Sähköiset kirjahyllyt kustantajan kontrollissa

Helsingin Sanomien verkkosivuilla 3.1. julkaistu kolumni käsittelee huolestuneeseen sävyyn sähköisten kirjojen kasvavia markkinoita. Toimittaja Jussi Pullinen valittelee, kuinka sähköisten kirjojen lisenssiehdot ovat joskus niin tiukkoja, ettei ole mitään mahdollisuutta ”lainata” niitä kavereille tavanomaisten kirjojen tapaan. E-kirjakaupat harjoittavatkin usein oikeastaan sähköisten kirjojen vuokrausta, eivät myyntiä. Yritykselle jää oikeus lakkauttaa palvelunsa tai poistaa kirja valikoimistaan, ja tällöin kirjat häviävät myös asiakkaan ”sähköisestä kirjahyllystä”.

Pullinen lähestyy piraattien ajatusmaailmaa todetessaan, että omistamansa kirjan lainaaminen, vaihtaminen ja jälleenmyyminen ovat sananvapauden piiriin kuuluvaa toimintaa. Ihmisellä on siis oikeus levittää viestejä lainaamalla omistamansa kirjan jollekulle, ja tämän rajoittaminen olisi epäreilua. Tämä näkökulma on juridisesti oikea, ja siihen on kiinnitetty huomiota tekijänoikeuslain muutoksia valmisteltaessa. Piraatit laajentavat tämän näkemyksen koskemaan myös digitaalisten kopioiden levittämistä. Piraattien mielestä jokaisella pitäisi myös olla oikeus hyödyntää toisten teoksia itseilmaisussaan, esimerkiksi lisäämällä fanivideoita YouTubeen.

Toisaalta, kirjastosta lainattua kirjaa ei tietenkään saa esimerkiksi jälleenmyydä. Sähköisten kirjojen vuokrauspalveluissa ei sinänsä olekaan mielestäni mitään arveluttavaa. Jos tiukasti käyttörajoitetut sähköiset vuokrakirjat miellyttävät kuluttajia, sellaisilla palveluilla on paikkansa. Tilanne muodostuisi kuitenkin ongelmalliseksi, mikäli ne olisivat ainoa keino hankkia kirjoja. Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä vie helposti kehitystä siihen suuntaan.

Kuten aiemmassa autokorjaamojutussakin, on jälleen kyse monopoliaseman väärinkäytöstä. Kustantajalla on kustannussopimuksen nojalla yksinoikeus, eli monopoli, hallita tietyn kirjan levitystä. Koska kukaan muu ei saa levittää samaa kirjaa, kustantajalla on kannustin levittää sitä kuluttajan kannalta mahdollisimman huonoin ehdoin. Sähköisten kirjojen osalta kustantajalla on kannustin rajoittaa kirjan käyttöä mahdollisimman paljon. Lukukertojen rajoitukset sekä vaihtamisen ja toiselle lainaamisen estäminen ovat monopolistin luonnollisia reaktioita kilpailun puutteeseen. Monopolisti pyrkii maksimoimaan niiden ihmisten määrän, jotka ”joutuvat” käyttämään monopolistin palveluja.  Kuluttajien aseman huonontumista hidastaa tosin se, että julkaistujen kirjojen määrä on niin valtava. Jos jotakin kirjaa on saatavilla hyvin huonoin ehdoin, kuluttaja voi valita jonkin toisen kirjan.

Mikäli kustantajat katsoisivat sen itselleen taloudellisesti kannattavaksi, ne voisivat aivan hyvin lopettaa fyysisten kirjojen myynnin kokonaan ja siirtyä pelkästään sähköisten kirjojen vuokraamiseen. Tällöin tilanne muuttuisi katastrofaaliseksi. Kustantajilla olisi täysi valta vaikuttaa kuluttajan sähköisen kirjahyllyn sisältöön. Ainoana esteenä tälle on ihmisten viehtymys perinteisen paperisen kirjan lukemiseen. Sähköisten lukulaitteiden kehittyminen saattaa kuitenkin vähentää kyseistä viehtymystä dramaattisestikin. Sitten ollaankin liemessä.

Ainoa järkevä tapa varmasti estää tämä kehitys on toteuttaa Piraattipuolueen tekijänoikeuslainsäädäntöön esittämät (tai vastaavat) muutokset. Tällöin kuka tahansa saisi myydä yli 5–10 vuotta vanhaa kirjaa ilman alkuperäisen kustantajan lupaa. Tällöin markkinoille syntyisi todellista kilpailua, eikä sähköisten kirjojensa käyttöä äärimmäisyyksiin asti rajoittava kustantaja pärjäisi siinä kilpailussa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on käsitellä tekijänoikeuden aiheuttamia haittoja markkinoiden ja kuluttajan näkökulmasta. Tekijän näkökulma on tarkoituksella jätetty tällä kertaa sivuun. Toivon, että mahdolliset kommentit kirjoituksesta keskittyvät markkina- ja kuluttajanäkökulmaan.

0 vastausta artikkeliin ”Sähköiset kirjahyllyt kustantajan kontrollissa

  1. Sanoisin ennemmin, että monopolikustantajalta puuttuu kannustin tehdä sähkökirjojen käytöstä miellyttävää ja helppoa.

    Olen itse töissä kirjastoalalla, ja tämän tästä törmään e-kirjojen kanssa tolkuttoman hankaliin, suorastaan järjettömiin käyttörajoitteisiin. Esimerkiksi suomalainen Ellibs myy käyttöoikeuksia ”kappaleittain”, eli jos kirjasto hankkii lukuoikeuden yhteen kirjan kappaleeseen, niin jos yksi asiakas ”lainaa” tämän e-kirjan, sen käyttö lukkiutuu kaikilta muilta. Muut asiakkaat eivät voi siis lukea kyseistä kirjaa, kunnes drm-suojattu pdf-tiedosto ”palauttaa” itse itsensä virtuaaliseen kirjahyllyyn lainaajan koneelta. Tässä menetetään lähes kaikki edut, mitä sähköisellä julkaisemisella voitaisiin saavuttaa. Ellibsillä ei käytännössä ole lainkaan kilpailua alallaan, sitä kovasti toivottaisiin.

    Käytännössä tuo 5-10 vuoden vapaan myynnin aika ei paljoa lohduttaisi esim. tieteentekijöitä, joiden pitäisi päästä käsiksi aina uusimpaan tietoon. Tietysti yliopistoissa on hoidettu käyttöoikeudet kuntoon valtavaan määrään e-aineistoa – valitettavasti näiden aineistojen hinnat nousevat tasaisesti noin 7% per vuosi, koska kukaan muukaan ei sitä saa julkaista. Yksi vuosikerta kansainvälisestä tiedelehdestä maksaa tyypillisesti noin 1000 euroa.

  2. Piraattipuolueen mallissa tosin epäkaupallinen levittäminen olisi mahdollista heti teoksen julkaisun myötä, eli joka tapauksessa saatavuus helpottuisi. Olemme katsoneet, että on olemassa perusteita säilyttää kuitenkin jonkinlainen kaupallisen käytön suoja-aika.

  3. Sähköiset kirjat ovat kohtalaisen pienikokoisia tiedostoja. Sijoittuvat laadukkainakin kooltaan muutaman biisin luokkaan. Sanomalehdet ovat jopa kooltaan musiikkitiedostoja pienempiä. Tämä tarkoittaa sitä, että laiton latailu on erittäin helppoa ja nopeaa myös mobiililaitteilla. Uskaltaisinpa veikata, että laittoman latailun paine saattaa hyvinkin estää DRM-viritelmien jäämisen niihin iän ikuiseksi riesaksi samalla tavoin kuin musiikin kanssa on käynyt.

    Ei sillä, eihän tuollaisen tilanteen syntymistä pidä tietenkään lainsäädännöllisesti kannustaa – päinvastoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*