin sekavampaan lainsäädäntöön. Vihreillä ovat kuitenkin prioriteetit vinksallaan, jos heidän mielestään suoja-aikojen lyhentäminen on tärkeämpi tavoite kuin teosten epäkaupallisen käytön salliminen.

Lievää hiustenrepimishalua herätti linjauksen toteamus:

”Tekijänoikeusjärjestelmässä on huolehdittava siitä, että tekijät saavat korvauksen työstään myös eläkepäivinään.”

Tämä ei kyllä anna kovin lupaavaa kuvaa siitä, kuinka paljon vihreät olisivat valmiita lyhentämään suoja-aikoja. Tekijänoikeusjärjestelmän tarkoitus ei sitä paitsi ole olla mikään eläketurva. Jos tekijöiden eläketurvaa halutaan parantaa oikeasti, pitäisi huolehtia siitä, että esimerkiksi saadut tekijänoikeuskorvaukset kerryttäisivät eläkettä, lisätä taiteilijaeläkkeiden määrää tai muuta vastaavaa. Piraattien piiristä löytyy tähän kyllä haluja.

”Reilu käyttö, reilu peli – myös orvoille”

Vihreiden linjauksessa vaaditaan selkeämpää mahdollisuutta teosten ”reiluun käyttöön” ja sitaatti- ja parodiaoikeuksien turvaamista kaikissa teosmuodoissa. Tämä on hyvä tavoite ja vastaa Piraattipuolueen vaaliohjelmaa, jossa todetaan:

”Sitaattioikeuden ja muiden tekijänoikeuden kohtuullisten rajoitusten toteutuminen käytännössä on varmistettava tarvittaessa lainsäädäntömuutoksin.”

”Tekijänoikeutta ei saa käyttää yhteiskunnallisen keskustelun rajoittamiseen. Parodia, satiiri ja muu teosten käyttö yhteiskunnallisessa keskustelussa on turvattava tarvittaessa lakimuutoksin.”

Linjauksessa myös halutaan laillistaa mashup-teokset ja remix-versioiden tekeminen. Vaatimus kuitenkin lässähtää, kun lupaa kokonaisten teosten (tai huomattavan suuren osan teoksesta) epäkaupalliseen käyttöön ei kuitenkaan annettaisi. Ruohonjuuritason epäkaupallinen luova toiminta pysyisi edelleen laittomana.

Linjauksen mukaan sitaattioikeutta pitäisi tulkita sitä suopeammin, mitä epäkaupallisempaa, pienemmälle piirille suunnattua ja vähäisempää käyttö on. No, onnea niille juristeille jotka näitä rajanvetoja tekevät työkseen. Tämä ei kuitenkaan helpota sen yksityishenkilön asemaa, joka miettii, mahtaako hänen käyttötarkoituksensa nyt olla riittävän epäkaupallista, pienelle piirille suunnattua ja vähäistä, vaiko ei.

”Mikäli äiti laittaa YouTubeen luvatta ”videon”, joka sisältää vain yhden valokuvan, ja jonka taustalla soi tuorein listahitti, ja jonka ainoa tarkoitus on saattaa kappale laajan yleisön kuultavaksi, on varsin kohtuullista vaatia, että artisti saisi musiikista tekijänoikeuskorvauksia.”

Ehkä, mutta onko oikein saattaa äiti rikosoikeudelliseen vastuuseen videosta? Linjauksessa ei oteta tähän selkeää kantaa.

Ehkä oivaltavin huomio linjauksessa on se, että teosten käytöstä maksaminen on liian vaikeaa yksityishenkilöille. Suurilla levittäjäyhtiöillä on vakiintuneet reitit käyttökorvausten maksamiseen. Yksityishenkilöt nauretaan pihalle jos he alkavat kysellä jostain suurelta elokuvayhtiöltä miten voi maksaa käyttökorvaukset elokuvan näyttämisestä urheiluseuran pikkujouluissa. Tekstarimaksut käyttöön!

Orpojen teosten käyttömahdollisuuksien parantaminen mainitaan linjauksessa, mikä on toki hyvä.

”Hyvitysmaksujärjestelmää on ryhdyttävä ajattelemaan uudelleen”

Kaikkein kummallisin osio linjauksessa on kasettimaksujen ylistys.

”Hyvitysmaksujärjestelmällä tehdään mahdolliseksi tekijänoikeuden suojaamien teosten pienimuotoinen, yksityinen kopiointi laillisista lähteestä.”

No ei. Se olisi toki mahdollista muutenkin. Kun Suomen tekijänoikeuslakiin vuonna 1953 valmisteltiin muutosta, todettiin työn alla olevasta laista seuraavasti: ”Olisi yleistä oikeustuntoa loukkaavaa, jos tekijä saisi rajattomasti sekaantua yksityiselämän piiriin, esim. kieltämällä sitä, joka on lainannut runoteoksen, omaa käyttöään varten jäljentämästä yksityistä runoa.” Tämän vuoksi tekijänoikeuslakiin sisältyy poikkeus yksityistä kopiointia varten.

Jossain vaiheessa sitten keksittiin, että tällaisesta kopioinnista on muka jotain haittaa, ja otettiin käyttöön yksityisen kopioinnin hyvitysmaksut, tuttavallisemmin kasettimaksut. Koko ajatus ”haitasta” tässä yhteydessä on perverssi, ja lisäksi laillisen yksityiskopioinnin rajoja on koko ajan kavennettu, kun vuonna 2006 tuli kielletyksi hankkia teos ”laittomasta lähteestä” ja kiertää tehokkaita kopiosuojauksia.

Allaoleva kuva kertoo, miten kasettimaksu vaikuttaa suomalaiseen liiketoimintaan.

Kasettimaksun vihreät on jostain syystä nostanut linjauksessaan luovan työn turvaamisen peruskiveksi. Kämmeneni kohtaa otsani.

No, ehdottavat kyllä yhdeksi mahdollisuudeksi kasettimaksun siirtämistä valtion budjetista maksettavaksi. Se on fiksu ehdotus.

”Heikomman puolella”

Linjauksessa puolustetaan mediayhtiöiden kanssa joskus heikoilla olevien tekijöiden oikeutta käyttää itse omia teoksiaan. Tästä on myös Piraattipuolueen vaaliohjelmassa kohta:

”Tekijöiden tulee saada käyttää tekemiään teoksia mahdollisimman vapaasti. Tekijällä on säilyttävä sekä oikeus teoksen epäkaupalliseen käyttöön, että oikeus uudelleenkäyttää teosta.”

”Kohti avointa tietoa”

Linjauksessa vaaditaan verorahoin maksettua viranomaisten tuottamaa tietoa kaikkien vapaasti käytettäväksi ja kannustetaan julkista sektoria siirtymään avoimen lähdekoodin järjestelmiin ja Creative Commons -lisensseihin. Vapaa viranomaistieto ja avoin lähdekoodi julkisella sektorilla ovat hyviä vaatimuksia, jotka ovatkin jo saaneet jonkin verran vastakaikua valtionhallinnossa. Asiaan liittyviä selvityshenkkeita on meneillään. Piraattipuolue toki tukee myös näitä tavoitteita.

”Oikein toimimisen on oltava helppoa”

Linjauksessa asetutaan vastustamaan liian ankaria keinoja nettipiraattien jahtaamisessa ja korostetaan sitä, että laittomuudet lopettaa parhaiten parempien kaupallisten palveluiden kehittäminen. Tästä olen samaa mieltä. Mediayhtiöt eivät kuitenkaan ole vapaaehtoisesti luopumassa ankarasta piraattijahdista vaan päin vastoin koventamassa sitä. Yhtiöt tulee lainsäädäntöä muuttamalla pakottaa luopumaan jahdistaan ja keskittyä palveluiden kehittämiseen. Tämän tavoitteen osalta linjaus tarjoilee kylmää kyytiä:

”Luovan työn tekijöiden tai luovan talouden kannalta realistinen, hyvä tai toivottava ratkaisu ei ole laittoman lataamisen muuttaminen lailliseksi.”

Piraattipuolueen mielestä juuri se olisi kaikkien kannalta realistinen, hyvä ja toivottava ratkaisu. Edellä oleva lainaus kuvastaa mielestäni vihreiden tekijänoikeuslinjauksen peruslähtökohtaa. Linjauksessa tarjotaan latteita ratkaisuja, joista melkein kaikkien on helppo tykätä. Rohkeutta siitä ei löydy, lukuunottamatta ehkä keskustelunavausta suoja-aikojen kenties merkittävästkin lyhentämisestä joidenkin käyttötarkoitusten osalta. Kuten jo sanottu, vihreiden prioriteetit ovat tässä hukassa. Ykköstavoitteena pitäisi olla tavallisten ihmisten jahtaamisen lopettaminen. Tähän taistoon ei vihreiltä ole tulossa mitään konkreettista apua.

Hieman pahaenteinen on myös linjauksen vaatimus tekijänoikeustiedon levittämisestä oppilaitoksissa. Samalla tosin todetaan, että tiedon pitää olla neutraalia. Käytännössä on kuitenkin selvää, että tällaista tietoa pääsevät kouluihin jakamaan vain tekijänoikeusjärjestöjen propagandistit. On vihreiltä vaarallisen naiivia näyttää vihreää valoa näille tiedotuskampanjoille. Peruskoulun saati lukion pakollisiin opintoihin ei sitä paitsi kuulu mikään lakikohtaisen oikeustiedon jakaminen. Miksi tekijänoikeussäännöksille pitäisi antaa tässä erityiskohtelua?

Joulukalenteri, 3: Uudistettu vaaliohjelma

Piraattipuolueen syyskokous pidettiin viime sunnuntaina Espoossa. Kokouksessa saatiin paljon aikaan: hyväksyttiin odotettu kannanotto isyysoikeuksien puolesta sekä päivitettiin oleellisia kohtia kevään 2011 eduskuntavaaliohjelmaan. Rakentavaa sekä tulevan kannalta hyvin tärkeää keskustelua käytiin patenttien hakuprosessista ja ylipäänsä Piraattipuolueen kannasta patentteihin. Keskustelun päätöksenä puolueaktiivien esittämä aloite patenttijärjestelmän keksinnöllisyysvaatimuksen parantamiseksi hyväksyttiin hieman rajatumpana versiona. Tavoite tuli siis mukaan vaaliohjelmaan.

Vaaliohjelman kaikki kohdat ovat toteutettavissa yhden vaalikauden aikana.

Muutokset vaaliohjelmaan olivat kokonaisuudessaan seuraavat:

1. Lisättiin uudeksi kohdaksi osion ”Patentit” alle tavoite patenttijärjestelmän keksinnöllisyysvaatimuksen parantamiseksi, patenttien haun nopeuttamiseksi sekä  triviaalien patenttien hyväksymisen estämiseksi.

  • Alkuperäinen ehdotus sisälsi konkreettisemman ajatuksen siitä, kuinka hakuprosessi tulisi avata niin, että itsestäänselvyyksiä ei voisi patentoida, koska selviäisi helpommin, voisiko aivan saman ratkaisun kehittää kuka tahansa muu alan toimija itsekin. Kokous katsoi parhaaksi jättää ratkaisun itse vaaliohjelman ulkopuolelle. Tähän oli syynä mm. se, ettei haluttu millään tavoin sulkea ovea radikaalimmalta patenttikriittisyydeltä, jota moni tahtoisi nähdä puolueen jo nyt ajavan. Aloitteen tekijöiden esittämää mallia voidaan pitää kuitenkin hyvänä keskustelunavauksena.

2. Poistettiin kohta 8 (”Internet on perusoikeus”).

  • Tämän kohdan oli tarkoitus varmistaa, ettei nettiyhteyksiä voitaisi katkaista tekijänoikeusrikkomuksen tai muun heppoisen rikkeen vuoksi. Kokous kuitenkin piti tätä tavoitetta varsin epäselvänä ja tarpeettomana, koska vaaliohjelma sisälsi jo muissa kohdissa keinot suojella tiedostonjakajia ja kansalaisia, jotka eivät syyllisty vakaviin rikoksiin, nettiyhteyden katkaisemiselta. Internet-yhteyttä ei oltu alunperinkään säätämässä varsinaiseksi perusoikeudeksi.

3. Lisättiin kohtaan 3 tavoite aloittaa suoja-aikojen asteittainen lyhentäminen vaalikauden aikana.

  • On jo pitkään ollut selvää, että pelkkä suoja-aikojen pidennysten vastustaminen ei ole vaaliohjelmassa riittävän voimakas vaatimus piraattipuolueen kannattajille. Kokous katsoi, että vaikka suoja-aikojen lyhentäminen onkin sinänsä raskas prosessi, vaatimus ryhtyä määrätietoisiin toimenpiteisiin vaalikauden aikana ei ole lainkaan epärealistinen. Tavoite antaa nyt selkeän viestiä, että puolue on tosissaan suoja-aikojen lyhentämisen suhteen.

4. Lisättiin uusi kohta osion ”Yksityisyys” alle: ”Telepakkokeinoja ei tule laajentaa.”

  • Telepakkokeinot liittyvät lähinnä salakuunteluun. Viime aikoina on ehdotettu poliisin valtuuksien laajentamista muun muassa niin, että pakkokeinojen turvin voitaisiin tutkia kansalaisten tietokoneen sisältöä etäältä. Kokous arvioi nykyiset telepakkokeinot täysin riittäviksi vakavan rikollisuuden torjumiseksi.

5. Lisättiin uusi kohta osion ”Sananvapaus” alle: ”Rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentin 2 kohtaa on muutettava siten, ettei se koske vapaaehtoista toimintaa.”

  • Sananvapaus on Piraattipuolueen keskeisiä arvoja, ja siksi sananvapautta rajoittavia lakipykäliä halutaan vähitellen kumota. Tämä kohta laillistaisi nk. ”väkivaltapornografian” valmistamisen ja levittämisen niissä tapauksissa, joissa selkeästi ketään ei ole altistettu väkivallalle vasten tahtoaan. Laki on johtanut viime vuosina ainakin yhteen tuomioon.

Nämä muutokset tekevät vaaliohjelmasta vieläkin terävämmän. Voisikin sanoa, että puolue on tehnyt kokonaisuudessaan periaatteellisen ratkaisun lähteä vaaleihin rohkealla ohjelmalla, jonka perusteella ei voi olla epäilystäkään puolueen ennakkoluulottomasta uudistushalusta. Uskon, että tämä auttaa puoluetta erottautumaan ’halpakopioista’  sekä innostamaan potentiaalisia kannattajia, jotka voivat näissä rohkeissa linjauksissa hahmottaa vision vapaasta ja avoimesta yhteiskunnasta. Tästä onkin lopulta kyse — Piraattipuolue ei tuo politiikkaan hienosäätöjä vaan ratkaisevan suunnanmuutoksen. Tämän voi vaaliohjelmasta selvästi nähdä.

Piraattipuolueen vaalisivustolta voi lukea vaaliohjelman kokonaisuudessaan.

Joulukalenteri, 2: Toimiston esittely

Piraatit hankkivat syksyllä ensimmäisen oman toimitilan, ja joulukalenterin toisen luukun takaa esittelemme kaikille tämän mahtavan paikan Helsingin Töölössä.

40 neliön toimisto on Piraattinuorten nimissä, mutta nuorisojärjestön lisäksi tilaa käyttää itse puolue, sen Helsingin ja Uudenmaan vaalipiiriyhdistykset, Helsingin yliopiston akateemiset piraatit H-YARR, eikäpä ole epätavallista, että kauempaakin tullaan vierailemaan.

Toimisto on käytössä niin piraattien rentoon ajanviettoon kuin kokouksiinkin. Esimerkiksi erilaisiin tapahtumiin kauempaa saapuvat voivat myös yöpyä toimistolla. Tilassa on jääkaappi, mikroaaltouuni, liesi ja vedenkeittomahdollisuus. Toimiston lähettyviltä löytyy muun muassa 24 tuntia vuorokaudessa auki olevat Alepa, McDonald’s ja Yliopiston apteekki, joten kaikenlaiset tarpeet on huomioitu ympärivuorokautiseen käyttöön.

Viimeisin suuri tapahtuma oli piraattien pikkujoulut, jossa illan mittaan kävi yli 40 piraattia. Seuraava toimistolla järjestettävä tilaisuus on itsenäisyyspäiväjuhlat maanantaina klo 18 (tapahtuman sivu Facebookissa).

Huomaa, että vaikka puhumme toimistosta, niin paikalla ei ole mitään vastaanottoa, joka toimisi virastoaikoina. Toimistolla on puhelin, jonka numero on 045 310 2352, johon voi tarvittaessa soittaa, mutta jos haluat tavata piraatteja ja tulla juttelemaan, niin kannattaa katsoa tapahtumakalenterista, milloin toimistolla on toimintaa.

Jos saavut paikalle autolla, on mahdollista pysäköidä esimerkiksi Urheilukadulle (maksullinen pysäköinti arkisin), Laakson sairaalan parkkipaikalle tai – jos käyt hakemassa samalla hiukopalaa – McDonald’sin parkkiin (1 h).

Toimistolle on julkisilla kuljettaessa suorat kulkuyhteydet sekä keskustasta että Pasilasta. Helsingin päärautatieaseman suunnalta voi seurata esimerkiksi raitiovaunulinjoja 4, 4T tai 10. Pasilasta suoraan toimistolle saapuvat suoraan esimerkiksi bussilinjat 58B, 69 ja 506. Tarkemmat matkustustiedot kannattaa katsoa Reittioppaasta. Toimistoon liittyvissä asioissa auttavat erityisesti Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen (040 700 5190), Piraattinuorten puheenjohtaja Lari Yltiö (050 340 2144) ja Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti (045 310 2342).

Piraattinuorten toimisto

Urheilukatu 46
00250 Helsinki

045 310 2352

Joulukalenteri, 1: Verkkokauppatilaukset ilman toimituskuluja

Nyt avataan Piraattipuolueen joulukalenterin ensimmäinen luukku. Puolueen blogissa julkaistaan jouluun asti jokainen päivä uutta piraattimateriaalia.

Julkistamme uusia palveluita ja jaamme muun muassa mielenkiintoisia videoita ja tekstejä. Valmistamme lukijoita tulevan vuoden tietoyhteiskunnan haasteisiin ja kerromme, miten juuri sinä voit auttaa.

Ensimmäisen luukun takaa paljastuu tarjous: kaikki kannatustuotteet, jotka tilataan joulukuun aikana puolueen verkkokaupasta, toimitetaan perille ilman toimituskuluja!

Piraattipuolueen jäsenmaksu on edelleen pyöreät 0 euroa, ja puolueen toiminta pyörii aktiivien vapaaehtoistyön avulla. Pakollinen yhdistysbyrokratia, investoinnit ja vaalikampanjointi rahoitetaan lahjoituksilla ja kannatustuotemyynnillä.

Puolueen verkkokaupasta löytyy muun muassa t-paitoja, koruja, kangasmerkkejä sekä paljon erilaisia tarroja ja pinssejä. Pukuihmisille sopii hienosti tyylikäs solmioneula. Verkkokaupasta voi myös tilata postitettuna kotiin puolueen jäsenlehti Purjeen.

Jouluostoksille siitä!


Verkossa nuori vaikuttaa

Teksti on julkaistu TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n Tiedosta-lehden numerossa 4/2010.

Joonas Mäkinen on helsinkiläinen muusikko, matemaatikko ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja.

Piraattinuoret on keväällä 2009 perustettu piraattipuolueen nuorisojärjestö, joka keskittyy yksityisyydensuojan ja sananvapauden vaalimiseen. Piraatit kannattavat informaation vapautta ja vastustavat valvontayhteiskuntaa.

Nuorisotyössä on ollut mitä palkitsevinta nähdä, kuinka niin moni on nostanut takamuksensa sohvalta. Kannustan kaikkia nuoria tuomaan esille mielipiteensä, ottamaan asioista selvää ja lähtemään mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan eli politiikkaan. Tässä internetistä on valtavasti apua, eikä sen roolia tiedonhaussa, viestimenä ja vaikutusväylänä pidä aliarvioida.

Otin syyskuussa osaa Internet Governance Forumiin (IGF), joka tällä kertaa järjestettiin Vilnassa, Liettuassa. Konferenssi saattaa monet eri tahot yhteen keskustelemaan internetin hallinnosta ja kehityksestä. Viidettä kertaa järjestetyn IGF:n aiheita olivat muiden muassa pilvipalvelut, nuoret ja internet sekä tekijänoikeudet.

IGF:ää seuraavalla viikolla Suomessa järjestettiin internetkeskustelun paikalliset jatkot, kaksipäiväinen Finnish Internet Forum. Osallistuin nuoret ja internet -paneelikeskuskusteluun sekä nuoren roolissa että Piraattinuoret-nuorisojärjestön varapuheenjohtajana.

Kun IGF:ssä puhuttiin nuorista ja internetistä, nostettiin usein esille kolmijako protection, provision & participation eli suojelu, tarjonta ja osallistuminen. Paneelimme tuntui edustavan tasapainoisesti näitä alueita.

Itse pyrin tuomaan esille nuorten yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Nuorisotyössä on ollut mitä palkitsevinta nähdä, kuinka niin moni on alkanut tiedostaa ympärillään olevia epäkohtia, nostanut takamuksensa sohvalta ja tehnyt asialle jotain.

Nuorilla riittää internetissä tekemistä, enkä ole huolissani palveluiden tarjonnasta muuten kuin helposti saatavilla olevan kulttuuritarjonnan osalta.

Vaikeaselkoisen tekijänoikeusjärjestelmän vuoksi nuorison (ja myös aikuisten) täysin tavallista kommunikointia internetissä leimaa laittomuus – helpoin keino hankkia esimerkiksi elokuvia onkin yllättäen laitonta toimintaa.

Eniten olen huolissani lasten ja nuorten suojelemisesta – tai pikemminkin siitä, että suojelemisesta ylipäätään ollaan huolissaan. Tässä näkyy selkeä sukupolvikynnys eli diginatiivien ja vanhempien ihmisten erilainen suhtautuminen teknologiaan.

Huolta on jaksettu kantaa esimerkiksi mahdollisesta internetriippuvuudesta, jonka olemassaolon haluan kyseenalaistaa. Nettikoukuttumista voi käyttää yläkäsitteenä laajalle joukolle riippuvuuksia ja sosiaalisia ongelmia, jotka tulevat ilmi internetympäristössä, mutta mistään uudesta pahasta ei ole kyse.

Ihmiset kaipaavat viihdettä, informaatiota ja seuraa. Se, mitä kautta nämä tarpeet tyydytetään, on muuttunut ajan myötä. Ennen tähän kaikkeen käytetty aika jakautui useamman median välille; nykyään lähes kaiken voi tehdä omalta kotikoneelta.

Puhuimmeko kännyköiden tultua puhelinmaailmasta? Olemmeko olleet huolissamme kirjariippuvuudesta? Internet ei ole mikään mystinen virtuaalimaailma, vaan työkalu osana tavallista arkea.

Vastuuta nuorten hyvinvoinnista ei voi tuosta vain heittää jonkun niskoille. Vastuu ei tarkoita sitä, että voidaan haukkua joku, kun kaikki on jo mennyt pieleen, sillä siitä ei ole apua.

Aikuisten ja nuorten on keskusteltava rakentavasti. Jos esimerkiksi jonkinlainen sisältö internetissä häiritsee ja aiheuttaa ”valtaapitäville” aikuisille mielipahaa, se ei tarkoita, että tämä sisältö tulisi estää nuorilta. Hedelmällinen keskustelu vaatii luottamusta, pelkoon perustuvat käyttörajoitukset eivät auta.

Nuoret eivät halua sensuuria, vaan rehellisen ja avoimen pääsyn siihen informaatioon ja niihin sosiaalisiin resursseihin, joita internetillä on tarjottavana. IGF:ssä kuultua: ”Jos vanhemmat asettavat nuorten internetin käytölle esteitä, nuoret jatkavat toimiaan ilman vanhempia.”

Jarkko Tontti on sokea kartantekijä

Vihreässä Langassa julkaistiin 29.11. Jarkko Tontin kolumni ”Tekijänoikeusanarkisti on uusi Linkola”. Tontti kirjoittaa tekstissään, että ”piraattihenkiset tekijänoikeusanarkistit ovat samanlainen jalat tukevasti ilmassa –porukka kuin maahanmuuttohysteerikot tai linkolalaiset ekototalitaristi” ja että ”kaikilla näillä on lievää vakavampia ongelmia todellisuuden hahmottamisessa, ja kaikki he tarjoavat epärealistisia visioita tulevaisuudesta, joita kuunnellessa on välillä vaikea pidätellä nauruaan”.

Kirjoituksessa toivotaan, että Kaisa Rastimon lähtö Vihreistä herättäisi puolueen ”realosiiven”, ja varoitetaan, että ”tekijänoikeusanarkistien mielistely kulttuurin olemassaolon edellytyksiä tuhoavilla linjauksilla” on ajamassa lisää väkeä Vihreistä pois. Toivottavasti onkin. Vihreät on yleensä ollut kohtuullisen järkevä puolue, ja ehdinkin jo toivoa Rastimon olevan niitä ainoita ihmisiä puolueessa joka lähestyy aihetta puhtaasti omiin ennakkoluuloihinsa nojaten ja kädet tiukasti korvillaan. Tontin puheenvuorosta päätellen tämäkin väki on edelleen edustettuna.

Tontti kirjoittaa, että ”Kaikki helposti netistä mulle –ihmisillä ei ole tarjota mitään realistista vastausta siihen varsinaiseen kysymykseen. Miten järjestetään toimeentulo sille joukolle ihmiskuntaa, joka tekee heidän kopioitavakseen kirjat, elokuvat ja musiikin?

Puheenvuoro on pöyristyttävä. Piraatit ovat jo pidempään pyrkineet perustelemaan kantaansa huolellisilla selvityksillä. Tontti kritisoi vastapuoltaan ”vakavammista ongelmista todellisuuden hahmottamisessa” ja realististen vastauksien puutteesta, mutta esimerkiksi allekirjoittaneen ja Ahto Apajalahden tämän vuoden keväällä julkaisema Jokapiraatinoikeus-kirja käsittelee perusteellisesti niin tiedostonjakamisen vähäistä vaikutusta myyntiin kuin mahdollisia keinoja elannon suojaamiseenkin. Tontti antaa ymmärtää, ettei piraateilla ole ”vähäisintäkään tajua siitä, minkälaista on yrittää hankkia elantonsa luovilla aloilla”, antaen ymmärtää ettei ole itse vaivautunut lukemaan sitä Jokapiraatinoikeuden kuudetta lukua, jossa käydään läpi kulttuurintekemisen todellisuutta ja todetaan miten vaikeaa alalla on nykypäivänäkään elää.

Ovatko kenties Jokapiraatinoikeuden perustelut niin naurettavia, ettei niitä edes tarvitse vaivautua mainitsemaan? Tämä vaikuttaa epäuskottavalta, sillä esimerkiksi Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi sekä tietokirjailija ja musiikkikirjastonhoitaja Heikki Poroila ovat suhtautuneet teokseen positiivisesti. Todennäköisempää on, ettei Tontilla ollut aikaa tutustua kirjaan ennen kolumninsa kirjoittamista. Tämä on toki ymmärrettävää. Kyseessä on melko pitkä teos, ja olisihan se nyt liikaa vaadittu, että vaivautuisi tutustumaan mitä vastapuoli oikeasti sanoo ennen lyttäämistä. Kolumnejahan tarvitsee kirjoittaa säännöllisesti, eikä siitä mitään tulisi jos esimerkiksi kerran viikossa tarvitsisi nähdä niin paljon vaivaa että kävisi kirjastossa vähän selailemassa mitä aiheesta on oikeasti sanottu.

Ai niin, paitsi ettei Tontin olisi tarvinnut vaivautua edes kirjastoon asti, koska Jokapiraatinoikeushan on netissä vapaasti luettavissa. Sen saamiseksi käsiinsä olisi siis tarvittu vain muutama hiirenklikkaus. Ja sitä paitsi, vaikka kolmeasataa sivua ei jaksaisikaan lukea, onhan Piraattipuolueen sivuilla ollut jo pitkään ylhäällä selkeästi lyhyempiä selvityksiä esim. tiedostonjakamisen vaikutuksesta kulttuurintuotannon, joissa näitä asioita esitetään suppeammassa muodossa. No, mutta eihän sitä nyt voi käyttää ajastaan puolta tuntia siihen että lueskelisi esimerkiksi sitä, mitä puolueettomat tutkijat ovat aiheesta sanoneet.

Ruotsin Piraattipuolueen perustaja Rick Falkvinge luonnehti kaksi vuotta sitten Ruotsin tekijänoikeusväittelyä seuraavasti:

Merkittävää tässä tilanteessa oli se, että vihollisemme – voimat, jotka haluavat lukita kulttuurin omistukseensa totalitäärisen valvonnan hinnalla – havaitsi olevansa vakavan hyökkäyksen kohteena, ja se pani liikekannalle puolustuksensa koko miesvahvuuden. Ensimmäistä kertaa me näimme, mitä kaikkea he kykenevät tuomaan taisteluun.

Ja se oli.. ei mitään. Ei edes pihahdusta. Kaikki, mitä he pystyivät sanomaan, oli: ”Varas! Meillä on meidän oikeutemme, me haluamme meidän oikeutemme, mikään ei saa muuttua, me haluamme lisää rahaa, varas, varas, varas!” Ja sitten he tyrkkäsivät muutaman artistiparan eturintamaan kertomaan omaa viestiään. Ja samaan aikaan me puhumme niukkuuden ja runsauden markkinoiden eroista, monopoleista, omaisuuden luonteesta, 500-vuotisesta historiallisesta perspektiivistä kulttuuriin ja tietoon, kannustinjärjestelmien rakenteesta, ekonomisista teorioista, disruptiivisista teknologioista jne. Ero kiistan osapuolien älyllisessä tasossa on hämmästyttävä.

Reiluuden nimissä on todettava, että on Suomessa kuultu muutamiakin järkeviä puheenvuoroja tekijänoikeuksien puolustajilta. Esimerkiksi Hannu Oskala ja Vesa Sisättö ovat ajoittain esittäneet aivan asiallista kritiikkiä. Jarkko Tontti ei kuitenkaan tee näin. Sen sijaan, että hän kritisoisi piraatteja ongelmallisesta argumentaatiosta, hän ei osoita mitään merkkejä siitä että olisi edes tutustunut kyseiseen argumentaatioon. Häntä ei ilmeisestikään kiinnosta asioiden yhteinen hoitaminen, vaan pelkästään oman ideologiansa julistaminen.

(En nyt viitsi kiusata miestä menemällä tässä vielä hänen kirjoituksensa muihinkin heikkouksiin – kuten siihen, että hän puolustaa hyvitysmaksuja tarpeellisena korvauksena sallitusta yksityisestä kopioinnista, vaikka nykyaikana tapahtuvasta yksityisestä kopioinnista valtaosa ei lain mukaan ole sallittua.)

Jarkko Tontin mielestä ”piraattihenkiset tekijänoikeusanarkistit” ovat samaa luokkaa kuin linkolalaiset ekototalitaristit. Olkoon hän sitä mieltä. Vastavuoroisesti taas nimeän Tontin kartantekijäksi, joka istuu olohuoneessaan piirtämässä karttaa vaivautumatta lähtemään ovesta ulos. Hän piirtää karttaansa muistinsa varassa, ja jos hän ei muista millainen jokin seutu sattuu olemaan, tai jos hän ei ole siellä koskaan käynyt, ei se häntä haittaa. Voihan hän aina kuvitella, millaista siellä voisi olla. Ja kun hän pohjaa karttansa puhtaasti siihen mitä on hänen oman päänsä sisällä, miksi hänen tarvitsisi kysyä mitä muut ovat asiasta mieltä? Eihän hän voi olla väärässä siitä, millainen hänen oman mielensä sisältö on.

Mikäli Tontti piirtäisi karttaa vain omaksi ilokseen, olisi se vain harmiton harrastus. Valitettavasti hän on nyt ryhtynyt laittamaan karttojaan myös ihmisten saataville nettiin, missä ne johdattavat pahaa aavistamattomia ihmisiä ylimielisyyden heikkojen jäiden kautta harhakuvitelmien rotkoon.