Ruotsin tekijänoikeuslainsäädäntö Yhdysvaltojen sanelemaa

Rickard Falkvinge, Ruotsin Piraattipuolueen perustaja, on saanut käsiinsä (Googlen käännös) Wikileaksin cablegaten viestejä, jotka todistavat piraattien aikaisemmin esitetyt väitteet.

Yhdysvallat on yksityiskohtaisesti sanellut Ruotsin lainsäädäntöä, ja Ruotsin korruptoitunut virkamieskoneisto/poliitikot ovat toteuttaneet vaatimukset kitisemättä. Aikaisemmin nämä olivat vain spekulaatiota, mutta nyt on mustaa valkoisella. Wikileaksia tarvitaan paljastamaan poliitikkojen korruptio, koska he eivät suostu avoimeen politiikkaan.

Falkvingen väitteet perustuvat diplomaattien viesteihin, jotka on osittain julkaistu SVT:ssä. Yhdysvaltojen politiikkaa kontrolloi vahvasti mediateollisuuden lobbarit, ja tämä valta ulottuu myös globaaliin politiikkaan. Saamme vielä odottaa, paljastuuko mitään Lex Karpelasta, mutta en ainakaan yllättyisi jos Suomeakin olisi ohjeistettu. Tosin Suomi jo joutui Yhdysvaltojen mustalle listalle. Ruotsi välttyi kohtalolta luovuttamalla kansanvaltansa.

Yhdysvallat saneli kuusi konkreettista tavoitetta tekijänoikeuslainsäädännölle. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta Ruotsi seurasi listaa ja toteutti toiveet. Listalle osui myös The Pirate Bayn asettaminen syytteeseen.

Politiikka vaatii avoimuutta. Wikileaks on hyvä alku, mutta sitä ei tarvitsisi, jos poliitikot ja virkamiehet tukisivat avoimuutta. Falkvinge osoittaa, että tekijänoikeuslaki ei ole tehty kansaa varten, vaan palvelee mediateollisuuden etuja. Tällainen toiminta ei kuulu oikeusvaltioon.

Joulukalenteri, 22: Piraattiradio: Viranomaisten avoimuus, hyvitysmaksu, WikiLeaks

Keskustelu WikiLeaksista, hyvitysmaksuista ja viranomaisten toiminnan avoimuudesta on käynyt kuumana. Piraattiradion 29. jaksossa Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen, Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti ja Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Ville Hautakangas (Helsinki) avaavat näitä polttavia aiheita.

Noin 30-minuuttisen keskustelun voi ladata ogg- tai mp3-muodossa tai kuunnella alla olevalla HTML5-soittimella.

Kaksi kolmasosaa piraattiehdokkaista kannattaa perustuloa

Selvennettäköön kaikille lukijoille heti alusta, että puolueella ei edelleenkään ole virallista talouspoliittista kantaa, vaan tässä on kyse ehdokkaiden omilla nimillään allekirjoittamasta kannanotosta.

Piraattipuolueen 85 tämänhetkisestä eduskuntavaaliehdokkaasta 55 on allekirjoittanut yhteisen perustuloa kannattavan julkilausuman. Perustulo tarkoittaa sosiaaliturvan useiden muotojen korvaamista kaikille kansalaisille maksettavalla kuukausittaisella rahalla, jolle ei ole mitään ennakkoehtoja ja jonka saa käyttää haluamallaan tavalla. Perustulo parantaisi erityisesti pienyrittäjien, opiskelijoiden, tutkijoiden, toimeentulotuella elävien, pätkä- ja silpputyöläisten, freelancereiden, luovan työn tekijöiden ja urheilijoiden asemaa.

- Suomella on ainutlaatuinen mahdollisuus näyttää, että perustulo toimii käytännössä. Vasemmistoliitto, Liberaalit sekä Vihreä liitto esittävätkin perustuloon siirtymistä. Nykyaikainen tukijärjestelmä on vanhentunut ja turhan monimutkainen, perustelee Pirkanmaan piraattien varapuheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Panu Horsmalahti.

- Perustuloon siirtymisen jälkeen työn tekeminen olisi aina kannattavaa, kun tuet eivät vähenisi jokaisen ansaitun euron myötä, huomauttaa Piraattipuolueen ehdokkaana Uudellamaalla oleva Taija Chanth.

- Tiedän useitakin ihmisiä, joilla on ollut masennusta tai muita mielenterveysongelmia, ja ovat sen päälle vielä joutuneet käymään jatkuvaa taistelua eri virastojen kanssa saadakseen tukia. Jos joku oikeasti haluaa hyväksikäyttää järjestelmää, on hänellä käyttää siihen paljon enemmän energiaa kuin niillä, jotka tarvitsisivat apua eivätkä päähänpotkimista, toteaa Piraattipuolueen ehdokkaana Helsingissä oleva Kaj Sotala.

Julkilausuma on kaikkine allekirjoittajineen kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa http://piraattivaalit.fi/vaalit/julkilausumat/perustulo.

Piraattipuolueella ei ole virallista kantaa perustuloon. Julkilausuma edustaa vain sen allekirjoittaneiden ehdokkaiden omia mielipiteitä.

Hyvitysmaksun todellinen luonne

Tallennusmedioista maksettavan hyvitysmaksun luonne näyttäisi olevan monelle – eikä vähiten päättäjille – epäselvä. Ajankohtaisen keskustelun edistämiseksi tehkäämme perusasiat selviksi.

Teoriassa hyvitysmaksua maksetaan laillisesta yksityisestä kopioinnista. Se on veroluonteinen maksu siitä, että saamme laillisesti varmuuskopioida ostamiamme teoksia (paitsi jos ne ovat kopiosuojattuja), siirtää niitä erilaisiin soittolaitteisiimme, ja jopa kopioida itsellemme lainattuja alkuperäiskappaleita.

Hyvitysmaksun perusteena ei teoriassa ole laiton kopiointi. Kyseessä olisi tällöin huonosti kohdistuva kollektiivinen etukäteisrangaistus laittomasta toiminnasta, mikä istuisi oikeusvaltioperiaatteisiin varsin huonosti.

Mutta se teoriasta, mikä on tilanne käytännössä?

Käytännössä tekijänoikeuslakia on tiukennettu ja teoksia (erityisesti elokuvia) suojattu siten, että yhä vähäisempi osuus yksityisestäkään kopioinnista on enää laillista. Samaten käyttäjien kulutustottumukset ovat muuttuneet. Varmastikin esimerkiksi musiikin nettikauppojen hintoihin jo joka tapauksessa kuuluu oikeus tallentaa teos itselleen – eihän sitä muuten voisi kuunnella ollenkaan, ja kaupat toimivat usein myös maissa, joiden lainsäädäntöön ei hyvitysmaksujärjestelmää kuulu. Toisaalta suosiota saaneet streamauspalvelut kuten Spotify eivät edes tallenna ainakaan palvelusta riippumattomasti käytettäviä kappalekopioita käyttäjien levyille. Teorian mukaan olisi täysin luonnollista, että hyvitysmaksupotti tällaisen kehityksen johdosta pienenisi.

Kuitenkin maksupohjaa vaaditaan koko ajan kasvatettavaksi, vaikka perusteet näyttävät heppoisilta. Kuka oikeasti uskoo, että kovin moni tallentaa teratavuluokan ulkoisille levyille merkittävästi laillisesti kopioitua materiaalia? TV-tallenteilla se ehkä onnistuisi, mutta tallentavat digiboksit ovat jo aivan omassa hyvitysmaksukategoriassaan ja kattanevat valtaosan tällaisesta käytöstä. Kyllä ne erilliset levyt täyttyvät omien tiedostojen, valokuvien ja kotifilmien lisäksi pitkälti laittomasti hankitusta materiaalista jos ovat täyttyäkseen.

Käytännössä kyse onkin nykyään lähinnä laittoman kopioinnin sanktioinnista, kuten Keskustan kansanedustajat vieläkin suurempia maksupohjan laajennoksia kannattavan vetoomuksensa lopussa piratismiin vetoamalla jopa kautta rantain myöntävät.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että hyvitysmaksut ovat tosiasiallisesti perusoikeuksien vastainen kollektiivinen rangaistus, ja silloin kun tätä ei puolivahingossakaan myönnetä, niiden olemassaoloa perustellaan valheellisesti.

Pitäisikö ihmetellä, ettei järjestelmälle oikein löydy kunnioitusta?

Seis hyvitysmaksun laajentamiselle!

Hyvitysmaksua ollaan jälleen laajentamassa. Se halutaan ulottaa jokaiseen laitteeseen, jotka pystyvät kopioimaan tietoa. Kasettimaksu ei kuitenkaan sovi nykypäivään. Se nostaa tuotteiden hinnat turhan korkeiksi, ja maksun joutuu maksamaan, vaikka laitteella ei edes kopioisi musiikkia.

Hyvitysmaksun tulot tilitetään menestyneimmille artisteille, eikä niille joita kuluttaja itse haluaisi tukea. Minä en ainakaan halua tukea hyvin menestyneitä bändejä, koska ne pärjäävät muutenkin. Indiemuusikot kaipaavat eniten tukea, mutta näitä maksuja ei heille juurikaan tilitetä.

Hyvitysmaksut eivät ole kovin loogisia. Miksi taitelijat tarvitsevat ”hyvitystä” siitä, että kopioin ostamaani musiikkia itselleni? Jos hyvitysmaksut olisivat loogisia, pitäisi niiden maksamisen jälkeen olla laillista ladata netistä musiikkia ilmaiseksi.

Hyvitysmaksujärjestelmä tulee mielestäni lakkauttaa. Selvää on ainakin se, että vanhentunutta järjestelmää ei pidä enää laajentaa. Artistit luovuttivat tiistaina addressin Eduskunnalle hyvitysmaksun laajentamista. Nyt on aika kansalaisten luovuttaa oma addressinsa.

Allekirjoita addressi, ja kerro kaverille!

Se luovutetaan mahdollisesti jo huomenna Eduskunnassa.
Seis hyvitysmaksun laajentamiselle!

Avoimen yhteiskunnan puolustus

Tämän tekstin kirjoittaminen on odotuttanut itseään pitkään. Hannu Oskalan kirjoitus Vihreiden tekijänoikeuslinjauksista sai tarttumaan aiheeseen.

En minä liittynyt Vihreään liittoon puolustaakseni tekijänoikeuksia tai jonkin muun kapean eturyhmäni asiaa. Minä liityin Vihreään liittoon pelastaakseni maailman. Ainoana poliittisena puolueena Suomessa Vihreät ottaa vakavasti ilmastonmuutoksen ja muut ihmisen aiheuttamat ympäristöuhat. Vihreiden tärkein eturyhmä ovat vielä syntymättömät sukupolvet. Toivon tämän Vihreän liiton poliittisen ytimen olevan myös piraattihenkisempien vihreiden syy kuulua juuri tähän puolueeseen.

Tekijänoikeuksien on oltava Vihreille “omantunnonkysymys”, jonka kohdalla meidän on kyettävä olemaan sovussa eri mieltä. Myös tekijänoikeuslinjaustemme on heijasteltava tätä todellisuutta. Olisi todella surullista, jos puolue linjaisi tässä kysymyksessä niin radikaalisti, että menettäisimme kulttuurin tekijät joukostamme.

Minä lähdin politiikkaan pelastaakseni Suomen avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan. Ilman sitä meillä tuskin on mahdollisuuksia hyvinvoivaan tulevaisuuteen ja ympäristöön. Niin epätäydellinen kuin avoin demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä onkin, parempaa ei tässä maailmassa ole.

Historia tuntee monia tapauksia, joissa demokratia on sortunut mielivaltaan ja diktatuuriin – katastrofaalisin seurauksin. Avoin demokraattinen yhteiskunta on yhteiskuntajärjestelmänä osoittanut olevansa varsin kestävä kriiseissä, kunhan perusedellytykset täyttyvät. Näitä ovat vapaat vaalit, avoin kansalaiskeskustelu ja sananvapaus, yksityisyydensuoja, vallan kolmijako, kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ja suoja valtaapitävien mielivallalta.

Kuluneen vuosikymmenen aikana näitä demokraattisen yhteiskunnan kantavia voimia on rapautettu isku iskulta. Alla esimerkkejä.

Vaalijärjestelmämme on aikanaan laadittu sillä ymmärryksellä, että väärinkäytökset ovat mahdollisia. Siksi jokaisessa vaalipaikassa on vaaleja järjestämässä ja valvomassa useamman puolueen edustajia. Näin yksi puolue ei kykene harjoittamaan laajamittaista vaalivilppiä. Tämä hyvin yli sata vuotta toiminut järjestelmä haluttiin korvata järjestelmällä, jossa ei näin tietoturva-asiantuntijan näkökulmasta ole minkäänlaisia suojauksia vilppiä vastaan. Järjestelmän käyttöönotto antaisi häikäilemättömälle ja osaavalle toimijalle erinomaiset mahdollisuudet varastaa vaalit.

Vuonna 2005 Suomen eduskunta päätti Lex Karpela -nimisestä laista. Tämä laki kielsi organisoidun keskustelu tietynlaisten ohjelmistojen kirjoittamisesta. Hiukan myöhemmin Suomen valtio otti käyttöön sensuurilain, joka määrää poliisin ylläpitämään salaista sensuurilistaa. Juuri par’aikaa eduskunnan käsittelyssä on laki, joka vaatisi käytännössä lähes kaikilta Internetiin laitettavilta videoilta ennakkotarkastusta – poliittiset kannanotot mukaan lukien. Nämä lait – samoin kuin joukko muita – ovat vaarallinen ennakkotapaus siitä, että yhteiskunta sallii poliittisen keskustelun sensuroimisen. Näitä lakeja on tarvittaessa helppo laajentaa siten, että sananvapautta tukahdutetaan laajemminkin.

Lex Nokia antaa yhteisötilaajille, eli yrityksille, yliopistoille, kouluille, asuntoyhtiöille ja teleoperaattoreille oikeuden seurata ja tallentaa sitä keiden kanssa ihmiset viestivät. Nyt meneillään olevan lakiehdotuksen puitteissa Lex Nokiaa laajennetaan siten, että tekijänoikeuden haltijat voivat käskeä teleoperaattoreita lähettämään varoituksia niille asiakkaille, joiden verkossa väitetään välitettävän tekijänoikeuden alaista materiaalia. Lisäksi poliisille kuuluvia tehtäviä ulkoistetaan yksityisille yrityksille, joille annetaan enemmän valtuuksia kuin olemme valmiit antamaan poliisille. Tekijänoikeusjärjestöt ovat jo vaatineet, että heille annettuja valtuuksia tulee laajentaa vielä entisestään. Nuorena miehenä kuvittelin, että kyberpunkin kuva tulevaisuuden yhteiskunnista on dystopia. Nykyään ymmärrän sen olleen realismia.

Kulunut vuosikymmen on tuonut muassaan myös tavan, jossa lakeja ei säädetä sillä ajatuksella, että laki olisi kaikille sama. Sen sijaan esimerkiksi tekijänoikeusasioissa lakeja säädetään ja tulkitaan ajatuksella, että on oikein tuhota muutaman valitun ihmisen elämä, jotta saadaan aikaan riittävä pelotevaikutus muun kansan keskuudessa. Tämä johtaa valikoivaan oikeuskäytäntöön, jota voidaan hyödyntää toisinajattelijoiden vaientamiseen.

Tietoturva-asiantuntijan työ on osittain sitä, että pyrkii miettimään mitä kaikkea on mahdollista saada aikaan, jos käyttää kaikki järjestelmän sisältämät aukot hyväkseen. Yllä annettu kehitys, joka etenee edelleen, voisi antaa hyökkääjälle mahdollisuuden varastaa vaalit jäämättä kiinni (jos sähköinen äänestys otetaan käyttöön), ottaa käyttöön laajamittainen sensuuri- ja kansalaisten valvontajärjestelmä puhtaasti hallinnollisena toimenpiteenä. Olen aidosti huolissani siitä, kestääkö yhteiskuntamme edessä olevia kriisejä, joista yksi suurista on Hannu Oskalankin mainitsema ilmaston lämpeneminen.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä

Joulukalenteri 6: Piraattiradion arkistojen uumenista: Amelia & EU

Tänään vietetään Suomen itsenäisyyspäivää. Tästä huolimatta ei tule unohtaa päiväksikään, että piraattien aiheet ovat globaaleja, ja erityisen paljon esimerkiksi yksityisyydensuojaan ja tekijänoikeuksiin liittyviä päätöksiä tehdään EU:ssa eikä niinkään valtiollisella tasolla.

Julkaisemme Piraattiradio 26. jaksona Piratpartietin toisen europarlamentaarikon Amelia Andersdotterin haastattelun, joka äänitettiin Saksan piraattinuorten (Junge Piraten) kesäleirillä 31. heinäkuuta. (Kuuntele myös muuta leirillä äänitettyä materiaalia.) Ruotsi sai 19. meppinsä Lissabonin sopimuksen myötä, mutta Amelialla ei ole parlamentin sisäisten byrokraattisten päätösten viivästymisen vuoksi vieläkään äänestysoikeutta, ja hänen toimistonsa on lukossa.

Minkälaista on nuoren poliitikon arki? Mitä tekemistä parlamentissa on? Amelia kertoo työstään harjoittelijana ja (edelleen) ajankohtaisista piraatteja kiinnostavista EU-asioista.

Haastattelu on englanniksi.

23-minuuttisen keskustelun voi ladata ogg- tai mp3-muodossa tai kuunnella alla olevalla HTML5-soittimella.

Joulukalenteri 5: Piraattipuolue Live!

Piraattiliike perustuu ruohonjuuritason toiminnalle. Puolueilla ei ole vahvaa hierarkiapyramidia, eikä kaikkeen tarvitse odottaa hallituksen päätöstä. Puolueen ei edes oleteta olevan elin, joka päättää piraattien virallisen kannan. Sen sijaan aktivismi lähtee yksittäisistä kansalaisista, ja luotamme siihen, että jokainen voi vaikuttaa yhteiskunnassa.

Koska esimerkiksi tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen tällainen toiminnan ja kantojen ehdokaslähtöisyys on perinteisessä puoluepolitiikassa harvinaista, on itse kullakin ollut välillä vaikeuksia pysyä perillä piraattien mielipiteistä ja aktivismista. Puolueella on paljon annettavaa, mutta kattavan kuvan piraattiliikkeestä, kansalaisoikeusaktivismista ja uusimmista tapahtumista maailmalla saa vain seuraamalla useita piraatteja.

Lanseeraamme tänään Piraattipuolueen Live!-sivun, jonka tarkoituksena on helpottaa niin puolueen ja Piraattinuorten sisäistä kuin ulkoistakin tiedotusta. Palvelu tarjoaa reaaliaikaisen syötteen piraattiaktiivien blogikirjoituksista sekä Facebook- ja Twitter-päivityksistä. Live!-sivulle tulee myös puolueen, vaalipiiriyhdistysten ja nuorisojärjestön virallisten viestintäkanavien viestit. Tätä kautta on entistä helpompi myös seurata esimerkiksi eduskuntavaaliehdokkaiden kannanottoja Piraattipuolueen ohjelman ulkopuolisiin asioihin.

Automaattisesti seurattavat Twitterin hashtagit ovat tällä hetkellä #piraattipuolue, #piraattinuoret ja #piraatti.

Ei muuta kuin kokeilemaan:

live.piraattipuolue.fi

Palautetta palvelusta saa antaa esimerkiksi tämän kirjoituksen kommentteihin tai vaikkapa Twitterissä puolueen tilille @Piraattipuolue.