Piraattipuolueen logiikka, osa 1

Tietokirjailija Petteri Järvinen esittää näkemyksiään Piraattipuolueen logiikasta (tai sen puutteesta) 26.8. ilmestyneessä blogikirjoituksessaan. Tässä kaksiosaisessa kirjoituksessa annetaan vastaukset muutamiin esitettyihin kritiikkeihin.

”Puolue ei ole valmis kompromisseihin, vaan ajaa ehdotonta linjaa. Me tiedämme, mikä on oikein. Me toimimme kuten haluamme. Turha kiristää valvontaa tai tiukentaa rangaistuksia, me vain siirrymme salattuihin yhteyksiin.”

Piraattipuolueen linja on kompromissi. Voisimme ajaa tekijänoikeussuojan poistamista kokonaan, kuten esimerkiksi jotkut amerikkalaiset taloustieteilijät, mutta emme kuitenkaan tee näin, koska arvioimme, että jonkinlaista tekijänoikeussuojaa tarvitaan edelleen. Haluamme, että tekijänoikeuksista käydään realistista keskustelua. Koska tiedämme, että tiedostonjakajat siirtyvät salattuihin yhteyksiin, mikäli heitä vainotaan riittävän paljon, haluamme sanoa sen ääneen.

Tiesitkö muuten, että Suomen perustuslain pykälistä huolimatta sähköisessä viestinnässä ei ole viestintäsalaisuutta, ellei erikseen salaa viestintäänsä? Esimerkiksi useiden maiden (kuten Ruotsin) sotilasviranomaiset ja tiedustelupalvelut saavat vakoilla nettilikkennettä mielin määrin, ja myös kykenevät siihen salaamattoman liikenteen osalta. Tekijänoikeudet eivät ole ainoa kohta Piraattipuolueen asialistalla, vaan myös yksityisyyden suojan ja sananvapauden kaventuminen sekä avoimuuden puute hallinnossa ovat meille erittäin tärkeitä, aivan tekijänoikeuksista riippumatta.

”Kannattajat eivät näe mitään ristiriitaa siinä, että heidän toimintansa on nykytilanteessa laitonta. Lailla ei ole merkitystä, koska tekniikka mahdollistaa aina sen kiertämisen. Niinpä levy-yhtiöiden on antauduttava.”

Kuten tunnettua, laki ei ole sama asia kuin moraali. Lain merkityksettömyys ei johdu siitä, että uusi tekniikka mahdollistaa sen kiertämisen, vaan siitä, ettei lain rikkomista koeta moraalisesti vääräksi. Levy-yhtiöiden ei tarvitse antautua, vaan ne voivat rohkeasti alkaa hyödyntää internetissä piilevää markkinointipotentiaalia.

”Piraattipuolue väittää olevansa tavallisen artistin puolella, mutta levy-yhtiöiden ylivaltaa vastaan. Logiikka on erikoinen: jos artisti nyt saa vaikka 10 % levymyynnistä, miten artistia auttaa se, että levyt kopioidaan netissä ilmaiseksi, eikä kukaan saa mitään?”

Väite siitä, että tiedostonjakamisella olisi merkityksellistä kielteistä vaikutusta musiikin myyntiin, on kiistanalainen. Piraattipuolueessa on käyty läpi 18 aihetta käsittelevää tutkimusta. Tutkimustulosten perusteella kielteisin kanta, jonka nettikopiointiin voi ottaa, on: ”Nettikopioinnilla saattaa olla kielteistä vaikutusta myyntiin.” Myönteisin mahdollinen kanta on: ”Nettikopioinnilla ei todennäköisesti ole havaittavaa vaikutusta myyntiä vähentävästi eikä lisäävästi. Saattaa jopa olla, että se lisää myyntiä.” Joka tapauksessa musiikki-, elokuva- ja pelibisneksellä menee melko mukavasti tiedostonjakamisesta huolimatta. Voi tietysti olla, että niillä menisi vielä mukavammin ilman sitä. Joka tapauksessa nämä alat eivät ole missään mielessä romahtamassa, vaikka ne ovat olleet hyvin nihkeitä omaksumaan uusia liiketoimintamalleja. Toistaiseksi ne tosin pärjäävät ihan hyvin vanhoillakin toimintamalleilla.

”On kummallista, että piraatit (joista valtaosa on nuoria ja täysin kokemattomia levybisneksessä) uskovat tietävänsä tekijöitä paremmin, mikä on näiden edun mukaista. Piraatit vaativat itselleen oikeutta päättää kaikkien puolesta. Eikö tämä ole juuri se, mitä piraattien pitäisi vastustaa?”

Kansalaiskeskustelua ei voida käydä, jos kaikkien pitäisi olla asiantuntijoita. Ei tarvitse olla huumeidenkäyttäjä osallistuakseen yhteiskunnalliseen keskusteluun huumausaineista. Piraattipuolue perustaa kantansa tutkimustuloksiin, arkikokemukseen ja tiedon vapautta korostavaan ideologiaan.

Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä on sellainen, että tekijällä on oikeus päättää kaikkien muiden puolesta, miten teosta voi käyttää. Piraattipuolue haluaa muuttaa tilannetta enemmän siihen suuntaan, että kuka tahansa voisi itse päättää miten haluaa käyttää mitäkin teosta, eikä tekijällä (tai tekijänoikeuden haltijalla) olisi yhtä suurta oikeutta päättää kaikkien muiden puolesta kuin nykyään. Piraattipuolue haluaa siis jokaiselle ihmiselle nykyistä enemmän valtaa päättää teosten käytöstä.

”Toistaiseksi laki ja eduskunta katsoo, että nykyinen tilanne on oikeudenmukainen ja kohtuullinen, ja että piraatit ovat väärässä. Puolueen pitääkin pyrkiä vaikuttamaan päättäjiin perustelemalla kantansa eikä uhkailuilla ja näsäviisastelulla.”

Mielelläni kuulisin, mitä Järvinen tarkoittaa näillä uhkailuilla ja näsäviisastelulla. Verkkosivuiltamme löytyvät laatimamme kannanotot. Laadimme esimerkiksi kannanoton luvatonta verkkojakelua koskeneesta opetusministeriön raportista ja kävimme opetusministeriössä perustelemassa kantaamme valtiosihteeri (nyk. europarlamentaarikko) Carl Haglundille (RKP) ja tekijänoikeusneuvos Viveca Stillille. Ainoa ”uhkaus” mikä Piraattipuolueeseen liittyy, on uhka siitä, että äänestäjät saattavat siirtyä äänestämään Piraattipuoluetta, mikäli nykytilanne jatkuu.

”[Radioheadin nettijakelussa olleen levyn, jonka hinnan lataaja sai itse päättää] ”ostajista” yli 60 % ei maksanut mitään, loput maksoivat keskimäärin kuusi dollaria. Seuraavan vuoden alussa yhtye alkoi myydä cd:tä erikoispainoksena 80 dollarin hinnalla. Tästä voisi päätellä, ettei kokeilu ollut kovin tuottoisa. Mutta piraattipuolue kai tietää paremmin?”

Toisaalta esimerkiksi Nine Inch Nailsin ilmaisjakelussa ollut levy Ghosts oli myös vuoden myydyin levy Amazonissa.

”Eivät kai piraatit ehdota, että musiikkia saisi levittää, mutta muita teoslajeja ei? Tällöinhän valvonnan ongelma pysyisi samana.”

Emme tietenkään. Sanottakoon, että esimerkiksi vuosina 2008 kuuden suurimman amerikkalaisen elokuvayhtiön Yhdysvaltain ulkopuoliset vuosituotot nousivat 9,9 miljardiin, kasvua oli 400 miljoonaa dollaria verrattuna edellisvuoteen. Samalla kuitenkin elokuvien nettilataaminen kukoisti. Jos nettilataaminen olisi kovin vanhingollista myynnille, miten tällainen olisi selitettävissä?

”Nettikopiointi on varastamista siltä osin kuin kopioija olisi ollut valmis ostamaan teoksen. Tekijältä ei varasteta fyysisiä tavaroita (eiväthän levyt edes ole hänen omaisuuttaan, vain sisältö on) vaan hänelle kuuluvia tuloja. Jos joku olisi ollut valmis maksamaan 20 euroa ensi-iltaelokuvasta, mutta latasi sen ilmaiseksi netistä, tekijöiltä on varastettu 20 euroa.”

On täysin mieletöntä väittää, että ostopäätöksen tekemättä jättäminen tai ostopäätöksen muuttaminen olisivat verrattavissa varastamiseen. Olet kaupassa. Olet valmis maksamaan leipähyllyssä olevasta leivästä viisi euroa. Huomaatkin vieressä toisen leivän, joka maksaa neljä euroa. Ostat halvemman. Varastitko nyt kalliimman leivän valmistajalta? Entä kaupalta? Entä jos päätätkin, että tänään olisi mukavampi leipoa ja poistut kaupasta kotiin leipomaan? Varastitko nyt leipäyhtiöiltä? Entä kaupalta? Entä jos menet Pelastusarmeijan leipäjonoon saamaan ilmaista  leipää? Keneltä nyt varastit? Entä jos olet koululainen ja syöt terveyssyistä koulussa ilmaisen lounaan sen sijaan, että menisit läheiseen McDonald’siin hampurilaiselle, vaikka sinulla olisi rahaa käydä mäkkärissä?

Kaikissa näissä tapauksissa joltakulta jää saamatta rahaa. On silti päivänselvää, ettei niissä ole kyse varastamisesta. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että kuluttaja käyttää hänelle mieluisinta palvelua. Mieluisuuteen vaikuttavat hinta, palvelun saatavuus ja laatu sekä monet henkilökohtaiset mieltymykset.

”En ole koskaan ymmärtänyt termiä ”ei-kaupallinen kopiointi”. Elokuvia ja dvd-levyjä valmistetaan sen vuoksi, että ihmiset ostavat ne ja katsovat/kuuntelevat niitä. Ei teoksilla ole erikseen mitään ”kaupallista” käyttöä.”

Kaupallista käyttöä on teoksen myyminen ja esittäminen sellaisen liiketoiminnan osana, jonka tarkoituksena tai olennaisena osana on teosten esittäminen tai myyminen. Epäkaupallista käyttöä on teoksen sellainen käyttö, jossa ei liiku rahaa. On tietysti monenlaisia hankalia rajatapauksia, mutta tämä on perusjako. Kaupallisessa käytössä joku ansaitsee rahaa toisen teoksella (mikäli tekijä ei myy teosta itse). Epäkaupallisessa käytössä kukaan ei ansaitse rahaa teoksen käytöstä.

0 vastausta artikkeliin ”Piraattipuolueen logiikka, osa 1

  1. Pari sivuhuomiota:

    Radiohead. Konservatiivit jostain syystä tykkäävät osoitella sitä ja sanoa, että jopas meni huonosti. En tiedä, miksi. Ehkä he eivät todellakaan tiedä, kuinka hyvin ko. kokeilu onnistui, tai sitten toivovat vain että valehtelemalla tarpeeksi kovasti valhe muuttuu todeksi.

    Helvetin hyvinhän se myi. Ennen fyysistä julkaisuaan tuli sisään enemmän rahaa kuin edellisestä levystä. Ja myipä levy vielä hyvin senkin jälkeen kun se julkaistiin fyysisesti ja nettilataus otettiin pois. Ks. esim. http://www.nme.com/news/radiohead/40444

    Maksajien prosenttiosuutta katselevat unohtavat (tai jättävät tarkoituksella huomiotta) kaksi oleellista seikkaa: 1) Maksamisesta joutui päättämään ennen lataamista. On mahdollista, että moni maksaja latasi levyn ensin ilmaiseksi päättääkseen määrästä. En minä ainakaan sokkona olisi maksanut. 2) Tästä riippumatta lähes 40% maksaneita on aivan helvetin hyvin. Ilmeisesti jotkut eivät olisi tyytyväisiä kuin sataa rajatta lähentelevään prosenttiin, mutta ei tällaista esiinny musiikkimaailmassa nykyään kuin levy-yhtiöpomojen fantasioissa. Silti pikkulasten tapaan valitetaan ”yhyy, sain pelkän ravihevosen, kun olisin halunnut lentävän yksisarvisen.”

    (Prosenttia tästä huonontaa toki että epäilemättä levyä kopioitiin myös vertaisverkoissa, mutta tämähän nyt ei mitenkään eroa normaalitavoin levitetystä tavarasta.)

    Toinen pikkudetalji koskee sitä, että joku kuvittelisi tietävänsä tekijöitä paremmin, mikä tekijöille on hyväksi. Selitin tämän Petterille kyllä aiemminkin tämän blogissa, mutta toistetaan nyt sitten vielä kerran.

    Ei tässä lopulta ole mitään väliä, mikä on tekijöille hyväksi (joillekin näistä tekijänoikeudet varmasti ovatkin hyväksi, joillekin taas ei). Liika kontrolli ylhäältäpäin (ts. valtioiden tekijöille luovuttama valta kieltää ihmisiä kategorisesti tekemästä tiettyjä asioita) taas aiheuttaa yhteiskunnalle kokonaisuutena sekä valtaosalle sen jäsenistä suoranaista haittaa kulttuurituotannon saatavuuden huononemisesta jo havaitusti aina isovelivalvontaan, oikeusturvaongelmiin ja yleisen lainkuuliaisuuden heikkenemiseen asti. Tässä ei vaakakupissa tunnu paljoa se, että jokin osuus artisteista _ehkä_ tienaa vähemmän koska näiden valtaa kanssaihmisiinsä vähennetään.

  2. Rauhala, joo ja siis kertyihin Radioheadille vajaa 3 dollaria per kaikki lataajat (mukaan lukien ne jotka eivät maksaneet mitään). Levyfirman kautta olisi saatu vain dollari per levy. Pirun hyvä bisnes se Radioheadille oli, kun tämän lisäksi vielä myytiin fyysistä levyä kalliilla hinnalla vaikka kuinka ja niitä 80 dollarin fanipakettejakin kävi reippaasti kaupaksi.

Vastaa käyttäjälle Mikko Rauhala Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*