Piraattipuolue kokousti Turussa

Kolmisenkymmentä piraattia kokoontui 15.11. Turussa Piraattipuolueen ylimääräiseen puoluekokoukseen. Kokousta saattoi seurata suorana lähetyksenä ja se on edelleen katsottavissa. Kokouksessa huomioitiin myös tarkoitusta varten erikseen perustetulla IRC-kanavalla kerrotut mielipiteet ja huomautukset. Kun valmisteluvaiheessa oleva yhdistyslain muutos toteutuu, kymmenet kokousta tällä kertaa vailla virallista osallistumisoikeutta IRC:ssä seuranneet voidaan laskea virallisiksi osallistujiksi. Puoluekokouksessa oli paikalla myös vierailevia tähtiä. FT Kai Kimppa Turun yliopistosta valisti kuulijakuntaa patenteista ja Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:n tutkija, professori Arto Karila puolestaan esitelmöi avoimen lähdekoodin ohjelmistoista ja niiden tarpeesta julkishallinnossa. Karilan esitelmän antia hyödynnettiin puoluehallituksen äskettäisen avoimia ohjelmistoja koskevan kannanoton valmistelussa.

Kokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja tulo- ja menoarvio vuodelle 2010, sekä muutettiin puolueen sääntöjä ja puolueohjelmaa. Piraattipuolueen toiminnassa vuonna 2010 on keskeistä valmistautuminen keväällä 2011 pidettäviin eduskuntavaaleihin. Puolueen tulo- ja menoarvion loppusummaksi vuodelle 2010 hyväksyttiin 25 000 euroa. Tuloja saadaan lahjoituksista ja kannatustuotteiden myynnistä. Suurimpia menoeriä ovat kannatustuotteiden hankinta, tapahtumien järjestäminen ja tapahtumiin osallistuminen sekä mainos- ja tiedotuskulut. Sääntöihin tehtiin kielellisiä ja muita teknisluontoisia muutoksia. Puolueohjelmaan sisällytettiin tarkemmat selostukset yksityisyyden ja viestintäsalaisuuden turvaamista, sananvapautta, demokratian kehittämistä ja avoimuuden lisäämistä koskevista puolueen näkökannoista.

Puoluekokous antoi hallitukselle tehtäväksi laatia vuoden 2010 kevääksi esityksen Piraattipuolueen vaaliohjelmasta vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Vaaliohjelmaan sisällytettäisiin erityisesti eduskuntavaaleja ja eduskunnan lainsäädäntö- ja muuta toimintaa koskevat Piraattipuolueen tavoitteet. Lisäksi kokous hyväksyi puolueen tulevien kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä koskevan aloitteen. Aloitteessa linjattiin, että jokaisella Piraattipuolueen vaaleissa valitulla edustajalla on puolueen ydinasioiden ulkopuolisissa asioissa oikeus äänestää oman henkilökohtaisen valintansa mukaan. Puolue tarjoaa edustajien käytettäväksi mahdollisuuden neuvoa-antaviin jäsenäänestyksiin, joita he voivat käyttää kantansa muodostamisen tukena.

Kokouksen hyväksymät Piraattipuolueen päätavoitteet vuodelle 2010 ovat:

  1. paikallistoiminta vaalikuntoon
  2. riittävästi henkilöresursseja ja rahoitusta vaalikampanjaa varten
  3. vaalikampanjan aloittaminen ja toteuttaminen hyvissä ajoin
  4. yhteistyö kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten kanssa
  5. kansalaistoiminnan järjestäminen
  6. vilkas tiedotustoiminta erityisesti verkossa
  7. tiiviin ja toimeliaan yhteisön luominen ja ylläpitäminen
  8. aktiivinen, asiantunteva ja pikainen reagointi ajankohtaisiin lakihankkeisiin
  9. jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti.

Lopulliset kokousasiakirjat tulevat verkkoon saataville lähipäivinä. Sääntömuutokset tulevat voimaan vasta, kun oikeusministeriö on merkinnyt ne puoluerekisteriin.

Puoluekokousta edeltävänä päivänä eli 14.11. pidettiin Turussa Piraattipuolueen ja Piraattinuorten hallitusten ja vaalipiiriaktiivien yhteinen tapaaminen, jossa suunniteltiin puolueen lähiaikojen toimintaa ja valmistautumista kevään 2011 eduskuntavaaleihin. Suunnittelutapaamisesta tulee raporttia lähipäivinä.

Piraattipuolueen kannanotto: Avoimet ohjelmistot otettava käyttöön julkishallinnossa

Piraattipuolue haluaa kannustaa avoimien ohjelmistojen käyttöönottoon julkishallinnossa niin valtakunnallisella kuin kunnallistasollakin. Merkittävimpinä syinä ovat avoimien ohjelmien taloudellisuus, joustavuus järjestelmän jatkokehityksessä sekä tietoturvan parempi auditointi.

Useimmiten suuria järjestelmiä käytetään vähintään kymmenen vuotta, jonka aikana suljetun koodin ohjelmistoa kehittänyt yritys voi lopettaa toimintansa tai kehittää ohjelmistoa ei-toivottuun suuntaan, jolloin pahimmillaan ohjelmiston käyttö vaikeutuu tai poikkeaa alkuperäisestä tarkoituksestaan. Molempien tilanteiden edessä realistisin vaihtoehto voi olla jopa lopettaa koko ohjelmiston käyttö ja tilata uusi kallis järjestelmä, jonka kulut muodostuvat itse ohjelmistosta, koulutuksesta ja käyttöönotosta. Avoimen lähdekoodin ohjelmiston käytössä vastaavanlainen tilanne on ratkottavissa, sillä sen kehittämistä voi jatkaa haluttuun suuntaan jopa alkuperäisestä ohjelman tekijästä riippumatta. Tällöin myös tulevaisuuden jatkokehitys ja ylläpito on mahdollista kilpailuttaa.

Vaikka ohjelmisto olisi valtion tai kunnan tilaama, vaatimus lähdekoodin avoimuudesta ei estä halutessa ohjelmistokehittäjää ansaitsemasta ohjelmiston myynnillä ja jatkokehittämisellä. Lisäksi on täysin loogista, että valtion tai kunnan tilaama – eli veronmaksajien rahoilla kustannettu – ohjelmisto on myös vapaasti hyödynnettävissä. Avoimet ohjelmistot mahdollistavat tehokkaasti eri ohjelmarajapintojen liittämisen toisiinsa, sillä koodi on tarkasteltavissa, ja siten sen yhteenliittäminen on alustariippumattomasti mahdollista. Tilanteessa, jossa on perusteltua käyttää suljettua lähdekoodia, ohjelmiston rajapintojen on oltava avoimia jatkokehitystä ja eri järjestelmien yhteenliitettävyyttä varten.

Suomessa avoimia ohjelmistoja on käytössä jo muun muassa kouluissa ja joissakin julkishallinnon järjestelmissä. Ulkomailla avointa ohjelmakoodia käytetään jo huomattavasti tehokkaammin. Suomi uhkaakin jäädä sähköisten palveluiden kehityksessä pahasti muiden maiden jalkoihin, mikä voidaan myös todeta viime vuosien kansainvälisistä vertailuista.

Avointa lähdekoodia käytettäessä kuka tahansa voi tarkastella ohjelmistokoodin sisältöä. Tämä mahdollistaa tietoturva-aukkojen helpomman löytymisen ja niiden tahallisesti haitallisen hyödyntämisen, mutta myös niiden raportoimisen ja korjaamisen muiden ohjelmasta kiinnostuneiden toimesta. Koodin avoimuutta ei siis voida tältä kannalta nähdä erityisen hyvänä tai huonona, joskin ulkoinen ja useammalla osapuolella auditointi helpottuu avoimuuden myötä. Kaiken kaikkiaan ohjelmiston avoimuus tarkoittaa kuitenkin vaatimusta tehdä työ huolellisemmin, jotta ohjelmavirheiden määrä saadaan minimoitua. Avoimen lähdekoodin ohjelmiston yksi perusvaatimus on tietenkin se, että lähdekoodi on oltava kenen tahansa saatavilla ilmaiseksi ja helposti. Muilta osin ero suljetun lähdekoodin ohjelmistoon on minimaalinen. Myös lisenssissä olisi hyvä ottaa huomioon mahdollisimman vapaat käyttömahdollisuudet muillekin kuin tilaajalle.

Avoimen lähdekoodin lisäksi on olemassa myös vapaan lähdekoodin vaihtoehto; yhdessä näistä käytetään nimitystä FOSS (Free and Open Source Software). FOSS-ohjelmiston tärkein ero tavalliseen avoimen lähdekoodin ohjelmistoon on sen käytössä. Jokaisella on oikeus saada lähdekoodi käsiinsä, opiskella, käyttää, muokata ja levittää sitä eteenpäin. FOSS tuo myös oikeuden kolmannelle osapuolelle hyödyntää ohjelmistoa kaupallisesti. Edellä mainituista ominaisuuksista muun muassa lähdekoodin saantioikeus tulisi ehdottomasti sisällyttää kaikkiin julkishallinnon avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin, mutta myös muita ominaisuuksia voidaan pitää merkittävinä hyödykkeinä. Ohjelmiston jatkokehitys ja paranneltujen versioiden tuominen markkinoille ovat hyödyksi koko IT-alan kehitykselle, eikä toiminta sulje pois alkuperäisen tekijän mahdollisuutta myydä ohjelmistoa tai sen tukipalveluita – ohjelmistoa, jonka alkuperäisestä tilaustyöstä on jo kertaalleen maksettu kansalta kerätyin verovaroin.

Kilpailuttaessa ohjelmiston tekijöitä tai valmiita ohjelmistoja tulee valmistus-, käyttöönotto- ja koulutuskulujen lisäksi ottaa huomioon ohjelmiston pitkäaikaiset jatkokehityksen ja ylläpidon kustannukset. Työtä ei enää tarvitse aloittaa puhtaalta pöydältä, vaan muutokset voidaan tehdä valmiiseen ohjelmistoon. FOSS-ohjelmistojen osalta jatkokehitys tuo säästöjä ja erityisesti nopeampaa kehitystä myös kaikille muille ohjelmistoja hyödyntäville eikä vain alkuperäiselle tilaajalle.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan 25.11.2009 julkistamassa raportissa todetaan Suomen pudonneen tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä. Piraattipuolue yhtyy EVA:n useisiin näkökulmiin avoimien järjestelmien ja ohjelmistojen hyödyistä. Piraattipuolue muistuttaa myös Vanhasen toisen hallituksen tekemien IT-kehityslinjausten – niin yksityisten, yritysten kuin julkishallinnonkin osalta – hyötyvän avoimien ohjelmistojen käyttöönotosta enemmän kuin hallitus toistaiseksi on edes kyennyt linjauksiensa eteen toteuttamaan.

Lähteet:
Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti

Suomen hallituksen IT-linjaukset

Työ, tekijä ja tietoyhteiskunta

On todettu, varsin perustellusti, ettei Piraattipuolue sijoitu selkeästi perinteiselle vasemmiston ja oikeiston akselille. Itse asiassa varsin moni nykyajan poliittinen liike on vaikea sijoittaa tälle perinteisille asteikoille jo yksinkertaisesti siitä syystä, että elämme erilaisessa maailmassa verrattuna näiden aatteiden syntyaikoihin. On kuitenkin yksi asia jättäytyä pois tältä asteikolta ja aivan toinen asia astua mukaan peliin, jossa nämä mittarit ovat yhä voimissaan.

Vanha kiista jatkuu

Kuten iso osa kansasta, myös allekirjoittanut on pitkään seurannut työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välistä sanasotaa eri medioissa. Mitä kauemmin asiaa seuraa, sitä selvemmin siitä tuntuu erottuvan kaksi varsin kärkevää ääripäätä. Milloin kaikki työntekijät ovat joustamattomia, milloin puolestaan kaikki työnantajat rosvoja. On epäilemättä viisasta välttyä joutumasta näiden taistelukenttien keskelle, mutta aiheet sinänsä eivät ole suomalaisessa politiikassa vältettävissä. Tämä on asia, joka myös Piraattipuolueessa on ymmärrettävä. Työ on ja pysyy poliittisen keskustelun asialistan kärjessä.

Pidän erinomaisena linjana Piraattipuolueen sitoutumattomuutta perinteisen työnantaja-työntekijä-kiistan kiemuroihin. On toki erittäin todennäköistä, että ehdokkaiden parista tulee löytymään henkilökohtaisia kannanottoja molempiin suuntiin. Tämä olkoon jokaisen oma asia ja on varmaa, että perusteluja löytyy moneen erilaiseen, ristiriitaiseenkin näkökulmaan.

Lopultakin jokainen puolue on varmasti samaa mieltä siitä, että hyvä työllisyys ja hyvä työntekijöiden vointi on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite. Uskon, että näitä asioita tulee myös Piraattipuolue sivuamaan eri yhteyksissä. Kenties piraateille oikea reitti työn ja tekijän keskusteluun kulkeekin oman erikoisosaamisen, eli tietoyhteiskunta-aiheiden kautta.

Tietoyhteiskunnan taakka

Tietotekniikasta voi sanoa kuten tulesta – hyvä renki, mutta huono isäntä. Tietoyhteiskunnan kehityksessä monesti unohtuu se, että tietotekniikka on lopulta vain työtapa, ei niinkään itseisarvo. On asioita, joita tietokoneet ja robotit eivät osaa tehdä. Tämän myötä on hyvin ikävää nähdä vaikkapa julkisella terveydenhuoltoalalla IT-hankkeita, jotka ovat lisänneet työn määrää ja vaikeuttaneet pääasiaa, eli potilaista huolehtimista. Tällöin tietotekniikka on noussut isännän rooliin, mihin se ei missään nimessä kuulu. Tuli niinsanotusti riistäytyy käsistä, aivan liian usein.

Huono tietoyhteiskunnan hallinto johtaa ennen pitkää paitsi taloudellisiin, myös inhimillisiin kuluihin. Jatkuva uuden oppimisen pakko ja tekniset ongelmat ovat omiaan lisäämään stressiä, sairaspoissaoloja, masentuneisuutta ja jopa työkyvyttömyyttä. Budjetin ylittävät IT-projektit saattavat myös johtaa lomautuksiin ja irtisanomisiin, siten lisäten ennestään paineita työpaikalla. Tietotekniikan merkitys niin julkisella kuin yksityisellä puolellakin on tänä päivänä niin merkittävä, että sen vaikutukset koko organisaatioon on mietittävä huolella. Riippuvuus tietotekniikasta on kasvanut sille tasolle, että virastot jumiutuvat ja jopa liikenne seisahtuu yllättävän tekniikkavirheen johdosta.

Yksityisen sektorin näkökulmasta Piraattipuolueen tärkein sanoma on sähköisen asioinnin kehittäminen. Pienikin yritys tarvitsee jatkuvaa yhteydenpitoa monien kunnan ja valtion laitosten kanssa. Yrityksen kasvaessa näiden yhteydenpitotapojen tehokkuus voi koitua niin säästöksi kuin kohtaloksikin. Tieto on Piraattipuolueelle osaamisalueen ytimessä, sen tehokas ja turvallinen liikkuvuus selkeä tavoite. Tämä vaatii modernia osaamista päättäviin elimiin, mutta myös kykyä ymmärtää tekniikan rajat. Avoimuuden tukeminen julkisessa toiminnassa on omiaan parantamaan myös yksityisen puolen kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla.

Yhteispelillä

Työ ei ole yksinkertainen asia nykyaikaisessa yhteiskunnassa. On mielestäni väärin nimetä ketään tahoa työn tai työelämän yleisasiantuntijaksi. Parhaassa tapauksessa yhteiskunta oppii ammentamaan asiantuntemusta eri alojen osaajilta ja tähän pöytään Piraattipuolue voi tarjota oman osuutensa. Tiimipelin edellytykset ovat nykypolitiikassa verrattain huonot, mutta tätäkin voidaan rakentavilla ehdotuksilla parantaa.

Kenties loppupeleissä Piraattipuolue voi toimia myös perinteisiä tahoja puolueettomampana osapuolena iänikuisissa työnteon kiistakysymyksissä. Yksi jos toinenkin poliittinen kiista on maailmassa ratkennut uusien välittäjien ja raikkaiden ajatusten avulla.

Puolueet laillisuuden rajamailla

Ruotsin FRA-vakoilulaki on saanut viimein hieman julkisuutta perinteisemmässä mediassakin; Taloussanomien artikkelissa pistää kuitenkin silmään Info Center Finland Oy:n Markku Vettenniemen kummastelu: ”Tuntuu käsittämättömältä, että laillisuuden rajamailla toimiva yhdistys ja pieni internet-yritys joutuvat pitämään näin tärkeää asiaa esillä.”

Hämmästys on aiheellista, mutta tahtoisin muistuttaa Piraattipuolueen toimivan voimassaolevien Suomen lakien puitteissa. Samojen lakien mukaan Piraattipuolue ei ole mikään aivan tavallinen yhdistys, vaan täysiverinen poliittinen puolue. Tämä jälkimmäinen vähättely olkoon tässä yhteydessä kuitenkin ymmärrettävää, koska tarkoituksena on korostaa, ettei vakoilulaki ole saanut ansaitsemaansa huomiota Suomessa.

Tärkeää olisi kuitenkin muistaa se, että Piraattipuolueen pyrkimykset uudistaa radikaalisti nykyistä tekijänoikeuslakia poliittisen järjestelmämme puitteissa eivät ole missään määrin laillisesti kyseenalaisia. Tietääkseni moni muukin puolue on silloin tällöin ajanut Suomen lakeihin muutoksia, ja tätä on yleisesti ottaen pidetty melko normaalina poliittisena toimintana. Vaalirahasotkujen jälkeen toisaalta katsoisin monen perinteikkäämmän puolueen täsmäävän Vettenniemen luonnehdintaan Piraatteja paremmin.

Tietysti moniarvoisessa yhteiskunnassa lakimuutosten ajamisestakin voidaan olla montaa mieltä; onhan Suomen nykyisestä tekijänoikeuslaista tuttu ex-ministeri Karpelakin aikanaan todennut Iltalehden mukaan: ”Jos Euroopassa sallitaan puolueet, jotka ajavat lakien muuttamista, seuraava kysymys on, sallitaanko sellaisetkin, jotka ajavat vaikka raiskausten hyväksymistä.”

Allekirjoittaneen käsitys demokratiasta on kuitenkin hieman sallivampi.

Piiriyhdistyksiä: Pirkanmaa, Uusimaa, Varsinais-Suomi

Seuraavat eduskuntavaalit pidetään viimeistään keväällä 2011, ja nyt on ajankohtaista perustaa piiriyhdistyksiä. Piiriyhdistyksen toiminta-alueena on vaalipiiri, ja sen tehtävänä on tehdä puoluehallitukselle esitys kyseisessä vaalipiirissä asetettavista Piraattipuolueen ehdokkaista. Lisäksi piiriyhdistys vastaa paikallisesta vaalikampanjoinnista ja järjestää muuta paikallistoimintaa.

Seuraavat piiriyhdistysten perustamiskokoukset:

Uusimaa
Ke 18.11. klo 17
Espoo, Sellon kirjasto (Sellon kauppakeskuksen vieressä, Leppävaarankatu 9). Huom! Helsinki ei kuulu Uudenmaan vaalipiiriin.

Varsinais-Suomi
To 26.11. klo 18
Turku, ravintola Proffan Kellari, yläkerran isompi kabinetti, Rehtorinpellonkatu 6 (Hämeenkadun alkupäässä, TYKS:iä vastapäätä).

Pirkanmaa
Ke 2.12. klo 18 Tampere, Tampereen kaupunginkirjasto Metso, Pirkankatu 2, luentosali 2.

Laiton tiedostonjakaminen vain nopeutti vääjäämätöntä

Osa kulttuurialalla olevista on sitä mieltä, että luovat alat ovat kriisissä – mutta eivät niinkään tiedostonjakamisen vuoksi, vaan tarjonnan runsauden ylipäätään. Esimerkiksi muusikko, levykauppias ja levy-yhtiön perustaja Tommi Forsström kirjoittaa [1, 2] että nykypäivänä raha on jo lakannut olemasta se asia, joka rajoittaa ihmisten kykyä kuunnella musiikkia. Ilmaiseksi on saatavilla niin paljon musiikkia, niin laittomasti kuin aivan laillisestikin, että paljon suurempana ongelma on löytää aikaa kaiken kiinnostavan kuuntelemiseen. Kuluttajien huomiosta on kilpailemassa niin suuri joukko yhtyeitä ja tekijöitä, että muiden kuin valmiiden supertähtien on vaikeampaa saada itseään esille ja myytyä. Tilanne on hyvä levittäjille, jotka voivat kerätä kokoelmiinsa suuren määrän eri tekijöiden levyjä ja kerätä rahansa myymällä kutakin levyä vain muutaman kappaleen, mutta huonompi niille tekijöille joiden levyjä myydään vain muutama kappale. Laiton tiedostonjakaminen on siis enemmänkin osa suurempaa ongelmaa – siinä missä yksittäisen ihmisen oli aiemmin suhteellisen vaikea saada käsiinsä musiikkia, netti on tehnyt siitä vallankumouksellisen helppoa. Kuluttajan ja musiikinystävän kannalta tilanne on tietenkin erinomainen: musiikkia on kirjaimellisesti saatavilla enemmän kuin koskaan edes ehtisi kuunnella.

Tukea tälle ajatukselle tulee myös esimerkiksi Antti Peisalta. Hän avasi vuonna 2005 Levyvirasto.net -verkkopalvelun, jonka idea oli tarjota netissä kauppapaikka kotimaiselle pienmusiikille, niin itsenäisille artisteille kuin levy-yhtiöillekin (Levyviraston kasvun tyrehdyttyä se laajeni 2007 myymään myös suurempien yhtyeiden musiikkia). Hän kertoo [3]:

Useimmille pienbändeille musiikin myynnistä ei yksinkertaisesti ole hyötyä, sillä kysyntää ei ole tarpeeksi. Tätä väitettä tukee myös myyntitilastot, joita tutkailimme ennen The Groundin avaamista. Levyvirastossa reilusti yli puolet pienbändeistä ei myy lainkaan tai vain muutaman levyn. Maailma on muuttunut niistä ajoista, kun kotikylän bändin ihka oikea cd-julkaisu oli kova juttu.

Sama ilmiö ollaan huomattu myös esimerkiksi sanomalehtipuolella: uutiset leviävät niin tehokkaasti ja helposti ympäri maailman, että kaupallisilla uutistentarjoajilla on vaikeuksia pärjätä kilpailussa mukana. Ihmiset levittävät Twitterin kaltaisten palveluiden kautta jatkuvasti ilmaiseksi tietoja, ja kerran vuorokaudessa painettavat fyysiset lehdet jäävät toivottomasti jälkeen ja joutuvat julkaisemaan vanhentuneita uutisia. Jopa perinteinen pornoteollisuus kärsii netistä, halvalla tehtyjen harrastelijavideoiden ollessa kaikkialla.

Chris Anderson puhuu kirjassaan Free siitä, miten Internet ja tietotekniikka ovat joka tapauksessa väistämättä mullistamassa nykyiset liikemallit. Tiedostojen kopiointi ja levittäminen ei todellisuudessa ole täysin ilmaista – niiden säilömiseen tarvitaan sähköä, kovalevytilaa ja nettiliittymiä – mutta kustannukset ovat tarpeeksi lähellä nollaa jotta voitaisiin puhua käytännössä ilmaisesta. Verkossa toimimisesta tulee väistämättä tietty määrä kiinteitä kustannuksia, mutta rajakustannukset – kustannukset jotka koituvat ylimääräisten kopioiden tuottamisesta kunhan kiinteät kulut on katettu – ovat olemattomia. YouTube, Google, Facebook ja Twitter ovat kaikki kaupallisia palveluita, mutta siitä huolimatta täysin ilmaisia. Kun verkkopalvelu Yahoo alkoi tarjoamaan täysin rajoittamatonta määrää tilaa sähköposteille, kovinkaan moni ei yllättynyt. Rajatonta sähköpostitilaa tarjoavan tahon ilmestyminen oli ollut vain ajan kysymys. Palveluntarjoajalle koituvat kustannukset rajattoman tilan tarjoamiselle olivat pudonneet käytännössä nollaan. [4]

Tähänastiset kulttuuriliikemallit ovat rakentuneet rajallisuuden käsitteen ympärille. Teoskappaleiden monistaminen oli aikoinaan hidasta ja suhteellisen kallista ja työlästä. Paul Graham on sanonut, että kustantajat eivät todellisuudessa koskaan aiemmin myyneet sisältöä, vaan paperia. Kirjojen ja sanomalehtien julkaisijat asettivat hinnat merkittävässä määrin sen mukaan, miten paljon tuotteiden painattaminen maksoi. [5] Kun ihmisten oli vaikea muuten saada teoksia käsiinsä, oli järkeenkäyvää maksaa niiden painamisesta ja levittämisestä koituvista kuluista, mutta tänään tuota vaikeutta ei enää ole. Pelkkä harrastelijoiden vapaaehtoispohjalta tuottama ilmaismateriaali on saavuttanut ja on saavuttamassa sellaiset mittasuhteet, etteivät kopioiden monistamisen rajallisuuteen perustuvat liikemallit tulee enää missään tapauksessa muutenkaan toimimaan. Sen sijaan on kysyntää liikemalleille, jotka käyttävät täysillä hyväkseen ilmaisuuden hyötyjä.

Chris Anderson mainitsee kuusi pääkategoriaa, joihin voidaan jakaa tavat tarjota palveluita ilmaiseksi. Näitä kategorioita ovat mm. freemium (kuka tahansa saa käyttää palvelua ilmaiseksi, mutta maksamalla saa lisäetuja – tyypillisessä palvelussa yksi prosentti käyttäjistä kustantaa sivuston 99 prosentilla ilmaiskäyttäjiä), mainonta (näillä pyörivät erilaiset sivustot Googlesta Facebookiin) ja sisäänheittotuotteet (Banda Calypso -yhtye jakoi tuleviin keikkakaupunkeihinsa levyjään kopioitavaksi ja polkuhintaan myytäväksi, ja veti keikoille tarpeeksi yleisöä hankkiakseen yksityislentokoneen).

Monet kulttuurialan ihmiset panikoivat nähdessään teoksiaan kopioitavan vapaasti, koska he ovat yhä kiinni perinteisessä paradigmassa, jossa jokaisen teoskappaleen tuottaminen oli kallista. Kun näin oli, olisi ollut mahdoton yhtälö jakaa kalliiseen hintaan ihmisille suuria määriä ilmaiskopioita, ja sitten vielä odottaa heidän käyttävän suuret summat myynnissä olevien kappaleiden hankkimiseen. Nykyään liiketoiminta voi kuitenkin hyvin pohjautua juuri ilmaiskappaleiden levittämiseen ja virallisten versioiden myymiseen suhteellisen pienelle ostajajoukolle, kohtuullista korvausta vastaan.

Tulevaisuudessa kulttuurintuotanto joutuu joka tapauksessa kilpailemaan yhä suuremmissa määrin ilmaisuuden kanssa. Näin olisi joka tapauksessa käynyt, oli laitonta tiedostonjakamista tai ei. Netti on antanut meille pääsyn valtaisaan suureen määrään kaupallista tuotantoa, ja hajottanut kuluttajien huomion lukemattomien eri tuottajien välille. Seurauksena tuottajat joutuvat keksimään uusia tapoja joilla tuoda itseään esille, ja ilmaisuus on hyvin tehokas tapa saada huomiota, mainetta ja rahaa. Yhä suurempi joukko tekijöitä päätyisi joka tapauksessa laittamaan teoksiaan ilmaisjakeluun, mikä pakottaisi muut vähitellen samaan (on käynyt jo käsitteeksi, että yhtyeillä on MySpace -sivustolla omat sivut, joiden kautta heidän kappaleidaan voi kuunnella ja joiden kautta he saavat julkisuutta). Luvaton tiedostonjakaminen on pelkästään kiihdyttänyt tätä kehitystä – ehkä 10 tai jopa 20 vuodella, mutta lopputulos olisi vääjäämättömästi ollut sama. Teoskappaleiden hinnat olisivat joka tapauksessa pudonneet netin myötä lähelle nollaa.

Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto Hommatentissä 6.11.

Vietinpä juuri antoisat pari tuntia HommaForumin hommatentissä. Ihan mielenkiintoisia kysymyksiä otettiin esille sekä muutama sellainenkin johon tuli palava tarve itse perehtyä lisää.
Tässäpä vielä Homman virallinen lehdistötiedote asiasta:

Piraattipuolueen Palmulehto:
Nykypäättäjien järki ei raksuta sähköisissä ympäristöissä

Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto pitää päättäjien vanhentuneita asenteita keskeisenä ongelmana sananvapaudelle Suomessa. Palmulehdon mukaan paperilla sananvapaus toteutuu vielä toistaiseksi suhteellisen hyvin, mutta suurin uhka kohdistuu verkkoympäristössä tapahtuvaan keskusteluun ja muuhun verkon sosiaaliseen toimintaan.

Palmulehto totesi HommaForumin tentissä perjantaina, että ongelman ytimestä löytyy vanhan kansan päättäjiä, jotka joko eivät ymmärrä Internetin tuomia etuja tai sitten pelkäävät sen mahdollisesti tuomia muutoksia.

– Sosiaalisen kanssakäymisen siirtyminen verkkoon on mahdollistanut useampien keskustelijoiden osallistumisen yhtäaikaisesti ja uuden keskustelun alkaminen tapahtuu ilman ennalta järjestelyä, jatkaa Palmulehto. Samalla tämä murentaa hyvien toiminnan organisoijien ja vakuuttavaan esiintymiseen kykenevien vaikutusvaltaa.

Palmulehto pitää muun muassa Matti Nikin Pelastakaa Pedofiilit -parodiasivustostaan saamaa tuomiota järjen vastaisena.

– Sananvapautta on kertoa mielipiteensä toisten toiminnasta, eikä tuomion peruste voi olla se, että lukija ei omaa samaa huumorintajua, Palmulehto tarkentaa. Todellista sananvapautta ei ole, jos ei valvonnan vuoksi uskalla kertoa mielipidettään.

Palmulehto ei koe islamia erityisen ongelmalliseksi sananvapauden suhteen, mutta ei toisaalta katso minkään uskonnon ansaitsevan erityiskohtelua lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Politiikkaa ja uskontoa ei hänen mielestään pidä sekoittaa.

Ilmiantonappi kuollut idea jo syntyessään

Toinen piraatteja ja hommaforumilaisia yhtä lailla kiinnostava aihe on nettisensuuri. Palmulehto näkee nettisensuurihankkeissa saman ilmiön kuin sananvapauden heikentämisyrityksissä.
– Tämän päivän päättäjistä aivan liian monet eivät ymmärrä hölkäsen pöläystäkään mitä muuta Internet voi olla kuin verkkopankki ja sähköposti, Palmulehto kuvailee. Itse asiassa jos he edes ymmärtäisivät täysin mikä on sähköposti, he ymmärtäisivät samalla valvonnan mahdottomuuden.

Nettisivuille sijoitettavaa ”punaista ilmiantonappia” piraattien puheenjohtaja pitää flopiksi tuomittuna ideana. Toisaalta hän on sitä mieltä, että mahdollisimman helppo ilmianto poliisin omien sivujen kautta varmasti helpottaa oikeiden ilmiantojen tekoa ja samalla vähentää tahallisia häiriköintejä.

”Internetistä on  muodostunut kummallinen punainen vaate monille: paikka, joka on täynnä vihayhteisöjä.”

Palmulehdon mukaan viranomaisten tulisi toimia verkossa suurin piirtein samoin kuin muuallakin: tutkia asiaa rikosilmoituksen tai muun tiedon johdosta, olla helposti tavoitettavissa ja löydettävissä,  mutta ei ryhtyä satunnaisiin tahi jatkuviin tarkastuksiin tai valvontoihin. Nämä eivät kuulu yhteiskuntaan, jossa ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan.

Vapaa keskustelu luo vapaan yhteiskunnan

Yhä tiukemman nettisensuurin sijasta Piraattipuolueen puheenjohtaja kaipaa sitä, että esimerkiksi EU määrittelisi, että netin täytyy olla rajoittamaton palveluiltaan ja sisällöltään (tietenkin lapsiporno ja muu selvästi laiton materiaali pois lukien). EU voisi ryhtyä tarjoamaan anonymisointipalveluja vapaaseen käyttöön. Tällöin jopa Kiinan kaltaisen supersensuroidun maan kansalaiset voisivat vihdoin keskustella vapaasti ilman, että valtio voisi valvoa keskustelun sisältöä tai sitä mitä palveluja käytetään.

– Vapaa keskustelu on äärimmäisen hyvä lähtökohta vapaan yhteiskunnan luomiseen, kiteyttää Palmulehto.

Piraattipuolueen tavoitteeksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Palmulehto ilmoittaa 2-3 kansanedustajaa. Hän suhtautuu avoimesti vaaliliittoihin muiden uusien tulokkaiden, kuten Muutos 2011:n kanssa. Pienpuolueiden yhteisenä ongelmana hän pitää esillepääsyn vaikeutta riittävän vaalirahoituksen puuttuessa. Kun puoluetuki on varattu vain eduskuntapuolueille, uusien puolueiden rahoitus on yleensä vain oman lompakon ja satunnaisten lahjoitusten varassa.
__________

HommaForum (hommaforum.org) on Suomen aktiivisin poliittinen keskustelufoorumi, jolla on yli 3400 rekisteröitynyttä käyttäjää ja yli 60 000 kuukausittaista lukijaa.

Puoluekokous 15.11. – tarkennuksia ohjelmaan

Piraattipuolueen kaikille jäsenille avoin ylimääräinen puoluekokous pidetään Turussa 15.11. klo 12 alkaen.  Paikkana on Turun pääkirjaston tapahtumasali Studio (Linnankatu 2, 20100 Turku). Kokouksen esityslista on tämän viestin ohessa tekstitiedostona. Kokouksessa käsitellään toimintasuunnitelma ja tulo- ja menoarvio vuodelle 2010 sekä puolueen sääntöjen ja puolueohjelman muutosehdotuksia. Lisäksi käsitellään kokoukselle tehdyt kokousaloitteet. Osallistujia pyydämme ilmoittamaan tulostaan etukäteen.

Keskustelupalstalla voit kommentoida esimerkiksi sääntöjen ja puolueohjelman muutosesityksiä.

Tarkennuksena ohjelmaan:
Puoluekokoukseen saapuu esitelmöimään immateriaalioikeuksien problematiikkaan keskittynyt FT Kai Kimppa Turun yliopistosta. Esitelmän aiheena on digitaalioikeudet ja digitaaliset patentit. Sekä Kai Kimpan pro gradu että väitöskirja käsittelevät immateriaalioikeuksia kriittisestä näkökulmasta. Myös tutkija Arto Karila Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:stä tulee puhumaan kokoukseen. Hän alustaa yleisölle avoimista ojelmista ja niiden tarpeesta julkishallinnossa.

Ps. Piraattipuolueen ja Piraattinuorten hallitusten edustajat ja paikallisaktiivit eri paikkakunnilta kokoontuvat Turkuun jo lauantaiksi. Tapaamisen pääaiheita ovat kevään 2011 eduskuntavaaleihin valmistautumisen perusteellinen suunnittelu ja merkittävimpien tapahtumien ja muun puolueen keskeisen toiminnan suunnittelu kaudelle marraskuu-maaliskuu (maaliskuun 2010 lopulla on noin vuosi aikaa eduskuntavaaleihin). Lisäksi pidetään lyhyt katsaus piiriyhdistysten perustamisesta ja paikallistoiminnasta. Tapaamisesta raportoidaan blogissa jälkikäteen.

Ylioppilaskunnan vaalituloksia

Ylioppilaskuntien edustajistovaaleja pidettiin ympäri Suomea kuluvalla viikolla ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajistoon oli ehdolla neljä Akateemista piraattia.

Yhtään paikkaa ei tällä kertaa herunut, mutta tulokseen voi silti olla tyytyväinen. Piraatit saivat 1 % äänistä, yhteensä 101 ääntä. Ääniä olisi tarvittu vielä seitsemisenkymmentä lisää edustajistopaikan saamiseen. Ehdokkaiden henkilökohtaiset äänimäärät olivat kuitenkin erinomaisia. Muista vaalilistoista monikin pääsi läpi selvästi pienemmillä äänimäärillä kuin mitä Akateemisten piraattien kolmen kärki sai. Piraattien äänisaalis oli kaksinkertainen verrattuna perussuomalaisiin, jotka myös olivat ensimmäistä kertaa mukana vaaleissa. Korkeat henkilökohtaiset äänisaaliit osoittavat, että piraatteja kohtaan löytyi kiinnostusta, ja suuremmalla ehdokaslistalla yksi edustajistopaikka olisi varmaankin saatu! Kannustaisinkin kovasti kaikkia tulemaan mukaan Piraattipuolueen, Piraattinuorten, piiriyhdistystemme ja piraattien opiskelijajärjestöjen toimintaan. Uskaltautukaa myös asettumaan ehdolle vaaleissa! Isommalla aktiivijoukolla saadaan toteutettua parempia vaalikampanjoita ja isommalla ehdokasmäärällä on myös helpompi päästä läpi.

HYY:n edustajistovaalien tulokset Akateemisten piraattien osalta:
5 Söderholm Lotta, 37 ääntä
4 Mäkinen Joonas, 31 ääntä
2 Apajalahti Ahto, 28 ääntä
3 Hanski Joni, 5 ääntä

Vaalituloksia voi tarkastella tarkemmin HYY:n sivuilta.

Ps. Allekirjoittanut oli eilen edustamassa Piraattipuoluetta Barrikadi-kustantamon järjestämässä paneelikeskustelussa, jonka aiheena oli piratismi. Piraattiliitto on uutisoinut aiheesta. Vihreän espoolaisen kaupunginvaltuutetun ja elokuvohjaajan, Kaisa Rastimon, esiintyminen osoitti, kuten kansanedustaja ja Vihreiden naisten puheenjohtaja Heli Järvisen hiljattainen ulostulokin, että vihreissä on jyrkän vastakkaisia mielipiteitä tekijänoikeusasioista. Perinteiseen tekijänoikeusjärjestelmään nojaava ja piratismijahdin kiristämistä kannattava porukka tuntuu olevan siellä vahvoilla. Vihreät valmistelee tällä hetkellä tietoyhteiskuntapoliittista linjausta. Saa nähdä, ottaako emopuolue mallia nuorisojärjestönsä tuoreista piraattihenkisistä linjauksista.

Yhtään paikkaa ei tällä kertaa herunut, mutta tulokseen voi silti olla tyytyväinen

Varsinais-Suomen piiriyhdistys perustetaan

Varsinais-Suomen vaalipiiriyhdistyksen perustamiskokous pidetään Turussa lähiaikoina. Piiriyhdistys perustetaan, jotta Piraattipuolue voi asettaa Varsinais-Suomen vaalipiirin alueella ehdokkaita esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Piiriyhdistys vastaa myös alueensa paikallistoiminnasta. Perustuskokouksessa hyväksytään piiriyhdistyksen säännöt ja valitaan hallitus. Aiemmin ilmoitettu ajankohta perustamiskokoukselle muuttuu. Uusi ajankohta ilmoitetaan lähipäivinä.