Tekijänoikeuden lyhentämisen tilalle pakkojoukkolisenssi?

Piraattipuolueen virallinen kanta on, että kaupallisen tekijänoikeuden kesto tulisi lyhentää 5-10 vuoteen teoksen julkaisusta. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettimään sen tilalle toisenlaista vaihtoehtoa: pakkojoukkolisenssiä.

Järjestelmä toimisi seuraavanlaisesti. Alussa olisi lyhyt suoja-aika, ehkä vuodesta viiteen vuoteen, jolloin teoksella olisi samanlainen täysi kaupallisen käytön suoja kuin nytkin. Sen jälkeen teos tulisi pakkolisenssin alaiseksi: kuka tahansa voisi uudelleenkäyttää sitä kaupallisesti, mikäli maksaisi alkuperäiselle tekijälle jonkin tietyn provikan, esimerkiksi 10% voitoista tai, jos se olisi osa suurempaa teosta (esimerkiksi käytettäessä valokuvaa sanomalehdessä), jonkin kiinteän maksun. Alkuperäinen levittäjä ei saisi osuutta provikasta, vaikka voisi toki edelleen myydä teosta itse. Jotta uusiokäyttö olisi mahdollisimman helppoa, menisi maksujen tilitys jollekin tekijänoikeusjärjestölle, joka jakaisi rahat eteenpäin tekijöille. Tekijän lisenssioikeus voisi sitten pysyä voimassa huomattavankin pitkän ajan, kenties jopa koko eliniän.

Tämä idea syntyi, kun vertasin kirja- ja äänitemyynnin tilastoja tietoihin musiikin esittämisestä maksetuista tekijänoikeuskorvauksista. Siinä missä tyypillinen kirja myy itsensä loppuun käytännössä vuodessa, ja 67% äänitemyynnistä tulee viiden vuoden sisällä julkaisusta [1], on tilanne erilainen musiikin esittämisen puolella. Esitetystä musiikista maksettavista tekijänoikeuskorvauksista merkittävästi suurempi osa tulee vanhemmista teoksista. Suomessa vuonna 2008 esitetyistä teoksista vain 42% oli tehty vuonna 1998 tai sen jälkeen, ja niiden esitysmääräosuus oli vastaavasti vain 44% [2]. Yksi mahdollinen syy on, että esittämiseen riittää pääsääntöisesti hakea lupa Teoston kautta, ilman tarvetta erikseen anoa lupaa jokaiselta oikeudenomistajalta itseltään. Saattaisiko siis kirjojen ja äänitteidenkin pitkän aikavälin myyntiä lisätä se, jos niihin yhdistettäisiin esimerkiksi jonkinlainen kollektiivinen pakkolisenssi – kuka tahansa saisi uudelleenjulkaista muiden teoksia maksamalla tietynsuuruisen lisenssimaksun?

Idean hyvä puoli on se, että se takaisi tekijöille edelleen osuuden myyntivoitoista, ja olisi poliittisesti selkeästi helpompi saada läpi. Kuten tekijänoikeuksia suoraan lyhennettäessäkin, teosten hinnat putoaisivat (joskaan eivät yhtä paljoa) ja saatavuus paranisi, samoin kuin uudelleenkäyttömahdollisuudet helpottuisivat. Huonoja puoliakin löytyy: tekijänoikeusjärjestöillä on jo nyt huomattavasti yhteiskunnalista valtaa, eikä niiden aseman vahvistaminen entisestään ole välttämättä kovin hyvä idea. Sopivien lisenssimaksujen säätäminen ei ole aivan yksinkertainen prosessi, ja niiden soveltaminen teoksiin jotka yhdistelevät osia esimerkiksi kymmenestä eri aiemmasta teoksesta ei olisi kovin suoraviivaista. Taloudellinen tehokkuus ei myöskään olisi yhtä hyvä, kuin suorassa tekijänoikeuden lyhentämisessä.

Näistä seikoista huolimatta saattaisin silti olla taipuvainen tukemaan tämän kannan ajamista Piraattipuolueen viralliseksi tavoitteeksi, pelkän suoja-ajan lyhentmisen sijaan.

[1] Gower’s Review of Intellectual Property, sivu 57.
[2] Teostolta sähköpostitse pyytämäni ja saamani tilasto.

0 vastausta artikkeliin ”Tekijänoikeuden lyhentämisen tilalle pakkojoukkolisenssi?

  1. Hyvin samankaltainen ajatus on itsellänikin kytenyt siitä asti, kun Elvis ry:n kanssa kävin tapaamista. Tuolla nimittäen tuli esille sama juttu, että kun ei puhuta purkkapopista, vanhojen teosten korvaukset ovat edelleen huomioimisen arvoisia.

    Itse en tosin ajatellut asiaa lisenssimuotoisena, enkä tiedä onko sille välttämättä erityistä perustetta, vaan eikö moinen voisi edelleen olla lakimuotoisena etenevä?

  2. Pasi: Lakimuotoisena etenevä tuo käytännössä olisikin, ”lisenssi” on vain nimi järjestelylle. (Olemassaolevassa laki käyttää jo nyt termiä ”sopimuslisenssi” niissä pykälissä, jotka mahdollistavat tekijänoikeusjärjestöt.)

  3. Puutunpa vielä tuohon tekijänoikeusjärjestöjen valta-asemaan. On totta että tekijänoikeusjärjestöillä on tällä hetkellä huomattavasti enemmän lankoja käsissään kuin pitäisi, mutta uskoisin tilanteen tasapainottuvan kun yksityinen kopiointi sallitaan. Se vie monta ei-haluttua intressiä pois tekijänoikeusjärjestöiltä ja niissä voidaan keskittyä paremmin olennaiseen.

  4. Ihan ok idea, mutta nämä kohdat pistivät silmään:
    ”…mahdollisimman helppoa…”
    ”…maksujen tilitys jollekin tekijänoikeusjärjestölle…”
    ”…jakaisi rahat eteenpäin tekijöille.”

    Tuosta tulee mieleen miljoonan kaavakkeen täyttö jonka seurauksena teoston pomo saa kymmenen uutta Mersua.

  5. Äskettäisessä blogikirjoituksessa ”Kulunut vuosi puheenjohtajan silmin” Palmulehto listasi tulevia puolueen osallistumisia, joiden joukossa oli mm. ”vierailu Teoston tiloihin”. Nyt tässä blogikirjoituksessa puolueen keskeinen hahmo esittää näkemyksiä, jotka hieman kurottavat tekijänoikeusjärjestöjen suuntaan. Tämän voi huoletta laittaa vainoharhaisuuden piikkiin, mutta puolueen avoimuuden nimissä olisi ehkä syytä julkisesti listata millaista yhteydenpitoa puolue käy eri järjestöjen ja yritysten kanssa.

    Liian läheinen _kahdenkeskinen_ veljeily tekijänoikeusjärjestöjen kanssa sisältää tietyn vaaratekijän, joten välit tulee pitää sopivan kylminä ja etäisinä, ja keskustelut näiden kanssa käydä julkisissa yhteyksissä, kuten keskustelupaneeleissa/tapahtumissa yms.

  6. Ihan hyvä että on valppaita silmäpareja, voin kuitenkin suoriltaan vielä laskea yhden käden sormilla yhteydenpidot tekijänoikeusjärjestöihin.

    Vierailu Teoston tiloihin on tulossa ensi kuussa, ja tämä siis on Teoston puolelta esitetty kutsu. Muuta keskustelua Teoston kanssa ei vielä ole ollut, kuin kiittäminen kutsusta ja päivämäärästä sopiminen.

    Elvis ry:n kanssa on pidetty yksi tapaaminen, joka on alustusta ensi kuussa olevalle paneelikeskustelulle johon osallistun. Keskustelun aiheena oli siis muodostaa tarkempi kuva tekijöiden ansaintatavoista ja itse tuotantoonsaantiprosessista ennen paneelia.

    Sotalan kirjoitus oli minusta sinällään hyvin tervetullut, koska tekijöiden mahdollisuutta tulonsaantiin Piraattipuoluehan ei ikinä ole pyrkinyt vähentämäänkään. Vain estämään sen huonot valvonnan muodot ja tarjoamaan ajatuksia, joilla yhä useampi voisi hyödyntää jo tehtyä kulttuuria. Tästä syystä minä ainakin olenkin mieluissani tekijänoikeusjärjestöjen kanssa keskustelemisesta, sillä en koe tekijänoikeusjärjestöjä ultimate evilinä, vain uudistamistarpeessa olevina vanhanaikaisina laitoksina.

  7. Yksi vaihtoehto saattaisi tietysti olla se, että joillekin aloille olisi hieman pitempi suoja-aika (esim. 15 tai jopa 20 vuotta), toki se rajoittaa teoksen kaupallista käyttöä enemmän kuin tuo pakkolisenssijärjestelmä. Ongelma tässä pakkolisenssissä, kuten muissakin vastaavissa, on se että entä jos tekijää ei löydy (orpojen teosten ongelma)? Ja miten rahat menevät niille, jotka eivät halua kuulua tekijänoikeusjärjestöön? Millä perusteella rahat jaetaan? Paljonko järjestö vetää välistä? Entä ulkomaalaiset tekijät?

    Nämä ongelmat kyllä säilyisivät Piraattipuolueen nykyisessäkin mallissa, sillä 5-10 vuoden kaupallisen suoja-ajan aikana käyttökorvauksia on jollain tavalla pakko maksaa kaupallisesta käytöstä. Ongelmat pysyvät kuitenkin pieninä, kun suoja-aika on lyhyt. Tuo pitkä lisensointi lisäisi näitä ongelmia, vaikka toki olisi parempi kuin nykyjärjestelmä.

    Maksujen kerääjänä tekijänoikeusjärjestön sijaan ehdottaisin jotakin valtiollista tahoa. Piraattien kesken keskusteluissa on pyörinyt ajatus yhteiskunnan ylläpitämästä ”teospankista”, josta kukin voisi ladata teoksen käytettäväksi ja jonka kautta voisi maksaa kaupallisen käytön korvaukset suoraan tekijälle niin, ettei mikään järjestö tai muu taho vetäisi välistä mitään (teospankki kustannettaisiin verovaroista). Tämä tulee melko lähelle Ruotsin vasemmistopuolueen esittämää ajatusta kirjastoista tiedostonjakokeskuksina (http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/09/ruotsin-vasemmistopuolue-kirjastot-musiikin-ja-elokuvien-tiedostonjakokeskuksiksi).

    Mitä tulee vierailuun Teoston tiloihin ja yhteistyöhön tekijänoikeusjärjestöjen kanssa, nimenomaan rakentavan dialogin pitäisi olla yksi PP:n päätavoitteista. Olen huomannut, että piratismin vastaisessa taistelussa nimenomaan TTVK ja ÄKT ovat omaa luokkaansa ja vaativat yksityisyyden suojan romuttavia keinoja piratismin torjuntaan, kun taas varsinaiset tekijät (etenkin musiikkipuolella) ovat valmiimpia ennakkoluulottomampaan vuoropuheluun. Tekijänoikeusjärjestelmää ei saada ikinä muutettua, jos tekijät ja teollisuus yhdessä vastustavat muutoksia kynsin hampain. Siksi keskinäinen yhteydenpito erityisesti tekijöiden kanssa on tärkeää.

  8. Ahto: En sanoisi että tästä syntyisi varsinaisesti orpojen teosten ongelmaa, sillä orpojakin teoksia pystyisi vapaasti uudelleenkäyttämään. Näiden tekijöiltä jäisivät toki heidän korvauksensa uupumaan, mutta se on jo kokonaan eri ongelma. Tekijänoikeusjärjestöthän ovat nykymallissa pyrkineet kompensoimaan tätä ongelmaa jakamalla myös apurahoja ja investoimalla myös yleiseen kulttuurinedistämiseen, jolloin kerätyt rahat ainakin koituvat yhteiskunnan hyödyksi vaikka alkuperäinen tekijä ei niitä saakaan.

    Ajatus valtiollisesta tahosta hoitamassa asiaa on ihan mielenkiintoinen: se mahdollistaisi sen, ettei ihmisten tarvitse erikseen hakeutua jäseniksi. Kaikki kansalaiset jotka koskaan olisivat mitään tuottaneet olisivat potentiaalisia korvausten saajia. Rahanjakoperuste pyrkisi olemaan mahdollisimman yksinkertainen – jos joku maksaa vaikka sen 10 prosenttia provikkaa, niin alkuperäinen tekijä saisi sen summan suoraan. Järjestön kulut katettaisiin joko vähentämällä ne maksetuista korvauksista (jakaen kulut tasan kaikkien maksettujen korvausten kesken) tai, kuten sinun ehdotuksessasi, verovaroista. Voisin verovaihtoehtoon kallistua. Mahdolliset apurahat jaettaisiin niistä korvauksista, joiden alkuperäistä tekijää ei ole saatu kiinni.

    Teospankkiajatus on myös melko lähellä tätä.

  9. Itse hieman vastustan tällaista ”yhteiskunnan hyödyksi” -ideaa. Yhteiskunta voi toki tukea yleisesti kulttuuria, mutta pidän yksittäisten tekijöiden luovan työn ”sosialisoimista” hieman hassuna. Tekijänoikeuden tarkoitus kun on nimenomaan luoda kannustin yksittäiselle tekijälle teoksen kaupalliseen tuotantoon. Teospankista pistän lisää foorumille (http://www.piraattipuolue.fi/keskustelupalsta/6-politiikka/5877-tekijaenoikeussuojan-porrastus#5877).

  10. Kuulostaa hyvältä idealta, ainakin näin ”paperilla”. Tuo pelkkä suoja-ajan lyhentäminen on tähän mennessä ollut ainoa seikka josta en ole ollut puolueen kanssa yhtä mieltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*