WikiLeaks-sivuston viimeaikainen toiminta valtiosalaisuuksien paljastajana on ollut kansalaisyhteiskunnan riemuvoitto. Maailman mahtavin valtio Yhdysvallat on polvillaan vuotojen edessä. Se ei ole voinut kuin epätoivoisesti pyytää sivustoa lopettamaan asiakirjojen julkaisun. WikiLeaks on vain nenäkkäästi torjunut anelut, eikä sille ole kyetty tekemään mitään.
WikiLeaksin johtohahmo Julian Assangen henkilökohtainen vapaus ja turvallisuus ovat tosin vaarassa. Assangea on varoitettu menemästä Yhdysvaltoihin ja hän on tiettävästi lähes jatkuvasti liikkeellä paikasta toiseen. Ecuador ilmoitti tarjoavansa miehelle turvapaikkaa, mikä on tosin nähtävä osana vasemmistolaisen hallinnon yleistä Yhdysvaltojen ärsyttämispolitiikkaa.
Nyt WikiLeaks on julkaissut Yhdysvaltain suurlähetystöjen Washingtoniin lähettämiä rapotteja. Ulkoasiainministeri Alexander Stubb (kok.), joka on aiemmin puhunut avoimemman ulkopolitiikan puolesta, ilmoitti tällä kertaa:
”Sinänsä kannatan avoimuutta, mutta salaisissa asiakirjoissa menee raja.”
Toisin sanoen, Stubb kannattaa avoimuutta niin kauan kuin saa itse valita, minkä asioiden kohdalla ollaan avoimia. Subb näkee siis avoimuuden valtion pr-toimintana, ei kansalaisyhteiskunnan edun näkökulmasta. Stubb on vieläpä niellyt Yhdysvaltain hallinnon levittämän varkaus-kielikuvan vuodosta, vaikka kysehän on, aivan, kopioinnista.
”Varastetaan informaatiota ja julkaistaan se. Tuomitsen sellaisen. Se on vähän sama kuin varastettaisiin ihmisen päiväkirja ja laitettaisiin se julki.”
Paitsi, että Yhdysvaltojen viranomaisilla on edelleen hallussaan ne ”varastetut” tiedot. Päiväkirja on edelleen hyllyssä. Kyse on myös yhteiskunnalliselta merkittävyydeltään aivan eri tasoisesta asiasta kuin yksityishenkilön päiväkirjajorinat. Näiden rinnastaminen on varsin säälittävää.
Valtiollisten tahojen kritiikki ei ole kohdistunut vuototietoja tarkistaneisiin, seuloneisiin ja julkaisseisiin arvostettuihin sanomalehtiin, vaan nimenomaan WikiLeaksiin, joka ei vielä edes ole ehättänyt julkaista omilla sivuillaan kuin murto-osan aineistosta. Tämä on osoitus ”vanhan median” edelleen suuresta mahdista. WikiLeaksin julkaisema valtava tietopaketti olisi useimmille ihmisille lähes hyödytön, elleivät ammattijournalistit olisi kaivaneet sekalmelskasta olennaisinta ja merkittävintä tietoa. Vuodot ovatkin paitsi kansalaisyhteiskunnan ja avoimen tietoyhteiskunnan, myös vapaan lehdistön voitto.
Yhdysvaltojen mahdin uskottavuus on kuitenkin kärsinyt vuodoista. Paineet puuttua WikiLeaksin kaltaisten palveluiden toimintaan (joita on muitakin, esimerkkinä jo vuodesta 1996 toiminut Cryptome) kasvavat. Ehkä terrorismin vastainen sota vaihtuu kohta avoimuuden vastaiseksi sodaksi, tai sivustojen ylläpitäjät julistetaan terroristeiksi, kuten Yhdysvalloissa on jo vaadittu.
Demokraattisetkin valtiot keräävät kansalaisistaan yhä enemmän tietoa ja vaativat yhä suurempia valtaoikeuksia puuttua kansalaistensa yksityisyyteen. Sanotaan, että ”rehellisellä kansalaisella ei ole mitään salattavaa”. Entä rehellisellä valtiolla?
Ps. Myös vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen ehätti ilmaisemaan tukensa WikiLeaksille. Hyvää vaalitaktikointia, kun ulkoasiainministerin paikka ei satu olemaan vihreillä. ;)
Puhelinnumero: 16130