Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2010

Oikeus, moraali ja kulttuurin tulevaisuus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Korkein oikeus on päättänyt, että joukko nuoria harrastelemassa verkkoliikenteen parissa aiheuttamatta mitään osoitettavissa olevaa haittaa kenellekään on niin paha mörkö, että rangaistuksenomaisesti heidän on maksettava satunnaisille mediateollisuuden edustajille yhteensä satoja tuhansia euroja hyvityksiksikin kutsuttuja suojelurahoja.

Oikeuden mielivaltaista laintulkintaa ja päätöksen seurauksia Suomen tietoyhteiskuntakehitykselle on jo reposteltu Turre Legalin blogissa, oikeusavustajan haastattelussa ja Piraattipuolueen lehdistötiedotteessa. Itse keskitynkin täten enemmän asian moraalisiin aspekteihin ja implikaatioihin kulttuurintuotannon tulevaisuudelle.

Mikään uusi teknologia tähän asti ei ole onnistunut mediateollisuuden jatkuvasta voivottelusta huolimatta tappamaan sitä. Nykyiset jatkuvat oikeusjutut nuoria harrastelijoita vastaan sen sijaan vieraannuttavat asiakaskuntaa eivätkä edistä teollisuudenalan elinkelpoisuutta. Jos teollisuus itse ei kykene muuttumaan nykyisestä esikoisiamme alttarillaan uhrattaviksi vaativasta seitsenpäisestä lohikäärmeestä positiiviseksi yhteiskunnalliseksi voimaksi, on sen kuolema jopa toivottava. Ehkäpä kivulias kulttuurialan uudelleensynty tuhkasta onkin ainoa tie perusoikeuksia kunnioittavaan kulttuurituotantoon.

Jos tähän asti joudutaan kuitenkin menemään, ehtii nykymuotoinen mediateollisuus vielä vetää koko kulttuurituotannon imagoa yhä syvemmälle lokaan mukanaan. Tämä ei ole hyväksi kenellekään, kaikkein vähiten tuottaville taiteentekijöille. Toisin kuin mediamahdit haluaisivat kaikkien uskovan, eivät he saa pohjimmiltaan leipäänsä tekijänoikeuksista, vaan siitä, että ihmiset ovat kuin ovatkin valmiita maksamaan heille palveluistaan. Yleisöään suoraan tai edustajiensa välityksellä lyövä taiteentekijä ei pitkällä tähtäimellä tee itsellensä hyvää.

Alan hallitumman muutoksen, jos se vielä on mahdollista, on selvästi lähdettävä tekijöistä. Jonkin verran tällaista liikehdintää jo onkin, mutta todelliseen rakennemuutokseen on vielä pitkä matka. Peräänkuuluttaisinkin kulttuurintuotantoon osallistuvia tahoja – taiteilijoita, laulajia, näyttelijöitä, ohjaajia, kirjailijoita, säveltäjiä, tuottajia – tuomitsemaan teollisuuden tavallisiin ihmisiin kohdistamat voimatoimet julkisesti. Hiljainen vastustus ei riitä: alan etujärjestöt laajalti tulkitsevat tämän päinvastoin hiljaiseksi hyväksynnäksi propagandassaan, jota poliitikot lusikoivat sellaisenaan innolla. Valitettavasti tässä tapauksessa jos et ole yleisösi tallomista vastaan, sinun katsotaan usein olevan sen puolella.

Kaikilla taiteentekijöillä ei ole käytännön mahdollisuutta tekemiensä sopimusten takia halutessaankaan tuoda ilmi edistyksellisiä mielipiteitään julkaisemalla teoksiaan samantien avoimilla lisensseillä, joten ehkäpä voisi olla hyödyksi luoda jonkinlainen ”sympaattisen taiteilijan teos”-merkki tai -lista. Olisi mukavaa pystyä helposti tunnistamaan tekijät, joita voi tukea rahoittamatta samalla kansalaisoikeuksien vastaista lobbausta, kiristyskirjeiden lähettelyä ja satunnaisten syntipukkien ristiinnaulitsemista oikeudessa.

Nimittäin nykyisellään laiton kopiointi on todellakin myös moraalikysymys: maailman kulttuurillisen rikkauden jakaminen on vain solidaarista, kun taas monen kulttuurituotteen laillisesta ostamisesta jää likainen olo.

Lehdistötiedote: Finreactor-päätös: Suomeen ei synny omaa YouTubea

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Suomalaisen vertaisverkkopalvelu Finreactorin ylläpitoon osallistuneita henkilöitä on tuomittu korkeimmassa oikeudessa pieniin rangaistuksiin, mutta jättikorvauksiin.

Oikeus katsoi, ettei Finreactor-palveluun voida soveltaa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain vastuuvapaussäännöksiä. Päätöksellä saattaa olla arvaamattomia vaikutuksia tietoyhteiskunnan tulevaisuuteen Suomessa.

Finreactor-päätös tarkoittaa mitä todennäköisimmin sitä, ettei Suomeen ole syntymässä YouTuben kaltaista palvelua. Siitä huolimatta, että YouTubea käytetään massiivisesti tekijänoikeudella suojattujen teosten luvattomaan esittämiseen, ja yhtiö tietenkin tietää tämän, amerikkalainen tuomioistuin vapautti eilisessä päätöksessään YouTuben vastuusta. Suomessa korkein oikeus päätyi Finreactorin osalta toiseen tulokseen. YouTube noudattaa alasottoilmoituksia, eli oikeudenhaltijoiden pyyntöjä poistaa luvattomasti saatavilla oleva materiaali. Myös Finreactor noudatti ainoaa saamaansa alasottoilmoitusta.

– Finreactor-tuomio on huolestuttava tulkinta palveluntarjoajien vastuusta palvelun käyttäjien tekemisistä ja on selkeässä ristiriidassa ”viestin välittäjä ei ole vastuussa viestistä” -periaatteen kanssa, sanoo Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Finreactor-tuomio on myös useiden tuomittujen kannalta kohtuuton. Tapauksessa on jo aiemmin tuomittu kymmenien tuhansien korvauksiin ja oikeudenkäyntikuluihin rikoksen tekohetkellä alaikäisiä henkilöitä, joiden osallisuus Finreactor-palvelun ylläpidossa oli erittäin vähäinen. Nyt vähiten osaa ottaneet ja aiemmin avunannosta tekijänoikeusrikkomukseen tuomitut vapautuivat korvauksista. Muiden korvausmäärät kuitenkin nousivat.

– KKO:n tuomion tekee hyvin epäselväksi sen, millaisia palveluja voidaan kehittää ja missä tapauksissa ylläpitäjät ovat vastuussa käyttäjien tekemisistä, Palmulehto jatkaa.

Piraattipuolue vaatii, että teosten jakaminen Internetissä pitää laillistaa.

– Teosten yksityisen käytön ja kopioinnin laillistaminen olisi merkittävin teko kulttuurin ja tiedon saatavuuden parantamisen puolesta sitten julkisten kirjastojen, Palmulehto toteaa.

Helsingin piraattien vuosikokous

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Piraattipuolueella on Helsingissä vaalipiiriyhdistys, joka järjestää paikallistoimintaa yhdessä Piraattinuorten paikallisten aktiivien ja Uudenmaan piiriyhdistyksen kanssa. Piiriyhdistys päättää myös lähes itsenäisesti eduskuntavaalien ehdokasasettelusta alueellaan. Piiriyhdistykseen kannattaa liittyä nyt. Liittyminen onnistuu osoitteessa http://www.olepiraatti.fi.

Piraattipuolue ei jatkossa tiedota piiriyhdistyksen toiminnasta sähköpostitse, joten saadaksesi lisätietoa Helsingin paikallistoiminnasta, on suositeltavaa liittyä piiriyhdistyksen jäseneksi.

Piraattipuolueen Helsingin piiriyhdistys pitää vuosikokouksen keskiviikkona 30.6.2010 klo 17.30 Rikhardinkadun kirjaston kokoushuoneessa, osoitteessa Rikhardinkatu 3, Helsinki. Kokouksessa valitaan muun muassa uusi hallitus.

Piiriyhdistyksen jäsenet käyttävät päätösvaltaa kokouksessa, mutta paikalle saa tulla vaikkei olisikaan jäsen. Jäseneksi ehtii vielä liittyä ennen kokousta, viimeistään keskiviikkona aamupäivällä.

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus haluaa eroon asiakkaista.

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kirjoitus on julkaistu myös Uusi Suomi blogipalvelussa.

Tekijänoikeusjärjestöt vaativat lakiin jälleen kiristyksiä jo ennen kuin edes koko floppia on säädetty. Ministeri Wallin on selkeän yksipuolisella näkemyksellä lähtenyt runnomaan läpi lakiesitystä, joka pilkkaa yksityisyydensuojaa ja on kuitenkin toiminnaltaan täysin tehoton ja vailla tarkoitusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee lakia, joka oikeuttaisi varoituskirjeiden lähettämisen tekijänoikeuksien loukkaamiseen syyllistyville internetoperaattoreiden asiakkaille. Käytännössä tämä siis tarkoittaisi oikeutusta lähettää vähintään joka neljänteen kotiin ilmoituksia luvattoman kopioinnin harrastamisesta.

TTVK ja kumppanit ovat oikeassa todetessaan kyseisen toiminnan merkityksettömyyden. Ilman seuraamuksia sillä ei ole juuri minkäänlaista vaikutusta luvattomaan kopiointiin, vaan se on tekemässä tekijänoikeusjärjestöistä entistä suuremman naurun aiheen. Pahasti metsään TTVK kuitenkin menee ehdotellessaan seuraamuksellisia varoituskirjeitä. Sekä seuraamuksettomissa, että seuraamuksellisissa varoituskirjeissä on samat ongelmat; niitä lähetellään mielivaltaisesti varmistamatta syyllisyyttä, niillä mahdollisesti paljastetaan ulkopuolisille toisen yksityistä liikennettä, yksityisyyden suojan rajat rikotaan törkeästi antamalla yksityiselle taholle poliisia suuremmat valvontaoikeudet, sekä tekijänoikeusjärjestöt vain pönkittävät asemasotaansa tehden kuluttajista vihollisiaan.

Seuraamuksellisilla varoituskirjeillä tarkoitetaan käytännössä kahtaa eri mallia. Toinen tai kolmas varoituskirje johtaisi joko nettiyhteyden määräaikaiseen katkaisemiseen (oletettavasti vuodeksi), tai suurehkoon hyvitysmaksuun (tätä TTVK harrastaa ennestäänkin). En kolua seuraamuksellisten varoitusten ideaa tai seuraamuksia perusteellisesti lävitse, sillä toivon niiden ongelmallisuuden aukeavan jokaiselle muutenkin. Jos ei, niin erillisessä blogauksessa sitten.

Seuraamuksellisien varoituskirjeiden ongelma on seuraamuksettomia vielä laajempi. Minun silmissäni pahimmat ongelmat ovat: Yksityishenkilöille kaadetaan todistustaakka osoittaa syyttömyytensä, heitä rangaistaan kiinnostuksesta ja fanituksesta. Erityisesti seuraamukset kohdistuvat työttömiin, opiskelijoihin ja muihin köyhiin, joilla ei ole varaa ostaa kaikkia rakastamiaan teoksia. Suomessa on nyt EU:n mukaan 900 000 köyhää, näillä menetelmillä köyhyyttä saadaan maksimoitua, onnitteluni.

Miltä kuulostaisi elää tänä päivänä ilman nettiyhteyttä epämääräisten syytösten takia? Etäsairaanhoidon järjestäminen, murtohälyttimet, ruoan kotiinkuljetukset, karttapalvelut, pankkipalvelut ja sadat muut hyvin tärkeät palvelut ovat nykyään keskittyneet ja jopa panostaneet etäpalveluna toimimiseen. Itse olen luonteeltani hieman erakkomainen ja pidän ajatuksesta elää rauhassa ilman Internetiä, mutta käytännössä se olisi kuitenkin mahdottomuus. Siitä on muodostunut lähestulkoon elinehto.

Nettikopiointiin ollaan siis koittamassa puuttua kovalla kädellä, vaikka sillä ei onnistuta lopulta aiheuttamaan muuta, kuin kaikille pahan mielen. Osa kopiointia harrastavista siirtyisivät ensi varoituksen jälkeen käyttämään salattuja yhteyksiä tehdän kiinni jäämisestä mahdotonta, osa lopettaisi lataamisen ja osa alkaisi lataamaan entistä enemmän. Yhteinen piirre kaikille kuitenkin olisi todennäköinen kulttuurituotteiden ostamisen väheneminen. Nykyiselläänhän tutkimusten mukaan nettilataajat ostavat jopa kymmenen kertaa enemmän teoksia kuin lataamista harrastamattomat. Olisivatko nämä kulttuurinystävät muka valmiita jatkamaan samalla tyylillä tietäessään tukevansa inhoamiaan ja heitä vainoavia pääkallonmetsästäjiä?

Minusta on aika hupaisaa ja samalla surullista huomata, kuinka taustalla oleva ”hyvä kyttä, paha kyttä” roolileikki etenee. Tekijänoikeusjärjestöt näyttelevät olevansa asiakkaidensa, tekijöiden puolella, mutta samaan aikaan rahoittavat tekijöiden etua vastaan taistelevan TTVK:n toimintaa. Olisi mukava jos myös tekijänoikeusjärjestöjen palkkaama TTVK ajattelisi joskus asiakkaitaan, tekijöitä, muunakin kuin lypsylehmänä.

Jokaisen kannattaa miettiä hetki, haluammeko poliisia suuremman mahdin valvomaan yksittäisen pienen alan toimeentuloa, joka ei ole edes uhattuna, vai kunnioitammeko meille vaivalla haalittuja perusoikeuksia. Itse henkilökohtaisesti lupaan, että mikäli seuraamukselliset tai seuraamuksettomat uhkauskirjeet runnotaan lakiin, en enää eläessäni osta yhtäkään tekijänoikeusjärjetöihin kuuluvaa musiikkilevyä, elokuvaa tai sarjaa. Lupaan menetyksen olevan moninkertainen verrattuna suomalaisten keskimääräiseen kulutukseen (alle 2 musiikkialbumia vuodessa). Lehdistäkin vain mikäli jokin puolueen tai työn tarve sen vaatii, en itselleni.

Kirjastot ”piraattipalveluiksi”

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kirjoitin jo helmikuussa Helsingin Sanomain yleisönosastolle, että mielestäni oikea suunta kirjastojen kehittämiselle tietoyhteiskunnassa olisi niiden valjastaminen kirjojen sähköisten ilmaiskopioiden jakajiksi. Kirjasto ostaisi kustantajalta lisenssin, jonka myötä se saisi jakaa kirjaa verkossa. Kirjaston verkkosivuista tulisi kansalaisille helppo, luotettava, laillinen ja ilmainen sähkökirjojen latauspaikka.

Pidin 26.5. Tieteellisen kirjastoseuran seminaarissa Helsingissä esitelmän otsikolla ”Tekijänoikeusreformi ja kirjastot tietoyhteiskunnassa”. Vertasin siinä kirjastoja vertaisverkkoihin. Yleisten lainakirjastojen tarkoituksena on ollut tuoda kulttuuri ja tieto kaikkien saataville varallisuudesta riippumatta. Näin tehdessään kirjastot lisäävät hyvinvointia ja tasa-arvoa. Kirjastoissa lainattavissa olevat teokset ovat ikään kuin jokaisen kansalaisen henkilökohtaisen omaisuuden jatke, sillä ne ovat varsin vapaasti käytettävissä. Jokainen suomalainen omistaa kirjahyllyssään olevien teosten lisäksi tavallaan myös kaikki kirjastoissa olevat kirjat. Kuinka rikkaita olemmekaan!

Myös vertaisverkot tuovat kulttuurin kaikkien saataville varallisuudesta riippumatta ja siten lisäävät hyvinvointia ja tasa-arvoa. Vertaisverkoista ladattavissa olevat teokset ovat ikään kuin jokaisen kansalaisen henkilökohtaisen omaisuuden jatke, sillä ne ovat varsin vapaasti käytettävissä. Jokainen vertaisverkkokäyttäjä omistaa kirja-, levy- ja videohyllyissään olevien teosten lisäksi tavallaan myös kaikki vertaisverkoista ladattavissa olevat teokset. Kuinka rikkaita olemmekaan!

Useimpien on varmasti helppo hyväksyä kirjastojen toteuttama ideaali kulttuurin ja tiedon tuomisesta vapaasti saataville ilman, että käyttäjän tarvitsee maksaa siitä suoraan. Vertaisverkot toteuttavat samaa ideaalia, mutta toki hieman eri tavalla. Yhtäläisyyttä on sikäli paljonkin, että sen paremmin vertaisverkoissa kuin kirjastoissakaan ei ole ollut tapana maksaa lataus- tai lainausmääriin perustuvia korvauksia tekijöille. Kirjastoihin tällainen lainausmääriin perustuva korvaus hyväksyttiin Suomessa pitkin hampain EU:n vaatimuksesta muutama vuosi sitten. Toisaalta sekä vertaisverkoissa että kirjastoissa jonkun pitää ensin maksaa teoksesta, jotta sen voisi panna levitykseen tai lainata sitä.

Vertaisverkkojen ja kirjastojen ero on perinteisesti ollut lähinnä siinä, että vertaisverkot ovat villimpiä. Niissä teosten levitystoiminta ei ole sidottua fyysisiin kappaleisiin, ja siksi kyse ei olekaan ollut lainaustoiminnasta, vaan teosten pysyvästä kopioinnista. Lisäksi teosten kopiointi verkossa on selvästi tehokkaampi kopiointitapa kuin mikään aikaisempi. On aivan ymmärrettävää, että tästä ollaan hämmentyneitä. Heikki Poroila esitti vieraskirjoituksessaan Piraattipuolueen blogissa kysymyksen, onko vertaisverkko kirjaston ylivilkas serkkupoika? Sanoisin, että on. Kirjastot ovat julkisina instituutioina paremmin kontrolloitavissa kuin yksittäisten ihmisten harjoittama latailu. Vertaisverkot mielletään ongelmaksi juuri tuon ylivilkkauden takia, ei sen takia, että kulttuurin ja tiedon vapaata saatavuutta ei pidettäisi hyvänä periaatteena.

Yksittäisten ihmisten harrastuspohjalta ylläpitämät vertaisverkot voitaisiin tehdä melko tarpeettomiksi muuttamalla kirjastot laillisiksi teosten latauskeskuksiksi. Tämä ei edellyttäisi lainsäädännön muuttamista, vaan asennemuutosta. Kustantajien sekä levy- ja elokuvayhtiöiden pitäisi muuttaa asenteitaan ja antaa teoksensa kohtuullista korvausta vastaan kirjastojen käyttöön niin, että kirjastot voisivat tarjota niitä ihmisille ilmaiseksi ladattavaksi. Kehitystä voitaisiin helpottaa myös muuttamalla lakia siten, että tekijä ei voisi kieltää teoksensa ottamista kirjastojen käyttöön. Kirjastot joutuisivat maksamaan korvauksen ottaessaan teoksen käyttöönsä, mutta tekijä (kustantaja) ei voisi kieltäytyä siitä, toisin kuin nykyään. Myös latausmääriin perustuvat korvaukset olisivat mahdollisia.

Kirjastojen muuttaminen latauskeskuksiksi olisi vain kirjastojen palvelutason parantamista. Fyysisen teoksen kaikki kappaleet saattavat olla yhtä aikaa lainassa, jolloin muut halukkaat joutuvat odottamaan. Digitaalisessa kopioinnissa tällaista rajoitusta ei olisi. Kirjastojen luonnollinen rooli tietoyhteiskunnassa on olla laillisia ”piraattipalveluita”.

Tekijänoikeusreformi ja kirjastot tietoyhteiskunnassa:
Esitelmä äänitiedostona (ogg, 40 min)
Luentokalvot (pdf)

Teosten luominen ja nettilataus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Data on the supply of new works are consistent with our argument that file sharing did not discourage authors and publishers. The publication of new books rose by 66% over the 2002-2007 period. Since 2000, the annual release of new music albums has more than doubled, and worldwide feature film production is up by more than 30% since 2003. At the same time, empirical research in file sharing documents that consumer welfare increased substantially due to the new technology. … While file sharing disrupted some traditional business models in the creative industries, foremost in music, in our reading of the evidence there is little to suggest that the new technology has discouraged artistic production. Weaker copyright protection, it seems, has benefited society.
Lähde

Teoston perusväitteen mukaan nettilataaminen heikentää teosten luontia, ja jos sitä ei saada lakkautettua, tulevaisuudessa vain ”amatöörit” julkaisevat huonolaatuisia teoksia. Väitettä ei koskaan ole perusteltu mitenkään, johon syynä saattaa olla se, että empiirinen data sanoo toista. Ylläolevan lainauksen mukaan samaan aikaan kuin nettilataaminen on kasvanut räjähdysmäisesti, teosten tekeminen ei ole edes laskenut, vaan pikemminkin kasvanut.

Tekijänoikeuksien tarkoitus ei ole ollut koskaan taata tekijöille tuloja, vaan kannustaa teosten luomiseen, jonka yhteiskunta maksaa hyväksymällä taloudellisen monopolin kopioiden tuottamiseen ja myyntiin tekijöille. Vaikka todistettaisiin, että nettilataaminen vähentäisi tekijöiden tuloja, se voidaan hyväksyä, kunhan uusia teoksia tehtäisiin entiseen tahtiin. Suomessa ei tosin ole ollut elokuvien tai kirjojen tekeminen taloudellisesti järkevää lähes kenellekkään jo pitkään, vaan tulot ovat olleet valtaosin valtion tukia.

Figure 7 shows spending on CDs, concerts and iPods. The decline in music sales — they fell by 15% from 1997 to 2007 — is the focus of much discussion. However, adding in concerts alone shows the industry has grown by 5% over this period. If we also consider the sale of iPods as a revenue stream, the industry is now 66% larger than in 1997.

On tietenkin selvää, että teknologia saattaa muuttaa bisnesmalleja. Levymyynti on esimerkiksi hieman vähentynyt, mutta sitä on korvattu lisääntyneillä konserteilla. Tuore esimerkki uudesta bisnesmallista on Pioneer One, joka on scifi-sarja jonka lataaminen netistä on täysin laillista, ja se on julkaistu Creative Commons -lisenssillä. Tässä tapauksessa sarjaa rahoitetaan lahjoituksilla.

Teoston väitteet kulttuurin romuttumisesta nettilataamisen myötä on osoitettu vähintäänkin epätodennäköisiksi. Teoksia tehdään enemmän kuin koskaan, Hollywood teki viime vuonna parhaan tuloksensa aikoihin ja tavalliset kansalaiset pystyvät lataamisen ansiosta kuluttamaan paljon enemmän viihdettä kuin koskaan aikaisemmin. Informaation levittämiseen ei tarvitse enää soveltaa vanhanaikaista niukkuuden talousmallia, koska tässä pelissä jokainen voittaa.

Piraatit viihtyivät nakukympissä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Piraattipuolueen kaksipäinen joukkue osallistui 2010 Nakukymppiin. Kansan vaaliliitto oli haastanut kaikki eduskunta-, sekä pienpuolueet mukaan mutta vain heidän sekä piraattien juoksijat olivat uskaltautuneet paikalle.

Piraatit pääsivät maaliin täydet kierrokset juostuina, neljännelle sijalle ylsi joukkueestamme Oskar Elmgren. Kunniakkaasti koko matkan suoritti myös Timi Wahalahti. Vaaliliiton kaksi juoksijaa jaksoivat matkaa noin 1/6 ensimmäisestä kierroksesta ja palasivat sen jälkeen lähtöpaikalle, kuitenkin osallistuttuaan onnistuneesti tapahtumaan.

Piraattitiimiin kuului myös kuvaaja jonka otoksia julkaistaan lisää hiukan myöhemmin.

Tapahtuma oli järjestetty talkoovoimin ja toimi todella mallikkaasti. Järjestäjät olivat iloisia sekä ystävällisiä, katsojat kannustivat kaikkia innokkaasti ja osallistujilla oli hyvä yhteishenki. Suuri kiitos kaikille järjestämiseen osallistuneille, lihasopan keittäjälle sekä etenkin puuhamiehelle joka jaksoi kahdeksatta kertaa organisoida ja tehdä tapahtuman mahdolliseksi. Toivomme että seuraavanakin vuonna tapahtuma saadaan järjestettyä ja että paikalle tulee suurempi edustus piraateista sekä muista puolueista!

Piraatit kiittämässä tapahtuman järjestäjää Aarne Heinoa.

Nakukymppi uutisissa;
Ess.fi ”Nakukymppi lähti juhannusperinteestä”
Mtv3.fi ”Suomen oudot kesätapahtumat osa 2847: Nakukymppi, katso kuvat!”

Piraattipuolue osallistuu nakukymppiin!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Piraattipuolue osallistuu 18.6.2010 klo 19:30 Vesijaon kylässä järjestettävään nakukymppiin näillä näkymin ainakin muutaman hengen ennakkoluulottoman joukkueen voimin. Nakukymppi on verenmaku ei niin suussa -tyylinen naturistimaisessa varustuksessa suoritettava 10 kilometrin liikuntatapahtuma, jossa jo jokainen lähtöviivalle päässyt on ainakin oman itsensä voittaja. Lisäksi tapahtumassa palkitaan 3 nopeinta miestä ja naista.
Osallistumalla piraatit ottavat vastaan Vaaliliitto-ryhmittymän leikkimielisen haasteen, joskaan yllyttäminen Facebook-kannatuksella ei ole tarpeen. Piraatit korottavat panoksia haastamalla mukaan istuvista hallituspuolueista Kokoomuksen. Suomen juoksukuntoisimman miehen puolueryhmittymälle osallistuminen on tietysti helppoa ja voitto helposti saavutettavissa ;)

Nykyisessä maailmassa, jossa yksilön oikeuksia rajoitetaan jatkuvasti, on tärkeää seistä aatteidensa takana. Jos emme aktiivisesti käytä oikeuksiamme, niitä on huomattavasti helpompi viedä meiltä pois ilman keskustelua tai vastarintaa. Vaikka Piraattipuolue ei ota kantaa naturistitoimintaan, koemme hyvin tärkeäksi näin yleisen moralismihysterian aikoina osoittaa, ettei alastomuudessa ole mitään väärää tai paheksuttavaa.

Onko Piraattipuolueessa mitään järkeä?

Julkaistu , kirjoittanut
86

Vaalien lähetessä monet pohtivat, oliko piraattien ylipäänsä järkevää järjestäytyä puolueeksi, ja onko Piraattipuolueella menestymismahdollisuuksia. Miksi Piraattipuolueen agendalla on juuri nämä tietyt asiat? Ovatko ne nyt niin suuria epäkohtia, että niiden vuoksi piti perustaa puolue?

Tuskin kukaan kyselee vaikkapa Effiltä, ovatko kansalaisoikeuskysymykset nyt niin tärkeitä, että piti perustaa kansalaisjärjestö. Piraattipuolueelta tätä kuitenkin kysytään, sillä monet ihmiset mieltävät, että puolueen pitäisi olla laaja yleispuolue. Pohdinta tiivistyy kahteen kysymykseen. Miksi juuri puolue eikä kansalaisjärjestö? Voiko ”fokuspuolue” menestyä?

Onko puoluetoiminta piraattiliikkelle oikea vaikuttamisen muoto?

Piraattipuolueen ajamia asioita voitaisiin ajaa myös pelkkänä puoluepoliittisesti sitoutumattomana kansalaisjärjestönä. Effi ajaakin osittain samoja asioita ansiokkaasti. Piraattipuolueen syntymisen taustalla olikin Piraattiliitto-uutissivusto, jonka ympärille piraattiaktiivit alun perin kerääntyivät. Piraattipuolueen voikin mieltää strategisista syistä puolueeksi muuntautuneeksi kansalaisjärjestöksi.

Strategisia syitä on kaksi:

1) Asiaa yritettiin ensin ajaa ilman puoluetta kansalaisaktivismilla ja Effin kaltaisten järjestöjen kautta, mutta se ei johtanut riittäviin tuloksiin. Päättäjät eivät ottaneet opikseen, joten pitää itse päästä päättämään.

2) Muiden puolueiden on vaikeampi jättää huomioimatta heidän kanssaan äänistä kilpaileva puolue kuin kansalaisjärjestö. Puoluetoiminnan kautta muita puolueita voidaan kansalaisjärjestötoimintaa tehokkaammin painostaa ottamaan kantaa Piraattipuolueen ajamiin asioihin ja muuttaa niiden näkemyksiä.

Onko vain muutamiin kysymyksiin keskittyvän puolueen mahdollista menestyä?

Viime vuosisadan alussa kehittyneet puolueet ajoivat aluksi rajatun kansanryhmän asioita. Vanhimmat puolueet ovat jakautuneet sääty-yhteiskunnan mukaisesti. RKP on ”aatelisto”, kokoomus on ”papisto ja porvaristo”, keskusta on ”talonpojat” ja SDP on ”säätyihin kuulumaton työväenluokka ja köyhälistö”. Kannattajakunnat eivät ole tietenkään nykyään enää näin jyrkästi jakautuneita, mutta sääty-yhteiskunta kummittelee varsin selvästi nykyisen puoluejaon taustalla.

Uudemmat puolueet kuten vihreät ja perussuomalaiset ovat puolestaan rakentaneet kannatuksensa tiettyjen harvojen kysymysten ympärille. Vihreät on keskittynyt ympäristöasioihin ja perussuomalaiset EU- ja maahanmuuttokritiikkiin. Suurin osa puolueista on aloittanut muuna kuin kannattajia joka puolelta haalivana yleispuolueena. Piraattipuolueen keskittyminen rajattuun asialistaan onkin nähtävä varsin luonnollisena.

Piraattipuolue ei niinkään tavoittele ”mahdollisimman paljon valtaa” kuten suuret yleispuolueet. Piraattipuolue tavoittelee ennemminkin ”riittävästi valtaa oikeaan aikaan oikeissa paikoissa”. Jos asiaa miettii tältä kannalta, piraattien valitsemassa toimintatavassa voidaan katsoa piilevän varsin hyviä onnistumismahdollisuuksia.

Piraattipuolueen sivuilta löytyvät myös vastaukset näihin kysymyksiin:
Onko puolue oikea vaikuttamisen muoto?
Onko olemassa yhtään esimerkkiä menestyneestä, ideologisesti rajatusta puolueesta?

Piraattiradio, jakso 20: Uudet tuulet

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Piraattipuolueen ja Piraattinuorten kokousviikonloppuna molemmat saivat uuden hallituksen. Suomalaisen piraattiliikkeen uusista tuulista ovat keskustelemassa Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen, Piraattinuorten tiedottaja Tuomas Salonen, Piraattinuorten hallituksen jäsen Timi Wahalahti, Piraattinuorten pääsihteeri Tero Keinänen ja Piraattipuolueen jäsenasioita hoitava Ari Vaarnas.

16-minuuttisen keskustelun voi ladata ogg– tai mp3-muodossa. Voit myös kuunnella sen alla olevalla HTML5-soittimella, joka toimii uusilla nettiselaimilla (ei Internet Explorer).

Kaikki vanhat jaksot löytyvät Piraattiradion omalta sivulta.