Opiskelijapiratismia

Opiskelen historiaa Helsingin yliopistossa ja viime vuoden lopulla olin Afrikan historiaa käsittelevällä kurssilla. Kursiin tehtäviin kuului laatia essee, jossa piti käsitellä Saharan eteläpuolisen Afrikan ja muun maailman vuorovaikutusta. Ajattelin, että käsittelisin keskiaikaisia afrikkalaisia valtakuntia. Koska samalla kurssilla oli kymmeniä muitakin opiskelijoita, kurssilla suositeltu englanninkielinen Afrikan historian yleisteos oli lähes loppunut kirjastoista. Google Books -palvelussa oli teoksesta uusi painos, josta kuitenkin tekijänoikeussyystä oli poistettu noin joka neljäs sivu, mikä teki melko vaikeaksi kirjoittaa esseetä sen perusteella. Kirjastosta löysin ainoastaan 80-luvun painoksen, mutta teosta oli muutettu melko laajasti sen jälkeen, enkä halunnut käyttää esseeni perustana vanhentuneita tietoja.

Kävin katsomassa Afrikan historiaa käsitteleviä teoksia jopa useista kirjakaupoista, mutta niiden saatavuus oli käytännössä olematonta. Aloin etsiä, löytyisikö netistä laittomasti jokin aihetta käsittelevä teos. Löysinkin erään Afrikan historiaa perusteellisesti käsittelevän teossarjan kaikki osat laittomassa levityksessä olleina pdf-tiedostoina. Sarjan keskiaikaa käsitteleviä osia ei ollut saatavilla pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Opiskelijakirjastoissa oli pari kappaletta, mutta nekin yli 30 vuotta vanhaa painosta. Laittomasti lataamani painos oli vuodelta 2007.

Googlen perusteella en löytänyt, että teosta olisi Suomessa myynnissä missään kirjakaupassa. En löytänyt teosta myöskään maksullisena e-kirjana. Kirjan olisi voinut tilata ulkomailta, mutta hinta olisi noussut huimaksi. Esimerkiksi eräässä ulkomaalaisessa verkkokaupassa kirjaa myytiin 210 euron hintaan. Se on siis yli 2/3 kuukauden opintorahasta. Harva keskipalkkainenkaan ostaisi mitään kirjaa moisella hinnalla. Kirjan ostaminen olisi tuntunut muutenkin turhalta, kun esimerkiksi esseetä kirjoitettaessa ei yleensä hyödynnetä koko kirjaa.

Selailtuani lataamani kirjasarjan keskiaikaa käsitteleviä osia löysinkin tarkoitukseeni sopivia lukuja Etiopian ja sitä edeltäneen keskiaikaisen Aksumin valtakunnan historiasta. Tein sitten esseen niiden perusteella. Mielestäni yhteiskunnan kannalta oli hyödyllisempää, että hankin kirjasta laittoman version, kuin että olisin käyttänyt ties kuinka paljon aikaa ja rahaa laillisten kirjojen hankkimiseen.

On opiskelijan kannalta tuskastuttavaa, että omaa alaa käsittelevä tieto on niin kiven takana, vaikka sen levittämiseen on olemassa oiva työkalu eli Internet. Opiskelijan aikaa haaskaantuu aivan turhaan kirjojen perässä juoksemiseen. Pahimmassa tapauksessa edelleenkin valokopioidaan satamäärin sivuja kirjasta. Syytän tästä nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää, joka ei ole näköjään luonut kannustinta esimerkiksi e-kirjojen järkevän hintaiseen verkkomyyntiin.

Kysyntä erikoisalojen kirjoille on pieni, mikä pitää saatavuuden hyvin heikkona ja hinnat käsittämättömän korkeina. Kukaan ei taatusti kirjoita tiettyihin erikoisaloihin liittyviä yliopisto-opiskeluun ja tutkimukseen tarkoitettuja kirjoja ajatellen saavansa koko elantonsa niitä kirjoittamalla. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta olisi varsin hyödyllistä, että yliopistotason opiskelukirjallisuus olisi mahdollisimman helposti saatavilla. Näen Piraattipuolueen esittämän tai sitä vastaavan tekijänoikeusmallin ainoaksi ratkaisuksi tähän ongelmaan.

Mitä mieltä olette, teinkö väärin kun latasin kirjan laittomasti opiskelujani varten?

0 vastausta artikkeliin ”Opiskelijapiratismia

  1. En sinänsä näe mitään virhettä, että lataat jonkun kirjasen internetistä.
    Kuitenkin jokaisessa kirjastossa on henkilö, arvonimeltään informaatikko, jonka palvelut ovat ilmaisia. Informaatikon työnkuvaan kuuluu, että hän etsii vaikka kivenkoloksta tietoa asiakkaan toiveesta.
    Asiakkaan ei tietenkään tarvitse maksaa mitään, koska se on hänen työnsä. Luulisi, että hänen takaansa löytyy internetin lisäksi muitakin tapoja hankkia tietoa (tieteelliset kirjastot esimerkiksi)

  2. Kirja = tietoa = bittejä. Olisi älytöntä vaatia ketään vaivautumaan kirjastoon asti bittikasan vuoksi. Älyttömämpää on ainoastaan se, ettei kukaan suostu noita bittejä myymään vaikka ostajia olisi.

  3. Et minusta, tiedon ja oppikirjallisuuden tulee olla kaikkien saatavilla helposti ja ilman DRM:ää. DRM mahdollistaa sensuurin ja siksi sen käyttöön ei saa suostua.

    Tulevaisuus on menossa siihen että kirjailijat tulevat entistä itsenäisimmiksi ja voivat toimia ilman kustantajaa. Kirjoittaminen ja myös kirjojen taittotyö on mahdollista tehdä ilman sen suurempaa asiantuntemusta ja rahallista panostusta.

    Kaikki paitsi kirjojen painaminen on mahdolista tehdä ilman kirjataloja. Jonnekkin vain kirjoja myyntiin ja viereen paypal linkki mihin saa maksaa kirjallisuudesta ja jos summa kohtuullinen, semmoinen summa minkä voisi maksaa huoletta vaikka bittitallenne häviäisi.

    Tämä olisi demokratiaa, tämä mahdollistaa uusien kirjailijoiden ja kirjallisuuden syntymisen ilman että kukaan estäisi kirjailijoita.

    Tähän ei tarvita mitään erityisiä laitteita, teknologia on valmiina. Nykyinen ”copyright” järjestelmä joutaa historiaan, toivottavasti tulevaisuudessa mediatalojen vaikutusvalta pienenisi. Ensiksi olisi hyvä päästä eroon tuosta Teoston ylivallasta.

  4. Tässä tulee aika hyvin esiin se, miten huonosti suomalainen opetusjärjestelmä on sopeutunut tietotekniikan aikakauteen.

    Jotta oppiminen olisi sujuvaa ja helppoa, tulisi kaiken opetettavan informaation olla yksinkertaisesti saatavilla. Ideaalitilanteessa tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi yliopistojen kursseilla tarvittava materiaali olisi kurssin kotisivuilta ladattavissa vapaasti (tietenkin myös kaikille muillekin, eikä vain kurssin osallistujille). Sellainen tuskin tulee tapahtumaan ihan lähiaikoina, joten ehkä tavoiteltavampi skenaario olisi se, että yliopistot ostaisivat oikeuksia oppikirjojen vapaaseen kopioimiseen opiskelijoille.

  5. mr_Zombie, meillä taas TTY:llä on kyllä pääsy yliopiston koneilta hirveeseen määrään ettisisältöä, mutta kaikki hakeminen on kyllä ihan jäätävää tuskaa. Lisäksi se sisältö ei löydy yhdellä hakukoneella, vaan erillisten järjestelmien kautta. Eipä sillä järjestelyllä oikein mitään tee. Parempi googlettaa ja sitten kaivaa löydetty materiaali käsiinsä jotenkin, ellei se ole suoraan ilmaiseksi saatavilla. Eli juurikin samaan tyyliin, kuin Apajalahti teki.

  6. matsukan kirjoitti:
    ”Jonnekkin vain kirjoja myyntiin ja viereen paypal linkki mihin saa maksaa kirjallisuudesta”

    Joistain tuotteista tulee hittejä ja sana niistä leviävät sosiaalisten medioden ym. välityksellä, mutta 99.9999% tuotteista näin ei tapahdu ja ne kaipaavat hyvän markkinointi- ja myyntikanavan saadakseen potentiaalisten asiakkaiden huomion. Markkinointi- ja myyntikanava (esim. e-kirjoihin erikoistunut nettisivusto) taas tarvitsee rahaa toimiakseen. Tulevatko rahat sitten kolmansien osapuolten mainoksista vai välityspalkkiona myynnistä vai mistä, sitä en osaa sanoa. Liiketoimintamallit tulevat muuttumaan, mutta monella tuntuu olevan liian yksinkertainen kuva siitä millaisiksi. Yksittäinen toimija (keskiverto sellainen) tulee suuremman organisaation jyräämäksi myös tulevaisuudessa.

  7. Uskon, että internetin puskaradio toimii paremmin kuin annat ymmärtää. Se voi hyvinkin olla monille asioille se ”hyvä markkinointi- ja myyntikanava”.

  8. Kyllähän lähteitä saa käyttää olivatpa ne mistä tahansa lähtöisin. Tärkein asia on lähdemaininta artikkelissa.

  9. Sinänsä huvittava huomio vaan jos joku haluaa tarkistaa lähteesi, niin joutuu todennäköisesti näkemään vastaavan vaivan.

  10. Vmatikainen: Heh, totta. Jotenkin se luennoitsija on kuitenkin onnistunut määrittelemään minulle arvosanan kyseisestä kurssista. Liekö itsekin warettanut kyseisen kirjan? ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*