Kokoomus ottamaan mallia piraateista?

Talouselämä esitteli tänään mielenkiintoisia uutisia poliittiselta rintamalta. Aalto-yliopiston ja Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijat saivat toimeksiannoksi kokoomukselta kehitellä ideoita, joilla tehdä puolueesta myös nuoria kiinnostava tulevaisuuden puolue. Uutinen on tervetullut ja positiivinen. Kokoomus on halunnut neuvoja nykykäytäntöjen muutoksiin ja opiskelijat ovat ne selkeästi ilmaisseet. Nyt jää vielä nähtäväksi onko vanha ja kankea puolue todella valmis näitä noudattamaan.

Kolme esiin nostettua tärkeää asiaa olivat hyviä havaintoja, asioita joiden on väkisinkin todettava olleen Piraattipuolueessa aina itsestäänselvyyksiä.

Puolueiden raaka-aineiden alkuperä on nykyään tuntematon. Ulkopuoliset eivät tiedä, tulevatko ajatukset vaalirahoittajalta, äänestäjiltä vai puolueen omista joukoista.

Erittäen hyödyllinen huomio. Kaikkien viimeaikaisten vaalirahasotkujen myötä varmasti monelle on herännyt ajatus siitä, edustavatko puolueet ja niiden edustajat varmasti kansaa vai kenties lompakkonsa täyttäjiä. Piraattipuolue on alusta asti ollut mahdollisimman avoin varojen käytön ja saannin suhteen. Jo perustuskokouksessa nousi esille kysymys siitä, että mahdetaanko menettää monia tukijoita ja siten paljon käyttövaroja päättämällä kaikkien yli 300 euroa vuodessa lahjoittavien nimien olevan julkista tietoa. Pienen harkinnan jälkeen kuitenkin muodostui selkeä, joidenkin mielestä jopa naiivi, kanta siitä, että avoimuus on poliittisessa toiminnassa tärkeämpää kuin kaiken mahdollisen rahoituksen kerääminen. Piraattipuolueen taloustiedot ovat nähtävissä suoraan puolueen kotisivuilta.

Myös raaka-aineita käyttävä tehdas eli puoluekoneisto on ulkopuolisilta suljettu.

Piraattipuolueen hallitus on alusta asti kokoustanut lähes pelkästään sähköisesti. Yksi syy siihen on pitkät välimatkat, mutta ehkä jopa sitä suurempi syy on avoimuus ja vaikutusmahdollisuuksien tarjoaminen. Kuka tahansa voi tulla halutessaan seuraamaan puoluehallituksen kokouksia ja mikäli osaa esittää asiansa aiheuttamatta häiriötä, se on sallittua ja jopa suotavaa. Ainoa takapakki hallituksen toiminnan avoimuudessa on ollut hallituksen kokousten pöytäkirjojen jäljessä laahaaminen, joka ei suinkaan ole johtunut halusta salata mitään, vaan työvoimaresurssien pulasta. Avoimuudella on hintansa silloin, kun se halutaan viedä mahdollisimman pitkälle. Tietysti voisimme karsia tarjoamiamme seurantaväyliä, mutta joissain asioissa yhteisen hyvän puolesta ajatteleminen menee ohi oman taakan helpottamisen.

Kolmas merkille pantu asia ei aukea tarpeeksi lyhyessä lainauksessa tai edes Talouselämän uutisessa, mutta sen tärkeyttä ei voi väheksyä.

Suljetun prosessin lopputuloksena tehtaasta pullahtaa markkinoille prototyyppi, politiikan maailmassa tietenkin uusi poliittinen avaus, joka kilpailee suosiosta muiden puolueiden tuottamien prototyyppien kanssa.
Vanhakantaisen puolueen tilalle opiskelijat esittivät osallistavaa puoluetta, joka avaa toimintansa kaikille kiinnostuneille. Tulevaisuuden puolueen toiminta perustuu verkkopalveluun, jota puolue voi käyttää omassa tuotekehitystyössään.

Esille nostetuista muutoksista tämä lienee kaikista tärkein, sillä ainakin teoreettisella, lievästi utopistisella, tasolla voitaisiin olettaa puoluehallituksen toimivan puolueen parhaaksi myös suljettujen ovien takana, sekä rahoituksen tulevan vain reiluista ja rehellisistä lähteistä. Puolueen jäsenten vaikuttamismahdollisuuksiin ei kuitenkaan ole olemassa edes ideaalisessa maailmassa vanhojen puolueiden toimintamallissa juurikaan sijaa. Puolueen jäsenet voivat vaikuttaa yleensä vain paikallistasolla ja toivoa että heidän ajatuksiaan ajetaan myös eteenpäin. Nuorisojärjestöille harvemmin suodaan edes tätä mahdollisuutta.

Piraattipuolue on näyttänyt esimerkkiä lähes ihanteellisesti myös tällä saralla. Piraatit ovat lähes poikkeuksetta käsitelleet aiheensa julkisesti siten, että jokaisella jäsenellä ja monesti myös puolueen ulkopuolisella on mahdollisuus esittää omat mielipiteensä, näkemyksensä ja perustelunsa. Puolueen tekemät lausunnot ja kannanotot sekä sisäiset käytännöt käsitellään julkisesti puolueen keskustelupalstalla, kun taas nopeaa aikataulua vaativat tiedotteet IRCissä ja Piratepadissa tai wikissä. Kaikki nämä ja lähes kaikki muukin puolueen toiminta suorastaan nojaa jäsenten aktiivisuuteen. Siinä missä vanhat puolueet panostavat päätöksiensä tiedottamiseen, Piraattipuolue tarvitsee toimiakseen vahvan jäsenyhteisön.

Olisi väärin väittää piraattien toimivan täydellisesti, mutta se on aina vakaa pyrkimys ja virheistä ja heikkouksista oppiminen on osa toiminnan kehittämistä. Kun Talouselämän artikkelia lukee edellä esitetyt piraattien toimintatavat tiedostaen, voisi jopa sanoa Aalto-yliopiston ja Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoiden keksineen uudestaan Piraattipuolueen.

Diaspora – vapaa ja hajautettu sosiaalinen media

Yhteisöllinen media kasvaa valtavan nopealla vauhdilla, onhan Facebook, Twitter ja YouTube jo arkipäivää lähes jokaiselle lapsesta eläkeläiseen. Tiedon jakaminen ilman ennakkosensuuria niille ketkä sitä haluavat on suosittua, mutta nykyinen teknologinen malli tuo omat ongelmansa. Yhteisöt ovat täysin yritysten kontrollissa, ja arkaluontaiset aiheet ovat usein kiellettyjä.

Tämä ei ole täysin yritysten vika, koska myös valtiot asettavat suuria paineita sensuroida laillisuuden rajamailla olevia aiheita, sekä varsinkin tekijänoikeuksia rikkovia fani/remix-videoita.

Ongelmia syntyy myös yksityisyysnäkökulmasta. Sivustot tallentavat kaiken mitä teet, ja jotkut sivustot alkavat myydä yksityisiä tietoja eteenpäin muille yrityksille. Hyvä nyrkkisääntö on että kaikki tieto mikä tallentuu nettisivujen tietokantoihin on yrityksen käytettävissä käytännössä ikuisesti. Huonoa esimerkkiä näistä ongelmista on näyttänyt esimerkiksi Facebook ja Googlen Buzz.

Diaspora on uusi projekti jossa sosiaalinen media hajautetaan vertaisverkkoperiaatteella jokaisen tietokoneelle. Kuka tahansa voi perustaa oman noodinsa, johon voi lisätä omat kuvansa, blogikirjoituksensa ja Twitterin kaltaiset mikroblogahdukset.

Mikään yksittäinen yritys ei kontrolloi käyttäjien tietoja, eikä yksityisyysongelmia siten synny. Käyttäjä voi itse päättää kenelle tiedot annetaan ja kaikki kommunikaatio tehdään GPG-salauksen avulla. Diasporaa kehittää tällä hetkellä pieni ryhmä koodareita, mutta se on avoin/vapaa ohjelmisto joten ajan myötä sen kehitykseen voi osallistua kuka tahansa.

Projekti tarvitsee tällä hetkellä eniten lahjoituksia, joiden avulla kehittäjätiimi voi työskennellä täysipäiväisesti kesän ajan. Ohjelma julkaistaan syksyllä aGPL-lisenssin alla vapaana ohjelmistona. Tavoitteena on myöskin tarjota helppokäyttöinen ”avaimet käteen”-palvelu niille, jotka eivät halua ajaa omaa noodia omalla koneellaan. Diaspora on esimerkki projektista, joka on vastavoimana suljettuihin ”pilvipalveluihin” siirtymiselle.

Piraatit tekijänoikeusseminaarissa

Keskiviikkona 28.4. järjestettiin koko päivän kestänyt tekijänoikeusseminaari Tennispalatsissa. Seminaari oli kolmas luokkaansa, aiemmin eikä nytkään Piraattipuoluetta ollut kutsuttu, mutta saimme kuitenkin kaksi Purjeen edustajaa paikalle. Seminaarin rahoittajana oli ainakin juontajan kiitosten mukaan opetusministeriö, Finnkino ja lukuisia muita yrityksiä.

Tapahtuma alkoi valtiosihteeri Riina Nevamäen avaussanojen saattelemana. Puheessaan hän totesi vain parisataa kulttuurin tuottajaa pystyvän tekemään alan töitä täyspäiväisesti niin, että heillä on myös varaa elää. Nevamäen mukaan luovat alat pitäisi saada paremmin mukaan markkinatalouteen.

Tämän jälkeen alkoi seminaarin varsinainen osuus ensimmäisellä aiheella ”Kannattaako kauppa verkossa?” Teeman avasi Lyhdyn (Luovan työn tekijät ja yrittäjät) Lauri Kaira, jonka puheessa korvaan särähti seuraava lausahdus: ”Yhdellä coca-cola tölkillä ei voi juottaa koko ravintolaa, mutta yhtä CD-levyä voi kuunnella kotona, autossa ja soittaa discossa.” Häneltä jäi kuitenkin mainitsematta, että discossa levyn soittamisesta tulee maksaa teostomaksu, joka perustuu soitettujen kappaleiden määrään, eikä näin soittamisesta tulleita tuloja voida kohdentaa oikeille tekijöille. Herra Kairan mukaan tekijänoikeus luo perustuslain omaisuuden suojaa.

Pääsimme myös kuulemaan hiukan verkkokaupparatkaisuista ja niiden toteuttamisesta, ja esitelmän pitänyt Marko Alanko totesikin osuvasti: ”Levy-yhtiö omistaa artistit.” Puheessa toistui usein ja painotettuna sana laillisuus, joka joissain määrin haittasi esityksen ymmärrettävyyttä. Hänen edustamansa SecuryCast-yritys julkaisee lokakuussa Suomessa täysin uuden sähköisen lukulaitekonseptin suuren kauppaketjun kanssa. Heiltä on myös tulossa lähiaikoina palvelu, jonka avulla saa soittolistat Facebookiin. Enempää kuitenkaan tästä tulevasta palvelusta ei valotettu.

Universal Musicin Mikko Haapala kertoi hiukan heidän tulevasta palvelustaan, joka myy valmiiksi luotuja soittolistoja, ja Nokiakin tulee kuulemma hankkeeseen mukaan myöhemmin, kunhan heidän sovelluspuolensa saadaan ensin kuntoon. Lisäksi Haapala mainitsi hiukan Vevo-nimisestä palvelusta, jossa eri levy-yhtiöt ja YouTube mukana ovat mukana. Käyttäjät eivät voi lisätä Vevoon itse materiaalia, mutta levy-yhtiöt voivat tarjota musiikkivideoitaan siellä. Palvelu mahdollistaa myös online-streamauksen.

Seminaarin alussa ja keskipäivällä oli sämpylä- ja kahvitarjoilu ja lopussa lisäksi hiukan tukevampi ateria. Juontaja totesikin: ”se on tekijänoikeusrahoitteinen sämpylä.” Seminaarin puolivälissä ja lopussa meitä oli viihdyttämässä Tommi Lindell, joka esitti kaksi kappalettaan. Niiden jälkeen ei jäänyt mietityttämään se, miksi hän omien sanojensa mukaan saa niin vähän keikkoja.

Seminaarin toisen osan aiheena oli ”Tekijän oikeus menestyä”. PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) Mika Waris puhui immateriaalioikeuksista digi- ja verkkoympäristössä. Hänen puheessansa kuitenkin puututtiin myös hieman tiedostonjakoon lauseella: ”on lukuisia tutkimuksia, joissa todistetaan laittoman lataamisen ja jakamisen aiheuttavan huomattavia taloudellisia menetyksiä.”

Paikalle oli kutsuttu myös ohjaaja Timo Koivusalo, joka vaikutti olevan aidosti huolissaan tekijänoikeuskorvauksistaan: ”Mua alko nyt huolettamaan se, että elokuvat ja muut menee sateelliittien kautta, niin mitä jos ne ukkelit sieltä tulee maahan niin kuka maksaa tekijänoikeudet? Sen takia tekijänoikeuksia tulisi laajentaa.” Ohjaaja Koivusalo väläytti vielä sanomalla koskien elokuvansa ilmaisjakelua: ”Jos saamme kaikki elokuvantuottamiseen tarvittavat henkilöt kuten näyttelijät, muusikot, lavastajat ja valomiehet mukaan tekemään elokuvaa ilmaiseksi, niin olen valmis myös elokuvani julkaisemaan ilmaiseksi” Kaikki vain hänelle nyt työhakemuksia kirjoittamaan!

Seminaarin loppupuolella saatiin todistaa myös nettipiratismin vastaisen kampanjan lanseeraamista. (Ainakin sen mukaan, mitä kuulimme ja näimme, kampanja tulee luultavasti olemaan täysi floppi.) Kampanjan yksi puuhamies Arto Alaspää mainitsi ACTA:nn ja piti sitä hyvänä asiana. Itse kampanjaan liittyen sitten kerrottiin opetusministeriön olleen päärahoittajana ja usean teleoperaattorin sekä tekijänoikeusyhdistyksen olevan mukana kampanjassa.

Esittelyn mukaan kampanjalla haluttiin tarjota porkkanaa kepin sijasta, ja nuoria lähestytään järkitiedolla mutta vanhempia tunnemielellä. Kampanjaan on saatu artisteja mukaan, ja se tulee jalkautumaan festareille sekä muihin tapahtumiin. Kampanja-aika on yksi vuosi, ja siihen sisältyy ilmeisesti nuorille suunnattuja videoita, jotka tuntuvat olevan tehty huumorimielessä, ammattitaidottomasti ja niistä tuleekin mieleen Suomen 1980-luku. Kampanjan videot löytyvät osoitteesta http://widenation.fi

Tiivistelmänä seminaari oli täynnä toisiaan myötäileviä vahvoja tekijänoikeuksia puolustavia henkilöitä. Purjeen kaksi edustajaa, allekirjoittanut ja piraattiaktivisti Tero Inha, aiheuttivat jonkin verran hämmennystä osallistumalla yleisökeskusteluun. Toivomme saavamme seuraavana vuonna kutsun suoraan, ettei tarvitsisi ilmoittautua erikseen median edustajina.

Piraattiradio, jakso 18: Paikallistoimintaa

Piraattiradion 18. jaksossa aktiivit eri vaalipiiriyhdistyksistä keskustelevat paikallistoiminnan järjestämisestä ja viestinnästä. Äänityksessä mukana ovat Emmi Wichmann (Varsinais-Suomi, pj), Samuli Pahalahti (Varsinais-Suomi), Jukka Tuohimetsä (Varsinais-Suomi), Janne Paalijärvi (Uusimaa, pj) ja Joonas Mäkinen (Kymi).

Lyhyen 9-minuuttisen paikallistoimintakatsauksen voi ladata ogg– tai mp3-muodossa tai kuunnella suoraan alla olevalla HTML5-soittimella (tarvitsee näkyäkseen ja toimiakseen nykyaikaisen selainohjelman).

Piraattien suunnittelutapaaminen 24.-25.4.

Pidimme menneenä viikonloppuna Helsingissä Piraattipuolueen, puolueen piiriyhdistysten sekä Piraattinuorten hallitusten ja edustajien kesken suunnittelutapaamisen, jossa keskustelun aiheina oli muun muassa kuukauden päästä julkistettava eduskuntavaalien vaaliohjelma sekä vaaleihin liittyvä kampanjointi. Loimme myös alustavat tavoiteaikataulut kampanjoinnin osalta vuodeksi eteenpäin. Vaaliaiheiden lisäksi yksi tärkeimmistä puheenaiheista oli piiriyhdistysten toiminnan käynnistäminen, uusien aktiivien etsintä paikallistasolla, sekä puolueen sisäinen tiedotus. Viimeisimmän voisi vielä jakaa kolmeen osaan: Puoluehallituksen ja aktiivien yhteydenpito piiriyhdistyksiin, piiriyhdistysten yhteydenpito keskenään, sekä tiedotus puolueen toiminnasta suoraan jäsenille.

Tapaamisessa nostettiin paljon hyviä ja aiheellisia huomioita esille, sekä tehtiin uusia tuttavuuksia. Olihan tämänkertainen suunnittelutapaaminen maan kattavalta laajuudeltaan ensimmäinen luokkaansa. Paikalla oli puoluehallituksen ja Piraattinuorten edustajien lisäksi edustajat kaikista kahdeksasta piiriyhdistyksestä!

Kuten jo tapaamisessa tuli todettua, piraattien toiminnalle piiriyhdistysten välinen tiedonvaihto ja toisilta oppiminen on äärimmäisen tärkeää. Jokaisen ei ole onnistuttava joka asiassa. Kun halua ja yhteistyökykyä löytyy, pelkkä tiedonvaihto auttaa kehittelemään keinot, joilla tavoitamme mahdollisimman suuren määrän ihmisiä.

Lauantaina hyvin käytetyn alkupäivän jälkeen siirryimme seuraamaan Vasemmistonuorten järjestämää ”Miten tekijänoikeutta tulisi muuttaa?” -seminaaria. Keskustelemassa olivat Samuli Pahalahti Piraattiliitosta, dosentti Jussi Silvonen Itä-Suomen yliopistosta, Jarmo Puskala Iron Sky -projektista ja Mikko Rauhala EFFIstä.

Miten tekijänoikeutta tulisi muuttaa? -keskustelutilaisuus

Piraattipuolue mukana perustamassa kansainvälistä piraattien yhteistyöjärjestöä

Viikonloppuna 16.–17.4. piraatit ympäri maailman tapasivat Brysselissä tarkoituksenaan perustaa piraattipuolueille kansainvälinen yhteistyöelin. Islannin Eyjafjallajökull -tulivuoresta huolimatta konferenssiin osallistui edustajia 26 piraattipuolueesta. Osa piraateista otti osaa perustamiskokoukseen etänä IRC:n ja videolähetyksen avulla. Lentojen peruuntumisesta johtuen muun muassa Suomen edustajat (Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Harri Kivistö ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen) hoitivat äänestämisen netitse. Brysseliin päässeet piraatit kävivät myös Euroopan parlamentin esittelyssä, jota johti Piratpartietin meppi Christian Engström. Kokousviikonlopun päätteeksi 22 eri maiden piraattipuoluetta, Suomi mukaanlukien, allekirjoitti uuden järjestön säännöt. Suomen allekirjoitus annettiin sähköisesti. Piraattipuolueita on tällä hetkellä yli 40 maassa.

Piraattiliike on kansainvälinen, ja kansainvälistä organisaatiota on suunniteltu jo vuosia. PPI, Pirate Parties International, on ollut epävirallisesti olemassa jo ainakin vuodesta 2007, jolloin kokoontunut tiimi on järjestänyt kansainvälisiä tapaamisia sekä yhteistyötä lopullisena tavoitteena perustaa virallinen kattojärjestö, jolla olisi eri maiden puolueiden tuki. Tämä saatiin aikaan viikonlopun kokouksessa.

Perustetun PPI:n tehtävänä on edistää jäsenpuolueiden pääasiallisia tavoitteita, levittää piraattiaatetta ja vahvistaa siteitä eri maiden puolueiden välillä. Toimenkuvaan kuuluu muun muassa kommunikaatioyhteyksien ylläpitäminen ja parantaminen, perustettavien uusien piraattipuolueiden tukeminen sekä kansainvälisten kampanjoiden ja tapahtumien koordinointi. PPI:n tarkoitus ei ole millään muotoa vaikuttaa itsenäisten piraattipuolueiden politiikkaan tai toimintatapoihin.

Erilaisista toimintatapoihin liittyvistä erimielisyyksistä huolimatta lopulliset säädökset saivat laajan tuen. Olennaista hyväksytyissä säädöksissä on, että niiden pohjalta PPI tulee toimimaan demokraattisesti ja avoimesti. Sen toiminta ei rajoitu ainoastaan jäsenpuolueisiin, vaan tarkoitus on tarvittaessa tarjota tukea kaikille piraattipuolueille. Vaikka PPI:iin voi varsinaiseksi jäseneksi periaatteessa liittyä useampi piraattipuolue samasta maasta, jokaisella valtiolla on antaa äänestyksissä ainoastaan yksi ääni.

Kansainvälisen järjestön hallitukseen oli ehdolla niin tohtoreita, yrittäjiä kuin opiskelijoitakin. Puheenjohtajiksi valittiin luxemburgilainen Jerry Weyer (lakitieteen opiskelija) sekä Gregory Engels Saksasta (yrittäjä). Muut hallituksen jäsenet tulevat Ruotsista, Tsekistä, Saksasta sekä Serbiasta: Nicolas Sahlquist, Joachim Mönch (tekniikan tohtori), Bogomil Shopov (ICT-asiantuntija), Jakub Michálek (lakitieteen opiskelija) ja Aleksander Blagojevic (urheiluvalmentaja).

Piraattiradio, jakso 17: Jokapiraatinoikeus

Tällä kertaa Piraattiradiossa puoluesihteeri Ahto Apajalahti kertoo tekijänoikeusjärjestelmää käsittelevästä kirjasta Jokapiraatinoikeus (pdf), jonka hän kirjoitti yhdessä tiedottaja Kaj Sotalan kanssa. Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen ja pääsihteeri Tero Keinänen kyselevät ja kommentoivat.

13-minuuttisen kirjakatsauksen voi ladata ogg– tai mp3-muodossa tai kuunnella suoraan alla olevalla HTML5-soittimella (tarvitsee näkyäkseen ja toimiakseen nykyaikaisen selainohjelman).

Anniina Karhu ja Kaisa Rastimo Turussa 22.3.

Media- ja draamakasvatuksen tutkija Anniina Karhu ja elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo keskustelivat Turun pääkirjastossa 22.3. Suomen nuorista ja mediakasvatuksesta. Illan aiheiksi nousivat kuitenkin mediakasvatuksen tai sen puuttumisen lisäksi internetin valvonnan puuttuminen ja tekijänoikeudet. Tämä yllättävä käänne johtui varmasti osaltaan Rastimon reaktiosta yleisön piraattijäseniin, kun taas keskustelun pysyminen näissä aiheissa oli suurelta osalta piraattien kysymysten syytä. Keskustelussa päästiin myös lähelle puheen määrittelyn eroa kadulla ja internetissä, mutta puolentoistatunnin salivaraus ei riittänyt viemään ketään juuri pintaa syvemmälle.

Mediakasvatuksen tehtävä olisi parhaassa tarkoituksessaan lasten ja nuorten opettamista käsittelemään ja suodattamaan nykymaailman valtavaa määrää teksti-, ääni- ja kuvainformaatiota. Se voisi myös opettaa nuoria toimimaan sosiaalisen median keskellä, esimerkiksi puuttumaan kiusaamiseen. Mediakasvatuksen tila on kuitenkin tällä hetkellä Suomessa lähes olematon – syynä tähän Karhu mainitsee mm. peruskoululaitoksen hitaan muutoskyvyn. Myös vanhemmat ovat heikosti tietoisia lastensa altistumisesta medialle, mikä johtuu heidän kyvyttömyydestään keskustella lastensa kanssa näistä aiheista, mikä taas johtuu usein tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta. Rastimo ottaakin vanhemmuuden usein esiin ja sen, etteivät lapset tottele. Tästä syystä keskustelu olisikin tärkeää.

Kasvatuksen toisessa ääripäässä, keskustelun vastakohtana, on kontrolli. Rastimo ottaa esiin internetin loukkaavaa sisältöä ja esittää, että internetin pitäisi toimia samojen sääntöjen alaisena kuin painetun median. Kuitenkin hän on myös sitä mieltä, että internetissä esitetty puhe on samaa kuin esimerkiksi kadulla esitetty. Pitäisiko siis kaikkeen puheeseen ulottaa painetun median toteuttama kontrolli? Tässä kohdassa keskustelu puheen määrittelemisestä alkaa tiivistyä ja aihe karkaa valovuoden päähän alkuperäisestä lähteestään: nuorista. Kasvatuksen periaate on selvästi yhteiskunnassa syvällä eivätkä siltä pääse pakoon sen kummemmin aikuiset kuin lapsetkaan.

Onneksi tätä keskustelua kuitenkin käydään, vaikkakin hyvin pienellä osanottajamäärällä. Harmillisinta oikeastaan on, että täältäkin puuttuu mediakeskustelun lähes täysin unohdettu osapuoli: nuoret. Nuoret ovat myös ryhmä, joka on sekä kasvanut internetin kanssa että tulee viemään oppinsa eteenpän ja muodostamaan tulevaisuuden mediakulttuurin. Tästä syystä onkin ironista, että illan viimeinen teema, tekijänoikeudet, erottavat internetinkäyttäjät lakiarikkovaksi marginaaliryhmäksi. Nuoret ovat siis jo ainakin kahdella tavalla syrjittyjä.

Rastimo ottaa esiin tekijänoikeudet lähinnä kopioinnin näkökulmasta ja toivoo, että nuoret ymmärtäisivät niiden merkityksen tekijälle. Hänen mukaansa ”tekijänoikeus on hyvin yksinkertainen asia”. Valitettavasti Rastimo joko unohtaa internetin mekanismit tai kieltäytyy ymmärtämästä niitä, sillä internetinkäyttäjäthän ovat jo murskanneet perinteisen tekijänoikeuden käsitteen. Rastimo on myös huolissaan ajatuksesta, että televisiosarjat katoaisivat ja korvautuisivat internetin ajattomalla ja paikattomalla mediavirralla, jota kuluttajat voisivat käyttää silloin, kun heille itselleen sopii. Hän myös muistuttaa muutamaan kertaan työpaikoista, jotka voisivat tulevaisuudessa kuulua nuorille. Missään vaiheessa ei käy ilmi, mitä työpaikkoja hän tarkoittaa, mutta kyseessä ovat todennäköisesti media-alan työpaikat.

Median tuottaminen ja kuluttaminen ovat tietysti muuttuneet kovaakin vauhtia internetin myötä viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki hyvä olisi kadonnut. Monien mielestä kaikki hyvä on vasta nyt saatu esiin, koska internetin kautta sen voi levittää sellaiseenkin maailmankolkkaan, johon se ei olisi aikaisemmin koskaan eksynyt tai johon sitä ei olisi edes rahalla saanut. Kuten monen muunkin ihmisen, Rastimon maailma vastustaa muutosta, ja koska faktaan perustuvia argumentteja tähän muutosvastarintaan ei ole, väittämät perustuvatkin moraaliin. Media/internet vahingoittaa lapsia, internet estää median tuottamista, internet vie työpaikkoja.

Nuorten ja internetmedian tuottajien lisäksi tässä keskustelussa paitsioon on jäänyt tutkija Karhu, joka kuitenkin ehtii todeta, että tutkimustulokset median vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin ovat ristiriitaisia. Emme siis voi varmuudella sanoa, että media vaikuttaisi nuoriin haitallisesti. Tällaisen väittämän hyväksyminen on varmasti monelle vaikeaa, samoin kuin sen hyväksyminen, että internet ei lopeta median tuottamista eikä estä rahavirtaa taiteen tekijälle. Jo pelkästään se, että tämän illan keskustelu onkin pyörinyt nuorten mediakulutuksen sijasta internetin ympärillä, kertoo aiheen polttavuudesta. Tätä keskustelua voisikin pitää pienoismallina Suomessa käytävästä poliittisesta internetkeskustelusta, jossa aiheena ovat usein nuoret ja yhteiskuntahaitat, mutta johon ei ole vielä otettu mukaan nuoria eikä tieteentekijöitä.

Piraattien ansiota on selvästi internetiin liittyvän tutkimustiedon toistuva esilletuominen. Piraatit ovat myös toistuvasti puolustaneet nuorten oikeuksia internetmediaan liittyvässä yksityisyydensuojassa. Sen kerran, kun nuorilta on julkisesti kysytty mielipidettä internetistä, juuri tähän aiheeseen he ovat itse puuttuneet. Sen sijaan lastensuojeluun ja lasten ja nuorten kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä piraatit ovat olleet kovin hiljaisia. Kaikista polittisista suuntauksista nimenomaan piraatit ymmärtävät, mistä internetissä on kysymys, mitä nuoret siellä tekevät, mikä voi olla hyödyksi, mikä haitaksi, mitä pitäisi kannustaa, mitä opettaa, mihin on mahdollista puuttua ja mihin ei. Piraatit ovat hyvin tuoneet esiin, mitä esimerkiksi sensuuri tai valvonta merkitsevät internetissä, mutta esimerkiksi mediakasvatusta ei ole juuri peräänkuulutettu.

On itsestäänselvää, että lapset ja nuoret ovat arvojärjestyksessämme hyvinkin korkealla sijalla, mutta tällä ei ole poliittista merkitystä, jos emme kerro siitä kenellekään. Lasten ja nuorten pitäisikin sijaita listallamme sellaisessa kohdassa, missä se, että kannamme huolta heidän hyvinvoinnistaan, todella kantaa myös ulkomaailmaan asti. Piraattien arvot luovat – monille yllätyksenä – jo tällaisenaankin lapsille ja nuorille paitsi turvallisen myös kulttuurillisesti ja tieteellisesti rikkaan maailman, mutta niin kauan kuin lapsista ja nuorista ei puhuta, nimenomaan heidän arvoaan ei ole poliittisesti olemassa. Kannustan siis piraatteja ottamaan kantaa lasten ja nuorten mediakäyttäytymiseen ja mediakasvatukseen – ensinnäkin, koska he ovat meidän lapsiamme ja nuoriamme, mutta myös siitä syystä, että he ovat internetsukupolvena nimenomaan meidän lapsiamme ja nuoriamme.

Piraatit kokoontuvat Brysselissä

Brysselissä järjestetään 16.−18.4. piraattipuolueiden kansainvälinen konferenssi. Tarkoituksena on hyväksyä säännöt ja valita hallitus Pirate Parties Internationalille (PPI), joka on piraattipuolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö. PPI on tähän saakka toiminut epävirallisena verkostona. Konferenssin yhteydessä tutustutaan myös Euroopan parlamentin toimintaan.

Suomen piraattien näkökulmasta piraattipuolueiden kansainvälisen yhteistyön lisääminen on tärkeää, koska tekijänoikeuksia ja tietoyhteiskuntaa yleisemminkin säädellään paljon kansainvälisin sopimuksin. Niiden valmisteluun on voitava vaikuttaa maailmanlaajuisesti. Konferenssiin on tulossa edustajia noin 20 maasta.  Suomen piraatteja konferenssissa edustavat Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Harri Kivistö ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen.

Päivitys 16.4.: Islannin Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautumisesta seuranneesta tuhkapilvestä johtuen kaikki lennot Suomesta Brysseliin peruuntuivat. Suomen edustajat eivät siis pääse konferenssiin paikan päälle tällä kertaa, mutta otamme osaa kokoukseen etänä.

Nettipiratismista ja työpaikoista

BASCAP (Business Action to Stop Counterfeiting and Piracy) on hiljattain julkistanut väitteitä nettipiratismin vaikutuksista työpaikkoihin. Tutkimuksen ovat tehneet Tera Consultants -yrityksen konsultit, eivätkä tiedeyhteisön puolueettomat tutkijat. Tutkimusta ei ole myöskään vertaisarvioitu missään, eikä se noudata yleisiä tiedejulkaisun periaatteita. Esimerkiksi valtaosa lähteistä on yksinkertaisesti merkitty ”Teran konsulttien analyysiksi”, eikä lähteitä ole muutenkaan merkitty selvällä tavalla.

Tutkimus käyttää virheellistä tapaa työpaikkojen menetyksen laskemiseksi. Menetykset lasketaan arvioimalla ladattujen teosten määrää, kertomalla määrä teoksien hinnoilla ja siten laskemalla montako työntekijää olisi voitu palkata sillä rahasummalla. Periaatteen tekee virheelliseksi se, että vaikka tekijänoikeuksia valvottaisiin täydellisesti, eivät kuluttajat ostaisi jokaista teosta, jotka ladataan netistä tällä hetkellä. Itseasiassa riippuen tutkimuksesta, nettilataajat ostavat lähes yhtä paljon[1] tai jopa enemmän[2] sisältöä kuin he, jotka eivät lataa ollenkaan.

Toinen merkittävä ongelma laskutavassa on se, että olemassaolevien teoksien tuottamiseen on selvästi tarpeeksi suuri määrä työntekijöitä; ei teoksia muuten saataisi valmiiksi. Ylimääräisten työntekijöiden palkkaaminen samojen tuotteiden tekemiseen olisi käytännössä turhaa rahan tuhlausta. Ja vaikka yritykset saisivatkin ylimääräisiä tuloja, ne tuskin menisivät työntekijöiden palkkaamiseen.

Koko lähtökohta työntekijöiden määrän mittaamisesta on huono. Pitäisi tarkastella, kuinka korkeamman elintason nettipiratismi on aiheuttanut kaikille, jotka pystyivät nauttimaan sisällöstä, mihin heillä ei muuten olisi ollut pääsyä. Kulttuurin arvon mittaaminen rahassa on muutenkin ongelmallista, kun ottaa huomioon vapaasti levitettävän taiteen ja esimerkiksi vapaat ohjelmistot.