Pandoran lipas ja Hitler-kortti kaltevalla pinnalla

Pandoran lipas, kalteva pinta, Hitler-kortti. Kaikki nämä tekee mieli ottaa esille puhuttaessa kansallisesta sormenjälkirekisteristä, joka alkoi heinäkuun alusta paisua päivä päivältä yhä useampien hakiessa uutta passia. Jokaisen passinhakijan sormenjälkien ottamista ja rekisteröintiä merkitsevä passilain muutos hyväksyttiin eduskunnassa lopullisesti 15. kesäkuuta ja se tuli voimaan heinäkuun alusta. Onko syytä pelätä sormenjälkirekisterin perustamisen tarkoittavan Pandoran lippaan avaamista, minkä jälkeen etenemme kaltevalla pinnalla hallitsemattomasti kohti kontrolliyhteiskuntaa, joka vetää vertoja vain Hitlerin Saksalle? Jätän kysymyksen ilmaan.

Sormenjälkirekisteri ei kohdannut missään vaiheessa kovin äänekästä vastustusta. Pitävätkö ihmiset vapautta orjuutena, kun haluavat luovuttaa pois vapautensa liikkua ilman valvontaa? Vai onko kyse siitä, että tietämättömyys on voimaa, että ei ajatella yhteiskunnallisia asioita, koska niiden ajattelu tuntuisi liian pahalta, ja eletään oman kuplan sisällä, jossa kaikki on hyvin?

Tilanne tuo mieleen George Orwellin teoksen Eläinten vallankumous, jossa lammaslauma edelleen innokkaasti määkii ”Neljä jalkaa hyvä! Kaksi jalkaa paha!”, vaikka tilan eläimet ihmisten sorrosta vapauttaneen vallankumouksen johtohahmoina toimineet siat ovat jo itse muuttuneet ihmisten kaltaisiksi, sikaileviksi diktaattoreiksi. Samalla tavalla nyt määitään demokratian puolustamisen nimissä milloin mitäkin uhkakuvaa vastaan, tekivätpä demokraattiset vallanpitäjät mitä hyvänsä. Osa ongelmaa on ehkä se, että ihmisten on vaikea löytää itselleen sopivia vaikutuskanavia. Piraattipuolueesta soisi tulevan merkittävä poliittinen vaikutuskanava yksityisyyden ja vapauden heikennyksiä vastaan.

Myös edustuksellinen demokratia tuntuu täyttävän ennustuksen, jonka mukaan kaikilla yhteisöillä on taipumus kulttiutua. Lainaan Piraattipuolueen tiedottaja Kaj Sotalaa hänen aiemmasta kirjoituksestaan:

Kaikilla ihmisryhmillä – päättäjät ja lainvalvojat mukaanlukien – on taipumus kulttiutua. Kaikki pitävät omia mielipiteitään parhaina – siitä on vain pieni askel haluun saada omat kantansa läpi, keinolla millä hyvänsä.

Juuri tällainen kehitys on hyvin nähtävissä passilain suhteen. Vallanpitäjillä on taipumus pyrkiä hankkimaan lisää valtaa. Siispä se poliitikkojen ja virkamiesten ryhmä, joka muodostaa valtion, haluaa valtiolle lisää valtaa kansalaisiin nähden. Miksipä ei haluaisi, kun se näkee tavoitteensa täydellisen hyvinä. Silloin keinot saavat olla mitä vain, ja ne vievät kohti valtion kaikkivaltiutta. Osa näistä vallanpitäjistä sitten ihmettelee, miksi ihmiset haluavat panna kapuloita heidän rattaisiinsa heidän hyvistä tavoitteistaan huolimatta. Tästä on esimerkkinä kansanedustaja Ben Zyskowiczin (kok.) hämmentyneisyys sormenjälkirekisterin rikostorjuntakäyttöä vastustaneita kansanedustajia kohtaan. Vastustuksen syynä on ymmärrys siitä, että myös demokraattiset vallanpitäjät virkamiehistöineen voivat kulttiutua – kääntyä sulkeutuneeksi, poikkeavia ajatuksia hylkiväksi ja valtaansa loputtomasti kasvattavaksi klikiksi.

Mitä siis hyväksyttiin?
Lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä äänestettiin hallituspuolueiden voimin kumoon opposition ehdotus siitä, että kerättävistä sormenjäljistä ei muodostettaisi rekisteriä. Toisessa käsittelyssä laki meni läpi äänestyksittä, sillä kukaan ei esittänyt koko lain hylkäämistä. Hylkäysesitys olisi siinä mielessä ollut lyhytnäköinen, että EU-asetus joka tapauksessa edellytti sormenjälkien liittämistä passeihin biotunnisteena. EU ei kuitenkaan vaatinut sormenjälkien rekisteröintiä, joten periaatteellisesti olisi ollut tärkeää äänestyttää laki vielä toisessakin käsittelyssä.

Sormenjälkirekisterin varsinaiseksi käyttötarkoitukseksi oli lakiesityksessä ilmoitettu passinhaltijan tunnistamisen parantaminen. Silti hallitus ajoi poliisille laajoja ja epämääräisiä valtuuksia rekisterin käyttöön rikosten selvittämisessä ja ehkäisemisessä, mistä olisi käytännössä muodostunut rekisterin pääasiallinen käyttötarkoitus. Tämä olisi ollut törkeästi  laissa säädettyjä henkilötietojen käsittelyn perusperiaatteita vastaan. Hallintovaliokunnan sanoin:

Sääntely ei [perustuslaki]valiokunnan mukaan saa johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi.

Lakia rajoitettiinkin siten, että poliisille jäi oikeus käyttää passien sormenjälkitietoja ainoastaan, kun se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, olisi naiivia kuvitella, ettei sormenjälkirekisterin käyttötarkoituksia pian pyrittäisi laajentamaan. Siksi rekisteriä ei olisi pitänyt koskaan perustaa.

0 vastausta artikkeliin ”Pandoran lipas ja Hitler-kortti kaltevalla pinnalla

  1. Uusi passilaki, Lex Nokia, pakolliset videoiden tarkistusmaksut… Koko systeemi on menossa järjettömän kovalla vauhdilla kohti ennennäkemätöntä valvontayhteiskuntaa, eikä tässä enää edes pysy perässä kaikessa, mitä täällä tapahtuu – saati sitten ehtisi tiedottaa kaikesta. Vaarallista tässä on vielä se, että seuraavat eduskuntavaalit ovat viimeiset demokraattiset vaalit Suomessa, sillä sen jälkeen äänikynnys takaa, että suuret puolueet pysyvät vallassa tiukemmin kuin koskaan.

    Kaikki tämä kertoo poliitikkojen sairaalloisesta vallanhalusta ja siitä, miten alunperin ihmisten eduksi valmistettu järjestelmä on alkanut elää omaa elämäänsä ihmisistä riippumatta ja ihmisten yli. Onneksi ihmisillä on kerrankin jotain, jolla taistella vastaan; Internet. Internet on muuttanut ja tulee muuttamaan jatkuvasti enemmän valtasuhteita siten, että vanha media, eliitti ja muut klassiset vallanpitäjätahot heikentyvät ja ihmisten kyky ja mahdollisuudet päättää omasta elämästään kasvavat.

    Kiitos piraattipuolueelle, että te puolustatte ihmisen yksityisyydensuojaa ja Internetiä.

  2. Mielestäni on vain hyvä, että sormenjälkirekisteri kerätään. Poliisi on tällä hetkellä käytännössä voimaton monien pikkurikosten, kuten pahoinpitelyjen, selvittämisessä. Nykykäytäntö suojaa yksilöä (rikollista) liikaa, ja 70% pahoinpitelyistä jää käsittelemättä, koska poliisilla ei ole voimaa hankkia todisteita puoleen eikä toiseen.

    En todellakaan ymmärrä, miksi piraattiväki pelkää valvonnan lisäämistä. Siitä on haittaa rikollisille, ei lainkuuliaisille (laki = kokoelma sääntöjä, joita noudattamalla ihminen elää rauhassa kanssaihmistensä kanssa aiheuttamatta toisille harmia). Suomen muuttuminen valvontayhteiskunnaksi on harvinaisen kaukaahaettu uhkakuva. Sananvapautta ei rajoiteta edes silloin, kun siitä olisi kansalle hyötyä (esim. toistaiseksi toimivan sikainfluenssalääkkeen nimeäkään ei voitu jättää paljastamatta, vaikka siitä olisi ollut se selkeä hyöty, etteivät tyhmät ihmiset hamstraisi sitä, ja kehittäisi viruksille vastustuskykyä), ja pahimmatkin rikolliset saavat korkeintaan puolitetun minimirangaistuksen. Mieluummin otan hieman valvontaa hallituksen suunnasta kuin päästän kaiken maailman riehujat valloilleen…

    Toki näen ongelmallisena, että vanhemmat ihmiset äänestävät kerta toisensa jälkeen turhat puolueet (kokoomuksen, sdp:n, rkp:n ja keskustan) eduskuntaan peläten, että muut puolueet ovat kommunisteja, natseja, pilvenpolttajia tai muita peltotyöläisten oikeuksien polkijoita. En kuitenkaan usko, että iät ja ajat hallituksessa istuminen muuttaa suomalaisen poliitikon vallanhaluiseksi fasistiksi. Ennemminkin näyttää siltä, että mitä kauemmin on istunut hallituksessa, sitä pahempi mielistelijä …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*