Piraattikirjallisuuden luvut 1–3

Allekirjoittaneella ja Ahto Apajalahdella on kesästä lähtien ollut työn alla projekti kirjoittaa kirja, joka keräisi yksien kansien väliin kaikki merkittävimmät asiat, mitä tekijänoikeusjärjestelmän ongelmista tarvitsee tietää. Kirja tullaan julkaisemaan osana WSOY:n Barrikadi-sarjaa, ja olemme jo allekirjoittaneet sopimuksen aiheesta. Valmis teos tulee luonnollisestikin myös ilmaislevitykseen verkkoon.

Koska toivomme teoksesta mahdollisimman laadukasta, olemme päättäneet laittaa myös sen käsikirjoituslukuja verkkoon kommentoitavaksi. Mikäli huomaatte allaolevassa kolmessa luvussa jotakin puutteita tai ongelmia, kertokaa ihmeessä. Ne alkavat olla enimmäkseen valmiita, tosin kaikkia lähdeviitteitä ei vielä ole laitettu paikoilleen. Se korjataan luonnollisesti lopulliseen versioon mennessä. Myös kieliasua saatetaan vielä kohentaa.

Luku 1 – Piraattijahti vastaan kohtuus ja kansalaisoikeudet. Yhä kasvava määrä ihmisiä harrastaa netissä tiedostonjakamista – nuorinten sukupolvien edustajista käytännössä kaikki. Tätä kehitystä ei mitenkään voida estää, ellei tekijänoikeusteollisuudelle anneta poliisivaltuuksia. Tämänlaisia oikeuksia lobataankin ahkerasti läpi, eivätkä kansalaisoikeudet (erityisesti yksityisyyden suoja) ole enää kovin pitkään turvassa. Tekijänoikeuslakien uudistukset niin Suomessa kun maailmalla vievät kohti valvontayhteiskuntaa. Ainoa tapa tämän kehityksen pysäyttämiseen on tiedostonjakamisen laillistaminen.

Luku 2 – Tappaako ilmaislevitys myynnin. Piraattijahtia perustellaan sillä, että kulttuurituotanto loppuu muuten. Todellisuus ei kuitenkaan tue tätä väitettä. Tarkastellaan tilannetta kulttuurin eri aloilla, mm. kirjallisuudessa, tietokoneohjelmistoissa, elokuvissa ja musiikissa. Tiedostonjakamisen vaikutusta käsittelevät tutkimukset ja tapauskertomukset tahoista, jotka ovat menestyneet vapaan kopioinnin ansiosta. Laillisen ilmaiskilpailun vaikutus ja ilmaislevityksen väistämättömyys.

Luku 3 – Tekijänoikeusteollisuuden aivopesu. Suuri yleisö on aivopesty. Millään muulla teollisuudenalalla ei hyväksyttäisi kansalaisoikeuksien rajoittamista jonkin teollisuudenalan voittojen turvaamiseksi. Autovalmistajat jotka vaatisivat polkupyörien kieltämistä autojen menekin varmistamiseksi naurettaisiin pihalle eduskunnasta, mutta tekijänoikeusteollisuuden vastaaville vaatimuksille kumarretaan. ”Tiedostonjakaminen on varkautta” ja muut naurettavat propagandistiset virhepäätelmät. Yksisilmäinen tuijottaminen kulttuuriteollisuuden (kuviteltuihin) tappioihin sivuuttaa myös kokonaan kaikki tiedostonjakamisesta koituvat hyödyt.

0 vastausta artikkeliin ”Piraattikirjallisuuden luvut 1–3

  1. Kaksi ensimmäistä lukua olivat kiinnostavaa luettaa. Olen usein perännyt piraateilta vastuullisuutta kullturin tuotannosta tulevaisuudessa ja olen iloinen, että luvussa 2 sellaista myös esiintyi. Ajattelin vain lyhyesti huomauttaa eräästä kirjoituksessa olevasta ristiriidasta. Luvun alkuosassa kirjoittajat ovat pyrkineet osoittamaan, että nettilataamisella ei olisi vaikutusta äänilelevyteollisuuteen. Tästä ollaan alalla hyvin eri mieltä ja näyttökin olisi teidänkin saatavillanne, mutta se on sivuseikka. Ristiriita syntyi luvun lopussa olevasta Andersonin Ilmainen-kirjan lainauksista. Anderson ja ilmeisesti myös te olette myös sitä mieltä, että äänilevyteollisuus kärsii ilmaisesta ja että ala pärjää jatkossa vain myymällä jotain muuta kuin musiikkia. Nämä Andersonin ehdottamat tavat olettekin sitten hyvin esittäneet kirjoituksessanne.

    ”Ilmaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tekijöiden
    välttämättä tarvitsisi tehdä töitä ilmaiseksi. Se tarkoittaa vain sitä, että rahat on saatava muilla
    keinoin kuin vaatimalla maksua joka ainoasta teoskappaleesta, joka kuluttajien käsiin päätyy.
    Onneksi lukuisat tälläkin hetkellä menestyksekkäät mallit näyttävät, että perinteiselle mallille on
    vaihtoehtoja.”

  2. Pikku typo sivulla 4, toisessa kokonaisessa kappaleessa:

    ”Tracker joka pitää kirjaa siitä, ketkä kaikki ovat pyytäneet kyseistä tiedostoa tai tarjonneet sitä saataville.”

    Joka-sana varmaan pitäisi poistaa, tai muuten tehdä lauseesta järkevä.

  3. @Tommi Vainikainen

    Tuleehan se totuus viimein esiin. Koskaan en vielä ole kuullut PP:n vastustajien puhuvan levyteollisuuden tappamisesta, vaan kaupallisen musiikin tappamisesta, siis että artisteilta viedään leipä.

    Musiikkiahan kopiointi ei tapa, mutta levyteollisuus on juurikin ongelmissa. Missä vaiheessa kukaan on väittänyt jotain muuta? Miksi ihmiskunnalla olisi velvollisuus olla käyttämättä parempaa tekniikkaa ja pitää levyteollisuus väkisin hengissä? Vanha teknologia katoaa uusien myötä.

    Musiikki kukoistaa verkossa ja mitä enemmän kansa oppii käyttämään tekniikkaa, sitä enemmän fyysisten levyjen valmistajat kärsivät.

  4. Tommi Vainikainen: Ah, hyvä huomio. Minun silmiini tilanne vaikuttaisi siis siltä, että kulttuurialojen kokonaisuudessaan saamat tulot ovat vain kasvaneet tiedostonjakamisen aikakaudella. Samaan aikaan on kuitenkin totta, että näitä kasvaneitakin tuloja on jakamassa entistä suurempi väkijoukko. Tällöin voi yksittäisten tekijöiden olla kaikesta huolimatta vaikeampaa saada rahallisesti merkittävää siivua haalittua itselleen. Kiitos kun huomautit tuosta, sitä pitää selventää lopulliseen tekstiin.

    dippadaa: Olet oikeassa, ”joka”-sana pitää ottaa tuosta pois. Korjaan sen, kiitokset.

    OjM: Ei ettenkö arvostaisi tukea, mutta jos voidaan koettaa pitää tämä kirjakäsikirjoituksen palauteketjuna, eikä mennä yleisempään väittelyyn. :)

  5. Koska innokkaita lukijoita näköjään riittää, niin keskityn sanomaan yhden sanan: ajatusviiva. Kattava lista olisi tähän kommenttikohtaan liian pitkä. ;)

  6. Joonas: Argh :D

    Mut laita toki privassa tai jossain kattava lista, en viitsi päivittää dokumenttiin typo- tai kielioppikorjauksia ennen kuin saan sinun tarkistuslistasi…

  7. Kaj Sotala: Musiikkialalla ei olla huolissaan kulttuurialojen kokonaistuloista vaan digitoituvien kultturituotteiden tulevaisuudesta. Levy-yhtiöiden kohtalosta sinänsä eivät muusikot ole huolissaan eivätkä artistien mahdollisista menetetyistä tuloista vaan äänitetaiteen tulevaisuudesta. Nykyinen fyysisten kopioiden myynti on mahdollistanut tämän uuden hyvin kalliin taidemuodon synnyn ja kukoistuksen. Nyt se on kriisissä, koska näittäisi olevan niin, että se pitää rahoittaa kuten muutkin ilmaiset tuotteen netissä. Kuten olet Andersoninkin kirjasta lukenut, netissä pärjäävät vain hyvin isot toimijat. Kaikki hänen esittelemänsä rahoitusmallit perustuvat hyvin suureen levitykseen. Hänelle se on mahdollista, koska hän tulee 300 miljoonan ihmisen markkina-alueelta. Suomessa on niin vähän musiikin kuulijoita, että on odotettavissa, että pienen kuulijakunnan musiikkia ei pystytä enää rahoittamaan, mikä johtaa alan amatörisoitumiseen ja surkastumiseen. Tätä Andersonkaan ei kiistäisi, koska hän ennustaa monien muiden tavoin myös journalismin amatörisoitumisen. Siksi väitän, että tarvitsemme jatkossa enemmän apurahoja äänitteiden tekemiseen, koska ihmiset haluavat uutta musiikkia myös suomen kielellä. Tätä asiaa artikkelissa voitaisiin myös käsitellä.

    Kannattaa muuten tarkistaa Ranskan levymyyntitilastot, kun tämän vuoden luvut julkaistaan. Olen kuullut huhuja, että siellä levymyynti olisi lähtenyt kasvuun tiukennettujen lakien jälkeen, josta voidaan päätellä yhtä ja toista. Myös ÄKT:n tulevat luvut ovat hyvin kiinnostavat. Miten joulumyynti vaikutti? Itse ennustan n. 20% laskua.

    Tässä muuten kiinostava juttu Kiinan musiikkibisneksestä, jota Anderson kirjassaan ihaili. 20 ammatimaista äänitettä vuodessa… http://keskenerainen.wordpress.com/2009/11/30/made-in-china/

  8. Suomessa on niin vähän musiikin kuulijoita, että on odotettavissa, että pienen kuulijakunnan musiikkia ei pystytä enää rahoittamaan, mikä johtaa alan amatörisoitumiseen ja surkastumiseen. … Siksi väitän, että tarvitsemme jatkossa enemmän apurahoja äänitteiden tekemiseen, koska ihmiset haluavat uutta musiikkia myös suomen kielellä.

    Kiitos – tämä on aivan totta, ja erinomainen huomio. Lisään tästä kakkoslukuun maininnan, jonka lisäksi asiaa tullaan käsittelemään kuutosluvussa vielä hieman laajemminkin.

    Tuo Kiina-juttu on varsin mielenkiintoinen myös. Pitääpä käsitellä sitäkin.

  9. Palaan vielä hiukan aiheeseen, jos se sopii. Toivottavasti tästä on apua. Kirjoitat, että kulttuurialojen kokonaistulot ovat kasvaneet tiedostojakamisen kaudella. Näin saattaa hyvinkin olla. Tästä ei voi kuitenkaan mitenkään tehdä sitä päätelmää, että tiedostojakaminen olisi tämän aiheuttanut. En muista sanoitko tämän näin, mutta usein kuulen näin oletettavan. Tarinoissa joku kuulee netistä hyvää bändiä ja sen innoittamana menee bändin konserttiin. Konsertteja ei järjestetä kuitenkaan perustuen nettilatauksiin. Muusikot voivat käydä keikoilla ravintoloissa, konserttisaleissa, kirkoissa, laivoilla, häissä, firmanbileissä jne. Hyvin monet seikat vaikuttavat musiikkojen yleiseen työllistymiseen, joista bruttokansantuotteen kasvu tiedostojakamisen aikakaudella ei ole varmaankaan vähäisin.

    Mutta jos todella on niin, että mainitulla ajanjaksolla keikkojen määrä ja sitä kautta muusikoiden tulot eivät ole laskeneet, voimme päätellä, että tiedostojen jakamisella ei ole ollut vaikutusta muusikkojen työllisyyteen ainakaan negatiivisesti, mikä olisi hyvä asia, ja siihen itsekin uskon. Tämäkään ei poista uusien äänitteiden rahoitusongelmaa tulevaisuudessa ellei keikkailun kokonaistulot kasva niin paljon, että nykymääräinen äänitteiden tuotanto voitaisiin rahoittaa kokonaan keikkatuloista. Tosin sekään ei poistaisi ns. Beatles-ongelmaa. The Beatles -yhtye keskittyi uransa loppuvaiheessa kokonaan äänitteiden tekemiseen. Vastaavan kaltainen äänitetaiteen tekeminen ei onnistuisi tällöinkään ilman apurahoja, rikkaiden anteliaisuutta tai ennätyksellisen suurta bändipaitamyyntiä.

  10. Älkää unohtako lisätä ensimmäiseen lukuun sen, missä tiedonleviryksesestä epäiltiin, mutta asia selvisi siinä asiassa, että levittäjän nimenä oleva henkilö oli kuollut jo pari vuotta sitten. En muista nimeä mutta siitä takuulla uutisoitiin kuolemantapauksesta ja että syyte tiedostonlevityksestä meni monkaan väärän tiedon vuoksi.

  11. Kommenttien perusteella tulisi mieleen, että voisi olla hyvä käyttää tracker-sanan sijaan suomalaista termiä seurantapalvelin.

  12. Tommi Vainikainen: Palaa ihmeessä, kommenttisi ovat hyviä ja hyödyllisiä. :) En tosiaan väitä, että kokonaistulojen kasvu olisi välttämättä juuri tiedostonjakamisen syytä – se olisi liian vahva väittämä. Mutta nyt kun mainitset, senkin voisi vielä vähän vahvemmin selventää tekstiin.

    Miten muuten koet digimyynnin? Sehän on tosiaan kasvanut räjähdysmäisesti, vaikka onkin totta että halvempien hintojen vuoksi kokonaistulot eivät välttämättä ole yhtä korkeita. Ilmeisesti et usko, että siitä olisi äänitteiden korvaajaksi?

    Topi: Hmm, pitää katsoa jos tuo uutinen löytyisi. En tosin ole ihan varma siitä, kannataako juuri tuota mainita. Se kuulostaa sentyyliseltä mokalta, joita ihan tavallisillekin viranomaisille sattuu aina välillä. Muistelisin ainakin lukeneeni uutisia aiheesta.

    Joonas: En toki. :)

    Yaamboo: Ai hitto niin, trackerille oli suomenkielinenkin nimi. Kiitos, olet ihan oikeassa. Vaihdan sen.

  13. Mä en ole tehnyt mitään tarkkoja laskelmia digimyynnistä. On totta, että se kasvaa nopeasti. Vauhti taitaa olla tällä hetkellä 50% luokkaa. Määrät ovat vain niin pieniä, että tämä kasvuvauhti ei riitä. Joskus taannoin päässä laskeskelin, että kasvun pitäisi olla enmmänkin 200% vuodessa, jos digimyynti korvaisi fyysisten äänitteiden tämän hetkisen laskuvauhdin. Pitää laskea tarkemmin, kun tämän vuoden tilastot julkistetaan.

    Pitää muuten muistaa myös se, että levy-yhtiöt saavat radiosoitoista Gramex-korvauksia. Sillä kustannetaan tietyn tyyppistä musiikkia jatkossakin aivan samalla tavalla. Ei ole mitenkään tavatonta tälläkään hetkellä, että vaikka joillakin äänitteillä levymyynti olisi tappiollista, kustannukset voidaan kattaa yhdellä radiohitillä. Siksi radioihin sopivan formaattimusiikin tulevaisuus ei näytä minusta mitenkään erityisen synkältä. Itse olen enemmän huolissaan pienistä artisteista ja vaihtoehtomusiikin tekijöistä.

    Paradoksaalisintahan tulevaisuudennäkymissä on juuri se, että monet piraatit perustelevat netin ilmaisuutta juuri heidän inhollaan isoja toimijoita kohtaan, mutta juuri isot tulevat tämän kilpailun kuitenkin voittamaan. Internettalous suosii monopoleja. Esimerkiksi, jos Spotifystä lopulta tulisi menestys, meillä olisi taas yksi monopoli lisää, joka voisi hinnoitella toimintansa kuinka itse haluaa. Keskustelu jatkukoon…

  14. ”kulttuurialojen kokonaistulot ovat kasvaneet tiedostojakamisen kaudella. Näin saattaa hyvinkin olla. Tästä ei voi kuitenkaan mitenkään tehdä sitä päätelmää, että tiedostojakaminen olisi tämän aiheuttanut”

    Kuten on väärin myös päätellä, että ääniLEVYteollisuuden ahdinko liittyisi jotenkin piraateista. Pitäisiköhän D-kasettien, vinyylien ja vielä vanhempien vahakiekkojen katoamisesta syyttää piraatteja…

    ”Tarinoissa joku kuulee netistä hyvää bändiä ja sen innoittamana menee bändin konserttiin. Konsertteja ei järjestetä kuitenkaan perustuen nettilatauksiin.”

    Järjestetäänkö ne sitten yksinomaan virallisten CD-myyntitilastojen mukaan? Epäilenpä että ei – tai ei ainakaan pitäisi, koska se ei ole hyvää bisnestä.

    Kyllähän ”Pensseli-setäkin” haettiin Syyriasta asti Suomeen. Mitäs Pensseli-setä muuten on julkaissut Suomessa? Monta levyä on myyty? Nolla. Kaikki vain YouTube-videon katsojaluvuista liittyen videoon, jossa oli jonkun luvatta dubtitlaama kaksimielinen ”suomalainen” parodia-tekstitys kurdikielisestä laulusta.

    ”voisi olla hyvä käyttää tracker-sanan sijaan suomalaista termiä seurantapalvelin.”

    Ihan hyvä idea, mutta kun trackerista puhutaan ensimmäisen kerran tekstissä, on parempi ainakin siinä yhteydessä puhua molemminkielisillä nimillä. 99% nörttikansasta tracker on tracker eikä seurantapalvelin. Kukaan ei ymmärrä kielioppiviraston suosituksien mukaista tekstiä ”kuvasieppoineen” ja ”näköradioineen”. Ja käytetään vakiintumattomia suomenkielisiä vastineita ulkomaalaisille kutsumanimille kannattaa ensimmäisellä mainintakerralla kertoa ”seurantapalvelin (engl. tracker)”, jotta ei luoda tarpeetonta kielimuuria nettikansan ja äidinkielen opettajien väliin.

  15. Jaah, tää taiskin olla HTML-koodein rikastettavaa ja BB-koodit ei funkkaa. Ei tahdo pysyä kärryillä mikä missäkin on käytössä.

  16. whiic: Otin valtuuden korjata viestisi. ;)
    En edes tiennyt, että mitään lihavoimia tai kursiiveja pystyi käyttämään. Noh, taas opittiin.

  17. whiic: ”seurantapalvelin (tracker)” on juuri se muoto, johon ensimmäisen mainninan tekstissä vaihdoin.

    Tommi Vainikainen: Onko sinulla näkemystä siitä, mistä Suomen kehno digimyyntitilanne johtuu? Itsehän veikkaan kirjassani sen johtuvan tähän asti puutteellisista palveluista sekä siitä, että myynnit ovat saattaneet valua ulkomaisiin nettikauppoihin sekä siten näkyä ulkomaiden mutta eivät kotimaiden tilastoissa. Esimerkiksi briteissähän digimyynti on varsin kunnioitettavaa, kuten esimerkiksi näistä kaavioista näkyy.

  18. Kaj: Kirjassasi esittelemät digimyynnin ongelmat ovat uskoakseni todellisia. Ne eivät kuitenkaan ole ainoita ongelmia. ITunesista esimerkiksi ei voi ostaa kuin luottokortin haltijat, mikä karsii kovin monet potentiaaliset ostajat pois. Vaikea sanoa mitään varmaa ilman tutkimuksia, mutta henkilökohtaisesti uskon, että isoin ongelma digimyynnin pienuuteen on kuitenkin Andersonin esittämä maksamisen kynnys. Pienenkin hinnan maksaminen saa meissä aikaan tunteen tilanteen hankaluudesta, ja jos saman äänitteen saa toisaalta ilmaiseksi, miksi vaivautua. Digiostamisen pitäisi olla paljon helpompaa kuin vertaisverkkolataamisen, jotta ihmiset tuntisivat saavansa rahoilleen vastinetta. Streemauspalvelut kuten Spotify voisi olla sellainen.

    On myös mahdollista, että tulevaisuudessa eettisen kuluttamisen ajatus leviää ruokakaupasta internetiin niin, että kultturituotteista maksaminen nähtäisiin moraalisesti ja pragmaattisesti oikeana. Omassa lähipiirissäni monet jo ajattelevatkin jotain tämän suuntaista.

    Katsoin läpi lähettämäsi linkin kaaviot. Niistähän näkee erittäin selvästi, kuinka pientä digimyynti on Briteissäkin. Mutta uskon, että saatoit kiinnittää erityistä huomiota kaavioon, jossa single- ja albumimyynti on yhdistetty. Kannattaa muistaa, että albumilla on monta yksittäistä kappaletta. Albumit myös maksavat siksi enemmän kuin yksittäiset kappaleet. Tämä kaaviosta ei käy ilmi. Siinä ollaan kiinnostuneita vain myydyistä yksiköistä, albumeista tai singleistä. Siksi se ei ole kovinkaan mielenkiintoinen. Oluenkaan myyntiä ei tilastoida rinnastamalla six-packit ja yksittäiset pullot saman arvoisiksi. Tämä sekaannus löytyy myös kirjastasi.

    Kiinnostavaa sen sijaan on se, että Briteissä äänitteiden myynti on pysynyt suunnilleen samassa kymmenen vuoden ajan.

    Tässä linkki Japanin lukuihin. Lopussa on myös maailmanlaajuista dataa. http://www.riaj.or.jp/e/issue/pdf/RIAJ2009E.pdf
    Ja Itävallan luvut. http://www.ifpi.org/content/library/RIN-Austria-09.pdf
    Ja tässä vaikkapa tällainen. http://www.ifpi.org/content/library/Recorded-Music-Sales-2008.pdf

    Whiic: Äänilevyteollisuudella tässä yhteydessa tarkoitan alaa, joka pääasiallisena tuotteenaan tuottaa musiikkia sisältäviä äänitteitä. Formaatti, missä näitä äänitteitä julkaistaan, on tässä yhteydessä sivuseikka. Ja pensselisetä oli minustakin hauska.

  19. Tommi Vainikainen: iTunes -kauppa toimii millä tahansa verkkomaksamiseen soveltuvalla Visa Electronilla. Nordean kortti vaatii sen sallimisen verkkopankista, Danskebankilla toimii vakiona, muista en tiedä.

    – Niko Laasonen

  20. Tommi Vainikainen: Olet oikeassa mitä tuohon yksikkö- ja albumimyyntiin tulee. Luulin laittaneeni siitä huomion teokseen, mutta enpä ollutkaan sitä tehnyt. Pitää korjata. Saisikohan yksikkömyynnin muunnettua jotenkin sopivasti albumimyynniksi, niin voisi raportoida vain suoraan yhden luvun? IFPI näyttää ainakin 2004 raportissaan käyttävän muuntokerrointa 3 singleä = 1 albumi. Se tuntuu kyllä hämmentävän alhaiselta jos ajattelee yhdellä albumilla olevien kappaleiden määrää. Hinnan suhteen ehkä vähän kohtuullisempi (en ole varma sinkkujen hinnoista kun en niitä ostele), mutta matala silti. Ehkä olisi parempi keskittyä pääasiassa varsinaisiin myyntituloihin.

    Myynnin keskittyminen singleihin albumien sijaan nostaa tietenkin taas oman kysymyksensä. Missä määrin asia on tiedostonjakamisen syytä, ja missä määrin vain sitä että ihmiset käyttävät hyväkseen tilaisuutta olla musiikin ostamisen suhteen valikoivampia?

    Japanin raportin maailmanlaajuinen katsaus hämmensi aikansa, koska se näytti myös yksiköllisen kokonaismyynnin putoamista, mutta ilmeisesti siinä ei ole digitaalimyyntiä mukana.

    IFPIn epäkonsistentti raportointapa vaikeuttaa pitkän aikavälin vertailuja, 2008 raportoidaan vain trade value, 2007-2005 trade value ja retail value, ja 2004-2000 vain retail value. No, mennään sitten retail valuen mukaan. Aikavälillä 1999-2007 siitä on näemmä tippunut noin 8800 miljoonaa dollaria, eli reilu viidennes, mikä on kieltämättä varsin hurja luku.

    Toisaalta mikäli keikkailutulot ovat globaalisti kasvaneet sen kaksinkertaisen määrän äänitetulojen vähentymiseen nähden mitä Ruotsissa, tarkoittaisi se vielä huimemman 17 600 miljoonan dollarin kasvua maailmanlaajuisesti. Siitä luulisi kyllä riittävän rahaa pääasiassa keikkailullakin tapahtuvaan musiikinsoittamiseen. Tekijänoikeusjärjestöjen tulotkin olivat kasvaneet, joten musiikintekijöidenkään ei pitäisi olla huolissaan. Nopea vilkaisu Teoston vuosikertomukseen osoitti että Suomessakin tekijänoikeusjärjestöjen tulot ovat kasvaneet, esityskorvauksia tuli vuonna 2004 37 535 tuhatta euroa ja vuonna 2008 42 064 tuhatta euroa.

    Hmmh, pitänee kirjoittaa se toisen luvun tarkastelu musiikkiteollisuudesta aika pitkälti uudestaan ja käsitellä siinä nämä tässä käsitellyt asiat. Kunhan saan loput luvut valmiiksi ensin, palaanpa sen jälkeen muokkaamaan kakkoslukua. (Kommentteja saa toki esittää edelleen.)

  21. Palaan vielä nopeasti, että muusikoiden taloudellinen tilanne ei kauheasti muuttuisi vaikka äänilevybisnes kuolisi huomenna. Siitä ei olla huolissaan vaan äänitetaiteen tuolevaisuudesta, jota muusikot tekevät esiintymisen ohella. Tilannetta voisi verrata näyttelijöihin ja elokuvataiteeseen. Näyttelijät yleisesti ottaen saavat leipänsä mitä erilaisimmista yhteyksistä, joista elokuvat on vain yksi pieni osa. Jos maailmanlaajuisen salaliiton yksivaltias huomenna kieltäisi uusien elokuvien teon, olisimme vihaisia, emmekä erityisesti näyttelijöiden vuoksi, vaan itsemme. Kun minä katson huolestuneena levymyyntilukuja, olen ensisijaisesti huolissaan, taidemuotomme tulevaisuudesta, en muusikoiden toimeentulosta. Mutta jos äänitteet jatkossa rahoitetaan 360-mallien mukaisesti keikkaliksoista, olen huolissani myös muusikoiden toimeentulosta. Käytännössä se tarkoittaisi rajua karsintaa ja laadun heikkenemistä.

    Keikkatulojen ja tekijänoikeusrahan kasvusta täytyy muuten ensimmäiseksi poistaa inflaation vaikutus ja toisekseen pitää ottaa huomioon BKT:n kasvu yleisesti.

    On muuten oletettavissa, että CD-myynnin lasku on jossain vaiheesa kiihtyvää. Sitä tulee nopeuttamaan levykauppojen väheneminen. Kun tuotetta ei ole enää saatavilla entiseen malliin, sen ostaminenkin tulee vähenemään hyvin nopeasti. Olen kuullut jo huhuja ison suomalaisen kauppaketjun aikeista lopettaa levyosastonsa viiden vuoden sisällä. Siinä vaiheessa CD on jo oheistuote. Alalla vallitsee varsin pessimistinen ilmapiiri. Mutta eiköhän meidänkin leirit jossain vaiheessa löydä toisensa innovatiivisissa merkeissä.

  22. Päivitysilmoitus: Piraattipuolueen blogi » Piraattikirjallisuuden luvut 1-7

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*