Petteri Järvinen ulkona tekijänoikeuskeskustelusta

Petteri Järvisen tuoreessa blogikirjoituksessa Helsingin Sanomissa käynnissä olevasta tekijänoikeuskeskustelusta oli muutamia hyviä havaintoja, mutta myös suoria epäloogisuuksia. Järvisen pointti on edelleen, että piraatit sekä ”tekijänoikeuksien puolustajat” edustavat ääripäitä, ja jostain pitäisi löytää se kultainen keskitie. Ongelma on lähinnä siinä, että yksityisyys viestinnässä joko on, tai sitä ei ole ollenkaan. Jos yksityisyys menetetään puoliksi, voidaan sanoa ettei sitä ole enää lainkaan.

Esimerkki yksityisyydensuojasta on hullunkurinen myös toisella tapaa. Järvisen mielestä yksityisyydestä voidaan luopua, jos rikoksia tehdään. Tällä logiikalla voitaisiin asentaa jokaisen kansalaisen kotiin valvontakamera tarkkailemaan esimerkiksi huumeidenkäyttöä, jos valtiossa on pieni vähemmistö rikollisia.

Järvisen ratkaisu on, että tekijä saa päättää mitä julkaisukanavaa ja bisnesmallia hän haluaa käyttää. Tämä on mahdollista jo nyt, joten jää kysymykseksi, mitä muutosta Järvinen hakee kultaisella keskitiellään. Ratkaisu myös sivuuttaa kaikki yksityisyysongelmat, jotka syntyvät tiedostonjakamisen estämisestä, sekä esimerkiksi fanikulttuurin, jota harjoitettaessa rikotaan nykyisellään laajasti tekijänoikeuslakia.

Järvisen mukaan on kohtuutonta, että ”ulkopuoliset piraatit” haluavat ajaa lakimuutosta. Hän tekee ivaa ”kulttuurin edistämisestä”, vaikka on ilmiselvää, että tiedostonjakaminen lisää kulttuurin leviämistä varsinkin köyhän kansanosan piirissä. ”Ulkopuolinen” on myös erikoinen sananvalinta, koska samalla logiikalla vasemmistolaisia voisi kutsua ulkopuolisiksi. Oikeus ajaa muutosta työolosuhteisiin saataisiin ilmeisesti vasta sitten, kun vasemmistolaiset omistaisivat tehtaita.

Blogikirjoituksen lopuksi Järvinen ottaa esille harhaanjohtavan termin ”immateriaalinen omaisuus”. Kyseinen käsite sekoittaa toisiinsa tekijänoikeudet, tavaramerkit ja patentit, eikä siten edistä keskustelua mitenkään. Piraattipuolue kannattaa myös tekijänoikeuksien, tavaramerkkien ja patenttien olemassaoloa sinänsä. Muutosten taustalla onkin halu muokata lainsäädäntö vastaamaan paremmin nykyaikaa.

Keskustelusta on selvästi tulossa pitkä. Toivoa ei lisää se tosiasia, että harva on edes lukenut Piraattipuolueen puolueohjelman, tai tutustunut talousteoreettiseen taustaan nettijakelusta esimerkiksi Against Intellectual Monopoly -kirjan avulla (jonka voi muuten lukea ilmaiseksi).

Keskustelua auttaisi myös taustalla olevien oletusten perusteleminen. On turhauttavaa lukea jokaisesta mielipidekirjoituksesta tosiasiana väite, että nettijakelu lopettaisi tekijöiden tulot, vaikka sitä ei koskaan perustella mitenkään. Empiiriset havainnotkaan eivät tue väitettä.

Kuka maksaa kirjailijan palkan?

Haluaisin kertoa teille kirjailijasta nimeltä J. A. Konrath. Hänen oli aluksi vaikea löytää kustantajaa kirjoilleen huippukirjailijoiden ja hänen agenttinsa runsaasta positiivisesta palautteesta huolimatta. Konrath totesi, etteivät kirjat hyödytä ketään vain hänen kiintolevyllään, joten hän julkaisi ne ilmaiseksi kotisivuillaan. Pian hän päätti alkaa myös myydä niitä halvalla Kindle-lukulaitteeseen, jotta hänen teoksensa löytäisivät edes muutamia lukijoita. Hän kohtasi uskomattoman suosion käyttäjien himotessa halpoja kirjoja. Jos halpa kirja onkin huono, ei ostaja menetä juuri mitään, ja parin dollarin ostos on muutenkin varsin helppo päätös. Nyt hän on julkaissut samalla kaavalla useita kirjoja, eikä ole ainoa menestyjä. Karen McQuestion on ollut kirjailija vajaan vuoden, julkaissut kuusi teosta, ja hänen suosionsa on jopa Konrathia suurempi. Elokuvasopimustakin on jo tarjottu kirjan perusteella!

Tämä herra Konrath rikastuu kirjoilla eikä oheistuotteilla tai ”konserteilla”, kuten jotkut ovat ivaillen ehdottaneet. Miten tämä on mahdollista? Hänen kaavansa on varsin yksinkertainen. Hän myy lähinnä sähkökirjoja, joista hän saa jopa 70 % provision. Lisäksi hän myy ne erittäin halvalla, jolloin hän tienaa paremmin 2,99 $ maksavasta sähkökirjasta kuin noin kymmenen kertaa kalliimmasta painetusta versiosta! Lisäksi alhainen hinta auttaa häntä pysymään myyntilistojen kärjessä, mikä taas tuottaa hänelle lisää rahaa. Myydyimpien kirjojen top 100 -listalla hän on vallannut parhaimmillaan jopa 13 paikkaa!

Usein piraateilta kysellään kulttuurialan uusien liiketoimintamallien perään. Nyt minulla on esimerkkinä todellisuudessa toimivaksi todettu malli. Kirjailijat: myykää törkeän halvalla ja myykää törkeän monelle. Antakaa ihmisten päättää ennen ostopäätöksen tekemistä pitävätkö he tuotteistanne. Käyttäkää nykyaikaisia levityskanavia kuten vertaisverkkoja, verkkosivuja ja sähkökirjojen lukulaitteita (kuten Kindle ja Nook). Jos kukaan ei koskaan lue kirjaanne, ei siitä koskaan tule rahaakaan. Jättäkää välikäsiä pois mahdollisimman paljon, sillä asiakas haluaa maksaa tekijälle, ei välikäsille. Hankkikaa kuitenkin ammattilaisen tekemät kannet, sillä kannet vaikuttavat kirjan myyntiin uskomattoman paljon. Itse tekstin täytyy tietenkin olla laadukasta.

En usko painettujen kirjojen täydelliseen katoamiseen, sillä monet suosivat niitä eri syistä. Sähkökirjojen suosio tulee kuitenkin nousemaan sitä mukaa, kun parempia ja halvempia lukulaitteita tulee markkinoille. Konrathin esimerkin levitessä voi hyvinkin uskoa kirjailijan alkavan saada parempia ehtoja kustantajalta ja epäilemättä tämä tapa iskee myös kustannusalaan. Kuitenkin tämänkaltainen toiminta aiheuttaa suurta hyötyä kirjallisuudelle taiteena, kulttuurina ja kirjailijan elinkeinona.

Vihreä ja punainen tietoyhteiskunta?

Vihreät hyväksyi viikko sitten uuden poliittisen ohjelman ja vasemmistoliitto on julkaissut luonnoksen omaksi tavoiteohjelmakseen, joka hyväksytään muutaman viikon kuluttua. Mitä puolueet sanovat tekijänoikeuksista, kansalaisoikeuksista ja tietoyhteiskunta-asioista ylipäänsä?

Tekijänoikeudet

Tietoyhteiskunta perustuu tiedon tuottamiseen, hyödyntämiseen ja jakamiseen sekä mahdollisuuteen päästä tietoon käsiksi.

Lupaavan kuuloisista lauseista huolimatta vihreiden poliittinen ohjelma ei lupaa juuri mitään konkreettisia parannuksia tekijänoikeusjärjestelmän pahimpiin ongelmakohtiin. Ohjelman mukaan esimerkiksi tekijänoikeuden suoja-aikoja on kohtuullistettava sitomalla ne tekijöiden kuolinajan sijaan teoksen luomishetkeen. Tämä voi kuitenkin aivan hyvin tarkoittaa vaikka sitä, että suoja-aika olisi 100 vuotta teoksen luomisesta, mikä ei olisi olennainen muutos.

Ohjelman mukaan ”tekijöiden, kuluttajien ja välittäjien oikeuksille on löydettävä nykyistä toimivampi tasapaino”. Ohjelma ei kuitenkaan millään tavalla viittaa siihen ongelmaan, että satojen tuhansien suomalaisten päivittäiset kopiointi- ja fanikulttuuriharrastukset ovat laittomia ja kopioijia ahdistellaan kohtuuttomilla korvausvaatimuksilla.

Ohjelmassa korostetaan nimenomaan tekijöiden oikeuksia esimerkiksi suuryrityksiä vastaan. Ohjelmassa ei mainita sitä, miten tekijänoikeuden monopolivoima aiheuttaa jo lähtökohtaisesti haittaa kuluttajille, ja miten nämä ongelmat voitaisiin ratkaista.

Ohjelmassa todetaan, että ”tekijänoikeudet tarvitsevat suojaa myös jatkossa”. Vaikka Piraattipuoluekaan ei kannata tekijänoikeuksista luopumista kokonaan, vihreiden poliittisen ohjelman sanamuodot viittaavat lähinnä siihen, ettei puolueella ole haluja tehdä merkittäviä muutoksia tekijänoikeusjärjestelmään.

Vihreiden poliittisen ohjelman tekijänoikeuksia koskevat kohdat on jätetty sen verran epämääräisiksi, että puolueen piirissä työskentelevällä tekijänoikeustyöryhmällä on vielä liikkumavaraa vetää puolueen kantoja lähemmäksi piraattien ajatusmaailmaa. Työryhmä esittänee tarkemman tekijänoikeuskannanoton puolue-elinten hyväksyttäväksi vielä ennen vaaleja.

Vasemmistoliiton ohjelmaluonnoksessakin keskitytään lähinnä haukkumaan suuryhtiöitä. Puolueen suhtautuminen tekijänoikeuksiin ei käy kovin selväksi ohjelmaluonnoksesta. Toisaalta halutaan ”turvata luovan työn tekijöiden oikeudet omaan työhönsä”. Toisaalta ”tekijänoikeusjärjestelmässä etusijalla pitää olla ihmisten mahdollisuus päästä käsiksi tietoon ja kulttuuriin”. Ilmeisesti ihmisten mahdollisuus päästä vertaisverkkojen kautta käsiksi kulttuuriin ei kuitenkaan kuulu puolueen tavoitteisiin.

Patentit
Myönteistä on se, että vihreiden mielestä ”tietokoneohjelmistojen, geenien tai algoritmien ei pidä olla patentoitavissa”. Yleensä kehitysmaiden ahdinkoon myöntätuntoisesti suhtautuvat vihreät eivät kuitenkaan päätyneet kannattamaan esimerkiksi kehitysmaiden ahdinkoa lisäävien lääke- tai vihreän teknologian patenttien lakkauttamista.

Vasemmistoliiton ohjelmaluonnoksessa vastustetaan niin ikään ohjelmistopatentteja. Sen enempää sanottavaa patenteista puolueella ei ole.

Sananvapaus ja yksityisyys
Vihreät toteavat, että ”sananvapaus ja yksityisyyden suoja on turvattava kaikille myös Internetissä”. Heidän tavoitteensa jäävät kuitenkin tähän yhteen yleisluontoiseen lauseeseen, joten sillä tuskin tulee olemaan vihreiden politiikassa oleellista merkitystä.

Sananvapaus- ja yksityisyyskysymykset eivät ainakaan ole puolueohjelman perusteella vihreille millään tavalla keskeinen asia. Se on kyllä hyvin pääteltävissä vihreiden käytännön politiikasta jo muutenkin. Olivathan vihreät mukana hyväksymässä sormenjälkirekisterin käyttöönottoa viime kesänä ja hiljattain vihreä oikeusministeri Tuija Brax on kunnostautunut vaatimalla sananvapauden rajoittamista.

Ohjelmassa vaaditaan autoliikenteen valtakunnallista valvontaa tienkäyttömaksujen keräämiseksi (eikös meillä ole jo polttoainevero?), mutta vaaditaan samalla sen toteuttamista yksityisyyden turvaavalla tavalla. Mitenköhän sekin mahtaisi onnistua? On melko vaikeaa sovittaa yhteen auton omistajan tunnistamista edellyttävä maksujärjestelmä ja yksityisyyden suoja. Pääkaupunkiseudulle suunnitellun ruuhkamaksujärjestelmän yksityisyysongelmat jätetään ohjelmassa mainitsematta.

Vasemmistoliiton ohjelmaluonnoksessa todetaan, että ”Internetin ja uusien teknologioiden mahdollisuuksia on käytettävä ihmisten vapauksien lisäämiseen, ei kansalaisten kontrollin vahvistamiseen”. Tämä kuulostaa sinänsä hyvältä ja vasemmistoliitto onkin oppositioasemassa ollut vastustamassa niin Lex Nokiaa kuin sormenjälkirekisteriäkin. Tavoitetta ei kuitenkaan sen enempää selkiytetä, eikä ohjelmaluonnoksen perusteella ole mitenkään selvää, että puolue mahdollisesti hallitukseen päästessään jatkaisi yhtä myönteisellä linjalla.

Demokratia ja avoimuus
Ehkä vihreiden poliittisen ohjelman iloisinta antia on selkeä tuki suoremmalle demokratialle kansalais- ja kansanäänestysaloitteiden muodossa ja vaatimus lainvalmistelun avoimuuden parantamisesta.

Tulossa olevaa, demokratiaa halveksuvaa 3 %:n valtakunnallista äänikynnystä ei ohjelmassa mainita. Vihreät tukevat tätä ”puoluekentän pirstaloitumisen estämiseen” ja ”puolueiden nykyisiin voimasuhteisiin puuttumattomuuteen” tarkoitettua hanketta, mutta miksei tukea ilmaista poliittisessa ohjelmassa? Hävettääkö koko asia jo vähän vihreitä itseäänkin?

Vasemmistoliitto ei ole ottamssa kantaa vaaliuudistukseen eikä ylipäänsä demokratian kehittämiseen saati päätöksenteon avoimuuden lisäämiseen.

Tietoyhteiskunta
Vasemmistoliitto on ottanut avoimet ohjelmistot sydämen asiakseen.

Julkisten tietojärjestelmien on rakennuttava avoimien standardien varaan. Viranomaisten kanssa asiointiin tarvittavien ohjelmien tulee olla vapaasti saatavilla. Julkisen sektorin, erityisesti terveydenhuollon ja sosiaalitoimen, kalliit ja keskenään huonosti yhteensopivat järjestelmät on yhtenäistettävä avoimia standardeja ja -ohjelmistoja hyödyntäen. Tietokoneohjelmistojen piilotetut, ja yhteiskunnallisesti huomattavan suuret, lisenssikustannukset on tehtävä julkisella sektorilla näkyviksi.

Lisäksi vasemmistoliitto vaatii aidossa piraattihengessä, että ”julkisin varoin tuetun tutkimuksen ja kehitystyön tulosten tulee olla julkisia”.

Vihreätkään eivät tällä saralla jää huonommiksi. He vaativat, että ”koulujen, kirjastojen, virastojen yms. tietojärjestelmissä on sitouduttava avoimiin standardeihin ja avoimiin rajapintoihin”.

Vihreät haluaa myös saada julkishallinnon tuottamaa tietoa vapaampaan käyttöön:

Kartta-aineistot, säätiedot, tilastot ja vastaava julkisin varoin tuotettu tieto tulee avata julkiseen käyttöön. Julkishallinnon ja julkisomisteisten organisaatioiden tuottamat julkiset tietovarannot tulee saada laadukkaina maksutta saataville verkkoon myös koneluettavassa muodossa.

Yhteenveto
Vasemmistoliiton poliittinen sihteeri Jussi Saramo hehkutti juuri blogissaan vasemmistolaista tietoyhteiskuntapolitiikkaa ja puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki korosti sen merkitystä jo viime syksynä. Näihin ulostuloihin nähden tavoiteohjelmaluonnoksen anti jää valitettavan laihaksi. Prioriteetit taitavat sittenkin olla ihan muissa asioissa? Vihreistäkään ei mitään kunnon tietoyhteiskuntapuoluetta näytä olevan tulossa.

Keskustan valmisteilla olevasta 28-sivuisesta, koko 2010-luvun kattavasta tavoiteohjelmasta ei löydy näistä aiheista mitään. Häpeällistä, että maan suurin puolue ei näe tietoyhteiskunnan tuloa vieläkään.

Piraattipuolueen ajamista asioista lähinnä avointen ohjelmistojen ja rajapintojen ilosanoma on rantautunut selkeästi sekä vihreisiin että vasemmistoliittoon. Näyttääkin siltä, ettei Piraattipuolueen tarvitse aivan vielä lakkauttaa itseään tarpeettomana!

Purjeesta vuoden kolmas numero saatavilla

Purje on elänyt viimeaikoina hiljaiselossa mutta nyt vuoden kolmas Purje on julkaistu. Lehti on tuttuun tapaan saatavilla pdf-tiedostona, sekä hieman myöhemmin julkistettavana selainlehtenä.

Uudessa lehdessä muun muassa käsittelemme ohjelmistopatenttien haitallisia vaikutuksia, esittelemme ruotsalaisen piraattinuoren Victoria Westbergin, ja arvostelemme suomalaisen piraatteja käsittelevän teoksen Jokapiraatinoikeus. Kannattaa muistaa, että lehden kopioiminen, tulostaminen ja jakaminen on sallittua ja erittäin toivottavaa.

Uuden Purjeen julkaisun kanssa samaan aikaan saimme valmiiksi uudet uljaat kotisivumme jotka ovat Purjeen tyyliä mukailevat ja kunnioittavat. Sivulta löytyy aina uusin lehti ja kaikki numerot kattava lehtiarkisto. Uudet sivut palvelevat osoitteessa purje.fi

Hyviä lukuhetkiä Purjeen parissa!

Sourin kannanotto puutteellinen – vastine

Allaoleva vastineeni Katariina Sourin kirjoitukseen ”Piraatit vievät kirjailijoilta toimeentulon” julkaistiin Helsingin Sanomissa 26.5. otsikolla ”Emme aja alas tekijänoikeuslakia”.

Katariina Souri kommentoi Helsingin Sanomissa 16.5. tekijänoikeuskeskustelua ja mm. minun ja Ahto Apajalahden Jokapiraatinoikeus-pamflettia. Olemme tyytyväisiä siihen että olemme saaneet herätettyä keskustelua.

Valitettavasti kirjoituksen perusteella vaikuttaisi, että Souri kommentoi teosta jota ei ole lukenut. Ainoa verkkolataamisen laillistamisen puolesta esitetty perustelu johon hän ottaa kantaa on vapaan jakelun suhde sananvapauteen. Erikoista tämä on siksi, ettei jakamista Jokapiraatinoikeudessa perusteltu sananvapaudella kertaakaan. Sen sijaan perusteluiksi esitettiin mm. lataamisen vähäinen vaikutus myyntiin, vapaasti saatavan kulttuurin hyvinvointia ja taiteen laatua kasvattava vaikutus, sekä lataajien jahtaamisen tuottama uhka oikeusturvalle.

Näistä Souri ottaa vain kantaa verkkolataamisen aiheuttamiin myyntitappioihin. Valitettavasti kannanotto tapahtuu julistamalla yksipuolisesti, että lataaminen tuhoaisi kirjamyynnin. Näin sanoessaan Souri ei mitenkään huomioi lukuisia tilastoja ja tutkimuksia, jotka sanovat täsmälleen vastakkaista. Ainoa ala, jonka myyntitilastoissa on näkynyt vakavaa laskua on levymyynti, ja senkin saralla ollaan nyt Suomessakin pääsemässä pisteeseen, jossa digitaalimyynnin kasvu on kompensoimassa fyysisen myynnin laskun. Muualla maailmassa näin kävi jo aikaa sitten, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa on rikottu myyntiennätyksiä vuosi toisensa jälkeen. Kirjamyynti taas on Suomessakin kasvanut tiedostonjakamisen aikakaudellakin.

Souri kirjoittaa pitkällisesti tekijänpalkkioiden vähentymisen vaikutuksista, muttei huomioi että suomalaiset kirjailijat elävät jo nyt enemmän apurahojen kuin tekijänpalkkioiden varassa. Harhaanjohtava on myös maininta ”tekijänoikeuksien alasajosta”. Tekijänoikeuksien poistamista ei ole vaatinut niin Jokapiraatinoikeus kuin Piraattipuoluekaan. Tavoitteena on aina ollut lakien uudistaminen nykypäivää vastaavaksi, ei suora kumoaminen.

Toivoisimme, että vastustajamme vastaisuudessa perehtyisivät kantoihimme ennen niiden lyttäämistä. Jokapiraatinoikeus on verkosta vapaasti kaikkien luettavissa.

Piratismi tuottaa kansalle yli miljardi euroa voittoa vuodessa

Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien LYHTY on tilannut Taloustutkimukselta Tekijänoikeusbarometrin, josta on uutisoitu laajasti. On puhuttu 355 miljoonan aiheuttamista tappioista, vaikka väite lähestyy asiaa täysin väärästä suunnasta. Tekijänoikeusjärjestelmää tulee aina lähestyä arvioimalla kokonaisvaikutusta kansalle, ei sitä mitkä ovat teoreettiset ”haitat” tietylle teollisuuden alalle. Esimerkiksi kotileivonta aiheuttaa tappioita leipomoille, mutta leivonta pitää ilmiselvästi sallia jokaiselta.

Tutkimuksen mukaan 30% ladatuista tiedostoista ostettaisiin, jos ilmaista vaihtoehtoa ei olisi. Kun tieto yhdistetään ladattujen tiedostojen määrään (joka on muuten aliarvioitu, koska useimmat eivät uskalla tunnustaa rikoksia), lasketaan että kansalaiset ostaisivat 350 miljoonalla eurolla kulttuuria, jos tekijänoikeuslakia noudatettaisiin täydellisesti. Ongelma tässä on se, että kuluttajien ostokset ovat eräänlaista nollasummapeliä. Jos ihmiset ostavat enemmän immateriaalisia tuotteita, niin vastaavasti fyysisten tuotteiden ostaminen heikkenisi. Toisaalta nykyhetkelläkin on tarpeeksi kannustimia luoda viihdettä, joten ylimääräinen raha ei ole tarpeellista viihteen tukemiseen. Tutkimus myös jättää huomioimatta ilmaisen ja laadukkaan viihteen DeviantArtissa, YouTubessa, FanFictionissa, Mikserissä ja vastaavissa sivustoissa.

Parempi olisi tarkastella piratismin aiheuttamaa hyötyä kansalle ja kulttuurille. Ihmiset pääsevät ensinnäkin kokeilemaan kulttuurituotteita ennen ostopäätöstä, joka vahvistaa kilpailua laadun puolesta. Lisäksi tutkimuksenkin mukaan ihmiset eivät ostaisi 70%:ia ladatuista tiedostoista. Piratismin avulla kansa on pystynyt tutustumaan valtavaan määrään kulttuuria, joka ei olisi mahdollista ilman tiedostojenjakelua. Mielestäni kulttuuri on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, johon jokaisella tulee olla oikeus varallisuudesta riippumatta.

Näin tarkasteltuna piratismi aiheuttaakin 1183 miljoonan euron voiton kansalle joka vuosi. Samalla tapaa kirjastot aiheuttavat valtavia voittoja kulttuurille ja kansan elintasolle, eikä kukaan syytä niitä varastamisesta. Kirjastot toki tilittävät maksuja tekijöille, mutta tutkimusten mukaan piraatit ovat viihdeteollisuuden parhaita asiakkaita.

Piraattipuolue sai uuden hallituksen ja virallisen vaaliohjelmansa

Piraattipuolueen kevätkokous päättyi hetki sitten, kokouksen kestettyä tauot mukaanlukien noin kahdeksan tuntia. Pieniä teknisiä vaikeuksia lukuunottamatta kokous sujui hienosti.

Tekniset vaikeudet keskittyivät puhtaasti sähköisiin palveluihin: etäosallistumeen ja ääntenlaskuun. Freedom Zone ystävällisesti sponsoroi puolueelle palvelimen konferenssiohjelmiston ajamiseen, joka kuitenkin jouduttiin viime hetkellä vaihtamaan toiseen. Kyse oli käyttöliittymän huonosta soveltuvuudesta tekstikeskusteluun. Openmeetingsin siis korvasi tällä kertaa DimDim. Seuraava takapakki oli jo aiemmin testatun OpenSTV ohjelmiston toimimattomuus. Käsin laskennalla ongelma oli kuitenkin inhimillisessä ajassa ohitettu. Tietojen keruunhan ohjelmistoa ei edes käytetty, vaan sen tarkoitus oli hoitaa laskenta. Koomisesti siis voidaan todeta sähköisen ääntenlaskennan epäonnistuneen jälleen, joskin toisin kuin kunnallisvaalikokeilussa, Piraattipuolueen kokouksessa äänten laskenta äänestyslipuista oli mahdollista. Piraattipuolue kannatti paperivarmennusta myös kunnallisvaalikokeiluun.

Puoluehallituksen koko kasvoi huomattavasti, kuten oli nykyisen hallituksen harras toivekin. Uusi hallitus muodostui seuraavanlaiseksi:

Puheenjohtaja:
Pasi Palmulehto (Scoffa)

Varapuheenjohtajat:
Ahto Apajalahti (Puuhkaja)
Petri Lagus (OSQ)

Hallituksen varsinaiset jäsenet:
Mikko Rauhala (mjr)
Harri Kivistö (Kivisto)
Arto Lampila (Delvor)
Janne Paalijärvi (usvi)
Ari Vaarnas (ArsKisS)
Pasi Vähämartti (MrHUU)

Hallituksen varajäsenet:
Antti Impiö (anttipng)
Panu Horsmalahti (nawi)
Emmi Kianto (Adhd)
Jukka Tuohimetsä (JukkaMouhoT)
Tero Miettinen (Crazyguy)
Aino Partonen (Ainu)

Vaaliohjelma lopullisessa muodossaan julkaistaan sunnuntaina 23.5.

Kiitos myös etänä kokoukseen osallistuneille kiinnostuksesta ja kommentoinnista. Jo lähitulevaisuudessa kokouksiin lienee mahdollista osallistua myös äänivaltaisesti, nykyisen mallin ollessa vielä täysin epävirallinen osallistuminen. Suuret kiitokset myös kokousta järjestäneille aktiiveille.

Myös sunnuntainen Piraattinuorten kokous nähtänee suorana streamina, tällä kertaa Openmeetingin kautta.

Kevätkokouksen seuraaminen ja osallistuminen

Piraattipuolueen kevätkokous on jälleen seurattavissa etänä. Tällä kertaa kokeilemme www-pohjaista konferenssiohjelmistoa DimDim. Videokuva kokouspaikalta on suhteellisen pieni, mutta etuna on kaikille esitettävät kokousohjelmaan kuuluvat dokumentit sekä keskustelun mukaan integrointi. Kokousta voi tulla seuraamaan osoitteesta https://my.dimdim.com/kevatkokous/

Kokouksessa mm. päätetään Piraattipuolueen vaaliohjelmasta ja valitaan uusi hallitus.

Olen piraatti, koska…

Piraattipuolueen kaksi vuotta toiminut hallitus vaihtuu tämän lauantain aikana. Toimin, vaihtelevalla menestyksellä, hallituksen tiedottajana tuon kaksivuotisajan aikana. Pidän Piraattipuolueen asiaa edelleen tärkeänä ja olen asettumassa ehdolle ensi vuoden eduskuntavaaleihin, mutta en ole jatkamassa puoluehallituksessa. Tämä johtuu osittain siitä, että uskon pystyväni tekemään puolueen eteen aivan yhtä paljon ilman virallista vastuutehtävääkin. Osittain se johtuu myös siitä, että haluan pitää puoluetoiminnasta pientä taukoa saattaakseni opiskeluni kunnolla loppuun.

On oikeastaan sattumaa, että tulin kirjoittaneeksi allaolevan tekstin juuri nyt. Kuten edellinenkin päivitykseni, se syntyi spontaanina reaktiona erääseen foorumikeskusteluun. Piraattipuolueen ensimmäisen hallituskauden loppu on kuitenkin hyvä tilaisuus käydä läpi se, mikä tarkkaan ottaen on saanut minut mukaan puolueen toimintaan ja pitää minua siinä kiinni edelleen, vaikken hallitustehtäviin jääkään.

——

Miksi minä koen Piraattipuolueen asian tärkeäksi? Koska vihaan kaikkia kulttuurintuottajia ja koen heidän riistävän minua? En. Koska minulla on jakautunut persoonallisuus ja haluan sabotoida oman urahaaveeni elämisestä kirjailijana jonain päivänä? En. Koska haluan puukottaa selkään kaikkia niitä tekijöitä, jotka ovat antaneet minulle jotain arvokasta? En.

Minä kutsun itseäni piraatiksi, koska olen varttunut ympäristössä jossa olen päässyt omin silmin näkemään sen rikkauden jonka kulttuurin vapaa käyttö mahdollistaa. Olen lukenut satoja sivuja japanilaisen pelifirman luomusta syventävää ja rikastuttavaa fanifiktiota. Olen nähnyt vapaiden ohjelmistojen liikkeen nousun ja sen, miten mahdollisuus rakentaa ohjelmia yhteisöllisesti tuottaa parempaa jälkeä kuin suljettu koodi. Olen nähnyt miten vapaus on rikastuttanut kulttuurikenttää myös kaupallisella puolella, Open Game Licensen ja Cthulhu-mythoksen kaltaisissa tapauksissa joissa monet eri tekijät ovat voineet kantaa oman kortensa kekoon pelin tai jaetun maailman laajentamiseksi ja syventämiseksi. Olen nähnyt miten useat eri tekijät ovat luoneet teoksiinsa yhteyksiä kristittyyn mytologiaan ja tehneet niistä merkityksellisiä tavalla johon itsenäinen teos ei mitenkään pystyisi, ja olen jälkikäteen lukenut Henry Jenkinsin kirjoituksia siitä miten mikä tahansa teos voi saada ainutlaatuista syvyyttä kun se sijoitetaan laajempaan kontekstiin.

Olen nähnyt lukuisia epävirallisia lisäyksiä olemassaoleviin maailmoihin. Jotkut niistä ovat olleet surkeita. Joidenkin kohdalla on ollut silkka vääryys, ettei niitä ole voinut helposti julkaista kaupallisesti, koska ne olisivat todellakin ansainneet sen. Jotkut ovat olleet uskollisia alkuperäisteosten hengelle, jotkut ovat kääntäneet alkuperäisten perusoletukset kokonaan ympäri ja hetkellisesti nyrjäyttäneet aivoni. Jokainen niistä, joita olen lukenut muutamaa riviä enemmän tai katsonut muutamaa minuuttia pidempään, on antanut minulle uusia näkökulmia alkuperäisteokseen. Olen kuunnellut remiksejä ja mash-upeja. Olen lukenut kirjoja jotka olivat silkkoja mestariteoksia, jotka jättivät janoamaan lisää, joiden jäljiltä jäi halu vain käyttää loppuelämänsä niiden maailmaan uppoutuneena. Ennen kuin tiesin fanifiktiosta, jouduin lukuisia kertoja pettymään, koska alkuperäiset kirjoittajat eivät olleet tehneet niille jatko-osia tai olleet halukkaita myöntämään sellaiseen lupaa, vaikka joku olisikin rohjennut kysyä. Kuultuani fanifiktiosta jouduin lukuisia kertoja harmittelemaan sitä, etteivät sen parhaat kirjoittajat pysty elättämään itseään sillä ja tuomaan teoksiaan myös laajempaan tietoisuuteen virallisen julkaisun myötä.

Olen metsästänyt verkosta skanneja kirjoista joiden painos oli loppunut. Olen esiteininä raahannut lähikirjastostani kotiin kerralla muovikassillisen kirjoja, kerta toisensa jälkeen peräkkäin. Olen teininä löytänyt verkon kautta valtaisan määrän audiovisuaalista tai audiomuodossa olevaa kulttuuria johon minulla ei olisi ollut mahdollisuutta päästä käsiksi muuten. Olen lukenut ulkomaisia sanomalehtiä ja saanut aiemmin mahdottoman tilaisuuden oppia asioita maailmanpolitiikasta. Yliopisto-opiskelijana olen saanut pääsyn maksullisiin tutkimustietokantoihin ja voinut oppia psykologiaa, taloustiedettä ja tietojenkäsittelytiedettä suoraan alkuperäisartikkeleista käsin. Kiitos sen, olen voinut kirjoittaa yhden kirjan enemmän kuin mihin olisin muuten pystynyt ja tehdä toisesta kirjastani huomattavasti paremman kuin mitä se muuten olisi ollut. Olen kokenut vääryytenä sen, ettei kaikilla ole pääsyä samoihin tietokantoihin. Olen päässyt tuntemaan miten kulttuurin vapaa saatavuus on tehnyt minusta itsestänikin paremman kirjoittajan, ja olen lukenut haastattelun jossa yhdysvaltalaisen menestysyhtyeen jäsen kertoo tulleensa niin hyväksi kuin on kiitos aktiivisen nuoruudessaan harrastamansa verkkolataamisen. Olen lukenut keski-ikäisten musiikkiharrastajien anekdootteja, joissa he kertovat kohdanneensa nykyteinejä jotka ovat ehtineet kerätä lähes yhtä monipuolisen tietämyksen tietystä musiikkikulttuurista kuin vanhemmat harrastajat koko elämässään. Olen lukenut ja kuullut siitä, miten Japanissa kukoistavan doujinshi-kulttuurin koetaan yleisesti vahvistavan ja parantavan myös kaupallista kulttuuria.

Olen nähnyt, miten mahdollisuus jakaa ja vapaasti käyttää kulttuuria ja tietoa on ollut hyödyksi niin kulttuurille ja tieteelle kuin harrastajillekin, kerta toisensa jälkeen ja jokaisella kerralla, jolloin se vain on ollut mahdollista. Olen elänyt sen kanssa niin pitkään ja törmännyt siihen eri muodoissa niin monta kertaa, että koen sen itsestäänselvyytenä. Minun on vaikea ymmärtää, miten kukaan voi olla näkemättä tätä.

Kiitos kaikille niille, jotka ovat tämän kahden vuoden aikana olleet tukena ja mukana rakentamassa vapaampaa maailmaa.

Tekijänoikeuden hinta

Kaupallinen tekijänoikeus maksaa yhteiskunnalle:

– Teosten korkeampina hintoina
Kuten mikä tahansa monopoli, myös tekijänoikeus nostaa hintoja. Tämä ero huomattiin mm. vertailtaessa 168 tekijänoikeudella suojattua ja 166 suojaamatonta kirjaa vuosilta 1913–1932. Tutkimuksessa todettiin, että suurten kustantamoiden julkaisemista kirjoista suojatut teokset maksoivat keskimäärin 8,90 dollaria ja suojaamattomat 6,30 dollaria. Suojatut olivat siis yli 40 prosenttia kalliimpia. Vallitseva tieteellinen käsitys on, että tässä tutkimuksessa löydetty hintaeroa on yleisesti ottaen pidettävänä pääpirteissään oikeana. (Heald, P.J. (2007) Property Rights and the Efficient Exploitation of Copyrighted Works: An Empirical Analysis of Public Domain and Copyrighted Fiction Bestsellers. 92 Minnesota Law Review 1031; Centre for Intellectual Property Policy and Management & Centre for Intellectual Property and Information Law & Institute for Information Law & Max Planck Institute for Intellectual Property, Competition and Tax Law (2008) The Proposed Directive for a Copyright Term Extension – A backward-looking package.)

– Teosten heikompana saatavuutena suuryritysten kerätessä itselleen laajat oikeudet mutta uudelleenjulkaistaessa teoksista vain tuottavimmat
Yhdysvalloissa tehty selvitys kävi läpi 1 500 vuosina 1890–1964 julkaistua, tekijänoikeuden alaista äänitettä. Yhdysvaltojen laki suojaa ennen vuotta 1972 julkaistuja äänitteitä aina vuoteen 2067 asti. Kokonaisuudessaan oikeudenomistajat olivat uudelleenjulkaiseet 14 prosenttia tarkastelluista äänitteistä. Tätä enemmän uudelleenjulkaisuja tehtailivat kolmannet tahot, jotka toimivat joko ulkomaisen tekijänoikeuslain turvin tai yhdysvaltalaista lakia rikkoen. Nämä yritykset olivat julkaisseet uudelleen kaikista äänitteistä 22 prosenttia – ennen vuotta 1945 tarkastelluilla jaksoilla jopa enemmän kuin viralliset omistajat. (Brooks, T. (2005) Survey of Reissues of U.S. Recordings. Council on Library and Information Resources and Library of Congress.)

– Teosten heikompana saatavuutena ”orpojen teosten” muodossa

– Teosten määrän laskuna yhdistelmäteosten tullessa vaikeammaksi tehdä
Eyes on the Prize on 14-tuntinen dokumentti tummaihoisten tasa-arvoliikkeen historiasta Yhdysvalloissa. Sen tekemiseen käytettiin videomateriaalia 82 eri arkistosta, 275 valokuvaa 93 arkistosta, ja noin 120 eri musiikkikappaletta. Teoksen muutaman alkuperäisen näyttökerran jälkeen sitä ei enää nähty televisiossa eikä uudelleenjulkaisuna, koska alkuperäiset sopimukset materiaalin käytöstä olivat joko rauenneet tai eivät kattaneet DVD-julkaisuja. Teos saatiin lopulta takaisin julkisuuteen, mutta siihen vaadittiin 600 000 dollarin lahjoitus Fordin säätiöltä, 20 vuoden neuvottelut ja paljon vapaaehtoistyötä. Nykypäivänä samankaltaisen teoksen tekeminen olisi lähes mahdotonta. (Heller, M. (2008) The Gridlock Economy: How Too Much Ownership Wrecks Markets, Stops Innovation, and Costs Lives. Basic Books.)

Suomessa tilanne on siinä mielessä parempi, että käyttölupia on mahdollista hakea tekijänoikeusjärjestöjen kautta. Nämä edustavat keskitetysti kaikkia tekijöitä ja hoitavat lupien selvittämisen hakijan puolesta. Alkuperäisellä tekijällä on kuitenkin edelleen mahdollisuus kieltää teoksensa käyttäminen. Oikeudenomistajat ovat usein kansainvälisiä suuryrityksiä, jotka eivät myönnä lupia halvalla. Eräässä dokumenttielokuvassa näkyi auki oleva televisio, jossa vilahti muutaman sekunnin pätkä Simpsoneiden jaksoa. Simpsoneiden oikeudet omistava tuotantoyhtiö Fox olisi halunnut pätkän näkymisestä dokumentissa 10 000 dollarin korvauksen! (Lessig, L. (2004) Free Culture: How Big Media Uses Technology and the Law to Lock Down Culture and Control Creativity. Penguin Press.)

Lupakynnys ylittyy Suomessakin helposti, ks. esimerkiksi Tekijänoikeusneuvoston lausunnot 1997:9 ja 2002:16.

– Teosten määrän ja laadun laskuna kolmansien osapuolien harrastaman jatkokehittelyn vaikeutuessa
Ehkä paras esimerkki vapaampien oikeuksien luomista mahdollisuuksista on Dungeons & Dragons -roolipelin 3. laitos. Wizards of the Coast (WotC) julkaisi pelin alunperin hyvin sallivalla OGL-lisenssillä, joka salli kolmansien osapuolien vapaasti käyttää hyväkseen pelin sääntöjä ja tuottaa siihen lisämateriaalia. Kun WotC lopulta julkaisi pelistä kokonaan uusitun, neljännen laitoksen, pitivät lukuisat fanit sitä pettymyksenä ja epäonnistumisena. Kiitos OGL:n, WotC:sta erillinen Paizo Publishing pystyi kuitenkin julkaisemaan oman Pathfinder-roolipelinsä, joka oli suunniteltu korjaamaan 3. laitoksessa olevat virheet ja viemään peliä enemmän siihen suuntaan, mihin 4. laitokseen tyytymätön fanikunta olisi sitä halunnut vietävän.

Muita esimerkkejä ovat mm. eri tarinat jotka tavalla tai toisella uudelleenkertovat antiikin taruja tai kansansatuja, joko sovittaen ne nykyaikaisiin taidemuotoihin tai kääntäen jotkut niiden perusoletuksista kokonaan ympäri. Tekijänoikeuksien suojaamien teosten kohdalla tämä voi olla hankalampaa, kuten esimerkiksi Tuulen viemää -kirjan The Wind Done Gone-uudelleensovituksen yhteydessä nostettu oikeusjuttu osoitti.

– Talouskasvun hidastumisena innovatiivisten teknologioiden kehityksen vaikeutuessa
Teknologioita, joiden kimppuun käytiin tai yritettiin käydä tekijänoikeuksilla: äänitteet, kaapelitelevisio, halvat nuotit, videonauhurit. Tuoreempina tapauksina nettiradiot, kännykkä-tv, omistamansa musiikin kuunteleminen, videonvuokrausautomaatit, kirjavälitys, verkkovideonauhuri sekä autojen korjaaminen.

– Kadotettuina verotuloina ylläolevien kohtien johdosta
Miten paljon uuden luominen helpottuisi, mikäli tekijänoikeus olisi väljempi? Yksi tapa selvittää asiaa on katsoa valtion tuottaman tiedon saatavuutta eri maissa ja sen vaikutusta talouteen. Yhdysvalloissa kaikki valtion virastojen tuottama materiaali on tekijänoikeudesta vapaata, mutta Euroopassa monet maat suojaavat tietonsa ja vaativat siitä maksua. Eräs merkittävä suojattu alue on maantieteellinen tieto, johon kuuluvat muiden muassa kartta- ja säätiedot. Näiden tietojen panttaamisen taloudellisista vaikutuksista on laadittu useita eri selvityksiä. Kokonaiskuva on selvä: tekijänoikeuden poistaminen julkisen vallan tuottamasta materiaalista kerryttäisi enemmän verotuloja kuin mitä tällä hetkellä niistä saadaan tekijänoikeusmaksuina.

Yksi Yhdysvaltojen ja Euroopan tilannetta vertaillut raportti piti realistisena mahdollisuutena, että lisenssimaksujen poistaminen vähintään kaksinkertaistaisi julkisesti tuotettua tietoa hyödyntävän liiketoiminnan arvon, mikä oli tuolloin (vuonna 2000) 68 miljardia euroa. (PIRA International (2000) Commercial Exploitation of Europe’s Public Sector Information. Final Report for the European Commission, Directorate General for the Information Society.)

– Kadotettuina työpaikkoina ylläolevien kohtien johdosta
Eräs alankomaalainen selvitys puolestaan arvioi, että maantieteellisen tiedon hinnan laskeminen 60 prosentilla loisi maahan noin 800 uutta työpaikkaa. (Ravi Bedrijvenplatform (2000) Economische effecten van laagdrempelige beschikbaarstelling van overheidsinformatie. Siteerattu lähteessä Weiss, P. (2002) Borders in Cyberspace: Conflicting Public Sector Information Policies and their Economic Impacts. U.S. Department of Commerce, National Weather Service.)

– Lisääntyneinä kustannuksina esim. arkisto- ja kirjastotoiminnalle
”Yleisradiossa on havaittu, että myös vanhat ohjelmamme kiinnostavat yleisöä. Kansallisesti merkittävää aineistoa voi jäädä pois saatavilta, jos suoja-ajan tuplaaminen vaikeuttaa ohjelma-arkiston käyttöä, (Yleisradion lakimies) Lehtonen linjaa.” (…) ”Aina kun oikeuksia laajennetaan, sillä on taipumus myös maksaa. Kaikki se raha on poissa ohjelmien uustuotannosta, koska ei käytettävissä oleva raha mistään lisäänny.” — MTV3, ”Tekijänoikeuden pidennyksestä haittaa Ylelle”, 21.7.2008

——-

(Valtaosa ylläolevista esimerkeistä on kerätty myös Jokapiraatinoikeuden 6. lukuun. Suosittelen lukemaan, mikäli haluaa tietää kaupallisen tekijänoikeuden haittavaikutuksista lisää.)

Ylläolevan valossa lienee aika selvää, että tekijänoikeutta on syytä rajata mahdollisimman paljon, joko sen laajuutta tai sitten pituutta rajoittamalla. Laaja tekijänoikeus on vero, jonka maksajaksi joutuu koko yhteiskunta. Perustelu ”tekijänoikeuden on oltava pitkä, jotta alkuperäisillä tekijöillä olisi mahdollisimman hyvä todennäköisyys kattaa kulunsa” ei toimi, koska se sivuuttaa tarpeen kompromissille näiden haittavaikutusten ja alkuperäisen tekijän rahantulon välillä.

Ylipitkää tekijänoikeutta voitaisiinkin verrata vaikka ylimääräiseen, koko kansalle lyötävään tuloveroon. Tästä kaikilta kerättävästä verosta maksettaisiin 70% pienelle joukolle tietyn alan suuryrityksiä ja loput sen alan työntekijöille. Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että esim. siivoojilla on varsin matalat palkat. Olisiko siis reilua, jos kaikki tästä lähtien maksaisivat palkastaan ylimääräisen muutaman prosenttiyksikön tai pari? Näin kerätyistä rahoista 70% voitaisiin sitten jakaa neljän suurimman siivousfirman johdolle ja loput maan kaikille siivoojille.

(Mistä luku 70%? EU:ssa nahisteltiin tuoreeltaan siitä, pitäisikö tekijänoikeudelle hyvin läheistä sukua olevalle äänitteiden ns. lähisuojaa pidentää 50 vuodesta 95 vuoteen. Bournemouthin, Cambridgen ja Amsterdamin yliopistot sekä saksalainen Max Planck -instituutti julkaisivat asian taloudellisista vaikutuksista yhteisen lausunnon. Siinä todettiin, että 72 % pidennyksestä koituvista hyödyistä menisi neljälle suurimmalle levy-yhtiölle (Universal, Sony BMG, Warner Music, EMI), 24 % menisi parhaiten menestyvälle 20 % esittäjistä, ja 4 % menisi jäljellejääneille 80 % esittäjistä.)

Lisätty 22.5.: Kirjoitin tuon tekstin alunperin hieman eri kontekstiin ja siirsin sen sieltä tänne. Tuota kontekstia olisi pitänyt ehkä tarkentaa vähän enemmän tai muuten muokata kirjoitusta. Kyse oli siis keskustelusta, jossa pitkää suoja-aikaa puolustettiin nimenomaan sillä, että merkittävällä osalla tekijöitä on huono tulotaso ja pitkä suoja-aika voisi lisätä näiden siitä saamia tuloja. Se että parhaat tekijät ansaitsevat monta kertaa paremmin kuin hieman huonommat on toki nykymallisessa yhteiskunnassa joka tapauksessa väistämätöntä. Kirjoitukseni alkuperäisenä tarkoituksena oli tuoda esiin tekijänoikeuden kaikki negatiiviset vaikutukset ja huomauttaa, että jos tavoitteena tosiaan on turvata kohtuullinen elinaso enemmistölle tekijöitä, on nykymalli äärimmäisen tehoton ja ongelmallinen tapa tehdä niin.