Harmitonta huvia vai järjestäytynyttä rikollisuutta?

Yhteisöpalvelu Facebookin uusin trendi on Doppelgänger Week (kaksoisolentoviikko). Meemitartunnan saaneet käyttäjät vaihtavat Facebook-profiilikuvakseen jonkin julkisuuden henkilön, jota heidän on sanottu muistuttavan. Monien verkkomeemien tapaan osallistujat tyypillisesti myös kehottavat kavereitaan mukaan.

Harmitonta yhteisöllistä huvia, muttei erityisen uutisoinnin arvoista, eikö vain?

Piraattinäkökulmasta huomiota kiinnittää kuitenkin laajan suosion saaneen kampanjan synkempi todellinen luonne: kyseessähän on suuren luokan masinoitu tekijänoikeusrikkomuskampanja, jossa varmasti tuhansia teoksia ladataan Facebookiin tekijänoikeuslakia ja palvelun omia käyttöehtoja rikkoen. Yllytysaspekti vain pahentaa asiaa.

Tapaus kuvastaa oivasti yleisen oikeustajun ja tekijänoikeuslakien välistä yhä syvenevää juopaa ja alleviivaa aivan tavallisten ihmisten rikkovan lakeja rutiininomaisesti jokapäiväisessä elämässään. Ketäänhän tästä tuskin saatetaan oikeuden eteen, mutta yhteiskunta, jonka lakeja kaikki rikkovat, on perusoikeudellisesti epävakaa. Kun kenen tahansa vaikeuksiin saattamiseen löytyy laillinen tekosyy, voidaan tuomittavat syntipukit valita näppärästi vaikkapa pärstäkertoimen mukaan.

Vai ollaanko reiluja ja laitetaan kaikki kaksoisolentoviikon osallistujat maksamaan viekkaudella ja vääryydellä hankitusta huvituksestaan?

Vuoden ensimmäinen Purje on valmis!

Hetken talvilomaa viettänyt Purjeen toimitus on taas täydessä vauhdissa levittämässä piraattitietoutta uuden lehden muodossa. Tammikuun Purjeessa muun muassa puhumme piraattijahtiin syydetyistä miljoonista euroista, kuulemme piraattikirjailija Kaj Sotalan näkemyksiä, ja kerromme erinomaisesta PiratePad -palvelusta.

Uusi purje on ladattavissa Purjeen kotisivulta.

Tämän kertainen lehti on 16-sivuinen, mutta palaamme 20 sivun formaattiin taas helmikuun lopuilla ilmestyvässä vuoden toisessa julkaisussa. Purjeen toimitus toivottaa kaikille hyviä lukuhetkiä uuden lehden parissa!

Informaation epävapaus

Jari Lehtisen vieraskirjoitus, julkaistu 29.1.2010.

”Todellinen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ongelma on oikeus informaatioon. Sillä  kysymyksellä ei ole koskaan ollut yhtymäkohtia tekijänoikeuteen. Poliittisen  järjestelmämme ytimessä oleva oikeus tiedon saamiseen ja mielipiteen ilmaisemiseen  (sananvapaus) ei näytä toimivan.”

— dosentti Jukka Kemppinen omassa blogissaan 21.12.2009

(Harri Kivistö lausuu): ”Tämä kuvastaa varsin osuvasti nykyistä suuntaa, jossa väärät  tuntemukset ja asenteetkin ovat pian kriminalisoitavia”.

”Mikähän tällainen suunta on? En  ole havainnut.”

— nimimerkki Nimimerkin takaa Piraattipuolueen blogissa 20.1.2010

”Missä tässä on oikein kysymys? Tuskin kukaan näin vahvasti ajaa oikeuttaan  sananvapauteen? Eihän kukaan esim. raivostu leffojen ikärajoista. Onko sananvapaus joku  keppihevonen, jolla ajetaan vapautta johonkin muuhun, esim. nettipiratismiin?”

– kaupunginvaltuutettu Kaisa Rastimo Uuden Suomen blogissa 20.12.2008

Kolme sitaattia samasta aiheesta, kolme eri katsantokantaa. Hahmottelen seuraavassa  neljännen.

Jos perustavaksi ajatukseksi, yhteiskuntarakennelman loukkaamattomaksi peruspilariksi, ei otettaisi nykyään niin muodikasta ihmisten suojelua kaikelta mahdolliselta kuviteltavissa  olevalta mielipahalta, vaan sellainen verrattomasti tärkeämpi ikivanha uutuus kuin informaation vapaus, niin monet nimimerkkikirjoittajan ja Kaisa Rastimon kysymykset saisivat heti vastauksensa.

Tietenkään informaatio ei voi koskaan olla täysin vapaata. Laissa on monia hyviä esimerkkejä tapauksista, joissa informaation julkistamisen rankaiseminen on perusteltua, kuten valtio- ja sotilassalaisuudet. Yrityssalaisuuksista, kunnian suojasta ja ikärajoista on olemassa vanhoja ja etenkin uusia säädöksiä, joissa on tunnetut ongelmansa, joiden ratkominen luo kymmenen uutta.

Itselläni ei ole sananvapauskysymyksissä kuin yksi ainoa toivomus: olisi hauskaa, jos perustuslakia kunnioitettaisiin. Nykyään se on liikaa pyydetty.

Pyydän blogistien huomiota. Näin vuosikymmenen taitteessa on paikallaan luoda pikainen katsaus päättyvän vuosikymmenen tähtihetkiin. On syytä huomauttaa, että suomalainen yhteiskunnallinen todellisuus ei ole näin huono. Se on vielä huonompi, sillä luettelossa on runsaasti puutteita.

2003: Dragon Ball -sarjakuvaa vaaditaan Suomen tasavallan eduskunnassa pois myynnistä, koska iltapäivälehtipsykologi Raisa Cacciatore pitää sitä pedofiliana. [1, 2, 3]

2004: Lex Karpela ja ”mustaa valkoisella”. Sittemmin muutaman vuoden sisällä lähes kokonaan käytöstä poistuneiden DRM-suojausten purkaminen tulee lainvastaiseksi. [4]

2004: Venäjän suurlähettiläs ihmettelee kansanedustajien aamukahvilla, miksi Suomessa toimii tsetseenikapinallisten tiedotusväylä, verkkopalvelin kavkazcenter. Palvelin suljetaan Suomessa ja siirretään Ruotsiin. [5]

2005: Ville Ranta piirtää Muhammed-sarjakuvana tunnetun työn, jossa hän kritisoi eurooppalaista ajattelua ja Suomen hallitusta. Skandaali. Seuraavaksi hän piirtää sarjakuvan sarjakuvakohun vaiheista. Se sensuroidaan journalismikritiikin vuosikirjasta(!). [6]

2005: Kulttuuriministeri Tanja Karpela ryhtyy suosittelemaan kouluihin ja kirjastoihin nettifilttereitä. Mm. Vantaan kaupunki luopuu niiden käytöstä. ”Kirjasto on sananvapauden pyhä paikka, josta pitää olla esteetön pääsy kaikkialle” puki asian sanoiksi Vantaan kirjastotoimenjohtaja Seija Köppä. [7]

2006: Laki lapsipornografian leviämisen estotoimista. Pian osoittautuu, että KRP:n nettiosoitteiden estolista on salainen, eikä sille joutuneen sivun ylläpitäjällä ole valitusoikeutta virheistä tai epäkohdista. Kiellettyjen osoitteiden joukkoon sisältyy huvittavia tapauksia ja myös estolistaa kritisoiva sivu. ”Olemme siis luoneet ennakkosensuurimekanismin, jolla ei ole minkäänlaista laillisuusvalvontaa tai valitusmekanismia” kirjoittaa kansanedustaja Jyrki J. Kasvi. [8]

2006: Uutiskevennys: Sisäministeriön tarmokas virkamies Jouni Laiho haluaa kieltää tv:n puhelinvisailut. [9]

2008: Pasi Viheraho soittaa nettiradiolähetyksessä KRP:n Lars Henrikssonille. ”Google on selain”. [10]

2008: Lex Nokia ja Suvi Linden riisumassa ihmisiä alasti. [11]

2008: Julkisen Sanan Neuvoston nyttemmin eronnut puheenjohtaja Pekka Hyvärinen esittää, että nettikeskustelussa ei saisi käyttää nimimerkkiä. [12]

2008: Helsingin hovioikeuden päätöksellä dvd-levyjen katsominen linux-koneilla tulee tosiasiallisesti laittomaksi, koska siinä käytetty purkutekniikka on oikeuden mielestä vuoden 2004 tekijänoikeuslailla kriminalisoitua tehokkaan suojauksen kiertämistä. [13]

2008: Oikeusministeri Tuija Brax ei usko, että sähköisessä äänestyksessä voisi hävitä ääniä. Kunnallisvaalit uusitaan, koska sähköisessä äänestyksessä 232 ääntä jäi rekisteröimättä. [14]

2009: Kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-Aho tuomitaan nettikirjoittelustaan oikeudessa. Rikosnimike: Uskonrauhan rikkominen. Tuomiolauselmassa todetaan: ”Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävissä keskusteluissa”. [15]

2009: Ruotsin kuningaskunnan tiedustelu saa lailliset valtuudet ryhtyä seuraamaan kaikkea valtakunnan läpi kulkevaa tietoliikennettä, myös suomalaista Ruotsin kautta kulkevaa liikennettä. Suomi vastaa turvaamalla kansalaistensa yksityisyydensuojan tarmokkailla toimenpiteillä: Viestintävirasto julkaisee teleoperaattoreille suunnatun varoituksen, jossa muistutetaan, että näillä on sähköisen viestinnän tietosuojalain mukainen velvollisuus ilmoittaa asiakkailleen ja virastolle itselleen palveluihinsa kohdistuvista tietoturvauhkista. [16]

2010: Oikeusministeriön esitys rasistisista rikoksista. Työryhmä esittää, että nettisivun linkin avaaminen on rangaistavaa. Työryhmän Ilari Hannula selittää perään, että asiassa on valitettava väärinkäsitys. ”Kysymys on tietenkin linkin perustamisesta, eikä siitä, että joku ryhtyy lukemaan eli avaa sivun.” Hannula ei ryhdy selittämään, mitä tarkoittaa linkin ”perustaminen” tai tarkoittaako hän sillä nettisivun julkaisemista. [17]

Mutta millään tällä ei ole todellista merkitystä, sillä maassamme on ilmennyt fasismia:

2006: Lordi voittaa euroviisut. Voittajan kohtelusta suivaantuneet fanit kääntävät telineissä Seitsemän Päivää -lehtiä ylösalaisin. Kansanedustaja Tuulikki Ukkola paheksuu pontevasti nuorten käytöstä, jota hän vertaa kolumnissaan fasismiin. [18]

Kerrassaan erinomaista. Seuraava kysymys: Mitä aineksia edellälueteltu tarjoaa sille, että olisi aihetta luottaa sekunninkaan vertaa viestimien, viranomaisten, virkamiesten, tai poliitikkojen harkintakykyyn ja/tai toimiin? Mitkä kuvatut 00-luvun tapahtumat olisivat omiaan palauttamaan luottamusta siihen, että perustuslain 12. ja 16. pykälä olisivat yhä voimassa? (Lyhyesti 12§: oikeus lähettää ja ottaa vastaan viestejä eli sananvapaus, 16§: Tieteen ja taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.)

Suurenmoisten ja hyvien asioiden markkinointi on ainakin pettänyt pahemman kerran. Silloin kun näitä lakivyöryjä ja ehdotuksia on yleensä vaivauduttu puolustamaan millään tavalla, argumentti on ollut joko ”EU sanoo” tai ”laki sanoo”. Edellinen perustelu ei ota ollenkaan huomioon kansallisten hallitusten liikkumavaraa – jota muissa maissa kumma kyllä on ollut mahdollista käyttää hyväksi – ja jälkimmäinen on tautologiaa.

Mutta se sopii mainiosti, jos haluaa käsitellä asioita mahdollisimman vähällä vaivalla. Missään asiassa maamme hallinto ei ole nähnyt niin suurta vaivaa kuin pyrkimyksissään päästä mahdollisimman vähällä vaivalla.

Meillä on syyttäjiä, viranomaisia ja asiamiehiä joka lähtöön, mutta ei yhtäkään sellaista oikeusasiamiestä, joka valtionhallinnossa virkansa puolesta keskittyisi demokratian ydinkysymykseen, puolustamaan kansalaisten oikeuksia informaatioon, viestintään ja mielipiteenvaihtoon. Esimerkiksi sähköpostiviestinnän luottamuksellisuus nimenomaan EI kuulu tietosuojavaltuutetun toimialaan. Kenelle sitten kuuluu, sopii kysyä. Varmaan siksi tietosuojavaltuutettu ottaa kantaa sellaisiin epäkohtiin kuin ammatin mainitsemiseen rekistereissä. Ehkä jonakin päivänä hän tutustuu puhelinluetteloon. Siellä on mainittu aika monta ammattia.

Haluaisinpa nähdä edes kerran elämäni aikana tällaisia otsikoita: ”Kirjastojen uusi kampanja: Lue kiellettyjä kirjoja”, ”Kansalaiskeskustelun suitsiminen vastatuulessa ­poliitikot eivät innostu mielipiteenvaihdon rajoituksista”, ”Suomalaisten yksityisyydensuoja vaarassa, Suomi jätti Ruotsille nootin”.

Englannissa keskustellaan paraikaa kiivaasti näistä asioista. Entinen MI5:n päällikkö Stella Rimington on varoittanut, että hallitukset käyttävät hyväksi terrorismin pelkoa murentaakseen kansalaisoikeuksia, jolloin vaarana on poliisivaltio. Melkoista puhetta Britannian tiedustelun johtajalta. Kun kansalaiset Suomessa yrittävät sanoa samaa, se saa poliitikot ihmettelemään, mistä on kysymys ja miten kummassa jotkut viitsivätkin välittää asioista jotka heille kuuluvat. [18]

Olennaista on, että kansalaisyhteiskunta on liian arvokas asia kansalaisten käsiin annettavaksi. Olemme edelleen hallintoalamaisia, joita on kuritettava ja nuhdeltava. Ei vallitse luottamusta siihen, että ymmärtäisimme itse lukemaamme ja pystyisimme käsittelemään sitä kriittisesti. Informaation arviointi on ulkoistettu vaivojamme säästääksemme viranomaisille.

Mitä siis tapahtuu, kun minä nimenomaan en halua säästää vaivojani, vaan seurata kaikkien puolien näkökantoja, kuten valppaan kansalaisen pitäisikin? Sellaista mahdollisuutta ei tunnusteta, eikä sitä haluta edistää.

Kuitenkin jopa Suomen tasavallan ratifioima YK:n lasten oikeuksien sopimus sanoo pykälässä 13 että ”Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa.” Tämä on vahvistettu perussääntö. Tyypillisiä hyväksyttyjä poikkeuksia ovat ikärajoitukset.

Voitteko kuvitella? Kaikenlaisia tietoja, missä tahansa valitsemassaan muodossa. Jos tämä pitää yhä paikkansa, siinä tapauksessa nettikansalaisella saattaisi olla enemmän oikeuksia, jos häntä kohdeltaisiin lainsäädännössä lapsena. Kuinkahan tämä asia saataisiin järjestettyä?

Viikko sitten Italiassa esiteltiin maan oma versio EU:n säännöksestä, joka Suomessa on tuomassa viharikoksen käsitteen lainsäädäntöön. Italian versiossa määrätään mm. että omia videoita ei saa saattaa julki ilman hallituksen hyväksyntää. Kärjistetysti: jos videollasi sanot jotakin, mistä Musso— Berlusconi ei ehkä pidä, rikot lakia. Jostain kumman syystä hanke on herättänyt Italiassa arvostelua. [19]

Suomessa ei tarvita sentään hallituksen hyväksyntää. Meillä riittää, että maksaa elokuvatarkastamon tarkastusmaksun, luokkaa 800 euroa vuosi. Amatöörifilmin budjetti on monesti tarkastusmaksun murto-osa. Tämäkin on uusi 2000-luvun laki ja verrattoman typerä sellainen.

Mikä, jos mikään, estäisi sen, että huonoon tai valheelliseen informaatioon ei voisi vastata paremmalla informaatiolla? Sekö, että siitä olisi vaivaa, joutuisi kenties jopa nostamaan ahterinsa tuolilta ja tekemään oikeasti jotakin asioiden eteen, sen sijaan että kuittaisi asian kieltämällä suunvuoron niiltä, joiden naama on vino? Rasismin juuriminen fasismilla on kuin parantaisi syöpää giljotiinilla.

Milloin ja miten suunta kääntyisi, tai edes pysähtyisi? Mikä riittää? Mikä koskaan voisi riittää? Mikä seuraavaksi kriminalisoidaan? Huono maku kenties?

Ennen suomalainen ongelma oli Management by Perkele. Tänä päivänä se on Management by Image. Ei mitään väliä, millainen todellisuus on, kunhan se näyttää paperilla hyvältä.

Ei näytä hyvältä.

Kirjoittaja on nuortenlehden päätoimittaja, joka mainostaa mielellään inhoavansa demokraattisesti ja tasa-arvoisesti kaikkia puolueita ja jokaista poliitikkoa. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

HTML5 ja H.264: Web-videon kohtalonvuodet

Chistopher Blizzard, mm. suosittua Firefox-selainta valmistavan Mozilla Corporationin evankelista on huolissaan, mutta varovaisen toiveikas Web-videon tulevaisuudesta ja avoimuudesta.

Ongelman ydin piilee videoformaateissa ja niiden vapaudessa: laajalti käytetty H.264 on, vaikkakin teknisesti hyvä, myös avoimen WWW:n tulevaisuudelle myrkyllinen ratkaisu. Jossain määrin GIF:lle ja MP3:lle verrannolliseen tapaan sitä tarjotaan nyt hyvänä ja joillain mittareilla ehkä jopa edullisena ratkaisuna videokoodaukseen, mutta lisenssiehdot vaihtuvat vuosittain. Kun maailma on saatu koukutettua formaattiin, maksuja voidaan ruveta vaatimaan yhä laajemmalta joukolta käyttäjiä ja koko ajan suurempina — ensimmäinen annos ilmaiseksi tai ainakin halvalla, siis. Ohjelmistopatentit ovat pohjimmiltaan syypää siihen, että tällaista edistystä hidastavaa ja yhteiskunnallisesti kalliiksi käyvää toimintaa voidaan ylipäätään harrastaa, mutta toistaiseksi lainsäätäjät tai lakeja luovasti tulkitsevat virkamiehet eivät ole vielä järkiintyneet.

H.264-videolla on jo vahva asema (myös ongelmallisella) Flashilla toteutetussa videossa. HTML5 tuo suorine videotukineen kuitenkin potentiaalia muutokseen: asioita täytyy nyt miettiä muutenkin uusiksi. Valitettavasti suuryrityksillä (kuten Microsoft, Apple ja Nokia) on intressi sulkea pienempiä kilpailijoita markkinoilta tai ainakin kerätä kaikilta visuaalisilta verkkotoimijoilta suojelurahat pois, joten HTML5:een ei saatu teknisesti huonompaa mutta avointa Theoraa yhteiseksi perustason kodekiksi. Muutama selain, Firefox etunenässä, ovat kuitenkin Theora-leirissä, kun taas isot suljetut softatalot kannattanevat lähinnä H.264:a. Nähtäväksi jää, millaiseksi tilanne muodostuu lähitulevaisuudessa; varmaa on, että jos avoimet vaihtoehdot katoavat kokonaan kilpailussa, Web-videosta tulee kallista toimintaa.

Eräs mielenkiintoinen spekulaationaihe on Googlen hiljattainen yritysosto: On2 Technologies, jonka aiempiin tuotoksiin Theorakin perustuu. On2:n nykyinen videoteknologia on Theoraa kehittyneempää, ja moni Web-videosta kiinnostunut miettiikin, josko Google olisi valmistautumassa toimimaan avointa Webiä tukevien lausuntojensa mukaisesti ja julkaisemaan On2:n teknologian vapaaseen käyttöön. Patenttiviidakko toki vaikeuttaisi tämän yrittämistäkään — saattaisi vaatia huomattavaa työtä varmistaa, ettei lopputuote rikkoisi muiden mittavia videopatenttisalkkuja tai ainakaan niiden tunnetuimpia osia. (Theorastakin pyritään levittämään tällaista pelkoa — patentteja on niin paljon ja ne ovat niin epäselviä, että on käytännössä mahdotonta varmuudella sanoa mistään teknologiasta, ettei se mitään niistä riko.)

Jos kuitenkin on ylipäätään joku, jolla olisi muskelia tehdä tämä siirto, se on Google. Julkaisemalla oma edistynyt vapaa kodekki ja siirtymällä vaiheittain sen käyttöön Google käytännössä pakottaisi muut teollistoimijat mukaan — vapaat projektit toteuttaisivat tuen varmasti mielellään, ja Googlen suosittujen palvelujen kuten Youtube paino motivoisi suljettujakin toimijoita mukaan.

Tämä reportteri toivottaisi uudet videoyliherramme tervetulleeksi, mutta onko Googlella tähän munaa ja ennen kaikkea lopulta edes motivaatiota? Vain aika näyttää.

Sähköiset kirjahyllyt kustantajan kontrollissa

Helsingin Sanomien verkkosivuilla 3.1. julkaistu kolumni käsittelee huolestuneeseen sävyyn sähköisten kirjojen kasvavia markkinoita. Toimittaja Jussi Pullinen valittelee, kuinka sähköisten kirjojen lisenssiehdot ovat joskus niin tiukkoja, ettei ole mitään mahdollisuutta ”lainata” niitä kavereille tavanomaisten kirjojen tapaan. E-kirjakaupat harjoittavatkin usein oikeastaan sähköisten kirjojen vuokrausta, eivät myyntiä. Yritykselle jää oikeus lakkauttaa palvelunsa tai poistaa kirja valikoimistaan, ja tällöin kirjat häviävät myös asiakkaan ”sähköisestä kirjahyllystä”.

Pullinen lähestyy piraattien ajatusmaailmaa todetessaan, että omistamansa kirjan lainaaminen, vaihtaminen ja jälleenmyyminen ovat sananvapauden piiriin kuuluvaa toimintaa. Ihmisellä on siis oikeus levittää viestejä lainaamalla omistamansa kirjan jollekulle, ja tämän rajoittaminen olisi epäreilua. Tämä näkökulma on juridisesti oikea, ja siihen on kiinnitetty huomiota tekijänoikeuslain muutoksia valmisteltaessa. Piraatit laajentavat tämän näkemyksen koskemaan myös digitaalisten kopioiden levittämistä. Piraattien mielestä jokaisella pitäisi myös olla oikeus hyödyntää toisten teoksia itseilmaisussaan, esimerkiksi lisäämällä fanivideoita YouTubeen.

Toisaalta, kirjastosta lainattua kirjaa ei tietenkään saa esimerkiksi jälleenmyydä. Sähköisten kirjojen vuokrauspalveluissa ei sinänsä olekaan mielestäni mitään arveluttavaa. Jos tiukasti käyttörajoitetut sähköiset vuokrakirjat miellyttävät kuluttajia, sellaisilla palveluilla on paikkansa. Tilanne muodostuisi kuitenkin ongelmalliseksi, mikäli ne olisivat ainoa keino hankkia kirjoja. Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä vie helposti kehitystä siihen suuntaan.

Kuten aiemmassa autokorjaamojutussakin, on jälleen kyse monopoliaseman väärinkäytöstä. Kustantajalla on kustannussopimuksen nojalla yksinoikeus, eli monopoli, hallita tietyn kirjan levitystä. Koska kukaan muu ei saa levittää samaa kirjaa, kustantajalla on kannustin levittää sitä kuluttajan kannalta mahdollisimman huonoin ehdoin. Sähköisten kirjojen osalta kustantajalla on kannustin rajoittaa kirjan käyttöä mahdollisimman paljon. Lukukertojen rajoitukset sekä vaihtamisen ja toiselle lainaamisen estäminen ovat monopolistin luonnollisia reaktioita kilpailun puutteeseen. Monopolisti pyrkii maksimoimaan niiden ihmisten määrän, jotka ”joutuvat” käyttämään monopolistin palveluja.  Kuluttajien aseman huonontumista hidastaa tosin se, että julkaistujen kirjojen määrä on niin valtava. Jos jotakin kirjaa on saatavilla hyvin huonoin ehdoin, kuluttaja voi valita jonkin toisen kirjan.

Mikäli kustantajat katsoisivat sen itselleen taloudellisesti kannattavaksi, ne voisivat aivan hyvin lopettaa fyysisten kirjojen myynnin kokonaan ja siirtyä pelkästään sähköisten kirjojen vuokraamiseen. Tällöin tilanne muuttuisi katastrofaaliseksi. Kustantajilla olisi täysi valta vaikuttaa kuluttajan sähköisen kirjahyllyn sisältöön. Ainoana esteenä tälle on ihmisten viehtymys perinteisen paperisen kirjan lukemiseen. Sähköisten lukulaitteiden kehittyminen saattaa kuitenkin vähentää kyseistä viehtymystä dramaattisestikin. Sitten ollaankin liemessä.

Ainoa järkevä tapa varmasti estää tämä kehitys on toteuttaa Piraattipuolueen tekijänoikeuslainsäädäntöön esittämät (tai vastaavat) muutokset. Tällöin kuka tahansa saisi myydä yli 5–10 vuotta vanhaa kirjaa ilman alkuperäisen kustantajan lupaa. Tällöin markkinoille syntyisi todellista kilpailua, eikä sähköisten kirjojensa käyttöä äärimmäisyyksiin asti rajoittava kustantaja pärjäisi siinä kilpailussa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on käsitellä tekijänoikeuden aiheuttamia haittoja markkinoiden ja kuluttajan näkökulmasta. Tekijän näkökulma on tarkoituksella jätetty tällä kertaa sivuun. Toivon, että mahdolliset kommentit kirjoituksesta keskittyvät markkina- ja kuluttajanäkökulmaan.

Äänitemyynnin laskuun ei yksiselitteistä syytä

Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat (ÄKT) syyttää musiikin myyntilukujen laskusta nettipiratismia (HS.fi, 20.1.). Todennäköisempiä syitä ovat musiikkialan oma kyvyttömyys sopeutua muuttuvaan liiketoimintaympäristöön sekä maailmanlaajuinen talouslama, jolla on ollut huomattava vaikutus Suomen talouteen.

Laman ohella musiikin myyntilukuihin vaikuttaa musiikin kanssa samoista rahoista kilpailevien videopeli- ja elokuva-alojen kehitys, jota koskevat luvut pitäisi selvittää ennen hätäisten johtopäätösten tekemistä. Monissa maissa digitaalisen musiikin myynti on kasvanut Suomea enemmän. Suomeen on markkina-alueen pienuuden vuoksi vaikea saada tarvittavia lisenssejä laajaan musiikin digitaalimyyntiin, mikä on vaikeuttanut alan kehitystä. Entä miten Spotifyn kaltaiset palvelut näkyvät myyntitilastoissa?

– Pirate Bay -tuomio notkahdutti Ruotsissa nettipiratismia hetkeksi, mutta sen määrä on jo noussut entiselle tasolleen, huomauttaa Piraattipuolueen puoluesihteeri Ahto Apajalahti.

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan artistien tulot ovat kasvaneet vuosina 2000–2008 jopa 35 prosenttia. Samaan aikaan ruotsalaiset ovat olleet varsin vilkkaita nettipiratismin harrastajia. Levy-yhtiöiden tulot ovat vähentyneet, mutta alan kokonaisliikevaihto on pysynyt varsin vakaana.

– Suomen musiikkiala on antanut monien asiakkaidensa rahojen lipsua ulkomaille edullisempien levyostosten ja suoratoistopalvelujen muodossa. Nykyään musiikin tilaaminen ulkomailta on helppoa ja halpaa. Ellei palveluita paranneta, on turha valittaa niiden huonosta suosiosta, toteaa Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Digitaalinen myynti on musiikkialan tulevaisuutta. Laillisen latauspalvelun on helppo kilpailla laittoman ilmaislevityksen kanssa käytettävyydessä, latausnopeuksissa, äänenlaadussa ja valikoimassa.

Piraattipuolueen mielestä teosten epäkaupallinen kopiointi, levittäminen ja muu käyttö pitäisi vapauttaa.

– Tutkimusten mukaan monet nettipiratismia harrastavat ovat aktiivisia musiikkiharrastajia, jotka käyttävät musiikkiin myös paljon rahaa. Miksi ÄKT syyttää myynnin laskusta parhaita asiakkaitaan? Palmulehto tiedustelee.

Lisätietoja antaa:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Lähteet:
http://www.hs.fi/artikkeli/1135252284706
http://www.dn.se/kultur-noje/musik/artister-vinnare-pa-fildelningen-1.1012896
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1224460/Illegal-downloaders-spend-MORE-music-obey-law.html
http://www.ifpi.org/content/section_news/20091104.html

Tiedote: Piraattipuolue eri mieltä markkinaoikeuden kanssa

Journalistiliiton tekemä valitus Sanoma Newsin avustajien sopimusehdoista on hylätty markkinaoikeudessa. Journalistiliitto harkitsee valittamista korkeimpaan oikeuteen. Piraattipuolue on jo aiemmin ottanut kantaa avustajien uusiin sopimuksiin ja ollut myös mukana näitä vastustavassa mielenosoituksessa keväällä 2009. Freelancer-työnä saatetaan tehdä teoksia monenlaiseen eri käyttöön, mutta uudet sopimusehdot kieltävät tekijää käyttämästä töitään käytännössä lähes missään muualla. Sopimusehdot siirtävät myös kaikki oikeudet Sanoma Newsille, vaikka konserni päätyisikin olemaan ostamatta työtä.

Suomen freelance-journalistit ry:n tekemän yhteenvedon mukaan alkuperäinen tekijä vastaisi ”mahdollisista oikeuksista ym.” koskevista vahingonkorvauksista, oikeudenkäyntikuluista ja muista kustannuksista. Samaan aikaan hän ei kykenisi vaikuttamaan siihen, missä päin maailmaa ja miten hänen teostaan käytetään ja miten sitä mahdollisesti muutetaan. Tekijän laittaminen vastuuseen asiasta, johon hän ei ole voinut vaikuttaa kyseenalaistaa koko oikeusjärjestelmän perusperiaatteet. Lisäksi Sanoma News tuntuu koettavan sopimusteitse lakkauttaa tekijän lakisääteistä oikeutta estää teoksensa loukkaava käyttö.

– Kaikkein törkeintä on kuitenkin ehto siitä, että tekijä itse menettäisi käytännössä kaikki oikeutensa oman teoksensa myöhempään hyödyntämiseen. Miten voidaan sanoa, että tekijänoikeusjärjestelmä pyrkii puolustamaan tekijän oikeuksia, mikäli se sallii mahdollisuuden riistää tekijältä kaikki mahdollisuudet hyötyä teoksestaan, kysyy Piraattipuolueen hallituksen tiedottaja Kaj Sotala.

Piraattipuolue kannattaa tekijänoikeussuojan lieventämistä, mutta ei voi hyväksyä sopimusehtoja, joiden vuoksi tekijän palkansaanti on täysi kysymysmerkki, jotka vievät kaikki oikeudet myös tekijältä itseltään ja jotka poistavat tekijän oikeusturvan lähes kokonaan. Puolue näkee Sanoma Newsin toiminnan juuri sellaisena systemaattisena tekijänoikeuksien väärinkäyttönä, jonka nykylainsäädäntö on tehnyt luvattoman helpoksi.

– Sanoma Newsin sopimuksien boikotoiminen on käytännössä mahdotonta yhtiön hallitsevan markkina-aseman vuoksi. Suostuttaisiinko muilla aloilla sitoutumaan työhön mahdollisesti palkatta, tiedustelee Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Lisätietoja antavat:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Kaj Sotala
Tiedottaja, Piraattipuolue
040 824 9335

Lähteet:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Markkinaoikeus+hylkäsi+valitukset+Sanoma+Newsin+avustajasopimuksista/1135252275255
http://blog.piraattipuolue.fi/2009/05/piraattipuolue-pitaa-sanoma-newsin-toimintaa-huolestuttavana/
http://blog.piraattipuolue.fi/2009/12/tekijanoikeudet-tyo-ja-virkasuhteissa/

Lehdistötiedote: Rasismin torjuntaan päättömiä keinoja

Rasististen tekojen kriminalisointia ja rankaisua pohtinut työryhmä on 19.1. palauttanut mietintönsä Oikeusministeriölle. Työryhmä on päätynyt pohdinnoissaan tekemään sananvapaudesta entistä epämääräisemmän ja vaikeammin hahmoteltavan oikeuden. Oikeusministeriön tiedotteessa käytetään mm. sellaisia termejä kuin ”viharikokset” ja ”vihamotiivi”.

– Tämä kuvastaa varsin osuvasti nykyistä suuntaa, jossa väärät tuntemukset ja asenteetkin ovat pian kriminalisoitavia, lausuu Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Harri Kivistö.

Työryhmä esittää julkituonnin määrittelemistä, joka sisällyttää verkossa linkittämisen mahdollisesti rasistiseen tuotokseen. Tämä kyseenalaistaisi koko internetin toimintaperiaatteen. Ilmeisesti työryhmä ei ymmärrä itsekään riittävästi internetin ja linkityksen toimintaperiaatteita, sillä oikeusministeriön tiedotteessa ehdotetaan jopa rasististen linkkien avaamisen kriminalisointia. Harvoissa tapauksissa linkin avaaja voi etukäteen tietää jonkin kuvan tai tekstin olevan rasistinen näkemättä sitä. Törkeä kansanryhmää vastaan kiihottaminen taas kattaisi joukkotuhontaan kannustamisen. Käytännössä tämä saattaisi kriminalisoida esimerkiksi terrori-iskusta puhumisen väärään sävyyn.

– Kaikkia koskevat lait tulee olla terveellä maalaisjärjellä ymmärrettävissä ja sen mukaan luontaisesti toimittavissa. Esityksen tuoma epävarmuus johtaisi liialliseen varovaisuuteen keskusteluissa ja siten mitätöisi sananvapauden merkitystä, tuomitsee Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Esityksessä asetettaisiin sananvapaudelliseen erityisasemaan tiede ja taide ”ja niihin rinnastettavat julkiset toiminnot”.

– Tällainen rajaus olisi täysin vastoin oikeusvaltion periaatteita. Lain täytyy yksinkertaisesti olla kaikille sama eikä niin, että vain taiteilijoille, tieteentekijöille ja valtion virkamiehille suodaan kunnollinen sananvapaus, vaatii Kivistö.

Piraattipuolue on jo aiemmin vaatinut kansanryhmää vastaan kiihottamista ja uskonrauhan rikkomista koskevien rikoslain pykälien muuttamista. Näiden muutosten jälkeen pykäliä ei tulisi voida käyttää sananvapauden kohtuuttomaan rajoittamiseen.

Lisätietoja antavat:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Harri Kivistö
Varapuheenjohtaja, Piraattipuolue
040 310  2344

Lähteet:
http://blog.piraattipuolue.fi/2009/09/piraattipuolue-allekirjoitti-sananvapausadressin/
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1247668349404

Mitään salattavaa?

Allaoleva sitaatti löytyi artikkelista ’I’ve Got Nothing to Hide’ and Other Misunderstandings of Privacy’ ja oli niin hyvä, että se piti jakaa bloginlukijakansallekin:

By saying ”I have nothing to hide,” you are saying that it’s OK for the government to infringe on the rights of potentially millions of your fellow [citizens], possibly ruining their lives in the process. To me, the “I have nothing to hide” argument basically equates to “I don’t care what happens, so long as it doesn’t happen to me.”

Autokorjaamot kärsivät tekijänoikeuksista

North County Times ja Techdirt kertovat, kuinka tekijänoikeudet ovat alkaneet haitata autokorjaamojen toimintaa. Uusissa autoissa on paljon tekijänoikeuden suojaamia tietokoneohjelmistoja. Voidakseen laillisesti korjata tällaisten autojen tietojärjestelmävikoja, autokorjaamon on päästävä käsiksi ohjekirjoihin ja ohjelmistoihin. Valmistajat kuitenkin kieltäytyvät myymästä niitä itsenäisille autokorjaamoille tai pyytävät niistä todella kovia hintoja. Näin valmistaja saa varmistettua, että auton omistajan on tuotava autonsa korjattavaksi valmistajan omaan huoltoliikkeeseen, mikä on tietenkin kuluttajalle kalliimpaa.

Kyse on tyypillisestä monopoliaseman väärinkäytöstä. Mikäli yrityksellä on jokin laillinen keino tukahduttaa kilpailu ja päästä monopoliasemaan, sille syntyy kannustin alkaa tuottaa huonompaa palvelua kalliimmalla. Ilman kilpailua ei ole painetta laskea hintoja, eikä painetta parantaa palvelun laatua, mikäli kyse on sellaisesta hyödykkeestä, jota ihmiset välttämättä tarvitsevat. Tässä tapauksessa tekijänoikeus on se laillinen keino monopoliaseman saavuttamiseksi. Auton valmistaja hallinnoi auton tietojärjestelmien tekijänoikeuksia, joten sillä on yksinoikeus, eli monopoli, korjaamisessa tarvittavien tietojärjestelmien ja esimerkiksi niiden käyttöohjeiden levittämisessä.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka tekijänoikeus vääristää kilpailua kuluttajan kustannuksella. Yhdysvalloissa onkin jo tehty lakialoite, joka rajoittaisi tekijänoikeuksia, ja pakottaisi autoyhtiöt jakamaan autokorjaamoille tietoa valmistamiensa autojen tietojärjestelmistä. Lakialoitteella on sinänsä hyvät tarkoitusperät, mutta se monimutkaistaisi tekijänoikeusjärjestelmää entisestään. Tällaisia esimerkkejä on varmasti muitakin, eikä niistä päästä eroon muuten kuin uudistamalla tekijänoikeusjärjestelmää radikaalisti. Piraattipuolueen malli ratkaisisi tämän ongelman yli 5–10 vuotta vanhojen autojen osalta. Miettimisen arvoista on, riittäisikö sekään, vai pitäisikö tekijänoikeuksien väärinkäyttö kilpailun tukahduttamisessa kieltää jotenkin erikseen.

Luvattoman kopioinnin väitetään usein vievän työpaikkoja. Tässä esimerkki siitä, kuinka nimenomaan tekijänoikedet aiheuttavat työpaikkojen menetyksiä.