Miksi waretamme?

Kolumni on julkaistu Purjeessa 5/2010.

Finreactorin ja parin muunkin tiedostonjakotuomion jälkimaingeissa on paikallaan kysyä, miksi ihmiset lataavat tekijänoikeudella suojattua materiaalia.

Ihmisillä on polttava halu niin hankkia kuin jakaakin kaikkea. Villi tiedostonjako on lisensoitujen kaupallisten palveluiden ohella vain yksi tapa saada haluamansa. Jos laillista ja helppoa keinoa hankkia esimerkiksi tv-sarjoja ei ole, se tehdään laittomasti. Tässä ei ole mitään omituista: kun virallista tarjontaa ei ole, syntyvät mustat markkinat.

Mitä teen, kun haluan katsoa brittiläisen Doctor Who -tv-sarjan viidennen tuotantokauden toisen jakson heti ja hyvälaatuisena? Tätä ei BBC tarjoa. Entä jos haluan kuunnella Alivaltiosihteerin jonkin Radio Mafiassa soineen sketsin? En saa, vaikka haluaisin maksaa.

Mediateollisuuden edustajat ihmettelevät usein sitä, miksi nykyiset palvelut eivät kelpaa: “Mikseivät jotkut ole valmiita maksamaan nettikaupassa edes euroa musiikkitiedostosta?” Suomessakin jaksetaan ihmetellä sitä, miksi useammat eivät käytä jo olemassa olevia esimerkiksi äänitteiden nettiostopalveluita.

Syy epäsuosioon on se, että nämä palvelut tuppaavat aina olemaan myöhässä, ja ne pilataan usein kopiosuojauksilla ja huonolla käytettävyydellä. Lobbarit ihmettelevät nyt yksittäisten musiikkitiedostojen myyntiä, vaikka sellaisten palveluiden olisi pitänyt olla kaiken kansan saatavilla reilut kymmenen vuotta sitten. Taas ollaan myöhässä. Musiikin saralla nyt on Groovesharkin ja Spotifyn streamauksen aikakausi.

Kerta toisensa jälkeen huomataan, että korkean profiilin viihdeteollisuuden ulkopuoliset harrastelijat luovat parempia palveluita kuin ne, joilla on käytettävissään tuotekehitykseen paljon rahaa.

Luovan alan markkinat ovat kysyntävetoiset. Tärkeintä ei ole, että tuottajat saavat uuden rahastuskanavan, vaan että kansalaiset saavat haluamansa kulttuurinautinnon mahdollisimman helposti. Uudet, toimivat ja helppokäyttöiset musiikin kuunteluun ja videoiden katseluun keskittyvät palvelut eivät ole tiedostonjaon ”tappajia” vaan sen suurimpia kilpailijoita.

Ihmiset eivät hae viihdettään sieltä, mistä sen saa halvimpaan hintaan, vaan sieltä, mistä sen saa helpoiten. Piratismi ei ole ongelma eikä syy rangaista kuluttajia, vaan seuraus viihdeteollisuuden omasta hitaudesta ja välinpitämättömyydestä.

Apple ja käyttäjien vapaus

Kun matkapuhelimet alkoivat yleistyä, harva huomasi niissä piilevän vaaran. Matkapuhelimet ovat tyypillisesti käyttäneet suljettuja ohjelmistoja, eikä käyttäjillä ollut mitään vapauksia, joihin pöytäkoneiden käyttäjät olivat tottuneet. Tätä ei pidetty vaarana, koska matkapuhelimet olivat varsin yksinkertaisia ja niitä käytettiin lähinnä kommunikointiin. Kännyköistä kehittyi kuitenkin älypuhelimia, jotka ovat monipuolisia työkaluja ja pystyvät lähes korvaamaan pöytäkoneiden käytön. Googlen Android ohjelmistopino käyttääkin monipuolista GNU/Linux -ydintä, joka on yleisesti käytössä pöytäkoneissa.

Vapaa ohjelmisto antaa käyttäjille perusvapauksia. Valitettavasti Applen iPhone-kännykät eivät takaa niistä mitään. Ei vapautta käyttää ohjelmistoja miten tahtoo, koska ohjelmistojen pitää olla erikseen Applen hyväksymiä, jotta ne pystyy edes asentamaan. Ei vapautta tutkia ohjelmistojen lähdekoodia. Ei vapautta tehdä kopioita ohjelmistoista, tai muokata ohjelmistoa paremmaksi ja jakaa sitä ihmisille. iPhonen käyttäjät ovat siis yritysten vallan alle alistettuina. Vapaa ohjelmisto kunnioittaisi käyttäjän vapauksia.

Applen kritiikki ohitettiin sanomalla, että iPhone ei ole ”yleistietokone”. Kännykät ovat kuitenkin nykyisin niin filosofisesti kuin teknisestikin täysiä tietokoneita, joten on tärkeää, että ne käyttävät vapaita ohjelmistoja. Tämän jälkeen tuli iPad, jossa oli samat rajoitukset kuin iPhonessa. Käyttäjällä ei ole enää oikeutta asentaa haluamiaan ohjelmistoja, vaan hänen pitää pyytää lupa Applelta. Ironista on, että Kiinan media näyttää olevan ainoa joka kohdistaa kritiikkiä vapauksien puutteeseen.

Valitettavasti Apple on ilmoittanut tuovansa ”App Store” -konseptin myös Mac OS X käyttöjärjestelmiin. Tämä on ensimmäinen askel totaaliseen käyttäjien vapauden viemiseen. Edessä on vielä siirtymäkausi, jolloin käyttäjillä on vapaus asentaa ohjelmistoja ilman Steve Jobsin hyväksyntää.

Jos käytät Applen tietokoneita, suosittelen pikaisesti asentamaan korvaavia ohjelmistoja suljetuille vaihtoehdoille, vielä kun se on mahdollista. Kannattaa myös alkaa boikotoimaan kaikkia Applen tuotteita, kunnes yhtiö alkaa kunnioittaa käyttäjien vapautta. Applen strategia on erityisen huolestuttava markkinaosuuden kasvun takia. Vaikka Microsoftin Windows ei ole hyvä, on Applen vapauden vastustaminen vielä järjestelmällisempää. Siirry siis jo tänään vapaaseen käyttöjärjestelmään, ja jätä yritysten kontrolli menneisyyteen.

E-kirjabisnes toistaa historian virheet

Suomalainen(kin) e-kirjabisnes on ampumassa itseään jalkaan heti lähtöviivoilta; kirjakaupat ovat astumassa markkinoille digitaalisilla rajoitusmenetelmillä (DRM) rampautetuilla tuotteilla. Tämä aiheuttaa kuluttajille harmaita hiuksia käytön hankaloitumisen ja lukulaitteiden yhteensopivuusongelmien muodossa. Käytön jatkuvuus on myös kyseenalaista; kuka takaa, että käyttörajoitettu kirja avautuu vuosien päästäkin uusilla laitteilla?

Ongelmat eivät ole uusia, vaan ne on käyty jo läpi musiikkitiedostojen kaupassa: ostetut kappaleet eivät toimineet kuin tiettyjen valmistajien soittimissa, ja saattoipa asiakas jäädä musiikin sijaan kokonaan lehdellä soittelemaan kauppiaan mentyä nurin tai kyllästyttyä tukemaan vanhaa tiedostomuotoa. Musiikkiteollisuus siirtyikin lopulta, vaikka vastahakoisesti, myymään tiedostojaan pääosin rampauttamattomissa muodoissa.

Vähittäismyyjät ovat toki e-kirjojen kanssa paperista eroon päästyäänkin laajalti puun ja kuoren välissä; palvellakseen asiakkaitaan tällä saralla ollenkaan niiden on tanssittava kustantajien pillin mukaan. Kirjakustantajilla olisi ollut mahdollisuus ottaa oppia verkkomusiikkibisneksen virheistä ja viheltää peli auki valmiiksi kestävillä kauppatavoilla, mutta ahneus ei tunnu antavan periksi järjelle. Piratismin pelossa kauppiailta vaaditaan asiakkaiden ylimääräistä kiusaamista ja piraattiversioita huonompien tuotteiden myyntiä. Ei voi kuin toivoa, että kustantajat heräisivät asiakaspalveluhenkisyyteen musiikkibisnestä nopeammin.

On myös melko lyhytnäköistä laskuttaa kuluiltaan oleellisesti halvemmilta e-kirjoista paperikirjojen hintoja. Maksuvalmius pelkistä biteistä itsessäänkin kalliiseen lukulaitteeseen ei ole kovin laajalla yleisöllä sama kuin konkreettisesta kirjahyllyntäytteestä. Toivottavasti kustantajat ymmärtävät kiireisimmiltä e-kirja-faneilta rahat pois kerättyään inhimillistää hintoja eivätkä hukkaa tätä kustannusten alenemisen tuomaa tilaisuutta edistää kulttuurin leviämistä entistä laajemmalle yleisölle.

Erityisen huvittavana nylkyesimerkkinä mainittakoon Akateemisen kirjakaupan myymä DRM-rajoitettu e-kirjaversio kansalliseepoksestamme Seitsemän veljestä. Hintaa tiedostolle tulee 26,90 euroa. Saman jo kauan sitten tekijänoikeuksista vapautuneen teoksen saa Gutenberg-projektin kirjavarastosta täysin ilmaiseksi useammassakin muodossa. Kovakantisena paperipainoksena Akateemisen hinnan ymmärtäisi, mutta tuskin Gummeruksen versio e-kirjasta on aivan näin muikeasti ilmaista laadukkaampi.

Viherpiraatteja?

Hiljattain uutisoitiin, että vihreiden uudessa elinkeinopoliittisessa ohjelmassa vaaditaan tekijänokeuden suoja-aikojen lyhentämistä. Tämä on Piraattipuolueen näkökulmasta erittäin tervetullut avaus tekijänoikeuskeskusteluun. Ensimmäistä kertaa yksi suurista puolueista on ottanut selkeän kannan tekijänoikeusjärjestelmän lieventämisen puolesta.

Vihreiden elinkeinopoliittisessa ohjelmassa todetaan:

”Avoimen tiedon hyödyntäminen vaatii myös uutta otetta tekijänoikeuksiin. Tekijänoikeuksien suojaaikaa on lyhennettävä nykyisestä, mikä mahdollistaa niin tietojen yhdistelemistä kuin uuden kulttuurin luomista. Osaltaan uusien teosten syntymistä vanhojen pohjalta auttaisi vaatimus uusintaa tekijänoikeus teoksen syntyhetken jälkeisen määräajan jälkeen.”

Uusintamisvaatimus on mielenkiintoinen lisä keskusteluun. Tekijänoikeusjärjestelmän olemassaolon alkuaikoina tällainen oli yleistä. Tekijänoikeus oli voimassa 14 vuotta julkaisusta, ja sen saattoi erikseen ilmoittamalla uusia 14 vuodeksi. Yhdysvalloissa oli vastaava järjestelmä voimassa verrattain myöhään, 1900-luvun jälkipuoliskolle. Patenttijärjestelmähän toimii vastaavalla tavalla, eli patenttia pitää erikseen hakea. Pidän uusintamisvaatimusta lähinnä turhan byrokraattisena, mutta olisi mielenkiintoista nähdä tarkennettu ehdotus mallista.

Vihreät nuoret ja opiskelijat vaati noin vuosi sitten teosten epäkaupallisen käytön vapauttamista ja suoja-ajan lyhentämistä 20 vuoteen. Vaatimukset tulivat siis hyvin lähelle Piraattipuolueen vaatimuksia (Piraattipuolue vaatii suoja-aikaa 5-10 vuoteen teoksen julkaisusta).

Vihreiden elinkeinopoliittisessa ohjelmassa tarkat lyhentämisvaatimukset jätettiin vielä auki. Tarkemmat kannat muotoillaan vihreiden tekijänoikeus- ja tietoyhteiskuntapoliittisissa työryhmissä, jotka valmistelevat lopullisen kannan puoluevaltuuskunnan hyväksyttäväksi vielä ennen eduskuntavaaleja.

Tekijänoikeuden suoja-aikoja pitäisi lyhentää aika merkittävästi, jotta lyhentäminen todella helpottaisi uuden luomista vanhan pohjalta. Saa nähdä, millaisen kannan vihreät uskaltavat ottaa.

Elinkeinopoliittisessa ohjelmassaan vihreät vaatii myös julkisiin tietojärjestelmähankkeisiin avointa lähdekoodia ja avoimpia rajapintoja. Lisäksi he haluavat, että ”yhteiskunnan rahoittamat sisällöt vapautetaan yksityisten henkilöiden ja yritysten käyttöön”.

Tällä tuskin tarkoitetaan kuitenkaan apurahojen avulla tuotettuja teoksia, vaikka siltä ehkä saattaisi kuulostaa. Vaatimus koskee luullakseni vain virkamiesten virkatehtävissään luomia teoksia, jotka esimerkiksi Yhdysvalloissa ovat jo oletusarvoisesti tekijänoikeudesta vapaita. Huomattava osa Wikipediassa olevista valokuvista onkin saatu juuri tätä kautta. Suomessa on tässä yhteydessä puhuttu esimerkiksi karttatiedoista ja erilaisista tilastotiedoista, joiden ympärille voisi syntyä kukoistavaa liiketoimintaa, jollei niiden käytöstä perittäisi niin suuria maksuja.

Vaatimukset avoimemmasta lähdekoodista ja rajapinnoista julkishallinnossa sekä yhteiskunnan varoin tuotetun tiedon vapaammasta käytettävyydestä ovat alkaneet jo selkeästi yleistyä valtionhallinnossa ja joissakin puolueissakin. Tällä saralla uskallan odottaa lupaavaa kehitystä lähivuosina.

Vihreät eivät valitettavasti näytä vieläkään olevan valmiita vaatimaan teosten epäkaupallisen käytön dekriminalisointia. Epäilen edelleen, että niin tekijänoikeusasiat kuin tietoyhteiskunnan kansalaisoikeuskysymyksetkin jäävät hallitusneuvotteluissa vihreiden kohdalla muiden asioiden varjoon. Viherpiraateista ei vielä voi puhua, vaikka pieniä lupaavia askelia puolueessa otetaankin.

Oikeusmurhat jatkuvat

”T:n asenne pääkäsittelyssä tekijänoikeuksien halti[j]oiden asiamiestä kohtaan on ollut vihamielinen, joka osoittaa käräjäoikeuden käsityksen mukaan T:n yleistä käsitystä siitä, että lainsäädäntö ei ole oikeudenmukainen ja että hän ei ole tämän johdosta velvollinen sitä noudattamaan. Käräjäoikeus pitää T:n vaikuttimia siten yleisesti vaarallisina lain säännösten noudattamiselle.”

Näin toteaa Oulun käräjäoikeus tuomiossaan, jossa syytetty tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 375 000 euron korvauksiin tekijänoikeusrikoksesta. Vankeustuomion tarpeellisuutta oikeus perusteli siis käytännössä yleisen lainkuuliaisuuden vaarantumisen ehkäisemisellä. Mutta kuka yleistä lainkuuliaisuutta todellisuudessa vaarantaa? Nettikyselyjen mukaan 75-85 % vastaajista piti tällaisia tuomioita liian kovina. Luvut lähentelevät jo niitä lukuja, joita on saatu kun on kysytty raiskaustuomioiden lievyydestä.

Jos suuri määrä ihmisiä kokee jonkin lainkohdan täysin epäoikeudenmukaiseksi, nimenomaan silloin lainkuuliaisuus vaarantuu, syystäkin. Kenelläkään ei ole eettistä velvollisuutta noudattaa epäeettistä lakia. Tämä pitää paikkansa myös tekijänoikeuslain suhteen. Laki on kohtuuton, joten sitä ei tarvitse noudattaa. Seuraukset lain rikkomisesta joutuu toki kestämään niin kauan kuin laki on voimassa – jos sattuu joutumaan varoittavaksi esimerkiksi.

Hiljattain annettiin myös toinen vastaava tuomio. Siinä korvaukset olivat 300 000 euroa ja ehdollinen vankeusrangaistus neljä kuukautta. Vastaavia juttuja on muitakin vireillä.

A-studio kertoi hiljattain (katso pätkä YouTubessa) 35-vuotiaasta pitkäaikaissairaasta äidistä, jolta oikeudenhaltijat vaativat yli kahden miljoonan euron korvauksia tekijänoikeuksien rikkomisesta. Nainen ylläpiti tuttavansa kanssa vertaisverkkopalvelua. Hänet heitettiin putkaan odottamaan kuulusteluja, kuin joku oikea rikollinen. Suosittelen katsomaan jutun. Siitä selviää hyvin millaista inhimillistä kärsimystä nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä aiheuttaa.

A-studion jutussa syytetyn asianajaja Ville Oksanen ihmettelee Suomen tulkintaa palveluntarjoajan vastuusta ja pitää sitä EU:n vastuuvapausdirektiivin vastaisena. Kuten Piraattipuolue on aiemmin todennut, korkeimman oikeuden Finreactor-tapauksessa omaksuman linjan myötä palveluntarjoajan vastuu on vedetty Suomessa niin tiukalle, ettei tänne voi syntyä YouTuben kaltaisia palveluja.

Vertaisverkkopalvelut toimivat teknisesti siten, ettei keskuspalvelimen kautta kulje luvattomasti mitään tiedostoja. Keskuspalvelimen tehtävänä on vain auttaa käyttäjiä löytämään toisensa, ja tiedostojen jakaminen tapahtuu suoraan käyttäjältä toiselle. Tästä huolimatta palvelujen ylläpitäjät on tuomittu varsinaisina tekijöinä, ei edes avunantajina kuten Pirate Bay -jutussa. Tällä logiikalla YouTube olisi paljon kovempi lainrikkoja, koska tekijänoikeutta rikkovat tiedostot ovat suoraan sen omilla palvelimilla.

Korkeimman oikeuden päätöksen kritisoijiin on nyt yhtynyt myös informaatio-oikeuden emeritusprofessori Jukka Kemppinen. Hänen näkemyksensä mukaan tekijänoikeuslain mukaisten hyvitysten pitää olla kohtuullisia kaikkien asianosaisten ja asiakokonaisuuden kannalta. Nyt tuomioistuimet nimittävät kansainvälisiä suuryhtiöitä ”heikommaksi osapuoleksi” verrattuna suomalaiseen eläkeläiseen tai opiskelijaan. Kemppisen mukaan vastuuta rikoksesta on nyt ”radikaalisti” laajennettu pelkkiin osallisiin.

”Jos nuorilla on tunne, ettei eduskunta ja siitä riippumaton tuomioistuinlaitos edes halua ymmärtää heitä, he ovat oikeassa”, Kemppinen toteaa.

Korkein oikeus on tehnyt suomalaisen liike-elämän tulevaisuuden kannalta vahingollisen linjauksen vetäessään palveluntarjoajan vastuun liian tiukalle. Linjaus on myös palveluita ylläpitävien yksityishenkilöiden kannalta epäinhimillinen. Järkyttävät korvaustuomiot ja oikeusmurhat jatkuvat niin kauan kunnes tekijänoikeuslakia muutetaan. Puolueista toistaiseksi vain Piraattipuolue ajaa tällaista muutosta.

Euro kuukaudessa riittää

Piraattipuolueen rahatilanne on tällä hetkellä varsin huono. Puolue on saanut vuoden aikana tuloja 7600 euroa, vaikka arvioitu summa oli noin 18 000 euroa. Lahjoitussummat ovat olleet suunnilleen samaa tasoa kuin edellisvuotenakin, eli rahaa riittää ainoastaan puolueen yleiseen toimintaan. Rahoja kunnolliseen eduskuntavaalikampanjaan ei kuitenkaan ole; hyvä että varoja löytyy edes kaikkien vaalijulisteiden tulostamiseen.

Piraattipuolueen jäsenten tulisi tietää, että pienikin summa rahaa merkitsee todella paljon. Jos jokainen jäsen lahjoittaisi ainoastaan euron kuukaudessa, rahahuolet käytännössä katoaisivat. Tällä hetkellä säännöllisiä lahjoittajia on kuitenkin prosentin verran jäsenistä. Vaikka jäsenemme ovat usein köyhiä opiskelijoita, luulisi että jokaisella on varaa pistää edes sen yhden oluen verran rahaa puolueelle kuussa.

Yhdistystoiminta vaatii tunnetusti kahta asiaa: rahaa sekä aikaa. Tällä hetkellä tilanne on varsin kehno aktiiveille; he joutuvat sijoittamaan sekä aikaa että rahaa puolueen tavoitteiden edistämiseksi. Olisi suotavaa, että jos ei pysty lahjoittamaan omaa aikaansa, niin voisi auttaa muutamalla eurolla kuussa. Jokainen euro merkitsee paljon.

Lahjoita näin:
Tilinumero: 563062-224891 (Osuuspankki)
Saaja: Piraattipuolue r.p.
Viitenumero: (valitse mieleinen)
10029 Lahjoittajan nimen saa julkaista.
10003 Lahjoittaja pysyy tuntemattomana, ellei summa ylitä 300 euroa / kalenterivuosi.

Jaa myös linkkiä kavereille: http://ostapiraatti.fi/

Kuka kehtaa vielä väittää että tuomioissa on suhteellisuudentajua?

Kolme päivää sitten Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa todistettiin taas, ettei Suomen oikeuskäytäntö ja oikeusasteiden tietotekniikan tuntemus ole kohdallaan. Kolmekymmentävuotias mies (jatkossa A) tuomittiin DC-hubien ylläpitämisestä 300 000 euron korvauksiin, neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä menettämään tietotekniikkaa huomattavan rahallisen arvon edestä valtiolle. Tuomio sekä tuomilauselma ovat yhteensä 20 sivua, koitan tässä kirjoituksessa poimia sieltä omiin silmiin sattuneita seikkoja.

Heti sivulla kaksi osoitetaan että käräjäoikeudella ei ole tapaukseen liittyvät tietotekniset seikat hallussa; ”- – valmistanut luvatta kopioita musiikki-, elokuva-, ja peliteoksista ja saattanut luvatta valmistamiaan teoksia yleisön saataviin tarjoamalla niitä ladattavaksi tietoverkossa, joka on ollut DirectConnect -vertaisverkko siten, että hän on iIman oikeuden haltijoiden lupaa muuhun kuin yksityiskäytöön valmistanut kopioita edellä mainituista teoksista, jotka hän on saattanut yleisön saatavile pitämällä niitä tietoverkossa edelleen kopioitavana.”

DirectConnect-verkon toimintaperiaate perustuu siihen, että jaettava materiaali on käyttäjien omilla koneilla eikä DC-hubin palvelimella. Hubin ainoa tarkoitus on kertoa lataajalle, mistä hänen haluamansa tiedoston voi ladata eli toimia hieman perinteisen puhelinluettelon tapaan. Suurin osa tämänkaltaisista palveluista kuitenkin edellyttää, että jaat materiaalia tietyssä suhteessa pystyäksesi itse lataamaan sekä säilyttämään tunnuksesi palvelussa. Tämän seikan ei kuitenkaan tulisi raskauttavasti vaikuttaa tuomioon sillä A ei ole harjoittanut toimintaa ansaintatarkoituksissa eikä tiedettävästi olekkaan tienannut latin lanttia ylläpitämällä muun muassa suosittua Jakopiste-hubia.

Syyttäjä vaati vuonna 2007 tehdyn ratsian yhteydessä takavarikoidun tietotekniikan tuomitsemista rikoksentekovälineenä valtiolle. Takavarikoituihin tavaroihin kuului: keskusyksikkö, D-link-reititin, näyttö, hiiri, näppäimistö, Ciscon modeemi, kaksi verkkokaapelia, 432 Gt:n kovalevy, tietokone sekä toinen Ciscon modeemi. Syyttäjä jättää tyystin huomioimatta, että kyseisillä takavarikoiduilla laitteilla on varmasti harjoitettu myös muutakin kuin laitonta toimintaa ja että kovalevyillä sijaitsi varmasti A:n henkilökohtaisia sekä suurella todennäköisyydellä tärkeitäkin asiakirjoja. Käräjäoikeuden päätöksellä edellämainitut tavarat määrättiin valtiolle menetetyksi. Kuka siis korvaa A:lle hänen henkilökohtaisen kadonneen datansa? Uskon, ettei kukaan.

Vain muutama kuukausi sitten KKO teki ennakkopäätöksen, ettei kovalevyä tai muuta tietotekniikkaa voida tuomita valtiolle menetettäväksi rikoksentekovälineenä vaan kovalevyt sekä muut tarvikkeet (kuten näppäimistöt ja modeemit) tulee palauttaa laittoman materiaalin poistamisen jälkeen. Käräjäoikeuden päätös ei siis vastaa korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, ja toivonkin että A valittaa päätöksestä Turun hovioikeuteen ja asia palaisi käsittelyyn.

Asianomistajat esittivät suuria hyvitys- sekä korvausmaksuvaatimuksia, joiden kokonaismääräksi muodostuu yli 300 000 euroa, muun muassa IFPI Finland ry esitti 2 029 471,40 euron korvausvaatimuksen, Teosto ry puolestaan vaati 217 075 euroa. Joillain asianomistajilla oli kuitenkin pysynyt pää viileänä, ja pienimmän hyvitysmaksuvaatimuksen esitti Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry: 21 euroa. Käräjäoikeuden päätös kuitenkin pienensi hieman summaa, jonka A joutuu maksamaan, esimerkiksi SEK ry:lle määrättiin maksettavaksi vain 13 euroa korkoineen. Kaikista hyvitys- ja korvausmaksuista kuitenkin koostuu 307 450 euroa korkoineen, ja summa on täysin kohtuuton ja oletettavasti pilaa vasta 33-vuotiaan A:n elämän lopullisesti, sillä kenelläkään ei ole varaa maksaa tuon kaltaisia ”korvauksia” korkojen kera. Yksi kansalainen lisää sossun kortistoon.

Sivulla 7 toiminnasta pyritään antamaan järjestäytyneen rikollisuuden kuva, vaikka todellisuudessa tämänkaltaisissa palveluissa on kyse vain siitä, että joku pukkaa palvelun päälle, ja ihmiset alkavat käyttää sitä samalla tavoin kuin käyttävät mahdollisesti muitakin vastaavanlaisia palveluita. Toiminnan järjestäytymisessä ei vain olisi mieltä, sillä ylläpitäjät harvoin tavoittelevat taloudellista hyötyä tai haittaa jollekin tietylle yhtiölle. ”Rikoksen aiheuttaman haitan ja vahingon arvioinnissa on lisäksi huomattava se oikeudessa riidattomaksi todettu seikka, että A:n ylläpitämäillä tiedostojenjakopalvelimila jaossa ollutta aineistoa on ollut mahdollsta levittää rajoitusetta myös muissa vastaavissa palvelimissa. A:n ylläpitämät tiedostojenjakopalvelut ovat olleet osa tällaisten palvelujen muodostamaa ketjua.” Lainaus antaa myös ymmärtää, että A laitetaan vastuuseen siitä että hänen perustamansa palvelun käyttäjät mahdollisesti ovat laittaneet A:n palvelun avulla saadun tiedoston jakoon muuallekin. Toisin sanoen häntä rangaistaan palvelunkäyttäjien rikkeistä. Mielenkiintoista onkin huomata, ettei yhtäkään palvelun käyttäjää ole saatettu oikeuteen.

”Edellä selostetun pohjalta asiaa punnittuaan käräjäoikeus päätyi ratkaisuun,
jonka mukaan A on tuomittava neljäksi kuukaudeksi vankeuteen.” Hyvitys- ja korvausmaksut sekä huomattavan määrän tietotekniikkaa menettäminen valtiolle ei riittänyt, vaan piti vielä määrätä neljä kuukautta ehdollista vankeutta, selvähän se. A:n koeaika päättyy loppuvuodesta 2012, hänet voidaan määrätä ehdottomaan vankeuteen, jos hän tekee koeaikana rikoksen.

Tähän väliin voidaan ottaa lainaus Iltalehden sivulta: ”Vastasyntynyt kuoli vessanpönttöön – Nuorelle äidille ehdollista”, ”Vastasyntyneen lapsensa vessanpönttöön jättänyt nuori äiti tuomittiin puolentoista vuoden ehdolliseen vankeuteen perjantaina. Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden mukaan alle 25-vuotias nainen syyllistyi törkeään kuolemantuottamukseen.”

Missä on suhteellisuudentaju? Kuolemantuottamuksesta saa puoli vuotta ehdollista vankeutta, mutta tekijänoikeusrikoksesta yli 300 000 euroa hyvitysmaksuja sekä neljä kuukautta ehdollista. Kuolemantuottamus on kuitenkin huomattavasti vakavampi asia, silloin joku kärsii teosta konkreettisesti, kun taas A:n tapauksessa ei voida todistaa haittaa tapahtuneen.

Käräjäoikeuden päätöksellä A velvoitetaan suorittamaan seuraavat hyvitysmaksut;
*Teosto ry/NBC 29 375 euroa
*IFPI Finland ry:lle 274 504 euroa
*SEK ry:lle 13 euroa
*Paramount picturesille 939 euroa
*Centyry Fox Filmille 94 euroa
*Universalille 951 euroa
*Warner brosille 38 euroa

Yhteensä tämä tekee aiemminkin mainitsemani 307 450 euroa korkoineen, lisäksi pitää muistaa, että A on velvoitettu myös maksamaan oikeudenkäyntikuluja 3 000 euroa.

Tekijänoikeuslakia tulisikin pikaisesti muuttaa ja kopioiminen yksityiseen käyttöön laillistettava. On aivan turha koittaa kitkeä asiaa, jota tapahtuu joka tapauksessa laeista piittaamatta. Yhteiskunnan tulisi muuttua ja lainsäädännön seurata aikaa, mutta tekijänoikeuslain perustana on kuitenkin vuonna 1961 säädetty laki, jota on pikkuhiljaa muutettu ja lähinnä tiukennettu. Ihmisten elämien pilaaminen kohtuuttomilla korvausvaatimuksilla tulee lopettaa.

”Muista äänestää ensi vaaleissa oikein. Tai edes äänestää.”

Tietoyhteiskuntaa yritetään hallita pelolla

Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi 6.10. vertaisverkkopalvelimen ylläpitäjän satojen tuhansien korvauksiin tekijänoikeusrikoksista. Iso summa teoista, jotka eivät aiheuttaneet osoitettavissa olevaa vahinkoa. Miehen pyörittämä palvelu ei myöskään edes osallistunut tiedostojen jakoon, vaan vain auttoi käyttäjiä viestimään keskenään.

Käräjäoikeus toteaa: ”[Rikosten] voidaan katsoa olevan vahingollisia niiden aikaansaadessa laajamittaisesti välinpitämättömyyden ilmapiiriä lain säädösten ja määräysten noudattamisvelvollisuuden suhteen.”

Jaan oikeusistuimen huolen lainkuuliaisuuden rapautumisesta. Yksittäisen viestinviejän elämän taloudellinen tuhoaminen ei tosin paranna tilannetta. Kohtuuttomilla rangaistuksilla on toki pieni pelotevaikutus, mutta toisaalta lain kunnioitus kärsii pahasti tavallisten ihmisten ristiinnaulitsemisesta.

Oikeus ja kohtuus ovat jääneet tässä pelolla hallitsemisen varjoon niin eduskunnassa kuin oikeustalollakin.