Verkossa nuori vaikuttaa

Teksti on julkaistu TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n Tiedosta-lehden numerossa 4/2010.

Joonas Mäkinen on helsinkiläinen muusikko, matemaatikko ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja.

Piraattinuoret on keväällä 2009 perustettu piraattipuolueen nuorisojärjestö, joka keskittyy yksityisyydensuojan ja sananvapauden vaalimiseen. Piraatit kannattavat informaation vapautta ja vastustavat valvontayhteiskuntaa.

Nuorisotyössä on ollut mitä palkitsevinta nähdä, kuinka niin moni on nostanut takamuksensa sohvalta. Kannustan kaikkia nuoria tuomaan esille mielipiteensä, ottamaan asioista selvää ja lähtemään mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan eli politiikkaan. Tässä internetistä on valtavasti apua, eikä sen roolia tiedonhaussa, viestimenä ja vaikutusväylänä pidä aliarvioida.

Otin syyskuussa osaa Internet Governance Forumiin (IGF), joka tällä kertaa järjestettiin Vilnassa, Liettuassa. Konferenssi saattaa monet eri tahot yhteen keskustelemaan internetin hallinnosta ja kehityksestä. Viidettä kertaa järjestetyn IGF:n aiheita olivat muiden muassa pilvipalvelut, nuoret ja internet sekä tekijänoikeudet.

IGF:ää seuraavalla viikolla Suomessa järjestettiin internetkeskustelun paikalliset jatkot, kaksipäiväinen Finnish Internet Forum. Osallistuin nuoret ja internet -paneelikeskuskusteluun sekä nuoren roolissa että Piraattinuoret-nuorisojärjestön varapuheenjohtajana.

Kun IGF:ssä puhuttiin nuorista ja internetistä, nostettiin usein esille kolmijako protection, provision & participation eli suojelu, tarjonta ja osallistuminen. Paneelimme tuntui edustavan tasapainoisesti näitä alueita.

Itse pyrin tuomaan esille nuorten yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Nuorisotyössä on ollut mitä palkitsevinta nähdä, kuinka niin moni on alkanut tiedostaa ympärillään olevia epäkohtia, nostanut takamuksensa sohvalta ja tehnyt asialle jotain.

Nuorilla riittää internetissä tekemistä, enkä ole huolissani palveluiden tarjonnasta muuten kuin helposti saatavilla olevan kulttuuritarjonnan osalta.

Vaikeaselkoisen tekijänoikeusjärjestelmän vuoksi nuorison (ja myös aikuisten) täysin tavallista kommunikointia internetissä leimaa laittomuus – helpoin keino hankkia esimerkiksi elokuvia onkin yllättäen laitonta toimintaa.

Eniten olen huolissani lasten ja nuorten suojelemisesta – tai pikemminkin siitä, että suojelemisesta ylipäätään ollaan huolissaan. Tässä näkyy selkeä sukupolvikynnys eli diginatiivien ja vanhempien ihmisten erilainen suhtautuminen teknologiaan.

Huolta on jaksettu kantaa esimerkiksi mahdollisesta internetriippuvuudesta, jonka olemassaolon haluan kyseenalaistaa. Nettikoukuttumista voi käyttää yläkäsitteenä laajalle joukolle riippuvuuksia ja sosiaalisia ongelmia, jotka tulevat ilmi internetympäristössä, mutta mistään uudesta pahasta ei ole kyse.

Ihmiset kaipaavat viihdettä, informaatiota ja seuraa. Se, mitä kautta nämä tarpeet tyydytetään, on muuttunut ajan myötä. Ennen tähän kaikkeen käytetty aika jakautui useamman median välille; nykyään lähes kaiken voi tehdä omalta kotikoneelta.

Puhuimmeko kännyköiden tultua puhelinmaailmasta? Olemmeko olleet huolissamme kirjariippuvuudesta? Internet ei ole mikään mystinen virtuaalimaailma, vaan työkalu osana tavallista arkea.

Vastuuta nuorten hyvinvoinnista ei voi tuosta vain heittää jonkun niskoille. Vastuu ei tarkoita sitä, että voidaan haukkua joku, kun kaikki on jo mennyt pieleen, sillä siitä ei ole apua.

Aikuisten ja nuorten on keskusteltava rakentavasti. Jos esimerkiksi jonkinlainen sisältö internetissä häiritsee ja aiheuttaa ”valtaapitäville” aikuisille mielipahaa, se ei tarkoita, että tämä sisältö tulisi estää nuorilta. Hedelmällinen keskustelu vaatii luottamusta, pelkoon perustuvat käyttörajoitukset eivät auta.

Nuoret eivät halua sensuuria, vaan rehellisen ja avoimen pääsyn siihen informaatioon ja niihin sosiaalisiin resursseihin, joita internetillä on tarjottavana. IGF:ssä kuultua: ”Jos vanhemmat asettavat nuorten internetin käytölle esteitä, nuoret jatkavat toimiaan ilman vanhempia.”

15 vastausta artikkeliin ”Verkossa nuori vaikuttaa

  1. Ihan näin historianopiskelijana muistuttaisin, että kyllä kirjariippuvuudestakin oltiin aikanaan huolissaan. Liiallista uppoutumista romaanien fiktiiviseen maailmaan ei pidetty hyvänä, ja ”lukumanian” (joksi kirjojen kasvanut suosio tituleerattiin) epäiltiin johtavan jos jonkinlaisiin sairauksiin ja mielenterveysongelmiin. Etenkiin mieleltään vaikutteille alttiimpien naisten, nuorten ja lasten lukemisesta oltiin huolissaan. Tämä oli joskus 1700-luvulla kirjojen yleistyessä. Vasta joskus 1800-luvulla lukemisesta tuli yleinen ja jopa kannustettu harrastus kaikille.

  2. Ah, juu, hyvin kauan sitten olikin noin. Mutta siihen totuttiin, eikä ”uutta kilpailijaa” tullut pitkään aikaan. Kauankohan kestää netin kanssa…

  3. Kirjat tai televisio eivät enää ilmiöinä pelota ihmisiä. Lähinnä huomio kiinnittyy sisältöön. Ei tästä ole vielä pitkäkään aika, kun eräs kristitty hysteerikko esti nuorille tarkoitetun wicca-kirjasarjan julkaisun. Television tarjonta aiheuttaa jatkuvasti närää. Ei kukaan silti näe ongelmaa koko kirjallisuutta tai televisiota koskevana. Näin tulee olemaan tulevaisuudessa, kun käytännössä kaikki vanhemmat ovat itsekin käyttäneet nettiä lapsesta saakka.

    En itsekään pidä ajatuksesta että lapset lukevat tai katsovat raakaa väkivaltaa tai pornoa. Tähän on keksitty oiva ratkaisu, vanhemmat. Mielestäni yhteiskunta ei saa riistää vanhemmilta lastensa kasvatuksen iloa ja myös haasteita;)

  4. Mjoo, osa sisällöstä on lapsille haitallista. Toisaalta, haitallisempaa on nähdä oikeaa väkivaltaa esimerkiksi kokonaan tai joutua sen uhriksi, taikka kohdata läheisen kuolema. Näitä tapahtuu onneksi aiempaa harvemmin (hyvinvoivissa maissa).

  5. Kuinka monen huonoille teille joutuneen tarina alkaakaan sanoilla: ”Mä olin x-vuotias kun isä/äiti kuoli, ja…”

    Jonkun muutaman inhottavan kuvan näkeminen netissä on aika pieni juttu verrattuna moniin muihin uhkakuviin.

  6. Onhan netissä oikeasti paljon sisältöä mikä olisi hyvin haitallista lapsille. Onhan siellä paljon sisältöä josta herkempi aikuinen, joka ei ole vielä turtunut sen tyyppiseen sisältöön koska ei ole sitä kohdannut, järkyttyisi pahemman kerran.

    Mutta tästä päästäänkin siihen minkä takia sanotaan, että internet ei ole lapsille. Internet on täysin vapaa välityskanava jonka sisältö ulottuu laidasta laitaan, tämä tietenkin korostaa ääritapauksia minkä takia internet onkin saanut paljon kritiikkiä monilta tahoilta. Totta kai esim. mielenvikainen ihminen joka saa netistä vain lisää kahjojen materiaalia alkaa uskoa asiaansa enemmän ja enemmän jne. Esim. asiaan liittyvät Suomessakin olleet koulusurmaajat jne.

    Mutta itse asia eli lasten osuus internetissä. Kuten on sanottu, internet ei ole lapsille. Internetissä ei ole sensuuria ja tähän perustuukin sen hienous, tähän koko internet pitkälti perustuu, siellä voi helposti levittää mitä materiaalia haluaakaan. Eli lähtökohtaisesti lapsilla ei ole asiaa internetiin, paitsi vanhempien valvonnassa/säännöillä. Tähän onkin kehitetty monia apuvälineitäkin joita on saatavilla myös internetissä.
    Lähtökohtaisesti lastensa netinkäyttö onkin vanhempien vastuulla.

  7. Kuten aiemmin sanoin, vanhemmilta ei tule riistää oikeutta ja iloa kasvattaa itse lapsensa. Ihmeen moni vanhemmista kuitenkin olisi valmis sälyttämään sen kasvatusvastuun yhteiskunnalle. Hyvä esimerkki on Kaisa Rastimo.

  8. Korean kouluissa netinkäytön opetus aloitetaan samaan aikaan kun lukemisen. http://www.snotr.com/video/6021

    Omien kokemusteni perusteella sanoisin että televisiossa näkee vahingossa haitallista materiaalia huomattavasti helpommin kuin internetistä. Toki netistä sitä löytyy enemmän jos ahkerasti etsii.

  9. Lapset ovat luonnostaan uteliaita. Heti kun oppivat kirjoittamaan sanat seksi, kikkeli tai pillu niin tottakai sitä googlea testataan.

    Toisaalta muistan itse, että mukulana sain jostakin pornolehtiä hyppysiini. Käsittääkseni olen ihan terve aikuinen.

    Tietty uteliaisuus kuuluu ikään, eikä lapset mene niin helposti rikki kuin luullaan. Asia on ihan toinen, jos lapset tietoisesti jätetään yksin esim. netin pariin. Mutta sehän on taas vanhempien vastuulla.

  10. Hyvä kirjoitus.

    Keskimäärin ”lastensuojelun” nimissä pyritään ajamaan mitä ihmeellisintä sensuuria. Alaikäisiltä halutaan myös viedä oikeus yksityisyyteen, vaikka omasta mielestäni esimerkiksi 16-vuotiaan kohdalla se, missä nuori surffaa, ei kuulu vanhemmille millään lailla. Kuinkakohan monta kertaa on ehdotettu, että vanhemmilla on oltava lastensa sähköpostin ja FB-profiilien salasanat? Mielestäni ehdotus on pöyristyttävä.

    Vastuullista netinkäyttöä voi ja pitää opettaa. Lapselle voi sanoa, että netissä on pelottavia asioita ja jos sellaiseen törmää, siitä voi puhua. Ja sanoa, ettei kaikki mitä siellä on ole totta, suurin osa on pelkkää palturia.

    Mutta sensuuri on eri asia. Eli olen täysin eri mieltä Torstin kanssa, mielestäni netin kieltäminen on sama kuin kieltäisi liikkumisen ulkona (mikä on sivumennen sanoa paljon vaarallisempaakin). Tietenkään pikkulapsia ei päästetä yöllä yksin kaupungille, mutta se on eri asia kuin laittaa pallo jalkaan siihen asti kunnes täyttää 18.

    Heti kun lapsi osaa liikkua itsenäisesti (netissä tai muuten), hänellä on siihen mielestäni oikeus.

    http://informaatiovaras.blogspot.com/2009/07/yksityisyys-k-18.html

  11. Pitäisi muistaa että siellä netissä on myös paljon hyödyllistä aineistoa. Esim. yläasteikäiseltä ei voi vaatia netin kieltämistä jo koulutöidenkään vuoksi. Uskon että yläasteikäiset nuoret pärjäävät netissä jos saavat hyvät eväät kotoaan.

    Eiväthän kaikki nuoret etsi kirjastostakaan tuhmia kirjoja etsiessään materiaalia koulutöitään varten. Mutta jos sattumalta tuhma kirja osuu käteen, terve nuori kestää senkin.

    Vaaroja on maailma täynnä mutta ei lapsia voi komerossakaan kasvattaa.

  12. Pieniä lapsia ei tarvitse päästää nettiin ilman valvontaa. Myös 16-17-vuotiaan vanhemmille kuuluu _jossain määrin_ mitä nuori tekee netissä. Yksityisyyden suoja tietenkin pätee joka tapauksessa. Mielestäni hyvä nyrkkisääntö voisi olla, että jos uskaltaa päästää lapsen yksin ulos, uskaltaa päästää myös yksin nettiin.

  13. Koska teksti on kirjoitettu minä-muodossa, olisi tekstin alussa jo hyvä kertoa kirjoittajan henkilöllisyys.

  14. Internetillehän on juuri olennaista, että sieltä löytyy ”mitä vain”, kun vain osaa etsiä. Mutta tähän todellakin tarvitaan tahtoa ja osaamista. Televisiosta tulee, mitä televisiokanava päättää, internetissä käyttäjä määrää. Tietenkin on mahdollista, että saattaa vahingossa törmätä johonkin epämiellyttävään, mutta kuka nyt haluaisi tarkoituksella etsiä itseään häiritsevää aineistoa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*