Piiriyhdistyksiä perusteilla!

Seuraavat eduskuntavaalit pidetään viimeistään keväällä 2011, ja nyt on ajankohtaista perustaa piiriyhdistyksiä. Piiriyhdistyksen toiminta-alueena on vaalipiiri, ja sen tehtävänä on tehdä puoluehallitukselle esitys kyseisessä vaalipiirissä asetettavista Piraattipuolueen ehdokkaista. Lisäksi piiriyhdistys vastaa paikallisesta vaalikampanjoinnista ja järjestää muuta paikallistoimintaa. Helsingin piiriyhdistyksen perustamiskokous on 11.10. Piakkoin perustetaan piiriyhdistykset myös Kymen, Pirkanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen vaalipiireihin. Kaikille vaalipiirissä asuville tiedotetaan sähköpostitse etukäteen piiriyhdistyksen perustamisesta.

Helsingin piiriyhdistys
11.10. klo 14
Perustamiskokous, Roomankatu 5, sisäpiha.
11.10. klo 17-22 Uusien ilta, Roomankatu 5, sisäpiha. Vapaamuotoinen illanvietto kaikille Piraattipuolueen uusille helsinkiläisille jäsenille ja Helsingin piiriyhdistyksen toiminnasta kiinnostuneille.

Paikallistoimintaa voi toki järjestää myös ilman piiriyhdistystä. Piiriyhdistys on kuitenkin välttämätöntä perustaa hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jotta Piraattipuolueella voisi olla ehdokkaita kyseisessä vaalipiirissä. Piraattinuoret järjestää osan paikallistoiminnasta. Piraattinuorille ei ole toistaiseksi suunnitteilla paikallistason organisaatiota.

Mikäli haluat järjestää Piraattipuolueen paikallistoimintaa ja tarvitset neuvoja tai haluat käyttää puolueen tiedotuskanavia tapahtuman mainostamiseen, ota yhteyttä hallitukseen tai muihin aktiiveihin (IRC tai keskustelupalsta lienee tähän sopivin tapa, säköpostiakin voi lähettää). Mikäli haluat järjestää Piraattinuorten paikallistoimintaa, samat yhteydenottotavat sopivat myös sen osalta. Hallitus mielellään haluaa tietää mitä kaikkea toimintaa missäkin järjestetään, ja lisäksi tapahtumat tulisi aina lisätä tapahtumakalenteriin, joten pyydä ainakin lisäämiseen tarvittavat tunnukset.

Sananvapaustuomio tekijänoikeuden varjolla

Helsingin käräjäoikeus on tuominnut nettiaktivisti Matti Nikin 40 päiväsakkoon tekijänoikeusrikoksesta. Kyseessä on lastensuojelujärjestö Pelastakaa Lapset ry:n taisto sensuurikriitikko, nettiaktivisti Matti Nikkiä vastaan. Tapahtumien polttopisteessä on Nikin lastensuojelujärjestöstä tekemä parodiasivusto, mikäli muutaman www-sivun kokelma tämän laajuiseksi voidaan ylipäänsä laskea. Tapaus on mitä häikäilemättömin osoitus siitä, miten tekijänoikeuslain varjolla voidaan häiritä yksityishenkilöä, joka käy dialogia vaikeista asioista parodian keinoin. Tapausta käsiteltiin käräjäoikeudessa 15.9.

Päiväsakkojen lisäksi Nikki määrättiin maksamaan noin 2 500 euroa vahingonkorvauksia Pelastakaa Lapset ry:lle ja lähes 6 000 euroa yhdistyksen oikeudenkäyntikuluja. Yhteiskunnallinen kritiikki voi siis Suomessa koitua yllättävän kalliiksi.

Käräjäoikeuden perustelut ovat käsittämättömiä. Oikeuden mielestä Matti Nikin Pelastakaa pedofiilit -parodiasivusto ”on sisällöltään sellainen, että sitä ei voi pitää parodiana vaan sivuston tehneen Suvi Kuikan työtä ja Pelastakaa Lapset ry:n toimintaa halventavana. Sen vuoksi Nikin epäonnistunut parodiatarkoitus ei poista hänen menettelynsä rangaistavuutta”. Oikeus on siis katsonut asiakseen arvioida onko parodia ”onnistunut” vai ”epäonnistunut”, ja tämä sittten vaikuttaa siihen onko parodia laillinen vai laiton.

Oikeuden tuomio on myös hyvin arvolatautunut, eikä neutraaliudesta ole tietoakaan:

Nikin julkaisema sivusto on avoimessa internetverkossa julkaistu ja siten se on myös Pelastakaa Lapset ry:n yhteistyökumppaneiden ja jopa mahdollisten yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:ltä hakevien oikeiden pedofilian uhrien luettavissa. Nikin menettely on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa Pelastakaa Lapset ry:lle ja Suvi Kuikalle.

Oikeus perustelee tuomiotaan sillä, että ”oikeat pedofilian uhrit” ovat voineet törmätä Nikin sivustoon. Tämä ei ole asianmukainen perustelu, koska se ei liity asiaan millään tavalla. Kyse on yrityksestä loata Nikin mainetta. Oikeus myös vetoaa jatkuvasti sivuston tekijälle aiheutuneeseen haittaan, mutta kaikki korvaukset määrättiin maksettavaksi nimenomaan Pelastakaa Lapset ry:lle. Itse tekijää ei siis ole tässä suojeltu, vaan kyse on ollut ikään kuin PeLan käymästä kunnianloukkausoikeudenkäynnistä Nikkiä vastaan. Maallikonkin silmiin oikeuden perustelut näyttävät ihan höpönpöpöltä. Nauraisin, jos kyse ei olisi yksityishenkilön niskaan kaadetusta 8 500 euron suuruisesta maksusta, joka on rangaistus yhteiskunnallisen keskustelun käymisestä. Käräjäoikeuden tuomio rajoittaa vakavasti sananvapautta. Parodiaoikeus perustuu nimenomaan oikeuteen esittää alkuperäinen teos halventavassa valossa. Käräjäoikeus on nyt mitätöinyt tämän oikeuden.

Ps. Nikin blogikirjoitus aiheesta

Pps. Effin mainio tiedote

Ppps. Sananvapauden puolesta ry:n julkilausuma

Pppps. Asianajaja Mikko Välimäen blogikirjoitus

Saksan piraattipuolueen kannatus kasvaa

Saksassa pidettiin sunnuntaina parlamenttivaalit, joissa paikallinen piraattipuolue sai 2 % kannatuksen. Tämä merkitsi 845 000 ääntä, eli enemmän kuin yksikään piraattipuolue on missään aikaisemmissa vaaleissa kerännyt, ja kannatuksen tuplaamista kesäkuun eurovaaleista (0,9 %). Parlamenttipaikkoja ei 5 % vaalikynnyksen vuoksi herunut, mutta piraattipuolue oli suurin parlamentin ulkopuolelle jääneistä puolueista. Aiemmin elokuun lopussa Nordhrhein-Westfalenin osavaltiossa pidetyissä kunnallisvaaleissa piraatit ehtivät jo saada kaksi kunnanvaltuutettua läpi. Onnittelut vaalimenestyksestä! Uusin vaalivoitto merkitsee Saksan piraateille myös 860 000 euron puoluetukea.

Piraattiaate jatkaa leviämistään maailmalla. Viimeaikoina puoluehankkeet ovat edenneet Britanniassa, Tanskassa, Luxemburgissa ja Australiassa.

Poliisi ihan pihalla

”Nettiaktivisti käräytettiin poliisille aiheetta”, uutisoi Kaleva. Vasemmistolaista poliittista blogia pitävä oululaisnuorukainen haettiin poliisikyydillä ylioppilaskirjoituksista, koska ”poliisille oli lähetetty kuvankaappaus hänen IRC-Gallerian profiilisivustaan, johon oli kuvan yläpuolella olevaan tilaan kirjoitettu lause ’Oikeisto tuhotaan asein maanantaina.’” Häntä kuulusteltiin, ja hänen kotiinsa tehtiin etsintä, jossa hänen tietokoneensa takavarikoitiin.

Tarinan absurdius:

”Epäilin heti, ettei kyseessä ollut mikään tunnuksillani sisään kirjautunut tyyppi, vaan kuvanmuokkaus”, Elmo kertoo. Hän otti omatoimisesti yhteyttä IRC-Gallerian ylläpitoon ja sai varmistuksen siitä, ettei hänen profiilisivullaan ollut missään vaiheessa näkynyt uhkaavaa lausetta.

Siis pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että poliisi saa kuvankaappauksen ja käy sen perusteella kiinnottamassa henkilön ja takavarikoimassa hänen tietokoneensa tarkistamatta itse mainittua IRC-Galleria-profiilisivua tai ottamatta itse yhteyttä IRC-Gallerian ylläpitoon? Siis poliisi ottaa todesta kaiken kuvamateriaalin, mikä heille lähetetään? Tämä on täysin uskomatonta. Aidon näköisten yksinkertaisten kuvanmuokkausten tekeminen on helppoa kuin mikä, kyllä poliisin pitäisi tämä tietää. On täysin anteeksiantamatonta, että vakaviin pakkokeinoihin ryhdytään selvittämättä lainkaan vihjettä, jonka aitous on hyvin helppoa tarkistaa nopeasti, ja jonka aitoutta on ylipäänsä oletusarvoisesti syytä epäillä helpon väärentämismahdollisuuden vuoksi.

Kyse on selvästikin siitä, että joku ei ole ollut mieltynyt kyseisen henkilön poliittisiin mielipiteisiin, ja on tehnyt sen vuoksi väärän ilmiannon ja johtanut viranomaisia harhaan väärennetyillä todisteilla. Se, että harhaanjohtaminen onnistui, on käsittämätöntä. Toiselle voi aiheuttaa näinkin suuria hankaluuksia näin helpolla. Jos poliisin ammattitaidon taso on tämä, kukaan poliittinen blogaaja ei ole turvassa.

Kotietsintää odotellessa…

Tekijänoikeuden lyhentämisen tilalle pakkojoukkolisenssi?

Piraattipuolueen virallinen kanta on, että kaupallisen tekijänoikeuden kesto tulisi lyhentää 5-10 vuoteen teoksen julkaisusta. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettimään sen tilalle toisenlaista vaihtoehtoa: pakkojoukkolisenssiä.

Järjestelmä toimisi seuraavanlaisesti. Alussa olisi lyhyt suoja-aika, ehkä vuodesta viiteen vuoteen, jolloin teoksella olisi samanlainen täysi kaupallisen käytön suoja kuin nytkin. Sen jälkeen teos tulisi pakkolisenssin alaiseksi: kuka tahansa voisi uudelleenkäyttää sitä kaupallisesti, mikäli maksaisi alkuperäiselle tekijälle jonkin tietyn provikan, esimerkiksi 10% voitoista tai, jos se olisi osa suurempaa teosta (esimerkiksi käytettäessä valokuvaa sanomalehdessä), jonkin kiinteän maksun. Alkuperäinen levittäjä ei saisi osuutta provikasta, vaikka voisi toki edelleen myydä teosta itse. Jotta uusiokäyttö olisi mahdollisimman helppoa, menisi maksujen tilitys jollekin tekijänoikeusjärjestölle, joka jakaisi rahat eteenpäin tekijöille. Tekijän lisenssioikeus voisi sitten pysyä voimassa huomattavankin pitkän ajan, kenties jopa koko eliniän.

Tämä idea syntyi, kun vertasin kirja- ja äänitemyynnin tilastoja tietoihin musiikin esittämisestä maksetuista tekijänoikeuskorvauksista. Siinä missä tyypillinen kirja myy itsensä loppuun käytännössä vuodessa, ja 67% äänitemyynnistä tulee viiden vuoden sisällä julkaisusta [1], on tilanne erilainen musiikin esittämisen puolella. Esitetystä musiikista maksettavista tekijänoikeuskorvauksista merkittävästi suurempi osa tulee vanhemmista teoksista. Suomessa vuonna 2008 esitetyistä teoksista vain 42% oli tehty vuonna 1998 tai sen jälkeen, ja niiden esitysmääräosuus oli vastaavasti vain 44% [2]. Yksi mahdollinen syy on, että esittämiseen riittää pääsääntöisesti hakea lupa Teoston kautta, ilman tarvetta erikseen anoa lupaa jokaiselta oikeudenomistajalta itseltään. Saattaisiko siis kirjojen ja äänitteidenkin pitkän aikavälin myyntiä lisätä se, jos niihin yhdistettäisiin esimerkiksi jonkinlainen kollektiivinen pakkolisenssi – kuka tahansa saisi uudelleenjulkaista muiden teoksia maksamalla tietynsuuruisen lisenssimaksun?

Idean hyvä puoli on se, että se takaisi tekijöille edelleen osuuden myyntivoitoista, ja olisi poliittisesti selkeästi helpompi saada läpi. Kuten tekijänoikeuksia suoraan lyhennettäessäkin, teosten hinnat putoaisivat (joskaan eivät yhtä paljoa) ja saatavuus paranisi, samoin kuin uudelleenkäyttömahdollisuudet helpottuisivat. Huonoja puoliakin löytyy: tekijänoikeusjärjestöillä on jo nyt huomattavasti yhteiskunnalista valtaa, eikä niiden aseman vahvistaminen entisestään ole välttämättä kovin hyvä idea. Sopivien lisenssimaksujen säätäminen ei ole aivan yksinkertainen prosessi, ja niiden soveltaminen teoksiin jotka yhdistelevät osia esimerkiksi kymmenestä eri aiemmasta teoksesta ei olisi kovin suoraviivaista. Taloudellinen tehokkuus ei myöskään olisi yhtä hyvä, kuin suorassa tekijänoikeuden lyhentämisessä.

Näistä seikoista huolimatta saattaisin silti olla taipuvainen tukemaan tämän kannan ajamista Piraattipuolueen viralliseksi tavoitteeksi, pelkän suoja-ajan lyhentmisen sijaan.

[1] Gower’s Review of Intellectual Property, sivu 57.
[2] Teostolta sähköpostitse pyytämäni ja saamani tilasto.

Kirja-arvostelu: Takaportti

Arvio kirjoitettu PDF-muotoisen arvostelukappaleen pohjalta.

Tuoreen Takaportti-romaanin aiheet kuulostavat varmasti tutuilta monille tämän blogin lukijoista: nettisensuuri, lapsipornon suodatuslistat ja oikeuksiaan väärinkäyttävät viranomaiset. Päivi Kannisto, toinen kirjan kirjoittajista, julistautui blogissaan tuoreeltaan Piraattipuolueen kannattajaksi. Millainen itse teos on?

Tarina seuraa pääasiassa lapsipornon suodatuslistaa ylläpitävää poliisia Karri Luomaa. Luoman muutenkin pitkäveteisesti menevä työpäivä saa ikävän käänteen, kun tuntematon taho alkaa lähettää hänelle kiristysviestejä, joihin liittyy verkosta urkittuja henkilödetaljeja sekä väärennettyjä valokuvia. Luoma aloittaa kiristäjän epätoivoisen etsinnän, eikä vaimonkaan kanssa tahdo mennä kovin hyvin. Välillä tarinaa kerrotaan myös muiden hahmojen, kuten entisen vankilakundi Kai Aallon, pietarilaisen hakkeri Irina Drozdovan ja poliisikollega Vesa Vahterin näkökulmista.

Kirjan teksti on enimmäkseen sujuvaa luettavaa: minun piti vain vähän silmäillä arvostelukappaletta kun sen ensimmäisen kerran avasin, mutta silmäni tarttuivat johonkin kuudennella sivulla olevaan virkkeeseen, jonka jälkeen olinkin kohta lukennut teoksesta puolet. Aivan joka kohdassa sulavuus ei tosin säily, ja aina välillä tulee vastaan aavistuksen kömpelöitä virkkeitä. Tuntuu myös siltä, että osan juonenkuljetuksesta olisi saattanut voida tehdä hieman hienovaraisemmin, ja osa hahmoista jää melko yksiulotteiseksi. Esimerkiksi Vahterin hahmo alkaa tarinan edetessä tuntua karikatyyrilta. Windowsista löydetty takaportti, jonka perusteella kirja on nimetty, jää loppujen lopuksi aika irralliseksi osaksi tarinaa. Huumoria tekstiin on ripoteltu säästellen, mutta niinä kertoina yleensä onnistuneesti.

Takaportissa tuodaan melko hyvin esiin netin valvontaan ja laajoihin viranomaisvaltuuksiin liittyvää problematiikkaa. Luoma on laitettu vahtimaan verkkoa ja etsimään sieltä lapsipornoa, mutta hän ei voi mitään ulkomailla sijaitseville sivustoille. ”Ja mitäpä muuta hänkään saattoi tehdä kuin lisätä sivuston sulkulistalle”, on lakoninen loppupäätelmä siinä kohtaa kun mies törmää taas yhteen lain kouran kantamattomissa olevaan sivuun. Myös varsinaista poliisivaltuuksien väärinkäyttämistä tulee harrastettua siinä kohtaa, kun kiristäjä alkaa hengittää pahemmin niskassa. Verkon yleiset vaarat tulevat myös hyvin esiin: loppujen lopuksi mikään nettiin liitetty kone ei koskaan ole varmasti turvassa.

Teos ei tunnu oikein osaavan päättää, koettaako se olla suunnattu ummikolle vaiko tietoyhteiskunta-aktiiville. Kirjassa tehdään välillä viittauksia Google on selain -lohkaisuihin ja Lex Nokiaan ja mainitaan teknisiä yksityiskohtia, jotka tuskin sanoisivat tietotekniikkaa tuntemattomalle mitään. Toisaalta IT-maailmaa tuntevia häiritsevät herkästi tietyt epäuskottavuudet. Esimerkiksi kokenut hakkeri päättelee nopeasti Windowsissa olevan haavoittuvuuden olevan siellä tarkoituksella ja henkensä olevan vaarassa jos hän koettaa paljastaa sitä, sen sijaan että olettaisi normaalisti Microsoftin taas möhlänneen. Toisen ihmisen kovalevyn sisällön saa kopioitua kotiyhteyksien yli hetkessä, tuntien odottelun sijaan.

Kokonaisuudessaan Takaportti on ihan mukavaa luettavaa, vaikkakaan mistään mestariteoksesta ei vielä olekaan kyse. Kirjoittajilta näkisi mielellään lisää kirjoja myös tulevaisuudessa.

Takaportti ilmestyy 29. syyskuuta.

Tulossa syksyllä, osa 1: Varoituskirjeitä väitetyille piraateille?

Tämä on osa kirjoitussarjaa, jossa kerrotaan kahdeksan hyvää syytä liittyä Piraattipuolueeseen tai Piraattinuoriin juuri nyt, eli kahdeksasta piraatteja kiinnostavasta lainsäädäntöhankkeesta tai oikeustapauksesta.

Maaliskuussa 2009 Piraattipuolue laati lausunnon tuolloin lausuntokierroksella olleesta raportista, jossa pohdittiin keinoja ”luovien sisältöjen sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi ja luvattoman verkkojakelun vähentämiseksi”. Raportissa tuotiin esille mahdollisuuksina muiden joukossa äärimmäisen rajuja menetelmiä piratismin torjuntaan, kuten ”tietoliikenteen välittämiseen pohjautuva luvattoman jakelun tunnistaminen” (verkon reaaliaikainen tarkkailu), automaattinen ilmoitus käyttäjälle, yhteyden hidastaminen, IP-osoitetasoinen esto, porttitasoinen esto, protokollatasoinen esto, nimipalvelinsuodatus, URL-blokkaus ja yksittäisten tiedostojen suodatus.

Jos kaikki nämä keinot olisi päätetty toteuttaa, se olisi merkinnyt internetin loppua ja viestintäsalaisuuden rippeiden tuhoamista. Teleyritykset ja oikeudenhaltijat olisivat yhteistyössä vakoilleet kaikkea verkkoviestintää ja lapsipornosensuurista tutut estolistat olisivat tulleet laajaan käyttöön tekijänoikeutta rikkovien sivustojen suodatuksessa.

Raportissa ei silmäänpistävästi ehdotettu kuitenkaan verkkoyhteyden katkaisemista, johtuen todennäköisesti katkaisun kohtaamasta vastustuksesta EU:n telemarkkinapaketin käsittelyn yhteydessä ja kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin (RKP) ilmaisemasta kielteisestä kannasta (ei löydy enää linkkiä, pahoittelut, ilmaissut hiljattain kuitenkin vastustavansa katkaisua ilman oikeuden päätöstä).

Luvatonta verkkojakelua vähentäviä lainsäädänöllisiä keinoja pohtinut työryhmä antoi raporttinsa 20.8. ja siitä uutoisitiinkin ihan kiitettävästi. Raportti oli kompromissi. Ainoa viime syksyn raportissa kaavailtu keino, jota uusi työryhmä päätyi ehdottamaan (ja sitäkin melko varauksellisesti) on varoituskirjeen lähettäminen väitetylle piraatille. Tämä toimisi niin, että oikeudenhaltijat seuraisivat vertaisverkkoja, ja havaittuaan piratismia (oho!) lähettäisivät tiedon väitetyn piraatin IP-osoitteesta teleyritykselle, joka puolestaan lähettäisi liittymän omistajan osoitteeseen varoituskirjeen, jossa kehotettaisiin lopettamaan moiset laittomuudet. Oikeudenhaltijat eivät saisi käyttöönsä piratismista epäillyn henkilötietoja, eikä varoituskirjeen lähettäminen voisi johtaa mihinkään konkreettisempiin toimiin. Oikeudenhaltijoiden edustajat ovat tosin vaatineet, viimeisimpänä ÄKT:n Arto Alaspää opetusministeriön aiheesta järjestämässä keskustelutilaisuudessa 15.9., että väitetyistä piraateista muodostettaisiin rekisteri. Oikeudenhaltijoiden edustajat voisivat rekisteristä tarkistaa, kenelle on lähtenyt useampia varoituksia, ja ryhtyä oikeudellisiin jatkotoimiin tällaisia henkilöitä kohtaan.

Opetusministeriön tilaisuudessa ministeriön virkamiehet eivät lämmenneet ehdotuksille. Lex Karpelaakin valmistellut johtaja Jukka Liedes kyseli ÄKT:n ja TTVK:n edustajilta, mitä voisivat olla sellaiset työryhmän esittämiä tiukemmat keinot, joissa ei heti törmättäisi yksitysyyden suojaan. Liedes on jo aiemminkin suhtautunut kielteisesti esimerkiksi piraattien nettiyhteyksien katkaisuun. Käytännössä jo työryhmän varovaisesti esittämä muutos edellyttäisi sähköisen viestinnän tietosuojalain Lex Nokian yhteydessä muutettujen pykälien muokkaamista uudelleen, mikä saattaisi hyvinkin olla poliittisesti hieman hankalaa.

Elokuussa julkaistu raportti on nyt lausuntokierroksella, ja Piraattipuolue antaa siitä lausunnon määräaikaan 30.10.2009 mennessä. Nyt on juuri kriittinen aika vaatia, ettei tekijänoikeuslakia lähdetä tiukentamaan. Siitä, lähdetäänkö tiukennuksia tekemään, tehtäneen hallituksen piirissä poliittinen päätös kuluvan vuoden lopulla. Jos päätös on se, että esimerkiksi varoituskirjeiden lähettelyä koskevaa lakimuutosta aletaan ajaa, peli on tällöin jo käytännössä menetetty, sillä laki runnotaan läpi hallitusenemmistön turvin eduskunnassa, ellei se kohtaa poikkeuksellisen suurta vastustusta lain valmisteluvaiheessa. Toistaiseksi on olemassa suuri vaara siitä, että teleyrityksiä ollaan valjastamassa TTVK:n rengeiksi piraattien ahdisteluun. Jos mielenosoitukselle tekijänoikeuslain tiukennuksia vastaan on oikea aikansa, se on ensi marraskuussa. Lähdetään liikkelle kerrankin ajoissa!

Työryhmän kanta varoituskirjemenettelystä:

Työryhmä on tuonut muistiossaan esiin uutena keinona ilmoitusmenettelyn, jolla luvatonta verkkojakelua voitaisiin vähentää poliisitutkinnalle ja tuomioistuinkäsittelylle vaihtoehtoisella ja pehmeämmällä tavalla. Se, onko ilmoitusmenettely tarpeellinen ja onko syitä toteuttaa se työryhmän kuvaamalla tavalla, edellyttää tarkkaa harkintaa ja punnintaa yhteiskunnassa vallitsevien eri oikeushyvien välillä (tekijänoikeus – yksityiselämän suoja – viestinnän luottamuksellisuus). Tätä punnintaa on tehtävä edelleen asian mahdollisessa jatkovalmistelussa.

Tämän hankkeen etenemistä ja sitä, miten Piraattipuolue siihen reagoi, voit seurata verkkosivujemme uudesta Lakivahti-osiosta. Osioon lisätään pikku hiljaa tiedot kaikkista meneillään olevista Piraattipuoluetta kiinnostavista lainsäädäntöhankkeista.

Kulunut vuosi puheenjohtajan silmin

Ensimmäistä kertaa hieman pidempään aikaan on tullut rauhallinen hetki, joten haluan ottaa ilon irti siitä ja jakaa hetken kaikkien lukijoiden kanssa.

Mennyt vuosi on ollut aika huimaa myllytystä, varsinkin puolueen puheenjohtajalle, joka ei ole erityisemmin tottunut olemaan jatkuvasti mediassa esillä ja vieläpä median tavoittelemana. Vuoden alkuneljännes oli tietyllä tapaa hengähtämistaukoa monille puolueen aktiiveille, se oli äärimmäisen tervetullutta ennen nousevaa myrskyä. Sanon myrskyä, mutta tarkoitan hyvässä mielessä, nimittäen jo useampia viikkoja ennen kannattajakorttien palautusta oikeusministeriöön, alkoi toimittajien tuoma rumba. Sain vähintään kerran päivässä soiton, jossa kysyttiin kannattajakorttitilannetta ja koska arvioidaan kortit palautettavan. Soittoja tuli televisiosta, radiosta sekä lehdiltä. Kun korttien palautuksen aika koitti, paikalla oli seuraamassa mm. Nelosen kuvaajat ja tapahtuman jälkeen puhelin ei levätä saanut. Sovin tapaamisia haastatteluiden merkeissä sekä Lahden paikallislehteen, muutaman lehden kanssa puhelinhaastattelut, radioon osallistumisen, taisipa joku kuvausporukka tuolloin tulla kotonakin käymään.

Tilanne ei kauaa ehtinyt haastattelujen jälkeen rauhoittua, sillä samaan aikaan painoi suurehko urakka tehdä oikeusministeriöön raportointia yhdistyslain muutosajatuksista koskien sähköisen päätöksenteon sallimista yhdistyksissä. Raportista tulikin hyvää luettavaa ja koen meidän onnistuneen sen tekemisessä hyvin. Oli myös hyvin ilahduttavaa huomata, että piraattien näkemystä arvostetaan niin paljon, että mielipiteitä tullaan kysymään jopa hieman epäsuoremmin puolueohjelmaan kuuluvissa asioissa kun kyseessä on tietoyhteiskunnan rakentaminen.

Reilu pari viikkoa ehtikin yhdistyslakiasioiden jälkeen olla aikaa keskittyä tulevaisuuden ideointiin ja puolueen toiminnan kehittämiseen, kun vihdoin saimme kovin odotetun tiedon puoluerekisteriin pääsystä. Vaikka tästä onkin aikaa vasta aika tarkalleen kuukausi, on tässä ajassa ehditty saada aika huimasti aikaiseksi.

Jo tapahtuneista mainittakoon mm. seuraavat:

  • Osallistuminen YLE radion Heikkinen radio-ohjelmaan, paikalla myös TTVK:n Antti Kotilainen (Palmulehto) (enemmän omassa blogissani)
  • Elvis ry:n edustajien kanssa tapaaminen (Palmulehto, Kivistö, Piraattinuorten vpj Joonas Mäkinen)
  • Opetusministeriön keskustelutilaisuus luovien sisältöjen luvattomasta verkkojakelusta (Palmulehto, Apajalahti, Mäkinen, Uudenmaan vaalipiirivastaava Janne Paalijärvi)
  • Vierailu lukion yhteiskuntaopin tunnille, aiheena nuorten poliittinen vaikuttaminen (Kaj Sotala ja Joonas Mäkinen)
  • Kuntamarkkinoilla Suvi Lindénin ja muiden virkamiesten esitelmät tietoyhteiskuntapolitiikasta (Apajalahti, Mäkinen, Paalijärvi, Piraattinuorten hallituslaiset Lotta Söderholm ja Ari Vaarnas)
  • IT-oikeuden yhdistyksen tilaisuus laillisen verkkojakelun edistämisestä (Helsingin vaalipiirivastaava Mikko Rauhala)
  • Matti Nikin oikeudenkäynti (Paalijärvi)
  • Freedom not fear -toimintapäivänä flyerien jakelua ja Effin järjestämä keskustelutilaisuus (paikalliset aktiivit)
  • Mikael Böökin asettaminen ehdokkaaksi Loviisan ylimääräisissä kunnallisvaaleissa 25.10.2009.

Lähitulevaisuuteen sovittuja tilaisuuksia:

Olen aina kannustanut ottamaan minuun yhteyttä jos jokin mietityttää. Olen edelleen vakaasti sen takana, mutta suosittelen kuitenkin käyttämään sähköpostia jos asia ei ole kiireinen. Minut saa puhelimitse useimmiten kyllä kiinni, mutta kiireisinä päivinä puhelimessa vietetty aika lähentelee helposti kuutta tuntia ja se syö helposti työtehon kaikesta muusta. Huolimatta kaikesta kiireestä, kulunut vuosi on ollut äärimmäisen antoisa ja olen iloinen siitä, että aktiiviset piraatit jaksavat puuhailla jatkuvasti. Toivotan nykyisten suurenmoisten ihmisten joukkoon monia uusia aktiiveja lisää tervetulleiksi, jokainen pystyy halutessaan olemaan suureksi hyödyksi!

Nostetaan joukolla esiin tietoyhteiskunnan kehityksen heikkoudet ja näytetään mallia vanhoihin malleihin juurtuneille yhteiskunnan jarruille.

Avointa lähdekoodia kotikäyttöön

Tavalliselle kotikäyttäjälle tunnetuimmat avoimen lähdekoodin ohjelmistot lienevät nykypäivänä Linux, Firefox, OpenOffice, VLC ja Gimp. Esimerkin ohjelmistot ovat vain murto-osa tarjonnasta, mutta yleistyneet käytössä niin voimakkaasti, että useimmat hiemankin enemmän tietokoneella työskentelevät tietävät vähintään osan. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoille on olemassa monia eri lisensointitapoja, yleisintä kuitenkin on, että ne ovat yksityisesti vapaasti ja ilmaiseksi käytettävissä, niiden lähdekoodi, eli ohjelmointiosuus josta ohjelma muodostuu, on julkinen, ja niitä saa vapaasti muokata niin omaan kuin levitettävään käyttöön.

Avoimet ohjelmistot ovat valinta, johon voi vaikuttaa moni eri tekijä. Hetki sitten kuulin eräälle tärkeimmän tekijän olevan se, että ne ovat lähes aina laillisesti ilmaisia. Itselleni taas hinta on pienempi osatekijä, joskin vaikuttaa paljon oman listani ensimmäiseen valintakriteeriin: helppo saatavuus, eri ohjelmien välinen yhteensopivuus, päivittymistahti ja muokattavuus. Tuotteen ilmaisuus antaa luonnollisesti mahdollisuuden tarjota tuotetta mahdollisimman helposti, ilman rekisteröintiin ja maksamiseen kuluvia välivaiheita.

Pikaisesti läpikäytynä edellä mainittuja syitä avoimen ohjelmiston valintaan:

  • Ilmaisuus karsii pois tarpeen ladata laittomasti ohjelmistoja, joita nykypäivänä on määrällisesti niin paljon, että harvemmalla on varaa maksaa kaikkia satunnaisestikin käytettyjä ohjelmia. Ilmaisuus tekee myös levittämisestä huomattavasti helpompaa ja ohjelman hankkimisesta vaivattomampaa. Lähes kaikki avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat kuluttaja-asiakkaille ilmaisia.
  • Helppo saatavuus on nykypäivää. Ilman paketinhallintaohjelmistojakin suuretkin avoimet ohjelmistot ovat yleensä suoraan kotisivuilta ladattavissa, tarvitsee vain tietää haluamansa ohjelman nimi. Päteviä luetteloita tiettyihin töihin soveltuvista ohjelmistoista löytyy laajasti ja useimmissa jopa on jonkinlainen arvostelumahdollisuus, jolloin on helppo nähdä ohjelman oletettavasti olevan hyvä jos se on saanut hyvät arvostelut monelta.
  • Avoimien ohjelmistojen yksi piirre on usein laaja yhteensopivuus eri tiedostotyyppien, ns. formaattien välillä. Et ole niin tiukasti rajoitettu käyttämään vain jotain tiettyä ohjelmistoa, ja voit useimmiten vaikka jatkaa jo aloitetun työn loppuun löytämälläsi soveltuvammalla ohjelmistolla. Suljetun koodin ohjelmistot käyttävät usein omia tiedostomuotojaan, jotka estävät vastaavanlaisen ohjelmien välillä jakamisen.
  • Ohjelmat saavat päivityksiä usein tiheää tahtia. Käyttäjien pyynnöstä ohjelmiin saadaan joustavasti lisättyä ominaisuuksia, tehtyä vaihtoehtoisia ulkoasuja, otettua uudet kielikäännökset käyttöön ja pidettyä tietoturva mahdollisimman hyvänä.
  • Ohjelmakoodin ollessa avointa, on sen muokkaaminen osaavissa käsissä mahdollista ja sallittua. Avoimuus mahdollistaa myös sen, että jonkin tarpeellisen ohjelmiston jäädessä vaille kehitystä, voivat toiset osaavat ottaa asian harteilleen ja näin hyvä ohjelmisto ei kuole kehityksen tieltä, vaan kehittyy mukana.
  • Kehitys avoimessa ympäristössä saa ohjelmiston kehittymään käyttäjien toivomaan suuntaan. Tästä syystä avoimien ohjelmistojen ominaisuudet ovat kalliiden lisenssiversioiden ominaisuuksia laajempia ja parempia. Kuka tahansa voi ehdottaa mitä ohjelmisto tarvitsee, mitä sen tulisi tehdä automaattisesti tai mitä käyttäjän pitäisi saada itse säätää.

Avoimiet ohjelmistot ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Ne voivat tarjota käyttäjälleen paljon, edullisesti ja laadukkaasti. Vaikka kyse olisi vain myytävästä avoimesta ohjelmistosta, niistä löytyy useimmiten 30 päivän kokeiluversiot ilmaiseksi. Avoimilla ohjelmistoilla pystyy nykypäivänä korvaamaan halutessaan vaikka lähes kaikki suljetun koodin ohjelmistot kotikäytössä ja usein ne jopa tarjoavat paljon enemmän.

Avoimen lähdekoodin ohjelmistot kotikäytössä.

VALO-CD-projekti tarjoaa helpon ja laadukkaan tutustumismaldhollisuuden avoimiin ohjelmistoihin sekä ladattavan, että tilattavan CD:n muodossa.

Onnittelut ViNO:lle piraateiksi ryhtymisestä

Vihreät nuoret ja opiskelijat (ViNO) julkisti 15.9. tietoyhteiskuntalinjauksensa, jossa otettiin tekijänoikeuksiin varsin lähellä Piraattipuolueen ohjelmaa oleva kanta.

”Kokonaisen ikäryhmän elämäntavan pitäminen laittomana ja muutamien epäonnisten saamat äärimmäiset vahvat rangaistukset eivät ole kestävää politiikkaa. Kaikki vertaisverkoista lataaminen epäkaupalliseen käyttöön tulee laillistaa, kun kyseessä on materiaali, joka ei ole sisällöltään muuten laitonta”, tietoyhteiskuntalinjaus vaatii.

Kaupallisen tekijänoikeussuojan kestoksi ViNO ilmoittaa tavoittelevansa 20 vuotta luontihetkestä, mikä ei käytännössä ole kovin kaukana Piraattipuolueen tavoittelemasta 5-10 vuodesta teoksen julkaisemisesta. ViNO:n mallissa tekijän pitäisi uusia suoja-aika viiden vuoden kuluttua julkaisusta, mutta ongelmaksi nousisi liika byrokratia ja kustannusten määrä hyötyyn nähden. Luontihetkestä alkava lyhyt suoja-aika on myös ongelmallinen, koska se ei ota huomioon teoksia, joille tekijä ei löydä julkaisukanavaa moneen vuoteen. Piraattipuolueen mallissa tekijälle annettaisiin aina ensin mahdollisuus hyötyä teoksestaan julkisesti riippumatta siitä, milloin teos on luotu. Luontihetkeä on myös vaikeampi määrittää kuin julkaisuhetkeä.

ViNO otti kantaa myös patentteihin ja asettui Piraattipuolueen linjan mukaisesti vastustamaan lääke- ja ohjelmistopatentteja. Digitaalisten perusoikeuksien osalta ViNO asettui hieman varovaisin sanankääntein vastustamaan liiallisia yksitysyyden ja sananvapauden rajoituksia. ViNO haluaa lisäksi saada YLE:n tuotannon vapaampaan käyttöön, vastustaa jyrkästi verkkoyhteyden katkaisemista piratismin ehkäisykeinona ja vaatii, että oikeus anonyymiin toimintaan netissä pitää jatkossakin taata.

ViNO:n tietoyhteiskuntalinjaus on kokonaisuudessaan edistyksellinen ja Piraattipuolue toivottaa vihreän nuorison tervetulleiksi eettisesti ja taloudellisesti kestävän tietoyhteiskunnan rakentamiseen sekä sen ympärillä käytävään keskusteluun. Toivottavasti vielä Vihreä liittokin oppii kuuntelemaan nuoria kannattajiaan.