Lausuntoja ministeriöille, kommentoi!

Oikeusministeriö on pyytänyt Piraattipuolueelta (ja kaikilta muiltakin rekisteröidyiltä puolueilta) lausuntoa vuoden 2008 kunnallisvaaleissa olleesta sähköisen äänestämisen kokeilusta ja siitä, millä edellytyksin kokeilua voitaisiin, tai pitäisikö sitä, jatkaa. Lisäksi Piraattipuolue antaa lausunnon opetusministeriön muistiosta ”Luovien sisältöjen luvaton verkkojakelu; Lainsäädännölliset keinot”. (Lisätietoja hankkeesta.)

Voit kommentoida lausuntoluonnoksia parin päivän ajan keskustelupalstalla:
Sähköinen äänestys
Luvattoman verkkojakelun vähentäminen

Luvattoman verkkojakelun vähentämistä koskevaa hanketta on selitetty aiemmin blogissa.

Lisäys 6.11.:
Lausunto sähköisestä äänestyksestä
Lausunto luovien sisältöjen luvattomasta verkkojakelusta

Analyysi Piraattipuolueen menestyksestä Loviisan kunnallisvaaleissa 25. lokakuuta 2009

Alla oleva on Mikael Böökin kirjoittama analyysi, jonka olen suomentanut ruotsista. Alkuperäisteksti on luettavissa Böökin blogista. — Kaj S.

Kun äänet Pernajan, Liljendalin, Ruotsinpyhtään ja Loviisan kunnallisvaaleissa oli laskettu, saatiin seuraava vaalitulos:


vaalitulos

Kuten näkyy, oli RKP vaalien suurin voittaja. ”Olemme väsyneitä mutta uskomattoman tyytyväisiä”, Nina Björkman-Nystén kommentoi Loviisalaiselle Östra Nyland-lehdelle vaalitulosiltana. Muita voittajia olivat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit. Myös Vasemmistoliitto sai lävitse yhden ehdokkaan, nimittäin Armi Lindellin Pernajalta.

Vihreille kävi huonommin kuin odotettu, vaikka puolue saikin joka tapauksessa lävitse Janne Länsipuron, Sonja Ilvetsalo-Koskisen sekä Timo Noroviitan – samat ihmiset, jotka olivat ennenkin päässeet läpi Pernajan, Loviisan ja Ruotsinpyhtään vaaleissa. Myös Kokoomuksen sanotaan olevan pettynyt äänitulokseensa. Ehkä koska uusliberalismi on kärsinyt kolhuja maailmalla?

Sosiaalidemokraattien ja Keskustan suosion pieni väheneminen itäisellä Uudellamaalla, kuten muuallakin, ei varmaan tarvitse erillistä kommenttia. MUTTA

Miksi Piraattipuolue sai 17 ääntä?

Kokonaiset 17 ihmistä äänesti Piraattipuolueen ainoaa ehdokasta, allekirjoittanut mukaanlukien! Aloitan yrityksellä analysoida sitä, miksi ääniä saatiin. Sen tehtyäni lähestyn asiaa vastakkaisesta näkökulmasta.

  • Kuten sanottua, PP:llä oli vain yksi ehdokas, jonka kasvot voitiin siten painaa vaalijulisteeseen XL-kokoisena. Voisiko ajatella että Loviisan torilla tai Isnäsin baarissa vaeltanut yksinkertainen sielu, täynnä epävarmuutta siitä ketä äänestää, olisi saattanut päätyä äänestämään ehdokasta pelkän kuvan perusteella – ihmistä tai tämän kantoja sen paremmin tuntematta?
  • Edellämainittu syy on tietenkin puhdasta spekulaatiota. Mutta mielipiteistä puheenollen – jokuhan olisi saattanut lukea ehdokkaan vaaliohjelman ja vaikuttua siitä.
  • Piraattipuolue nauttii nuorten keskuudessa merkittävää suosiota. Tämä nähtiin Ruotsissa viime eurovaaleissa. Myös osa Loviisan seudun nuorista saattoi mieluiten haluta äänestää piraattia, ehdokkaasta riippumatta.
  • Joku ehdokkaan ystävistä tai tutuista saattoi päästä Piraattipuolueeseen liittyvien pelkojensa ylitse.
  • Helsingistä ja Kouvolasta tuli eräänä päivänä neljä nuorta piraattia Loviisaan auttamaan ehdokkaan vaalityössä – ja sillä oli todellakin merkitystä!
  • Ehdokas tuli oppineeksi laulun ”Vandra ensam”, mikä sai hänet paremmalle tuulelle vaalityön aikana. Tästäkin oli apua.
  • Piraattipuolue samoin kuin ehdokas itse ovat eri yhteyksissä tuoneet esille valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä yleisestä hyvästä. Näkemykset eivät tosin suoraan liittyneet kunnallisvaaleihin, mutta ovat saattanut kiehtoa jotakin yksittäistä äänestäjää. (Esimerkkinä ehdokkaan henkilökohtaisista mielipiteistä: Euroopan unionin riisuminen ydinaseista ja ydinvoimaloista, globaalin veron määrääminen finanssikaupoille, Mary Robinsonin nimeäminen EUn ensimmäiseksi presidentiksi. Tästä enemmän omalla nettisivullaan! Mary Robinson on valitettavasti ilmoittanut, ettei asetu ehdolle koska haluaa keskittyä ilmastokysymyksiin.)
  • Suomenruotsalaiset mediat osoittivat kohtalaisen suurta kiinnostusta ehdokkaan vaalikampanjaa kohtaan.
  • Hajaäänet.

Toisaalta vaalit eivät menneet hirveän hyvin Piraattipuolueen ainoalle ehdokkaalle. Mistä huono vaalitulos johtuu?

  • Piraattipuolueen nimi on saattanut herättää monessa valitettavaa vastenmielisyyttä – sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta, iästä tai ihonväristä riippumatta.
  • Syvempi sosiologinen analyysi vaatii feodaalisen yhteiskuntarakenteen jäänteiden huomioimista. Loviisan seutua on perinteisesti dominoinut joukko herraskartanoita, samoin kuin jokseenkin patriakaalinen ja konservatiivinen ajattelutapa. Piraattipuolueen kaltaisilla uudistuksellisilla moderniuksilla voi kiistatta olla ongelmia löytää jalansijaa tästä maastosta.
  • Mitä seudulle tuoreeltaan muuttaneisiin suomenkielisiin perheisiin tulee, oli PP:n ehdokkaalla ongelmia itsensä saamisessa esille. Suomenkieliset mediat kuten radio, TV, Hesari ja Uusimaa osoittivat suhteellisen vähäistä kiinnostusta PPn vaalikampanjaa kohtaan. Poikkeuksena mainittakoon kunnallisvaaliolosuhteissa tärkeä lehti Loviisan sanomat.
  • Piraattipuolueen ehdokas katsoo, että yhä useampien Loviisan asukkaiden tulisi vastaisuudessa hankkia elantonsa maanviljelystä ja in vitro -lihatuotannosta. (Vrt. vaaliohjelma, s. 1-4.) Mutta maanviljelyn tulevaisuus ei tällä kertaa kiinnostanut niin mediaa, puolueita, muita ehdokkaita kuin äänestäjiäkään.
  • Ehdokkaan radikaalit mielipiteet ydinvoimasta ja maanviljelystä pelottivat ehkä äänestäjiä, jotka eivät uskalla edes kuvitella Loviisaa jossa ei olisi ydinvoimaa ja jossa viljelyn taito on otettu kunniaan. Ehdokkaan vanhat ystävät, jotka äänestivät häntä kun hän oli Vihreiden ehdokkaana Pernajan kunnallisvaaleissa 2004, taas sanoivat suoraan etteivät aio äänestää Piraattipuoluetta.
  • Piraattipuolueella on Loviisan seudulla vain neljä jäsentä, ja puolueen johto on puolueen rekisteröimisen yhteydessä luvannut olla luovuttamatta jäsentietoja kenellekään. Edes puolueen ainoa ehdokas ei saanut niitä käsiinsä. Tästä seurasi, ettei ehdokas voinut ottaa yhteyttä paikallisiin puoluetovereihinsa keskustellakseen näiden kanssa vaalistrategiasta ja vaalityöstä. (Puoluejohdon informaatioeettinen vakaumus lupaa kuitenkin hyvää tulevaisuudelle.) [Kääntäjän huomautus: seudun muihin piraattipuoluelaisiin yritettiin kyllä useaan otteeseen ottaa yhteyttä, mutta he eivät vastanneet sähköposteihin eikä heitä nähty asialliseksi hätistellä sen enempää.]
  • Monet intellektuellit, puhumattakaan kansasta yleisesti, aavistavat kyllä ehkä Internet-kehityksellä tulee olemaan suurta merkitysta, mutta eivät näe että tiedostonjakokysymyksellä voisi tulevaisuudessa olla merkitystä. Käsitteet ’Internet’ ja ’tiedostonjakaminen’ tarkoittavat merkittävissä määrin samaa asiaa. Esimerkiksi tämä verkkosivu, jonka olen kirjoittanut jakaakseni mahdollisten lukijoiden kanssa, on tyypillinen tiedosto. Kuka omistaa tiedostot? Kuka omistaa sen mitä luemme? Kuka omistaa Internetin? Meille Piraattipuolueelle omistautuneille on selvää, että nyt tarvitaan puoluetta joka puolustaa Internetiä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, mutta suurelle yleisölle tämä ei vielä ole selvinnyt.
  • Loviisan seudullakin asuu niitä, jotka ovat verranneet toisiinsa Mikael Böökiä ja seudun suurta poikaa Mikael Agricolaa, ja päätyneet siihen tulokseen ettei edellinen ole samaa kaliiberia.

Kajn loppusanat: näiden vaalien vähäisen äänisaldon ei kannata antaa masentaa. Kuten Böök itsekin toteaa, on kyseessä varsin konservatiivinen seutu, mikä näkyy siinäkin ettei sieltä löytynyt kuin kolme piraattipuoluelaista hänen lisäkseen. Loviisaa kannattaakin ajatella arvokkaana harjoituksena eduskuntavaaleja varten. Olemme nyt nähneet, sikäli mikäli sitä kukaan epäili, ettei pelkkä Internet-aktiivisuus riitä. Väkeä tarvitsee saada mobilisoitua fyysisesti kaduille ja puhumaan suurelle yleisölle. Sen tulemme ensi vaaleissa tekemäänkin.

Cities XL – esimerkki pelialan liiketoimintamallista, joka ei merkittävästi kärsi piratismista

Bloggasin aikoinaan viiden kirjoituksen sarjan piratismin vaikutuksista peliteollisuuteen. Sarjan viimeisessä osassa otin esimerkiksi yhden tulevan peliprojektin, Monte Criston Cities XL, jossa olin myös mukana betatestaajana. Betatesti oli hyvä idea, sillä sen aikana saatiin korjattua useita satoja bugeja. Itse avustin noin 25 bugin korjaamisessa. Kirjoitin aikoinaan pelin liiketoimintamallista muun muassa seuraavaa:

“Ensimmäinen arvostamani asia lukee etusivulla: “Participate – Do you want to share your thoughts about the game and potentially feed our development directions?” Näin ei yleensä tehdä, vaan tyypillisesti viihdetuotteet tehdään siten, että tekijät tekevät mitä itse tykkäävät ja sitten vinkuvat kun pelejä ei osteta. Tämä on ensimmäinen peli, jonka olen huomannut noudattavan muusta teollisuudesta iät ja ajat tuttua asiakaslähtöistä toimintatapaa.”

Tässä hieman epäonnistuttiin, sillä selkeästi pelitalon omat mieltymykset painoivat fanien haluja enemmän, mikä aiheutti paljonkin närää pelitalon ja fanien välillä. Asiakkaitakin jäi ihan selvästi saamatta. Joka tapauksessa kuuntelemista yritettiin ja kyllä fanit silti pääsivät vaikuttamaan pienempiin asioihin. Hyvä alku ja siitä on hyvä parantaa. Lisäksi voisin vielä todeta, että kuuntelemista on jatkettu päivitysten osalta ja asiakkaiden kuunteleminen tuntuisi olevan kasvussa päivityksiä varten, sillä itse kehitysprosessissa möhlittiin. Lisäksi:

“Toinen arvostamani asia, josta Valve [toinen pelitalo] on jo pitkään puhunut, on pelien muuttuminen tulevaisuudessa palveluiksi yksittäisen tuotteen sijaan. Yksittäisen tuotteen voi kopioida vertaisverkoissa, mutta palvelua ei. Lähitulevaisuudessa uskoisin tärkeimmän pelipalvelun olevan uuden sisällön tuottaminen viikoittaisella tasolla. Tarkoittaa siis sitä, että pitäisi laittaa uusi piraattiversio jakoon joka viikko, eikä se silti olisi vetämään vertoja automaattisille helpoille päivityksille. Cities XL –pelissä tämän palvelun suunniteltu hinta on 5e/kk.”

Cities XL:n verkkopelin hinnaksi muodostui lopulta 5,33 euroa kuukaudessa ostettuna 3kk:n erissä. Yksittäisen kuukauden hinta on 8 euroa. Se ei ole paha hinta, sillä ainakin toistaiseksi päivityksiä on julkaistu joka viikko. Verkkopeliin houkutellaan myös antamalla 35% alennus GEM:eista (Game Extension Module).

Muita tulonlähteitä ovat itse peli ilman kuukausimaksullista verkkopeliä, erikseen myytävät suuremmat laajennusmoduulit eli GEMit, pelin sisälle piilotetut mainokset ja erillisinä ostettavat päivitykset.

Ilman kuukausimaksua saa osan päivityksistä, joita tulee kohtalaisen tiheästi. On siis rahansa arvoista päivittää peli automaattisesti ostamalla se, ennemmin kuin lataamalla vertaisverkoista ja tappelemalla päivitysten kanssa käsin viikoittain.

GEMit maksavat koostansa riippuen noin 15 euroa ja ovat pienoispelejä pelin sisällä – esimerkiksi rantalomakohteen tai hiihtokeskuksen suunnittelu- ja rakennusmahdollisuus. Myös perinteisen lisäosan tekeminen on tietenkin mahdollista.

Uutena asiana vasta julkaisun jälkeen löysin pelin sisään piilotetut mainokset. Pelaamalla tarpeeksi pitkälle saa mahdollisuuden rakentaa esimerkiksi Kodakin kaupan, joka parantaa lähistöllä asuvien isokenkäisten tyytyväisyyttä kaupunkiin. Kodak tuskin on saanut kauppaa peliin ilmaiseksi, sillä rakennusta klikkaamalla saa ruudullensa linkin Kodakin nettisivuille.

Tässä mallissa pelitalolla on siis kuusi erilaista reittiä ansaita tuotteellaan; itse peli kertaostoksena, kuukausimaksullinen verkkopeli, GEMit, pienemmät päivitykset, mainokset ja jatko-osat. Yritys voi myös nyt julkaisun jälkeen hieman seurata rahavirtoja ja suunnata tekemisensä tuottavimpiin asioihin, koska suuri osa pelin kehittämisestä on jätetty julkaisun jälkeiselle ajalle.

Onnittelut uraa uurtavan liiketoimintamallin kehittämisestä pienelle ranskalaispelitalolle!

Ihmisryhmät tiedostonjaossa

Paljon on sivuttu erilaisia ihmisryhmiä (tällä hetkellä) laittomaan tiedostonjakoon liittyen, mutta niitä ei ole koskaan kerätty yhteen, eikä niistä siten ole käyty juurikaan keskustelua. Millaisia erilaisia ryhmiä voidaan löytää? Miten ihmiset käyttäytyvät?

Yleensä vastapuoli yhdistää kaikki vertaisverkkoja käyttävät ihmiset yhdeksi suureksi moraalittomien piraattien ryhmäksi. Näin ei kuitenkaan voi yleistää. Itse löytäisin 8 erilaista pääryhmää tiedostonjakoon liittyen:

1. Ihmiset, jotka eivät lataa tiedostoja.

Nämä eivät käytä vertaisverkkoja, mutta ryhmä on silti oleellinen mainita. Tämä ryhmä jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäiset eivät lataa tiedostoja, koska kokevat aidosti varastavansa tekijöiltä. Toiset taas eivät lataa tiedostoja, koska se on laitonta ja pelkäävät jäävänsä kiinni. Näihin siis pelottelu toimii. Kolmannet eivät yksinkertaisesti osaa ladata tiedostoja tai eivät ole edes jaksaneet yrittää. Kaupallinen maailma tarjoaa helpomman ja tutumman vaihtoehdon.

2. Ihmiset, jotka lataavat vähän.

Nämä ihmiset lataavat tiedostoja rajoitetusti, koska se on laitonta. Mitään turhaa ei ladata kokeilumielessä. Tämä vähentää kiinnijäämisriskiä. Lataamista kuitenkin tapahtuu, esimerkiksi leffa silloin tällöin. Näillä myös viihteen kulutus on yleensä muutenkin vähäistä.

3. Ihmiset, jotka eivät lataa itse

Hassua sinänsä, mutta olen huomannut olevan olemassa ihmisiä, jotka eivät lataa tiedostoja itse, koska se on väärin. Kuitenkin työkaverin tai lapsien suorittamat lataukset omaksi hyväksi ovat ok. Tätä järjenjuoksua en pysty selittämään mitenkään. Toiset eivät taas osaa ladata ja ulkoistavat osaamisen esimerkiksi lapsilleen.

4. Ihmiset, jotka eivät ajattele.

Näitä ihmisiä ei kiinnosta ajatella onko tiedostonjako oikein vai väärin. Se on helppoa ja mahdollista, joten ei muuta kuin antaa mennä vaan. Veikkaisin, että suuri osa peruskouluikäisistä tiedostonjakajista kuuluu tähän ryhmään. Rahaakaan ei usein ole, joten sen käyttöä on turha edes miettiä. Ilman taas ei voi jäädä, koska silloin on kovin ulkona kaveripiirien jutuista.

5. Ihmiset, jotka haluavat saada tuotteen ilmaiseksi.

Tämä ihmisryhmä jakautuu moraalittomiin ja piittaamattomiin. Näistä moraalittomat ihmiset myös saattavat vastustaa piraattipuolueita ja piraattiaatetta, koska mitä enemmän viihdealalla liikkuu rahaa, sitä enemmän heillä riittää ilmaista ladattavaa. Mikäli laaja tiedostonjako loppuu, kyseessä on heidän kannaltaan win/win –tilanne. Piittaamattomat taas tiedostavat aiheuttamansa ongelmat (kuten tekijöiden asema), mutta eivät piittaa niistä. Entäs sitten, kunhan vaan tavaraa tulee. Asian poliittisuuskaan ei voisi vähempää kiinnostaa.

6. Ihmiset, joiden mielestä tiedostonjako ei aiheuta haittaa.

Uskoisin, että suurin osa Piraattipuolueen jäsenistä kuuluu tähän ryhmään. Tiedostoja jaetaan, koska se on mahdollista ja siinä ei ole mitään värää. Yksityisessä kopioinnissa ei ole ennenkään ollut mitään pahaa ja kopioinnista huolimatta viihdettä tuotetaan enemmän, mitä on edes mahdollista pystyä kuluttamaan. Kansalaisoikeusasiat ja yksityisyys myös painavat erittäin paljon, kun vaakakupeissa ovat tiedostonjaon laillisuus ja laittomuus. He haluavat muuttaa maailmaa.

7. Ihmiset, jotka ovat vuosia perehtyneet tiedostonjakoilmiöön.

Varmaan aika lailla kaikki Piraattipuolueen aktiivit kuuluvat tähän ryhmään. Heillä on olemassa selkeä kuva paremmasta maailmasta, jossa laillinen tiedostonjako ja tiedon vapaus kukoistavat, ja jossa silti on ammattimaista kaupallistakin toimintaa. He ovat perehtyneet tutkimuksiin aiheista ja seuranneet tiedostonjaon vaikutuksia yhteiskuntaan ja tietoyhteiskunnan kehittymiseen. Heillä ei ole moraalista ongelmaa tiedostonjaon kanssa ja he ovat havainneet tiedostonjakoa vastaan taistelemisen vaarantavan jopa koko länsimaisen demokratian.

8. Hyötyjät

Tämäkin ryhmä jakautuu kahteen osaan. Ihan sama mitä mieltä ollaan valvontayhteiskunnasta tai mistään muustakaan, niin oma taloudellinen hyöty ajaa niistä ohi. He vastustavat tiedostonjakamista, piraattipuolueita ja yksityisyyttä sekä lobbaavat uusia lakeja omien bisnestensä maksimoimiseksi. Tähän ryhmään kuuluvat viihdeteollisuuden lisäksi muita ongelmista hyötyviä tahoja, kuten monet järjestöt, monet suuret ja keskisuuret artistit, tekijänoikeusasianajajat, anti-P2P yritykset, ja niin edelleen. Toinen hyötyjien joukko ovat tiedostonjaosta hyötyvät. Tähän kuuluvat monet web-ylläpitäjät, rautavalmistajat ja etenkin operaattorit.

Yhteenvetona voitaisiin todeta, että ihmisiä on aika moneen junaan. Ennen kuin aloitin tämän kirjoittamisen, mielessäni oli 4 erilaista ryhmää. Kirjoittaessa mieleen tuli yhä enemmän asioita ja loppujen lopuksi ryhmiä kertyi 8, joista muutama vielä jakautui osiin. Alkupään ryhmistä (1-3) kuitenkin paistavat selkeimmin esiin osaamattomuus, tietämättömyys, pelko ja ennakkoluulot. Moraalista ongelmaa tiedostonjakoa kohtaan esiintyy aika harvassa ryhmässä, vaikkakin kyseiset ryhmät voivat olla suuriakin. Keskimmäisissä ryhmissä (4-5) on havaittavissa piittaamattomuutta, tietämättömyyttä, ja jopa syyllisyyttä – toisaalta uhmakkuutta. Viimeisissä ryhmissä (6-7) painottuvat poliittiset näkemykset ja ideologiat, moraali sekä uhmakkuus. Mahdollisiin oikeudenkäynteihinkin saatettaisiin lähteä torvisoittokulkueen saattelemana. Viimeinen ekstraryhmä 8 oli mukana pienenä bonuksena, sillä tiedostonjakotaisto ei rajoitu pelkästään yksittäisiin ihmisiin, vaan myös muihin suurempiin toimijoihin.

Tämä luokittelu tuskin on täydellinen, sillä se on vain yhden ihmisen kokemuksiin perustuva näkemys asiasta. Se antaa kuitenkin jonkinlaista osviittaa siitä, millaisia ajatusmalleja tiedostonjakelua kohtaan on.

Barrikadi-ilta Kulttuurikeskus Korjaamolla

Kulttuurikeskus Korjaamolla järjestetään syksyn toinen Barrikadi-klubi-ilta keskiviikkona 4. marraskuuta kello 19.00. Illan teemana on piratismi. Keskustelijoina ovat mm. muusikko-juristi Harri Saksala, Vihreiden kaupunginvaltuu­tettu, elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo ja Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto. Barrikadi-klubi kuuluu pamflettikustantamo Barrikadin järjestämään yhteiskunnallisten keskusteluiltojen sarjaan, joita järjestetään kerran kuussa yhteistyössä WSOY:n ja Kulttuurikeskus Korjaamon kanssa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Piratismi murtaa tekijäoikeuksia ympäri maailmaa. Ketä se puolustaa, ketä se haittaa? Ovatko vastakkain kuluttajat ja taiteilijat vai kopioijat ja suuryhtiöt? Piratismi haastaa poliittisiin, moraalisiin ja sananvapauteen liittyviin pohdintoihin. Tekijänoikeudet koskettavat tavalla tai toisella lähes jokaisen elämää. On aika miettiä, pitäisikö pääkallolippu vetää alas, puolitankoon vai peräti ylös liehumaan. Tervetuloa mukaan osallistumaan keskusteluun Kulttuurikeskus Korjaamolla osoitteessa Töölönkatu 51 b.

Tekijänoikeus ja omistusoikeus eivät ole rinnastettavia

”Luvaton kopiointi on varkautta”-virhepäätelmän takana on usein tekijänoikeuden ja fyysisen omistamisen virheellinen rinnastaminen. Omistusoikeus fyysisiin asioihin on selkeästi hyvä asia: pähkinänkuoressa se voidaan tiivistää oikeuteen päättää, kuka kyseisiä asioita saa käyttää. Tämänlainen rajoitus on täysin luonnollinen, koska jotakin fyysistä tavaraa voi käyttää vain rajallinen määrä ihmisiä kerrallaan. Jos omistan kupin kahvia, on luonnollista että saan päättää kuka siitä saa juoda. Mikäli kuka tahansa voisi halutessaan juoda kahviani, päätyisin olemaan janoinen koko loppupäivän. Tilanne on aivan vastaava mikäli minulla on talo jota vuokraan ihmisten käyttöön, yritys johon olen investoinut, auto jolla ajan päivittäin töihin. Jos kuka tahansa saisi vapaasti käyttää taloani tai autoani, ei minulla olisi niitä kohta ollenkaan. Jos kuka tahansa saisi vapaasti ottaa osuutensa yrityksensä voitoista, olisi minun osuuteni nolla. Täysin vapaa käyttöoikeus tekisi asioista arvottomia minulle, eikä pelkästään taloudellisessa mielessä. Yhteiskunta jossa ei olisi minkäänlaista omistusoikeutta olisi hyvin epävakaa. Siellä ei pystyisi suunnittelemaan elämäänsä kovinkaan hyvin etukäteen, ja elämänlaatu tuskin olisi millään mittarilla kovin kummoinen.

Saattaakin ehkä tuntua luonnolliselta käyttää samankaltaisia perusteluita tekijänoikeuden rinnastamiseksi fyysiseen omaisuuteen. Kirja, musiikkikappale tai elokuva jota kuka tahansa saisi vapaasti kopioida on tekijälleen arvoton. Ilman tekijänoikeutta eivät tekijät taikka heille julkaisukanavan tarjoavat yhtiöt kykenisi suunnittelemaan toimintaansa kunnolla etukäteen. Nämä perustelut ovat kuitenkin virheellisiä: kuten olemme hyvin nähneet, pärjäävät kulttuurialat aivan hyvin vaikka tekijänoikeutta onkin ahkeran tiedostonjakamisen muodossa kavennettu.

Syvällisempi syy tekijänoikeus/omaisuus-rinnastuksen virheellisyydelle löytyy kuitenkin siitä, että aineettomat hyödykkeet itsessään ovat täysin arvottomia. Hienoin romaanikäsikirjoitus tai upein sävelmä ei tuota kenellekään mitään ennen kuin joku keksii sen ja siirtää sitten muodossa tai toisessa fyysiseen muotoon. Fyysinen muoto voi olla paperinen käsikirjoitus, digitaalinen tiedosto tai ilmanvärähtelynä hetkellisesti olemassaolevaa musiikkia. Itsessään, aineettomat hyödykkeet ovat jo ilman tekijänoikeutta suojatumpaa kuin fyysinen omaisuus – jos kirjailija kuolee siirtämättä visiotaan koskaan paperille, katoaa hänen visionsakin. Fyysiset tavarat eivät sen sijaan katoa minnekään vaikka niiden omistaja kuolisikin. Aineeton hyödyke muuttuu arvokkaaksi vasta, kun siitä tehdään fyysisiä kopioita. Tekijän tulot tulevat fyysisten kopioiden myymisen kautta – eli tilanne on siis aivan sama, kuin minkä tahansa fyysisen omaisuuden suhteen! Ilman tekijänoikeuttakin tekijä voisi luoda teoksestaan niin monta kopiota kuin haluaisi, ja nämä pysyisivät hänen omaisuutenaan ja kontrollissaan kunnes hän päättäisi luopua niistä myymällä ne eteenpäin.

Tekijänoikeudessa ei siis ole kyse oman omaisuudensa hallinnasta – omistusoikeus teokseen itseensä ei tarvitse mitään erityistä suojelua. Kyse on mahdollisuudesta hallita muiden omaisuutta, eikä tätä oikeutta ole muun omaisuuden suhteen. Jos teen kupin kahvia, on minulla kylläkin täysi oikeus päättää kuka saa juoda siitä. Jos sen sijaan myyn sen eteenpäin, ei minulla enää ole oikeutta päättää, miten sen ostaja saa siitä juoda tai millä ehdoilla hän saa myydä sitä eteenpäin.

On tärkeää erottaa toisistaan tekijänoikeus ja sopimusoikeus. Voisin toki tehdä halukkaan ostajan kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän saisi juoda kahvia vain tietyllä tapaa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti sitoisi kolmatta osapuolta, mikäli hän kahvikupin jollekin luovuttaisi. Jos sopimusta rikottaisiin, voisin vaatia oikeusistuimen kautta hyvityksiä, mutta asia ei kuuluisi rikosoikeuden piiriin enkä voisi lähettää poliisia sopimusrikkurin perään. Kilpailulainsäädäntö rajoittaa myös voimakkaasti niitä sopimuksia, joita minun on mahdollista tehdä. Tekijänoikeuden (poislukien ns. moraaliset oikeudet) pääasiallinen tehtävä on rajoittaa kilpailua – vain oikeudenomistaja saa valmistaa teoksesta kopioita, jotta muut eivät voisi tuottaa omia kopioitaan polkuhintaan. Muissa olosuhteissa tämänlaisia sopimuksia kohdeltaisiin laittomina, vapaata kilpailua kohtuuttomasti rajoittavina kartelleina. Tekijänoikeutta ei siis myöskään voi pitää sopimusoikeuden luonnollisena jatkeena.

Mikään yllä selostetusta ei tarkoita, etteikö tekijänoikeus joissakin tilanteissa olisi perusteltu. Teoksen kaupallisen käytön väliaikainen rajoittaminen voikin olla tarpeen, jotta voitaisiin parantaa tekijän mahdollisuutta saada teoksestaan rahaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tekijänoikeus olisi millään tapaa sama kuin omistusoikeus. Sitä onkin parempi verrata patenttiin, väliaikaiseen muiden ihmisten oikeuksia rajoittavaan poikkeustilaan, jonka aiheuttama vahinko on pyrittävä minimoimaan tekemällä siitä niin rajallinen kuin on pakko.

Sinänsä olisi toki edelleen mahdollista päättää, että tekijänoikeus on suoraa omistusoikeutta, kaikesta tästä huolimatta. Sellaiselle päätökselle tulisi kuitenkin olla erinomaiset perustelut.

(Pääosa tämän kirjoituksen sisällöstä on sovellettu Michele Boldrinin ja David K. Levinen alkuperäistekstistä Property Rights and Intellectual Monopoly.)

Piraattipuolue kritisoi Kaljakellunnasta keskustelemisesta nostettuja syytteitä

Ylläpitäjien vastuu verkkokeskustelusta ja sen seurauksista uhkaa laajeta huolestuttavasti. Helsingin Sanomat uutisoi (26.10.), että Vantaalla on nostettu syyte kahta keskustelufoorumin ylläpitäjää vastaan.  Vuosittaiseen Kaljakellunta-tapahtumaan kokoontuvat ihmiset ovat voineet käydä keskustelua tapahtumasta kyseisellä foorumilla. Rikosnimikkeenä on kokoontumisrikkomus, eli ylläpitäjät olisivat syytteen mukaan laiminlyöneet etukäteisilmoituksen tekemisen poliisille tapahtumasta, ja aiheuttaneet siten huomattavaa yleistä vaaraa.

Mikäli syytetyt olisivat olleet tapahtuman järjestäjiä, olisivat he todennäköisesti tehneet tapahtumasta ilmoituksen. Omien sanojensa mukaan he kuitenkin tarjosivat vain keskustelukanavan yhteydenpitoa varten. Toinen vastaaja kertoo, ettei järjestäjäksi voi hänen mielestään laskea ihmisiä, joilla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta perua tapahtumaa. Tapahtuma olisi järjestynyt myös ilman syytettyjen verkkopalvelua tai osallistumista itse tapahtumaan.

Tapahtumasta on käyty keskustelua Internetissä, mikä on julkisempaa kuin keskusteleminen lähiökuppilan pöydässä. Mitään olennaista eroa ei näiden kahden keskustelutavan välillä kuitenkaan ole. Kyse on yhteisestä asiasta kiinnostuneiden ihmisten vapaamuotoisesta keskustelusta. Jos tapahtuman suunnittelumuoto olisi ollut ”perinteisempi”, ei tällaisia syytteitä taatusti olisi nostettu. Syytteellä koetetaan ilmeisesti pelotella ihmisiä olemaan osallistumatta poliisin epämieluisina pitämiin tapahtumiin, kun laillista syytä tapahtuman varsinaiseen estämiseen ei ole. Erityisen pöyristyttävää syytteessä on, että keskustelupalstan ylläpitäjät olivat vapaaehtoisesti sulkeneet sivuston poliisin pyynnöstä. Silti heitä odottaa nyt oikeudenkäynti.

Nyt on aika herätä siihen todellisuuteen, etteivät helpommat viestintämahdollisuudet tarkoita samaa kuin organisoituminen. On naurettava ajatus nostaa syyte sellaisia henkilöitä kohtaan, jotka ovat vain avustaneet tapahtuman toteutumisessa, eivätkä ole toimineet järjestäjinä. Syyte on osa internetin myötä laajentunutta sananvapaudesta pelästyneiden noitavainoa, jossa ”väärät” keskustelut yritetään pakottaa julkisesta internetistä takaisin lähiökuppiloiden nurkkapöytiin, pois silmistä, pois mielestä.

– Millaista sananvapautta edustaa maa, jossa ei kohta uskalleta tarjota keskustelumahdollisuuksia laillisten tapahtumien järjestämiselle? Tämä syyte on ikävä lisätahra Suomen jo muutenkin ryvettyneeseen sananvapaustilanteeseen, suomii Piraattipuolueen puheenjohtaja Palmulehto.

Keski-Suomen piiriyhdistys perusteilla

Piraattipuolueen Keski-Suomen piiriyhdistys perustetaan Jyväskylässä 28.10.2009. Vaalipiiriyhdistysten ensisijaiset tehtävät ovat esittää puoluehallitukselle ehdokkaat eduskunta- ja kunnallisvaaleihin ja auttaa organisoimaan paikallistoimintaa ja kampanjointia. Perustamiskokous pidetään Ravintola Sohwin kabinetissa osoitteessa Vaasankatu 21, Jyväskylä. Lisää tietoa paikallisyhdistyksen perustamisesta ja tarkoituksesta löytyy puolueen wikistä. Kokouksen alustava esityslista löytyy osoitteesta https://wiki.piraattipuolue.fi/images/2/26/Esityslista_K-S.pdf Säännöiksi tullaan ehdottamaan wikisivulta löytyviä mallisääntöjä. Tapahtumalle on luotu myös Facebook-tapahtuma. Sinne saa mielellään ilmoittautua.

Jos et löydä paikalle, ota yhteyttä Aino Partoseen, puh. 050 491 1420 tai Jyri Hämäläiseen, puh. 040 719 9604. Minä tosin olen kutakuinkin jokaisena vuorokauden tuntina jollain luennolla, joten soittakaa mielummin Ainolle. Paikalle olisi hyvä saada mahdollisimman paljon väkeä, jotta saamme edes Jyväskylään aktiivisen piraattiporukan aikaiseksi, enkä minä joudu hallitsemaan yksin diktaattorin ottein. Yhdistyksen perustamiseen riittää muutamakin henkilö, eli jos et pääse tuolloin paikalle, tule tekemään vallankaappaus vaikka yhdistyksen ensimmäiseen kokoukseen.

Opiskeleville piraateille lisäksi tiedoksi, että ainakin kaksi piraattia on ehdolla ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa Pörssi&Dumpin listalta: Jyri Hämäläinen numerolla 105 ja Eetu Rantakangas numerolla 129.

Piraattiradio – jakso 10: Mikael Böökin vaalihaastattelu

Pitkähkön odottelun jälkeen Piraattiradio on taas aalloilla.

Piraattiradion 10. jakso koostuu kokonaisuudessaan Loviisan kunnallisvaaliehdokkaamme Mikael Böökin haastattelusta. Jakso on reilun tunnin mittainen ja se on ladattavissa kahdessa osassa sekä ogg- että mp3-muodossa. Pahoittelemme, että jakson alussa Böökistä puhutaan puolueen ensimmäisenä edustajana, mutta tämä lienee vain toimittajan optimistisuutta tai sitten hetkellistä kykyä nähdä tulevaisuuteen.

Onko ääneenlaatu hyvä? Ovatko tiedostot liian suuria? Toimiiko syöte?
Kaikki palaute otetaan kiitoksella vastaan!