TaiKin, HSE:n ja TKK:n opiskelija, tule mukaan Aaltopiraatteihin!

Aaltopiraattien logo

Piraattiliikkeen on tullut aika järjestäytyä myös tulevassa Aalto-yliopistossa. TaiK:in, HSE:n ja TKK:n yhteyteen perustettava Aaltopiraatit tulee olemaan piraatti-ideologiaan pohjautuva poliittinen järjestö, joka keskittyy sananvapauden ja yksityisyydensuojan sekä hallinnon, opetuksen ja tutkimuksen avoimuuden edistämiseen.

Aiomme ajaa ja edistää avointen oppimisympäristöjen ja vapaiden oppimateriaalien käyttämistä yliopiston yleisen sivistystehtävän mukaisesti. Pyrimme ohjaamaan tietojärjestelmien suunnittelemista niin, että ne toimivat kaikilla tietokoneilla ja käyttöjärjestelmillä. Tulemme myös tuomitsemaan kansalaisaktivismin rajoittamispyrkimykset ankarasti; yliopiston tarkoitus ei ole tukahduttaa mielipiteitä ja ajatuksia vaan rohkaista niiden leviämistä. Aaltopiraatit tuleekin taistelemaan avoimen ilmaisun puolesta koko yliopiston laajuisesti.

Aaltopiraattien perustamiskokous pidetään Helsingissä, Oluthuone Angleterressä (Fredrikinkatu 47) 06.08.2009 kello 18.00. Liity joukkoomme ja vaikuta!

Lisätietoja kokouksesta ja vapaaehtoinen ilmoittautuminen: Janne Paalijärvi, janne.paalijarvi at piraattipuolue.fi , puh 040 527 5470.

Katso myös:

Tekijänoikeussuojan lyhentämisestä ei uhkaa GPL:lle

Free Software Foundationin perustaja Richard Stallman otti sunnuntaina 26.7.2009 kantaa piraattipuolueiden tavoitteeseen saada myös ohjelmistot tietyn vuosimäärän kuluttua vapaaksi. Stallmanin mukaan haittaa koituisi erityisesti siitä, että suljetun koodin ohjelmien kehityksessä voisi hyödyntää vapautunutta koodia ilman GPL-lisenssin tarjoamien etujen periytymistä uuteen ohjelmistoon. Todellisuudessa haitat kohdistuvat niin harvoihin tapauksiin, ettei niiden pohjalta ole realistista harkita kirjattavaksi lakiin poikkeustapauksia.

Suomessa Piraattipuolue ajaa tekijänoikeussuojan rajoittamista 5–10 vuoteen – aikaan, joka ohjelmistomaailmassa on hyvin pitkä. Harvaa yli 10 vuotta vanhaa ohjelmistoa enää käytetään, ja vain 5 vuotta vanhan ohjelmakoodinkin kohdalla käyttö on suhteellisen vähäistä. Ohjelmisto, jota ylläpidetään aktiivisesti, päivittyy kuukausien ja vuosien varrella. Siitä julkaistaan uusia versioita ja tekijänoikeussuoja alkaa alusta jokaista uutta versiota kohden. Tällöin aiemmat julkaisut toki vanhenevat vähitellen vapaiksi, mutta harvempaa ohjelmistokehittäjää kiinnostavat vuosien takaiset versiot korjattujen ja paranneltujen sijaan.

— Richard Stallman on ollut aktiivisesti mukana piraattipuolueiden välisellä keskustelulistalla, ja hän on esittänyt hyviä näkökulmia. Kyse onkin pikemminkin yksityiskohtiin puuttumisesta, sillä Stallman tukee monia Piraattipuolueen tavoitteita, kertoo Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

GPL on lisenssimuoto, jonka tarkoitus on rajoitusten sijaan tuoda lisää vapautta ohjelmistoalalle. Stallman ehdottaa kannanotossaan koodipankin perustamista, josta lähdekoodi julkaistaisiin tekijänoikeussuojan rauettua julkiseen jakoon. GPL mukailee monia Piraattipuolueen kantoja, ja Stallmanin idea on periaatteessa hyvä, mutta sen toteutus olisi kuitenkin valitettavan hankalaa. Tällaisen varaston ylläpito sekä maailman kaikkien julkaistujen ohjelmistojen valvonta ei ole realistinen tavoite.

Lähde:
Richard Stallmanin kannanotto

Pandoran lipas ja Hitler-kortti kaltevalla pinnalla

Pandoran lipas, kalteva pinta, Hitler-kortti. Kaikki nämä tekee mieli ottaa esille puhuttaessa kansallisesta sormenjälkirekisteristä, joka alkoi heinäkuun alusta paisua päivä päivältä yhä useampien hakiessa uutta passia. Jokaisen passinhakijan sormenjälkien ottamista ja rekisteröintiä merkitsevä passilain muutos hyväksyttiin eduskunnassa lopullisesti 15. kesäkuuta ja se tuli voimaan heinäkuun alusta. Onko syytä pelätä sormenjälkirekisterin perustamisen tarkoittavan Pandoran lippaan avaamista, minkä jälkeen etenemme kaltevalla pinnalla hallitsemattomasti kohti kontrolliyhteiskuntaa, joka vetää vertoja vain Hitlerin Saksalle? Jätän kysymyksen ilmaan.

Sormenjälkirekisteri ei kohdannut missään vaiheessa kovin äänekästä vastustusta. Pitävätkö ihmiset vapautta orjuutena, kun haluavat luovuttaa pois vapautensa liikkua ilman valvontaa? Vai onko kyse siitä, että tietämättömyys on voimaa, että ei ajatella yhteiskunnallisia asioita, koska niiden ajattelu tuntuisi liian pahalta, ja eletään oman kuplan sisällä, jossa kaikki on hyvin?

Tilanne tuo mieleen George Orwellin teoksen Eläinten vallankumous, jossa lammaslauma edelleen innokkaasti määkii ”Neljä jalkaa hyvä! Kaksi jalkaa paha!”, vaikka tilan eläimet ihmisten sorrosta vapauttaneen vallankumouksen johtohahmoina toimineet siat ovat jo itse muuttuneet ihmisten kaltaisiksi, sikaileviksi diktaattoreiksi. Samalla tavalla nyt määitään demokratian puolustamisen nimissä milloin mitäkin uhkakuvaa vastaan, tekivätpä demokraattiset vallanpitäjät mitä hyvänsä. Osa ongelmaa on ehkä se, että ihmisten on vaikea löytää itselleen sopivia vaikutuskanavia. Piraattipuolueesta soisi tulevan merkittävä poliittinen vaikutuskanava yksityisyyden ja vapauden heikennyksiä vastaan.

Myös edustuksellinen demokratia tuntuu täyttävän ennustuksen, jonka mukaan kaikilla yhteisöillä on taipumus kulttiutua. Lainaan Piraattipuolueen tiedottaja Kaj Sotalaa hänen aiemmasta kirjoituksestaan:

Kaikilla ihmisryhmillä – päättäjät ja lainvalvojat mukaanlukien – on taipumus kulttiutua. Kaikki pitävät omia mielipiteitään parhaina – siitä on vain pieni askel haluun saada omat kantansa läpi, keinolla millä hyvänsä.

Juuri tällainen kehitys on hyvin nähtävissä passilain suhteen. Vallanpitäjillä on taipumus pyrkiä hankkimaan lisää valtaa. Siispä se poliitikkojen ja virkamiesten ryhmä, joka muodostaa valtion, haluaa valtiolle lisää valtaa kansalaisiin nähden. Miksipä ei haluaisi, kun se näkee tavoitteensa täydellisen hyvinä. Silloin keinot saavat olla mitä vain, ja ne vievät kohti valtion kaikkivaltiutta. Osa näistä vallanpitäjistä sitten ihmettelee, miksi ihmiset haluavat panna kapuloita heidän rattaisiinsa heidän hyvistä tavoitteistaan huolimatta. Tästä on esimerkkinä kansanedustaja Ben Zyskowiczin (kok.) hämmentyneisyys sormenjälkirekisterin rikostorjuntakäyttöä vastustaneita kansanedustajia kohtaan. Vastustuksen syynä on ymmärrys siitä, että myös demokraattiset vallanpitäjät virkamiehistöineen voivat kulttiutua – kääntyä sulkeutuneeksi, poikkeavia ajatuksia hylkiväksi ja valtaansa loputtomasti kasvattavaksi klikiksi.

Mitä siis hyväksyttiin?
Lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä äänestettiin hallituspuolueiden voimin kumoon opposition ehdotus siitä, että kerättävistä sormenjäljistä ei muodostettaisi rekisteriä. Toisessa käsittelyssä laki meni läpi äänestyksittä, sillä kukaan ei esittänyt koko lain hylkäämistä. Hylkäysesitys olisi siinä mielessä ollut lyhytnäköinen, että EU-asetus joka tapauksessa edellytti sormenjälkien liittämistä passeihin biotunnisteena. EU ei kuitenkaan vaatinut sormenjälkien rekisteröintiä, joten periaatteellisesti olisi ollut tärkeää äänestyttää laki vielä toisessakin käsittelyssä.

Sormenjälkirekisterin varsinaiseksi käyttötarkoitukseksi oli lakiesityksessä ilmoitettu passinhaltijan tunnistamisen parantaminen. Silti hallitus ajoi poliisille laajoja ja epämääräisiä valtuuksia rekisterin käyttöön rikosten selvittämisessä ja ehkäisemisessä, mistä olisi käytännössä muodostunut rekisterin pääasiallinen käyttötarkoitus. Tämä olisi ollut törkeästi  laissa säädettyjä henkilötietojen käsittelyn perusperiaatteita vastaan. Hallintovaliokunnan sanoin:

Sääntely ei [perustuslaki]valiokunnan mukaan saa johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi.

Lakia rajoitettiinkin siten, että poliisille jäi oikeus käyttää passien sormenjälkitietoja ainoastaan, kun se on välttämätöntä luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun katastrofin taikka rikoksen kohteeksi joutuneen tai muuten tunnistamattomaksi jääneen uhrin tunnistamiseksi.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, olisi naiivia kuvitella, ettei sormenjälkirekisterin käyttötarkoituksia pian pyrittäisi laajentamaan. Siksi rekisteriä ei olisi pitänyt koskaan perustaa.

Tekijänoikeuslait uhkaavat vapauttamme verkossa

Elvis Presley Wikipedia-hakuna tuottaa runsaasti tekstiä ja muutamia yleiseen levitykseen hyväksyttyjä kuvia. Wikipediassa ei ole tekijänoikeusrajoitusten takia musiikkia eikä videomateriaalia. Yhteisenä pitämämme kulttuuriperintö ei olekaan yhteistä.

Yhä useammat lisäävät MySpace- ja YouTube-sivustoille omia musiikki- ja videotuotoksiaan kaikkien nautittaviksi, kunnes ne poistetaan suurten elokuva- ja levy-yhtiöiden vaatimuksesta. Teknologia luo uusia mahdollisuuksia, tekijänoikeuslait tukahduttavat ne.

Tästä ei pitäisi olla kyse. Tekijänoikeuslakien tarkoitus on kannustaa luovuutta, eikä rajoittaa sitä. Jo tämä riittää perusteluksi uudistustarpeelle. Nykyisellä järjestelmällä on kuitenkin vielä haitallisempiakin vaikutuksia. Tarkoituksenaan valvoa tekijänoikeuslakien noudattamista valtiot ovat alkaneet rajoittaa oikeuttamme viestintäsalaisuuteen.

Tiedoston lähettäminen toiselle on tiedostonjakamista. Ainoa tapa edes yrittää rajoittaa sitä on valvoa kaikkea tavallisten ihmisten keskinäistä viestintää. Tiedostonjakaminen on yleistynyt räjähdysmäisesti huolimatta Napsterin, Kazaan ja eräiden muiden vertaisverkkopalvelujen kaatamisesta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka viranomaiset sulkisivat kaikki vertaisverkot ja muut vapaan tiedostonjaon kanavat, tiedostoja voitaisiin silti jakaa vaikkapa sähköpostin liitetiedostoina tai yksityisissä verkoissa. Jos näin kävisi, pitäisikö valtiovallan saada tarkkailla kaikkea sähköpostiliikennettä ja suojattuja verkkoja? Niin kauan kuin on mahdollista viestiä yksityisesti, on mahdollista jakaa tekijänoikeudella suojattuja tiedostoja. Jos tiedostonjakaminen halutaan pysäyttää, ihmisiltä täytyy viedä oikeus yksityiseen viestintään. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Yhteiskunnan on valittava tiensä.

Maailma on tienhaarassa. Internet ja uusi viestintäteknologia ylipäänsä ovat niin tehokkaita, että yhteiskunta muuttuu joka tapauksessa. Muutoksen suuntaa ei kuitenkaan ole vielä päätetty.

Tekniikkaa hyväksikäyttämällä voidaan luoda pahimmat painajaisemmekin ylittävä isoveliyhteiskunta, jossa valtiot ja yritykset tarkkailevat jokaisen elämää yksityiskohtaisesti. Entisessä Itä-Saksassa valtio tarvitsi kymmeniätuhansia työntekijöitä vakoillakseen kansalaisia kirjoituskonein, lyijykynin ja kortistoin. Nykyään pari tietokonetta voi hoitaa yhdellä napinpainalluksella saman tehtävän miljoona kertaa nopeammin. Monet poliitikot haluaisivat painaa sitä nappia.

Toisaalta samaa tekniikkaa käyttämällä voidaan luoda yhteiskunta, joka kannustaa oma-aloitteisuutta, yhteistyötä ja monimuotoisuutta. Passiivisesta yksisuuntaisen median informaatiotulvan hukuttamasta kuluttajasta voisi tulla aktiivinen osallistuja tietoyhteiskunnassa, yhteisellä matkallamme tulevaisuuteen.

Internet on yhä lapsenkengissään, mutta jo nyt esille putkahtelee loistavia ilmiöitä kuin itsestään. Esimerkkeinä mainittakoon vapaa käyttöjärjestelmä Linux ja vapaa tietosanakirja Wikipedia. Samanlaista osallistavaa kulttuuria harjoitetaan MySpace- ja YouTube -sivustoilla, ja sen kasvusta on myös merkkinä The Pirate Bay, jonka ansiosta valtavasti kulttuuria on helposti saatavilla jokaiselle, jolla on yhteys verkkoon. Valitettavasti siinä missä tekniikka luo uusia mahdollisuuksia, lainsäädäntö tukahduttaa ne. Linuxin kehitystä haittaavat patentit, mainittuja verkkosivustoja tekijänoikeudet.

Suuri yleisö tiedostaa uudistustarpeet enenevässä määrin. Siksipä Piratpartiet, piraattipuolue, saavutti 7,1 %:n kannatuksen Ruotsin EU-vaaleissa ja lunasti piraattiliikkeelle ensimmäisen paikan Euroopan parlamentissa.

Piraattiliikkeen tavoite on tekijänoikeuslakien uudistaminen ja patenttijärjestelmän asteittainen hävittäminen. Vastustamme valvontayhteiskuntaa ja sensuuria niin verkossa kuin yleisemminkin. Haluamme muuttaa EU:n toimintaa demokraattisemmaksi ja avoimemmaksi. Tässä on koko ohjelmamme.

Aiomme pyhittää kaiken aikamme ja kaikki voimavaramme perustavanlaatuisten kansalaisoikeuksien puolustamiseen niin verkossa kuin muuallakin. Seitsemän prosenttia ruotsalaisista äänestäjistä oli kanssamme samaa mieltä siitä, että näiden perusasioiden turvaamiseksi on järkevää siirtää sivuun muut poliittiset erimielisyydet.

Seuraavien viiden vuoden kuluessa tehtävät poliittiset päätökset määrittelevät suurelta osin sen, millaista polkua kuljemme kohti tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa. Nämä päätökset vaikuttavat miljoonien ihmisten elämään vuosien ajan. Annammeko pelkojemme johtaa meidät epätoivottavaan kontrolliyhteiskuntaan, vai olemmeko tarpeeksi rohkeita ja viisaita kokeillaksemme, miltä tulevaisuus näyttää vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa?

Tiedonvälityksen vallankumous on käynnissä tässä ja nyt. On aika päättää, millaisen tulevaisuuden haluamme.

Kirjoittaja Christian Engström on Ruotsin piraattipuoluetta edustava Euroopan parlamentin jäsen.

Julkaistu alun perin 7.7.2009 Financial Timesin verkkosivuilla.

Suomennettu yhteistyönä.

Demokratia 2.0 (Osa 1.) Taustaa

Hahmottelua demokraattisen päätöksenteon ja hallinnon avoimuudesta.

Demokraattisen päätöksenteon avoimuutta on kuulutettu oikeastaan koko elämäni ajan. Kukaan ei tunnu oikein tietävän mitä se täsmälleen ottaen tarkoittaa, joten sitä on mukavaa vaatia. Valitettavasti tämän myötä siitä on tullut korulause, joka lisätään kun halutaan suosia kaikkea hyvää tekemättä mitään konkreettista. Avoimuus voi olla paljon enemmän. Tämän artikkelisarjan on tarkoitus hahmotella se, mitä avoin demokratia voisi parhaimmillaan olla näin Internet-aikakautena.

Hahmottelemani muutokset olisivat merkittävä muutos siihen, miten edustuksellista demokratiaa on länsimaissa harjoitettu. Lukijan on kuitenkin tärkeää huomata, että nämä ovat hahmotelmia. En väitä ajatelleeni kaikkea loppuun asti ja toivonkin aktiivista keskustelua siitä, ovatko esittämäni tavoitteet ongelmallisia tai jättävätkö ne jotain tärkeää huomiotta.

Ajatukseni pohjautuvat seuraavaan havaintoon. Internet on tuonut ennennäkemättömät mahdollisuudet suurelle joukolle ihmisiä tehdä yhteistyötä keskenään. Wikipedia, Internetissä oleva tietosanakirja, jota kuka tahansa saa muokata, on erinomainen esimerkki tästä. Samoin se, että joukossa mielenosoituksia, joissa olen viime vuosina ollut (esimerkkeinä Lex Karpela ja Lex Nokia) mielenosoittajat ovat tunteneet lakiesityksen paremmin kuin kansanedustajat, jotka ovat tulleet siitä puhumaan.

Demokratia 2.0 tarkoittaa sitä, että virkamiesten tekemä lain valmistelu tapahtuu julkisesti verkossa siten, että ensi metreiltä asti lakihankkeita pääsee kuka tahansa kommentoimaan.

Demokraattisen päätöksenteon ja hallinnon avoimuus tarkoittaa tekstissäni ensisijaisesti kahta asiaa. Ensinnäkin virkamiesten tekemä päätöksenteon valmistelu ja kaikki siihen liittyvä mielipiteiden kerääminen ja lobbaaminen tapahtuvat julkisesti Internetissä siten, että ensi metreiltä asti kaikki pääsevät vaikuttamaan. Erityisesti tämä koskee virkamiesten tekemää lainvalmistelutyötä, mutta myös kunnissa virkamiesten tekemää kunnallista päätöksenteko koskevaa valmistelutyötä. Ajan myötä löytyy varmasti paljon muitakin asioita, jotka voidaan tehdä suoraan verkossa. Toisekseen poliittisten puolueiden ja poliittista vaikuttamista harjoittavien organisaatioiden rahoitus on julkista erityisesti yritysten ja muiden organisaatioiden antaman rahoituksen osalta.

Muutos on merkittävä ja odotettavissa oleva muutosvastarinta on myöskin merkittävää. Oletan, että osa virkamiehistä tulee vastustamaan muutoksia joko siksi, että he joutuisivat muuttamaan totuttuja työtapojaan, tai siksi että menettäisivät osan siitä vallasta, jota nykyään pääsevät käyttämään. Perinteiset puolueet saattavat myöskin vastustaa tällaista paljolti samoista syistä. Toivottavasti olen väärässä.

Raportti suunnittelutapaamisesta Tampereelta 5.–7.7.

Piraattipuolueen ja Piraattinuorten hallitusten edustajat sekä puolueen vaalipiirivastaavia kokoontui Tampereella 5.–7.7. keskustelemaan puolueen menneestä ja tulevasta toiminnasta. Yhtenä pääaiheena oli valmistautuminen vuoden 2011 eduskuntavaaleihin sekä paikallisella tasolla että yleisesti. Päivien aikana tuli useaan otteeseen todettua, että vaalit ovat edessä nopeammin kuin kuvittelisi, ja tästä syystä vaaleihin valmistautuminen on aloitettava nyt. Tapaamisen alkupuolella visioitiin, millaisessa tilassa puolueen olisi hyvä ja mahdollista olla vaalien alla menestyäkseen niissä. Puitiin puolueen näkyvyyttä, paikallistoimintaa, organisaatiota ja vaalirahoitusta.

Saavuttaakseen vähimmäistavoitteena olevan yhden paikan eduskunnassa puolueen tulee olla riittävän tunnettu, ja siksi näkyvyyttä täytyy olla sekä perinteisessä mediassa että netin sosiaalisissa medioissa. Piraattipuolueen on pidettävä ”ääntä” niin netissä kuin kaduillakin. Todettiin, että vastaisuudessa olisi tarvetta lisätä audiovisuaalista tiedotus- ja kampanjointimateriaalia. Vaalirahoituksesta puhuttaessa pidettiin tärkeänä kerätä rahaa tiettyihin konkreettisiin tarkoituksiin, jopa niin että puolueelle lahjoittava voisi korvamerkitä lahjoituksensa tiettyyn tarkoitukseen.

Tekijöitä tarvitaan moniin projekteihin. Piraattipuolueen kannattajilla on resursseja ja halua tehdä, mutta usein ei tiedetä mitä voisi tehdä tai osallistumiseen liittyy epävarmuutta. Puolueen wikiin tulee lähipäivinä rekrytointisivu, josta voi käydä katsomassa minkälaista puuhaa on tarjolla sekä nettipalveluiden, että muun toiminnan osalta. Lisäksi keskusteltiin erityisen ”aktiivijäsen”-konseptin käyttöönotosta niille jäsenille, jotka ovat haluavat ottaa osaa toimintaan eri tavoin ja saada tietoa siitä sekä ovat valmiita auttamaan konkreettisesti asioiden tekemisessä. Tarkoitus on luoda tehokas verkosto puolueen toiminnan pyörittämiseen. Sisäistä tiedotusta tultaneen muutenkin jonkin verran uudistamaan.

Vaalipiiriyhdistysten perustaminen on yksi loppuvuoden päätavoitteista. Yhdistysten merkitys on olennainen vuoden 2011 eduskuntavaaleja ajatellen, sillä ne järjestävät ehdokasasettelun ja paikallisen vaalikampanjoinnin. Vaaleja varten suunniteltuun tiekarttaan asetettiin tavoitteeksi saada piiriyhdistykset rekisteröidyiksi keskeisimmissä vaalipiireissä vuoden 2010 alkuun mennessä. Ehdokkuutta vaaleissa harkitsevien olisi jo nyt hyvä tulla mukaan toimintaan.

Tapaamisessa ideoitiin vuoden 2010 keskeisiä tapahtumia, joiden suhteen suunnitelmat tarkentuvat syksymmällä. Suunnitelmissa on muun muassa tarjoutua pitämään seuraava piraattipuolueiden kansainvälinen konferenssi. Vaalikampanja aiotaan aloittaa varsin ajoissa vuoden 2010 puolella.

Tapahtumassa tehtyä tiekarttaa tullaan läheisesti seuraamaan vastaavissa kokoontumisissa. Seuraavaa suunniteltiin pidettäväksi Turussa loka-marraskuun vaihteessa. Samaan ajankohtaan ja paikkaan kaavailtiin alustavasti ylimääräistä puoluekokousta.

Ps. Piraattiradion jakso no. 8  äänitettiin suunnittelutapaamisen yhteydessä, joten jaksosta löytyvät kuulumiset suoraan paikan päältä.

Puoluekokousraportti

Piraattipuolueen vuosikokous pidettiin Vantaalla 14.6. Kokouksessa hyväksyttiin vuoden 2008 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä myönnettiin hallitukselle varainhoitoa koskeva vastuuvapaus. Lisäksi hyväksyttiin kuluvan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä sananvapauskannanotto. Paikalla kokoustamassa ja tietoyhteiskuntapoliittisia esitelmiä kuuntelemassa oli noin viisikymmenpäinen piraattijoukko.

Esitelmän kokouksen yhteydessä pitivät Tieteen ja teknologian vihreiden varapuheenjohtaja Jani Moliis, EFFI ry:n varapuheenjohtaja Mikael Storsjö sekä allekirjoittanut. Esitelmät käsittelivät immateriaalioikeuksien ympärillä tapahtuvaa lobbaus- ja kansalaistoimintaa ja ajankohtaisia tietoyhteiskunta-asioita Lex Nokiasta EU:n telemarkkinapakettiin. Moliis kertoi Tieteen ja teknologian vihreiden tavoitteista tietoyhteiskunta-asioiden monipuolisemmassa esilletuonnissa puolueensa sisällä.

Kokouksen pöytäkirja on nyt tarkastettu ja se on luettavissa verkkosivuiltamme (pdf). Kokouksen ja esitelmien videotaltiointi on myös edelleen nähtävissä verkossa (osa 1, osa 2).

Vuosikokouksen hyväksymät Piraattipuolueen päätavoitteet toimintavuodelle 2009 ovat:

  1. paikallistoiminnan kehittäminen
  2. tiiviin ja toimeliaan yhteisön luominen puolueen toimintaa edistämään
  3. toimintatapojen vakiinnuttaminen
  4. puoluerekisteriin pääsy
  5. vuoden 2011 eduskuntavaaleihin valmistautuminen
  6. yhteistyön lisääminen kansalaisjärjestöjen, puolueiden ja viranomaisten kanssa
  7. kansalaistoiminnan järjestäminen
  8. vilkas tiedotustoiminta erityisesti verkossa
  9. puolueohjelman ja sääntöjen täsmentäminen tarvittaessa
  10. jäsenmäärän kasvattaminen jatkuvasti koko toimintavuoden ajan.

Piraatit kaduille Tampereella 5.7.

Piraatit jalkautuvat Tampereen keskustaan sunnuntaina 5. heinäkuuta. Tapaaminen klo 18 rautatieaseman edessä. Piraattipuolueen hallituslaiset ja paikallisaktiivit pääkaupunkiseudulta ja Tampereelta ovat paikalla runsaslukuisina, joten nyt on erinomainen tilaisuus tulla keskustelemaan ihmisten kanssa ja pohtimaan Pirkanmaan paikallistoiminnan tulevaisuutta.

Piraattipuolueen ja Piraattinuorten hallitusten edustajat ja paikallisaktiivit eri paikkakunnilta jatkavat tapaamistaan vielä maanantaina ja tiistaina työntäyteisissä merkeissä. Tapaamisen pääaiheita ovat eduskuntavaaleihin valmistautumisen perusteellinen suunnittelu sekä vaalipiiriyhdistysten perustamisen suunnittelu ja vaalipiiritoiminnan kehittäminen.

Elokuvien tarkastuskäytännöt ongelmallisia & Ylen Jungner ongelmissa tekijänoikeuksien kanssa

Heinäkuun alusta voimaantullut laki kuvaohjelmien tarkastamisesta on jälleen osoitus siitä, kuinka rajoittunut nykyisten päättäjien ymmärrys on internetin luonteen suhteen. Laki uhkaa pakottaa elokuviaan netissä levittävät harrastelijat maksamaan vuosittaista 800 euron valvontamaksua.

Yksityiset ihmiset julkaisevat verkossa valtavatasti videomateriaalia, joten lakia on mahdoton valvoa. Valtion elokuvatarkastamon resurssit eivät myöskään voi millään riittää kaikkien verkossa julkaistavien videoiden tarkastamiseen, eivät edes jälkikäteiseen valvontaan. Laissa säädetty valvontamaksu saattaa kuitenkin peloitella monet yksityiset ihmiset ja omilla taskurahoilla videopätkiä tuottavat olemaan julkaisematta videoita verkossa. Hyväksytyksi tuli laki, jota ihmiset käytännössä jatkuvasti joutuvat rikkomaan tai ainakin toimimaan harmaalla alueella. Tietoyhteiskuntaa koskevan lainsäädännön suhteen käy jatkuvasti näin.

”Laki uhkaa tukahduttaa ihmisten vapaata taiteellista ilmaisua internetissä. Vanhat puolueet eivät ymmärrä tietoyhteiskunnan toimintaa”, jyrisee Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Nyt vanhentuneita tarkastuskäytäntöjä yritetään ylläpitää väkisin teknologian jo mullistettua videomateriaalin levitysmarkkinat.

”Oikea suunta on itsesääntelyn ja jälkikäteisvalvonnan puolella, mutta harrastajat tulee jättää rauhaan”, Palmulehto jatkaa.

Verkon sisällöstä suuri osa on ulkomaisilla sivustoilla, joihin suomalaisten viranomaisten koura ei ulotu. Siksi lain lastensuojelullinen vaikutus jää vähäiseksi. Laki vapauttaa ”harrastustoimintaa varten” julkaistut videotallenteet valvontamaksuista, mutta niidenkin olemassaolo pitäisi ilmoittaa elokuvatarkastamolle. Epäselväksi jää, koskisiko tämä esimerkiksi kaikkia suomalaisten YouTubeen lisäämiä kotivideoita.

Aiheesta uutisoi muun muassa Digitoday

Asiaa käsitellään myös Kamera & kynä -blogissa

Ylen Jungner ongelmissa tekijänoikeuksien kanssa

Yleisardion pääjohtaja Mikael Jungner on lisännyt YouTubeen vaimolleen osoittamansa rakkausvideon, jonka taustalla soi musiikkia. Näinollen hän on syyllistynyt vähintäänkin tekijänoikeusrikkomukseen.

”On selvää, ettei Jungner mieltänyt toimivansa väärin videon julkaistessaan”, huomauttaa Piraattipuolueen puoluesihteeri Ahto Apajalahti. ”Toisen teoksen hyödyntämisessä yksityisessä rakkausvideossa ei olekaan mitään moraalitonta”, hän jatkaa. ”Nykyinen tekijänoikeuslaki sotii yhä useamman ihmisen maalaisjärkeä vastaan.”

Piraattipuolue vaatii kaiken teosten epäkaupallisen käytön laillistamista ja vastustaa sitä, että ihmisten luovuutta rajoitetaan tiukoilla tekijänoikeuslaeilla.

”On kohtuutonta, jos Jungner joutuu nyt lain kanssa vaikeuksiin”, toteaa Apajalahti.

Piraattilahden tulevaisuus

Nyt se sitten vihdoin tapahtuu: The Pirate Bay myydään kaupalliselle toimijalle. Minuuttien sisällä ilmoituksesta piraattiyhteisö joutuu kaaoksen valtaan. Käyttäjätilejä poistetaan, piuhat vedetään seinästä, kovalevyt pyyhitään magneeteilla. Kolmannes internetin liikenteestä katoaa hetkessä. Tai sitten ei.

Kohu, melu, on toki melkoinen, ymmärrettävästi. Moni pelkää, aavistaa pahaa. Toiset ovat pettyneitä. Harva malttaa katsoa rauhassa mistä on kyse. Tällaista se on internetissä ja keltaisessa lehdistössä. Mutta yhtä nopeasti kuin nettikommentaarit älähtävät ne myös rauhoittuvat. Toisin kuin kohujournalismissa, internetissä disinformaation lisäksi myös informaatio leviää tehokkaasti. Eriskummallinen reaktio löytyy tämänaamuisesta Helsingin Sanomien uutisoinnista – perinteisestihän hesaria ei ole yksiselitteisesti pidetty kohujournalismina. Uutinen itsessään vaikuttaa asialliselta, mutta siihen liittyvä Esa Mäkisen kommentti kompastuu hypeen samoin kuin netin pahimmat pakokauhuiset sortuessaan kertomaan täydellä varmuudella mitä mahdollinen kauppa merkitsee sivustolle ja jopa piraattiliikkeelle. Tässä pätee Russellin lausuma viisauden ja varmuuden suhteesta; tosin toimittajat ansaitsevat hieman anteeksiantoa ammattinsa usein kohtuuttomien vaatimusten tähden – epävarmuus ja spekulointi eivät myy yhtä hyvin kuin raflaava itsevarmuus ja ennustaminen.

On lievästi sanoen ennenaikaista ja perusteetonta tuomita perustajat raadollisiksi valehtelijoiksi. ”Ruotsalaismiesten” perustelut ovat vankkoja ja järkeenkäypiä, eikä tämä uusi päätös sodi lainkaan periaatteita vastaan.

Piratebayn myyminen ei myöskään vähennä poliittisen piratismin uskottavuutta, eikä se juuri vaikuta tiedostonjakamiseen ilmiönä. Piraattiliike ei ole kehittynyt yhden torrentsivuston ympärille (sen verran täytyy itse uutistakin oikaista) vaan ensisijaisesti reaktiona uusia tekijänoikeuslakeja vastaan puolustamaan kansalaisoikeuksia. Sivustoa vastaan toimitettu ratsia sekä siitä seurannut oikeusprosessi ovat sen sijaan toimineet hyvänä esimerkkinä siitä, minkälaisia kansalaisoikeuksien rikkomuksia tekijänoikeuslainsäädäntö mahdollistaa ja kuinka poliittista piraattiliikettä tarvitaan kipeästi. Ilman torrentsivustoa puolueelle on antanut nostetta muun muassa FRA-laki sekä IPRED-laki.

En pidä idolisointia koskaan kovinkaan fiksuna ilmiönä, mutta kyllä Piratebayn perustajakolmikkoa voi jonkinlaisina sankareina pitää. En usko että he ovat myyneet arvojaan vaan tämä uusi liike vain varmistaa kaiken sen säilymisen, mikä Piratebayssä itsessään on tärkeää. Piraattilahden tulevaisuutta povatessa tulee kysyä, mitä oikeastaan the Pirate Bay on ja mitä siitä on myyty. Ensinnäkin the Pirate Bay on ainakin kaikkia seuraavia: sivusto, tracker, yhteisö sekä brändi. Toisin kuin tekijänoikeuspropaganda toitottaa, TPB ei ole koskaan jakanut materiaalia, eikä materiaalia teknisesti ottaen edes kulje TPB:n serverien kautta. Palvelu mahdollistaa käyttäjien jakaa keskenään materiaalia tehokkaasti. On täysin käyttäjistä kiinni, onko mitäkin sisältöä saatavilla sekä kuinka hyvin sitä seedataan.

Peter Sunde kertoi TorrentFreakille, että sivuston oma trackeri lopettaa pian toimintansa. Käyttäjiä kannustetaan siirtymään käyttämään myöhemmin ilmoitettavaa kolmannen osapuolen trackeriä. Suunta näyttäisi siis olevan yhä enemmän pois keskusjohtoisuudesta, mitä kehitystä itse torrent-tekniikka aikoinaan vahvasti edusti. Tarkoitus on jakaa taakkaa ja varmistaa etteivät käyttäjät ole vastuussa yhden sivuston toiminnasta. Tämä viittaisi vahvasti siihen, että olennaisinta osaa perinteisestä Piratebaystä ei olisi lainkaan myyty (käyttäjiä ja yhteisöä nyt ei yksiselitteisesti voikaan myydä). Piratebay on hostannut valtavasti torrentteja, joiden uudelleenpostaaminen aiheuttaisi kovasti turhaa vaivaa – siksi ratkaisu vaikuttaa järkevältä.

Käytännössä käyttäjät saattavat hyvinkin hylkiä tarjottuja ratkaisuja (jotka siis eivät liity enää itse sivustoon), tämä jää nähtäväksi ja riippuu ratkaisujen laaduista. Mitä tulee uuteen Piratebay’hin, uusi omistaja ei ole kuin vihjaillut mahdollisista toimintamalleista. Tosin mikäli jaetuista tiedostoista maksetaan korvaus oikeuksien haltijoille, kuten on luvattu, toiminta varmasti muuttuu radikaalisti.

Voi hyvinkin olla, ettei alkuperäistä aatetta jatkava Piraattilahti (millä nimellä sitä tullaankaan kutsumaan, jottei sekoittuisi myytyyn sivustoon) onnistu pitämään paikkaansa massojen standardina, mutta katsoisin että tämä käänne joka tapauksessa vie tiedostonjakamista enemmän kohti hajauttamista ja anonymiutta. Toisaalta, vaikka uusi Piratebay ei olisikaan läheskään yhtä suosittu kuin vanha, uskon että uusi palvelu on tarpeellinen. Piratismia vastaan ei kannata taistella, mutta sen kanssa tulee ehdottomasti kilpailla. Ja kun nämä tuoreet ratkaisut ovat yhä vähemmän riippuvaisia epäkaupallisesta kopioinnista, Piraattipuolueen on jatkossa vain helpompi osoittaa tiedostonjakamisen vapauttaminen järkeväksi ja turvalliseksi ratkaisuksi.