Kuollut media

Kolumni on julkaistu Purjeen numerossa 3/2009.

Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta äänilevyjen myynti on 2000-luvulla pudonnut vuosi vuodelta. Monet haluavat laittaa tämän ilmiön laittoman tiedostonjaon niskoille. Mutta onko myynnin putoamisessa jotakin niin ihmeellistä, että sille pitää etsiä syyllisiä? Miksi cd-levy nauttisi jatkuvasta suosiosta?

Tekijänoikeuskeskusteluissa esitetään usein, että musiikkiteollisuudella menee huonosti laittomien nettilatausten vuoksi. Väitteessä on kuitenkin se virhe, että markkinakonservatiivinen levyteollisuus käyttää musiikin menestyksen arviointiin vanhentuneita mittareita. Musiikkiteollisuuden menestymistä ei voi mitata vain levymyynnillä. Musiikkiteollisuuden kukoistaa, mutta levyteollisuus on pulassa.

Ihmisillä on käytössään rajallinen määrä rahaa viihdeostoksiin. Levyjen myynti on siis riippuvainen kaikesta siitä, mikä vaikuttaa ihmisten rahankäyttöön. Levymyynti laskee, kun kuluttajat panostavat yhä enemmän elokuviin ja videopeleihin, joiden molempien myyntimäärät ovat vuosi vuodelta kasvaneet huimasti. Myös kulutustottumukset ovat muuttuneet, ja nykyään yksi jakelukanava ei riitä kuluttajien halutessa yhä enemmän yksittäisiä kappaleita kokonaisten levyjen sijaan.

Cd-levyissä on se hyvä puoli, että niistä saa hyvin tarkat myyntiluvut. Vapaassa nettijakelussa saman tarkkuuden saavuttaminen on vaikeaa, kun samalla täytyy myös pitää huolta lataajien yksityisyydensuojasta. Hallituista alkuperäislähteistä ladattujen tiedostojen määrää voidaan kuitenkin helposti seurata: esimerkiksi monilla Bittorrent-palveluilla on omat top 10 -listauksensa kaikkein suosituimmista tiedostoista usein valmiiksi ryhmiteltynä musiikkiin, elokuviin, peleihin ja niin edelleen.

Ensimmäinen julkaistu musiikki-cd on 1. lokakuuta vuonna 1982 myyntiin tullut Billy Joelin albumi 52nd Street. Cd on jo vanha ja raihnainen, ja nettijakelu voittaa sen niin kustannuksissa, käytettävyydessä kuin äänenlaadussakin. Musiikki ei ole niukka hyödyke, vaan digitaalisen kopioinnin myötä kappaleen hinnasta katoavat lähes täysin jakelu- ja valmistuskustannukset.

Oli villiä nettijakelua tai ei, en voi hyvällä omatunnolla uskoa, että cd-levyjen myynti lähtisi enää koskaan nousuun. Ennustan internetille pidempää elinikää kuin cd:lle. Kuinka kauan kestää, ennen kuin artistit alkavat saada kultalevyn sijasta kultatorrentin?

Piraattikirjallisuuden luvut 1–3

Allekirjoittaneella ja Ahto Apajalahdella on kesästä lähtien ollut työn alla projekti kirjoittaa kirja, joka keräisi yksien kansien väliin kaikki merkittävimmät asiat, mitä tekijänoikeusjärjestelmän ongelmista tarvitsee tietää. Kirja tullaan julkaisemaan osana WSOY:n Barrikadi-sarjaa, ja olemme jo allekirjoittaneet sopimuksen aiheesta. Valmis teos tulee luonnollisestikin myös ilmaislevitykseen verkkoon.

Koska toivomme teoksesta mahdollisimman laadukasta, olemme päättäneet laittaa myös sen käsikirjoituslukuja verkkoon kommentoitavaksi. Mikäli huomaatte allaolevassa kolmessa luvussa jotakin puutteita tai ongelmia, kertokaa ihmeessä. Ne alkavat olla enimmäkseen valmiita, tosin kaikkia lähdeviitteitä ei vielä ole laitettu paikoilleen. Se korjataan luonnollisesti lopulliseen versioon mennessä. Myös kieliasua saatetaan vielä kohentaa.

Luku 1 – Piraattijahti vastaan kohtuus ja kansalaisoikeudet. Yhä kasvava määrä ihmisiä harrastaa netissä tiedostonjakamista – nuorinten sukupolvien edustajista käytännössä kaikki. Tätä kehitystä ei mitenkään voida estää, ellei tekijänoikeusteollisuudelle anneta poliisivaltuuksia. Tämänlaisia oikeuksia lobataankin ahkerasti läpi, eivätkä kansalaisoikeudet (erityisesti yksityisyyden suoja) ole enää kovin pitkään turvassa. Tekijänoikeuslakien uudistukset niin Suomessa kun maailmalla vievät kohti valvontayhteiskuntaa. Ainoa tapa tämän kehityksen pysäyttämiseen on tiedostonjakamisen laillistaminen.

Luku 2 – Tappaako ilmaislevitys myynnin. Piraattijahtia perustellaan sillä, että kulttuurituotanto loppuu muuten. Todellisuus ei kuitenkaan tue tätä väitettä. Tarkastellaan tilannetta kulttuurin eri aloilla, mm. kirjallisuudessa, tietokoneohjelmistoissa, elokuvissa ja musiikissa. Tiedostonjakamisen vaikutusta käsittelevät tutkimukset ja tapauskertomukset tahoista, jotka ovat menestyneet vapaan kopioinnin ansiosta. Laillisen ilmaiskilpailun vaikutus ja ilmaislevityksen väistämättömyys.

Luku 3 – Tekijänoikeusteollisuuden aivopesu. Suuri yleisö on aivopesty. Millään muulla teollisuudenalalla ei hyväksyttäisi kansalaisoikeuksien rajoittamista jonkin teollisuudenalan voittojen turvaamiseksi. Autovalmistajat jotka vaatisivat polkupyörien kieltämistä autojen menekin varmistamiseksi naurettaisiin pihalle eduskunnasta, mutta tekijänoikeusteollisuuden vastaaville vaatimuksille kumarretaan. ”Tiedostonjakaminen on varkautta” ja muut naurettavat propagandistiset virhepäätelmät. Yksisilmäinen tuijottaminen kulttuuriteollisuuden (kuviteltuihin) tappioihin sivuuttaa myös kokonaan kaikki tiedostonjakamisesta koituvat hyödyt.

Parempaa käytettävyyttä tavoittelevaa TVkaistaa tulisi tukea eikä rankaista

Piraattipuolueen lehdistötiedote 23.12.2009
———————

MTV Media, Sanoma Television, Yleisradio ja joukko tekijänoikeusjärjestöjä ovat tehneet tutkintapyynnön TVkaista palvelusta. TVkaistan syytetään toimivan ilman tekijänoikeuden haltijoiden lupaa, vaikka koko luvanvaraisuuden tarve on enemmän kuin kyseenalaista. TVkaista ei itse valikoi asiakkaileen tarjoamiaan ohjelmia tai tallenna televisio-ohjelmia automaattisesti. Kyseessä onkin etädigiboksi -palvelu, joka ei käytännössä eroa kotona käytettävästä digiboksista juuri mitenkään. Huolimatta palvelun luonteesta, jonka ei edes pitäisi kuulua luvanvaraisuuden piiriin, kerrotaan TVkaistalta yrityksistä saada ohjelmien välitysluvat. Toistaiseksi kuitenkaan TVkaistalle ei ole suostuttu tarjoamaan samoja sopimusehtoja kuin muille alan kilpailijoille.

TV-kaista on verkkopalvelu, jossa käyttäjä voi tallentaa haluamansa televisio-ohjelmat palveluntarjoajan ylläpitämään virtuaaliseen digiboksiin ja katsoa niitä joko lataamalla ne omalle tietokoneelleen tai suoraan TVkaista-sivuston kautta. Kyseessä on kehittynyt verkkopalvelu, jonka tarkoitus on tuoda televisio-ohjelmat helposti ja vaivatta käyttäjilleen. Ohjelmia voi katsoa yleensä kaksi viikkoa tallennuksesta. Palvelun käyttöön vaaditaan tv-lupamaksun suorittamista aivan kuten normaalin television käyttöönkin.

– TVkaista helpottaa monien kotitalouksien paineita hankkia jatkuvasti uusia digibokseja tekniikan uudistuessa, sekä vapauttaa televisio-ohjelmien lähetysaikojen rajoitteista, kuvaa Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Kopiostosta ja muilta tekijänoikeusjärjestöiltä on aiemmin väitetty, että TVkaista ei ole tehnyt toimitussopimusta ohjelmista heidän kanssaan. Kyseessä on äärimmäisen kyseenalainen väite, sillä TVkaistalla on jokaiselle asiakkaalle varattu oma ”digiboksi”, joten kyseessä ei ole ohjelmien vuokraaminen, vaan eräänlaisen vuokratun digiboksin etäkäyttö. Asiakas joutuu edelleenkin entiseen tapaan valitsemaan mitä laitteeseensa tallentaa, käytöstä vain on tehty helpompaa. Tekijänoikeusjärjestöt kritisoivat nettilataamisen aiheuttavan ongelmia verkkopalveluiden kehittämiseen, mutta kun joku heitä osaavampi sellaisen kehittää, pyritään se tallomaan maan rakoon.

– Hyökkäykset TVkaistan kaltaista edelläkävijää kohtaan osoittavat alan vanhojen toimijoiden kykenemättömyyden uudistumiseen, sekä vallan jolla tekijänoikeuksien verukkeella voidaan pakottaa rehellisesti toimivia yrityksiä pois markkinoilta, jatkaa Palmulehto.

Lisätietoja antavat:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Harri Kivistö
Varapuheenjohtaja, Piraattipuolue
040 531 9232

Piraattiradion spesiaali – kansalaisinfo 11.12.2009

Piraattiradio julkaisee tänään erikoisjaksona 11. joulukuuta pidetyn eduskunnan kansalaisinfon. Aiheena oli immateriaalitalouden ongelmia, ja keskustelussa käsiteltiin erityisesti ACTA:a ja WIPO:n sokeiden ja näkövammaisten oikeuksia käsittelevää tekijänoikeussopimusta. Keskustelu on englanninkielinen.

Keskustelua luotsasi vihreiden Jyrki Kasvi, ja hänen käyttämänsä esitelmäpohja löytyy SlideSharesta. Vierailevina puhujina olivat James Love Knowledge Ecology Internationalista (KEI), Näkövammaisten keskusliiton tiedonsaantijohtaja Teuvo Heikkonen, Piraattipuolueen puoluesihteeri Ahto Apajalahti sekä ulkoasiainministeriön kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen, joka tuli kertoneeksi, että Suomi haluaa ACTA-dokumentit julkisiksi…

Podcast ottaa myös osaa ihmettelyyn, miksi muuten julkisia valtion tapahtumia ei ole jo vuosia videoitu ja laitettu ilmaiseen ja helppoon jakeluun internetiin. Yritimme lähettää kansalaisinfon suorana webstreamina Bambuser-kanavamme Piraatti-TV:n kautta, mutta eduskunnan vieraille tarkoitettu langattoman verkon kapasiteetti oli tähän täysin riittämätön.

Lähes kaksi tuntia kestävän kansalaisinfoäänitteen voi ladata mp3-muotoisena tästä. Menneet Piraattiradion podcastit löytyvät omalta sivultaan.

Kolmas Purje saatavilla

Kolmas ja vuoden viimeinen Purje julkaistiin viimeyönä. Lehti on saatavilla sen sivulta ladattavana pdf-tiedostona.

Uudessa lehdessä on tarjolla muun muassa juttua ACTAsta, sekä FRA-laista. Kuukauden piraatiksi valittiin Piraattiliiton ylläpitäjä Samuli Pahalahti. Kokoomuksen Suvi Lindén taas suorastaan tunkeutui väkisin Lankulle. Hyviä lukuhetkiä uuden lehden parissa!

Purjeen toimitus vetäytyy nyt lyhyelle joululevolle, ja palaa taas astialle vuoden vaihteessa. Tammikuun Purje ilmestynee siis kuun loppuviikoilla.

Käräytä koulusi

Piraattinuoret kirjoittaa:

Koululaisten ja opiskelijoiden luottamuksellista viestintää puolustava sivusto koulu-urkinta.info aloitti toimintansa pari päivää sitten.

Sivusto tarjoaa tietoa ja valistusta kouluissa käytettävistä valvontaohjelmista. Se on suunnattu erityisesti koululaisille, opiskelijoille ja opettajille. Sivustolla painotetaan myös viestintäsalaisuutta, joka kuuluu kaikille Suomen kansalaisille. Opettajille koitetaan välittää tieto siitä, että urkintaohjelmat ovat perustuslain vastaisia.

Monessa oppilaitoksessa on jokaiselle oppilaspäätteelle asennettu valvontaohjelmisto, ja opettajat pystyvät ottamaan niiden kautta etäyhteyden oppilaan koneelle. Oppilaalle ei välttämättä ilmoiteta, että koulussa on tällaisia valvontaohjelmia käytössä, vaikka näytöllä voi olla auki luottamuksellisia sähköposteja, internetsivuja tai keskusteluja. Opettajat näkevät, mitä työpöydällä on, pystyvät liikuttamaan kursoria sekä hallitsemaan kokonaisuudessaan kyseistä tietokonetta. Oppilas ei huomaa, jos opettaja ottaa hänen koneeseensa yhteyden, jollei opettaja siirrä osoitinta tai tee muita näkyviä toimenpiteitä.

Koulu-urkinta.info-sivustolla listataan oppilaitoksia, jotka vakoilevat oppilaidensa tekemisiä. Siellä on myös mahdollisuus käräyttää oma koulunsa vakoilusta. Tämä niin sanottu häpeälista lähetetään 1.3.2010 tietosuojavaltuutetulle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Oppilaille tarjotaan myös neuvoja, miten toimia, jos koulussa tapahtuu urkintaa: “Tulosta ‘Koulu-urkinta pois!’ -kaavakkeemme, täytä se ja vie se rehtorillesi. Vaadi, että valvontaohjelman käyttö lopetetaan, koska se loukkaa viestintäsalaisuutta ja on siten perustuslainvastainen. Ilmoita asiasta oppilaskuntasi hallitukselle ja pyydä heitä puuttumaan asiaan.”

Tekijänoikeudet työ- ja virkasuhteissa

Piraattipuolueen lausunto opetusministeriön esitykseen tekijänoikeuksista työ- ja virkasuhteissa. Lähetetty opetusministeriölle.
——–

Piraattipuolueen yleinen näkemys tekijänoikeuksista on, että kaikki teosten epäkaupallinen hyödyntäminen pitäisi vapauttaa, ja taloudellisten oikeuksien suoja-aika lyhentää 5–10 vuoteen julkaisuhetkestä. Mainitun 5–10 vuoden suoja-ajan aikana tekijän tulisi saada teoksensa kaupallisesta käytöstä korvausta.

Tekijällä itsellään tulee olla aina mahdollisimman laaja oikeus hyödyntää tekemäänsä teosta, erityisesti epäkaupallisessa tarkoituksessa. Kilpailevan toiminnan harjoittamisen kieltojen tulee olla mahdollisimman suppeita. Piraattipuolueen näkemyksen mukaan ehdotettu laki saattaisi johtaa käytännössä kilpailevan toiminnan määritelmän laajenemiseen, mikä rajoittaisi tekijän oikeutta hyödyntää teoksiaan. Tällainen kehitys ei ole suotavaa. Piraattipuolue toivoo, että alkuperäisen tekijän oikeuksia huomattavasti rajoittavien sopimusten käyttö luovilla aloilla vähenisi.

Teosten käytön ja hyödyntämisen tulee olla mahdollisimman helppoa ja laajaa. Vanhat sopimukset eivät saisi rajoittaa liikaa teosten hyödyntämistä teknologian kehittyessä. Jos työnantajalla on jo käyttöoikeus teokseen, kuten julkaisuoikeus tietyssä formaatissa, julkaisun pitäisi olla sallittua muissakin formaateissa, etenkin sellaisissa, jotka vastaavat tarkoitukseltaan alkuperäistä formaattia, mutta joita ei ole vielä keksitty sopimuksen solmimishetkellä. Tekijän pitäisi kuitenkin saada jonkinlainen korvaus käyttöalan laajenemisesta (Piraattipuolueen ehdottaman 5–10 vuoden suoja-ajan puitteissa). Joustavimmat ratkaisut saadaan kuitenkin pääasiassa aikaiseksi sopimusoikeudellisin menettelyin.

Piraattipuolue pitää hyväksyttävänä tavoitteena sitä, että työnantaja voisi nykyistä vapaammin hyödyntää taloudelliselta merkitykseltään kaikin puolin vähäisiä työsuhteessa tehtyjä teoksia, kuten erilaisia muistioita ja ohjeita. Tekijälle taloudellisesti merkityksellisten teosten kaupallisten käyttöoikeuksien tulisi säilyä yksinomaan tekijällä, ellei erikseen ole sovittu muuta (Piraattipuolueen ehdottaman 5–10 vuoden suoja-ajan puitteissa).

Lakia tulisi muuttaa julkishallinnon osalta siten, että kaikki virkamiesten virkatehtävissään luomat teokset olisivat täysin vapaita tekijänoikeudesta. Verovaroilla luotujen teosten tulisi olla aina veronmaksajien vapaasti hyödynnettävissä.

Ehdotetun lain todellisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Esityksessä on joitakin merkittäviä epäselvyyksiä, kuten ilmaisu ”vakiintunut käytäntö”. Piraattipuolueen näkemyksen mukaan ehdotettu laki ei olennaisesti lisäisi teosten hyödynnettävyyttä ja saattaisi rajoittaa tekijän itsensä oikeutta hyödyntää teostaan haluamiinsa tarkoituksiin. Tämän vuoksi Piraattipuolue ei kannata ehdotettua lakimuutosta, vaikka pitääkin joitakin siihen sisältyviä tavoitteita hyväksyttävinä.

Isänmaa ja maailma

isam_maa
Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto johtamassa puhetta puoluekokouksessa Vantaalla 14.6.2009.

Piraattipuolue pyrkii omalta osaltaan tekemään tästä maailmasta paremman paikan. Siksipä itsenäisyyspäivän mietelauseeksi sopivat J. H. Erkon rohkaisevat sanat:

Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa, isänmaahan ja maailmaan!

Tietoyhteiskuntaministeri Piraattipuolueesta

Miksi liikenne ja viestintä ovat yhden ministeriön vastuualuetta? Tälle epäsuhtaiselle avioliitolle ei liene historiallisen postinpalvelun lisäksi muuta selitystä kuin asioiden (nyt tiedon) siirtäminen paikasta toiseen.  Moni tietoyhteiskuntamme ongelmista saattaakin johtua siitä että viestintäverkkoa on kehitetty liikenneverkon infrastruktuurin logiikalla. Itse asiassa vaikuttaa pitkälti siltä, että tämän päivän viestintäpolitiikka on pitkälti vain ympätty liikenneministeriön jatkeeksi. Vaikka porvarihallitus onkin siis osittain varsin kiitettävästi pyrkinyt edistämään laajakaistojen leviämistä sekä mahdollistamaan järkevää kilpailua alalla, sen tietoyhteiskuntastrategia on suurelta osin epäonnistunut.

Liikenneverkon ylläpito ei ole perinteisesti edellyttänyt katsausta kansalaisoikeuksien periaatteisiin. Kaikki saavat ajaa mistä mihin haluavat kunhan noudattavat liikennesääntöjä – hankalia ristiriitoja ei aiheudu. Sen sijaan tietoliikenne tuo mukanaan aivan uudenlaisia ongelmia, joihin, joskus ymmärrettävästi, ei ole varauduttu. Esimerkiksi terveydenhuollon käyttöön on otettu täysin yhteensopimattomia järjestelmiä, minkä vuoksi potilaan tietojen siirtäminen osastojen välillä on erityisen työlästä. Liikenteessä tämä olisi vähän kuin jos joutuisit kunnan rajat ylittäessäsi vaihtamaan uuteen autoon. Tällaisia ongelmia olisi ollut hankala täysin välttää ilman kristallipalloa, mutta miksi ihmeessä niitä ei ole heti ryhdytty korjaamaan?

Joihinkin ongelmiin on ajauduttu, koska on vähätelty kriittistä kansalaisoikeusnäkökulmaa. Näitä on paljon vaikeampi sovitella. Esimerkkeinä ovat toimimaton ja sananvapautta pariin otteeseen selkeästi rajoittanut verkkosensuurijärjestelmä, sähköisen äänestyksen farssi, sekä viestintäministeriön miltei täydellinen vaikeneminen Ruotsin urkintalaista.

Viestintäministeri Suvi Lindén vakuuttelee Nykypäivän haastattelussa Suomen tietoyhteiskuntakehityksen olevan oikeilla raiteillaan. Tälle ajatukselle on vaikea löytää älyllistä oikeutusta, kun juuri mikään ei ole toiminut niin kuin olisi pitänyt. Lisäksi suljetut järjestelmät ovat vieläkin aina se ensisijainen ratkaisu, vaikka pienen kansakuntamme järkevä kilpailuvaltti olisi nimenomaan vapaa lähdekoodi ja sen ympärillä avoin tietoyhteiskunta. Eikö esimerkiksi suomalaisesta vapaan lähdekoodin käyttöjärjestelmästä Linuxista ole voitu oppia yhtään mitään?

Tarkoitus ei ole pelkästään syyttää Lindéniä, sillä tuskin suunta olisi merkittävästi muuttunut, vaikka ohjaksissa olisi ollut joku muu. Suomen hallituspuolueilla ei vain yksinkertaisesti ole ollut tarjota vaihtoehtoja. Ministerin eroa on ollut helppo vaatia, mutta sitä olennaisempaa olisi että ainakin ensin tunnustettaisiin selvästi tehdyt möhläykset ja otettaisiin niistä opiksi. Ehkä tämäkin on liikaa vaadittu.

On myönnettävä että Lindénin ajatus valtionvarainministeriössä toimivasta tietoyhteiskuntaministeristä on kannatettava, sillä liikenne- ja viestintäministeriö ei yksinkertaisesti ole nykyaikainen yhdistelmä. Toisaalta tietoyhteiskuntaministeri vastaisi myös selkeästi sähköisistä oikeuksista. Koska tällä hetkellä perinteiset puolueet vaikuttavat olevan pihalla tietoyhteiskuntakehityksestä, tietoyhteiskuntaministerin salkku kuuluisi luonnollisesti Piraattipuolueelle. Mikäli Lex Nokian ja Lex Karpelan kaltaiset lait olisivat menneet tietoyhteiskuntaministerin kautta, niiden voisi olettaa olevan edes jonkin verran toimivampia. Ja mikäli tietoyhteiskuntaministerinä olisi ollut Piraattipuolueen edustaja, sähköisen viestinnän tietosuojalaki suojelisi nyt yhteisötilaajien asiakkaiden yksityisyydensuojaa ja tekijänoikeuslaki suojelisi paitsi tekijöiden, myös kuluttajien oikeuksia.

Google tappaa Internet-sensuurin

Piraattipuolue on pitkään kritisoinut voimakkaasti Suomessa käyttöönotettua DNS- eli nimipalvelinpohjaista ”lapsiporno”sensuurijärjestelmää. Sensuroinnilla on vahingossa estetty useita täysin asiallisia verkko-osoitteita, eikä listan sisältämistä kohteista ole todellista lapsipornoa sisältänyt kuin alle prosentin määrä.

Vähitellen voimakkaasti verkkopalvelujen käyttäjiä kahmiva, mutta samalla paljon vapauksia tarjoava Google teki uusimmalla palvelullaan valtioiden DNS-pohjaisen Internet-sensuurin turhaksi. Vapaaehtoiseen suodatuksen käyttöön palvelu ei tietenkään puutu, mutta ne jotka ovat Internet-operaattorinsa omia DNS-palvelimia käyttäneet, voivat nyt vaihtaa käyttöönsä Googlen tarjoaman vaihtoehdon ja välttyä sensuurilta.

Ottamalla käyttöön Googlen tarjoamat nimipalvelimet, Internet yhteys ei lue lainkaan nykyisiä sensurointiasetuksia, joista tunnetusti on herkästi haittaa ja epätodennäköisesti hyötyä. Täydellisen epäonnistunut DNS-pohjainen sensurointi on Suomessa edelleen käytössä, joskin osa operaattoreista (mm. Welho, Elisa, Sonera) on siirtänyt ne vapaaehtoisesti käytettäviksi. Kaikki operaattorit eivät ole järkiintyneet vielä tähän päiväänkään mennessä, tai uhkaus sensuroinnin muuttamisesta pakolliseksi on ollut riittävä pelote.

Googlen DNS-palvelinten tarjonta ei kuitenkaan perustu ainakaan suoraan sensuurilistojen kiertoon, vaan niiden tarkoitus on myös nopeuttaa Internetin käyttöä. Skeptisimmät voivat kuitenkin varmasti kysyä mielessään, kerääkö Google tietoa DNS-palvelimille suoritetuista hauista ja mihin tarkoitukseen.

Vaikutuksista URL pohjaiseen sensurointiin päivitän vielä, kun siitä on saatu riittävästi lisätietoa.