E-kirjabisnes toistaa historian virheet

Suomalainen(kin) e-kirjabisnes on ampumassa itseään jalkaan heti lähtöviivoilta; kirjakaupat ovat astumassa markkinoille digitaalisilla rajoitusmenetelmillä (DRM) rampautetuilla tuotteilla. Tämä aiheuttaa kuluttajille harmaita hiuksia käytön hankaloitumisen ja lukulaitteiden yhteensopivuusongelmien muodossa. Käytön jatkuvuus on myös kyseenalaista; kuka takaa, että käyttörajoitettu kirja avautuu vuosien päästäkin uusilla laitteilla?

Ongelmat eivät ole uusia, vaan ne on käyty jo läpi musiikkitiedostojen kaupassa: ostetut kappaleet eivät toimineet kuin tiettyjen valmistajien soittimissa, ja saattoipa asiakas jäädä musiikin sijaan kokonaan lehdellä soittelemaan kauppiaan mentyä nurin tai kyllästyttyä tukemaan vanhaa tiedostomuotoa. Musiikkiteollisuus siirtyikin lopulta, vaikka vastahakoisesti, myymään tiedostojaan pääosin rampauttamattomissa muodoissa.

Vähittäismyyjät ovat toki e-kirjojen kanssa paperista eroon päästyäänkin laajalti puun ja kuoren välissä; palvellakseen asiakkaitaan tällä saralla ollenkaan niiden on tanssittava kustantajien pillin mukaan. Kirjakustantajilla olisi ollut mahdollisuus ottaa oppia verkkomusiikkibisneksen virheistä ja viheltää peli auki valmiiksi kestävillä kauppatavoilla, mutta ahneus ei tunnu antavan periksi järjelle. Piratismin pelossa kauppiailta vaaditaan asiakkaiden ylimääräistä kiusaamista ja piraattiversioita huonompien tuotteiden myyntiä. Ei voi kuin toivoa, että kustantajat heräisivät asiakaspalveluhenkisyyteen musiikkibisnestä nopeammin.

On myös melko lyhytnäköistä laskuttaa kuluiltaan oleellisesti halvemmilta e-kirjoista paperikirjojen hintoja. Maksuvalmius pelkistä biteistä itsessäänkin kalliiseen lukulaitteeseen ei ole kovin laajalla yleisöllä sama kuin konkreettisesta kirjahyllyntäytteestä. Toivottavasti kustantajat ymmärtävät kiireisimmiltä e-kirja-faneilta rahat pois kerättyään inhimillistää hintoja eivätkä hukkaa tätä kustannusten alenemisen tuomaa tilaisuutta edistää kulttuurin leviämistä entistä laajemmalle yleisölle.

Erityisen huvittavana nylkyesimerkkinä mainittakoon Akateemisen kirjakaupan myymä DRM-rajoitettu e-kirjaversio kansalliseepoksestamme Seitsemän veljestä. Hintaa tiedostolle tulee 26,90 euroa. Saman jo kauan sitten tekijänoikeuksista vapautuneen teoksen saa Gutenberg-projektin kirjavarastosta täysin ilmaiseksi useammassakin muodossa. Kovakantisena paperipainoksena Akateemisen hinnan ymmärtäisi, mutta tuskin Gummeruksen versio e-kirjasta on aivan näin muikeasti ilmaista laadukkaampi.

12 vastausta artikkeliin ”E-kirjabisnes toistaa historian virheet

  1. Joo, kyllä nämä ekirjat ovat aiheuttaneet melkoisesti harmaita hiuksia. Vaimolle viime jouluksi ostin Sonyn ereaderin, ja hän siihen tykästyi kovastikin, mutta sitten alkoikin melkoinen ruljanssi, kun Sonyn oma kauppa ei toimi Suomessa, samaten 95% kaikista muistakin suurimmista e-kirjakaupoista. Amazonista sentään saa aika hyvällä prosentilla nykyään jo ostettua kindle kirjoja suomeenkin, mutta sekin vaatii sitten sen DRM:n purkamisen, joka käsittääkseni on sekin laitonta.

    Itse siis pitäisin Geographical restrictioneita jopa pahempana vitsauksena kuin DRM:ää.. DRM:n yleensä sentään saa purettua, mutta jos et kirjaa edes saa ostettua, niin voi voi. Ei voi ymmärtää miksi kustantajat eivät halua myydä tuotteitaan

    Onneksi löysin Philadelphia Free Libraryn, josta saa ulkomaalaisetkin 15 dollarin vuosimaksulla lainata ekirjoja suht hyvästä valikoimasta.

  2. ”Itse siis pitäisin Geographical restrictioneita jopa pahempana vitsauksena kuin DRM:ää.”

    Se on DRM:ää? Digitaalista oikeuksien hallintaa. Et asu tietyssä paikassa, joten sinulla ei ole oikeutta tehdä sitä, tätä tai tuota.

  3. ”Ei voi ymmärtää miksi kustantajat eivät halua myydä tuotteitaan.”

    Kustantajat haluavat rahastaa. Heillä on käsittääkseni lain mukaan oikeus rahastaa kauppiasta myyntioikeuksista maakohtaisesti. Kirjakaupat varmasti mielellään myisivät ihan kaikille, mutta ei välttämättä paljon kiinnosta maksaa extraa jonkun pienen Suomen myyntioikeuksista…

  4. ”Se on DRM:ää? Digitaalista oikeuksien hallintaa. Et asu tietyssä paikassa, joten sinulla ei ole oikeutta tehdä sitä, tätä tai tuota.”

    Myymällä niukkuutta tienaa paremmin kuin myymällä runsautta.

    Rajaamalla digitaalisella oikeuksien hallinnalla ja hinta-tasolla köyhät, väärässä maassa asuvat tai väärää lukulaitetta käyttävät pois hengentuotteensa kopioiden käyttäjien joukosta voi tienata enemmän.

  5. Taitaa olla vain kätevämpää loppupeleissä sitten warettaa kirjatkin. Sitähän kustantajat selkeästi haluavat. Sitten pääsevät mukaan väsäämään erilaisia lakeja nettikansalaisten kiusaksi.

  6. En kyllä usko, että DRM auttaa tienaamaan enemmän, varsinkin jos kirjat vielä ovat saman hintaisia tai kalliimpia (!?). Näissä, että kirjoja ei voi ostaa esimerkiksi Yhdysvalloista, ovat taustalla paperikirjoja varten tehdyt julkaisusopimukset, jotka kieltävät kirjojen myymisen kaikkialla maailmassa. Näistä ei haluta luopua tai vaarantaa niitä millään tavalla. Ei myöskään haluta ajatella laaja-alaisemmin, jotta voitaisiin kehittää jotain uutta.
    Fictionwise on mielestäni ihan hyvä esimerkki toimivasta e-kirja kaupasta, josta saa kirjoja myös DRM-vapaasti. Suosituimmat kirjat sisältävät kuitenkin DRM:ä. Minuakin kyllä ärsyttää ettei sieltä saa Suomeen ostettua suosituimpia kirejoja ollenkaan. Lisensointipalvelun käyttö DRM:ssä on kaikkein pahin asia – silloin kirja ennemmin tai myöhemmin todella lakkaa toimimasta. Tai sitä ei voi siirtää toiseen koneeseen tai laitteeseen. eReader-formaatti ei tietääkseni käytä lisensointipalvelinta.
    Itselläni on ostettuna muutama sata e-kirjaa, suurin osa ilman DRM:ä ja loput käyttäen eReaderiä (se toimii Nokian puhelimissa sekä Applen puhelimissa ja tietokoneissa).
    En usko, että e-kirjojen julkaisijat todellakaan ottavat oppia musiikki tai elokuvabisneksestä. Tilanne näyttää itseasiassa paljon pahemmalta, koska suljettuja formaatteja on enemmän. Nyt olisi kuitenkin aika toimia ennenkuin kirjojenkin waretuksesta tulee tapa. Jos leviäisi päinvastainen tapa, eli e-kirjoja saisi kohtuuhintaan ja ilman DRM:ä, ostaisin niitä itsekin enemmän.
    Jokainen on vastuussa omista tyhmyyksistään. Ei yrityksiä voi pakottaa toimimaan järkevästä. iPad:n ja kumppaneiden yleistyessä tilanne on kuitenkin vuoden päästä aivan toinen!

  7. Brittifirma Elonex International teki suomalaisille nettikyselyn, josta käy ilmi, että neljä viidestä kuluttajasta pitää sopivana ja reiluna sähkökirjan hintana enintään 10 euroa. Tulos kuulema yllätti tutkijat. Ei minua vaan.

    Selaillessani amerikkalaisia kirjakauppoja hinnat asettuvat pääsääntöisesti alle 10 euron. Hintavampiakin teoksia toki löytyy, mutta ymmärrettävästi jonkin raskaan lääketieteellisen teoksen valmistaminen on työlästä ja markkinat pienet.

    DRM:ää en hyväksy nykyisellään. Jos ollaan myymässä sähkökirjaa, niin silloin asiakas antaa kaupalle rahaa ja kauppa antaa asiakkaalle sähkökirjan. Pelkkien lisenssien ja lukuoikeuksien myöntäminen määrittelemättömäksi ajaksi on kuluttajan kusettamista.

    PA Håkanssonin 365 dagar utan återwändö maksaa 18 euroa Akateemisella, Adlibris myy samaista teosta hintaan 8,40€ antaen mahdollisuuden ladata kirjan pdf:n lisäksi myös MobiPocket-formaatissa.

    Smashwordsista (https://www.smashwords.com/) on tullut ostettua muutamia kirjoja. Suuria nimiä sieltä ei löydy, mutta kaikki on DRM-vapaata ja tuntemattomampien tekijöiden työtä on mukava tukea. Monista kirjoista voi jopa lukea ison osan ennen ostopäätöstä.

  8. Voisiko asiaa ajatella niin, että myymällä tuotette ehdoilla, joita kukaan ei halua täyttää musiikki ja elokuvayhtiöt saavat lähes ilmaiseksi poliitista valtaa!

    Eli valittamalla tekijänoikeusongelmista ne pääsevät vaikuttamaan suoraan lainsäädäntöön – ja vieläpä tarvitsematta useinkaan edes lahjoa poliitikkojakaan. Miksi ne luopuisivat poliittisesta vallastaan, jos kerran piratismin tappiot ovat melko pieniä?

  9. ”Rajaamalla digitaalisella oikeuksien hallinnalla ja hinta-tasolla köyhät, väärässä maassa asuvat tai väärää lukulaitetta käyttävät pois hengentuotteensa kopioiden käyttäjien joukosta voi tienata enemmän.”

    Ei, vaan rajaamalla heidät pois tuotteensa *ostajien* joukosta voi tienata vähemmän. Lisäksi kelpuutetutkin asiakkaat herkästi huomaavat että kilpailijalta saa ilmaiseksi saman, mutta paremmin toimivan tuotteen. Tässä vaiheessa kustantaja ruikuttaa valtiota apuun.

    ”Ei yrityksiä voi pakottaa toimimaan järkevästä.”

    Tottakai voi. Oikea vastaus piratismiruikutukseen on ”te ette vaan osaa, se on voi voi.” Kyllä sitä järkevää toimintaa alkaa löytyä kun vaihtoehtona on konkurssi. Niin kauan kun poliitikot ja viranomaiset tarjoavat jatkuvasti järeämpää kävelykeppiä vanhentuneiden toimintatapojen pystyssäpitämiseksi, mikään ei muutu.

    Esimerkiksi tätäkään DRM-keskustelua ei käytäisi jos DRM:lle ei olisi annettu lainvoimaa. Kukaan ei käyttäisi sitä. Ja miksi käyttäisikään kun kymmenen valmistajaa olisi kuitenkin kilpaa tekemässä e-kirjalukijoita jossa on vakiona murto-ohjelmat, niin että niillä voisi lukea kaikkia formaatteja ilman rajoituksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*