Kirjastot ”piraattipalveluiksi”

Kirjoitin jo helmikuussa Helsingin Sanomain yleisönosastolle, että mielestäni oikea suunta kirjastojen kehittämiselle tietoyhteiskunnassa olisi niiden valjastaminen kirjojen sähköisten ilmaiskopioiden jakajiksi. Kirjasto ostaisi kustantajalta lisenssin, jonka myötä se saisi jakaa kirjaa verkossa. Kirjaston verkkosivuista tulisi kansalaisille helppo, luotettava, laillinen ja ilmainen sähkökirjojen latauspaikka.

Pidin 26.5. Tieteellisen kirjastoseuran seminaarissa Helsingissä esitelmän otsikolla ”Tekijänoikeusreformi ja kirjastot tietoyhteiskunnassa”. Vertasin siinä kirjastoja vertaisverkkoihin. Yleisten lainakirjastojen tarkoituksena on ollut tuoda kulttuuri ja tieto kaikkien saataville varallisuudesta riippumatta. Näin tehdessään kirjastot lisäävät hyvinvointia ja tasa-arvoa. Kirjastoissa lainattavissa olevat teokset ovat ikään kuin jokaisen kansalaisen henkilökohtaisen omaisuuden jatke, sillä ne ovat varsin vapaasti käytettävissä. Jokainen suomalainen omistaa kirjahyllyssään olevien teosten lisäksi tavallaan myös kaikki kirjastoissa olevat kirjat. Kuinka rikkaita olemmekaan!

Myös vertaisverkot tuovat kulttuurin kaikkien saataville varallisuudesta riippumatta ja siten lisäävät hyvinvointia ja tasa-arvoa. Vertaisverkoista ladattavissa olevat teokset ovat ikään kuin jokaisen kansalaisen henkilökohtaisen omaisuuden jatke, sillä ne ovat varsin vapaasti käytettävissä. Jokainen vertaisverkkokäyttäjä omistaa kirja-, levy- ja videohyllyissään olevien teosten lisäksi tavallaan myös kaikki vertaisverkoista ladattavissa olevat teokset. Kuinka rikkaita olemmekaan!

Useimpien on varmasti helppo hyväksyä kirjastojen toteuttama ideaali kulttuurin ja tiedon tuomisesta vapaasti saataville ilman, että käyttäjän tarvitsee maksaa siitä suoraan. Vertaisverkot toteuttavat samaa ideaalia, mutta toki hieman eri tavalla. Yhtäläisyyttä on sikäli paljonkin, että sen paremmin vertaisverkoissa kuin kirjastoissakaan ei ole ollut tapana maksaa lataus- tai lainausmääriin perustuvia korvauksia tekijöille. Kirjastoihin tällainen lainausmääriin perustuva korvaus hyväksyttiin Suomessa pitkin hampain EU:n vaatimuksesta muutama vuosi sitten. Toisaalta sekä vertaisverkoissa että kirjastoissa jonkun pitää ensin maksaa teoksesta, jotta sen voisi panna levitykseen tai lainata sitä.

Vertaisverkkojen ja kirjastojen ero on perinteisesti ollut lähinnä siinä, että vertaisverkot ovat villimpiä. Niissä teosten levitystoiminta ei ole sidottua fyysisiin kappaleisiin, ja siksi kyse ei olekaan ollut lainaustoiminnasta, vaan teosten pysyvästä kopioinnista. Lisäksi teosten kopiointi verkossa on selvästi tehokkaampi kopiointitapa kuin mikään aikaisempi. On aivan ymmärrettävää, että tästä ollaan hämmentyneitä. Heikki Poroila esitti vieraskirjoituksessaan Piraattipuolueen blogissa kysymyksen, onko vertaisverkko kirjaston ylivilkas serkkupoika? Sanoisin, että on. Kirjastot ovat julkisina instituutioina paremmin kontrolloitavissa kuin yksittäisten ihmisten harjoittama latailu. Vertaisverkot mielletään ongelmaksi juuri tuon ylivilkkauden takia, ei sen takia, että kulttuurin ja tiedon vapaata saatavuutta ei pidettäisi hyvänä periaatteena.

Yksittäisten ihmisten harrastuspohjalta ylläpitämät vertaisverkot voitaisiin tehdä melko tarpeettomiksi muuttamalla kirjastot laillisiksi teosten latauskeskuksiksi. Tämä ei edellyttäisi lainsäädännön muuttamista, vaan asennemuutosta. Kustantajien sekä levy- ja elokuvayhtiöiden pitäisi muuttaa asenteitaan ja antaa teoksensa kohtuullista korvausta vastaan kirjastojen käyttöön niin, että kirjastot voisivat tarjota niitä ihmisille ilmaiseksi ladattavaksi. Kehitystä voitaisiin helpottaa myös muuttamalla lakia siten, että tekijä ei voisi kieltää teoksensa ottamista kirjastojen käyttöön. Kirjastot joutuisivat maksamaan korvauksen ottaessaan teoksen käyttöönsä, mutta tekijä (kustantaja) ei voisi kieltäytyä siitä, toisin kuin nykyään. Myös latausmääriin perustuvat korvaukset olisivat mahdollisia.

Kirjastojen muuttaminen latauskeskuksiksi olisi vain kirjastojen palvelutason parantamista. Fyysisen teoksen kaikki kappaleet saattavat olla yhtä aikaa lainassa, jolloin muut halukkaat joutuvat odottamaan. Digitaalisessa kopioinnissa tällaista rajoitusta ei olisi. Kirjastojen luonnollinen rooli tietoyhteiskunnassa on olla laillisia ”piraattipalveluita”.

Tekijänoikeusreformi ja kirjastot tietoyhteiskunnassa:
Esitelmä äänitiedostona (ogg, 40 min)
Luentokalvot (pdf)

0 vastausta artikkeliin ”Kirjastot ”piraattipalveluiksi”

  1. Ja lopputulos on, että kuluttajat verojen muodossa maksavat kirjastojen lisensoiman sisällön? Ei kiitos. Odotellaan mieluummin vielä viitisen vuotta, ja markkinatalous tulee pitämään huolen siitä, että vain tuottamisen arvoinen sisältö tulee tuotetuksi, ja loput sisällön ”luojat” hankkiutuvat oikeisiin töihin.

  2. Nimi:
    Tuo on juuri se valitettava lopputulos, johon tällä typerällä piratismin vastaisella taistelulla ollaan päätymässä. Ainakaan poliittiset piraatit eivät kuitenkaan toivo tuottamisen vähenemistä. Jonkun verran suomalaisuutta ainakin omasta mielestäni kannattaa maailmalle tuottaa, vaikka sitten verovaroin. Koko YLE:n toimintahan perustuu jo nyt käytännössä veroihin ja se on aika suuri suomalainen tuottaja. Toinen jo nykyinen vero on hyvitysmaksut ja kolmas jo nykyisetkin kirjastot. Näihin lisäksi on sitten kaiken maailman tukiaisia ja palkintoja.

  3. Nimi: Ja lopputulos on, että kuluttajat verojen muodossa maksavat kirjastojen lisensoiman sisällön? Ei kiitos. Odotellaan mieluummin vielä viitisen vuotta, ja markkinatalous tulee pitämään huolen siitä, että vain tuottamisen arvoinen sisältö tulee tuotetuksi, ja loput sisällön “luojat” hankkiutuvat oikeisiin töihin.

    Vaikka olenkin nimimerkki ”Nimen” kanssa täysin eri mieltä siitä, millainen tulevaisuus on toivottava, niin olen kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ajatus kirjastojen lisensseistä on perverssi.

    Siinä nimittäin ohitetaan tyystin eräs koko kirjastolaitoksen perusajatuksista. Kirjasto on sivistyksen kehto. Sen tehtävänä ei ole tarjota julkaisupäivänä 100000 kappaletta Ilkka Remeksen kuuminta jännäriä, vaikka kysyntää voisikin olla. Jos kirjastolaitoksen aineistomäärärahat käytettäisiin ”kulutuskysynnän” kautta syntyvien latausten maksamiseen, olisi lopputulos aika lohduton. Laajalle sivistyskäsitykselle ainakin voitaisiin heittää hyvästit.

  4. Nykyään kirjastot maksavat korvauksia lainausmäärän mukaan. Ilmeisesti näin ei mielestäsi pitäisi toimia?

    En nyt oikein ymmärrä mistä tuo kritiikki tuli. Ensisijainen pointtinihan oli että kirjastot maksavat könttäsumman, jonka perusteella kirjan saa pistää ladattavaksi. En tiedä, miten tämä malli ohjaisi kirjastojen toimintaa jotenkin huonompaan suuntaan yhtään sen enempää kuin nykyinenkään malli.

    Eivätkä tietääkseni kirjastot myöskään ole yhtäkkiä muuttuneet mitenkään huonoon suuntaan, vaikka tuo lainausmääriin perustuva korvaus on ollut voimassa jo monta vuotta. Olisin ajatellut, että lainausmääriin perustuva korvaus olisi mielestäsi reilu tapa.

    Lisäys: Toki hyvin suuret latausmäärät merkitsisivät sitä, että teoksen hankkii kirjastosta useampi kuin mitä kirjastolla on mahdollista tarjota fyysisiä kirjoja lainattavaksi. Riippuu kuitenkin sopimusjärjestelyistä, millainen rahallinen vaikutus tällä olisi. Eikä kirjaston ole pakko ottaa niitä Remeksiä kokoelmiinsa.

  5. Ahto:

    Kritiikki tulee tästä: jos kirjastoista saa jatkossa ladata ilmaiseksi haluamansa teokset (oli se sitten kirjoja, musiikkia, elokuvia tai mikä tahansa yhdistelmä näitä), myös kaikki jo olemassa olevat iTunesin ynnä muiden räpellysten asiakkaat siirtyisivät kirjaston asiakkaiksi. Tämä olisi ehdottomasti askel väärään suuntaan, kun pikemminkin pitäisi kannustaa digitaalisen median verkkomyynnin kehitystä.

    Markkinatalous on paljon tehokkaampi ja puolueettomampi tapa träkätä mistä teoksista ihmiset haluavat nautiskella, kuin mikään kirjaston latausmääriin perustuva hyvitysjärjestelmä.

  6. Miellän kirjastot tulevaisuudessa informaation ja tiedon keskuksiksi joissa tietoa jaettaisiin niitä haluaville. Toki näillä on myös rooli hömpän tarjoamisessa mutta en haluaisi näiden ottavan mitään lisenssi/lataus/luku mallia käyttöön näistä lukuhetkistä.

    Tämä vain olisi rahan siirtämistä kuluttajilta *sto järjestöjen kautta satunnaisille taiteilijoille ja sitäkin suuremmalle osalle tuottajia. Mitä nämä ’järjestöt’ osaavat hyvin tehdä. Korruptio kun jyllää tässä hyvä veli maassa

  7. Nyt osoitatte kritiikkinne lainausmääriin perustuviin korvauksiin, joka ei ole minun keksintöni, vaan EU:ssa hyväksytty malli. Sitä säädettäessä on varmaan mietitty laajasti yhteiskunnallisia vaikutuksia.

    Voi olla, että digitaalisen median verkkomyynnin rakenteessa tapahtuisi jonkinlaisia muutoksia. Kirjanvuokraustoimintaa ei suomessa juuri harrasteta, syy lienee kirjastojen. Kyse on loppujenlopuksi erilaisten vaikutusten arvioinnista ja punninnasta.

  8. Jos ehdottamani systeemi johtaisi siihen, että kulttuuria ja tietoa olisi huomattavan paljon paremmin saatavilla kuin nyt, ilman että tästä koituisi valtavia lisäkustannuksia julkiselle sektorille, ja ilman että uusien teosten määrä vähenisi, eipä paljoa kiinnosta jos joku iTunes siitä vähän kärsii.

  9. Kirjastojen aineistoja on hyvä saada digitalisoitua ja jakelua parannettua. On kuitenkin täysin turhaa lähteä jakelemaan rajoittamattomasti mitä tahansa ja kuitata lasku veron maksajilla. (Piraattit hämmentävän hanakasti kannattavat verojen lisäämistä.)

    Jos kirjastoiden maksamat maksimitaksat määritellään – kohtalaisen pieniksi – ja TO-omistajille annetaan mahdollisuus pitäytyä lisenssoinnista tietyn aikaa julkaisusta, homma on ok. Missään nimessä kirjasto ei saa toimia iTunesina.

  10. Ahto: Nykyään kirjastot maksavat korvauksia lainausmäärän mukaan. Ilmeisesti näin ei mielestäsi pitäisi toimia?

    Selvittäisitkö hiukan käsitteitä. Väitätkö että kirjastot käyttävät aineistomäärärahansa korvauksiin, joita ne maksavat lainausmäärän mukaan? Sellaisen kuvan tuosta lauseesta helposti saa. Näinhän ei kuitenkaan ole asian laita.

    Aineistoon yleiset kirjastot käyttivät vuonna 2009 39,64 miljoonaa Euroa, joista kirjojen hankintakuluja oli 25 miljoonaa euroa.

    Kirjastokorvauksista ilmeisesti osa jaetaan lainausmäärän mukaan, mutta osa jaetaan yhä mm. taiteenkeskustoimikunnan kautta harkinnanvaraisina apurahoina.

    Lisäksi lainausmääriä mukaileva korvaus ei koske tieteellisiä kirjastoja, vaan vain yleisiä.

    (Olen yrittänyt selvittää näiden rahojen suhdetta toisiinsa, mutta en ole vielä löytänyt tarkkaa tietoa. Lähetin tiedustelun mm. kirjastot.fi -palveluun. Jahka saan sieltä vastauksen, palaan astialle. Jos tiedät tarkemmin, valaise minua. Kommentistasi sai joka tapauksessa mielestäni virheellisen käsityksen kokonaiskuvasta.)

  11. Sain ”Kysy kirjastonhoitajalta” -palvelusta seuraavan vastauksen:

    Vastaus:

    Kirjastoapuraha on todellakin sama kuin ns. kirjastokorvaus. Apurahaa myönnetään vain hakemusten perusteella eikä se ole missään suhteessa lainausmääriin tai kirjastojen aineistomäärärahohin.

    Taiteen keskustoimikunnan sivuilla sanotaan mm. seuraavaa:
    http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/

    ”Apurahat myönnetään kirjailijoille ja kääntäjille luovaan kirjalliseen työhön. Apurahat ovat harkinnanvaraisia.
    Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunta jakaa vuosittain apurahoja ja avustuksia kirjailijoille ja kääntäjil-le. Niitä myönnetään sekä kaunokirjallisuuteen että tietokirjallisuuteen kuuluvien teosten tekijöille ja kääntäjille, jotka asuvat tai ovat asuneet pysyvästi Suomessa ja joiden kirjallinen työ rikastuttaa kulttuurielämää Suomessa.”

    Apurahat on siis tarkoitettu kirjailijoiden ja kääntäjien luovaan työskentelyyn, avustuksia myönnetään taloudellisin tai sosiaalisin perustein. Yksittäisten apurahojen suuruus vaihtelee 500 eurosta 14 500 euroon.
    29.04.2010 Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunta on myöntänyt 2 890 662 euroa kirjasto-apurahoina ja -avustuksina yhteensä 932 kirjailijalle ja kääntäjälle.
    Vuoden 2010 apurahat ja avustukset jakautuivat seuraavasti:
    apurahoina luovaa kirjallista työtä suorittaville kirjailijoille
    – kaunokirjallisuus 2 076 000 euroa
    – tietokirjallisuus 227 062 euroa
    apurahoina kääntäjille
    – kaunokirjallisuus 438 000 euroa
    – tietokirjallisuus 60 700 euroa
    avustuksina ahtaissa taloudellisissa oloissa eläville iäkkäille kirjailijoille ja kääntäjille
    – kaunokirjallisuus 66 000 euroa
    – tietokirjallisuus 1 000 euroa
    avustuksina sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella
    – kaunokirjallisuus 21 200 euroa
    – tietokirjallisuus 700 euroa
    Lisäksi 27.05.2010 Taiteen keskustoimikunnan kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden kirjastoapurahajaosto on myön-tänyt 50 000 euroa kirjastoapurahoja vuodelle 2010.

    Eli mitä rahoja tarkoitit tuossa ylempänä, jotka jaetaan lainausmäärien mukaan?

  12. Kirjastokorvaus on ollut jo iät ja ajat, ja se ei ole varsinainen tekijänoikeuskorvaus. EU:n vaatimuksesta hiljattain tuli kuitenkin myös lainausmäärään perustuva varsinain tekijänoikeuskorvaus.

    Ks. http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/lehti/uutiset?modeyksi=yksi&teksti_id=16049 ja http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/jasen/lehtiarkisto?modeyksi=yksi&teksti_id=733

    Tämän suuruus on vuoden 2007 lainausmääriin perustuvilta osin ollut ilmeisesti vain miljoona euroa, ja valtio on sitoutunut maksamaan sen, joten tästä ei tule ylimääräisiä kustannuksia kirjastoille itselleen. Aineiston hankintakuluihin nähden raha on näköjään toistaiseksi varsin pieni.

  13. Tuollainen osuus lainausmäärien mukaan on varmasti oikeutettua ja hyvä idea. Missä EU, siellä ratkaisu.

    Jos kaikki korvaukset perustuisivat käyttömääriin, niin siitä seuraisi se, että tällä hetkellä vahvasti kulttuuripoliittisella ohjauksella päätetyt aineistomäärärahat kuluisivat pääosin suosituimpien teosten hankkimiseen ja näin eräs kirjastojen päätehtävistä; kulttuurin kirjon ylläpito ja esille tuominen hankaloituisi huomattavasti.

  14. En ole esittänytkään, että kaikkien korvausten pitäisi perustua käyttömääriin. Mietitäänpä, jos kirjoituksessani esittämä skenaario toteutuisi. Heitetäänpä nyt päästä, että se vaikka lisäisi ”lainausmääriin” (=kopiointimääriin) perustuvien korvauksen tarpeen 10-kertaiseksi eli 10 miljoonaan euroon vuodessa. Tämä olisi edelleen sellainen summa, jonka valtio varmaankin mukisematta maksaisi, ilman että kirjastoille tulisi lisäkustannuksia. Ajattele, yhdeksän miljoonaa euroa lisää tekijöille, ja samalla huomattava parannus kulttuurin ja tiedon saatavuuteen.

    Toki esittämäni skenaario olisi omiaan johtamaan myös aineiston hankintakustannusten nousuun. Tämähän johtuisi siitä, että oikeudenhaltijat vaatisivat varmaankin aika korkeaa hintaa lisenssistä, joka oikeuttaisi kirjastot tarjoamaan teoksia kopioitavaksi. Lisäksi tulisivat kopiointia varten tarvittavan laitteistoinfrastruktuurin kustannukset. Tämä onkin se syy, miksi kirjoituksessani peräänkuulutankin asennemuutosta, eli että oikeudenhaltijat eivät torpedoisi tämänkaltaista kehitystä vaatimalla ylisuuria lisenssimaksuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*