Vertaisoppia

Kolumni on julkaistu Purjeen numerossa 4/2010

Opetusministeriön osin rahoittamassa uudessa tekijänoikeuskampanjassa kysytään:  ”– – käytkö 
itse töissä ihan vaan tekemisen ilosta?” Kampanjassa muistutetaan siitä, että Katri Helenan musiikista ja James Bond -elokuvasta pitää maksaa, vaikka ne ovat kätevästi kopioitavissa netistä.

Sitä ei sanota suoraan, mutta kampanja herättää miettimään, tekevätkö elokuvan ja musiikin konkarit työtään vain rahasta. Motivaation opiskeluun tai työhön ei pitäisi olla pelkkä raha. Ennen kaikkea: tasa-arvoisen mahdollisuuden opiskeluun ja työhön ei pidä olla rahasta kiinni.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus löytää oppia kaikista kiinnostavista asioista niin paljon, että 
edes muutamaa taitoa hyödyntämällä syntyy tuloja. Taloudellista turvaa riittää jonkin alan 
ammattilaisille nykypäivänä vain hetken. Usein on opeteltava lisää, jotta työ pysyy mielekkäänä ja tuottavana.

Seitsemän miljardia ihmistä planeetallamme puskee kehitystä eteenpäin hillittömällä vauhdilla. Tästä ei tule ahdistua vaan riemuita. Jokaiselle pitää sallia mahdollisuus oppimiseen, luovuuteen ja luovaan yrittämiseen.  Mistä tietää, mistä tulee suurta ja tärkeää maailmalle? Luovuus 
ei ole suurten asioiden luomista tyhjästä vaan pienten asioiden rohkeaa yhdistelyä.

Suomi on ollut harvinaisen edistyksellinen maa, jossa jokaiselle kansalaiselle varallisuudesta 
riippumatta on pyritty tarjoamaan ilmainen koulutus. Tietokoneet ja internet ovat käteviä ja
 halpoja oppimisen välineitä. Siksi kansainvälisen sivistyksen laajentaminen vaatisi nyt kannustusta helposti kopioitavan ja muokattavan sisällön hyödyntämiseen opetuksessa.

On ehkä mahdotonta vetää rajaa viihteen ja asiasisällön välille. Luvatta kopioidun kappaleen
 sanoituksen muistaminen saattoi tuoda jollekin nuorelle ratkaisevan pisteen tämän kevään ylioppilaskirjoituksissa. Ehkä korkeampi arvosana joudutti hänen pääsyänsä johonkin oppilaitokseen.

Toisella puolen maailmaa joku voi katsoa YouTubeen luvattomasti lisätyn Katri Helenan esityksen ja syttyä suomen opiskeluun. YouTube ei kärsi käyttäjiensä tekijänoikeusrikkomuksista, mutta jokainen katselu kannustaa siellä jatkuvaan jakamiseen.

Kaikilla ihmisillä on opetettavaa toisille.  Päästetään kaikki oppi nettiin, jotta taiteelle ja 
tieteelle voisi kehittyä yllättäviä muotoja.

0 vastausta artikkeliin ”Vertaisoppia

  1. Jos pitäisi arvata, tekeekö Helena tai Bondien tiimi työtään rahasta niin pakko kyllä veikata, että todennäköisesti tekevät. Kulttuuri ja tienaaminen eivät välttämättä ole aivan niin vastakohtia, kuin voisi kuvitella. Sama juttu kulttuurin ja kehityksen kanssa; kaikki mitä tuotetaan ei välttämättä ole kehitystä vaan puhdasta viihdettä ja näin on hyvä!

    Ei kaiken tarvitse olla rakentavaa ja kehittävää ja johtaa ihmiskunnan jalostumiseen joksikin paremmaksi. On ihan OK, että elantonsa voi ansaita myös silkalla viihteellä, jonka ainoa tarkoitus on viihdyttää. Jos ja kun moisesta ollaan valmiita maksamaan niin ei moinen realiteetti siitä miksikään muutu tai ole keneltäkään pois.

  2. Onko todellakin niin että piraatit, nämä rajattoman vapauden ja rohmuamisen airueet, ovat nyt määrittämässä luovaa työtä tekeville ihmisille ainoat oikeat ja sallitut motiivit.

    Jopa sosialistiseksi aatesuunnaksi piratismi alkaa olla poikkeuksellisen totalitaarinen.

    Olisi muuten mukava kuulla Aimo Partasen oma vastaus kampanjassa esitettyyn kysymykseen.
    Jos vastaus on, kuten oletan, että rahalla ei ole mitään väliä, niin lähetän tilinumeron, johon Aimo voi jatkossa palkkansa ohjata.

  3. Sitä ei sanota suoraan, mutta kampanja herättää miettimään, tekevätkö elokuvan ja musiikin konkarit työtään vain rahasta. Motivaation opiskeluun tai työhön ei pitäisi olla pelkkä raha. Ennen kaikkea: tasa-arvoisen mahdollisuuden opiskeluun ja työhön ei pidä olla rahasta kiinni.

    No ei varmaan tehdä vain rahasta. Niin epävarma ja epätasainen tulonlähde ”kulttuurisisältöjen” tuottaminen useimmiten on. Vuosien työ voidaan laittaa tuotteeseen, joka sitten floppaa täysin. Sellaista se yrittäjäriski on.

    Mutta ei sitä voi tehdä myöskään rahatta. Ei vaan onnistu. Jää tekemättä. Myös kulttuurityöläiset haluavat asua omistamissaan asunnoissa, ajaa autolla, käydä kaupassa ja etelänmatkoilla.

    Mä en kyllä löytäny tästä kirjoituksesta mitään punaista lankaa.

  4. Kiitos kaikille kommentoijille. Purje on puolueen jäsenlehti, joten kolumnin henk. koht. hapatukseni ei siis edusta koko puoluetta.

    Nimeni on Aino Partonen. Vaikka enhän ole itse nimeäni valinnut.
    Aimo Partanen olisi aika hauska, merkityksellinen nimi.

    ”What’s in a name? That which we call a rose
    By any other name would smell as sweet.” – Shakespeare

    Tai tässä tapauksessa varmaan yhtä pahalta…

    Koitan olla tekemättä asioita vain rahasta. Joskus syvempien merkityksien löytäminen vaatii kyllä luovaa ja rohkeaa mieltä, positiivista asennetta.

    Kolumni pyydettin, blogaus pyydettiin. Sanon harvoin ei, kun minulta jotain toivotaan. En voi sanoa, että olisin supertyytyväinen kirjoitukseeni, joten jos joku haluaa kehittää tekstiä eteenpäin niin siitä vain… Tai hakeutua kirjoittamaan Purjetta! Tarvitsemme väkeä! Seuraava kolumni jonkun muun ja parempi?

    Joo, ei tosiaankaan tulla kukaan toimeen ilman rahaa, mutta ei pelkällä rahallakaan. Peräänkuulutin mielekkyyttä ja tekemisen riemua. Minäkin tykkään ulkomaanmatkoista… Voisiko iloinen asenne vaikuttaa positiivisesti tulojenkin kehitykseen? (Hahah, kuulostanko vähän Piraatti-Jungnerilta jo?)

    Raukko, muutetaanko yhteen? Sitten voisin jakaa tuhansia asioita kanssasi. Tilinumerokin kelpaa, voin ohjata sinne palkkaani (partitiivi). Nyt menee puolueellekin vähän, miksei menis Sullekin (kun teet niin paljon töitä blogin eteen). Kannattaa koittaa kysyä muiltakin! Pienistä puroista virta…

    Mitä tulee viihteeseen, niin se voi merkitä tekijälleen useita asioita ja nauttijalleen/tulkitsijalleen jälleen useita eri asioita. Vihteen määritelmä vaihtunee kontekstin mukaan. ”Vapaa kopiointi ei implikoi tulojen menetystä.” Se kai jäi kirjoittamatta, kun se on selviö (piraateille).

    Tietokone internetillä varustettuna on mahtava oppimisen väline. Sellaista lankaa koitin kutoa verkoksi. Minkälaisii sinttejä syö vonkaleet?

    Taisin toistaa (epäloogista) itseäni.

    Anteeksi.

  5. Aino,

    älä pyytele anteeksi, sinun kirjoituksia on niin mukava lukea.Koirat räksyttävät mutta siitä viis, piraattilaiva seliaa eteenpäin.

  6. Moi!

    Ihana saada aamutuimaan hieman kannustavaa palautetta :D
    Aamupalaa ja erilaisiin hommiin.

    Piraattilaiva seilaisi varmaan vauhdikkaasti ilman minuakin!!
    Kissa <3 koirat.

  7. Matsukan puhuu ihan asiaa näin räksyttävän koirankin kannalta :) Tuo meiltä ”vastapuolen” edustajilta hyvin usein unohtuu, että palaute voisi mielipiteestä huolimatta olla yhtälailla myös kannustavaa.

    Vaikka piraattipuolueen agendaa ei edes näin arkipiraattina omaksi kokisikaan, on kuitenkin myönnettävä, että asiaa ajavien tahto on kyllä vahvasti läsnä ja jos ei tämän kaltainen toiminta herätä nukkuvien mielenkiintoa poliittiseen vaikuttamiseen niin tuskin mikään.

    Omalta kohdaltani pahoittelut niin menneestä (kuin todennäköisesti myös tulevasta) kritiikistä mutta yhtälailla kunniaa myös peräänantamattomasta asenteesta, omaan tekemiseen uskomisesta ja seuraamisen arvoisesta blogista! Samaa mieltä ei tarvitse olla itse panosta ja aktiivisuutta kunnioittaakseen.

  8. Pinaatti,

    Lukihäiriö näyttää olevan meillä molemmilla, mutta vain sinä meistä olet vihannes.

    Ageosi,

    On tilanteita ja asioita, joihin positiivinen palaute sopii. Piratismi, tai muu rikollinen kanssaihmisten alistaminen, eivät minusta ole sellaisia.

  9. Aino,

    Olen pahoillani ”nimittelystä”. Minulla todellakin on lukihäiriö ja teko oli tahaton.

    Yhteen muuttoa en harkitse, enkä ollut halukas JAKAMAAN kanssasi mitään. Olisin ainoastaan pyyteettömästi auttanut sinua ottamalla KOKO työpalkkasi, jonka katsot ”saastuttavan” oman työntekosi ainoan oikean motiivin.
    Korvaukseksi blogin eteen tekemästäni työstä et tietenkään voi palkkaasi minulle antaa, koska silloin minun motiivini kirjoittaa tänne saastuisi.

  10. Elokuvapuolella voi myös olla ihan kiva, että rahaa tulisi tuottajalle edes sen verran, että pystyy maksamaan leffan tekemisestä syntyneet laskut ja sen eteen töitä tehneiden ihmisten palkat, ja yli jäisi sen verran että itsekin pysyy hengissä. Tuo viimeinen kohta ei ole ihan itsestäänselvyys, tiedän monia surullisia ihmiskohtaloita nimenomaan suomalaisten elokuvatuottajien joukosta, kun leffa ei olekaan saanut tarpeeksi tuloja ja käteen on jäänyt miljoonavelat. Sitten on mennyt koti ja perhe ja parissa tapauksessa lopuksi myös henki.

    Mutta tällähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihmiset haluavat laadukasta sisältöä ilmaiseksi ja näin riemukkaasti voivat sivistää itseään.

  11. Raukko, en ole puhunut saastumisista tai ainoista oikeista motivaatioista, tulkitset nyt vähän luovasti :D Olen koittanut tuoda esille erilaisia motivaatioita. En tee asioita VAIN rahasta, mutta kyllä mielelläni minäkin tulen toimeen taloudellisesti.

    ”Olisin ainoastaan pyyteettömästi auttanut sinua ottamalla KOKO työpalkkasi,”

    Voit miettiä onko tuollainen KAIKEN ottaminen auttamista. Olenko sanonut olevani pyyteetön?

    Minun tuloni syntyvät parista vaihtuvasta eri lähteestä.. Se on nykyaikaa. Valitettavasti. Rahaa voi ansaita monella tavalla. Toiset tavat ovat varmempia kuin toiset. Kun maailmanlaajuistuminen on tässä pisteessä, niin epävarmuus on suurempaa kuin ennen, Luovilla aloilla ansaitsevien täytyy olla kekseliäitä ansaitsemismalliensa kanssa. Valitettavasti.

    Tänä kesänä olen kuunnellut kolme keikkaa.
    Käynyt tanssiesityksessä.
    Ostanut kaksi suomalaista cd:tä.
    Luukuttanut ”rikollisen paljon” Spotifyta ja mainostanut sieltä löytämiäni artisteja Facebookissa.
    Mainostanut kaverin bändiä Facebookissa, erästä harrastuspiiriä Facebookissa.
    Sähköpostitellut baareihin, jotta pyytäisivät kaverin bändiä keikalle kotikaupunkiini.
    Käynyt elokuvissa muutaman kerran.
    Vieraillut kahdessa museossa.

    Ja nämä tulivat vain nopeasti mieleen…

    Kuinkas te olette sijoittaneet rahaanne ja AIKAANNE kulttuurin edistämiseen?
    On tutkimuksia, jotka toteavat että vapaa epäkaupallinen kopiointi ei vähennä sijoituksia kulttuuriin. Uskon olevani keskivertoa kovempi kulttuurin ystävä vaikka/koska olen myös piraatti.

    Matinar: ”Mutta tällähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihmiset haluavat laadukasta sisältöä ilmaiseksi ja näin riemukkaasti voivat sivistää itseään.”

    Sääli kuulla tuollaisista romahduksista.
    Kaikki liittyy kaikkeen, mutta Suomalainen elokuva on aina tehty lähinnä avustus/lainarahoin. Ehkä kannattaisi kehitellä uusia keinoja rahoittaa à la wreck a movie. Katsotaan miten käy Iron Skyn… siihen ovat fanitkin sijoittaneet etukäteen. Aika lailla kiinnostaa tuo elokuva jo näin paljon etukäteen. Tekijöissä on myös aika paljon ”piraatteja”, niin aika moni muu piraatti ja kulttuurin ystävä mainostaa mielellään elokuvaa. Johanna Sinisalonkin kirjoja olen ostanut… Finlandia-voittajan kässäri, aika jänskättävää :D

  12. Aino,

    Kyllä sinä minusta hyvin yksiselitteisesti kerrot omasta mielestäsi ainoan hyväksyttävän motiivin tehdä luovaa työtä. Ne, joiden motiivi on mielestäsi väärä, ansaitsevatkin tulla rikollisten kaltoin kohtelemiksi, eli merirosvojen ryöstämiksi.
    Omaa ansiotoimintaasi et kuitenkaan katso tämän vaatimuksen ”puhtaasta” motiivista koskevan.

    ”Shoppaholisti” ei voi perustella myymälävarkauksiaan sillä, että hän myös ostaa paljon, ja on siksi keskimääräistä parempi asiakas. Rikos on rikos, vaikka sen lisäksi toimisi myös laillisesti.
    Tämä sama koskee tekijänoikeusrikoksiin syyllistyviä rikollisia.

    Minusta on myös moraalisesti täysin kestämätön vaatimus, että luovilla aloilla työskentelevän pitää olla kekseliäs välttyäkseen piraattien rikolliselta toiminnalta.
    Rikoksen uhrin syyllistäminen ja hänelle esitetty vaatimus tilanteen korjaamiseksi on minusta osoitus täysin kieroutuneesta oikeudentunnosta.

  13. Matinar,

    on outoa syyttää muita omista toimista. Elokuvantekijät on yrittäjiä, jos leffa menestyy niin tulee tuloja jos ei niin sitten poistut markkinoilta. Ei tässä ole kyseessä piratismista jos leffa ei menesty leffateattereissa.

    En tiedä minkä suuruisia elokuva budjettia on ollut kun on tehty ensimmäiset uuno leffat, todennäköisesti ei kuitenkaan miljoona budjeteilla noita olla tehty, ainakaan ensimmäisiä ja kuitenkin on ne menestyneet.

    ei kaupallisesti, harrastelu pohjaltakin ollaan menestytty globaalisesti, miksei muka tätä ymmärretä?

    Pekka,

    tällä palstalla olevat ’piraatit’ eivät syyllisty suomen rikoslain mukaan tekijänoikeusrikoksiin vaan korkeintaan mahdollisesti rikkomukseen _jos_ lataavat vaikka biisin netistä. Rikoksen tunnusmerkit täyttävät jos kopioitua tuotetta myydään toreilla rahasta esim fyysisenä tuotteena esim cd-levynä.

    Ala on mitä on, ympäröivä maailma on toisenlainen kuin 1950 luvulla, nämä on faktoja mihin on bisneksen sopeuduttava tahtoi sitä taikka ei.

  14. Matsukan,

    aika harvat suomalaiset leffat menestyy, suurin osa on tappiollisia tai yltää korkeintaan nollatulokseen, huolimatta varsin suuresta yhteiskunnan tuesta. Pointti, jota ei ehkä tällä palstalla haluta hyväksyä eikä ymmärtää, on se, että mitä laajemmin aletaan kokea hyväksytyksi, että leffan voi käydä lataamassa ilmaiseksi netistä, sitä todennäköisemmin se tulee heijastumaan myös leffateatterikäynteihin, puhumattakaan DVD-myynnistä.

    Siinä vaiheessa kun pirkko-perusperheenäiti ajattelee, että eipäs mennäkään leffaan lasten kanssa vaan waretetaan se koska se on ihan ok, silloin piraattipuolue on onnistunut muokkamaan mielipideilmaston aika mahdottomaksi hyvin tehtyjen elokuvien tuottamiselle. Vaikka elokuva olisi kuinka hyvä ja ihmiset pitäisivät siitä, ja latauksia olisi miljoonia, sen hyvänkin leffantekijän on aika vaikea enää saada pankista lisää lainaa seuraavaa elokuvaa varten, kun edellisetkin on vielä maksamatta.

    Kyllä niitä ”uusia ansainatalogiikoita” mietitään elokuva-alallakin tosi kuumeisesti. Ehkä yksi vaihtoehto on tuplata elokuvasäätiön tuotantotuet, jos sillä pystytään takaamaan leffojen tekeminen jatkossa. Ei välttämättä mikään ihan markkinatalousoppien mukainen vaihtoehto sekään, eikä osoita kovin suurta innovatiivisuutta. Mutta elokuvien tuotot tulee tosi pitkältä ajalta ja monesta lähteestä.

    Ja HUOM! Teosto, Gramex ja levy-yhtiöt eivät muuten tilitä leffantekijöille senttiäkään, vaan tulovirta on juuri päinvastainen. Muutenkaan elokuva-alalla ei voi puhua elelemisestä tekijänoikeustuloilla. Tällainen mahdollinen harhakäsitys siis oiottakoon tässä.

    Ja lopuksi: ns piratismi ei ole aiheuttanut suomalaisen elokuva-alan ongelmia, ne johtuvat hyvin pitkälle alasta itsestään. Mutta piratismi voi olla se viimeinen pisara, joka hukuttaa koko alan. No, shit happens, vai mitä te kaikki, jotka ette kuitenkaan kulttuuria (ja etenkään suomalaisia leffoja) kuluta, koska se ei voi teitä vähempää kiinnostaa – onhan oma kone jo täynnä waretuskulttuurin helmiä.

  15. Matsukan,

    Minä en tietenkään tiedä, mihin kaikkiin rikoksiin tällä palstalla kirjoittavat piraatit syyllistyvät.
    Tekijänoikeusrikkomus on kuitenkin rikos. Rikkomuksesta puhutaan kun halutaan kertoa kyseen olevan ”pienestä rikoksesta”, mutta juridisesti kaikki lain vastainen toiminta on rikollista.

    Minusta koko sinun asenteesi on velton fatalistinen. Piratismin ja muun rikollisuuden leviäminen ei ole mikään väistämätön kohtalomme, vaan tilanteen muuttamiseksi on tehtävissä monia asioita. Maailma on erilainen kuin 1950-luvulla, mutta maailman muuttuminen ei ole peruste yksilön moraalin rappiolle ja oikeudentunnon katoamiselle.

  16. ”Pointti, jota ei ehkä tällä palstalla haluta hyväksyä eikä ymmärtää, on se, että mitä laajemmin aletaan kokea hyväksytyksi, että leffan voi käydä lataamassa ilmaiseksi netistä, sitä todennäköisemmin se tulee heijastumaan myös leffateatterikäynteihin, puhumattakaan DVD-myynnistä.”

    Ehkä, ehkä ei. Mitä sitten?

    Pointti, jota sinä ja muut vastaanväittäjät ette halua hyväksyä ettekä ymmärtää on se, että elokuvantekijälläkään ei ole mitään automaattista oikeutta menestykseen. Jos ei pysty keksimään jotain mistä ihmiset haluavat maksaa, ei menesty. Millään alalla.

    Nykyteknologian mahdollisuuksista ja niitä hyödyntävistä ihmisistä ruikuttaminen on lähinnä säälittävää. Ja vain valtionmonopoli kehtaa naama peruslukemilla ”muistuttaa” että heidän palveluistaan pitää maksaa vaikka asian voi kätevästi tehdä itsekin.

    Ongelma on, jos kuvittelee myyvänsä (jo olemassa olevaa) elokuvaa. Senhän kuka tahansa voi kopioida ilmaiseksikin.

    Elokuvateatterissa myydään, tai ainakin pitäisi myydä, elämystä. On eri asia nähdä elokuva teatterissa kuin tv-ruudulta, samalla lailla kun on eri asia käydä konsertissa kuin kuunnella musiikkia kotona.

    DVD-myynti perustuu helppouteen ja ajansäästöön, ei mihinkään myyttiseen käsitykseen että leffan lataaminen netistä olisi väärin. Marketin hyllystä saa elokuvan helpommin ja nopeammin kuin netistä. Tai ainakin saisi, jos julkaisijat suvaitsisivat myydä niitä heti, sen sijaan että odottavat ja edelleen kuvittelevat voivansa pakottaa kotikatsojatkin käymään teatterissa.

    On tietenkin asia erikseen onko tämä helppous ”Pirkko Perusperheenäidin” mielestä päivän ruokarahojen arvoista sittenkään kun se DVD on siellä kaupassa. Nettikopiointi helpottuu ja nopeutuu jatkuvasti, mutta kilpailukykyinen hinnoittelu ei monopolijulkaisijoilta näy onnistuvan.

    Ei kai niitä ansaintalogiikoita ole kovin kuumeisesti voitu miettiä jos eivät edes tällaiset perusasiat ole hallussa? Eikä valtiontuki ole mikään liiketoimintamalli.

    Ja jos ei tosiaan itse pysty keksimään mitään muuta maksamisen arvoista, niin aina voi lukea viisaampiaan netissä. Esimerkiksi:
    http://www.techdirt.com/articles/20100125/1631147893.shtml

  17. Pekka,

    Moraali ja oikeudetunne ei ole mitään muuttumatomia vakioita. Nämä kun vaihtelevat aikakaudesta toiseen ja kultturista toiseen.

    Ja rikollisuutta on monenlaista.

  18. Vesiposti kirjoitti:
    ”Pointti, jota sinä ja muut vastaanväittäjät ette halua hyväksyä ettekä ymmärtää on se, että elokuvantekijälläkään ei ole mitään automaattista oikeutta menestykseen. Jos ei pysty keksimään jotain mistä ihmiset haluavat maksaa, ei menesty. Millään alalla.”

    Vesipostilta on varsinainen idea valunut maahan.

    Kenelläkään ei ole automaattista oikeutta saada työnsä tuloksia kaupaksi ja menestyä taloudellisesti.
    Piratismissa ei kuitenkaan ole tästä kyse, sillä piraatit tahtovat muiden työn tuloksia niin epätoivoisesti, että ovat valmiita tekemään rikoksia ne saadakseen.
    Kyse ei siis ole huonosta tuotteesta, jota ei haluta, vaan haluttomuudesta maksaa.

    Piraatti tahtoo siis kiihkeästi teoksen, aivan kuten kioskiin murtautuva pikkurikollinen hamuaa tupakkaa ja kepukkaa. Yhteistä heille on haluttomuus maksaa tarpeensa tyydytyksestä, ei se että tuote ei kiinnostaisi riittävästi.

  19. Matsukan,

    Moraali ja oikeudentunto ovat perustaltaan hyvin yhdenmukaisia ajasta ja kulttuurista riippumatta. Toki niissäkin on yksilöiden kohdalla vaihtelua, kuten kaikissa muissakin biologisissa ominaisuuksissa.

    Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että piratismi on jonkin asteista autismia, koska piraattien ajattelussa näkyy minusta selvä puute peilisolujen toiminnassa.

  20. Pekka,

    hahhaa, otatatko tähän nyt rotuopin mukaan? Ettei meillä olisi vain luihuinen otsa? Entä sinun otsasi? Kuka meistä piraateistä on nähnyt sinun otsasi? Halloo? Entä itse miten, kuvaisit omaa otsaasi, Pekka?

    Piraatti ’autisteja’ on noin miljoona erään teosto mafioson mukaan. Siis Suomessa. Aktiiviwarettajia on noin 10000 samaisen mafioson mukaan. Siis niitä jotka ei maksa senttiäkään kuluttamastaan viihteestä.

    Saataisiin edes joku äänestämään meitä ensi vaaleissa…

  21. Vesiposti:

    ”Pointti, jota sinä ja muut vastaanväittäjät ette halua hyväksyä ettekä ymmärtää on se, että elokuvantekijälläkään ei ole mitään automaattista oikeutta menestykseen. Jos ei pysty keksimään jotain mistä ihmiset haluavat maksaa, ei menesty. Millään alalla.”

    Ei tietenkään ole automaattista oikeutta menestykseen, iso osa leffoista on sitä paitsi täyttä kuraa. Mutta on myös hyviä, joista ihmiset tykkäävät ja haluavat katsoa uudelleen ja uudelleen. Mutta jos he eivät halua niistä maksaa, niin silloin niiden hyvienkin tekeminen loppuu, koska tekijät vetävät johtopäätökset, joiden mukaan heidän ei kannata jatkaa alalla, jonka tuloksista kukaan ei halua maksaa.

    Näin yksinkertaista. Lisää wreckejä (eli täyttä paskaa), muut tylilajit kuolkoot.

    En muuten väittänytkään tuotantotukia miksikään liiketoimintamalliksi. Sori jos ei ihan välittynyt sarkasmini ko. kappaleesta.

    P.S. Henkilökohtaisesti olen vetänyt yo. johtopäätökset ja vaihtanut täysin toiselle alalle. Koska en ole tyhmä enkä halua varta vasten verta nenästäni.

  22. Matsukan,

    Kuulisin mielelläni lisää tästä jännittävästä teoriastasi, jossa autismi yhdistetään otsan muotoon.

    Valtaosa piraateista ei tietenkään ole autisteja, vaan ymmärtävät hyvin toimivansa rikollisesti ja kanssaihmistensä oikeuksia polkien. Siksi he salaavat henkilöllisyytensä.

  23. Tätä Vesipostin kirjoitusta pitää vielä kommentoida:

    ”On tietenkin asia erikseen onko tämä helppous “Pirkko Perusperheenäidin” mielestä päivän ruokarahojen arvoista sittenkään kun se DVD on siellä kaupassa. Nettikopiointi helpottuu ja nopeutuu jatkuvasti, mutta kilpailukykyinen hinnoittelu ei monopolijulkaisijoilta näy onnistuvan.”

    Ihan semmoinen perusasia kannattaisi ottaa haltuun, että yleensä tuotteiden hinnoittelu perustuu siihen, että a) tuotantokustannukset katetaan ja b) yritykselle jää jonkinlainen kate.

    Väitän kuitenkin tuntevani elokuva-alaa jonkin verran paremmin kuin Vesiposti. Esimerkiksi DVD-hinnoittelu perustuu siihen, että hinnalla katetaan levittäjän ja tuotantoyhtiön kustannuksia, mutta niin paljon kuin tiedän, eivät katteet ole yleensä päätähuimaavia. Jos tuotantoyhtiölle on tullut tilityksiä, ovat ne menneet pääsääntöisesti elokuvan tuotantokustannusten maksamiseen.

    Ok, firmat pysyy vielä jotenkuten pystyssä, eli hinnat on siinä mielessä kohdallaan. Sitten voi spekuloida, että jos DVD:n kappalehinnan laskee esim. 20 eurosta yhteen euroon, yli kaksikymmenkertaistuisiko myynti (silloinhan hinnanalennus olisi liiketaloudellisesti kannattavaa). Jos myynti vain kymmenkertaistuisi, ei hinta olisi kohdallaan levittäjän näkökulmasta.

    Vaikka euron kappalehinta olisikin kuluttajan kannalta hyvä, levittäjä ja tuotantoyhtiö eivät kuitenkaan voi pidemmän päälle jatkaa tappiollista toimintaa (jos nettomyynti siis romahtaisi).

    Tämä esimerkki vain kuvaamaan sitä, että hinnoittelu ei voi olla pidemmän päälle irrallaan suhteessa kustannuksiin (jotka JOKU kuitenkin aina maksaa).

  24. Matinar,

    eli levittäjälle menee leijonanosa dvd-läpyskän hinnasta? Siis sille joka laittaa nimensä kansiin mutta ei juuri muuta? Miten näiden monopoliyhtiöiden valta näkyy tuotantoyhtiöiden silmin katsottuna? Viekö ne turhan suuren osan kakusta palveluun nähden?

  25. Matinar,

    Älä sotke kiinteitä kustannuksia rajakustannuksiin. DVD-levyjen valmistuskustannukset mitataan senteissä. Euron myyntihinta taitaisi olla vielä voitollinen. Sitä, kaksikymmenkertaistuisiko tai satakertaistuisiko myynti euron hintaan, ei kukaan tiedä ennekuin joku kokeilee.

    Enkä minä puhunut hintojen suhteesta kustannuksiin, vaan kysyntään ja tarjontaan. Tätä juuri tarkoitin että alalla ei osata kilpailukykyistä hinnoittelua. DVD:llä myydään levityspalvelua, ei elokuvaa. Ei ole kysymys siitä mitä asiakas on valmis maksamaan elokuvan näkemisestä, vaan mitä hän on valmis maksamaan siitä ettei sitä tarvitse etsiä ja ladata netistä.

    Ja jos levityspalvelulla ei kateta kiinteitä kustannuksia, pitää myydä jotain muuta(kin).

  26. Pekka Raukko,

    Kyllä useimmista asioista sitä positiivistakin löytää, jos sitä haluaa etsiä eikä siinä välttämättä tarvitse itse pihvistä samaa mieltä olla. Minkä tahansa kahden ääripään välissä kun se valtaosa väestöstä kuitenkin majailee.

    Piratismi ei välttämättä toimi ideologiana mutta ei se kyllä niin massiivinen ongelmakaan ole, mitä annetaan ymmärtää. Jos nykypäivän peruspiraattia haluaisi luonnostella, veikkaisin aloittavamme teinistä, joka imee letkun täydeltä tavaraa kun se nyt vaan on siellä. Tätä jatkuu siihen asti, kunnes ensimmäinen palkkatyö alkaa ja hetken pienen päästä sitä voikin jo kulutusyhteiskunnan karuselliin hypätä. Siitä mistä tykkää, voikin sen ostaa ja mihin budjetti loppuu, piratismi jatkuu jos siltä tuntuu. Tuo jatketuu maailman tappiin eikä siitä viihteeseen kulutetun rahan määrä miksikään muutu kun sitä ylimääräistä ei ole.

    Näissä keskusteluissa musiikki maksaa aina sen 15 levyltä, 20 leffalta ja 60 peleiltä mutta koskaan ei muisteta, että jos tavara ei myy niin sen saa pienellä viiveellä hyvinkin helposti 50-80% alennuksella ja täysin laillisesti.

    Toki piraattien joukkoon mahtuu kosolti myös elämäntapaintiaaneja, jotka warettavat silkasta periaatteesta eikä niistä mihinkään päästä. Ihan sama homma kuin julkisissa pummilla matkustavat – aina niitä riittää vaikka mitä säädettäisiin. Tekijänoikeusjärjestöjen noitajahdit eivät kuitenkaan ole ratkaisu, koska muutaman hassun kiinnijääneen kohtaloksi lankeavat maksamismahdottomat elinikäiset korvaukset jostain, mitä valtaosa tekee muutenkin.

    Koska piratismi on nykyisin lähinnä rinnastettavissa ylinopeuteen maanteillä, voisi hyvinkin kuvitella kultaa ja kunniaa sille, joka keksii tavan jaella rikesakkoja warettaville. Muutama kymppi ratsiassa bongatuille lataajille (vs. kymppitonnien oikeussirkus joillekin harvoille) ja väittäisin tuon massiivisen ”piratismin kannattajien” määrän katoavan kuin tuhka tuuleen. Tuota vaan ei valitettavasti kukaan edes mieti vaan ääripäät ”waretan vaikka sitten piruuttaan” ja ”haastan hulluista summista” tappelevat keskenään. Ihan vapaasti vaan mutta ei siinä kumpikaan puoli sen oikeammassa ole ja tuskin koskaan tulevat tuolla lähestymistavalla toisiaan vastaankaan.

    Summa summarum: tavis ostaa viihdettä sen minkä kulloisenkin elämäntilanteensa nojalla pystyy ja ottaa ilmaiseksi loput lähinnä siksi, ettei siitä jää kiinni. Jos jollain mystisellä ilveellä jäisi, rikesakko olisi kivempi näpäytys kuin koko loppuelämän romuttaminen.

  27. Ageosi,

    Ei maailma todellakaan piratismiin kaadu, mutta tulee siitä piratismin levitessä kuitenkin pirun synkkä paikka.

    Piraateissa voi ihmisinä olla hyviäkin puolia, mutta aatteena ja autismin muotona en keksi piratismista mitään hyvää.

    Kaikkein vastenmielisimmillään piratismi on poliittisena aatteena. Minun on oikeastaan täysin mahdoton ymmärtää, että joidenkin ihmisten ”poliittisena agendana” voi olla muiden ihmisten oikeuksien polkeminen ja rikollinen hyväksikäyttö.
    Voitko sinä esimerkiksi perustella, miksi tahdot oikeudettomasti ottaa itsellesi toisten ihmisten tekemän työn tulokset? Etkö mitenkään pysty nostamaan nenää omasta navastasi ja asettumaa riistämäsi ihmisen asemaan?

  28. Pekka,

    minusta vihreä liike harjoittaa kaikkein vastemielisintä politiikkaa mitä täällä suomessa harjoitetaan tällä hetkellä. Tässä suhteessa ollaan tasoissa.

  29. Matsukan,

    Ajatuksesi vihreistä ovat aivan loogisia ja linjassa toistaiseksi esiin tulleiden muiden ajatustesi kanssa. Ilman kykyä asettua toisen asemaan, eli ilman niitä ”empatianeurooneja”, on varmati käsittämättömän ääliömäistä ottaa huomioon esimerkiksi tulevat sukupolvet…

  30. Matsukan:

    ”eli levittäjälle menee leijonanosa dvd-läpyskän hinnasta? Siis sille joka laittaa nimensä kansiin mutta ei juuri muuta? Miten näiden monopoliyhtiöiden valta näkyy tuotantoyhtiöiden silmin katsottuna? Viekö ne turhan suuren osan kakusta palveluun nähden?”

    Levittäjä on periaatteessa tuotantoyhtiölle vastuussa siitä, että elokuva menestyy kaupallisesti, ts. että sitä markkinoidaan riittävästi. Levittäjä hoitaa myös trafiikin, jota liittyy mm. elokuvateattereiden filmikopioihin ja DVD:n valmistamiseen. Nämä esimerkit siis ns. vanhasta maailmasta. Näitä töitä ei ihan kotikonttorista hoitele, eli palvelu on kohdallaan.

    Jos Suomessa joku menestyy kotimaisilla elokuvilla, niin jonkin verran levittäjät mutta ensisijaisesti elokuvateatterit, etenkin eräs erkkolainen puolimonopoli. Tuotantoyhtiöt ovat yleensä vain maksumiehinä (riippuen tietysti sopimuksista, joissa voi olla eroja), mm. markkinoinnissa ja filmikopioiden valmistamisessa. Ja itse elokuvan tuotantokustannuksethan tuotantoyhtiö maksaa alusta loppuun joka tapauksessa.

    Eli vastaus kysymykseen: kyllä, levittäjät vetävät joskus välistä, ainakin jos leffa menestyy. Jos se floppaa, levittäjä ei kuitenkaan yleensä peri tuotantotyhtiöltä elokuvaan sijoittamiaan rahoja takaisin.

    Entäs vaihtoehtoiset ansaintamallit, joissa jähmeät monikansalliset levittäjät voisi ohittaa? Jos olisin vielä elokuva-alalla, olisin varmasti kehittelemässä niitä. Ja etsisin ympärilleni mm. tekniikkaa tuntevia ihmisiä, jotka olisivat valmiit tekemään työtä asian eteen isolla henkilökohtaisella riskillä (ts. ei palkkaa pitkään aikaan tai palkka nimellinen). Tämä palkan puute on silkkaa realismia.

    Vesiposti:

    ”Älä sotke kiinteitä kustannuksia rajakustannuksiin. DVD-levyjen valmistuskustannukset mitataan senteissä. Euron myyntihinta taitaisi olla vielä voitollinen. Sitä, kaksikymmenkertaistuisiko tai satakertaistuisiko myynti euron hintaan, ei kukaan tiedä ennekuin joku kokeilee.”

    Se suomalainenkin leffa on maksanut jo pari miljoonaa ennen kuin kukaan on sitä edes nähnyt – sisältö ei ole syntynyt pyhällä hengellä. Jotenkinhan tuotantokustannuksetkin pitää ottaa huomioon hinnoittelussa – maksoipa se muoviläpyskän fyysinen tekeminen mitä tahansa.

    Jos joku keksisi myydä euron hintaan DVD-levyjä, joille on kirjoitettu pelkkiä nollia, niillä tuskin olisi kovin suurta kysyntää. Elokuva-DVD:n lisäarvo syntyy nimenomaan SISÄLLÖSTÄ, ei fyysisen kappaleen tuotantokustannuksista.

    Toisaalta mietin, että miksi ihmeessä näistä asioista täällä jauhan. Aiemmassa elämässä toimin nimenomaan SISÄLTÖpuolella, jossa pääasia on tehdä mahdollisimman hyvä leffa, ehkä ottaen huomioon myös sen, että sillä on kaupallistakin potentiaalia. Mutta levityskysymyksistä vastaa nimenomaisesti levittäjä, eikä levityspuolen ongelmien pitäisi liikuttaa elokuvantekijää pätkän vertaa. Etenkään, jos ne levittäjät saadaan jatkossa kokonaan ohitetttua…

  31. ”Se suomalainenkin leffa on maksanut jo pari miljoonaa ennen kuin kukaan on sitä edes nähnyt – sisältö ei ole syntynyt pyhällä hengellä. Jotenkinhan tuotantokustannuksetkin pitää ottaa huomioon hinnoittelussa – maksoipa se muoviläpyskän fyysinen tekeminen mitä tahansa.”

    Kyllä ne tulot mietitään ihan jo alussa suhteessa sijoitukseen. Ei niin että käytetään miljoona ja sitten koitetaan keksiä, että millä hinnalla per lätty sen saa takaisin. Ei suomalaisilla leffoilla ole mitään järkeä kilpailla Hollywood-tuotannon kanssa, millä on globaalit markkinat. Nimen omaan halvat Uuno Turhapurot sun muut on sitä kotimaista tuotantoa mihin meillä on varaa. Ja nekin voivat olla pirun hyviä leffoja.

    Suomessa ei taatusti leffojen tekeminen lopu. Ihan viimeistään niitä tehtäisiin kokonaan valtion tuilla, koska kaikilla on tarve tuottaa maailmalle kotimaista kulttuuria. Kannattaa muistaa, että viihdetuotteissa suomen talous ottaa vaikka kuinka paljon takkiin. Tuo pelätty kulutuksen loppuminen (mihin kukaan piraattipuoluelainen ei usko) aiheuttaisi vaan voittoja suomen kansantaloudelle ja sitä kautta enemmän rahaa kotimaiseen tuotantoon.

  32. Saanko hakea jonkun koneelta hänen yksityisen kuvansa (ja mahdollisesti levittää sitä muille), jonka hankkimiseen en ole saanut lupaa? Jos en saa niin miksi, sehän ei ole varastamista jos alkuperäinen kuva jää hänelle?

    Vastaus: Koska se rikkoo yksityisyydensuojaa. Onko kaikki samaa mieltä?

    Saanko hakea vertaisverkosta musiikkia jonka käyttöön en ole saanut lupaa ja levittää sitä? Jos en niin miksi, sehän ei ole varastamista jos alkuperäinen kuva jää sinne mistä sen otinkin?

    Vastaus: Koska se rikkoo tekijänoikeuksia. Onko kaikki samaa mieltä?

    Miksi yksityisyydensuojaa ei saa rikkoa mutta tekijänoikeuksia muka saa? Kuka on päättänyt näin?

  33. Miksi tekijänoikeuslain puollustajat eivät tajua sitä mikä tässä on homman ideana? Piraatti ei halua maksaa paskasta, piraatti haluaa maksaa siitä mistä pitää. Piraatti ymmärtää, että leffan tekemiseen kuluu rahaa ja musiikintekijäkin tarvitseen voita leipänsä päälle. Tai näin ainakin ihanne suunnilleen menee.

    Astukaapas muusikon / leffantekijän rooliin. Kumpaa haluatte tekijänä, että ihminen ostaa random arvalla kuukaudessa 3 leffaa ja 3 levyä musiikkia, perustuen lähinnä siihen että hän on nähnyt mainoksia jossain tai että kyseiseltä hepulta on aiemminkin tullut hyvää kamaa? Vai että hän ostaa yhden leffan josta pitää ja yhden levyn josta pitää? Tähän vielä kannattaa ottaa huomioon se, että arvalla ostetut tuotteet saattavat joutua uudelleen myyntiin, mikä taas syö artistille virtaavaa rahaa. Luulisi motivoivan myös oikeasti yrittämään sen leffan eteen kun tietäisi homman olevan enemmän kiinni sisällöstä kuin onnistuneesta markkinoinnista.

    Voin myöntää suoraan, että itse lataan lähes kaiken viihteeni netistä ja jään reilusti alle esimerkin ostovoiman. Mutta niin jäisin vaikka en lataisikaan. Opiskelijana ei yksinkertaisesti ole kauheasti ylimääräistä. Voin ainoastaan mainostaa kyseisiä artisteja ja leffoja. Mutta siitä olen iloinen, että ne vähät varani mitkä pystyn viihteeseen investoimaan, menevät juuri niille kenet sen ansaitsevat. Todennäköisesti ilman netistä lataamista en olisi koskaan kyseisistä artisteista kuullutkaan, enkä olisi välttämättä koskaan onnistunut syventymään kyseiseen musiikkilajiin, vai väittääkö joku että drum and bassin tarjonta Suomen levyhyllyissä on hyvä? Hyvä jos edes Pendulumin levyä löytyy. Kenen taskuista pois sitten minun waretukseni on? Ei mitään käryä. Varmaan joskus olisi jostain kaupan hyllyltä joku trance levy lähtenyt arvalla mukaan, mutta ylipäätään en edes ennen musiikkia pahemmin kuunnellut.

    Ja missä kohtaa homma muuttuu rikolliseksi? Mun mielestä tässä on kyse aika paljon omastatunnosta. Jos en ole kyseistä tuotetta aikonut ostaa, lataamalla sen tarjoan lähinnä tekijälle mahdollisuuden vakuuttaa minut toisin. Ja onko se sitten rikollisempaa ladata leffa netistä kuin nauhoittaa se maikkarilta digiboksiin ja katsella ilman mainoksia?

    Ihmisten ostovoima on rajallinen, mutta mitä enemmän se keskittyy niihin asioihin mistä he pitävät tai arvostavat, sitä enemmän myös oikeasti hyvät artististit ja elokuvat saavat tuottoa. Toki aina löytyy näitä ihmisiä jotka eivät maksa mistään, mutta uskoisin suuren osan ihmisistä tajuavan että ei niitä leffoja tai musiikkia pystytä kovin paljoa tekemään ilman rahaa. Luottakaa muihin!

  34. Pinaatti:

    ”Kyllä ne tulot mietitään ihan jo alussa suhteessa sijoitukseen. Ei niin että käytetään miljoona ja sitten koitetaan keksiä, että millä hinnalla per lätty sen saa takaisin.”

    Luonnollisesti tulot mietitään jo ennen kuin mitään tehdään. Tämänhetkinen, todennäköisesti väliaikainen ongelma on se, että budjetoidut tulot eivät toteudukaan. Laittomalla nettilatauksella saattaa olla vaikutuksensa ainakin DVD-myyntiin. Tai sitten tuloja ei ole yksinkertaisesti siksi, että leffa on huono.

    ”Suomessa ei taatusti leffojen tekeminen lopu. Ihan viimeistään niitä tehtäisiin kokonaan valtion tuilla, koska kaikilla on tarve tuottaa maailmalle kotimaista kulttuuria”

    Juu, näin on, ja siitä vaan. Sittenhän me kaikki maksetaan elokuvien tekeminen, vaikka ei niitä käytäisi katsomassakaan. Tekijän kannalta yks hailee. Mahdollinen ongelma on se, että tuotantotuista päättävien tahojen (käytännössä muutama henkilö) valta kasvaa, ja elokuvan tehdäkseen pitää olla hyvää pataa ko. ihmisten kanssa ja miellyttää heidän makuaan.

    Meisteri:

    ”Luulisi motivoivan myös oikeasti yrittämään sen leffan eteen kun tietäisi homman olevan enemmän kiinni sisällöstä kuin onnistuneesta markkinoinnista.”

    Pitkät leffat on niin massiivisia projekteja, ettei niitä tehdä vasurilla. Ne tehdään sydänverellä ja kaikkia inhimillisiä rajoja ja resursseja venyttäen. Aina se ei näy lopputuloksesta, mutta elokuvantekijöistä rahankiilto silmissä on lähinnä valomiehillä ja muulla teknisellä henkilöstöllä, jotka ovat onnistuneet ”neuvottelemaan” kaikkia muita ammattiryhmiä paremmat työehdot.

    Väitän, että pelkän rahan takia tässä maassa on tehty lähinä pekkoaikamiespoikia ja uunoja, joita joku tässäkin keskustelussa hehkutti.

    Ja lopuksi toistan vielä: leffaSISÄLLÖN tekijöiden asia ei oikeastaan ole vaivata päätään näillä kysymyksillä. He eivät ole levitystekniikoiden tai markkinoinnin ammattilaisia. Tekijöiden kannattaa ja pitää keskittyä siihen mitä osaavat, eli sisällön tuottamiseen. Muuten he hukkaavat aikaansa asioihin, joista eivät mitään ymmärrä, ja joissa heidän saamastaan tajuttoman kalliista alan koulutuksesta ei ole mitään hyötyä.

  35. meisteri
    ”Miksi tekijänoikeuslain puollustajat eivät tajua sitä mikä tässä on homman ideana? Piraatti ei halua maksaa paskasta, piraatti haluaa maksaa siitä mistä pitää.”

    Eli jos minä pidän elokuvasta, joudun maksamaan? Jos en pidä niin se on minulle ilmainen? Ihmisen pään sisäinen tunne siis määrää tuotteen hinnan. Paitsi että se on epäreilu niitä kohtaan jotka sattuvat pitämään elokuvasta, monelle tulee varmasti kiusaus todeta elokuvan katsottuaan, että ei se nyt niin hyvä ollut että siitä kannattaisi maksaa. Leffat voi katsoa teatterissa ja todeta siellä onko jokin hyvä tai huono. Ja leffavuokraamosta saa korkeintaan 5e hintaan elokuvan katsottavaksi. Tai ystävät voivat suositella mielestään hyviä elokuvia. Lataaminen kertoo minun mielestäni ihmisen laiskuudesta ottaa asioista selvää ns. laillisesti. Arvostelutkin antavat jonkin verran suuntaa vaikka tekijänsä mielipiteitä ovatkin.

    ”Ja missä kohtaa homma muuttuu rikolliseksi? Mun mielestä tässä on kyse aika paljon omastatunnosta. Jos en ole kyseistä tuotetta aikonut ostaa, lataamalla sen tarjoan lähinnä tekijälle mahdollisuuden vakuuttaa minut toisin. Ja onko se sitten rikollisempaa ladata leffa netistä kuin nauhoittaa se maikkarilta digiboksiin ja katsella ilman mainoksia?”

    Kyse on nimenomaan omastatunnosta. Ihmiset jotka lataavat laittomasti omaavat yleensä ihan samanlaisen omantunnon kuin muutkin kaikessa muussa paitsi tässä asiassa. Sellainen logiikka ei avaudu millään, että jos tuotetta ei ole aikomuskaan ostaa eli tuote ei kiinnosta, miksi se pitää silti katsoa tai kuunnella ja mihin perustuu tuotteen muuttuminen vapaaksi riistaksi kuluttajan mielen mukaan? Kuluttajalla on oikeus äänestää lompakollaan, ostaa tai ei osta. Palaute tekijällekin olisi selvempi jos paperilla näkyvät myyntiluvut olisivat todellisia, ilman spekulointia siitä, kuinka paljon tuotetta on liikkunut kuluttajille kassojen ohi.
    Tuohon nauhoitus asiaan vastaisin että on. Se, että porukka lataa leffoja jotka ovat vasta teattereissa tai vastaavasti tv:stä tulevat ohjelmat ovat siirtyneet kaupan hyllyillä jo alelaareihin ja tv-kanava on maksanut esitysoikeuksista, näkisin että laittoman ja laillisen raja on suht selvä.

    ”Ihmisten ostovoima on rajallinen, mutta mitä enemmän se keskittyy niihin asioihin mistä he pitävät tai arvostavat, sitä enemmän myös oikeasti hyvät artististit ja elokuvat saavat tuottoa.”

    Ostovoima on rajallista, tavallaan. Itse ostan kuukaudessa n. 10 cd:tä, täysihintaisia ja alelaarista. Elokuvia joskus, yleensä vuokraan tai katson telkkarista. Otan palkastani tätä varten rahaa, ja jos varat ei riitä, niin sitten seuraavasta palkasta. Musiikki ei varmasti lopu kesken ennen seuraavaa ostokertaa. Musiikillinen tarve on tyydytetty ja rahaa jää elämiseenkin koska viihdetuotteet ovat extraa ruokaostosten, vuokran yms. jälkeen. Musiikki ja elokuvat ovat viihdettä, mukava lisä vapaa-aikaan. Ne eivät ole välttämättömiä ihmisen selviytymiseen hengissä. Ihminen ei ole millään lailla pakotettu hankkimaan niitä. Jokainen voi itse määrittää paljonko panostaa harrastukseensa, musiikki ja elokuvat eivät ole mikään etuoikeus.
    Kohdistaminen hyviin artisteihin onnistuu kuuntelemalla bändien kotisivuilta näytteitä, ostamalla singlejä, peleistä julkaistaan demoja jne. Itse otan usein myös riskejä eli ostan tuntemattomien artistien tuotoksia ja monesti olen yllättynyt iloisesti. Skeidaakin on tullut vastaan mutta niitä hyviä levyjä kuuntelee helposti vuosia.

  36. Anssi
    ”Sellainen logiikka ei avaudu millään, että jos tuotetta ei ole aikomuskaan ostaa eli tuote ei kiinnosta, miksi se pitää silti katsoa tai kuunnella ja mihin perustuu tuotteen muuttuminen vapaaksi riistaksi kuluttajan mielen mukaan? Kuluttajalla on oikeus äänestää lompakollaan, ostaa tai ei osta.”

    Välillä on tylsiä hetkiä ja silloin on vaihtoehtoina katsoa televisiota tai ladata netistä jotain katsottavaa. Ilmeisesti sun mielestä on parempi että täytän ne tylsät hetket arpomalla jonkun leffan videovuokraamosta (tai katsomalla sitä televisiota). Siinä vaiheessa uhkaa kyllä sitten jäädä leffojen tai musiikin varsinainen ostaminen väliin. Ei vaan mahdu opiskelijan budjettiin. Yksi levy kuukaudessa vastaa suunnilleen 10% opintotuesta käteenjäävää osuutta vuokran maksun jälkeen ja usein suorastaan mennään ruuan ja juomien jälkeen budjetista yli ostamalla levy. Mun mielestä siinä vaan voittavat kaikki jos opiskelijana warettaa ja koittaa vähäiset ylimääräiset rahat suunnata niihin leffoihin ja musiikkeihin josta oikeasti pitää eikä vaan arvo niitä jollekin taholle. Okei, musiikissa aletaan viimein olla sillä tasolla, että hyviä levyjä pystyy ostamaan ilman warettamista. Musiikin puolella asiassa on vaan toinen ongelma. CD:t ovat epäkäytännöllisiä ja ainakin itse olen netistä ostettuissa mp3:ssa kohdannut surkeaa nimeämispolitiikkaa. On se kumma kun biisin jonka lataa laillisesti saa nimellä afqw4.mp3 ja tagit päin helvettiä ja sitten niitä saa itse rueta laittamaan kuntoon, kun toinen vaihtoehto on, että lataa vain laittomasti netistä ja kaikki on valmiiksi kunnossa. Käytännössä siis kaikki ostamani CD:t löytyvät koneen kovolta myös laittomasti netistä ladattuina, koska se on helpompi tapa, kuin rueta itse niitä muuntamaan. Edelleen tulee myös vastaan opiskelijan budjetti. Ei vaan riitä millään edes kaikkiin hyviksi toteamiini levyihin. Onko parempi vaihtoehto sitten vain unohtaa ne?

    Mulla ei ole nyt varaa ostaa, mutta ehkä joskus on kun pääsen töihin. Todennäköisyys että muistan jonkin artistin mistä olen joskus pitänyt on suurempi, kun hänen jokin levynsä löytyy laittomasti ladattuna minun kiintolevyltäni.

    Niin ja mikä sitten on lompakolla äänestämistä jos ei tämä? Ilman waretusta äänestät ainakin leffojen kohdalla vain lähinnä huonoa markkinointia vastaan, itse leffan sisällöstähän sinulla ei voi olla varsinaista tietoa.

  37. Pekka Raukko,

    Pystyn asettumaan toista riistävän asemaan aivan yhtä luontevasti kuin tukemaan epäkaupallisen kopioinnin sallimista. Kyseessä on kahden ääripään nahistelu ja vaikka en kuuna päivänä allekirjoittaisi edes Piraattipuolueen kannattajakorttia, toimii kyseinen aate silti hyvänä vastavoimana aivan yhtä kangistuneisiin kaavoihin jumiutuneelle mediateollisuudelle.

    Itse uskon tulevaisuuteen, jossa piratismia tulee aina olemaan eikä valtaväestö sitä yhtään sen oikeudenmukaisempana pidä kuin tänäänkään mutta se tavalla tai toisella taantuu samanlaiseksi lieveilmiöksi kuin C-kasettien kopiointi aikoinaan, ts. niin kömpelöksi ja pienimuotoiseksi toiminnaksi, ettei ketään kiinnosta.

    Nyt toisella puolella aseina ovat DRM:t ja miljoonaoikeudenkäynnit kun taas toisella puolella tarjotaan keskisormea ja luvatta jakamista. Kun nämä kaksi täysin vastakkaista kantaa ovat aikansa tapelleet, veikkaisin lopputuloksen olevan se, että sisällön laillinen hankkiminen muuttuu niin helpoksi ja kustannustehokkaaksi tai piratismin valvonta niin tehokkaaksi, että warettaminen on suurempi vaiva kuin ostaminen. Tällöin saavutetaan kompromissi.

    Kompromissit tunnistaa siitä, että molemmat osapuolet ovat niihin aivan yhtä tyytymättömiä. Varmasti joku kaunis päivä Pekka Peruspiraattia tulee korpeamaan ihan yhtä paljon kuin Seppo Sisällöntuottajaakin mutta kokonaisuus on valtaväestön kannalta hyvä.

    Sitä odotellen jatkan asian seuraamista sivukatsomosta käsin pelkurimaisilla ja merkityksettömillä puskalaukauksilla tehostettuna antaen kuitenkin henkisen tukeni Piraattipuolueen kaltaisille toimijoille – ei niiden ajamien asioiden vuoksi vaan siksi, että ne edustavat tervetullutta ja aivan yhtä jästipäistä vastavoimaa mediateollisuuden hegemonialle.

  38. Ageosi,

    Kyse ei minusta ole siitä, loppuuko rikollisuus joskus maailmasta vai ei. Itsekään en uskon piratismin poikkea tässä suhteessa muusta rikollisuudesta mitenkään, joten sitä tulee aina esiintymään jossakin määrin.

    Myös ajatuksesi tulevasta (oikeastaan jo olevasta) kompromissista, jossa joukko piraatteja harrastaa rikollisuutta ja muu yhteiskunta maksaa viulut, on varmasti oikea. Esimerkiksi myymälävarkauksien kohdallahan näin on ollut jo vuosikymmeniä.

    Mutta nämä inhorealistiset käytännön järjestelyt eivät saisi minusta sumentaa peruskysymystä, eli sen pohdintaa, mikä on moraalisesti ja juridisesti oikein ja mikä väärin.

  39. meisteri

    En tiedä mistä musiikista pidät mutta otetaan esimerkiksi Metallica ja sen ns. ”black album” joka on aika monen mielestä yhtyeen parasta tuotantoa. Se on julkaistu 1991 eli 19 vuotta sitten. Se maksaa kaupassa 9,95e kpl. Luulisin, että kaikilla opiskelijoilla on tuon hintaisiin levyihin varaa ja 19 vuoden aikana on jokaisella edes kerran jäänyt 9,95e sivuun. Painotan jälleen sitä, etteivät nämä teokset ole etuoikeuksia. Ihmisillä ei kuulu olla Metallican koko tuotantoa tai edes yhtä sen levyä. Harrastuksen luonteeseen kuuluu levyjen osto. Yksi hyvä levy kestää isältä pojalle, ei tarvitse ostaa joka päivä eikä edes joka viikko uutta lättyä.

    Itse sain opiskeluaikana ostettua kaikki haluamani levyt vaikka kylläkin pitkällä aikavälillä.

    Laillisten nettilatausten suhteen olen samaa mieltä, se bisnes on vielä lapsenkengissä ja liian kömpelöä makuuni. Kehityksen paikka. Jotkut yhtyeet ovat julkaisseet uudet biisinsä nettisingleinä joten ne on sentään joutunut hankkimaan. Cd on edelleen tuotteena mielestäni paras ja biisien siirto kovolle ja soittimeen on helppoa. Windows media player muuntaa biisit ja nimeää ne kahdeksan kertaa kymmenestä täysin oikein. Ei siinä nimeämisessä mene kauaa, vaikka sen tekisi itse. Paitsi, jos pitää olla kaikkien bändien kaikki levyt vaikkei musasta niin välittäisikään, mikä on varmaan aika yleistä piraattien keskuudessa.

    Opiskelijan budjetti on pieni, sen tietävät kaikki, mutta se ei oikeuta piratismiin. Harrastukset pitää valita oman tilanteensa ja varallisuutensa mukaan. Musiikkia ja elokuvia pystyy harrastamaan myös pienemmällä budjetilla laillisesti.

  40. Koska alkuperäisen jutun otsikko on Vertaisoppia niin vertaillaan vähän.

    Tämä on täysin kuvitteellinen tilanne mutta ajatusleikkinä ihan kelvollinen.

    Jos ajatellaan, että levy-yhtiön tilalla on pankki, tekijän asemaa ajaa palkansaaja (sinä) ja laittomien kopioiden sijaan onkin digitaalinen raha. Kysymys kuuluu seuraavanlaisesti.

    Olisitko sinä valmis kopioimaan tekemästäsi työstä ansaitut tulosi jollekin toiselle jos itsellesi jäisi tismalleen sama raha. Et menettäisi periaatteessa mitään. Et kuitenkaan voisi kopioida omia tulojasi itsellesi tai perheenjäsenelle. Etkä siis mitenkään niin, että sinä hyötyisit siitä. Joku toinen taas saa ilmaista rahaa tekemättä mitään. Pankki kärsii mutta se nyt ottaa muutenkin ihmisparoilta rahaa joka välissä, suorastaan riistää.

    Mitä tästä seuraisi? Osa ihmisistä saattaisi perustaa oman yrityksen saamallaan pääomalla, (suuri) osa ihmisistä saattaisi vain levätä laakereillaan. Mitkä olisivat hyödyt ja haitat lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä?

    Mitkä ovat tämän ajatuksen epäkohdat? Mielipiteitä.

  41. Aino Partonen

    ”Uskon olevani keskivertoa kovempi kulttuurin ystävä vaikka/koska olen myös piraatti.”

    Piraatit todella rakastavat kulttuuria. He rakastavat sitä vaikka väkisin. Kunhan omat tarpeet tulevat tyydytetyksi niin sillä toisella osapuolella ei ole niin väliä. Vaikka tekee yhtä artistia kohtaan oikein niin se ei poista sitä tosiasiaa, että on silti tehnyt toista kohtaan väärin jos on lataillut ja kopioinut ilman lupaa.

  42. Anssi, kuten aiemmin totesin, kuuntelen drum&bassia. Viime vuosina sen suosio sentään on hieman noussut Suomessakin, eikä enää kuin ehkä joka neljäs tuttu ihmettele että mikäs se sellainen genre on. Ei siinä, että kovin monella ei silti ole hyvää käsitystä siitä. Osalle dnb on yhtäkuin Pendulum (jonka tuotanto nykyisin on ennemmin joku rockin ja dnb:n ristymä) ja osa ei erota sitä trancesta (melkein itkettää).

    Ymmärrän mitä haet takaa pankki vertauksella, mutta se vain lähinnä korostaa tätä teidän ns. vanhan koulukunnan näkemystä asioista. Teille musiikki on tuote, oman näkemykseni mukaan se taas ennemmin verrattavissa brändiin. Rahan arvo laskee, samoin kuin tuotteen, kun sitä monistetaan ilman kustannuksia. Brändin arvo taas nousee mitä levinneempi se on. Ostakaa vain tuotteenne alelaarista, itse pyrin ostamaan suoraan ”levy-yhtiöiltä” silloin kun ostan ja mieluiten ihan normaaliin hintaan.

    Itseasiassa ennustaisin, että tulevaisuudessa pienelle alueelle keskittyvät keskikokoiset – pienet levy-yhtiöt, mitkä pystyvät myymään itseäänkin brändinä tulevat pärjäämään hyvin. Hyvä esimerkki tästä on drum and bassin puolella http://hospitalrecords.com/ . Hospitalin alla julkaistut levyt ovat yleensä liquid suuntauksella tehtyjä. On tullut itseasiassa ostettua ihan T-paitakin heiltä. Hospital myös järjestää omia bileitään 2-3kk välein ja tilat ovat yleensä tupaten täynnä ainakin mitä youtube videoista olen seuraillut. Englantiin lähteminen ei vaan tosiaan mahdu omaan budjettiin tällä hetkellä, vaan pitää tyytyä siihen mitä täällä Suomessa onnistutaan järjestämään.

  43. Tuli mieleen sellainen juttu, ehkä ohi viimeisimpien postauksien, että kun aina puhutaan musiikin kohdalla siitä, että levyt ovat vain mainosta bändien keikoille ja oheistavarmyynnille, niin esimerkiksi minä en todellakaan tykkää käydä kuumilla klubeilla tai rämpimässä mutavellissä kännisten kakaroiden kanssa, etenkin kun musakin kuulostaa yleensä, no, huonolta, eikä bändin energia välttämättä välity katsojalle. Ja kuulo menee ja seuraava päiväkin luultavasti tärvääntyy palautuessa.

    Ja kaikenlainen krääsän oheismyyntihän tarkoittaa sitä, että meidät, esim. bändien fanit, houkutellaan tuhlaamaan sinänsä tarpeettomaan rojuun, jotta omatunto olisi puhdas – nythän se artisti saa tuloja! Mutta mikään ansaintalogiikka ei eettiseltä kannalta saisi perustua turhan ja luonnonvaroja kuluttavan taaran kauppaamiseen!

    Itse tykkään kuunnella musaa hyvin äänitettynä ja tuotettuna äänitteeltä (formaatti- ja levitystapavapaa ilmaisu). Tsemppiä kaikille musiikin tekijöille ja tuottajille, että jatkossakin saa mietittyä ja hyvin tehtyä kamaa – johon (valitettavasti) taitaa upota jonkin verran rahaa sen tuottamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*