Piraattikirjallisuuden luvut 1-7

Allekirjoittaneella ja Ahto Apajalahdella on viime kesästä lähtien ollut työn alla kirja, joka keräisi yksien kansien väliin kaikki merkittävimmät asiat, mitä tekijänoikeusjärjestelmän ongelmista tarvitsee tietää. Kirja tullaan julkaisemaan osana WSOY:n Barrikadi-sarjaa, ja olemme jo allekirjoittaneet sopimuksen aiheesta. Valmis teos tulee luonnollisestikin myös ilmaislevitykseen verkkoon.

Laitoimme joulukuussa alustavat versiot luvuista 1-3 verkkoon ihmisten nähtäviksi. Nyt näkyvillä olisivat loputkin luvut, neljästä seitsemään. Olemme myös päivittäneet ja korjailleet jo aiemmin nähtyjä lukuja.

Palaute on enemmän kuin tervetullutta. Saa myös ehdottaa teokselle nimeä.

Luku 1 – Piraattijahti vastaan kohtuus ja kansalaisoikeudet. Yhä kasvava määrä ihmisiä harrastaa netissä tiedostonjakamista – nuorinten sukupolvien edustajista käytännössä kaikki. Tätä kehitystä ei mitenkään voida estää, ellei tekijänoikeusteollisuudelle anneta poliisivaltuuksia. Tämänlaisia oikeuksia lobataankin ahkerasti läpi, eivätkä kansalaisoikeudet (erityisesti yksityisyyden suoja) ole enää kovin pitkään turvassa. Tekijänoikeuslakien uudistukset niin Suomessa kun maailmalla vievät kohti valvontayhteiskuntaa. Ainoa tapa tämän kehityksen pysäyttämiseen on tiedostonjakamisen laillistaminen.

Luku 2 – Vaikuttaako ilmaislevitys myyntiin. Piraattijahtia perustellaan sillä, että kulttuurituotanto loppuu muuten. Todellisuus ei kuitenkaan tue tätä väitettä. Tarkastellaan tilannetta kulttuurin eri aloilla, mm. kirjallisuudessa, tietokoneohjelmistoissa, elokuvissa ja musiikissa. Tiedostonjakamisen vaikutusta käsittelevät tutkimukset ja tapauskertomukset tahoista, jotka ovat menestyneet vapaan kopioinnin ansiosta. Laillisen ilmaiskilpailun vaikutus ja ilmaislevityksen väistämättömyys.

Luku 3 – Aivopestyt ihmiset. Suuri yleisö on aivopesty. Millään muulla teollisuudenalalla ei hyväksyttäisi kansalaisoikeuksien rajoittamista jonkin teollisuudenalan voittojen turvaamiseksi. Autovalmistajat jotka vaatisivat polkupyörien kieltämistä autojen menekin varmistamiseksi naurettaisiin pihalle eduskunnasta, mutta tekijänoikeusteollisuuden vastaaville vaatimuksille kumarretaan. ”Tiedostonjakaminen on varkautta” ja muut naurettavat propagandistiset virhepäätelmät. Yksisilmäinen tuijottaminen kulttuuriteollisuuden (kuviteltuihin) tappioihin sivuuttaa myös kokonaan kaikki tiedostonjakamisesta koituvat hyödyt.

Luku 4 – Fanitus kielletty. Kuinka paljon kulttuuria jäisi tuottamatta, jos tekijänoikeutta oikeasti noudatettaisiin? Verkon myötä aiemmin passiiviset kuluttajat ovat muuttumassa aktiivisiksi tuottajiksi, jotka rikastuttavat olemassaolevan kulttuurin kenttää uudenlaisilla teoksilla. Valitettavasti tämänlainen itseilmaisu on nykylain mukaan kiellettyä.

Luku 5 – Monopoli, suuryritysten turva. Olemme tähän asti puhuneet vain epäkaupallisesta kopioinnista, mutta nyt laajennamme tarkasteluun tekijänoikeuteen yleisesti. Mikä on monopoli, ja mikä tekee tekijänoikeudesta sellaisen. Miten musiikin lähioikeuksien pidennystä lobattiin läpi muusikoiden eläkepäivien nimissä, vaikka muusikkokohtainen hyöty laskettiin penneissä. Miten nykyisenkaltainen laaja tekijänoikeus vaikeuttaa teosten uudelleenjulkaisua ja uusien luomista, keskittäen hyödyt isojen pelaajien käsiin. Miten monopolilla rajoitetaan uusien, innovatiivisten pelaajien tuloa kentälle ja jarrutetaan kehitystä.

Luku 6 – Kohti parempaa maailmaa. Olemme puhuneet runsaasti ongelmista, mutta minkälaisia olisivat ratkaisut? Miten pitkä suoja-aika olisi oikeasti hyväksi tekijöille? Onko tekijänoikeuden lyhentämiselle vaihtoehtoja? Mitä taloustieteilijät ovat sanoneet aiheesta? Mitä tapahtuu sitten kun uudistukset on toteutettu?

Luku 7 – Omistajuuskäsitys uudessa tarkastelussa. Onneksi oikeus voittaa aina lopulta. Katsaus tekijänoikeuskäsitykseen nyt ja aiemmin. Miten monenlaiset kehityssuunnat ovat kaikki yhdessä johtamassa nykyisen tekijänoikeusajattelun heikkenemiseen, eivätkä monet to-kriitikot edes ole varsinaisia tiedostonjakajia tai muita ”rikollisia”. Aiheena myös kansainvälinen piraattiliike.

(Ai niin, ja tämähän on sitten kolmas kirjani, viime vuonna julkaistun Kehittyvän ihmiskunnan ja 2007 julkaistun Roolipelikirjan jälkeen. Kolme kirjaa neljässä vuodessa, piraatithan olivat kaikki loisia jotka eivät itse tarjoa kulttuurielämälle mitään, näinhän se meni? :))

0 vastausta artikkeliin ”Piraattikirjallisuuden luvut 1-7

  1. ”Kolme kirjaa neljässä vuodessa, piraatithan olivat kaikki loisia jotka eivät itse tarjoa kulttuurielämälle mitään, näinhän se meni?”

    Ei mutta ei näitä kirjoja lasketa, mitkä käsittelee VARASTAMISTA! Ne on jo itessään piratismia! Hyi!

    (Koitin kirjoittaa yliampuvasti ja huumorilla, toivottavasti onnistuin edes jotenkuten. Tällaista kirjaa todella tarvitaan!)

  2. Piratenetin irc-kanavalta #toiminta pursusivat seuraavat nimiehdotukset. Löyhästi allekirjoittaneen suosikkijärjestyksessä, paras ensimmäisenä.

    ”Ota kopio”
    ”Piraatti ja teos”

    ”Kopioi tämä kirja”
    ”Jaettu ilo”
    , ”Jaettu maailma”
    , ”Jaettu kulttuuri”, etc.

    ”Jaa tämä”
    , ”Jaetaan kaikki”
    , etc.
    ”Jaon ajatus”, ”Ajatuksen jako”, ”Aineeton jako”, etc.
    ”Suoja kopioille”

    ”Piratismin mahdollisuus”, ”Piratismin edut”, etc.
    ”Vastauksia piraateista”
    ”Piraatin oikeus”

  3. Aika hassua, että piraatti laittoi omaa kirjaansa koskevan linkin sivustolle, jossa sitä myydään, mutta ei laittanut linkkiä sivustolle, jossa sitä jaetaan ilmaiseksi.

  4. Jussi puolestaan on hupsu, kun luuli minun tarkoittavan esiteltyä raakiletta.
    Tarkoitin tietysti teosta, josta irstaan ahne mediayhtiö nylkee kirjailijan suosiollisella avustuksella avuttomalta kuluttajalta 32 €/kpl.

  5. Pekka Raukko:
    Sillä, että teos ei ole vielä valmis ei varmaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että linkkiä valmiiseen teokseen (eli siis teokseen, jota ei ole olemassakaan) ei vielä ole? Lisäksi alussa todetaan: ”Valmis teos tulee luonnollisestikin myös ilmaislevitykseen verkkoon.”

  6. Olin vähän hätäinen tuon lähetä-napin kanssa, mutta tarina jatkuu.

    Mitä tulee tuohon Roolipelikirjaan, niin eiväthän piraatit vaadikaan tekijää järjestämään teoksen ilmaislevitystä. Jos haluat jakaa sitä ilmaiseksi netissä, niin voit olla varma, että Sotala ei ole haastamassa sinua oikeuteen. Saattaapa kuitenkin olla, että kustantajan kanssa tehty sopimus ei salli ilmaisjakelua, joten he voivat olla sitten sinulle vihaisia :)

  7. Raukko: Roolipelikirjan kanssa ei kysymys ilmaislevityksestä tullut alunperin puheeksi. Myöhemmin alkuperäinen kontaktini BTJ:llä vaihtoi firmaa eikä sieltä sittemmin vastattu yhteydenottoon kun kysyin että saisiko sen laittaa nettiin. En ole jaksanut käyttää sen enempää vaivaa luvan saamiseksi – myynti voisi varmaan lisääntyä jos pistäisin siitä ilmaislevitykseen kopion, mutta sain tuosta vain kertakorvauksen enkä provikkaa, joten minulle on sinänsä aika sama paljonko se enää myy.

  8. Mikko

    Harva haastaa oikeuteen autovarastakaan, jos varkaus tapahtuu vasta sen jälkeen, kun auto on myyty eteen päin ja rahat saatu.

    Kaj

    Usein on todellakin niin, että juuri silloin kun veljeillään riistoa harjoittavan mediayhtiön kanssa itse, ei tule mieleen että siinä olisi jotain väärää. Ajatus herää vasta kun niin toimii joku toinen.
    Tämä on tietysti inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.

  9. ihmettelen tuota hannu oksalan kommenttia, että keikkatienesti vain 3 euroa? kirjoitusvirhe? Me soitettiin keikka helsingissä n. 60 maksaneelle ja palkattiin valomies omista rahoista ja jaettiin vielä lipputulot toisen esiintyneen bändin kanssa puoliksi ja silti jokainen sai ainakin 30 euroa voittoa. + omakustanne myynti keikkatilanteessa n. 10 kpl eli 90 euroa voittoa. kun ei ole teostobändi on omakustanteiden painattaminen halpaa. Jos järjestäjätaho saa yksinvaltaisesti päättää miten ’lippuriski’ jaetaan niin helposti ei saa mitään. jos suulliset sopimukset eivät toimi niin sitten lähetään kirjallisesti. jos olosuhteet ovat epäillyttävät, eikä halua ilmaiseksi soittaa niin hinnastahan voi aina sopia etukäteen.

    kannatan muusikkona piraattipuolueen näkemyksiä netin vapaudesta ehdottomasti. ne vähentävät välikäsien, ja välikulujen tarvetta. oma musiikkini myydään cd-formaatissa 80% netin kautta ilman välikäsiä. ostaja maksaa suoraan bändin tilille 5 euroa levystä. Ensipainokset on helposti myyty jo kuukaudessa loppuun siitä huolimatta että musiikin voi kuunnella myös ilmaiseksi kotisivuilla. toisin sanoen koska musiikkiin voi vaivattomasti tutustua ja tykästyttyään voi ottaa suoraan yhteyttä tekijään on kynnys tehdä kaupat matalampi. teostovapaa levyjen painatus (eli pienissä erissä) on niin halpaa että 5 euron levystä tulee voittoa 3 euroa artistille. globaalinetti aiheuttaa myös sen ilmiön että tilauksia ei tule vain ja ainoastaan suomesta vaan ympäri maailmaa. keikkatilanteissa uskoisin levyjä myytävän vielä enemmän kuin netin kautta mutta keikkoja ei tule paljoa soiteltuun.

    -vp , täysin tuntematon harrastelijamuusikko.

  10. vp: Kolme euroa tuntipalkka, ei kokonaispalkka. Tarkat laskelmat voi lukea alkuperäislähteestä suoraan, mutta pähkinänkuoressa meni seuraavasti:

    * 100 kävijää, lippuhinta 7€ sisältäen narikan 2€, eli yhtyeelle 500€.
    * Tästä vähennetään 8% arvonlisävero, jää 462,96€.
    * Tästä ravintola ottaa 30%, jää 324,07€.
    * Laskutuspalvelu ottaa tästä osansa, jää 219,07€.
    * Jaetaan seitsemälle muusikolle, tekee 31,30€ henkeä kohden.
    * Vähennetään tästä eläkkeet ym. maksut, tekee 24,41€ henkeä kohden.
    * Verottaja ottaa osuutensa, jää 20,75€ henkeä kohden.
    * Tuntipalkaksi työlle tulee noin 2,6€.

  11. kestikö keikka siis 8 tuntia? kyl mä oon kokemuksesta ymmärtänyt että keikka ei yleensä tuntia kauempaa kestä ja soittaja voi tulla paikalle vaikka 1 min ennen ja lähteä saman tien pois.
    riippuen tietenkin ravintolasta mutta 30% luulisi kattavan myös juomat ja ruoan. viimeksi ravintola tarjosi bändillemme alkon hinnoissa yli 30 eurolla juomia ja ravintolahinnoissa 50 eurolla ruokaa kertaa 3 bändiä + järjestäjät.

  12. Hyvä vp,

    lasken työajaksi myös konserttiohjelmiston harjoittelun, sound checkin ja työpaikalla notkumisen ennen soittoa. (Niin se lasketaan muuten mm. kulttturitaloissakin tekniikalle.) Tai no tuossa tapauksessa en laskenut edes harjoittelua, eli todellinen tuntipalkka on vielä jossain alempana.

    Soittohommissa ”tuntipalkka” ei ylipäätään ole järkevä käsite kun joskus voi saada 500€ yhden biisin luikautuksella. Mutta lopetan derailin tähän.

    Olen otettu siitä, että piraattiaktiivit ovat näin tarkkaavaisesti seuranneet blogiani!

    Kannattaisikohan kirjan kaikki luvut postata omikse threadeikseen, jotta keskustelu voisi keskittyä edes jollain tapaa järkevästi jokaiseen lukuun kerrallaan?

  13. Keskustelun jakaminen useampaan kirjoitukseen voisi olla ihan hyvä idea, tosin seitsemän erillistä viestiä saman tai edes muutaman päivän aikana olisi jo aika paljon. Mutta vaikka kolme eri tekstiä voisi toimiakin. Voin tehdä niitä lisää jos alkaa näyttää siltä että tässä ketjussa tulee keskustelua useammankin eri luvun sisällöstä, viime kirjoituksenkin kommenteissa kun keskusteltiin lähinnä vain yhdestä luvusta.

  14. Kiitoksia, tuo blogikommentti oli mielenkiintoinen. Kaikkein kiinnostavimpana näin siinä sen, että valtaosa tuloista oli tullut Teosto/Gramex-korvauksista. Merkittävä osuus niistä kun tulee lähteistä, joita PP:n vaatimukset epäkaupallisen käytön vapauttamisesta eivät mitenkään uhkaa…

  15. Kaj Sotala:
    Merkittävä osuus niistä kun tulee lähteistä, joita PP:n vaatimukset epäkaupallisen käytön vapauttamisesta eivät mitenkään uhkaa…”

    Käsittääkseni ”epäkaupallisen kopioinnin” salliminen ei ole ainoa Piraattipuolueen vaatimuksista.

    Anssin tunnetuin albumi ”Nummela” on julkaistu 2001, seuraavat 2003, 2005 ja tuorein ”Aukio” vuonna 2009.

    Piraattipuolueen vaatimus kaupallisten tekijänoikeuksien rajoittamisesta viiteen vuoteen lopettaisi Anssin Gramex- ja Teostotulot Aukio-levyä lukuunottamatta tähän vuoteen. Kaikkein menestyneimmästä albumistaan, Nummelasta, Anssi ei olisi saanut Teostoja enää neljään vuoteen.

    Näetkö itse ristiriidan kirjoittamasi kommentin ja puolueesi linjausten välillä?

    Vaatimus kaupallisten tekijänoikeuksien rajoittamisesta viiteen vuoteen pelaisi vain Radio Novan pussiin.

  16. Pääosa tuloista tulee kuitenkin muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Musiikin osalta tosin radiosoitto tuntuu keskimäärin hieman pidentävän sitä aikaa jolloin teos on ”pinnalla” verrattuna esim. kirjoihin. Kuten puolueohjelmasta voit lukea, siellä on liikkumavaraa 5-10v kaupallisen käytön suoja-aikaan. Tähän sisältyy myös se ajatus, että osalle teosmuodoista voitaisiin antaa pidempi suoja-aika kuin toisille, jos niiden markkinoissa on jonkinlaisia erityispiirteitä. Eiköhän ainakin se 10v suoja-aika riittäisi takaamaan varsin mukavan tuoton Anssi Kelalle niin kauan kun hän tekee yhden hyvän levyn kerran kymmenessä vuodessa.

  17. Eiköhän ainakin se 10v suoja-aika riittäisi takaamaan varsin mukavan tuoton Anssi Kelalle niin kauan kun hän tekee yhden hyvän levyn kerran kymmenessä vuodessa.

    Kyse ei ole tästä.

    Kyse on siitä että radiot ovat kaupallisia toimijoita, eivät jotain kulttuurisia hyväntekeväisyyslaitoksia. Niiden bisnes on myydä (erittäin kallista) mainosaikaa musiikkikappaleiden ja juontajien löpinän väliin.

    Osa musiikin radioille tuomasta kaupallisesta hyödystä pitää ulosmitata alkuperäisen tuotteen tekijöille. Näin se järjestelmä toimii tälläkin hetkellä. Eikä se haittaa ketään tai mitään.

    Teidän poliittinen linjanne pelaa suoraan suurten kansainvälisten mediayhtiöiden, joita suurimpien soittolistaradioiden taustalta löytyy, pussiin. Musiikin tekijä häviää, suurpääoma voittaa.

  18. Hannu Oskala:
    Piraattipuolueen vaatimus kaupallisten tekijänoikeuksien rajoittamisesta viiteen vuoteen lopettaisi Anssin Gramex- ja Teostotulot Aukio-levyä lukuunottamatta tähän vuoteen.

    5-10 vuoteen, lukee sillä linkittämälläsi sivulla. Viiden vuoden suoja-aikaa en henkilökohtaisesti kannattaisi kuin korkeintaan tietokonepeleille, joiden elinikä on perinteisesti ollut varsin lyhyt (tosin tämäkin näyttäisi olevan nyt muuttumassa).

    Osa musiikin radioille tuomasta kaupallisesta hyödystä pitää ulosmitata alkuperäisen tuotteen tekijöille. Näin se järjestelmä toimii tälläkin hetkellä. Eikä se haittaa ketään tai mitään.

    Kyllä haittaa, huomattavastikin. Viitosluvussa on aiheesta runsaasti esimerkkejä.

    Eikä ole mitään ”pitää ulosmitata”. Tällä hetkellä ulosmitataan, ja tekemisen kannustamiseksi on toki järkevääkin ulosmitata tietty määrä. Mutta ei se mikään luonnonlaki ole, että aina jos joku hyötyy rahallisesti niin aiemman tekijän pitää saada siitä osuus. Ei se ole niin millään sellaisellakaan alalla, jota tekijänoikeudet eivät suojaa. Eikä läheskään aina edes tekijänoikeusjärjestelmän sisällä.

    Teidän poliittinen linjanne pelaa suoraan suurten kansainvälisten mediayhtiöiden, joita suurimpien soittolistaradioiden taustalta löytyy, pussiin. Musiikin tekijä häviää, suurpääoma voittaa.

    Öh. Eivät suuret kansainväliset mediayhtiöt ole vastustaneet tekijänoikeuksien yleistä pidentämistä ja laajentamista tai tuoreimpana äänitteiden lähisuojan pidentämistä, päinvastoin. Todennäköisesti suurin yksittäinen hyötyjä tekijänoikeuksien rajaamisesta ovat (tavallisten ihmisten lisäksi) pienet ja keskisuuret mediayhtiöt, kun suuryhtiöt eivät enää pysty samalla tapaa tukahduttamaan kilpailua. Viitosluvussa on siitäkin esimerkkejä.

  19. Radiokanavia en osaa kyllä nähdä minään luovan työn tekijöiden vihollisina. Radiokanavien intressinähän on se, että niiden soitettavaksi tuotetaan paljon sellaista musiikkia, jota ihmiset haluavat kuunnella. Jos tämä jostakin syystä vaarantuisi, radiokanavilla olisi intressi tukea rahallisesti musiikin tuotantoa.

    Jos tekijänoikeuden lyhentäminen johtaisi niin merkittävään tekijänoikeustulojen vähenemiseen, että hyvät musiikintekijät olisivat vähemmän halukkaita tekemään musiikkia, radiokanavat todennäköisesti alkaisivat rahoittaa levyjen tuottamista etukäteen, sen sijaan että maksaisivat soittokorvauksia jälkikäteen kuten nykyisin. Tämä tukisi kehitystä, jossa luovan työn alallakin siirryttäisiin enemmän nimenomaan etukäteispalkkioihin ja varsinaisesta työstä maksettavaan palkkaan, kuten muillakin aloilla.

    Piraattipuolueen mallissa mikään ei myöskään estäisi vaikkapa levy-yhtiötä ja radiokanavaa tekemästä sellaista sopimusta, että radiokanava saa yksinoikeuden soittaa tietyn yhtyeen levyä sen kaupallisen suoja-ajan aikana. Vastineeksi tästä radiokanava tukisi rahallisesti levyn tuotantoa.

  20. Radiokanavia en osaa kyllä nähdä minään luovan työn tekijöiden vihollisina.

    Ei vihollisia ei. Liikekumppaneita. Ostaja-myyjä suhteessa olevia toimijoita.

    Ja aivan kuten kaikessa muussakin kaupankäynnissä myyjä haluaa myydä kalliilla ja ostaja haluaa ostaa halvalla. Musiikkibisneksellä ja radioilla on toimivat sopimukset, joita tarkistetaan aika ajoin. Välillä oikeudessakin, mutta sopimukset ovat kuitenkin olemassa ja toimivat.

    Teidän mallissanne Myyjä ei saa mitään ja ostaja saa täysin ilmaiseksi. Vaaka kellahta täysin ostajan laariin. Ostajat ovat kansainvälisiä suuryhtiöitä. Myyjistä edes osa on suhteellisen pieniä toimijoita, kuten esim. Anssi. Tai minä.

    Jos tekijänoikeuden lyhentäminen johtaisi niin merkittävään tekijänoikeustulojen vähenemiseen, että hyvät musiikintekijät olisivat vähemmän halukkaita tekemään musiikkia, radiokanavat todennäköisesti alkaisivat rahoittaa levyjen tuottamista etukäteen, sen sijaan että maksaisivat soittokorvauksia jälkikäteen kuten nykyisin. Tämä tukisi kehitystä, jossa luovan työn alallakin siirryttäisiin enemmän nimenomaan etukäteispalkkioihin ja varsinaisesta työstä maksettavaan palkkaan, kuten muillakin aloilla.

    Onneksi olkoon. Onnistuit juuri kuvailemaan mallin, jossa radiot toimivat sekä musiikin kustantajina että julkaisukanavana. Täydellinen monopoli radioaalloilla kuultavaan musiikkiin siis. Mikä voisi mennä vikaan?

    Piraattipuolueen mallissa mikään ei myöskään estäisi vaikkapa levy-yhtiötä ja radiokanavaa tekemästä sellaista sopimusta, että radiokanava saa yksinoikeuden soittaa tietyn yhtyeen levyä sen kaupallisen suoja-ajan aikana. Vastineeksi tästä radiokanava tukisi rahallisesti levyn tuotantoa.

    Eli nykyisen yhdenmukaisen ja periaatteessa yksinkertaisen lisenssointikäytännön sijaan saisimme erillissopimukset jokaisesta levystä tai ehkä jopa kappalekohtaisesti? Onneksi olkoon, onnistuit juuri luomaan kertaluokkaa monimutkaisemman järjestelmän, jossa on enemmän reikiä ja takuulla enemmän hallinnointia kuin nykyisessä lähes automatisoidussa järjestelmässä.

  21. 5-10 vuoteen, lukee sillä linkittämälläsi sivulla. Viiden vuoden suoja-aikaa en henkilökohtaisesti kannattaisi kuin korkeintaan tietokonepeleille, joiden elinikä on perinteisesti ollut varsin lyhyt (tosin tämäkin näyttäisi olevan nyt muuttumassa).

    Jahas. Mielenkiintoista. Ehkäpä teidän kannattaisi sitten avata tätä ohjelmatasollakin hiukan tarkemmin. Minä olen ymmärtänyt, että teidän tavoitteenne on lyhentää suoja-aikaa ja mielestänne sopiva löytyy haarukasta 5-10 vuotta.

    Eikä ole mitään “pitää ulosmitata”.

    Ehkäpä parempi sanamuoto olisi: ”On oikeudenmukaista ulosmitata.” ”On reilua ulosmitata.”

  22. Puolueohjelmassa sanotaan, että tekijänoikeussuoja on ”lyhennettävä 5–10 vuoteen hyödykkeen julkaisusta”, mutta tämän lauseen tarkasta tulkinnasta ei ole virallista kantaa. Jotkut tulkitsevat sen niin, että 5-10 vuoden haarukasta löytyy se suoja-ajan sopiva kesto mille tahansa. Toiset niin, että joillekin teostyypeille sopisi se viisi vuotta ja muille kymmenen vuotta.

    Itse olen pyrkinyt painottamaan sitä, että se 5-10 vuotta on lähinnä alustava ehdotus ja pääasiallinen sanoma on, että tekijänoikeuksia tulisi lyhentää rajusti. Etenkin siirtymävaiheessa voidaan hyväksyä selkeästi pidempiäkin aikoja, ei niitä kuitenkaan hetkessä nykyisestä meidän ehdottamaamme muutettaisi. Paljon todennäköisemmin se on vaiheittainen prosessi, jossa samalla saadaan muutenkin enemmän tietoa siitä, mikä suoja-ajan pituus olisi se kaikkein paras.

  23. Edelliseen voisi lisätä vielä sen, että vaikka en lyhyttä tekijänoikeutta ehdottomasti ainakaan heti vaadikaan, vaadin kyllä johdannaisteosten (niin kaupallisten kuin epäkaupallistenkin) tekemisen selkeää helpottamista mahdollisimman nopeasti. Tekijänoikeuden ei pitäisi ylipäänsä estää esimerkiksi muiden luomien hahmojen tai paikkojen hyödyntämistä muissa teoksissa. (Tai jos estää, niin silloin sen tulee vastapainoksi myös olla hyvin lyhyt.)

  24. Joo, 5-10 vuoden suoja-aikaa vastaan hyökkääminen on aika turhaa tässä vaiheessa, kun sen vaikutuksia voi lähinnä spekuloida. Kun lähdettäisiin asteittain lyhentämään tekijänoikeuden kaupallista suoja-aikaa nykyisestä, joka askeleella voitaisiin seurata kunkin lyhennyksen vaikutuksia. Ei puolueohjelma ole mikään fundamentalistisesti maailmanloppuun asti tulkittava uskonnollinen teksti, vaan tämänhetkisiin käsityksiimme perustuva ehdotus. Jos ilmenee erityisiä syitä muuttaa käsitystä sopivasta suoja-ajan pituudesta, muutamme.

    ”Teidän mallissanne Myyjä ei saa mitään ja ostaja saa täysin ilmaiseksi.”

    Myyjällähän on täysi valta päättää millä ehdoin antaa teoksen ostajalle. Niin on nyt ja niin olisi myös Piraattipuolueen mallissa.

    ”Onneksi olkoon. Onnistuit juuri kuvailemaan mallin, jossa radiot toimivat sekä musiikin kustantajina että julkaisukanavana. Täydellinen monopoli radioaalloilla kuultavaan musiikkiin siis.”

    Se, mitä radiokanavat voivat soittaa, riippuu tietenkin siitä mitä musiikkia tehdään. Radiokanavat voivat jo nyt vaikuttaa siihen mitä musiikkia tehdään, yksinkertaisesti soittamalla tai olemalla soittamatta jotakin tiettyä musiikkia. Mutta eivät ne voi pakottaa ketään tekemään tietynlaista musiikkia, eivät nyt eivätkä Piraattipuolueen mallissa. Ehdotukseni oli yksi mahdollinen tapa reagoida muuttuneeseen tilanteeseen, ei sellainen, jota kaikkien tarvitsisi alkaa yhtäkkiä soveltaa. Mitä tulee ”täydelliseen monopoliin”, kuvailemani tilanne oli itse asiassa lähellä sitä, joka vallitsee kaikilla muilla aloilla paitsi luovilla aloilla (kilpailun puutteen takia). Vähennetään taloudellista riskiä sopimalla etukäteen, että joku tukee jonkin asian valmistamista, ja saa sen valmistumisen jälkeen etua tuestaan.

    ”Eli nykyisen yhdenmukaisen ja periaatteessa yksinkertaisen lisenssointikäytännön sijaan saisimme erillissopimukset jokaisesta levystä tai ehkä jopa kappalekohtaisesti?”

    Ei mikään pakko, kunhan ehdotin yhtä mahdollista toimintatapaa. En nyt tiedä mikä tuossa edes olisi erityisen monimutkaista nykytilanteeseen verrattuna. Aika yksinkertaista: myydään tietyn levyn soitto-oikeus tietylle taholle ja kummatkin tasan tietävät millä ehdoin, ja kuka sitä saa soittaa, miten ja missä.

  25. . Mitä tulee “täydelliseen monopoliin”, kuvailemani tilanne oli itse asiassa lähellä sitä, joka vallitsee kaikilla muilla aloilla paitsi luovilla aloilla (kilpailun puutteen takia).

    Nyt tätä kilpailun puutetta en ymmärrä ollenkaan. Voitko avata? Kulttuurialat ja erityisesti musikkihan ovat eräitä kaikkein kilpaillumpia aloja koko maailmassa!

    Joo, 5-10 vuoden suoja-aikaa vastaan hyökkääminen on aika turhaa tässä vaiheessa, kun sen vaikutuksia voi lähinnä spekuloida. Kun lähdettäisiin asteittain lyhentämään tekijänoikeuden kaupallista suoja-aikaa nykyisestä, joka askeleella voitaisiin seurata kunkin lyhennyksen vaikutuksia. Ei puolueohjelma ole mikään fundamentalistisesti maailmanloppuun asti tulkittava uskonnollinen teksti, vaan tämänhetkisiin käsityksiimme perustuva ehdotus. Jos ilmenee erityisiä syitä muuttaa käsitystä sopivasta suoja-ajan pituudesta, muutamme.

    Tässä on kaksi puolta. Ensinnäkin on positiivista kuulla että suhtaudutte omiin ehdotuksiinne ”tieteellisestä maailmankuvasta” – teorian toimivuus testataan käytännössä ja teoriaa muutetaan sitten käytännön mukaan.

    Toinen taas on sitten se, että teillä itsellännekään ei siis ole käsitystä siitä mitä viiden vuoden suoja-aika tarkoittaa? Jos sekä käytännöllinen että teoreettinen näkemyksenne on tätä tasoa, eikä teidän sekä yksilöinä että puolueena kannattaisi lähtökohtaisestikin ajaa jotain ”lievempää” versiota?

    Sinua Ahto lainaten: ”5- 10 vuoden suoja-aika ehdotuksen puolustaminen on aika turhaa tässä vaiheessa, kun sen vaikutuksia voi lähinnä spekuloida.”.

  26. ”Kulttuurialat ja erityisesti musikkihan ovat eräitä kaikkein kilpaillumpia aloja koko maailmassa!”

    Ei todellakaan ole. Jokaisen tuotetun kappaleen käytöstä päättämiseen on yksinoikeus tietyllä yhdellä taholla. Musiikkialan kilpailua rajoittavat sekä tekijänoikeudet että yhteiskunnan rahallinen tuki. Vapaa kilpailu musiikkialalla vallitsisi silloin, jos niitä ei olisi lainkaan. Esimerkiksi kirjamme tämänhetkisestä 5. luvusta voit lukea aiheesta (esim. s. 4-6).

    ”Sinua Ahto lainaten: “5- 10 vuoden suoja-aika ehdotuksen puolustaminen on aika turhaa tässä vaiheessa, kun sen vaikutuksia voi lähinnä spekuloida.”.”

    Siis, 5-10 vuoden suoja-aikaa päämääränä voi toki yrittää vastustaa ja puolustaa. Valitsemamme tavoite on tietyssä mielessä hatusta heitetty – sellaista ei ole aiemmin kokeiltu, vaikkakin hyvin lähellä sitä olevat suoja-ajat toimivat pitkään hyvin (eli 14v + 14v uusimismahdollisuus, jota useimmat tekijät eivät halunneet edes käyttää hyödykseen). Eräs taloustieteilijä on laskenut tekijänoikeuden tämänhetkiseksi optimaaliseksi kestoksi noin 15,5 vuotta (ks. 6. luku, s. 9).

    Toisaalta myös nykyinen tekijänoikeuden suoja-aika on hatusta heitetty – enpä ole kuullut kenenkään todistaneen, että jokainen tekijänoikeussuojan pidennys olisi itsessään lisännyt luovan työn määrää. Kuten 5. luvussa sivuilla 1-4 selostetaan, esimerkiksi äänitteiden lähioikeuden suunniteltu pidentäminen 50 vuodesta 95 vuoteen ei näyttäisi auttavan esittäjiä käytännössä lainkaan. Ei voi siis vetää sellaista johtopäätöstä, että tekijänoikeuden pidentäminen olisi automaattisesti hyvä asia ja lyhentäminen automaattisesti huono. 5. luvun sivuilla 16-24 löytyy myös pohdintaa suoja-ajan lyhentämisen vaikutuksista.

    Tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentämiseksi löytyy kyllä hyviä perusteluita, mutta sen lyhentämiseksi juuri 5-10 vuoteen ei sinänsä ole mahdollista saada kovin konkreettista tukea. Näyttää olevan kuitenkin melko selkeää, että yleensä tekijät saavat suurimman osan tekijänoikeustuloista melko lyhyen ajan kuluessa teoksen julkaisusta. Piraattipuolueen esittämä 5-10 vuoden suoja-aika on hyvä hypoteesi, jopa varovainen teoria. Joidenkin mielestä (esim. jotkut taloustieteilijät, osa piraateista) kaupallistakaan suoja-aikaa ei pitäisi olla lainkaan. Jotkut hyväksyvät hieman 5-10 vuotta pidemmänkin tai jollakin tavalla porrastetun suojan (suoja heikkenee porrastetusti ajan kuluessa).

    Kun sanoin, että 5-10v suoja-aikaa vastaan hyökkääminen on aika turhaa, tarkoitin että juuri sitä nimenomaista vuosimäärää vastaan hyökkäämisen sijaan olisi parempi keskustella tekijänoikeuden lyhentämisestä yleisesti, ja että voidaanko lyhentämisellä aina sanoa olevan negatiivinen vaikutus.

  27. Koitan vielä selventää.

    Jos jokin puolue ottaa tavoitteeksi köyhyyden lopettamisen Suomesta vuoteen 2050 mennessä, ei ole järkevää ensimmäisenä alkaa väitellä siitä, minkälainen Suomi on vuonna 2050, vaan pohtia sitä, miten tavoitteeseen päästäisiin pikku hiljaa, ja millaisia vähittäisten muutosten vaikutukset ovat. 5-10 vuoden suoja-aikaan pääseminen aivan lähivuosina ei ole realistista, joten on melko turhaa spekuloida sillä, millainen maailma on silloin kun se lopulta toteutuu. Järkevämpää on väitellä siitä, miten sitä kohti olisi edettävä. Tavoite köyhyyden lopettamisesta vuoteen 2050 mennessä ei välttämättä ole realistinen tai edes järkevä, mutta se voi silti olla hyvä tavoite. Se voi helpottaa köyhyyttä vähentävien uudistusten läpiviemistä, lisätä ja elävöittää yhteiskunnallista keskustelua jne.

  28. Pollock’s work is based on the promise that the optimal level of copyright drops as the costs of producing creative work go down. As it has grown simpler to print books, record music, and edit films using new digital tools, the production and reproduction costs for creative work in have dropped substantially, but actual copyright law has only increased.

    Virheellinen lähtökohta, joka ei suinkaan ole poliittisesti neutraali. Yllätys että saatiin sitten tuollainen tulos.

  29. Editoinnin / leikkauksen osuus pitkän elokuvan kokonaiskustannuksista on varsin marginaalinen, siihen liittyvien kustannusten pieneneminen ei juurikaan vähennä elokuvan kokonaishintaa. Kelvolliseen edit-kalustoon riittää nykyään hyvä pöytäkone, pari isompaa näyttöä ja kohtuullinen äänentoisto. Tämän paketin hankkiminen ei ole erityisen kallista. Sen sijaan leikkaajalle pitää edelleen maksaa palkkaa, ja leikkaustyö vie aikaa, mikäli haluaa saada hyvää jälkeä aikaan.

    Elokuvan kokonaiskustannuksista leijonanosa syntyy kuvausvaiheessa, ja sieltä on aika vaikea enää karsia kustannuksia. Uskokaa pois, kuluja on karsittu jo nyt erittäin suurella luovuudella eikä kiristämisen varaa hirveämmin ole.

  30. Joudun nämä vielä tarkistamaan, mutta muistaakseni virhe on yhteenvedon: tuo ei ollut kys. tutkimuksessa lähtöoletuksena. Ja muistaakseni ainakaan sen vuotta myöhemmin ilmestynyt päivitetympi versio ei ylipäänsä edes maininnut teknologian vaikutusta tuotantokustannuksiin.

  31. ”As it has grown simpler to print books, record music, and edit films using new digital tools, the production and reproduction costs for creative work in have dropped substantially”

    Vähän aiheen vierestä mutta asiavirheet lienee syytä korjata.

    Musiikin tallentaminen ja/tai äänitteen tekeminen laadukkaasti ei ole halventunut juurikaan digitaalitekniikan myötä, sama lienee totta elokuva-alalla. Osa työkaluista on toki halventunut digitaaliversioina mutta monet käytetyistä ”parhaista” äänenkäsittelylaitteista ovat edelleen kallista käsin tehtyä elektroniikkaa ja akustisesti laadukkaiden tilojen suunnittelu ja rakentaminen on edelleen erittäin kallista. Useimmat musiikintekijät arvostavat hyvää akustiikkaa, hyviä äänenkäsittelylaitteita ja riittävää aikaa äänitteen huolelliseen työstämiseen.

    Nykyään vain laadusta joudutaan tinkimään yhä enemmän ja enemmän, taloudellisiin realiteetteihin, levymyynnin laskuun ja piratismiin vedoten. Yhä harvempaa äänitettä voidaan tehdä ajan kanssa ja ”rakkaudella” hyvillä laitteilla ja hyvissä akustisissa ympäristöissä. Jos tällaisia käytetään työ tehdään usein nopeasti likipitäen kelloon tuijottaen. Vaihtoehtona on ajan kanssa halvalla ”kotikalustolla” tekeminen mutta hyvin usein lopputuloksesta voi kuulla akustiikan ja laitteiston puutteet ja tekijöiden teknisen kokemattomuuden, ja tekijöille pitäisi myös saada palkka muodossa tai toisessa…

    Ainakin suomessa levyntekokustannukset on painettu niin alas että monelle alan toimijalle alkaa vähimmäispalkan tasolle yltäminenkin välillä olla haaste. Äänitteen tekemisestä sinänsä ei siis ole tullut juurikaan halvempaa, niitä vain joudutaan tekemään yhä halvemmalla.

  32. Sain juuri luettua kirjan viimeisen osan ja ajattelin mainita muutamista seikoista. Ensinnäkin minusta on mielenkiintoista, että Piraattipuolen edustajilla tuntuu olevan huoli taiteilijoiden toimintaedellytyksistä. Se tietysti mielyttää kovasti itseäni muusikkona, mutta samaan aikaan tuntuu tekopyhältä se, että heiltä ei löydy tahtoa kuulla taiteilojoita kuin omista lähtökohdistaan. Yleisiä teorioita tehdään käyttäen suppeasti vain joitain yksittäisiä ongelmia.

    Kollaasitekniikkaa taiteessa ollaan käytetty yli sata vuotta. Se ei ei ensinnäkään ole hip hop -kulttuurin keksintö ja toisekseen jo se, että tätä tekniikkaa on käytetty jo sata vuotta ilman se suurempaa meteliä todistaa ainakin sen, että taiteilijat pitävät sitä luontevana ja moraalisesti oikeutettuna. Luulisin kaikkien taiteilijoiden yhtyvän siihen, että kollaasitekniikkaa pitää saada käyttää myös jatkossa taiteen tekemiseen. Selvää myös on, että lait, jotka tämän mahdollisesti kieltäisivät, olisivat taiteilijoiden mielestä moraalisesti väärin. Tämän toteamiseen ei tarvita piraattipuolueen manifestia. Tämä on ollut selvää jo yli sata vuotta.

    Olennaista on se, että tästä ei voida johtaa mitä tahansa. Vaikka taiteilijat kokevat kollaasitekniikan oikeutetuksi taiteen tekemisessä, se ei tarkoita sitä, että taiteilijat kokisivat moraalisesti oikeutetuksi sen, että heidän teoksiaan voisivat käyttää ketkä tahansa ja mihin tahansa. Kaupallisen yrittäjän halua tehdä bisnestä taiteilijan työllä ilman korvausta taiteilijalle, pidetään varmasti aivan yleisesti vääränä tapana ansaita rahaa. Se jos mikä olisi riistoa. Mutta juuri sitä olisi esimerkiksi tillanne, jossa radioasemien ei tarvitsisi maksaa musiikin tekijöille ja kustantajille (eli rahoittajille) mitään. Vastaavanlaista riistoa voi tapahtua myös taiteen sisällä, jos mitään rajoituksia ei olisi. Tarvitaan siis laki, joka estää tällaisen moraalittoman toiminnan.

    Emme hyväksyisi sitä, että mainostaja mainostaisi tuotettaan jonkin julkisen henkilön naamalla lupaa kysymättä. Mainostajan arvomaailma saattaisi tuntua julkkiksesta aivan vieraalta ja se voisi hyvin jopa pilata tämän maineen. Sama pätee myös taiteeseen, koska taiteilija samastuu usein hyvin voimaakkaasti taiteeseensa. Tsekkiläinen äärioikeistolainen puolue taannoin mainosti televisiossa järjestöään Apocalyptican biisin tahdissa, mistä bändi ei ollut kauhean otettu. Tarvitaan siis laki, joka kieltää myös tämän. Taiteiljoilla pitää olla samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä olla osallistumatta mainoksiin.

    Taiteessa on aina ollut lainaamista, viittaamista ja kunnianosoituksia mutta yhtälailla myös varastamista. Se on jotain, mitä pidetään halveksuttavana ja epäkunnioittavana, kun taas lainaaminen ja viittaaminen voi olla alkuperäistä taiteilijaa imartelevaa ja kunnioittavaa. Varastamista ei ehkä pidä kieltää lailla, koska taideyhteisö itse saattaa huolehtia mahdollisesta rangaistuksesta. Sen sijaan tässä keskustelussa varastamisen olemassaolo pitää hyväksyä.

    Vastaavia esimerkkejä voidaan keksiä vaikka kuinka. Tarkoitukseni on vain osoittaa se, että kysymys tekijänoikeuksista on hyvin monimuotoinen ja saattaa hyvin käydä niin, että harkitsematon yksittäisen epäkohdan korjaaminen aiheuttaa epäkohtia toisaalla. Tekijänoikeuslaissa on valtavasti ongelmakohtia ja tekijänoikeusjärjestöjen korvauspolitiikka on monelta osin vanhanaikaista ja epäoikeudenmukaista. Suurimpaa osaa näistä ongelmista ei käsitellä Piraattipuolueen sivustolla ollenkaan, mikä on tietenkin ymmärettävää, koska Piraattipuolue ei selväsikään edusta tekijäpuolta.

  33. Tommi Vainikainen:

    Kiitos palautteesta.

    Ensinnäkin minusta on mielenkiintoista, että Piraattipuolen edustajilla tuntuu olevan huoli taiteilijoiden toimintaedellytyksistä. Se tietysti mielyttää kovasti itseäni muusikkona, mutta samaan aikaan tuntuu tekopyhältä se, että heiltä ei löydy tahtoa kuulla taiteilojoita kuin omista lähtökohdistaan.

    Mitäköhän tähän nyt sanoisi. Kuten aloitusviestissäni mainitsinkin, tulee tämä ilmestyessään olemaan kolmas kirjani. Olen vakavasti harkinnut, ja se on minulla edelleen yhtenä tulevaisuudenvaihtoehtona, sitä että valmistumiseni jälkeen elättäisin itseni kirjailijana siinä määrin kuin se Suomessa nyt on mahdollista. (Toivon mukaan myös fiktion puolelle laajentuen.) Olen tuossa käsikirjoituksessa kirjoittanut niistä asioista jotka koen itselleni tärkeiksi – kuluttajana, mutta myös tekijänä. Tekijöiden toimeentuloa käsittelevien osuuksien saamaa huomiota kasvatti osaltaan se, että olen miettinyt noita toimeentulokysymyksiä myös itseeni sovellettuina.

    En tietenkään toki julkea väittää, että olisin mitenkään samalla viivalla sellaisen kanssa, joka oikeasti elää luovalla työllä eikä vain suunnittele sitä. Tai edes sellaisen kanssa, joka on valinnut opiskelualakseen jonkin taidealan. Vaikka olenkin tähänastisen historian perusteella jo aika varma siitä, että ainakin tietokirjoja päädyn joka kyllä tapauksessa ainakin sivutoimisesti kirjoittamaan vielä lisääkin, täysipäiväinen omistautuminen (perinteiselle) luovalle alalle ei kuitenkaan ole se väistämätön kutsumukseni. Tällä hetkellä se on vain yksi ehkä noin neljästä vakavasti harkitusta vaihtoehdosta. (Politiikka, tutkijan ura ja työnteko ohjelmistoteollisuudessa ovat ne kolme muuta.) Tästä huolimatta koen nyt silti vähän hassuksi, kun tekstiäni kritisoidaan tekopyhäksi, koska se ei ota taiteilijoiden näkemyksiä huomioon.

    Siitä olet toki oikeassa, ettei kollaasitekniikka ole mitenkään vain hip hop-kulttuurin keksintö. Osaatko sanoa, mikä kohta teosta antoi sen vaikutelman että olisi, niin voin korjata sen? Kollaasitekniikan yleismaailmallisuudesta ja muinaisuudestahan puhuimme jo nelosluvussa, mutta saattoi toki olla että tätä olisi pitänyt painottaa enemmän myöhemmissäkin luvuissa.

    Kommentti siitä, että Piraattipuolue ei edusta tekijäpuolta, on tavallaan paikkansapitävä ja tavallaan ei. On toki totta, että puolue syntyi ensisijaisesti vastareaktiona nimenomaan kuluttajanäkökulman unohtumiseen ja yleiseen oikeusturvan rapautumiseen. Ja koska valtaosa puolueen aktiiveista tuli sen vuoksi kuluttajien joukosta, puhutaan puolueenkin sivustolla pääasiassa kuluttajien parhaiten tuntemista ongelmista. Sillä on kuitenkin merkittävää eroa, puuttuuko sivustolta tekijänäkökannasta koettuja ongelmia koska niistä ei välitetä vai koska niistä ei tiedetä. Toki, puolueessa vallitsee vahvana vapaan käytön filosofia, ja on asioita joiden suhteen piraattiaktiivit ja osa tekijöistä vain on eri mieltä. Puolueen tarkoituksena on kuitenkin myös saada aikaan rakentavaa keskustelua tekijänoikeuksista ja niiden nykytilanteesta. Siinä missä tekijäpuolella on nykyiseen lainsäädäntöön sellaista tyytymättömyyttä, jossa emme törmää ylitsepääsemättömiin filosofisiin erimielisyyksiin, olemme varsin halukkaita ajamaan niihinkin asioihin muutoksia. (Tai vaikka näitä filosofisia erimielisyyksiä olisikin, meiltä saa kyllä silti huomiota asialle – blogiin otetaan myös vieraskirjoituksia joissa PP haukutaan lyttyyn, mikäli se tehdään asiallisesti.)

    Juttelin esimerkiksi tuoreeltaan erään luovalla alalla monta vuotta elantoaan tehneen ihmisen kanssa, joka valitti siitä, miten to-laki on hankala aivan luvallisenkin nettilevityksen suhteen. Siinä missä perinteisistä levitystavoista ja niiden yhteydessä maksettavista korvauksista on suhteellisen tarkat pykälät, nettilevitys menee kategoriaan ”muut”, eikä sieltä löydy oikein mitään soveltuvaa. Hän toivoi, että PP ottaisi yhdeksi asiakseen lainsäädännön helpottamisen myös luvallisen nettilevityksen suhteen. Sovimme, että hän laatii meille kirjallisen ehdotuksen aiheesta, jonka jälkeen kannatan ainakin sen hyväksymistä virallisena kannanottona jos en suoranaista puolueohjelmaan lisäämistä. Aiemmin otimme myös kantaa Sanoma News -sopimusjuttuun, josta kirjassa mainittiinkin.

    Kyllä näitä tekijänäkökohtiakin otetaan esille ja tuodaan keskusteluun, jos meille niistä vain kerrotaan. Aktiiveissakin alkaa olla kohtalaisesti väkeä, joka on enemmän tai vähemmän luovien alojen kanssa tekemisissä.

  34. Kollaasitekniikasta voisitte löytää mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtia, jos haluatte kaivaa. Aloittakaa vaikka Picassosta, Mainittakoon vielä, että kappaleiden sovittaminen ja omien hassujen sanotusten keksiminen ei ole kollaasin tekemistä. Siten nelosluvustakaan en löytänyt mainintoja kollaasitaiteeseen ennen hip hop -kulttuuria. Mutta tämä nyt on vain pikku yksityiskohta.

    Olennaista kirjoituksessasi ja piraattien toiminassa yleensäkin on tietty oikeistolainen liberaali idividualistinen ideologia. Kirjoitat itse ”…toisessa luvussa puhuimme siitä, miten ilmaislevitys ja ylitarjonta ovat muutenkin heikentämässä kaupallista kulttuuria. Jos kerran kulttuurista on yleensäkin ylitarjontaa, onko sillä väliä, jos yksi kulttuurituotannon lähde tukahdutetaan? Kyse ei kuitenkaan ole kulttuurin määrästä, vaan jokaisen oikeudesta itseilmaisuun.” Tässä minusta erinomaisesti kiteytät, mistä on kyse tekijäpuolen ja piraattien kiistelyssä. Teidän mukaan yksilön oikeudet menevät yleisen hyvän edelle. Yksilön oikeudet katsotaan vahvemmaksi kuin yleiset edut. Siten yksilöiden vapauksia pitää kunnioittaa vaikka nämä vapaudet saisivat aikaan yhteiskunnallisia ongelmia. Juuri näin ajattelevat oikeistokonservatiivit Yhdysvalloissa esimerkiksi aseenkanto-oikeudesta. Päivän selvää on, että konetuliaseiden tuominen kaupunkikuvaan ei edistä yhteiskuntarauhaa. Siitä on lukujakin vaikka millä mitalla, mutta se ei konservatiivien mielestä ilmeisesti ole olennaista. Yksilön oikeus aseeseensa on itseisarvo.

    Saman tyyppistä kapeakatseisuutta edustavat myös piraattien arvot yksilön oikeuksista puhuttaessa. Ei auta vaikka kultturiväki kuinka yrittäisi osoittaa piraattien ajatusten johdonmukaisen toteutuksen johtavan kulttuurin tason laskuun, koska piraatit eivät näe sitä ongelmana. Tämän osoittaa ihailusi Sousan sinänsä oivaltavaa huomiota kohtaan. Sousakaan ei tosin voinut kuvitella, millaisia uusia taidemuotoja pitkin vuosisataa ilmaantuikaan uusien teknologioiden myötä. On paljon taidemuotoja, joita ei ole koskan tehty laajamittaisesti amatöörivoimin. Näitä taidemuotoja ei voida tyydyttävästi tehdä amatöörivoimin tulevaisuudessakaan. Siten emme tule näkemään tässä mielessä paluta Sousan nuoruuden aikaan. (Harvat nykyään kiinostuvat enää sousafonin soitosta.) Jungerin youtube-video tai remix-kulttuuri eivät myöskään edusta Sousan mainitsemaa amatöörimäistä taiteentekemistä.

    Ammattimaisen kulttuurituotannon amatörisoituminen saattaa muokata yhteiskuntaamme perusteita myöten. Ammattimaisen journalismin surkastuminen amatöörien twitter-viesteiksi ei ole syvällisen tiedonsaannin kannalta hyvä asia, ja taiteen laaja amatörisoituminen todennäköisesti vain kaventaa tarjontaa kuluttajien näkökulmasta eikä niinkään rikasta kulttuuriamme, koska ihmiset ovat jo tottuneet tiettyyn ammattimaiseen tasoon sitä edes sen kummemmin ajattelematta. Ja kun alalta katoaa pääomaa, vain isoimmat pärjäävät, mistä merkkejä on nähtävissä jo nyt.

    Meidän tekijäpuolen näkemykset ovat myös kuluttajien etujen mukaiset, koska meidän lähtökohtanamme on elävän ja tasokkaan kulttuurin säilyttäminen, mikä on totta ihmeessä nimenomaan kulttuurin kuluttajien etu.Kultturintuottajat eivät pärjää ilman yleisöään.

    Selvästi minusta näyttäisi siltä, että yksityisen ja yleisen edun painottamisen ero on juuri tämä ratkaiseva ero meidän välillä.

  35. Tässä minusta erinomaisesti kiteytät, mistä on kyse tekijäpuolen ja piraattien kiistelyssä. Teidän mukaan yksilön oikeudet menevät yleisen hyvän edelle. Yksilön oikeudet katsotaan vahvemmaksi kuin yleiset edut.

    Räpyttelee silmiään.

    Tajuaisin tämän kommentin mikäli sen sanoisi joku joka ei ole piraattien ajatuksiin kunnolla tutustunut, mutta kirjan lukeneelta ihmiseltä se on hyvin hämmentävä. Ja merkki siitä, että olen selkeästikin epäonnistunut kirjoittamaan sen niin hyvin kuin olisin toivonut.

    Neljännessä luvussa oli toki tuo yksi kohta, jossa perustelimme argumenttejamme ensisijaisesti yksilön oikeuksiin vedoten. Sekin oli kuitenkin epäkaupallisen fanikulttuurin kontekstissa, eli sellaisessa josta tuskin on ammattimaiselle kulttuurintuotannolle mitään todellista vaaraa. Kirjan jokaisessa muussa luvussa puhuttiinkin sitten käytännössä vain yhteiskunnallisesta perspektiivissä siitä, miten tekijänoikeudet rajoittavat nimenomaan yleistä hyvää. Ja neljännessäkin luvussa päädyttiin loppupuolella sittenkin taas tuomaan esille myös yleistä hyvää koskettavia perusteluita.

    Sousankin ajatuksia siteerattiin nimenomaan merkityksessä ”nyt voimme tuoda amatöörikulttuurin takaisin ammattilaiskulttuurin rinnalle”, ei niinkään ”nyt voimme tuhota ammattilaiskulttuurin tuodaksemme takaisin amatöörikulttuurin”. (Vaikka onkin totta, ettei tämä amatöörikulttuuri ole sellainen kuin missä mielessä Sousa sitä tarkoitti, mikä tekee vertauksesta ehkä aavistuksen ontuvan.)

  36. ”Ensinnäkin minusta on mielenkiintoista, että Piraattipuolen edustajilla tuntuu olevan huoli taiteilijoiden toimintaedellytyksistä.”

    Johtuisiko siitä, että teemme itsekin paljon luovaa työtä?

    ”Emme hyväksyisi sitä, että mainostaja mainostaisi tuotettaan jonkin julkisen henkilön naamalla lupaa kysymättä. Mainostajan arvomaailma saattaisi tuntua julkkiksesta aivan vieraalta ja se voisi hyvin jopa pilata tämän maineen.”

    Tekijänoikeus ei tähän käsittääkseni vaikuta. Kuvan kohteellahan ei ole mitään tekijänoikeutta kuvaan. Kuulemma mainoksissa ei silti saa käyttää kenenkään pärstää kysymättä erikseen lupaa kuvatulta. En tiedä mihin lakiin tämä perustuu, mutta en muista tekijänoikeuslaissa törmänneeni mihinkään asiaa koskevaan pykälään.

    ”Tsekkiläinen äärioikeistolainen puolue taannoin mainosti televisiossa järjestöään Apocalyptican biisin tahdissa, mistä bändi ei ollut kauhean otettu. Tarvitaan siis laki, joka kieltää myös tämän.”

    Ensinnäkin, tämä liittyy moraalisiin oikeuksiin, joita piraattipuolue ei ole purkamassa. Kirjassamme käsitellään jonkin verran myös moraalisia oikeuksia, mutta ei esitetä niihin radikaaleja muutoksia.

    Minusta tosin se, että jonkun teos esitetään jossakin yhteydessä, ei kerro mitään siitä, mitä mieltä teoksen tekijä on vaikkapa esityksen järjestäjän poliittisista tavoitteista. En siksi ymmärrä, miksi tekijällä olisi jokin intressi kieltää tällainen esittäminen. Tällainen syy voisi korkeintaan olla se, että ehkäpä on paljon niin medialukutaidottomia ihmisiä, että tekijä voisi saada täysin syyttä huonoa mainetta tällaisissa tapauksissa. En osaa sanoa, onko asianlaita niin, joten en lähde suoraan esittämään kuitenkaan tämän moraalisen oikeuden rajoittamista.

  37. ”Olennaista kirjoituksessasi ja piraattien toiminassa yleensäkin on tietty oikeistolainen liberaali idividualistinen ideologia.”

    Tämä on aika hassua. Yleensä meitä syytetään kommunisteiksi, mutta et suinkaan ole ainoa, joka on syyttänyt meitä liian oikeistolaisiksi (talouspoliittisessa mielessä). Olemmeko siis talousliberaaleja kommunisteja? Ehkäpä emme oikeasti sijoitukaan mihinkään kohtaan perinteistä talouspoliittista vasemmisto-oikeisto-akselia. Piraateissa on sekä talouspoliittisesti oikeistolaista että vasemmistolaista taustaa edustavia. Piraattipuolueen tavoitteita ajamaan voi päätyä kummalta suunnalta tahansa.

    ”Selvästi minusta näyttäisi siltä, että yksityisen ja yleisen edun painottamisen ero on juuri tämä ratkaiseva ero meidän välillä.”

    Asian voi nähdä myös juuri toisin päin. Tekijät painottavat omaa yksityistä etuaan teosten käytön kontrolloinnissa, kun taas piraatit painottavat sitä yleistä etua, mitä tiedon ja kulttuurin vapaammasta leviämisestä ja muokattavuudesta koituisi.

  38. Lisättäköön vielä hieman syitä siihen, miksi taiteilijoiden toimeentulon edellytykset tulevat itseäni lähelle.

    Isoenoni oli Suomen filmiteollisuuden kulta-ajan tuotteliaimpia lavastajia (mm. Tuntematon sotilas). Isoisäni oli Helsingin ensimmäinen kulttuurijohtaja ja (enimmäkseen sivutoiminen) kirjailija, joka kirjoitti niin näytelmiä, fiktiota kuin asiatekstiäkin. Isoäitini oli taidemaalari, joka joutui aika kauan taistelemaan saadakseen puolikkaan taiteilijaeläkkeen. Enoni on elokuvatuottaja ja toinen enoni on tehnyt elokuvakäsikirjoituksia. Serkkuni on toiminut elokuvien teossa mm. apulaisohjaajana ja tuotantopäällikkönä. Toinen serkkuni opiskelee tällä hetkellä kuvataideakatemiassa. Sukuun kuuluu myös eräs vuosituhannen vaihteessa erittäin tunnettu suomalainen poptähti. Kaukaisemmasta suvusta löytyy myös Sibelius-akatemian vararehtori ja Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan laulajien johtaja.

    Ehkä nämä yhteydet pitäisi mainita tuossa kirjassakin, ettei muille tulisi vaikutelmaa tekopyhyydestä.

  39. Hyvä Ahto A. Ota neivostani vaari. Älä kijoita sukutaustaasi kirjaan. Sukuauktoriteettien kautta omien mielipiteiden puolustaminen kuulostaa helposti yläluokkaisen ylimieliseltä ja sitä paitsi se on turhaa. Argumenttien pitäisi riittää.

    Tarkennan vielä tätä näkemystäni piraateista yksilöiden etuen suojaajana. Lukekaapa puolueohjelmanne viisi kohtaa. Niistä kolme ensimäistä koskettaa kulttuuria. Jokainen niistä puolustaa ennen kaikkea yksilön etua. Ensimmäisssä kohdassa se ilmaistaan myös varsin suoraan. Sananvapautta tunnutaan puolustettavan jopa äärimmäisissäkin tapauksissa. Rasismi ja lapsiporno eivät esimerkiksi ole kiellettävien listalla. Tekijänoikeuksien kritisoimistakin perustellaan yksilön oikeuksilla. ”Tekijänoikeuksia kiristetään polkemalla ihmisten yksityisyyden suojaa” sanotaan Piraattipuolueen etusivulla. Ilmaista (vapaata) nettiä pidetään itseisarvoja. Tätä vaatimusta ei ilmeisesti pysty mikään yhteisöllisyyteen perustuva argumentti kaataa. Yksilön on saatava ladata ilmaiseksi ja vapaasti netissä mitä tahansa. Siinä tiivistetysti tämä asia.

    Ja Ahto, kohdassa ”Emme hyväksyisi sitä, että mainostaja mainostaisi tuotettaan jonkin julkisen henkilön naamalla lupaa kysymättä. …” puhuin nimenomaan moraalista. Uskon ihmisten yleisesti ajattelevan näin. Ilmeisesti olin väärässä. Kirjoitat:

    ”Ensinnäkin, tämä liittyy moraalisiin oikeuksiin, joita piraattipuolue ei ole purkamassa. Kirjassamme käsitellään jonkin verran myös moraalisia oikeuksia, mutta ei esitetä niihin radikaaleja muutoksia.”

    Mitä ihmettä voisi olla muutosehdotus moraaliseen oikeuteen. Et kai sentään usko voivasi vaikuttaa yleiseen moraaliin? Sitten kirjoitat:

    ”Minusta tosin se, että jonkun teos esitetään jossakin yhteydessä, ei kerro mitään siitä, mitä mieltä teoksen tekijä on vaikkapa esityksen järjestäjän poliittisista tavoitteista.”

    Totta kai se voi kertoa. Kyllä taiteilijat osaavat tehdä poliittista taidetta tai mainoksia. Ja ehkä sinä osaat tunnistaa, milloin taiteilija kertoo mainoksessa oman mielipiteensä, mutta miten me muut. Mistä me muut sen voisimme aina tietää?

    ”En siksi ymmärrä, miksi tekijällä olisi jokin intressi kieltää tällainen esittäminen. Tällainen syy voisi korkeintaan olla se, että ehkäpä on paljon niin medialukutaidottomia ihmisiä, että tekijä voisi saada täysin syyttä huonoa mainetta tällaisissa tapauksissa. En osaa sanoa, onko asianlaita niin, joten en lähde suoraan esittämään kuitenkaan tämän moraalisen oikeuden rajoittamista.”

    Jälleen kerran, moraalisia oikeuksia sinä et pysty rajoittamankaan. Mutta tässä hyvin myönnätkin sen, mikä on olennaista. Väärässä yhteydessä esille tuotuna taiteilijan tai kenen tahansa ihmisen maine on varassa. Mutta ymmärsinkö silti oikein, että olet siis sitä mietä, että tämä osa yksyityyden suojasta on turha. Ihmisiä ja heidän tuotoksiaan pitäisi saada vapaasti käyttää mainoksiin. Saisiko sitten virtuualista identitettiä? Eli toisin sanoen, mikän on kantasi identiteettivarkauteen?

  40. ”Rasismi ja lapsiporno eivät esimerkiksi ole kiellettävien listalla.”

    En ymmärrä, mitä tarkoitat tällä. Piraattipuolue ei ole laillistamassa lapsipornoa, eikä sallimassa rasismiin perustuvaa syrjintää tai rasistista uhkailua. Sen sijaan emme hyväksy sitä, että yhteiskunallinen keskustelu yritetään pelotella hiljaiseksi rangaistusuhkilla.

    ”Tätä vaatimusta ei ilmeisesti pysty mikään yhteisöllisyyteen perustuva argumentti kaataa. Yksilön on saatava ladata ilmaiseksi ja vapaasti netissä mitä tahansa.”

    Kun yksilölle annetaan joitakin vapauksia, täytyy kysyä, miksi niitä annetaan? Siksi että se hyödyttää yksilöä, vai siksi että se hyödyttää koko yhteisöä? Ehkäpä pohdinnassa otetaan kumpiakin seikkoja huomioon? Argumentti, jossa halutaan yksilölle lisää vapauksia, ei tarkoita suinkaan sitä, että sen esittäjä olisi yksilökeskeinen, itsekkäästä puhumattakaan. On toki varmaan jonkin verran ihmisiä, joiden mielestä yhteisö saa tehdä yksilöille aivan mitä tahansa. Itse ajattelen, että yksilöllä on arvoa muutenkin kuin yhteisön osana. Uskon myös, että tietyt yksilönvapaudet hyödyttävät yhteisöä kokonaisuutena, kun jokainen voi elää rauhassa ilman mielivallan pelkoa.

    ”Totta kai se voi kertoa.”

    Toki se _voi_ kertoa, mutta tuskin kukaan olettaa, että tekijä erityisesti kannattaa jokaista tapahtumaa, jossa hänen teoksensa esitetään. Toivottavasti ei oleta.

    ”Moraalisilla oikeuksilla” tarkoitan sitä, mitä termillä tarkoitetaan tekijänoikeuksista puhuttaessa. Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tekij%C3%A4noikeus_Suomessa#Moraaliset_oikeudet

    ”Mutta ymmärsinkö silti oikein, että olet siis sitä mietä, että tämä osa yksyityyden suojasta on turha.”

    Ymmärsit väärin. Sanoin vain, että tekijänoikeuslaki ei tietääkseni pääasiallisesti estä toisen pärstäkuvan käyttöä mainoksessa. Jokin toinen laki sen ilmeisesti estää, mikä on ihan hyvä asia.

  41. Piraattipuolue ei kannata nettisensuuri, ei edes rasismin tai lapsipornon. Näin teidän sivuilla asia ilmaistaan.

    Kun lähdemme määrittämään perusarvojamme, joille yksittäiset poliittiset valinnat, voimme lähteä karkeasti ajatellen yksilöstä tai yhteisöstä. Itse esimerkiksi pidän elävää ja tasokasta kulttuurintuotantoa itseisarvona, jolle muut asiaan liittyvät päätökset ovat alisteisia. Jos tavoite saavutetaan piraattien tavoitteilla, olen tyytyväinen. Jos tavoite vaatii esimerkiksi netin valvontaa, kannatan netin valvontaa, huolimatta piraattien yksilön oikeuksia puolustavista argumenteista. Te taas pidätte valvomatonta ja sensuroimatonta nettiä itseisarvona, jota pitää tavoitella, vaikka siitä koituisi ongelmia kulttuurille, lapsille, maahanmuuttajille tai muille yhteisöille. Toivon toki olevani väärässä.

  42. Itse esimerkiksi pidän sananvapautta itseisarvona, jolle muut asiaan liittyvät päätökset ovat alisteisia. Jos tavoite vaatii esimerkiksi netin valvomattomuutta, kannatan netin valvomattomuutta, huolimatta Tommi Vainikaisen yhteisön oikeuksia puolustavista argumenteista. Sinä taas pidät kulttuurintuotantoa itseisarvona, jota pitää tavoitella, vaikka siitä koituisi ongelmia lapsille, maahanmuuttajille tai muille yhteisöille.

    Laitetaan vain sanoja eri paikkoihin ja päästään samaan lopputulokseen. Tässähän järkevämpää olisi keskustella siitä, miksi joku kannattaa sananvapautta tai pitää tietyn elinkeinon toimintaedellytysten turvaamista tärkeämpänä kuin perinteisiä perusoikeuksia. Kannatetaanko tiettyä arvoa yhteisön edun vai yksilön edun näkökulmasta? Eri ihmiset myös painottavat eri tavalla sitä, johtaako heidän mielestään yhteisön etu myös yksilön etuun vai yksilön etu yheisön etuun.

    Sananvapauden kannattaminen ei välttämättä tarkoita mitään ”yksilön etujen” kannattamista. Yhtä hyvin se voi tarkoittaa yhteisön etujen kannattamista.

  43. Olin siis oikeassa. Täysin sensuroimattoman netin vaatimus on ehkä piraattien vastuuttomin vaatimus. Täydellisen sananvapauden vaatimus edustaa käytännön elämästä irrallaan olevaa dogmatismia, jota en millään usko teidän todella kannattavan. Mitä yhteiskuntamme esimerkiksi hyötyy tappouhkauksista netissä, jos unohdetaan pelkkä sananvapauden periaatteellinen vaatimus? Minusta jokainen tällainen ongelmakohta pitää pystyä erikseen perustelemaan. Periaatteen taakse ei voi tässä tapauksessa paeta.

  44. Palaan vielä tähän sananvapausaiheeseen vaikka se ei suoraan liitykään kirjaan, jota täällä pitäisi kommentoida.

    Puolueohjelmassanne esitetään yksi ainoa perustelu netin sensuroimattomuudelle, muuten tyydytään vain periaatteeseen. Tämä perustelu on se, että sensuurista vastaava viranomainen saattaa tehdä virheitä. Riittää siis se, että tällainen mahdollisuus on olemassa. Ei esim pohdita, millaista haittaa näistä mahdollisista virheistä koituisi. Päättely vaikuttaa keskeneraiseltä.

    Epäloogiselta tuntuu sekin, että vaikka ihminen tuomittaisiin rikokseen, hänen rikostaan ei saisi korjata. Lapsipornon levittäjä teidän mielestännekin ansaitsee rangaistuksensa, mutta siitäkään huolimatta tätä rikollista materiaalia ei saa netistä poistaa, koska se sotisi periaatetta vastaan. Myönnetään siis, että lapsipornoa sisältävä materiaali on jollain tavalla haitallista, mutta kun kakka on jo housussa, sitä ei saa sieltä pois ottaa. Ajatelkaapa nyt. Jos ydinpommin ohje vuotaisi jostain nettiin, jokaisella pitäisi olla oikeus saada tämä ohje. Ei näin, ei. Kyllä nettiä pitää saada siivota. Perusteluksi ei myöskään kelpaa sen vaikeus.

  45. Tärkein perustelu internetin sensuroinnin vastustamiselle on se, että sen lisäksi että sensurointi ei toimi, se tyypillisesti aiheuttaa merkittävää haittaa myös sivullisille ja saattaa jopa auttaa sensuroitavan materiaalin leviämistä.

    Suomen nettisensuurilakiin pätevät nämä kaikki kohdat. Listalle joutuneista lukemattomista sivustoista vain mitättömän pieni prosentti sisälsi varsinaista lapsipornoa. Estolistalle onnistui kuitenkin päätymään mm. Thaimaan prinsessan muistosivusto, sensuurilistaa kritisoiva sivusto sekä WWW-standardeista vastuussa olevan kansainvälisen yhteistyöelimen sivusto. Estolistan sisällöstä ei tällä hetkellä pysty valittamaan minnekään, eikä kukaan myös korvaa laillisten sivujen estämisestä mahdollisesti aiheutuneita menetyksiä.

    Koska suodatuslista on melko triviaalisti kierrettävissä, on sen pakko olla salainen, sillä muutenhan ihmiset voisivat etsiä siitä laittomia sivustoja. Jos lista kuitenkin on salainen, ei kukaan voi valvoa, kohdistetaanko sensuuri todellakin vain sensuroitaviin sivustoihin. Listasta on tosin melko helppoa tehdä julkinen, kokeilemalla koneellisesti sivustoja lävitse ja katsomalla mistä tulee estetty-viesti, joten siitä tulee väistämättä enemmän tai vähemmän julkinen. Mikäli lista tosiaan saataisiin toimimaan luotettavasti siten, että sillä olisi esim. vain lapsipornosivuja, voisivat lapsipornoa etsivät kätevästi katsoa siltä mille sivustoille pitää etsiytyä. Samaan aikaan viranomaisilta kuluu resursseja estolistan ylläpitämiseen, resursseja joita voitaisiin käyttää varsinaisen ongelman ratkaisemiseen.

    Mikäli lapsipornoa vastaan haluttaisiin oikeasti taistella, tehtäisiin se jäljittämällä sitä jakelevien sivustojen omistajat ja pidättämällä heidät ja sulkemalla sivustot. Sen sijaan verkkosensuuri, eli yritykset teknisesti estää pääsy yksittäisille sivustoille, on parhaimillaankin poliittisten irtopisteiden keräämistä joka ei todellisuudessa hyödytä ketään. Pahimmillaan se auttaa lapsipornon leviämistä, tuhlaa viranomaisten resursseja ja vahingoittaa syyttömiä sivullisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*