Jarkko Tontti on sokea kartantekijä

Vihreässä Langassa julkaistiin 29.11. Jarkko Tontin kolumni ”Tekijänoikeusanarkisti on uusi Linkola”. Tontti kirjoittaa tekstissään, että ”piraattihenkiset tekijänoikeusanarkistit ovat samanlainen jalat tukevasti ilmassa –porukka kuin maahanmuuttohysteerikot tai linkolalaiset ekototalitaristi” ja että ”kaikilla näillä on lievää vakavampia ongelmia todellisuuden hahmottamisessa, ja kaikki he tarjoavat epärealistisia visioita tulevaisuudesta, joita kuunnellessa on välillä vaikea pidätellä nauruaan”.

Kirjoituksessa toivotaan, että Kaisa Rastimon lähtö Vihreistä herättäisi puolueen ”realosiiven”, ja varoitetaan, että ”tekijänoikeusanarkistien mielistely kulttuurin olemassaolon edellytyksiä tuhoavilla linjauksilla” on ajamassa lisää väkeä Vihreistä pois. Toivottavasti onkin. Vihreät on yleensä ollut kohtuullisen järkevä puolue, ja ehdinkin jo toivoa Rastimon olevan niitä ainoita ihmisiä puolueessa joka lähestyy aihetta puhtaasti omiin ennakkoluuloihinsa nojaten ja kädet tiukasti korvillaan. Tontin puheenvuorosta päätellen tämäkin väki on edelleen edustettuna.

Tontti kirjoittaa, että ”Kaikki helposti netistä mulle –ihmisillä ei ole tarjota mitään realistista vastausta siihen varsinaiseen kysymykseen. Miten järjestetään toimeentulo sille joukolle ihmiskuntaa, joka tekee heidän kopioitavakseen kirjat, elokuvat ja musiikin?

Puheenvuoro on pöyristyttävä. Piraatit ovat jo pidempään pyrkineet perustelemaan kantaansa huolellisilla selvityksillä. Tontti kritisoi vastapuoltaan ”vakavammista ongelmista todellisuuden hahmottamisessa” ja realististen vastauksien puutteesta, mutta esimerkiksi allekirjoittaneen ja Ahto Apajalahden tämän vuoden keväällä julkaisema Jokapiraatinoikeus-kirja käsittelee perusteellisesti niin tiedostonjakamisen vähäistä vaikutusta myyntiin kuin mahdollisia keinoja elannon suojaamiseenkin. Tontti antaa ymmärtää, ettei piraateilla ole ”vähäisintäkään tajua siitä, minkälaista on yrittää hankkia elantonsa luovilla aloilla”, antaen ymmärtää ettei ole itse vaivautunut lukemaan sitä Jokapiraatinoikeuden kuudetta lukua, jossa käydään läpi kulttuurintekemisen todellisuutta ja todetaan miten vaikeaa alalla on nykypäivänäkään elää.

Ovatko kenties Jokapiraatinoikeuden perustelut niin naurettavia, ettei niitä edes tarvitse vaivautua mainitsemaan? Tämä vaikuttaa epäuskottavalta, sillä esimerkiksi Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi sekä tietokirjailija ja musiikkikirjastonhoitaja Heikki Poroila ovat suhtautuneet teokseen positiivisesti. Todennäköisempää on, ettei Tontilla ollut aikaa tutustua kirjaan ennen kolumninsa kirjoittamista. Tämä on toki ymmärrettävää. Kyseessä on melko pitkä teos, ja olisihan se nyt liikaa vaadittu, että vaivautuisi tutustumaan mitä vastapuoli oikeasti sanoo ennen lyttäämistä. Kolumnejahan tarvitsee kirjoittaa säännöllisesti, eikä siitä mitään tulisi jos esimerkiksi kerran viikossa tarvitsisi nähdä niin paljon vaivaa että kävisi kirjastossa vähän selailemassa mitä aiheesta on oikeasti sanottu.

Ai niin, paitsi ettei Tontin olisi tarvinnut vaivautua edes kirjastoon asti, koska Jokapiraatinoikeushan on netissä vapaasti luettavissa. Sen saamiseksi käsiinsä olisi siis tarvittu vain muutama hiirenklikkaus. Ja sitä paitsi, vaikka kolmeasataa sivua ei jaksaisikaan lukea, onhan Piraattipuolueen sivuilla ollut jo pitkään ylhäällä selkeästi lyhyempiä selvityksiä esim. tiedostonjakamisen vaikutuksesta kulttuurintuotannon, joissa näitä asioita esitetään suppeammassa muodossa. No, mutta eihän sitä nyt voi käyttää ajastaan puolta tuntia siihen että lueskelisi esimerkiksi sitä, mitä puolueettomat tutkijat ovat aiheesta sanoneet.

Ruotsin Piraattipuolueen perustaja Rick Falkvinge luonnehti kaksi vuotta sitten Ruotsin tekijänoikeusväittelyä seuraavasti:

Merkittävää tässä tilanteessa oli se, että vihollisemme – voimat, jotka haluavat lukita kulttuurin omistukseensa totalitäärisen valvonnan hinnalla – havaitsi olevansa vakavan hyökkäyksen kohteena, ja se pani liikekannalle puolustuksensa koko miesvahvuuden. Ensimmäistä kertaa me näimme, mitä kaikkea he kykenevät tuomaan taisteluun.

Ja se oli.. ei mitään. Ei edes pihahdusta. Kaikki, mitä he pystyivät sanomaan, oli: ”Varas! Meillä on meidän oikeutemme, me haluamme meidän oikeutemme, mikään ei saa muuttua, me haluamme lisää rahaa, varas, varas, varas!” Ja sitten he tyrkkäsivät muutaman artistiparan eturintamaan kertomaan omaa viestiään. Ja samaan aikaan me puhumme niukkuuden ja runsauden markkinoiden eroista, monopoleista, omaisuuden luonteesta, 500-vuotisesta historiallisesta perspektiivistä kulttuuriin ja tietoon, kannustinjärjestelmien rakenteesta, ekonomisista teorioista, disruptiivisista teknologioista jne. Ero kiistan osapuolien älyllisessä tasossa on hämmästyttävä.

Reiluuden nimissä on todettava, että on Suomessa kuultu muutamiakin järkeviä puheenvuoroja tekijänoikeuksien puolustajilta. Esimerkiksi Hannu Oskala ja Vesa Sisättö ovat ajoittain esittäneet aivan asiallista kritiikkiä. Jarkko Tontti ei kuitenkaan tee näin. Sen sijaan, että hän kritisoisi piraatteja ongelmallisesta argumentaatiosta, hän ei osoita mitään merkkejä siitä että olisi edes tutustunut kyseiseen argumentaatioon. Häntä ei ilmeisestikään kiinnosta asioiden yhteinen hoitaminen, vaan pelkästään oman ideologiansa julistaminen.

(En nyt viitsi kiusata miestä menemällä tässä vielä hänen kirjoituksensa muihinkin heikkouksiin – kuten siihen, että hän puolustaa hyvitysmaksuja tarpeellisena korvauksena sallitusta yksityisestä kopioinnista, vaikka nykyaikana tapahtuvasta yksityisestä kopioinnista valtaosa ei lain mukaan ole sallittua.)

Jarkko Tontin mielestä ”piraattihenkiset tekijänoikeusanarkistit” ovat samaa luokkaa kuin linkolalaiset ekototalitaristit. Olkoon hän sitä mieltä. Vastavuoroisesti taas nimeän Tontin kartantekijäksi, joka istuu olohuoneessaan piirtämässä karttaa vaivautumatta lähtemään ovesta ulos. Hän piirtää karttaansa muistinsa varassa, ja jos hän ei muista millainen jokin seutu sattuu olemaan, tai jos hän ei ole siellä koskaan käynyt, ei se häntä haittaa. Voihan hän aina kuvitella, millaista siellä voisi olla. Ja kun hän pohjaa karttansa puhtaasti siihen mitä on hänen oman päänsä sisällä, miksi hänen tarvitsisi kysyä mitä muut ovat asiasta mieltä? Eihän hän voi olla väärässä siitä, millainen hänen oman mielensä sisältö on.

Mikäli Tontti piirtäisi karttaa vain omaksi ilokseen, olisi se vain harmiton harrastus. Valitettavasti hän on nyt ryhtynyt laittamaan karttojaan myös ihmisten saataville nettiin, missä ne johdattavat pahaa aavistamattomia ihmisiä ylimielisyyden heikkojen jäiden kautta harhakuvitelmien rotkoon.

Yksi vastaus artikkeliin ”Jarkko Tontti on sokea kartantekijä

  1. Suosittelen Tonttia ja toki piraattejakin lukemaan tämän Cory Doctorown aivan mainion puheenvuoron siitä, mitä luovan työn realiteetit ovat olleet aina ja mitä ne ovat internet-aikakaudella:

    http://www.guardian.co.uk/technology/blog/2010/oct/05/free-online-content-cory-doctorow

    ”You know who peddles false hope to naive would-be artists? People who go around implying that but for all those internet pirates, there’d be full creative employment for all of us. That the reason artists earn so little is because our audiences can’t be trusted, that once we get this pesky internet thing solved, there’ll be jam tomorrow for everyone.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*