Muotiala ei kaipaa tekijänoikeuksia

Tekijänoikeudet mielletään usein kulttuurialoille välttämättömiksi. On kuitenkin paljon luovia aloja, joiden tuotoksia tekijänoikeudet, tai muutkaan immateriaalioikeudet, eivät juuri suojaa. Muotiala on yksi tällainen.

Media-alaan keskittyvän Norman Lear Center -ajatushautomon varajohtaja Johanna Blakley kertoo mainiossa esitelmässään TED Talks -tapahtumassa aloista, joilla immateriaalioikeuksille ei ole nähty tarvetta.

Hän kertoo, että Yhdysvalloissa muotiala ei nauti juuri minkäänlaista tekijänoikeus- tai muutakaan suojaa. Muotisuunnittelijat saavat vapaasti kopioida aineksia toistensa luomuksista, ja halpakopioiden valmistajat saavat toimia vapaasti. Ainoa rajoitus on tavaramerkkisuoja, eli ei saa valmistaa sellaisia tuotteita, joissa on erehdyttävästi olemassaolevaa tavaramerkkiä muistuttava logo.

Blakley toteaa, että muotialan toimijoiden enemmistö ei kaipaa tekijänoikeussuojaa. Yhdysvalloissa on ollut vireillä laki, joka toisi tiukempaa säätelyä alalle, mutta Blakley ei usko esityksen etenevän. Muotialan sisällä on sille yksinkertaisesti liian paljon vastustusta!

Blakley huomauttaa, että EU:ssa sääntely on tiukempaa ja omalle vaateluomukselleen voi saada suojan (luullakseni kyse on niin kutsutusta mallisuojasta, jonka enimmäissuoja-aika on Suomessa 25 vuotta). Blakleyn mukaan mallisuojaa ei kuitenkaan kovin usein muotialalla haeta, sillä rima on asetettu niin alas, että selkeät plagiaatitkin saavat helposti suojan. Suojan hakeminen ei siis juuri hyödytä.

Blakley muistuttaa, että muotiala on erittäin menestynyt liiketoiminta-ala. Hänen mielestään ala on hyötynyt avoimen luovuuden ilmapiiristä, jonka immateriaalioikeuksien puute on mahdollistanut. Alalla vallitsee ”kopioinnin kulttuuri”. Ne alan toimijat, jotka eivät siitä pidä, tekevät sellaisia designeja, joita on mahdollisimman vaikea matkia. Muut kopioivat toisiaan vapaasti ja pärjäävät.

Sen sijaan, että jahtaisivat piraatteja, osa yrityksistä on todennut, etteivät vähävaraiset piraattiversioita ostavat kuluttajat olisi heidän asiakkaitaan kuitenkaan. Toiset taas ovat lähteneet mukaan leikkiin ja luoneet itse halpisversiot omista tuotteistaan.

Blakley mainitsee myös muita aloja, kuten ruokien reseptit, ruoka-annokset, pelien säännöt, koomikkojen vitsit, hajuvesien tuoksut, taikatemput ja kampaukset esimerkkeinä aloista, jotka voisi mieltää luoviksi, mutta joita immateriaalioikeudet eivät suojaa.

Lopuksi Blakley ottaa esille elokuva- ja musiikkiteollisuuden. Hän kehottaa mainittuja aloja harkitsemaan uudelleen tiukkaa asennettaan tekijänoikeuksiin. Teknologia on irrottanut monet teokset fyysisistä olomuodoista, ja koska ne ovat helposti kopioitavissa, käsitämme ne omistuksen suhteen ennemmin vapaasti leviäviksi ideoiksi kuin fyysisiksi esineiksi.

Jos joskus on vaikea vakuuttua parikymppisten piraattipuoluelaisten argumenteista, suunnittelen katsomaan tämän asiantuntijatädin esityksen. Sen jälkeen kannattaa katsoa professori Larry Lessigin kolmen vuoden takainen ytimekäs, elokuva- ja musiikkialoihin keskittyvä esitys tekijänoikeuksien ongelmista. Kumpaankin esitykseen on saatavilla myös tekstitys lähes 20 eri kielellä, jos englanti ei luonnistu.

12 vastausta artikkeliin ”Muotiala ei kaipaa tekijänoikeuksia

  1. Jälleen kerran. Olkaa nyt edes vähän loogisia. Kerropa Ahto mitä eroa on musiikkiteollisuudedn ja muotiteollisuuden lopputuotteilla?

    Avitan. Toinen niistä on digitaalinen ja helposti kopioitavissa 1:1. Toinen taas on fyysinen ja sen kopiointi on todella vaivalloista vaatien jokaisen teoskappaleen kohdalla jopa päiväkausien duunin. Kumpi mahtaa olla kumpi?

    Mm. tällä blogilla on aina noussut kauhea metakka, jos kukaan on yrittänyt vetää edes jonkinsorttista analogiaa luovilla aloilla ”oikeisiin töihin”, esim. puuseppiin jne.. On kuulemma kyse ihan eri jutusta. Ja nyt sitten itse hyväksytte tädin höpinät sellaisenaan. Uskomatonta.

  2. Musiikkiteollisuuden lopputuotetta voi myös plagioida niin samanlaisesti, että se katsotaan tekijänoikeuden loukkaamiseksi. Muotiteollisuudessahan kyse on ideoiden kopioinnista ja lopputuotteiden plagioinnista, jos näin halutaan sanoa.

    En aivan yhdy näkemykseesi kopioinnin vaikeudesta muotialalla. Jonkin yksinkertaisen designin voi kopioida aika helposti jos on valmiit laitteet olemassa tuotteen tekemiseksi. Vertaushan ei tietty toimi yksityisiin kuluttajiin nähden (vielä nykyteknologialla), mutta jos pysytään ammattimaisen liiketoiminnan sisällä, tilanne on musiikin ja muodin suhteen kopioitavuudessa aika sama.

    Lopussa Blakleyn pointtina, tai ainakin itse tulkitsin sen niin, on se, että ideoita ei ole koskaan rajoitettu lainsäädännöllä, ja koska teknologian muutokset ovat tehneet esim. musiikista ja elokuvista samalla tavalla helposti kopioitavia kuin ideat ovat aina olleet, ihmiset mieltävät ne kopioitaviksi ideoiksi ja toimivat sen mukaisesti.

    Blakley ei varsinaisesti ota kantaa siihen, toimisiko tämä ajattelutapa käytännössä vaikka musiikkialalla. Hän vain toteaa, että on luovia aloja, jotka toimivat ilman vahvaa immateriaalioikeuksien suojaa, ja heittää pohdittavaksi kysymyksen, toimisiko tämä useammillakin aloilla.

    Blakley tuntuu olevan sitä mieltä, että muodissa tuotteena ei ole niinkään itse tuote – joka on helposti kopioitavissa – vaan brändi, jota ei voi kopioida. Musiikkialalla tämä on verrattavissa vaikkapa siihen, että keikka jossa Lordi soittaa omia kappaleitaan on aivan eri asia kuin se, että joku muu soittaa Lordin kappaleita livenä. Näinollen Lordin ei tarvitsisi kieltää muita esittämästä kappaleitaan livenä, koska on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka haluavat nimenomaan kuunnella kappaleet alkuperäisten esittäjien esittäminä.

    Ehkä viihdeteollisuus saattaisi jopa hyötyä tämänsuuntaisesta ajattelusta, ja siten päästäisiin löysentämään tekijänoikeuslainsäädäntöä, jottei tavallisten ihmisten jokapäiväinen toiminta olisi kriminalisoitua. Jos et ole vielä katsonut kirjoitukseni lopussa mainittua Larry Lessigin esitystä, suosittelen (aiheeseen liittyen).

    Se, miksi vertailusta puuseppiin tms. syntyy helposti metakkaa, johtuu siitä, että vertaukset ovat usein varsin kummallisia. Usein ne tuntuvat liittyvän sen ajatuksen pönkittämiseen, että ”jokaisella on oikeus työnsä tuloksiin”. Tämä vain on täyttä höpönpöpöä, oikeasti sellainen oikeus on vain luovilla aloilla, ja niilläkin vain osittain (ks. Jokapiraatinoikeus, s. 129-132, http://ahtoapajalahti.fi/jokapiraatinoikeus.pdf).

    Ja kyllä piraatitkin usein vetävät näitä analogioita, esimerkiksi sanomalla ettei rakennusmiehillä ole oikeutta saada rojalteja talon käytöstä sen valmistuttua, tai jotain tämän suuntaista.

  3. Kirjoitanpa vielä hieman tästä ”oikeus työn tuloksiin” -jutusta, kun siitä kuitenkin tulee jotain marinaa.

    Normaalia on se, että kun ottaa joltain jotakin, antaa myös jotain vastineeksi. Työantaja ottaa esimerkiksi työpanosta, ja antaa vastineeksi rahaa (palkan). Vastaavasti kuluttaja antaa kaupalle rahaa, ja kauppa antaa vastineeksi CD-levyn.

    CD-levyyn sisältyvän informaation ominaispiirteiden ”luojalla” sen sijaan on aivan poikkeuksellinen oikeus puuttua kuluttajien CD-levyillä olevan informaation käyttöön, vaikkei ”luojalla” ole mitään sopimussuhdetta loppukäyttäjään. Tämä on todellakin täysin poikkeuksellista ja tämän valllan rajuus tulee erityisesti esille siinä, että tekijällä on oikeus puuttua siihen, millaista informaatiota ihmiset välittävät toisilleen henkilökohtaisessa viestinnässään (epäkaupallinen kopiointi).

    Tätä oikeutta on perusteltu, sinänsä pätevästi, sillä että alkuperäiskappaleen valmistaminen on paljon vaikeampaa kuin kopion valmistaminen. Tekijänoikeudet ovat kuitenkin varsin poikkeuksellisia oikeuksia, ja siksi niille pitäisi olla erityisen vahva oikeutus. Nyt tiukkoja tekijänoikeuksia pidetään itsestäänselvyyksinä, minkä Piraattipuolue haluaa kyseenalaistaa.

  4. Ahto. Kyllä lordin kappaleita nytkin voi soittaa keikoilla jos siltä tuntuu. Ei lordi voi sitä kieltää. Ottakaahan nyt selvää mitä tekijänoikeus rajoittaa ja mitä ei.

  5. Japa, Lordi voisi kieltää mikäli hallinnoisi itse tekijänoikeuksiaan. Lupa musiikin käyttöön on kysyttävä Teostolta. http://www.teosto.fi/fi/milloin_tarvitset_luvan.html

    Tekijänoikeuslaissa 21. §:ssä sanotaan toki että ”Julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa.” [ei koske leffoja]

    Mutta tämä menisi jo nillittämisen puolelle.

  6. Levyltä joo, mutta enkö minä sitten saa itse soittaa version vaikkapa hard rock hallelujahista, kunhan teostot maksetaan. Siihen ei lordi mielestäni voi puuttua? Toinen asia, jos ryhdyn levyttämään kappaletta.

  7. Japa, on täysin oikeuksienomistajista kiinni, saatko soittaa omat versiosi. Ongelmana on että tunnut sotkevan tässä lainsäädännön ja etujärjestön vakiintuneet toimintatavat.

  8. Eli siis Lordi on jo Teoston kautta antanut etukäteen luvan teostensa käyttöön. Jäsenyys ei ole pakollinen.

    Kokonaan eri juttu on, miten Lordi voisi TO-korvaukset kerätä ilman Teosto-jäsenyyttä. Muistaakseni Teosto on ollut oikeudessa ja hävinnyt(?) lisenssoituaan teoksia, jotka eivät olleet jäsenen tekemiä.

  9. LNu: pieni tarkkennus: kyseessä on Teoston asiakkuus, ei jäsenyys. (Ihan vain, ettei kukaan tule valittamaan tästäkin yksityiskohdasta ;) )

  10. Hannu on hyvä ja vilkaisee catwalkkeja nyt ja sitten halpaliikkeiden vaatteita parin kuukauden – puolen vuoden päästä. Jokainen muodin harrastaja näkee mistä mallit, värit, leikkaukset ja yksityiskohdat on apinoitu. ;) Joskus suorastaan hämmästyttävällä tarkkuudella. Sitten on vielä erikseen piraattituotteet, jotka yrittävät nimeä myöten olla yks-yhteen kopioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*