Cities XL – esimerkki pelialan liiketoimintamallista, joka ei merkittävästi kärsi piratismista

Bloggasin aikoinaan viiden kirjoituksen sarjan piratismin vaikutuksista peliteollisuuteen. Sarjan viimeisessä osassa otin esimerkiksi yhden tulevan peliprojektin, Monte Criston Cities XL, jossa olin myös mukana betatestaajana. Betatesti oli hyvä idea, sillä sen aikana saatiin korjattua useita satoja bugeja. Itse avustin noin 25 bugin korjaamisessa. Kirjoitin aikoinaan pelin liiketoimintamallista muun muassa seuraavaa:

“Ensimmäinen arvostamani asia lukee etusivulla: “Participate – Do you want to share your thoughts about the game and potentially feed our development directions?” Näin ei yleensä tehdä, vaan tyypillisesti viihdetuotteet tehdään siten, että tekijät tekevät mitä itse tykkäävät ja sitten vinkuvat kun pelejä ei osteta. Tämä on ensimmäinen peli, jonka olen huomannut noudattavan muusta teollisuudesta iät ja ajat tuttua asiakaslähtöistä toimintatapaa.”

Tässä hieman epäonnistuttiin, sillä selkeästi pelitalon omat mieltymykset painoivat fanien haluja enemmän, mikä aiheutti paljonkin närää pelitalon ja fanien välillä. Asiakkaitakin jäi ihan selvästi saamatta. Joka tapauksessa kuuntelemista yritettiin ja kyllä fanit silti pääsivät vaikuttamaan pienempiin asioihin. Hyvä alku ja siitä on hyvä parantaa. Lisäksi voisin vielä todeta, että kuuntelemista on jatkettu päivitysten osalta ja asiakkaiden kuunteleminen tuntuisi olevan kasvussa päivityksiä varten, sillä itse kehitysprosessissa möhlittiin. Lisäksi:

“Toinen arvostamani asia, josta Valve [toinen pelitalo] on jo pitkään puhunut, on pelien muuttuminen tulevaisuudessa palveluiksi yksittäisen tuotteen sijaan. Yksittäisen tuotteen voi kopioida vertaisverkoissa, mutta palvelua ei. Lähitulevaisuudessa uskoisin tärkeimmän pelipalvelun olevan uuden sisällön tuottaminen viikoittaisella tasolla. Tarkoittaa siis sitä, että pitäisi laittaa uusi piraattiversio jakoon joka viikko, eikä se silti olisi vetämään vertoja automaattisille helpoille päivityksille. Cities XL –pelissä tämän palvelun suunniteltu hinta on 5e/kk.”

Cities XL:n verkkopelin hinnaksi muodostui lopulta 5,33 euroa kuukaudessa ostettuna 3kk:n erissä. Yksittäisen kuukauden hinta on 8 euroa. Se ei ole paha hinta, sillä ainakin toistaiseksi päivityksiä on julkaistu joka viikko. Verkkopeliin houkutellaan myös antamalla 35% alennus GEM:eista (Game Extension Module).

Muita tulonlähteitä ovat itse peli ilman kuukausimaksullista verkkopeliä, erikseen myytävät suuremmat laajennusmoduulit eli GEMit, pelin sisälle piilotetut mainokset ja erillisinä ostettavat päivitykset.

Ilman kuukausimaksua saa osan päivityksistä, joita tulee kohtalaisen tiheästi. On siis rahansa arvoista päivittää peli automaattisesti ostamalla se, ennemmin kuin lataamalla vertaisverkoista ja tappelemalla päivitysten kanssa käsin viikoittain.

GEMit maksavat koostansa riippuen noin 15 euroa ja ovat pienoispelejä pelin sisällä – esimerkiksi rantalomakohteen tai hiihtokeskuksen suunnittelu- ja rakennusmahdollisuus. Myös perinteisen lisäosan tekeminen on tietenkin mahdollista.

Uutena asiana vasta julkaisun jälkeen löysin pelin sisään piilotetut mainokset. Pelaamalla tarpeeksi pitkälle saa mahdollisuuden rakentaa esimerkiksi Kodakin kaupan, joka parantaa lähistöllä asuvien isokenkäisten tyytyväisyyttä kaupunkiin. Kodak tuskin on saanut kauppaa peliin ilmaiseksi, sillä rakennusta klikkaamalla saa ruudullensa linkin Kodakin nettisivuille.

Tässä mallissa pelitalolla on siis kuusi erilaista reittiä ansaita tuotteellaan; itse peli kertaostoksena, kuukausimaksullinen verkkopeli, GEMit, pienemmät päivitykset, mainokset ja jatko-osat. Yritys voi myös nyt julkaisun jälkeen hieman seurata rahavirtoja ja suunnata tekemisensä tuottavimpiin asioihin, koska suuri osa pelin kehittämisestä on jätetty julkaisun jälkeiselle ajalle.

Onnittelut uraa uurtavan liiketoimintamallin kehittämisestä pienelle ranskalaispelitalolle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*