Hyvitysmaksun todellinen luonne

Tallennusmedioista maksettavan hyvitysmaksun luonne näyttäisi olevan monelle – eikä vähiten päättäjille – epäselvä. Ajankohtaisen keskustelun edistämiseksi tehkäämme perusasiat selviksi.

Teoriassa hyvitysmaksua maksetaan laillisesta yksityisestä kopioinnista. Se on veroluonteinen maksu siitä, että saamme laillisesti varmuuskopioida ostamiamme teoksia (paitsi jos ne ovat kopiosuojattuja), siirtää niitä erilaisiin soittolaitteisiimme, ja jopa kopioida itsellemme lainattuja alkuperäiskappaleita.

Hyvitysmaksun perusteena ei teoriassa ole laiton kopiointi. Kyseessä olisi tällöin huonosti kohdistuva kollektiivinen etukäteisrangaistus laittomasta toiminnasta, mikä istuisi oikeusvaltioperiaatteisiin varsin huonosti.

Mutta se teoriasta, mikä on tilanne käytännössä?

Käytännössä tekijänoikeuslakia on tiukennettu ja teoksia (erityisesti elokuvia) suojattu siten, että yhä vähäisempi osuus yksityisestäkään kopioinnista on enää laillista. Samaten käyttäjien kulutustottumukset ovat muuttuneet. Varmastikin esimerkiksi musiikin nettikauppojen hintoihin jo joka tapauksessa kuuluu oikeus tallentaa teos itselleen – eihän sitä muuten voisi kuunnella ollenkaan, ja kaupat toimivat usein myös maissa, joiden lainsäädäntöön ei hyvitysmaksujärjestelmää kuulu. Toisaalta suosiota saaneet streamauspalvelut kuten Spotify eivät edes tallenna ainakaan palvelusta riippumattomasti käytettäviä kappalekopioita käyttäjien levyille. Teorian mukaan olisi täysin luonnollista, että hyvitysmaksupotti tällaisen kehityksen johdosta pienenisi.

Kuitenkin maksupohjaa vaaditaan koko ajan kasvatettavaksi, vaikka perusteet näyttävät heppoisilta. Kuka oikeasti uskoo, että kovin moni tallentaa teratavuluokan ulkoisille levyille merkittävästi laillisesti kopioitua materiaalia? TV-tallenteilla se ehkä onnistuisi, mutta tallentavat digiboksit ovat jo aivan omassa hyvitysmaksukategoriassaan ja kattanevat valtaosan tällaisesta käytöstä. Kyllä ne erilliset levyt täyttyvät omien tiedostojen, valokuvien ja kotifilmien lisäksi pitkälti laittomasti hankitusta materiaalista jos ovat täyttyäkseen.

Käytännössä kyse onkin nykyään lähinnä laittoman kopioinnin sanktioinnista, kuten Keskustan kansanedustajat vieläkin suurempia maksupohjan laajennoksia kannattavan vetoomuksensa lopussa piratismiin vetoamalla jopa kautta rantain myöntävät.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että hyvitysmaksut ovat tosiasiallisesti perusoikeuksien vastainen kollektiivinen rangaistus, ja silloin kun tätä ei puolivahingossakaan myönnetä, niiden olemassaoloa perustellaan valheellisesti.

Pitäisikö ihmetellä, ettei järjestelmälle oikein löydy kunnioitusta?

12 vastausta artikkeliin ”Hyvitysmaksun todellinen luonne

  1. Täytyy kyllä sanoa, että aika monessa taloudessa on nykyään videokamera ja niillä kuvattu raakamateriaali vie aika reippaasti tilaa. Kyllä suurille kovalevyille laillistakin käyttöä löytyy. Ainoa vaan, että kyse näissä tapauksissa tosiaa on usein _itse tehdyn_ materiaalin säilyttämisestä, josta ei pitäisi mitään hyvitysmaksuja joutua maksamaan.

    Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu (kasettimaksu) on sitä paitsi ”regressiivinen” vero, joka kohdistuu erityisesti pienituloisiin kuluttajiin. Kyllä se köyhän kukkaroa syö suhteellisesti eniten, jos ulkoisen kovalevyn hinta kaksinkertaistuu.

  2. Eikö kasettimaksua vastaavaa summaa voisi vain lisätä myytävän tuotteen hintaan? Teoksia voivat laillisesti kopioida vain teoksen ostaneet- tai näiden lähipiireihin kuuluvat henkilöt, joten eikö tuotteen ostajakunta muodostaisi paremman otannan tuotetta todennäköisesti kopioivista, kuin sokeasti kaikkiin tallennusvälineisiin kohdistuva veroluonteinen laskutus? Vastaavasti tämä malli varmistaisi sen, että raha jakautuisi myynnin -ja siten myös todennäköisen kopioinnin määrän- mukaan, eikä vaatisi ylimääräisiä tahoja väliin viemään omaa siivuaan.

    Jos tallennusmedialle voisi tallentaa vain esimerkiksi tekijänoikeuksien alaista musiikkia, voisin jotenkin ymmärtää nykyisen kaltaisen järjestelmän, mutta nykyisin tallennusvälineitä on mahdollista käyttää niin moniin asioihin, että jokaisen niitä käyttävän verottaminen jonkin hatarasti aiheeseen liittyvän hinnoitteluongelman kattamiseksi tuntuu perusteettomalta.

    C-kasettien kasettimaksutus saattoi joskus olla edes jollain tasolla perusteltua, sillä vain omia nauhoitteita tehneiden määrä oli todennäköisesti kohtuullisen pieni verrattuna tekijänoikeuksien alaista musiikkia kopioineisiin, mutta tallennusvälineiden ostomäärä ei varmastikaan korreloi vastaavalla tasolla musiikin yksityiskäyttöön kopioinnin kanssa.

    Kuten artikkelissakin viitattiin, on täysin ymmärrettävää, että kun musiikkia ja tulee saataville useamman kanavan kautta, muiden kanavien suhteellinen osuus pienenee. Koska musiikkia on nyt saatavilla muillakin (laillisilla) keinoilla, kuin kaverilta kopioimalla tai perinteisestä levykaupasta, näiden osuus potista ymmärrettävästi pienenee, jolloin saatavat kasettimaksut pienenevät.

  3. Niinhän sitä tosiaan tyhmempi kuvittelisi, että oikeilla markkinoilla homma hoidettaisiin juurikin laskuttamalla odotettavissa olevat kopiot tuotteen hinnassa.

    Tämä kuitenkin selkeyttäisi hinnoittelua kuluttajille, jotka epäilemättä reagoisivat hinnannostoon vähentämällä kulutustaan. On myyjälle paljon näppärämpää kerätä lisärahaa veroina, jolloin saa samat katteet pienemmällä yksikköhinnalla.

    Oleellisesti kyse on toki vain ahneesta opportunismista, mutta sellaista se on.

  4. Eiköhän kasettimaksu ole aikansa elänyt. Kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, niin kasettien aikaan tyhjiä kasetteja käytettiin varmasti huomattavasti suuremmassa määrin tekijänoikeuksien suojaamien teosten yksityiseen kopiointiin kuin nykyisiä tallennusvälineitä.

    Nykyään tilanne on täysin toisenlainen. Ensinnäkin, tallennusvälineitä käytetään omien tiedostojen, kuten kuvien ja videoiden, tallentamiseen ja varmuuskopiointiin. Toiseksi, tallennusvälineille kopioidaan huomattavia määriä sellaisia tekijänoikeuksien tai muiden säädösten suojaamia tiedostoja, joilla ei ole mitään tekemistä Teoston kanssa.

    Ohjemistoalalla työskentelevänä haluaisin myös saada korvaukseni oman työni hedelmien yksityisestä kopioinnista jos kerran taiteilijoillakin on siihen oikeus. Voiko ohjelmistoyrittäjä liittyä Teostoon, ja jos voi, niin millä perusteilla korvauksia tällöin jaetaan?

  5. Ohjelmia ei saa kopioida tai käyttää ilman lupaa ensinkään (paitsi muistaakseni varmuuskopion), joten ne eivät kuulu hyvitysmaksun – joka siis ei missään nimessä mukamas ole rangaistus laittomasta käytöstä – piiriin.

    Tällä kusetusleikillä siis oikeastaan selvästi varastetaan ohjelmistotyöläisiltä, koska jos unohdetaan tuo emävale, niin aikuisten oikeasti niilläkin olisi ihan yhtä ”hyvä” oikeutus hyvityksiin kuin musiikkimafiallakin.

    …tai sitten vois olla vaikka niin että unohdettais koko juttu, joo.

  6. ”Tällä kusetusleikillä siis oikeastaan selvästi varastetaan ohjelmistotyöläisiltä, koska jos unohdetaan tuo emävale, niin aikuisten oikeasti niilläkin olisi ihan yhtä “hyvä” oikeutus hyvityksiin kuin musiikkimafiallakin.”

    Tämähän kertoo sitten vain siitä, että ohjelmistotyöläiset ovat hoitaneet oman edunvalvontansa huonosti.

    Miksi ihmeessä kulttuuri ja koodaaminen pitää aina asettaa näissä keskusteluissa vastakkain? Ohjelmistotyöläinen on tällä sivustolla aina palkkansa ansainnut, mutta kulttuurintekijälle ei haluta antaa mahdollisuutta toimia markkinoiden ehdoilla mutta ei myöskään suorien tai epäsuorien tukien avulla.

    Mutta: kasettimaksu pois.

  7. Ahto: Tosiaan, liioittelet kai. Kuten Ano sanoi, menee vähän pieleen. Tässä uudet maksutiedot:
    http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hinnasto.html

    Alejandro: Kyllä koodaarit ovat kulttuurintuottajia siinä missä ”perinteisetkin” luovan alan tekijät, eikä heitä mitenkään muiden yli olla asettamassa. Kenties painotus johtuu siitä, että ohjelmoijat tupataan unohtaa, kun usein puhutaan vain musiikista ja elokuvista.

    Piraattipuoluehan juuri ajaa sitä, että taide tapahtuisi enemmän markkinoiden ehdoilla, eikä tilannetta vääristeltäisi esimerkiksi teennäisellä niukkuuden luomisella. Lisätietoja tästä on esimerkiksi Jokapiraatinoikeudesta:
    http://ahtoapajalahti.fi/uploads/2010/03/jokapiraatinoikeus.pdf

  8. Mitenkäs muuten on nykytilanne: Saavatko sellaiset artistit korvausta yksityisestä kopioinnista joiden kaikki julkaisut ovat kopiosuojattuja? Heidän musiikkiaanhan ei saa kopioida lain mukaan yksityiseen käyttöön joten ainakin suora laillinen peruste heidän saamisilleen uupuu.

  9. Päivitysilmoitus: Piraattipuolueen blogi » Joulukalenteri, 22: Piraattiradio: Viranomaisten avoimuus, hyvitysmaksu, WikiLeaks

  10. I have recently been missing regarding a while, yet today From the exactly why My partner and i utilized to really like this kind of web site. Thank you, I&7821#;ll attempt to verify again a lot more often. Just how regularly an individual up-date the website?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*