Kirjastot latauskeskuksiksi

Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander on julkisuudessa ilmaissut huolensa sähkökirjojen lainaustoiminnan tulevaisuudesta. Hänen mukaansa kirjojen laiton lataaminen on uhka kirjastoille.

Sähkökirjojen lainaustoimintaa haittaa erityisesti kaksi seikkaa. Ensinnäkin, sähkökirjaa ei voi ladata omalle koneelleen tuttuna pdf-tiedostona, vaan sen lukemiseen tarvitsee erillisen lukuohjelmiston. Sen avulla ylläpidetään vahvoja kopiointiestoja ja rajoitetaan lukuoikeus ajallisesti tiettyyn ”lainausaikaan”. Toiseksi, sähkökirja voi olla ”lainassa” vain muutamalla ihmisellä yhtäaikaa. Sähkökirjoja yritetään kohdella lainaustoiminnassa kuten fyysisiä kirjoja, mikä on äärimmäisen epäonnistunut ratkaisu.

Sähkökirjojen lainaustoiminnalla ei ole tulevaisuutta niin kauan kuin kirjaa ei voi ladata tutussa formaatissa omalle konelleen pysyvästi. Tällöin kyse ei vain enää olekaan varsinaisesta lainaamisesta, vaan ilmaisesta kopioinnista. Sen salliminen on kustantajille jostain syystä kovin vaikea pala.

Kirjastoilla on kunniakas perinne kulttuurin ilmaistarjonnasta. Oikea suunta kirjastojen kehittämiselle tietoyhteiskunnassa onkin niiden valjastaminen kirjojen sähköisten ilmaiskopioiden jakajiksi. Kirjasto ostaisi kustantajalta lisenssin, jonka myötä se saisi jakaa kirjaa verkossa. Kirjaston verkkosivuista tulisi kansalaisille helppo, luotettava, laillinen ja ilmainen sähkökirjojen latauspaikka.

Ahto Apajalahti
Puoluesihteeri
Piraattipuolue r.p.

Tämä kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien yleisönosastossa 26.2. otsikolla ”Kirjastot voisivat jakaa sähkökirjojen ilmaiskopioita”. Kirjoitus on tässä blogissa siinä muodossa, jossa se lähetettiin HS:lle.

Sananvapaus ahdistelun kohteena länsimaissa

Piraattipuolueella on sananvapauskanta, jonka mukaan pyrkimyksiä rajoittaa sananvapautta yhteiskunnassa on vastustettava voimakkaasti. Piraattipuolueen huoli sananvapauden säilymisestä ei ole liioiteltu, sillä tälläkin hetkellä sananvapautta on rajoitettu tai sen rajoittamista suunnitellaan useissa demokraattisissa, vakaissa valtioissa.

Italia haluaa ennakkosensuroida nettivideot
Italian hallitus ajaa lakia, jonka myötä kaikkien videoita säännöllisesti nettiin laittavien tulisi anoa siihen lupa maan viestintäministeriöltä. Lupavaatimus koskisi Googlen ja YouTuben kaltaisia yhtiöitä ja yksityishenkilöitä. Perusteluna käytetään, kuinkas muuten, pornoa ja väkivaltaa vastaan taistelemista. Todellisuudessa laissa on kyse pääministeri Silvio Berlusconin omistaman mediaimperiumin eduista. Mediaset-yhtiö on vaatinut YouTubelta 500 miljoonan euron korvauksia tekijänoikeusloukkauksista, kun yhtiön tekijänoikeudella suojattuja ohjelmia on levinnyt YouTuben kautta. Tämä tapaus on oiva esimerkki siitä, miten tekijänoikeuksien puolustamisesta on varsin lyhyt matka sananvapauden vastustamiseen.

Niin ikään Italiassa tuomioistuin tuomitsi tänään kolme Googlen työntekijää sen vuoksi, että yksityishenkilö oli lisännyt Googlen videopalveluun videon koulukiusaamistilanteesta. Työntekijöitä ei vapauttanut vastuusta edes se, että he olivat poistaneet videon viranomaisten pyynnöstä ja auttoivat kiusaamisvideon palveluun lisänneen henkilön tunnistamisessa. Googlen johtoportaan blogikirjoituksessa muistutetaan, että jos periaate palveluntarjoajan vastuusta otettaisiin tällaisessa laajuudessa käyttöön, kaikki suuret sosiaalisen median palvelut olisivat vaikeuksissa ja internet lakkaisi nykyisessä muodossaan olemasta.

Britannia pidättää valokuvaajia

Britannian valtio on käynyt jo pari vuotta massiivista kampanjaa turisti- ja harrastelijavalokuvaajia vastaan terrorismin torjumisen nimissä. Viimeisen parin kuukauden sisällä maassa on ollut ainakin kolme tapausta, jossa julkisella paikalla valokuvia ottanut on pidätetty terrorismilainsäädännön nojalla. Jo aiemmin esimerkiksi junien valokuvausta harrastavat ovat valittaneet jatkuvasta viranomaishäirinnästä. Juna-asemia pidetään todennäköisinä terrorismin kohteina 7.7.2005 tapahtuneiden terrori-iskujen vuoksi.

Myös toimittajia on häiritty, ja Britannian journalistiliitto on syyttänyt poliiseja vallan väärinkäytöstä ja todennut, että liiton jäseniä häiritään valokuvaamisen takia asiattomasti kuukausittain. Poliisi myös ottaa jatkuvasti henkilötietoja ylös julkisilla paikalla kuvaavilta ihmisiltä ja kyselee heiltä kuvaamisen tarkoitusta. Jo tällainen pelottelu johtaa sananvapauden kaventumiseen käytännössä, pidätyksistä puhumattakaan.

Laaja nettisensuuri tulossa Australiaan
Australiassa aiotaan toteuttaa salainen sensuurilista, joka ei suinkaan keskity pelkästään laittomaan lapsipornoon. Sensuurin kohteeksi joutuisi paljon sellaista materiaalia, jota aikuisten on täysin laillista hankkia, mutta joka katsotaan sopimattomaksi lapsille. Sensuroiduksi tulisi kaikki materiaali, joka ”loukkaa yleistä moraalia”. Tällaista olisi esimerkiksi huumeidenkäyttöä ihannoiva materiaali ja sellainen laillinen aikuisviihde, joka on ”yleisen moraalin” näkökulmasta ”epäsopivaa”. Australiassa on jo aiemmin ollut elokuvien ja pelien suhteen varsin tiukka lainsäädäntö, nyt sama tuodaan nettiinkin. Sensuuriaikeita onkin kiivaasti vastustettu.

Etelä-Australian osavaltio kielsi anonyymin kirjoittelun netissä
Etelä-Australian osavaltio kunnostautui hiljattain kieltämällä juuri osavaltiovaalien alla anonyymin poliittisen nettikirjoittelun. Jokaisen esimerkiksi uutislehtien juttuihin kommentoivan pitäisi lain mukaan antaa henkilötietonsa lehdelle. Jos lehti ei keräisi ja säilyttäisi henkilötietoja, sitä uhkaisi 5 000 dollarin sakot. Laki meni parlamentissa läpi yksimielisesti. Valtavan kielteisen palautteen vuoksi laki on kuitenkin luvattu kumota – vaalien jälkeen.

Puola halusi sensuroida uhkapelisivustot
Puolassa hallitus yritti ajaa lakia, jonka myötä maassa olisi sensuroitu kaikki netin uhkapelisivustot. Vastaavaa on ehdotettu Suomessakin (ks. Stakesin raportti, s. 52–56). Puolassa hallitus peruutti lakiesityksen saamansa kielteisen palautteen myötä. Myös maan perustuslakituomioistuin ehti todeta lakiehdotuksen perustuslain vastaiseksi.

Ranska kopioi Suomen toimimattoman lapsipornosensuurin
Ranskan parlamentin alahuone hyväksyi lain, jolla sensuroidaan lapsipornoa väitetysti sisältävät sivustot. Laki on muuten vastaava kuin Suomen sensuurilaki, mutta toisin kuin Suomessa, sensuuri olisi Ranskassa teleyrityksille pakollista. Lakia vastaan esitettiin samanlaista kritiikkiä kuin Suomessa, eli että se ei käytännössä toimi, ja että IP-osoitteisiin perustuva suodatus johtaa viattomien sivustojen joutumiseen sensuurin kohteeksi. Kuten Suomessakin, myös Ranskassa kaikki järkipuhe jätettiin huomiotta. Lasten poliittinen hyväksikäyttö leviää maasta toiseen.

Unkari kieltää holokaustin kieltämisen – Suomessa jo laitonta
Unkari on päättänyt kieltäää holokaustin kieltämisen enimmillään kolmen vuoden vankeusrangaistuksen uhalla. Euroopan neuvosto on suositellut jäsenmailleen tällaista väärien mielipiteiden kriminalisointia. Suomessa erilliseen kriminalisointiin ei ole tarvetta, koska oikeusministeriön mukaan laki mahdollistaa jo nyt (ks. OM:n muistio, s. 31) holokaustin kieltämisestä rankaisemisen. Tulkinta osoittaa, miten laajaan kriminalisointiin rikoslain pykälä kiihottaminen kansanryhmää vastaan nykyisellään venyy. Piraattipuolue onkin allekirjoittanut adressin, jolla muutettaisiin kyseistä pykälää niin, ettei sitä voisi käyttää liialliseen sananvapauden rajoittamiseen.

Päivän kysymys kuuluu:

Miksi länsimaiset poliitikot vihaavat sananvapautta?

Leffateatterikuvaamisesta vankeutta

Batman: Dark Knight -elokuvan kuvaamisesta leffateatterissa ja videon myymisestä on Yhdysvalloissa tuomittu mies kahden vuoden vankeuteen ja maksamaan oikeudenhaltijoille vajaat 25 000 dollaria korvauksia. Korvaukset oli laskettu löydettyjen teosten myyntiarvo (19,95) kerrottuna tuomitun hallusta löytyneiden teosten määrällä (1240).

Tämän kirjoituksen tarkoitus on osoittaa, että ei piraattienkaan ajamassa mallissa oikeudenhaltijoiden oikeudet ole nollassa. Piraattinäkökulmasta tuomio oli ainakin osittain oikein; korvaussumma amerikkalaisittain oli muodostettu järkevin perustein ja rangaistuskin amerikkalaisittain sentään jossain suhteessa tekoon.

Mielestäni korvausten olisi pitänyt perustua myytyihin kappaleisiin ja vankeusrangaistus oli kohtuuton.

Kyse oli tässä tapauksessa kaupallisesta piratismista, sillä teoksia myytiin eteenpäin kaupallisen suoja-ajan aikana.

Lisää täällä, ja sen tarjoamissa lähteissä:

http://fin.afterdawn.com/uutiset/artikkeli.cfm/2010/02/22/batmanin_luvaton_kuvaaminen_vie_miehen_vankilaan

Piraattikirjallisuuden luvut 1-7

Allekirjoittaneella ja Ahto Apajalahdella on viime kesästä lähtien ollut työn alla kirja, joka keräisi yksien kansien väliin kaikki merkittävimmät asiat, mitä tekijänoikeusjärjestelmän ongelmista tarvitsee tietää. Kirja tullaan julkaisemaan osana WSOY:n Barrikadi-sarjaa, ja olemme jo allekirjoittaneet sopimuksen aiheesta. Valmis teos tulee luonnollisestikin myös ilmaislevitykseen verkkoon.

Laitoimme joulukuussa alustavat versiot luvuista 1-3 verkkoon ihmisten nähtäviksi. Nyt näkyvillä olisivat loputkin luvut, neljästä seitsemään. Olemme myös päivittäneet ja korjailleet jo aiemmin nähtyjä lukuja.

Palaute on enemmän kuin tervetullutta. Saa myös ehdottaa teokselle nimeä.

Luku 1 – Piraattijahti vastaan kohtuus ja kansalaisoikeudet. Yhä kasvava määrä ihmisiä harrastaa netissä tiedostonjakamista – nuorinten sukupolvien edustajista käytännössä kaikki. Tätä kehitystä ei mitenkään voida estää, ellei tekijänoikeusteollisuudelle anneta poliisivaltuuksia. Tämänlaisia oikeuksia lobataankin ahkerasti läpi, eivätkä kansalaisoikeudet (erityisesti yksityisyyden suoja) ole enää kovin pitkään turvassa. Tekijänoikeuslakien uudistukset niin Suomessa kun maailmalla vievät kohti valvontayhteiskuntaa. Ainoa tapa tämän kehityksen pysäyttämiseen on tiedostonjakamisen laillistaminen.

Luku 2 – Vaikuttaako ilmaislevitys myyntiin. Piraattijahtia perustellaan sillä, että kulttuurituotanto loppuu muuten. Todellisuus ei kuitenkaan tue tätä väitettä. Tarkastellaan tilannetta kulttuurin eri aloilla, mm. kirjallisuudessa, tietokoneohjelmistoissa, elokuvissa ja musiikissa. Tiedostonjakamisen vaikutusta käsittelevät tutkimukset ja tapauskertomukset tahoista, jotka ovat menestyneet vapaan kopioinnin ansiosta. Laillisen ilmaiskilpailun vaikutus ja ilmaislevityksen väistämättömyys.

Luku 3 – Aivopestyt ihmiset. Suuri yleisö on aivopesty. Millään muulla teollisuudenalalla ei hyväksyttäisi kansalaisoikeuksien rajoittamista jonkin teollisuudenalan voittojen turvaamiseksi. Autovalmistajat jotka vaatisivat polkupyörien kieltämistä autojen menekin varmistamiseksi naurettaisiin pihalle eduskunnasta, mutta tekijänoikeusteollisuuden vastaaville vaatimuksille kumarretaan. ”Tiedostonjakaminen on varkautta” ja muut naurettavat propagandistiset virhepäätelmät. Yksisilmäinen tuijottaminen kulttuuriteollisuuden (kuviteltuihin) tappioihin sivuuttaa myös kokonaan kaikki tiedostonjakamisesta koituvat hyödyt.

Luku 4 – Fanitus kielletty. Kuinka paljon kulttuuria jäisi tuottamatta, jos tekijänoikeutta oikeasti noudatettaisiin? Verkon myötä aiemmin passiiviset kuluttajat ovat muuttumassa aktiivisiksi tuottajiksi, jotka rikastuttavat olemassaolevan kulttuurin kenttää uudenlaisilla teoksilla. Valitettavasti tämänlainen itseilmaisu on nykylain mukaan kiellettyä.

Luku 5 – Monopoli, suuryritysten turva. Olemme tähän asti puhuneet vain epäkaupallisesta kopioinnista, mutta nyt laajennamme tarkasteluun tekijänoikeuteen yleisesti. Mikä on monopoli, ja mikä tekee tekijänoikeudesta sellaisen. Miten musiikin lähioikeuksien pidennystä lobattiin läpi muusikoiden eläkepäivien nimissä, vaikka muusikkokohtainen hyöty laskettiin penneissä. Miten nykyisenkaltainen laaja tekijänoikeus vaikeuttaa teosten uudelleenjulkaisua ja uusien luomista, keskittäen hyödyt isojen pelaajien käsiin. Miten monopolilla rajoitetaan uusien, innovatiivisten pelaajien tuloa kentälle ja jarrutetaan kehitystä.

Luku 6 – Kohti parempaa maailmaa. Olemme puhuneet runsaasti ongelmista, mutta minkälaisia olisivat ratkaisut? Miten pitkä suoja-aika olisi oikeasti hyväksi tekijöille? Onko tekijänoikeuden lyhentämiselle vaihtoehtoja? Mitä taloustieteilijät ovat sanoneet aiheesta? Mitä tapahtuu sitten kun uudistukset on toteutettu?

Luku 7 – Omistajuuskäsitys uudessa tarkastelussa. Onneksi oikeus voittaa aina lopulta. Katsaus tekijänoikeuskäsitykseen nyt ja aiemmin. Miten monenlaiset kehityssuunnat ovat kaikki yhdessä johtamassa nykyisen tekijänoikeusajattelun heikkenemiseen, eivätkä monet to-kriitikot edes ole varsinaisia tiedostonjakajia tai muita ”rikollisia”. Aiheena myös kansainvälinen piraattiliike.

(Ai niin, ja tämähän on sitten kolmas kirjani, viime vuonna julkaistun Kehittyvän ihmiskunnan ja 2007 julkaistun Roolipelikirjan jälkeen. Kolme kirjaa neljässä vuodessa, piraatithan olivat kaikki loisia jotka eivät itse tarjoa kulttuurielämälle mitään, näinhän se meni? :))

Lukupiiri alkaa

Piraattipuolue järjestää kaikille avoimen virtuaalisen lukupiirin kanavalla #lukupiiri PirateNet-IRC-verkossa ja keskustelupalstalla. Ensimmäiseksi kirjaksi on valittu Against Intellectual Monopoly, jota voi lukea vapaasti internetissä. Kirjassa argumentoidaan immateriaalioikeuksien monopoleja vastaan. Viikossa luetaan pari lukua kirjaa eteenpäin, minkä jälkeen pidetään yhteinen keskustelu luvun sisällöstä. Ensimmäinen lukupiiri järjestetään sunnuntaina 28.2. klo 14 alkaen.

Aikataulu
Kirja: Against Intellectual Monopoly, Michele Boldrin ja David K. Levine
Lue kirjaa täältä
* 28.02.10 klo 14:00, Luvut 1-2
* 07.03.10 klo 14:00, Luvut 3-4

Wiki:
http://wiki.piraattipuolue.fi/Lukupiiri

Vuonna 2030

Se tapahtui lopulta; viimeinen valtio on ilmoittanut luopuvansa tekijänoikeuksista ja patenttijärjestelmästä. Liberian päätös ei ollut yllätys kenellekään, koska oli vain ajan kysymys milloin vanhanaikaisesta informaatiomonopolin käsitteestä päästiin eroon. Lailla ei ollut mitään käytännön vaikutusta yli kymmeneen vuoteen, mutta se oli tärkeä periaatteellinen voitto Liberian piraattipuolueelle.

Sisällön kopioinnin rajoittaminen nähdään huonotapaisena toimintana, ja vaikka joku yritys sitä välillä yrittääkin digitaalisella rajoitusten hallinnalla, estot ohitetaan nopeasti. Tuotantoyhtiötä myös boikotoidaan jättämällä klikkaamatta mikromaksupainiketta.

Tekijät saavat palkkansa lähinnä lahjoitusten, mikromaksujen (jotka ovat äärimmäisen suosittuja) ja fanituotteiden avulla. Harrastelijat tekevät valtaosan sisällöstä ja sitä tehdään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vapautuneiden sisältöpalveluiden ansiosta jokainen ihminen saa äänensä kuuluville. Teollisuuden automatisoinnin viedessä työpaikkoja on mediateollisuus nopeiten kasvava ala, ja perustulon ansiosta sisällön tuottaminen on huoletonta jokaiselle. Remix-kulttuuri on suosittua, ja suurin osa teoksista pohjautuu muihin teoksiin.

Patenttien luopumisen ansiosta teknologian kehitys vain nopeutui, ja vapaisiin ohjelmistoihin saatiin lopulta kaikki ominaisuudet laillisiksi. Yhä kasvava patenttiviidakko oli tehnyt vapaat ohjelmistot suurelta osin laittomiksi, ja niitä pitikin jakaa anonyymissä Freenetissä. Tämän kaltaiset palvelut myös osoittivat sensuurilistat tehottomiksi, ja valtiot päätyivät poistamaan rajoitukset sananvapauteen.

Sisältöä ei ainoastaan tehdä valtavasti enemmän, se on myös vapaampaa. GNU/Linux on selvästi suosituin käyttöjärjestelmä, ja suljettuja käyttöjärjestelmiä käytetään lähinnä teollisuudessa erikoistarkoituksiin. Suljetut ohjelmistot ovat muutenkin harvinaisia eikä niille ole edes kysyntää. Ohjelmistoyritykset saavat tulonsa ohjelmistotuen ja räätälöinnin avulla.

Yksityisyydestä on alettu vapaaehtoisesti luopua yhteisöpalveluiden avulla, mutta kansalaisten yksityisyydensuoja on silti vahva. Googlen tietokannat ovat äärimmäisen laajat, ja ihmiset voivat hakea esimerkiksi geenejä genomitietokannasta. Jokainen henkilöllisyyksiä koskeva palvelu on kuitenkin vapaaehtoinen, ja ihmisten pitää käydä erikseen hyväksymässä tietojen käyttö palveluissa.

Kansalaisilla on enemmän valtaa kuin koskaan aikaisemmin. Valtiot tekevät lakia valmisteltaessa usein mielipidemittauksia, joihin vastaaminen onnistuu helposti kotikoneelta. Äänestys tapahtuu kuitenkin perinteisellä tavalla, koska sähköisestä äänestyksestä luovuttiin Yhdysvaltojen äänestysskandaalin jälkeen. Toinen presidenttiehdokkaista oli palkannut ohjelmoijan sabotoimaan vaalikoneet, ja miljoonat äänet väärennettiin.

Yllä esitetty tulevaisuudenkuva on kuitenkin vain yksi mahdollisuus, eikä edes se todennäköisin. Politiikassa oleva trendi on oikeasti vastakkaiseen suuntaan; vähemmän yksityisyyttä, enemmän tekijänoikeuksia sekä vähemmän vapautta nauttia sisällöstä. Vaikka teknologinen kehitys puoltaa immateriaalioikeuksista luopumista, ei sen varaan saa jättäytyä. Internet on vielä vapaa, mutta ei välttämättä ikuisesti.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen jäsen.

Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistosta. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

Vastine vihreään keskustelunavaukseen

Espoolaisen vihreän kaupunginvaltuutetun ja elokuvaohjaajan, Kaisa Rastimon, pari viimeisintä blogikirjoitusta ovat poikineet runsaan määrän vastineita ja satoja kommentteja. Yritän tässä vetää keskustelun langanpätkiä yhteen.

Rastimon ja piraattien aiemmasta yhteiselosta kerrottakoon sen verran, että olin vuoden 2009 lopulla panelistina eräässä paneelikeskustelussa hänen kanssaan. Tammikuussa piraatteja oli yleisönä Espoon vihreiden järjestämässä keskustelutilaisuudessa, mikä antoikin Rastimolle aiheen kirjoittaa ensimmäisen kahdesta kiistellystä blogikirjoituksestaan. Rastimon suhtautuminen piratismiin on nähdäkseni tiukempaa kuin esimerkiksi opetusministeriön eräiden virkamiesten, eli tekijänoikeusneuvos Viveca Stillin ja Lex Karpelan valmistelusta aikanaan vastanneen johtaja Jukka Liedeksen, joiden ajatuksia olen myös päässyt kuulemaan kasvokkain.

Vihreissä on kova kahtiajako piraatteja ymmärtävien ja Rastimon mielipiteitä lähellä olevien välillä. Eräs vaikutusvaltainen Rastimon ajatuksia lähellä oleva vihreä on kansanedustaja Heli Järvinen. Puolueen sisäiset sähköpostilistat käyvät kuumana. On mielenkiintoista seurata, millaisiin kompromisseihin puolueen tietoyhteiskunta- ja tekijänoikeustyöryhmät päätyvät. Rastimo on tehnyt piratismin vastustamisesta nyt itselleen vaaliteeman. Mikäli hän päätyy eduskuntavaaliehdokkaaksi, olisi varsinainen ironian huipentuma, jos niinikään espoolaisen Jyrki Kasvin äänet vetäisivät Rastimonkin eduskuntaan.

Piratismista
Siirrytäänpä kommentoimaan Rastimon blogikirjoituksia. Ensinnäkin, piratismia on mahdotonta valvoa sellaisella tavalla, että päästäisiin tyydyttävään kiinnijäämisprosenttiin. Verkkoyhteyksien nopeutuessa ja tallennuskapasiteetin kasvaessa tekijänoikeuslait muuttuvat yhä merkityksettömämmiksi. Siinä vaiheessa kun jokaisella on kaikki maailmassa koskaan tuotettu kulttuuri ja kirjallinen tieto koneellaan, on herttaisen yhdentekevää, miten he ovat sen kaiken saaneet. Mikäli tiedostonjakajia vainotaan enemmän, jakaminen siirtyy suljetumpiin verkkoihin. Tavallisten ihmistenkin käytössä on salauksia, joita eivät helposti pura edes suurvaltioiden tiedustelupalvelut. Tämän ansiosta nettipankinkin käyttö on varsin turvallista.

Rastimolla ja piraateilla on tekijänoikeuksista yksinkertaisesti erilaiset mielipiteet. Lisätietojen hankkiminen toisen mielipiteistä ja niiden perusteista edistää keskustelua, mutta tuskin koskaan johtaa siihen, että mielipiteet muuttuisivat aivan toiseen suuntaan. Jokaisella on oikeus ilmaista tekijänoikeuksista mielipiteensä ilman, että hänen henkilöään tai henkilökohtaisia ominaisuuksiaan vastaan hyökätään hänen mielipiteidensä vuoksi. Tämä koskee kaikkia osapuolia.

Lasten oikeuksista
Lapsia koskevat lähtökohtaisesti samat ihmisoikeudet kuin kaikkia muitakin. Yksi näistä oikeuksista on viestintäsalaisuus, jonka kunnioittamisessa Rastimolla on aiemman blogikirjoituksensa perusteella parantamisen varaa. Olin hiljattain Suomen Internet-yhdistyksen järjestämässä Nuoret ja Internet -seminaarissa, joka oli suunnattu vanhemmille ja ammattikasvattajille. Siellä aihetta käsiteltiin niin poliisin, kaupallisen alan, Internet-gurujen kuin nuorten itsensäkin näkökulmasta. Seminaarissa esitelmän pitäneiden kahdeksasluokkalaisten keskeinen sanoma, johon myös muut esitelmöijät yhtyivät, oli se, että vanhempien ei pitäisi vakoilla lastensa Internetin käyttöä, vaan keskustella siitä avoimesti.

Pitää täysin paikkansa, että Internet jonkin verran lisää lasten mahdollisuuksia törmätä epämiellyttäviin mediasisältöihin. Sitä ei voi täysin estää. Television keksiminenkin lisäsi tätä mahdollisuutta. Televisionhan voi panna päälle helposti, ja sieltä tulee silloin tällöin lapsille sopimatonta ohjelmaa. Internet ei kuitenkaan ole sen vaarallisempi kuin elämä muutenkaan. Jos uskaltaa päästää lapsensa yksin ulos talosta, uskaltaa päästää hänet myös Internetiin.

Palveluntarjoajien vastuusta
Rastimo astuu hyvin heikoille jäille vaatiessaan palveluntarjoajia vastuuseen asiakkaidensa tekemisistä. Ilmeisesti hän tarkoitti termillä myös teleyrityksiä. On ehdottomasti pidettävä kiinni periaatteesta, että viestin välittäjä ei ole vastuussa viestistä. Jokainen vastaa itse siitä, mitä Internetissä tekee. Vastuuta ei voi sälyttää teleyrityksille ilman katastrofaalisia seurauksia. Teleyritysten intressinä olisi tällöin olla ylivarovaisia, ja käytännössä kaikki vähänkin kiistanalainen mielipiteenilmaisu tukahtuisi. Kyse olisi ilmaisunvapauden palauttamisesta 1700-luvun tasolle. Demokraattisista sivistysmaista ei toivoakseni tule koskaan löytymään laajaa tukea tällaisille vaatimuksille.

Valistusta piraateille?
Rastimo totesi Espoon vihreiden järjestämästä keskustelutilaisuudesta, että hän päätyi ottamaan valistuksellisen linjan: ”Niinpä olin valmistanut paneelia varten valistuspaketin elokuvan rahoitus -ja levitysrakenteesta käyttäen siinä casena omaa Myrsky-elokuvaani.  Vihreiden vähyydestä johtuen tietopakettini anti suuntautuikin itse piraattipuolueelle, jotka (toivottavasti!) oppivat siitä jotain.”

Itselleni tietopaketissa ei ainakaan ollut mitään uutta. Olen jo ennen piraattipuolueen olemassaoloa, sen olemassaolon aikana ja etenkin itseni ja puoluetoveri Kaj Sotalan piratismiaiheiseen kirjaprojektiin liittyen tutustunut elokuva-alan toimintaan. Jonkin verran olen elokuva-alaa seurannut läheltä jo pienestä pitäen, sillä eräällä sukulaisellani on alalla toimiva liikeyritys. Elokuva-alan toimintaan tutustuminen ei ole saanut minua muuttamaan mielipiteitäni. Päin vastoin, piraattiaatteeni on saanut vain lisää vankkaa ideologista pohjaa sitten teinivuosieni.

Henkilökohtainen näkökulma
Rastimon luonnehdinta piraateista hentoina, honteloina, kaksikymppisinä poikasina, ”joista selvästi näki päältä, että tietokone on heille se tärkein asia elämässä”, kohdistui henkilökohtaisesti minuun. Olin yleisön joukossa hänen mainitsemassaan paneelikeskustelussa ja esitin panelisteille kysymyksiä. Kuvaus sopii minuun ruumiinrakenteeni ja ikäni osalta, joskin pidän hieman epäreiluna väitettä, että tietokone olisi minulle elämän tärkein asia.

Piraattipuolueessa toimiminen on ollut minulle henkilökohtainen uhraus. Voidakseni keskittyä sekä opiskeluun että puoluetoimintaan kunnolla jäin pois osa-aikaisesta työpaikasta. Henkilökohtaiset puoluetoiminnan vuoksi saamatta jääneet nettotuloni ovat tällä hetkellä jossakin kymppitonnin kieppeillä, mikä on ikäiselleni nuorelle paljon. Voi siis sanoa, että ”piratismi” on ”aiheuttanut” minulle yli 10 000 euron ”tappiot”. :)

Jos haluaisin vain ladata teoksia ilmaiseksi, voisin tehdä sitä jatkuvasti ilman huolta kiinnijäämisestä. Ei minulla olisi ollut mitään syytä perustaa puoluetta tai luopua hyvästä työpaikasta sen vuoksi. Itse en muuten ole minkään sortin tietotekniikka-asiantuntija tai ”matematiikkanero” vaan historianopiskelija, joka ei edes viitsinyt kirjoittaa matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa.

Piratismi on altruismia
Meitä piraatteja syytetään usein itsekkäiksi ”kaikki mulle heti nyt” -ihmisiksi. Me olemmekin ihmisiä, jotka haluavat kaiken tiedon ja kulttuurin heti nyt, mutta emme pelkästään itsellemme, vaan kaikille, koko ihmiskunnalle. Olemme ”kaikki kaikille heti nyt” -ihmisiä. Meidän silmissämme itsekkäiltä vaikuttavat ne, jotka haluavat pitää työnsä hedelmät itsellään, ja kieltää muita hyödyntämästä niitä. Kun omastaan on mahdollista jakaa toisille ilman, että menettää itse mitään, jakaminen on helppoa. Omansa jakaminen toisten kanssa on lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan, mutta jakamisesta kieltäytyminen on itsekästä. Teosten jakamisesta kieltäytyminen on kulttuurielämysten ja sivistyksen kieltämistä toisilta.

Teknologia on aina muuttanut liiketoimintamalleja. Katulamppujen sytyttäjiä ei enää tarvita. Tehtaissa ei enää tarvita valtavaa määrää työntekijöitä. Internet on mahdollistanut todella nopean kulttuurin ja tiedon jakamisen, eikä Internet enää häviä mihinkään. Teknologinen muutos on tapahtunut ja siihen on yksinkertaisesti sopeuduttava, vaikka se tarkoittaakin kulttuurialan toimintakentän muuttumista. Mikä tietoyhteiskunta se sellainen on, jossa tietoa pantataan tekijänoikeuksien avulla? Todellisessa tietoyhteiskunnassa tieto liikkuu vapaasti.

Provosoitu provosoituu
Se, että Rastimon blogiin sateli myös varsin kärkkäitä ja loukkaaviakin kommentteja, kertoo siitä, että moni hänen kirjoitustensa lukija on selvästi loukkaantunut niistä henkilökohtaisella tasolla. Kun kirjoittaa provosoivasti jostakin sellaisesta ryhmästä, johon monet ihmiset identifioituvat, on varmaa, että osa provosoituu, ja pahasti. Esimerkiksi etninen stereotypisointi saa monet helposti kiihtymään, eivätkä nörtit ryhmänä ole tästä poikkeus. Kansalaisoikeuksista puhumisen leimaaminen ”liirumlaarumiksi” on varmasti ollut myös monelle kova pala nieltäväksi. Jos provosoi, on oltava valmis kestämään se, että joku provosoituu.

Nostaisin Rastimon blogikirjoituksista yhden virkkeen erityisesti esille:

Kun tunteet nousevat pintaan, ei todellisuutta näe selvästi.

Toivoisin hänen itsensä pohtivan tarkasti kyseisen virkkeen sisältöä.

Aiheeseen liittyviä linkkejä
Kaisa Rastimon blogikirjoitukset:

Vastineita:

Uutisia:

Jos jokin vastine puuttuu listasta, ilmoitathan siitä kommenteissa!

Suomessa on kymmeniä aktiivipiraatteja

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) mukaan Suomessa on ”yli 100 000 aktiivipiraattia”. Piraattipuolueen näkemyksen mukaan heitä on kymmeniä. Esimerkiksi viikko sitten sunnuntaina Helsingissä kokoontui reilu parikymmentä aktiivipiraattia. Lisäksi aktiivipiraatteja on Turussa, Tampereella ja monilla muillakin paikkakunnilla. Aktiivipiraatit löytää yleensä parhaiten Internet Relay Chat -pikaviestintäpalvelusta.

– TTVK ei ilmoita lähteitä aktiivipiraattien määrää koskevalle arviolleen, joten ei meidänkään tarvitse, kommentoi puoluesihteeri Ahto Apajalahti.

Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksista on pääteltävissä, että pelkästään 15–16-vuotiaissa on 40 000 aktiivista vertaisverkkokäyttäjää. Jos Ruotsissa saadut tutkimustulokset suhteutetaan Suomen väkilukuun, heitä olisi kaikissa ikäluokissa yhteensä 390 000.

Sunnuntai oli piraattipäivä

Sunnuntaina 7.2. kokoonnuttiin Helsingissä lähemmäs kolmenkymmenen piraatin joukolla viettämään mukavaa iltaa, saunomaan ja keskustelemaan Piraattipuolueen ja Piraattinuorten menneestä ja tulevasta toiminnasta ja tulevaisuudennäkymistä, ajankohtaisista piraatteja kiinnostavista lakihankkeista ja vuoden 2011 eduskuntavaaleihin valmistautumisesta.  Ennen tapahtumaa äänitettiin Piraattiradion uusin jakso, tällä kertaa Piraattinuorten voimin.


Vapaamuotoiseen yhdessäoloon ja keskusteluun keskittyviä tapaamisia on tasaisesti järjestetty viime aikoina useammallakin paikkakunnalla. Tulevia tapaamisia ja muita tapahtumia voi seurata tapahtumakalenterista.

Lataa Piraattiradion jakso nro 13: oggmp3

Piratismia turkkilaiseen tapaan

Milloin tajusin, että Piraattipuolue alkaa olla aika iso juttu? Kun löysin naamani Turkin suurimmasta sanomalehdestä.

Tämä jännittävä tarina viime kesältä on jäänyt kertomatta, mutta kerrottakoon nyt. Vuoden 2009 kesällä paikallisen ruokapaikan pitäjä näytti Piraattinuorten nykyiselle varapuheenjohtajalle Joonas Mäkiselle kotimaansa erästä sanomalehteä, jossa komeili iso kuva piraattipuoluelaisista, joukossa Joonas. Kyse ei ollut mistä tahansa lehdestä, vaan Zamanista, levikiltään Turkin suurimmasta sanomalehdestä.

Jutussa kerrottiin siitä, että Piraattipuolue oli jättänyt puoluerekisterihakemuksensa oikeusministeriöön. Jutussa oli myös Ääni- ja kuvatallennetuottajien Arto Alaspään kommentti ja muutama lause The Pirate Bay -oikeudenkäynnistä. Kuvassa olivat myös puheenjohtaja Pasi Palmulehto, allekirjoittanut Piraattipuolueen puoluesihteeri, rahastonhoitaja Pasi Vähämartti ja Helsingin piiriyhdistyksen nykyinen varapuheenjohtaja Mikko Rauhala.

Kuvan oli ottanut Piraattinuorten toiminnanjohtaja Lotta Söderholm. Se on nähtävillä hänen Flickr-profiilissaan ja julkaistu Creative Commons -lisenssillä. Lisenssi salli kuvan käytön edellyttäen, että tekijä nimetään, että käyttö tapahtuu ei-kaupallisessa tarkoituksessa, ja että teos, jossa kuvaa on käytetty, annetaan muiden käytettäväksi samalla lisenssillä. Zaman rikkoi lisenssiä jokaisen mainitun kohdan osalta. Kyse on selvästi kaupallisesta tarkoituksesta, lehti ei maininnut kuvan ottajan nimeä, ja lehden juttuja tuskin on lisensoitu samalla lisenssillä.

Turkin suurin sanomalehti siis ”varasti” Lotan ottaman kuvan.

Tapaus ei johtanut oikeusjuttuun. Olisi ollut ehkä hieman tylyä hyökätä lehteä vastaan, kun se kerran viitsi uutisoida meistä noinkin laajasti. Voi myös olla, että toimittaja on vain erehtynyt CC-lisenssin yksityiskohdista. Skannaus Zamanin jutusta on pistetty myös nettiin. Skannatun version saatavilla olo ilman lehden lupaa rikkonee heidän tekijänoikeuttaan, mutta tässä tapauksessa heidän on aika turha valittaa!