Avointen langattomien verkkojen käyttökielto pölkylle

Oikeusministeriö näyttää alustavia onkeensaottamisen merkkejä allekirjoittaneen ohella esim. parinkin kansanedustajan esittämästä kritiikistä avointen langattomien verkkojen käytön dekriminalisoinnin suhteen.

Kuten Helsingin sanomat ja IT-viikko raportoivat, ministeriö on valmistellut aiheesta muistion, jossa nykyisen tilanteen ongelmallisuus tuodaan selkeähkösti esille. Muistio myös huomioi, että nykyinen laki kirjoitettiin olosuhteissa, joissa nykyisenlaista avointen langattomien verkkojen runsaudenpulaa ei oltu voitu lainkaan ennakoida.

Muistio esittää kolme vaihtoehtoista tapaa täsmentää nykylakia. Pienimpänä muutosvaihtoehtona esitetään rangaistavuuden poistoa vain siinä tapauksessa, että verkon käyttäjällä on perusteltua syytä olettaa verkon olevan tarkoituksellisesti kaikkien käytettävissä. Muistio kuitenkin huomioi, että tämä ei oleellisesti muuttaisi käytännön tilannetta ja säilyttäisi monet nykytilanteen oikeusturva- ja käytännön ongelmat.

Pitäisikö vaatia käyttäjien esimerkiksi erikseen olevan tietoisia siitä, että ”Helsingin kaupungin WLAN”-niminen verkko on yleisön käytössä (eikä esim. vain kaupungin sisäiseen käyttöön), vai tulisiko ihmisten sallia yrittää siihen liittymistä myös ilman ennakkotietoa aiheesta? Entäpä kaupallisten tukiasemien tarjoajien bisnes; on olemassa tukiasemia, joihin voi liittyä ennalta tai kirjautumissivun kautta lennosta suoritettua maksua vastaan. Jos käyttäjä ei kuitenkaan tietäisi palveluntarjoajasta etukäteen, olisi laitonta kokeilla, josko kuuluva avoin tukiasema kuuluisi tällaiselle yritykselle.

Toisena vaihtoehtona esitetään, että vain sellainen käyttö, joka olisi ”omiaan aiheuttamaan merkittävää haittaa” olisi oletusarvoisesti kiellettyä, esimerkiksi verkon ylettömän raskas ja kuormittava käyttö. Potentiaalisina ongelmakohtina muistio pitää tulkinnanvaraisuutta sekä mahdollista ei-toivottua pelotevaikutusta ihmisten jättäessä ”varmuuden vuoksi” verkkoja käyttämättä.

Kolmantena vaihtoehtona muistio mainitsee mahdollisuuden dekriminalisoida avointen verkkojen käyttö kokonaan. Vaihtoehdon eduiksi katsotaan sen selkeys, ja muistio vaikuttaisi pitävän sitä kohtuullisena koska langattoman verkon käyttäjäkuntaa on helppo haluttaessa rajoittaa.

Muistiosta on käynnissä lausuntokierros, johon Piraattipuolue osallistunee virallisestikin. Allekirjoittaneen henkilökohtainen mielipide on, että kumpikin jälkimmäisistä vaihtoehdoista parantaisi nykytilannetta roimasti. Näistä päätyisin suosisimaan täydellistä dekriminalisaatiota; toisaalta rohmuja ei kuitenkaan voisi käytännössä saada kiinni, ja toisaalta kaikkea ei aina tarvitse rajoittaa lainsäädännöllä, tapakulttuurikin kun on keksitty. Tukkimalla avoimia verkkoja liikenteellä epäsosiaalinen käyttäjä sahaisi vain omaakin oksaansa lisätessään tukiasemien omistajien motivaatiota sulkea ne.

Allekirjoittanut on myös ollut Poliisi-TV:n haastateltavana aiheesta, segmentti tulee luultavasti ulos TV2:lta torstaina 22.10. klo 22.05

Sisäministeriön holhoavat peliautomaattisuunnitelmat huolestuttavia

Helsingin Sanomissa esitettiin 16.10.2009 mahdollisuus muodostaa pakollinen rekisteri kaikista rahapelien pelaajista. Tämä on yksi huolestuttava askel lisää kohti täysimittaista holhous- ja valvontayhteiskuntaa. Pakkorekisterin esitystä perustellaan peliongelmaisten auttamisella, ja ensiaskeleena mainitaan myös mahdollisuus vapaaehtoiseen rekisteriin. Vaikka ajatus peliongelmaisten auttamisesta onkin itsessään ilahduttava, tulisi rekisterin pysyä vain ja ainoastaan vapaaehtoisena. Sen ei myöskään tulisi näkyä muille kuin käyttäjälle itselleen.

Suomessa on jo nyt selkeitä ja voimakkaita valvontayhteiskunnan piirteitä, joten sen suhteen ei rekisterissä itsessään ole mitään uutta. Ehdotetut toimenpiteet kuitenkin vahvistaisivat tätä taipumusta entisestään. Rekisterin avulla olisi mahdollista tarkkaan seurata sitä, miten paljon ja milloin ihminen käyttää peliautomaatteihin rahojaan. Vaikka tiedot periaatteessa olisivatkin vain käyttäjän itsensä tiedossa, löytyisivät ne silti keskitetystä tietokannasta. Näiden tietoturvan luotettavuus ei viime vuosina ole ollut mitenkään vakuuttava, ja useassa eri maassa on ollut tapauksia joissa satojen tai jopa tuhansien henkilötietoja on päässyt kerralla vuotamaan. Mitä vähemmän tietoja ihmiset pakotetaan luovuttamaan, sen pienempi vaara tällaiseen on.

Ehdotus on myös ongelmallinen sen suhteen, että satunnaiset pelaajat tuskin jaksaisivat rekisteröityä pelaamista varten. Samaan aikaan aktiivisesti pelaamista harrastavat joutuisivat rekisteröitymään jatkaakseen harrastustaan. Tämä vähentäisi rajusti peliautomaattien tuottoa ja samalla kohdistaisi peliautomaatit niille, joilla on suurempi riski päätyä peliongelmalliseksi.

– Vapaaehtoisella pelaajakortilla voisi olla lisäarvoa. Voitot voisi maksattaa suoraan tilille, pelihistorian seuraaminen olisi mahdollista ja pelaamiselle voisi asettaa itse rajoja, mutta en hyväksy tietojen kenenkään muun silmille saattamista, puhumattakaan edes ideointitasolla rekisteröinnin pakollisuudesta, kertaa Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto jo aamusta asti aihetta aktiivisesti kommentoineena.

Piraattipuolue tuomitsee jättikorvausten vaatimisen

Piraattipuolue tyrmää TTVK:n ylimitoitetut korvausvaatimukset Direct Connect (DC) -verkossa palvelinta ylläpitänyttä henkilöä vastaan nostetussa oikeusjutussa (esim. HS 14.10. [1]). Korvausvaatimukset nousevat 3,6 miljoonaan euroon. Syynä on epäily siitä, että palvelimen kautta olisi kopioitu tekijänoikeuden suojaamaa materiaaliaa luvatta. Todellisuudessa kopioidusta materiaalista ei voi olla mitään varmuutta – ei edes palvelimen ylläpitäjällä itsellään. Itse tiedostot eivät liiku palvelimen kautta, vaan sen avulla ihmisten, jotka haluavat jakaa keskenään tiedostoja laillisesti tai laittomasti, on helpompi löytää toisensa.

Hurjien korvausvaatimusten takana ei todellisuudessa ole korvausten saaminen, vaan epäillystä halutaan tehdä varoittava esimerkki pilaamalla hänen elämänsä. Tämä siitä huolimatta, ettei tutkijoiden keskuudessa vallitse yksimielisyyttä tiedostonjakamisen haitallisista vaikutuksista kulttuurin myyntiin. Valtaosa tutkimuksista osoittaa, että tiedostonjakaminen joko hyödyttää myyntiä, ei vaikuta siihen mitenkään, tai pahimmillaankin aiheuttaa paljon pienemmän myynninpudotuksen kuin mitä musiikkiteollisuus on sen syyksi väittänyt. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kerättyjen tilastojen mukaan ihmisten musiikkitallenteiden kuuntelemiseen käyttämän ajan määrä ylipäätään laski aikavälillä 1996–2005 muiden viihdemuotojen käytön lisääntyessä [2, 3]. Kansainvälisen elokuvateollisuuden voitot taas ovat vuosi vuodelta kasvaneet [4].

Korvauksia vaativa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK) perustaa ilmeisesti vaatimuksensa pelkkään siirretyn tiedon määrään. TTVK ei siis ole pystynyt yksilöimään mitään laitonta tiedostonjakamista. Miten TTVK voi vain tämän tiedon perusteella väittää asianomistajien kärsineen miljoonatappiot, mikäli kansainvälinen tutkijayhteisö ei paljon perusteellisempien selvitystenkään jälkeen siihen kykene?

Tapausta tutkivien viranomaisten tulee jättää TTVK:n harhaiset vaatimukset omaan arvoonsa. Tässä tapauksessa syyte pitäisi voida nostaa vain omasta tiedostojen jakamisesta, ei siitä, miten muut ihmiset ovat mahdollisesti käyttäneet palvelua. Tällöinkin korvausvaatimuksia esittävien olisi ensin osoitettava aiheutunut vahinko ja yksilöitävä tekijänoikeusloukkaukset.

– Onko liikaa pyydetty, että TTVK lopettaisi tavallisten ihmisten vainoamisen? Kohtuuttomuuksiin menevä piraattijahti tulehduttaa keskustelun ja sementoi osapuolet poteroihinsa. Keskustelun turhasta kärjistämisestä koituu vain haittaa luovien alojen kehitykselle ja luovan työn tekijöille, joita TTVK väittää edustavansa, toteaa Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Lähdeviitteet:

[1] Helsingin Sanomat 14.10.2009: Piratismiepäily toi espoolaismiehelle miljoonien korvausvaatimukset. http://www.hs.fi/artikkeli/1135250013340
[2] US Census Bureau: Statistical Abstract of the United States, 2002. http://www.census.gov/prod/2003pubs/02statab/infocom.pdf
[3] US Census Bureau: Statistical Abstract of the United States, 2009. http://www.census.gov/compendia/statab/tables/09s1089.pdf
[4] Motion Picture Association of America: 2008 MPAA Theatrical Statistics. http://www.mpaa.org/2008%20MPAA%20Theatrical%20Market%20Statistics.pdf

Kuulumisia ELVIS ry:n keskustelupaneelista

Sain kunnian tulla kutsutuksi Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n jäsenilleen järjestämään Oktoberfestiin ja sen keskustelupaneeliin. Vielä kerran avoin kiitos kutsusta, keskustelua jokaisesta näkökulmasta tullaan tarvitsemaan aina lisää. Itse paneelin aiheena oli musiikintekijöiden parempi toimeentulo tulevaisuuden musiikkijakelussa – aihe, jonka tärkeyttä ei ole syytä väheksyä. Musiikintekijöiden saamat korvaukset erityisesti verkkomyynnissä ja streaming palveluissa ovat kehnot (~2 senttiä per myyty biisi). Esille nousi parempi tulonjaon kohdistaminen sekä muita toteuttamiskelpoisia ajatuksia.

Mahdollisesti moniin vetoava idea oli muunmuassa reilun kaupan musiikkikauppa, joka maksaisi musiikintekijöille paremmat korvaukset myydystä musiikista. Taustalla on selvästi huomattavissa vielä ikäviä vääriä mielikuvia laittomasti verkosta lataavista, kuten se, että musiikkikaupalla olisi tavoitteena saada suuri määrä uusia ostajia, jotka eivät ennen ostaneet levyjä. Pyrin nostamaan esille valtaosan verkkolataajista olevan jo ennestään heidän asiakkaitaan. Verkkolataajat ostavat musiikkia siinä missä muutkin, joskin ainakin tutkimusten ja käytännönseurannan perusteella he vaikuttaisivat ostamista harrastavan paljon suuremmissa mittakaavoissa kuin ne jotka eivät verkkolataamista harrasta. Toisin sanoen uuden idean myyntiin ei pomppaisi asiakkaita tyhjästä, vaan Anttilan ja Cittarin musahyllyiltä ja iTunesista ynnä muista myyntikanavista. Vapaamatkustajia tulee olemaan aina, eikä näiden varaan ei kannata mitään liiketoimintaa laskea. Muut verkkolataajat taas useimmiten ovat jo entuudestaan maksavia asiakkaita. Huolimatta ostajien tulosuunnasta terveempi provisioiden jako varmasti olisi monien mieleen.

Mitä itse tilaisuuteen tulee, oli hyvin piristävää keskustella paneelin jälkeen eri musiikintekijöiden kanssa. Ilmapiiri oli rento ja sympatioita Piraattipuolueen toiminnalle tuli kahdenkeskeisissä keskusteluissa kiitettävästi. Eräskin musiikintekijä kertoi minulle ostaneensa muinoin piraattilevyn (josta häntä aluksi hieman paheksuin :p), jonka jälkeen oli innostunut ostamaan neljä albumia lisää samalta tekijältä. Yleisin esille tullut asia oli se, ettei yksityisiä tiedostonlataajia tule jahdata. Jatkuvasta jahtaamisesta ei ole mitään hyötyä, vaan ongelma on musiikkiteollisuuden kyvyttömyydessä tarjota haluttuja palveluja. Musiikintekijöiden piirissä uskottiinkin tarjonnan kehittyvän nimenomaan palvelumuotoiseen malliin. Ilokseni sain myös huomata, että huolimatta eräiden tahojen propagandasta, nettilataajien ymmärrettiin voivan samalla olla fani joka tuottaa tuloja muutoinkin kuin suoraan levyostoksella.

Paneeliin osallistuivat: Antti Kotilainen (TTVK), Kaija Kärkinen (ELVIS ry), Kimmo Kärkkäinen (Equal Dreams), Jari Muikku (Teosto), Pasi Palmulehto (Piraattipuolue), Kimmo Valtanen (Sony Music) – Juontajana Kikka Laitinen.

Täyttä vauhtia eteenpäin, ja hitot jäävuorista!

Piraattipuolueen uunituoreen jäsenlehden, Purjeen, julkaisupäivä on tänään. Ensimmäinen numero on tehty toimituksen ja avustajien hiellä ja verellä pyyteettömän yhteistyön hedelmänä viimeisen parin viikon aikana. Purje on saatavilla osoitteessa www.piraattipuolue.fi/toiminta/purje.

Purje käsittelee piraattien kiinnostuksen aiheita uutisten, reportaasien ja kolumnien kautta. Lisäksi mukana on erilaisia vakipalstoja, kuten etukäteen monia suupieliä nostanut Lankku, jolta kävelytetään kussakin lehdessä siteerauksen ja kuvan kanssa jokin suomalainen sammakoita suustaan päästänyt vaikuttaja.

Kaksitoistasivuinen lehti on tarjolla sekä pdf-muotoisena latauksena sekä virtuaalilehtenä. Mahdollisista painatuksista on myös puhuttu, mutta niistä emme ole vielä varmoja. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, löytyykö piraateilta kiinnostusta tilata Purje paino- ja postitushintaan kotiinsa.

Toivottavasti viihdytte Purjeen parissa niin kuin viihdyimme sitä tehdessämme.

Hollannin antipiratismiorganisaatio BREIN väärensi mahdollisesti todisteet

Lähinnä Suomen Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry TTVK:ta vastaava hollantilainen antipiratismiorganisaatio BREIN sortui mahdollisesti törkeään rikokseen esittäessään Pirate Baytä vastaan nostamaansa oikeudenkäyntiin ilmeisesti väärennettyjä todisteita. BREIN voitti oikeudessa The Pirate Bayn ylläpitäjiä kohtaan nostetussa syytteessä aiemmin alemman oikeusistuimen päätöksellä, koska syytetyille ei annettu mahdollisuutta edustukseen.

Kun havaittiin, etteivät syytetyt omista verkkopalvelua vaan Reservella-niminen yhtiö, BREIN hankki korkeammalle oikeusistuimelle todisteeksi selvityksen, jossa todetaan Fredrik Neijn olevan Reservella yhtiön toimitusjohtaja, jotta hatarat syytteet voitaisiin laajentaa koskemaan myös Pirate Bayn omistajaa.

Peter Sunde, yksi syytetyistä, selvitti ettei Fredrik voi millään olla Reservellan toimitusjohtaja. Lisäksi raportin asettaa kyseenalaisesti, seuraavat seikat: Reservellan kotimaassa ei pidetä moisista tiedoista rekisteriä, raportista puuttuvat kaikki normaalin käytännön mukaiset merkinnät, eikä raportin väitetty tekijä Experian ole toistaiseksi edes löytänyt tekemäänsä tutkimusta. Raportin tiedot näyttävät perustuvan täysin verkko-osoitteen nimipalvelintietoihin, joilla ei ole mitään tekemistä yrityksen tietojen kanssa.

– Olen juuri nostamassa rikossyytettä Tim Kuikia sekä BREINin toimintaa vastaan Hollannissa. Mielestäni he ovat toimineet rikollisesti. Heidän rikoksensa ovat paljon vakavampia kuin mitä avustaminen mahdollisiin tekijänoikeusrikkomuksiin voisi ikinä olla, kertoo jo syrjään jättäytynyt entinen The Pirate Bayn ylläpitäjä Peter Sunde.

Raportin todenmukaisuus täytyy tutkia perinpohjaisesti, sillä kyseessä ei ole vain Hollannin sisäinen asia, kun syytteitäkin nostetaan mielivaltaisesti eri EU-maiden kansalaisia kohtaan. Piratismin vastaisten lakien kiristyessä kansalaisten oikeusturva on Suomessakin merkittävästi heikentynyt.
– Onko kukaan varmasti turvassa antipiraattijärjestöiltä näiden käyttäytyessä yhä enemmän järjestäytyneen rikollisuuden tavoin, kysyy Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.
– Suomessa on jo aiemmin hyväksytty todisteiksi kuvankaappauksia ja muuta huomattavan epävarmaa materiaalia, mutta järjestöjen tahallinen itse tekemä väärennös kuulostaa jo uskomattomalta. Jos näin on tapahtunut, tekijöiden vastuuseen asettaminen ei ole riittävää, vaan tulee varmistaa ettei uusiin rötöksiin tule mahdollisuutta, Palmulehto ärähtää.

Reservella selvitys
Peter Sunden selvitys raportin oikeellisuudesta

Aatteen itsetutkiskelua

Kirjoitin piraattipolitiikkaa käsittelevän artikkelin Revalvaatio-nimiseen tuoreeseen verkkojulkaisuun. Tarkoitus oli valottaa Piraattipuolueen asemaa niin diakronisesti (piraattiaatteen historiallisen kehityksen tuloksena) kuin myös synkronisesti (Suomen poliittisessa diskurssissa sekä maailmanlaajuisen poliittisen liikkeen osana). Minään kattavana tai perusteellisena analyysinä tätä aloitusta ei tule pitää, pikemminkin juuri alustuksena aiheeseen sekä kokoelmana suuntaviivoja teoreettiselle tutkiskelulle. Poliittisessa vaikuttamisessa innostava toiminta sekä varsinkin ne kuuluisat ”suorat sanat” ovat ensisijaisia, mutta liikkeelle on myös suuresti hyötyä aidosta henkisestä pääomasta.

Vastine Teoston asiakaslehteen 3/2009

Tästä kirjoituksesta lähetetään typistetty versio myös suoraan Teosto ry:n asiakaslehden päätoimittajalle.

Teoston uusimmassa asiakaslehdessä oli pääkirjoituksena harvinaisen omituinen ja osin jopa virheellinen tunteidenpurkaus, joka mielestäni vaatii julkaisutoiminnan hyvän maun nimissä korjauksen ja ehkäpä vastineenkin julkaisun.

Piraattipuolue ei ole julistanut sotaa Teosto ry:tä vastaan, eivätkä ainakaan valtaosa puolueen jäsenistä Teoston lakkauttamista edes halua. Against The Teosto -levy on Piraattipuolueen kannatustuotekaupassa, ja sitä ollaan lupauduttu myymään myös tapahtumissa, mutta niin levyn nimi kuin sisältökään ei edusta puolueen mielipiteitä sen enempää kuin Katri Helenan uusimman albumin nimi tai sisältö edustaisi Teoston näkökulmaa. Levy on oletettavasti saanut nimensä Teoston byrokratian monimutkaisuuden ja muun toiminnan seurauksena. Syy, miksi levy on Piraattipuolueen kannatustuotekaupassa, on levy-yhtiön tarjous painaa puolueen logo levyyn, ja halumme kannustaa myös muiden kuin perinteisten lisenssien käyttöön ja näyttää, ettei piraattien ajatusmaailma ole ehdottomassa ristiriidassa musiikintekijöiden kanssa.

Teoston ongelmat, joista puhuin, tuntuvat välillä loputtomalta listalta; varmasti ainakin jotkin näistä ovat olleet myös ATT-levyyn vaikuttaneita. Niin käy helposti, kun yhdistystoiminta paisuu suuremmaksi kuin mihin monet yrityksetkään ikinä pääsevät.

Yksi selkeä ongelmakohta, jonka musiikintekijät kokevat, on Teoston kieltäytyminen ottamasta eri lisensointimalleilla tehtyjä teoksia listoilleen. Ennen kuin lait muuttuvat yksityisen kopioinnin sallivaksi ja suoja-aikoja lyhennetään, monet saattavat haluta ne kuitenkin jo vapaaehtoisesti käyttöön lisensoinnin avulla.

Toisena ongelmakohtana nostaisin esille tekijänoikeuskorvausten absurdin maksutavan. Maksuja kerätään vain hatarasti arvioiden, riippumatta siitä, paljonko teoksia oikeasti hyödynnetään, eivätkä maksut teosten tekijöille kohdistu yhtään sen tarkemmin. Tietotekniikan yleistyttyä arkipäiväisessä käytössä ei ole erityisen haasteellista ottaa käyttöön järjestelmää, joka maksaa teosten tekijöille korvaukset edes suhteellisen tarkkaan käyttömäärään pohjautuen. Tästä johtuen ei liene yllätys, että jo vuonna 2006 LYHDYn teettämässä tekijänoikeusbarometrissä vain 49 % vastanneista on ilmoittanut olevansa nykyisen keräilytavan kannalla, kun vuonna 2004 tuki tuli vielä 64 %:lta (saatan tulkita väärinkin, tutkimuksen raportti on hyvin sekava ja mahdollisesti vastaajaakin harhaanjohtava).

Piraattipuolue pyrkii nykyaikaistamaan ja selkeyttämään tekijänoikeuslainsäädäntöämme. Tavoitteinamme on yksityisen kopioinnin vapauttaminen, kaupallisen käytön suoja-aikojen lyhentäminen 5–10 vuoteen ja asiakkaille haitallisista DRM-suojauksista eroon pääseminen. Suoja-ajan tarkoitus on kannustaa tuottamaan lisää kulttuuria, ei toimia eläkejärjestelmän korvikkeena. Se että kulttuuriala ei kuulu Suomen eläkejärjestelmän piiriin muiden alojen kanssa tasavertaisesti, ei ole asia, josta tulisi rangaista asiakkaita, vaan on aihetta korjata järjestelmä. Tekijöiden taloudellinen ahdinko on päinvastaista Piraattipuolueen tavoitteiden kanssa, ja pikemminkin tekijöiden ansaintamahdollisuuksia tulisi parantaa ja tasavertaistaa nykyaikaisempien liiketoimintamallien avulla.

Pääkirjoituksessa toivottiin keskusteluyhteyttä Piraattipuolueen ja Teoston välille. Tästä olemme samaa mieltä. Piraattipuolue ei ole kiinnostunut lietsomaan vihaa minkään eri tahojen välille, sillä yhteisellä keskustelulla meillä on mahdollisuus päästä varmasti tehokkaammin parempiin tuloksiin. Mitä aiemmin mainitsin asiavirheistä, on täysin virheellistä väittää, että ”kolme neljäsosaa suomalaisista tuomitsee kaikenlaisen vertaisverkkojakelun ja -lataamisen”, kun pitäisi puhua laittomasta vertaisverkkolataamisesta, eikä suinkaan kaikenlaisesta vertaisverkkoliikenteestä, joka kattaa monet Internet-puhelimet, Spotify-musiikkipalvelun, YouTuben ja paljon paljon paljon muuta.

Jottei vastineeni kuitenkaan kuulostaisi liian hyökkäävältä, haluan muistuttaa, että ainakin minun mielestäni Teostolle tulee olemaan tarvetta tulevaisuudessakin, joskin enemmän edunvalvojan ja vähemmän valistajan roolissa. Uskon myös Teoston kykyyn uusiutua tarvitunlaiseksi, kunhan tahtoa ja rohkeutta tarpeeksi löytyy.