Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2010

Ohjelmistotuotanto ei tarvitse tekijänoikeuksia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tekijänoikeuskriittiset kannanotot tapaavat usein keskittyä mediateollisuuteen ohjelmistoteollisuuden jäädessä vähemmälle huomiolle. Tämä ei ole sattumaa. Toki perusoikeuksien rapautus ja kansalaisten ajojahdit ovat myös ohjelmistotuottajien taholta tuomittavia, mutta he eivät yksinkertaisesti harrasta tällaisia aktiviteetteja läheskään mediamoguleita vastaavalla innolla. Ainakin osasyy asiaan on selvä: maailman ohjelmistotuotanto ei yksinkertaisesti ole yhtä riippuvainen tekijänoikeuksista kuin nykyinen mediabisnes. Osin tämä johtuu jälkimmäisen harhaisesta tuotekeskeisestä näkökulmasta alalla, jolle palvelukeskeinen lähestymistapa soveltuisi luontevammin. Osin kyse on kuitenkin myös alojen laadullisemmista eroista.

Monille tulee ohjelmistoalan konkretiana mieleen kauppojen hyllyiltä myytävät ohjelmapaketit. Tämä on kuitenkin harhaanjohtava mielikuva. Suurin osa ohjelmistokehityksestä tapahtuu enemmän tai vähemmän räätälöityjen ratkaisujen parissa. Tämä ohjelmoijien leijonanosan leipäpuu on samalla ohjelmistoteollisuuden osa-alueista vähiten tekijänoikeuksista riippuvainen.

Yritysten sisäinen ohjelmistokehitys omiin tarpeisiin tapahtuu triviaalisti tekijänoikeuksista melko lailla riippumatta. Ilman tekijänoikeuksia tietovuotojen vaikutus mahdollisesti hieman kasvaisi, joskin yrityssalaisuus- ja -vakoilulainsäädäntö tarjoavat haluttaessa tekijänoikeuslaista riippumattomia keinoja puuttua näihin.

Yritysten välisissä tilaustöissä taas ehdot voidaan määritellä sopimusoikeudellisesti tarvitsematta rasittaa koko yhteiskuntaa yksinoikeusjärjestelmillä. Vuotojen vaikutus voi taaskin olla hieman suurempi, mutta yllä mainittujen keinojen lisäksi näihin voidaan osin varautua sopimussanktioilla. Osassa tapauksia palvelun myynti on lisäksi käypä vaihtoehto ohjelmiston itsensä myynnille.

Mutta entäpä ne hyllyltä saatavat ohjelmapaketit? Pelien tapauksessa trendi on aika selvä: ison rahan tuotannot sidotaan yhä enemmän ja enemmän verkkoon. Massiivisten moninpelien tapauksessa sidonta on luonteva: pelaamiseen tarvitaan hyvin ylläpidetyt palvelimet, joihin pääsystä laskuttamalla pelin kehitystyö rahoitetaan. Malli on hyvin palvelukeskeinen, eikä riipu juurikaan lakisääteisistä yksinoikeuksista.

Yksinpelien tapauksessa sidonta muuttuu keinotekoiseksi, mutta silti lopulta teoriassa tehokkaaksi. Toistaiseksi tuottajat ovat soveltaneet lähinnä erilaisia DRM-järjestelmiä vaihtelevalla menestyksellä. Moni peli on saanut runsaasti risuja kehnosti toimivista ja pelaamista estävistä virityksistä, jotka on lopulta helppo murtaa. Toisaalta innovatiivisesti palveluakin DRM:n lisäksi tarjoava Steam näyttäisi porskuttavan hyvin.

Tulevaisuudessa näkisin yksinpelienkin siirtävän varsinaista toiminnallisuuttaan verkkoon pelivalmistajan palvelimille. Pelkän DRM:n voi aina murtaa, mutta kokonaisten pelin osien uudelleentoteuttaminen onkin jo potentiaalisesti kertaluokkia hankalampaa. Kehityskulku ei toki ole pelkästään positiivinen: käytettävyys pakostakin kärsii, ja avoimuuskin lähinnä vähenee entisestään. Vaakakupissa kuitenkin painaa enemmän, ettei peliä sinänsä rehdisti palveluna myyvän bisneksen tarvitse lytätä kansalaisoikeuksia olennaisena osana toimintaansa. Lisäksi trendi tuntuu olevan aika väistämätön: valmistajilla ei yksinkertaisesti ole luottamusta tekijänoikeusjärjestelmän toimintaan – ja syystäkin.

Mitä tulee pienemmän rahan indie-tuotantoon, näiden kustannukset on mahdollista kattaa ihan vain kunniajärjestelmällä — joka on käytännössä tilanne nytkin! Hyvät pelit hyvällä markkinoinnilla voivat kerätä kohtuullisesti rahaa lyhyessäkin ajassa. Esimerkiksi The Humble Indie Bundle-kampanja keräsi tekijöille ja valikoiduille hyväntekeväisyysjärjestöille yli miljoonan parissa viikossa, eivätkä pelit edes olleet enää uusinta uutta.

Mutta entäpä hyllyjen hyötyohjelmat? Peruskäyttäjän varusohjelmistotarpeen voi jo nykyisellään täyttää lähes kokonaan vapailla (ja epävapailla mutta ilmaisilla) ohjelmistoilla, joten suljettujen ja maksullisten vaihtoehtojen melko pieni tuotannonala ei ole yhteiskunnallisesti järin tarpeellinen. Vapaiden ohjelmistojen kiihtyvälle kehitykselle tekijänoikeudet eivät taas ole kovin oleellisia. Ns. copyleft-ohjelmistot toki käyttävät hyväkseen tekijänoikeuslakia varmistaakseen johdannaisteostenkin vapauden, mutta moni vapaa projekti pärjää varsin hyvin muutenkin. Muutosten suljettuna pitäminen on usein jo käytännön syistä huono idea, ja onpa hyvä mainekin kehittäjäpiireissä eduksi.

Jäljelle jäävät lähinnä ammattilaisohjelmistot erikoistuneisiin tarpeisiin, joita ei vapailla ohjelmilla saada riittävän hyvin tyydytettyä kovin lähitulevaisuudessa. Niiltä osin kuin näitä ei helposti muuta palvelupohjaisiksi, Piraattipuolueen 5-10 vuoden kaupallisen yksinoikeuden malli kattaisi nykymuotoisen teollisuuden tarpeet varsin hyvin. Kokonaistehokkuuden kannalta parempi ratkaisu saattaisi silti olla jopa strategisten alojen vapaiden ohjelmistojen kehittäminen tai ostaminen julkisen sektorin taholta. Tämä kun vähentäisi ohjelmistoalalla yleistä pyörien uudelleenkeksimistä, yhteensopivuusongelmia sekä niistä johtuvia usein tarkoituksellisia markkinahäiriöitä. Lisäksi vapaiden ohjelmistojen saatavuus helpottaisi kilpailua niitä käyttävillä aloilla.

Tekijänoikeudet etenkään nykylaajuudessaan eivät siis ole erityisen tärkeitä ohjelmistotuotannolle. Toki moni tämänkin alan tekijä on yksinoikeuksiinsa kiintynyt, vaikka lobbaus- ja ajojahtimääristä päätellen selvästi mediapuolta vähemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tekijänoikeusjärjestelmän rapistuminen uhkaisi osaavan ohjelmoijan leipäpuuta tai ohjelmistotuotannon tulevaisuutta.

Piraattiradio, episode 24: German Young Pirates

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tämä Piraattiradion jakso on englanniksi. This episode of Piraattiradio is in English.

A delegation of the of the Pirate Youth of Finland is visiting a summer camp arranged by the German young pirates Junge Piraten. Joonas Mäkinen interviews Junge Piraten’s President Heiko Herberg and General Secretary of Lower Saxony Tina König.

The camp’s full of pirates, so stay tuned for more broadcasts!

You can download the 19 minutes long discussion in ogg or mp3 format. There’s also an HTML5 player below that works in modern browsers.

Piraattiradio, jakso 23: Sananvapaus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti, puolueen tiedottaja Janne Paalijärvi, Uudenmaan piraattien puheenjohtaja Oskar Elmgren ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen keskustelevat sananvapaudesta. Käsittelyssä on muun muassa paljon kohuttu piraattien mainoslehtisten jakelutapaus Espoon Haukilahden uimarannalla.

Voit ladata 35-minuuttisen keskustelun ogg– tai mp3-muodossa tai kuunnella sen alla olevalla HTML5-soittimella, joka näkyy ja toimii moderneilla selaimilla (ei Internet Explorer).

Vertaisoppia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kolumni on julkaistu Purjeen numerossa 4/2010

Opetusministeriön osin rahoittamassa uudessa tekijänoikeuskampanjassa kysytään:  ”– – käytkö 
itse töissä ihan vaan tekemisen ilosta?” Kampanjassa muistutetaan siitä, että Katri Helenan musiikista ja James Bond -elokuvasta pitää maksaa, vaikka ne ovat kätevästi kopioitavissa netistä.

Sitä ei sanota suoraan, mutta kampanja herättää miettimään, tekevätkö elokuvan ja musiikin konkarit työtään vain rahasta. Motivaation opiskeluun tai työhön ei pitäisi olla pelkkä raha. Ennen kaikkea: tasa-arvoisen mahdollisuuden opiskeluun ja työhön ei pidä olla rahasta kiinni.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus löytää oppia kaikista kiinnostavista asioista niin paljon, että 
edes muutamaa taitoa hyödyntämällä syntyy tuloja. Taloudellista turvaa riittää jonkin alan 
ammattilaisille nykypäivänä vain hetken. Usein on opeteltava lisää, jotta työ pysyy mielekkäänä ja tuottavana.

Seitsemän miljardia ihmistä planeetallamme puskee kehitystä eteenpäin hillittömällä vauhdilla. Tästä ei tule ahdistua vaan riemuita. Jokaiselle pitää sallia mahdollisuus oppimiseen, luovuuteen ja luovaan yrittämiseen.  Mistä tietää, mistä tulee suurta ja tärkeää maailmalle? Luovuus 
ei ole suurten asioiden luomista tyhjästä vaan pienten asioiden rohkeaa yhdistelyä.

Suomi on ollut harvinaisen edistyksellinen maa, jossa jokaiselle kansalaiselle varallisuudesta 
riippumatta on pyritty tarjoamaan ilmainen koulutus. Tietokoneet ja internet ovat käteviä ja
 halpoja oppimisen välineitä. Siksi kansainvälisen sivistyksen laajentaminen vaatisi nyt kannustusta helposti kopioitavan ja muokattavan sisällön hyödyntämiseen opetuksessa.

On ehkä mahdotonta vetää rajaa viihteen ja asiasisällön välille. Luvatta kopioidun kappaleen
 sanoituksen muistaminen saattoi tuoda jollekin nuorelle ratkaisevan pisteen tämän kevään ylioppilaskirjoituksissa. Ehkä korkeampi arvosana joudutti hänen pääsyänsä johonkin oppilaitokseen.

Toisella puolen maailmaa joku voi katsoa YouTubeen luvattomasti lisätyn Katri Helenan esityksen ja syttyä suomen opiskeluun. YouTube ei kärsi käyttäjiensä tekijänoikeusrikkomuksista, mutta jokainen katselu kannustaa siellä jatkuvaan jakamiseen.

Kaikilla ihmisillä on opetettavaa toisille.  Päästetään kaikki oppi nettiin, jotta taiteelle ja 
tieteelle voisi kehittyä yllättäviä muotoja.

Lataa Purjeen neljäs numero kesää piristämään

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kesän paahtavat helteet eivät ole kukistaneet luovia piraattejamme, ja vuoden neljäs Purje on nyt saatavilla. Sen voi ladata pdf-muodossa tai lukea selainlehtenä.

Tällä kertaa käsittelemme muun muassa ensi kevään eduskuntavaaleja, arvostelemme Wired-lehden päätoimittajan Chris Andersonin kirjan Ilmainen – Radikaalin hinnan tulevaisuus sekä esittelemme kuukauden piraattina puolueen toisen varapuheenjohtajan Petri Laguksen.

Purje etsii myös vahvistuksia toimitustiimiin. Jos olet tyylitajuinen ideanikkari, halukas kokeilemaan uutistoimittajan uraa tai olet muuten vain innokas, ilmoittaudu irkissä kanavalla #purje @ PirateNet tai laita sähköpostia osoitteeseen purje@piraattipuolue.fi. Ei maakrapuja.

Sananvapauden käyttäminen on uskaliasta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kaikki eivät ymmärrä vapaan kansalaiskeskustelun arvoa. Tämän osoitti isku Helsinki Pride -tapahtumaan. Kokoontumisvapauden harjoittaminen voi olla Suomessakin terveydelle vaarallista, mikä on erittäin huolestuttavaa.

Huolestuttavaa oli myös se, että Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten johtohenkilöt ryhtyivät puolustelemaan iskun tekijöitä arvokonservatiivista äänestäjäkuntaansa miellyttääkseen. Europarlamentaarikko Timo Soinin (ps) mielestä väkivaltarikolliset ovat ”samassa sarjassa” kuin ”puoluekokouksia häiriköivät Greenpeacen porukat” (HS 9.7.). Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) katsoo, että isku oli ”vastareaktio poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle”. Viestintäpäällikkö Asmo Maanselän (kd) mielestä Pride-kulkue oli ”provokaatio”, johon osallistujat suorastaan kerjäsivät turpaansa. ”Marginaalin — pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan”, kuului hänen näkemyksensä. Ei sananvapautta vähemmistöille, siis?

Eivätpä tosin liberaalimmatkaan sammakoitta selvinneet. Kansanedustaja Ville Niinistö (vihr) ilmeisesti pitää syypäänä iskuun liiallista sananvapautta. Hänen mielestään ”ääriliikkeillä on enemmän edellytyksiä syntyä”, kun julkinen keskustelu on muuttunut vähemmistöjen kannalta kielteisemmäksi (HS 9.7.). Kannattaako hän ratkaisukeinoksi julkisen keskustelun tiukempaa rajoittamista?

Kovin harvassa tuntuvat olevan ne, joiden mielestä sananvapaus kuuluu kaikille, myös vastapuolelle. Piraattipuolue kannattaa sananvapautta kaikille.

Piraatitkin joutuivat juuri toteamaan, että sananvapauden rajat tulevat äkkiä vastaan. Puolueaktiivimme olivat jakamassa lehtisiä espoolaisella uimarannalla, kun ensin rantavahdit ja sitten poliisit hätyyttelivät heidät pois (HS, Vartti, Kansan Uutiset). Poliisi vetosi järjestyslain pykälään, joka kieltää yleisen järjestyksen häiritsemisen ”metelöimällä tai muulla vastaavalla tavalla”.

Aktiivimme eivät pyrkineet häiritsemään ketään, joten syytös tuntuu loukkaavalta. Lisäksi lain valmistelutekstissä todetaan: ”Metelöinnin kieltämisellä ei muutenkaan ole tarkoitus kaventaa sananvapautta eikä puuttua mielipiteen ilmaisemisen normaaleihin muotoihin.”

Poliittisten lehtisten jakaminen on epäilemättä normaali mielipiteen ilmaisemisen muoto, ja sitä saa harrastaa yleisellä paikalla, jollainen yleinen uimarantakin on. Uimaranta ei tässä luokittelussa eroa mistä tahansa kadunkulmasta.

Varmasti lehtisten jako yleisellä paikalla häiritsee aina muutamaa ihmistä, oli kyse mistä yleisestä paikasta tahansa. Paljon enemmän häiriötä aiheuttavat kuitenkin esimerkiksi mielenosoitukset, jotka tukkivat teitä ja aiheuttavat meteliä. Tällainen toiminta yleisillä paikoilla on kuitenkin lain mukaan sallittua, koska elämme vapaassa maassa. Tätä vapautta on nyt loukattu.

Ps. Ranskassa burka-kielto on valitettavasti menossa läpi. On väärin kieltää tietyt vaatteet lailla. Jos joku pakottaa toisen pukeutumaan tietyllä tavalla, siihen voidaan puuttua tavanomaisella lainsäädännöllä.

Pps. Eduskunnan toinen varapuhemies Tarja Filatov kommentoi lehtistenjakotapausta blogissaan.

Pps. Kansanedustaja Hanna-Leena Hemmingin (kok) mielestä banderollin esitteleminen puoluekokouksessa on ”vähintään vastaava” kuin väkivaltainen hyökkäys kymmenien ihmisten terveyttä vastaan.

Piraattiradio, jakso 22: Hämeen piraatit

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kesä jatkuu, ja piraattien paikallistoiminta vain lisääntyy. Tällä kertaa käymme Lahdessa, jossa tutustumme Hämeen piraatteihin. Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkisen haastateltavana ovat Hämeen vaalipiiripiiriyhdistyksen puheenjohtaja Juho Rutila, varapuheenjohtaja Ilari Mäkimattila ja hallituksen jäsen Harry Storbacka.

Voit ladata yhdeksän minuutin keskustelun ogg– tai mp3-muodossa tai kuunnella sen alla olevalla HTML5-soittimella, joka näkyy ja ja toimii uusilla selainohjelmilla (ei Internet Explorer).

Piraattiradio, jakso 21: Piraatit ja kesä

Julkaistu , kirjoittanut
1

Piraatitkin nauttivat kesästä, mutta tulevien kuukausien aikana täytyy tehdä paljon vaalityötä, eikä täydelliseen laiskotteluun ole varaa. Eräs hyvä tapa viettää aurinkoista kesäpäivää on lähteä piraattien kanssa ulos kaduille keskustelemaan ihmisten kanssa ja jakamaan piraattitietoutta. Piraattipuolueen hallituksen varajäsen Aino Partonen, Piraattinuorten pääsihteeri Tero Keinänen ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen tapasivat Jyväskylässä mainoslehtisten jakelun merkeissä.

Voit ladata 18-minuuttisen Piraattiradion jakson ogg– tai mp3-muodossa tai kuunnella sen alla olevalla HTML5-selaimella, joka näkyy ja toimii uusilla internetselaimilla.

Oikeusvaltion rapauttamisesta rahan takia

Julkaistu , kirjoittanut
4

Mediateollisuuden ajamia oikeusmurhia ja kansalaisoikeuksien kavennuksia puolustetaan usein toteamalla, että muuten kukaan ei maksaisi mistään bittimuodossa saatavasta mitään, ja koko alalta tekijöineen lähtisi leipäpuu alta.

Vahvassa muodossaan väite on toki absurdi. Nykytilanteen tunnustaminen laillistamalla (Piraattipuolueen mallin tapauksessa konservatiivisesti epäkaupallinen) tiedostonjakaminen ei juurikaan sitä muuttaisi. Nytkin piraatit — jotka siis eivät lähtökohtaisesti anna nykyisen korruptiolain haitata toimiaan — ovat parhaita kulttuurituotteiden asiakkaita. Jotta asia olisi päivänselvä, ihmiset todetusti maksavat jopa laillisesti ilmaiseksi saatavilla olevan materiaalin tuottajille.

Voitaisiin toki vängätä, olisivatko mediateollisuuden tulot suuremmat (vai pienemmät) ilman tiedostonjakoa. Tällainen keskustelu on kuitenkin lähinnä akateemista. Minkään alan tulot eivät pysy ikuisuuksia samana muuttuvassa ympäristössä. Tiedostonjako taas on tullut jäädäkseen, eikä sitä voida kitkeä millään muulla kuin Orwellin visioihin yltävällä tai ne ylittävällä poliisivaltiolla. Siksipä mediateollisuus toki onkin innokkaasti, osin jo onnistuneestikin, järjestämässä meille esimerkiksi seuraavanlaisia herkkuja:

  • Rangaistuksenomaiset, syntipukkeja taloudellisesti rampauttavat ”hyvitykset” uhrittomista rikkeistä
  • Samaisista rikkeistä myös Suomessa jo perusoikeudeksikin tunnustetun nettiyhteyden katkaisu, täten eristäen uhrit sosiaalisesta piiristään ja tietoyhteiskunnan palveluista — huolimatta myös siitä, että yhteyden katkaisu on usein oikeusvaltiolle vieras kollektiivinen rangaistus kaikille saman talouden asukkaille
  • Syyttömyysolettaman rapauttaminen yhdistettäessä esimerkiksi IP-osoite henkilöön perusteettomalla varmuudella.
  • Riippumattomien tutkijoiden ja tuomioistuimien poistaminen mediateollisuuden pelottelukirjekampanjoiden tieltä
  • Sananvapausrajoitukset koskien esimerkiksi niinkin kamalaa teknistä tietotaitoa kuin DVD-levyjen sisällön saattamista katselukelpoiseksi
  • Viestin välittäjän vastuuvapauden rapauttaminen niin verkkopalveluiden kuin jopa pelkän tietoliikenneyhteyden tarjoajankin osalta
  • Laittomasti levitettävään tietoon viittaamisenkin sanktiointi
  • Laajamittainen kansalaisten keskinäisen kommunikaation valvonta, mieluiten toki suoraan velvoittaen yhteydentarjojat tähän

Näitä toimia ei yksinkertaisesti voi puolustaa ”no mutta kun muuten media-ala ei tienaisi yhtä paljon rahaa kuin ennen”-argumentilla vastustamatta samalla koko oikeusvaltion ideaa. Argumentti edustaa täysin edesvastuutonta ja häikäilemätöntä ajatusmallia, jossa koko yhteiskuntamme peruspilarit ovat rapautettavissa yhden, viime kädessä epäoleellisen teollisuudenalan voittojen maksimoimiseksi. Vaikka oletettaisiinkin, että koko ala olisi tuhon partaalla ilman perusoikeuksien systemaattista tuhoamista, ainoa eettisesti puolustettavissa oleva ratkaisu sen työntekijöiltä olisi vaihtaa alaa, ei osallistua tuhoamiseen.

Todellisuudessa vaihtoehdot eivät onneksi ole näin mustavalkoisia. Niiden alan työläisten, jotka eivät halua osallistua oikeusvaltion tuhoamiseen, kannattaisi kuitenkin julkisesti irtisanoutua teollisuutensa lobbauksesta, ja painostaa alan edustusjärjestöjä kestävämpään kehitykseen. Muutoin ”edustajanne” likaavat kyllä mielellään kätenne puolestanne.

PS: Koska tekijänoikeuden suhde ohjelmistoteollisuuteen eroaa havaittavasti mediateollisuuden tapauksesta, käsittelen ko. aihetta erikseen tulevassa artikkelissa.