Kuka maksaa kirjailijan palkan?

Haluaisin kertoa teille kirjailijasta nimeltä J. A. Konrath. Hänen oli aluksi vaikea löytää kustantajaa kirjoilleen huippukirjailijoiden ja hänen agenttinsa runsaasta positiivisesta palautteesta huolimatta. Konrath totesi, etteivät kirjat hyödytä ketään vain hänen kiintolevyllään, joten hän julkaisi ne ilmaiseksi kotisivuillaan. Pian hän päätti alkaa myös myydä niitä halvalla Kindle-lukulaitteeseen, jotta hänen teoksensa löytäisivät edes muutamia lukijoita. Hän kohtasi uskomattoman suosion käyttäjien himotessa halpoja kirjoja. Jos halpa kirja onkin huono, ei ostaja menetä juuri mitään, ja parin dollarin ostos on muutenkin varsin helppo päätös. Nyt hän on julkaissut samalla kaavalla useita kirjoja, eikä ole ainoa menestyjä. Karen McQuestion on ollut kirjailija vajaan vuoden, julkaissut kuusi teosta, ja hänen suosionsa on jopa Konrathia suurempi. Elokuvasopimustakin on jo tarjottu kirjan perusteella!

Tämä herra Konrath rikastuu kirjoilla eikä oheistuotteilla tai ”konserteilla”, kuten jotkut ovat ivaillen ehdottaneet. Miten tämä on mahdollista? Hänen kaavansa on varsin yksinkertainen. Hän myy lähinnä sähkökirjoja, joista hän saa jopa 70 % provision. Lisäksi hän myy ne erittäin halvalla, jolloin hän tienaa paremmin 2,99 $ maksavasta sähkökirjasta kuin noin kymmenen kertaa kalliimmasta painetusta versiosta! Lisäksi alhainen hinta auttaa häntä pysymään myyntilistojen kärjessä, mikä taas tuottaa hänelle lisää rahaa. Myydyimpien kirjojen top 100 -listalla hän on vallannut parhaimmillaan jopa 13 paikkaa!

Usein piraateilta kysellään kulttuurialan uusien liiketoimintamallien perään. Nyt minulla on esimerkkinä todellisuudessa toimivaksi todettu malli. Kirjailijat: myykää törkeän halvalla ja myykää törkeän monelle. Antakaa ihmisten päättää ennen ostopäätöksen tekemistä pitävätkö he tuotteistanne. Käyttäkää nykyaikaisia levityskanavia kuten vertaisverkkoja, verkkosivuja ja sähkökirjojen lukulaitteita (kuten Kindle ja Nook). Jos kukaan ei koskaan lue kirjaanne, ei siitä koskaan tule rahaakaan. Jättäkää välikäsiä pois mahdollisimman paljon, sillä asiakas haluaa maksaa tekijälle, ei välikäsille. Hankkikaa kuitenkin ammattilaisen tekemät kannet, sillä kannet vaikuttavat kirjan myyntiin uskomattoman paljon. Itse tekstin täytyy tietenkin olla laadukasta.

En usko painettujen kirjojen täydelliseen katoamiseen, sillä monet suosivat niitä eri syistä. Sähkökirjojen suosio tulee kuitenkin nousemaan sitä mukaa, kun parempia ja halvempia lukulaitteita tulee markkinoille. Konrathin esimerkin levitessä voi hyvinkin uskoa kirjailijan alkavan saada parempia ehtoja kustantajalta ja epäilemättä tämä tapa iskee myös kustannusalaan. Kuitenkin tämänkaltainen toiminta aiheuttaa suurta hyötyä kirjallisuudelle taiteena, kulttuurina ja kirjailijan elinkeinona.

0 vastausta artikkeliin ”Kuka maksaa kirjailijan palkan?

  1. ”Nyt minulla on esimerkkinä todellisuudessa toimivaksi todettu malli. Kirjailijat: myykää törkeän halvalla ja myykää törkeän monelle.”

    Malli on itse asiassa aika vanha. Paperikirjojen kohdalla ns. kioskikirjallisuus on iät ajat perustunut samaan periaatteeseen.

    PS. Jos Karen McQuestionin teoksesta tehdään elokuva, maksaako elokuvayhtiä Karen McQuestille elokuvaoikeuksista vai ”piratisoiko” se teoksesta elokuvan? Entä levittääkö elokuvayhtiö elokuvaa ilmaisina ja/tai törkeän halpoina kopioina netin kautta?

  2. Mielestäni kukaan ei pysty tuottamaan kuutta laadukasta kirjaa vuodessa. Tahi äänilevyä, jos tätä vertaa musiikkibisnekseen. Taitaa tosin olla niin, että suurelle yleisölle menee vaatimattomampikin laatu läpi, joten ehkä kommenttini ei ole osuva.

  3. HT:

    Tuostahan on usein puhuttu. Korkean laadun tekeminen esimerkiksi musiikkipuolella maksaa. Kuitenkin valtaosalle riittää ihan perus mp3. Ei sieltä nappikuulokkeista kuitenkaan täydellistä ääntä tule. Kysymys kuuluukin: onko kaikille artisteille korkean laadun (esim. studiotason) tekeminen bisnesmielessä järkevää?

  4. Mietin kyllä enemmän ”musiikillista laatua”, jota tietysti on mahdoton sen kummemmin määrittää. Kuuntelemani musiikin takana on niin paljon ajatusta, että sen tuottaminen yksinkertaisesti vie aikaa. Tätä ei voi tehostaa juuri ollenkaan teknologiallakaan. Toisin sanoen olen hieman huolissani tietynlaisen musiikin puolesta, koska jo levy/vuosi on erittäin nopea tahti.

  5. Tämä on esimerkki lataa ilmaiseksi + heitä tippiä jos tykkäät -liiketoiminta mallista. En tiedä miten hyvin tolla elää. Pitääkö kirjailijat pakottaa tohon malliin?

  6. Markon antamaan linkkiin viitaten.

    Nyt on kulunut 3 päivää Konrathin ilmaisjakotestistä ja myynti on yli tuplaantunut ja lahjoituksia tullut reilusti. Puhuvat tuloina 700% noususta…

    Varmastihan tässä on paljon sitä, että tämä on harvinainen tempaus ja sitä halutaan tukea, eikä ole tietenkään erityisen pitävä tieteellisenä testinä, mutta ei tämä viittaa ainakaan siihen suuntaan etteikö kukaan haluaisi maksaa vaikka on ilmainen teos jaettavissa vierellä…

    Testin tulos onkin se, että ilmaisjakelu ei haittaa Konrathin myyntiä.

  7. Zumppi:

    Ei ole. Tässä on mallina myy halvalla, myy monelle käyttäen hyviä kanavia, tuota laadukasta jälkeä, jne… On varaa myydä halvemmalla kun levitetään digitaalisesti ja jätetään pois välikäsi. Konrath vain sattuu jakamaan samalla ilmaiseksi tavaraa ja silti myy varsin hyvin. Muuta tekemistä ei liiketoimintamallin kanssa ole tuolla ilmaisuudella tässä kuin että se ei ensinkään ole haitannut hommaa, ja tämä on saanut epäilemättä mukavasti lukijoita sillä.

  8. ”Kirjailijat: myykää törkeän halvalla ja myykää törkeän monelle. Antakaa ihmisten päättää ennen ostopäätöksen tekemistä pitävätkö he tuotteistanne. Käyttäkää nykyaikaisia levityskanavia kuten vertaisverkkoja, verkkosivuja ja sähkökirjojen lukulaitteita (kuten Kindle ja Nook). Jos kukaan ei koskaan lue kirjaanne, ei siitä koskaan tule rahaakaan. Jättäkää välikäsiä pois mahdollisimman paljon, sillä asiakas haluaa maksaa tekijälle, ei välikäsille. Hankkikaa kuitenkin ammattilaisen tekemät kannet, sillä kannet vaikuttavat kirjan myyntiin uskomattoman paljon. Itse tekstin täytyy tietenkin olla laadukasta.”

    Tälläkin hetkellä on ihan mahdollista tehdä omakustanteita. Suurin osa kirjailijoista ei kuitenkaan halua ryhtyä siihen mm. siksi, ettei siihen ole aikaa eikä resursseja. Vaikka kirjailijat ovatkin useimmiten kiinnostuneita kirjojensa markkinoinnista sinänsä, ei heiltä voi automaattisesti odottaa taitoa suunnitella ja toteuttaa markkinointia. Erilaisten levityskanavien etsiminen veisi aikaa. Kaikki eivät todellakaan ole mitään nettiguruja tai tietotekniikan ammattilaisia – kaikilla ei edes ole nettiä – eli kirjailija ei välttämättä osaisi käyttää ehdottamianne julkaisuväyliä. Kirjailijan työ on kirjoittaa kirjoja, eli pakko ei ole puuhailla netissä.

    Eikä kaikkien kirjojen kohdeyleisöä edes voi tavoittaa vertaisverkkojen tai yleensä internetin kautta. Eivätkä kaikki ehdi ja jaksa kahlata miljoonaa netissä tyrkyllä olevaa tekstiä löytääkseen yhden hyvän. Tuntuu vähän siltä, että tietotekniikan ja internetin maailmaan kadonneet piraatit unohtavat nyt sen, että elämää ja ihmisiä on netin ulkopuolellakin.

    Kirjoja ei myöskään tehdä niin, että teksti vaan kirjoitetaan ja sitten kustantaja alkaa vetää välistä. Usein kirjailijoille – sekä lopulta heidän kirjoilleen – on erittäin tärkeää saada hyvä kustannustoimittaja. Moni kirja olisi paljon huonompi ilman tätäkin välikättä. Kaikilla ei ole kotona ateljeekriitikkoa, joka kommentoisi tekstejä ja auttaisi ilmaiseksi. Eikä kaikilla olisi varaa maksaa kuvittajalle kansien tekemisestä (ai niin, mutta sekin on luovaa työtä, joten kai kuvittajatkin pakotettaisiin pian työskentelemään ilmaiseksi, vai?).

    Omakustanteet eivät muuten keiku myyntilistojen kärjessä, joten mitenkähän mahtaa olla – haluavatko lukijat sittenkään automaattisesti suosia sitä, joka on halvempaa ja jonka tuotto menee suoraan tekijälle?

    Eli yhteenvetona: kirjailijat tarvitsevat kustantamoa hoitamaan sellaiset työt, joita eivät osaa tai ehdi tehdä taiteellisen työnsä (sekä mahdollisen leipätyönsä) ohessa.

    Eivät nuo teidän ideanne kirjojen vaihtoehtoisista levityskanavista ole sinänsä huonoja, mutta ne toimisivat lähinnä joidenkin yksittäisten kirjailijoiden ja yksittäisten teosten kohdalla. Koko kirjallisuuden kenttään niitä ei voi yleistää.

  9. ”Omakustanteet eivät muuten keiku myyntilistojen kärjessä, joten mitenkähän mahtaa olla – haluavatko lukijat sittenkään automaattisesti suosia sitä, joka on halvempaa ja jonka tuotto menee suoraan tekijälle?”

    No, Kindlellä omakustanteet kilpailee aika kivasti huippunimien kanssa. Siis, kun käytetään hyvää kanavaa ja halpaa hintaa, lukijat voivat hyvinkin haluta… Tavallisissa kirjoissa on ongelmana paljolti se, että niiden tekeminen maksaa aika paljon.

    ”Eivät nuo teidän ideanne kirjojen vaihtoehtoisista levityskanavista ole sinänsä huonoja, mutta ne toimisivat lähinnä joidenkin yksittäisten kirjailijoiden ja yksittäisten teosten kohdalla. Koko kirjallisuuden kenttään niitä ei voi yleistää.”

    Siinä vaiheessa kun Kindlen tapaiset laitteet leviävät kunnolla, niillä tavoittaa lukijoita varsin hyvin. Siinä samalla kirjojen kopiointi lähtee myös nousuun. Mikäli halutaan kilpailla piratismin kanssa, kuten musiikkiteollisuus Spotifyn ja iTunesin avulla, ei ole montaa parempaa tapaa kuin halpa hinta ja pätevät levityskanavat. Tähän mennessä piratismi ei ole kaatanut teollisuuksia, mutta hintojen ja saatavuuden parantuessa, myös nekin, jotka eivät tavallisesti ostaisi, vaan lataavat, saattaisivat intoutua ostamaan.

    ”Eikä kaikilla olisi varaa maksaa kuvittajalle kansien tekemisestä (ai niin, mutta sekin on luovaa työtä, joten kai kuvittajatkin pakotettaisiin pian työskentelemään ilmaiseksi, vai?).”

    Konrath maksaa kansistaan 300$ kappale. Kyllä sen verran saa kuka tahansa säästettyä jos on aikaa kirjokakin kirjoitella. Jos kirja menestyy, voi tuotoilla maksaa seuraavankin, ja jos taas ei, voi miettiä onko ongelma itse kirjassa ja kannattaako vaihtaa alaa tai treenata vähän lisää.

    Kirjailijan homma on vähän niin kuin yrittäjänkin, tai sitten palkkatyöläisen. Jos omakustantaa ja maksaa itse kustannustoimituksen ja kannen ja on valmis käyttämään aikaansa myös muihin asioihin, saa myös menestyessään isommat tuotot. Jos käyttää kustantajaa riskien minimointiin, saa varautua siihen että joutuu hylätyksi kymmeniä kertoja ja saa huonot sopimusehdot.

    ”Eivät nuo teidän ideanne kirjojen vaihtoehtoisista levityskanavista ole sinänsä huonoja, mutta ne toimisivat lähinnä joidenkin yksittäisten kirjailijoiden ja yksittäisten teosten kohdalla. Koko kirjallisuuden kenttään niitä ei voi yleistää.”

    Niin, siis… Kirjoitushan on minun, ja se on vieraskirjoitus vaikkei sitä missään mainitakaan. Siis en ole PP:n jäsen tai mitään. Homma toimii Konrathilla, Karenilla, ja monilla muillakin. Ei ole varsinaista syytä miksei se toimisi varsin laajasti jos uskaltaa vain lähteä kokeilemaan.

  10. ”Konrath maksaa kansistaan 300$ kappale. Kyllä sen verran saa kuka tahansa säästettyä jos on aikaa kirjokakin kirjoitella.”

    Ei ole, välttämättä. Kirjoitinkin jo kustantamon roolista, miksi se on monelle kirjailijalle tärkeä jne. Suurin osa kirjailijoista haluaa keskittyä luovaan kirjoittamiseen, ei markkinointiin tai edes kansikuvista huolehtimiseen.

    ”Jos kirja menestyy, voi tuotoilla maksaa seuraavankin, ja jos taas ei, voi miettiä onko ongelma itse kirjassa ja kannattaako vaihtaa alaa tai treenata vähän lisää.”

    Oletko sitä mieltä, että kirjan hyvyys mitataan siinä, kuinka paljon se tuottaa? On olemassa myös aika paljon pienen kohdeyleisön kirjallisuutta, esim. runot. Ja toisaalta lastenkirjoja luetaan paljon, mutta lastenkirjoja kirjoittamalla ei normaalisti todellakaan elätä itseään. Mikäli vain ”tuottavia” kirjoja kirjoittavat kirjailijat voisivat jatkossa julkaista, vääristyisi kirjallisuuden kenttä kyllä aika pahasti, eikä palvelisi edes lukevaa yleisöä. Suurin osa hakee ison osan lukemistaan kirjoista kirjastosta, ja näin saa ollakin.

    ”Kirjailijan homma on vähän niin kuin yrittäjänkin, tai sitten palkkatyöläisen.”

    Ei ole. Kärjistetysti voisi sanoa, että yrittäjä koettaa vastata kysyntään (tuottaa sitä, mistä halutaan maksaa) ja palkkatyöläinen taas tekee, mitä pomo häneltä tilaa. Taiteilijoiden työtä ei voi määritellä näin.

    ”Jos omakustantaa ja maksaa itse kustannustoimituksen ja kannen ja on valmis käyttämään aikaansa myös muihin asioihin, saa myös menestyessään isommat tuotot. Jos käyttää kustantajaa riskien minimointiin, saa varautua siihen että joutuu hylätyksi kymmeniä kertoja ja saa huonot sopimusehdot.”

    Periaatteessa asia on näin, ja kirjailijatkin tietävät sen. Silti suurimmalle osalle (lähes kaikille) on parempi vaihtoehto tehdä yhteistyötä kustantamon kanssa. Eri asia on sitten se, kuinka hyvin tämä yhteistyö toimii. Kirjailijan kannalta parempi olisikin mieluummin parantaa vaikkapa kustannussopimusten sisältöä tai kirjojen toimittamista jne.

    “Niin, siis… Kirjoitushan on minun, ja se on vieraskirjoitus vaikkei sitä missään mainitakaan. Siis en ole PP:n jäsen tai mitään. Homma toimii Konrathilla, Karenilla, ja monilla muillakin. Ei ole varsinaista syytä miksei se toimisi varsin laajasti jos uskaltaa vain lähteä kokeilemaan.”

    OK, kiitos selvennyksestä. Niin, voisihan se toimia. Aika monella vain ei ole varaa tai taitoja kokeilla, mm. syistä joita luettelin.

  11. ”Oletko sitä mieltä, että kirjan hyvyys mitataan siinä, kuinka paljon se tuottaa? On olemassa myös aika paljon pienen kohdeyleisön kirjallisuutta, esim. runot. Ja toisaalta lastenkirjoja luetaan paljon, mutta lastenkirjoja kirjoittamalla ei normaalisti todellakaan elätä itseään. Mikäli vain “tuottavia” kirjoja kirjoittavat kirjailijat voisivat jatkossa julkaista, vääristyisi kirjallisuuden kenttä kyllä aika pahasti, eikä palvelisi edes lukevaa yleisöä. Suurin osa hakee ison osan lukemistaan kirjoista kirjastosta, ja näin saa ollakin.”

    Eikö tässä ollutkaan kyse siitä miten tekijän pitää tienata elantonsa ja sitä rataa? Suomessa jaellaan kaikenlaisia apurahoja, silloin kannattaa hakea niitä jos tekee taidetta josta tietää ettei ole kannattavaa. Silloin tosin kannattaisi myös jakaa ilmaiseksi, tai ainakin halvalla sitä taidetta, jotta mahdollisimman moni pääsisi siihen käsiksi. Siis jos kerta ei kuitenkaan kiinnosta se tuotto siinä, vaan lukijoiden määrä ja silleen. Konrath ja muut kirjailijat tuolla ovat kuitenkin sitä mieltä, että heidän työnsä on tehdä kirjoja, joista saa rahaa. He kun itse elättävät itsensä, ja siltä näkökannalta katsoin. Tottakai on ihan hyvä että valtio avustaa niche-jutuissa.

    ”Ei ole. Kärjistetysti voisi sanoa, että yrittäjä koettaa vastata kysyntään (tuottaa sitä, mistä halutaan maksaa) ja palkkatyöläinen taas tekee, mitä pomo häneltä tilaa. Taiteilijoiden työtä ei voi määritellä näin.”

    Niin, siis… Jos kirjailija haluaa ansaita leipänsä kirjoittamalla, tämän kannattaisi tehdä sellaista mistä halutaan maksaa. Muuten elää apurahoilla lopun ikäänsä, jos sellaista saa. Ei kenelläkään ole velvollisuutta elättää sellaista, joka tekee mitä lystää ja odottaa että kaadetaan rahaa syliin. Tykkäisin kyllä sellaisesta ideasta, että olisi tiettyjä yhteishyväaloja, joita valtio avustaisi, kuten avoimen lähdekoodin koodaus…

    ”Periaatteessa asia on näin, ja kirjailijatkin tietävät sen. Silti suurimmalle osalle (lähes kaikille) on parempi vaihtoehto tehdä yhteistyötä kustantamon kanssa. Eri asia on sitten se, kuinka hyvin tämä yhteistyö toimii. Kirjailijan kannalta parempi olisikin mieluummin parantaa vaikkapa kustannussopimusten sisältöä tai kirjojen toimittamista jne.”

    Mitä useampi tekee Konrathit, eli käyttää muita kanavia, sitä isompi hätä kustantajille tulee ja sitä paremmat ehdot niiltä voi ehkä sitten pyytää. Ei ne huvikseen anna parempia ehtoja, ja tiedän kyllä itsekin että eivät ne erityisen hyvin tienaa itsekään hommassa, olenhan ollut töissä eräässä kustantamossa. Tottakai joillekin on parempi tehdä kustantamon kanssa yhteistyötä. On kuitenkin kestävämpää, että kirjailija hommaa kokemusta näistä muistakin asioista ja pystyy niitä tekemään. Jos kirjaa on oikeasti tarkoitus myydä, on mahdollista ottaa vaikka lainaa ja maksaa sillä kustannustoimitus ja kansi. Jos tarkoitus on ”vain” tehdä taidetta, kannattaa jaella työtä ilmaiseksi jotta se saavuttaisi mahdollisimman suuren yleisön.

    Eräs mahdollisuus tuollaiseen taiteiluun on tietysti http://www.kickstarter.com tai http://www.indiegogo.com, jotka ovat tarkoitettu itsenäisten taiteilijoiden rahoittamiseen. Teet sinne projektin, jossa kerrot mitä teet ja paljonko tarvitset rahaa. Laitat sinne eri suuruisia lahjoituksia, ja lupaat jotain kivaa näistä vastineeksi, kuten nimmarilla varustetun kultakirjaillun erityiskappaleen tai jotain. Periaatteessa siis myyt kirjaa etukäteen. Nuo ovat rahoittaneet jo vaikka kuinka paljon leffoja, kirjoja, performansseja, keksintöjä ja vaikka mitä. Indiegogo tosin sopii suomalaiseen projektiin, koska Kickstarterissa voi projektin aloittaa vain amerikkalainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*