Olen piraatti, koska…

Piraattipuolueen kaksi vuotta toiminut hallitus vaihtuu tämän lauantain aikana. Toimin, vaihtelevalla menestyksellä, hallituksen tiedottajana tuon kaksivuotisajan aikana. Pidän Piraattipuolueen asiaa edelleen tärkeänä ja olen asettumassa ehdolle ensi vuoden eduskuntavaaleihin, mutta en ole jatkamassa puoluehallituksessa. Tämä johtuu osittain siitä, että uskon pystyväni tekemään puolueen eteen aivan yhtä paljon ilman virallista vastuutehtävääkin. Osittain se johtuu myös siitä, että haluan pitää puoluetoiminnasta pientä taukoa saattaakseni opiskeluni kunnolla loppuun.

On oikeastaan sattumaa, että tulin kirjoittaneeksi allaolevan tekstin juuri nyt. Kuten edellinenkin päivitykseni, se syntyi spontaanina reaktiona erääseen foorumikeskusteluun. Piraattipuolueen ensimmäisen hallituskauden loppu on kuitenkin hyvä tilaisuus käydä läpi se, mikä tarkkaan ottaen on saanut minut mukaan puolueen toimintaan ja pitää minua siinä kiinni edelleen, vaikken hallitustehtäviin jääkään.

——

Miksi minä koen Piraattipuolueen asian tärkeäksi? Koska vihaan kaikkia kulttuurintuottajia ja koen heidän riistävän minua? En. Koska minulla on jakautunut persoonallisuus ja haluan sabotoida oman urahaaveeni elämisestä kirjailijana jonain päivänä? En. Koska haluan puukottaa selkään kaikkia niitä tekijöitä, jotka ovat antaneet minulle jotain arvokasta? En.

Minä kutsun itseäni piraatiksi, koska olen varttunut ympäristössä jossa olen päässyt omin silmin näkemään sen rikkauden jonka kulttuurin vapaa käyttö mahdollistaa. Olen lukenut satoja sivuja japanilaisen pelifirman luomusta syventävää ja rikastuttavaa fanifiktiota. Olen nähnyt vapaiden ohjelmistojen liikkeen nousun ja sen, miten mahdollisuus rakentaa ohjelmia yhteisöllisesti tuottaa parempaa jälkeä kuin suljettu koodi. Olen nähnyt miten vapaus on rikastuttanut kulttuurikenttää myös kaupallisella puolella, Open Game Licensen ja Cthulhu-mythoksen kaltaisissa tapauksissa joissa monet eri tekijät ovat voineet kantaa oman kortensa kekoon pelin tai jaetun maailman laajentamiseksi ja syventämiseksi. Olen nähnyt miten useat eri tekijät ovat luoneet teoksiinsa yhteyksiä kristittyyn mytologiaan ja tehneet niistä merkityksellisiä tavalla johon itsenäinen teos ei mitenkään pystyisi, ja olen jälkikäteen lukenut Henry Jenkinsin kirjoituksia siitä miten mikä tahansa teos voi saada ainutlaatuista syvyyttä kun se sijoitetaan laajempaan kontekstiin.

Olen nähnyt lukuisia epävirallisia lisäyksiä olemassaoleviin maailmoihin. Jotkut niistä ovat olleet surkeita. Joidenkin kohdalla on ollut silkka vääryys, ettei niitä ole voinut helposti julkaista kaupallisesti, koska ne olisivat todellakin ansainneet sen. Jotkut ovat olleet uskollisia alkuperäisteosten hengelle, jotkut ovat kääntäneet alkuperäisten perusoletukset kokonaan ympäri ja hetkellisesti nyrjäyttäneet aivoni. Jokainen niistä, joita olen lukenut muutamaa riviä enemmän tai katsonut muutamaa minuuttia pidempään, on antanut minulle uusia näkökulmia alkuperäisteokseen. Olen kuunnellut remiksejä ja mash-upeja. Olen lukenut kirjoja jotka olivat silkkoja mestariteoksia, jotka jättivät janoamaan lisää, joiden jäljiltä jäi halu vain käyttää loppuelämänsä niiden maailmaan uppoutuneena. Ennen kuin tiesin fanifiktiosta, jouduin lukuisia kertoja pettymään, koska alkuperäiset kirjoittajat eivät olleet tehneet niille jatko-osia tai olleet halukkaita myöntämään sellaiseen lupaa, vaikka joku olisikin rohjennut kysyä. Kuultuani fanifiktiosta jouduin lukuisia kertoja harmittelemaan sitä, etteivät sen parhaat kirjoittajat pysty elättämään itseään sillä ja tuomaan teoksiaan myös laajempaan tietoisuuteen virallisen julkaisun myötä.

Olen metsästänyt verkosta skanneja kirjoista joiden painos oli loppunut. Olen esiteininä raahannut lähikirjastostani kotiin kerralla muovikassillisen kirjoja, kerta toisensa jälkeen peräkkäin. Olen teininä löytänyt verkon kautta valtaisan määrän audiovisuaalista tai audiomuodossa olevaa kulttuuria johon minulla ei olisi ollut mahdollisuutta päästä käsiksi muuten. Olen lukenut ulkomaisia sanomalehtiä ja saanut aiemmin mahdottoman tilaisuuden oppia asioita maailmanpolitiikasta. Yliopisto-opiskelijana olen saanut pääsyn maksullisiin tutkimustietokantoihin ja voinut oppia psykologiaa, taloustiedettä ja tietojenkäsittelytiedettä suoraan alkuperäisartikkeleista käsin. Kiitos sen, olen voinut kirjoittaa yhden kirjan enemmän kuin mihin olisin muuten pystynyt ja tehdä toisesta kirjastani huomattavasti paremman kuin mitä se muuten olisi ollut. Olen kokenut vääryytenä sen, ettei kaikilla ole pääsyä samoihin tietokantoihin. Olen päässyt tuntemaan miten kulttuurin vapaa saatavuus on tehnyt minusta itsestänikin paremman kirjoittajan, ja olen lukenut haastattelun jossa yhdysvaltalaisen menestysyhtyeen jäsen kertoo tulleensa niin hyväksi kuin on kiitos aktiivisen nuoruudessaan harrastamansa verkkolataamisen. Olen lukenut keski-ikäisten musiikkiharrastajien anekdootteja, joissa he kertovat kohdanneensa nykyteinejä jotka ovat ehtineet kerätä lähes yhtä monipuolisen tietämyksen tietystä musiikkikulttuurista kuin vanhemmat harrastajat koko elämässään. Olen lukenut ja kuullut siitä, miten Japanissa kukoistavan doujinshi-kulttuurin koetaan yleisesti vahvistavan ja parantavan myös kaupallista kulttuuria.

Olen nähnyt, miten mahdollisuus jakaa ja vapaasti käyttää kulttuuria ja tietoa on ollut hyödyksi niin kulttuurille ja tieteelle kuin harrastajillekin, kerta toisensa jälkeen ja jokaisella kerralla, jolloin se vain on ollut mahdollista. Olen elänyt sen kanssa niin pitkään ja törmännyt siihen eri muodoissa niin monta kertaa, että koen sen itsestäänselvyytenä. Minun on vaikea ymmärtää, miten kukaan voi olla näkemättä tätä.

Kiitos kaikille niille, jotka ovat tämän kahden vuoden aikana olleet tukena ja mukana rakentamassa vapaampaa maailmaa.

0 vastausta artikkeliin ”Olen piraatti, koska…

  1. Loistava kirjoitus, kiitos siitä, kiitos ajastasi ja työpanoksestasi, ja onnea opiskeleluihin sekä tulevaisuudessa uusille kirjoille!

  2. Mainio kirjoitus. Mielestäni PP:n pitäisi käyttää tätä itsenäisen teosarvon omaavien johdannaistuotteiden tilannetta yhtenä kärkiasiana, koska siitä näkee suoraan, miten nykyinen TO-lainsäädäntö kuihduttaa kulttuurikenttää. Jos vaikka mielipidepalstoillakin alkaisi näkyä muuta keskustelua kuin sitä iänikuista kissanhännänvetoa siitä, onko kopioiminen varastamista. Tässä asiassa olisi luultavasti mahdollista myös saada pieniä erävoittoja, jos yritetään kääntää lakia vähän kerrallaan parempaan suuntaan sen sijaan, että yltiöoptimistisesti yritettäisiin päästä kertarysäyksellä ideaalitilanteeseen.

  3. Kaj Sotala kirjoitti:
    ”Minä kutsun itseäni piraatiksi, koska olen varttunut ympäristössä jossa olen päässyt omin silmin näkemään sen rikkauden jonka kulttuurin vapaa käyttö mahdollistaa. Olen lukenut satoja sivuja japanilaisen pelifirman luomusta syventävää ja rikastuttavaa fanifiktiota. Olen nähnyt vapaiden ohjelmistojen liikkeen nousun ja sen, miten mahdollisuus rakentaa ohjelmia yhteisöllisesti tuottaa parempaa jälkeä kuin suljettu koodi.” … vuodatus jatkuu…

    Eikö ole hassua, että olet nähnyt kaiken tuo ihanuuden oloissa, joissa tekijänoikeudet ovat voimassa, eikä mikään hypettämäsi asia ole ristiriidassa tekijänoikeuksien kanssa, vaan täysin laillista ja sopusoinnussa nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön kanssa.

    Kysymys kuuluukin: Miksi et tyydy siihen, että saat edelleenkin toimia kuten hyväksi näet? Miksi sinulla on tarve pakottaa kaikki muut toimimaan kuten sinä, ja jakamaan juuri sinun arvosi?

  4. ”Eikö ole hassua, että olet nähnyt kaiken tuo ihanuuden oloissa, joissa tekijänoikeudet ovat voimassa, eikä mikään hypettämäsi asia ole ristiriidassa tekijänoikeuksien kanssa, vaan täysin laillista ja sopusoinnussa nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön kanssa.”

    Et tainnut lukea kunnolla. Hän puhuu fanfiktiosta ja animekulttuurista, remikseistä ja mashupeista, kirjojen skannailuista ja tieteellisten artikkeleiden saatavuuden rajoituksista, ja siitä kuinka niiden laillisessa asemassa on hänen mielestään suuria vääryyksiä. Eli tilanteista joissa varsin moni asia on ristiriidassa tämänhetkisen tekijänoikeuslainsäädännön kanssa.

    ”Kysymys kuuluukin: Miksi et tyydy siihen, että saat edelleenkin toimia kuten hyväksi näet? Miksi sinulla on tarve pakottaa kaikki muut toimimaan kuten sinä, ja jakamaan juuri sinun arvosi?”

    Jos jätetään huomiotta käyttämäsi sanan ”pakottaa” arvolataus, vastaus lienee ”koska hän haluaa muuttaa yhteiskuntaa”. Koska näkee siinä mainittuja ongelmia. Sitähän politiikka on?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*