Piraattipuolueen ja Teoston yllättävä yhteisymmärrys

Vuodenvaihteessa Piraattipuolue otti kantaa suunniteltuihin yhdistyslain muutoksiin, jotka mahdollistaisivat VIHDOINKIN virallisesti sähköiset jäsenäänestykset ja etäosallistumismahdollisuuden yhdistyksen kokouksiin. Lausuntokierroksesta ja otakantaa.fi-sivuston kautta annetuista kannanotoista on nyt julkaistu tiivistelmä, jossa Piraattipuolueen esiin nostamat näkökulmat pääsivät hyvin esille. Ilmeisesti olimme uudistukseen aivan laajimmin kantaa ottaneiden joukossa.

Piraattipuolueen kannanoton pääkohdat ovat tiivistettynä:

  1. Sähköiset jäsenäänestykset ja etäosallistuminen pitää mahdollistaa niin pian kuin suinkin, sillä uudistus olisi voitu tehdä jo 10 vuotta sitten.
  2. Pitäisi mahdollistaa kokonaan etäosallistumisella toteutettavat yhdistyksen kokoukset (ehdotuksessa sallittaisiin vain osalle kokouksen osanottajista etäosallistumismahdollisuus).
  3. Henkilön tunnistamiselle ja ääntenlaskennalle etäosallistumisessa ei pidä asettaa liian hankalasti toteutettavissa olevia vaatimuksia, vaan säätely pitää jättää yhdistyksen omien käytäntöjen varaan.
  4. Muutoksessa pitää ottaa huomioon, että vaikkapa videoneuvottelujen lisäksi voidaan järjestää myös reaaliaikaiseen tekstipohjaiseen viestintään (esim. IRC) perustuvia kokouksia. Ehdotus ei saa vahingossakaan sulkea mitään osallistumistapoja pois.

Entä miten Teosto tähän liittyy? Lausuntoyhteenvedon sivulla 30 Piraattipuolueen ja Teoston kannat etäosallistumismahdollisuuksien laajentamiseen on sijoitettu peräkkäin. Myös Teosto kannattaa sähköisiä osallistumismahdollisuuksia. Emme ehkä olekaan niin erilaisia!

Äänikynnysjärjestelmä uhkaa demokratiaa

Hallituksen esittämä äänikynnysjärjestelmä on uhka suomalaiselle demokratialle. ”Puoluekentän pirstaloitumista” kitkemään tehty esitys tekee minkä lupaa: sementoi entistä vahvemmin nykyiset eduskuntapuolueet vallan kahvaan ja haittaa pienpuolueiden ja heidän kannattajiensa äänen kuulumista eduskunnassa. Yli sadantuhannen suomalaisen äänet voisivat päätyä käytännössä hylätyiksi ehdotetulla 3 % äänikynnyksellä. ”Samantien voitaisiin kirjata lakiin tämänhetkiset eduskuntapuolueet ainoiksi sallituiksi puolueiksi”, kommentoi Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Suurten puolueiden hinku pitää nousevia kilpailijoita loitolla on jo riittävän paha sinänsä, mutta erityisen epärehellisinä Piraattipuolue pitää Vihreän liiton, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien kantoja. Ne olisivat valmiita kynnyksiin, joiden alle ne itsekin reilusti jäivät päästessään ensimmäisiä kertoja eduskuntaan. Ensimmäiset edustajat ovat minkä tahansa puolueen kasvulle oleellisia julkisuusprofiilin ja puoluetukien takia. ”Tällainen demokratian rapauttaminen vain, jotta muille ei suotaisi näille puolueille itselleen annettuja mahdollisuuksia, on jo politiikassakin aivan erityisen halpamaista”, tuhahtaa puolueen aktiivi Mikko Rauhala. ”Ainoa oikea valtakunnallinen äänikynnys 200 edustajan vaaleissa on 0,5 %. Muu on kansan tahdon halventamista.”

Nousevien sukupolvien vaihtoehtona Piraattipuolue luottaa mahdollisuuksiinsa päästä sopivasti kansainvälisen piraattipuolueliikkeen nousuun ajoitetuista vaaliuudistuksesta huolimatta eduskuntaan – Ruotsin tutkimusten mukaanhan Piratpartiet on jo reilusti yli kaavaillun kynnyksen. Jo itse äänikynnysaloitekin osoittaa, että myös Suomessa on tarvetta niin sähköiset kuin muutkin perusoikeudet vakavasti ottavalle puolueelle. Näitä oikeuksia innokkaasti pois myyvien valtapuolueiden demokratian murennustoiminta voi kuitenkin hidastaa tätä kehitystä. ”Toistaiseksi äänikynnyksen muuttamiseen ei ole esitetty yhtään hyvää perustelua, taustalta paistaakin hallituspuolueiden suuri itsekkyys pitää valta itsellään, poissa kansalta, vaikka sitten härskisti polkemalla demokratiaa.”, päättää Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto

Tilastoa ensimmäistä kertaa eduskuntaan päässeiden äänimääristä:

  • Perussuomalaiset 1999: 0,99% 2003: 1,57%
  • Vihreät yhteislistat 1983: 1,47%
  • Suomen Kristillinen Liitto 1970: 1,13% 1972: 2,53%

Ranskan uusi laki: 200 000 yhteyttä kiinni vuodessa?

Monien mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen Ranskassa parlamentin ala- ja ylähuone ovat nyt molemmat hyväksyneet nk. Hadopi-lain. Se mahdollistaa nettiyhteyden katkaisun jopa vuodeksi parin varoituskerran jälkeen. Lakia kutsutaankin myös ”kolmesta poikki” -laiksi. Lailla perustetaan Hadopi-niminen virasto lähettelemään varoituksia ja katkomaan nettiyhteyksiä oikeudenhaltijoiden pyynnöstä. Oikeudenhaltijat edustajineen saavat siis oman yksityspoliisin.

Piraattiliitto lainaa Ruotsin piraattipuolueen puheenjohtajaa, Rick Falkvingeä, joka blogissaan summasi lain sisällön seuraavasti:

”Hadopi-lain ajatellaan suojaavan artisteja tiedostojen jakamiselta. Tämä tarkoittaa käytännössä seuraavia asioita:
1. Ihmisiä suljetaan ulos netistä ilman tuomioistuimen päätöstä kolmen suuryritysten väittämän tiedostojen jakamisen perusteella.
2. Ihmiset joutuvat maksamaan nettiyhteydestään myös siltä ajalta kun se on suljettu.
3. Jotta ihmiset voisivat vapautua epäilyistä, viranomaiset vaativat heitä asentamaan tietokoneisiinsa vakoiluohjelmiston, joka raportoi viranomaisille kaikesta siitä, mitä he tekevät koneellaan.
4. Kulttuuriministeri odottaa satojen tuhansien nettiyhteyksien katkaisemista vuosittain.”

Huhheijaa. Viimeisenä oljenkortena lain hyväksymistä vastaan on se, että Ranskan perustuslakituomioistuin ottaisi lakiin kielteisen kannan. Saattaa kuitenkin olla, että Ranska joutuu vielä jälkeenpäin muuttamaan lakejaan, sillä Hadopi-laki on räikeässä ristiriidassa Euroopan parlamentin Telecoms packagen yhteydessä jo kahdesti selkeällä enemmistöllä hyväksymän ”kolmesta poikki” -lakien vastaisen kannan kanssa, ja taitaa jo kolkutella direktiivipaketin kuluttajansuojasäädöksiäkin.

Jos todella satojen tuhansien ranskalaisten nettiyhteyksiä aletaan katkoa, se merkitsee huomattavaa tietoyhteiskunnan kehityksen taantumista. Mitkä mahtavat olla taloudelliset seuraukset? Voihan toki olla että lähes kaikki, joiden yhteys on katkaistu, hankkivat uuden yhteyden toiselta palveluntarjoajalta (ellei sitäkin ole jotenkin kielletty), mutta on aikamoinen riski laskea sen varaan.

Ranskan kansanedustajat aiheuttavat kansalaisilleen vaikeuksia selvitä päivittäisestä asioinnista, tietoyhteiskunnan taantumista, arvaamattomia taloudellisia menetyksiä (verkkokaupat, maksulliset verkkopalvelut) ja kylvävät katkeruutta tavallisten kansalaisten keskuuteen. Ja kulttuurielämähän tästä hyötyy varmaan aivan valtavasti? Jatkoa on mielenkiintoista seurata, onneksi riittävän välimatkan päästä.

Pahan Sedän synty

Tämä ei varmastikaan ole se tavallinen tarina, vaikka tosi onkin. Tarinan moraalinen opetus ei tästä kuitenkaan vähemmän validiksi muutu.

Olipa kerran Kiltti Poika. Kiltti Poika oli opetettu jakamaan asioita kavereidensa kanssa, koska se oli kilttiä. Poika tekikin näin mielellään, kunnes vaikutuksille alttiina varhaisteininä hän tutustui tekijänoikeuksiin.

Tästä pitäen Kiltti Poika ei enää paljonkaan jakanut tekijänoikeuden alaisia tuotteita, vaikka ehkä joskus epähuomiossa tai sosiaalisen paineen alaisena; oli hankalaa ja ristiriitaista olla olematta kiltti jollekulle, joka olisi halunnut Kiltin Pojan jakavan jotain kanssaan. Mutta tämän oli nyt opetettu olevan Väärin, joten poika vastusti houkutusta parhaansa mukaan.

Näin Kiltti Poika kasvoi teini-iästä ohi, oppien monia asioita maailmasta ja ajattelusta. Kiltti Poika osti yhä kiltisti viihteensä kaupasta, eikä hypännyt vertaisverkkokelkkaan muiden mukana, vaikka verkottuikin useimpia muita aikaisemmin.

Sitten Kiltin Pojan maailmankuva järkkyi: Yhdysvalloissa hyväksyttiin vastoin Kiltin Pojan kilttejä odotuksia Digitaalisen Vuosituhannen Tekijänoikeuslaki. Vapauden luvatun maan uusi laki rajoitti entiseen nähden peruskansalaisten oikeuksia, jopa sananvapautta, merkittävästi. Kiltti Poika joutui pohtimaan aiempia käsityksiään aivan uudessa valossa.

Kiltti Poika totesikin, että teollisuus, jota hän oli tukenut, ei ehkä ollutkaan yhtä kiltti kuin hänelle oltiin annettu ymmärtää. Tarkemmin asiaan tutustuttuaan Kiltti Poika myös havaitsi, ettei teollisuus juurikaan pitänyt huolta edes artisteistaan, joita Kiltti Poika olisi kyllä halunnut tukea. Kiltin Pojan rahat olivatkin menneet pitkälti kansalaisoikeuksien tallomiseen, eikä Kiltti Poika uskonut että tämä rajoittuisi Yhdysvaltoihin.

Kiltti Poika päättikin tästä pitäen välttävänsä valtavirran mediayhtiöiden tuotoksista maksamista parhaansa mukaan. Pienempiä, perusoikeuksien vastaiseen kampanjointiin osallistumattomia tekijöitä Kiltti Poika yhä tukisi, erityisesti jos näiden työt olivat luvan kanssa nautittavissa ilmaiseksikin. Digitaalisilla RajoitusMenetelmillä rampautettuja tuotteita Kiltti Poika ei kuitenkaan ostaisi koskaan.

Päätöksestä seurasi Kiltille Pojalle moraalinen pähkinä: jos hän ei kuitenkaan ostaisi valtavirtaviihdettä, olisiko sitä sitten väärin hankkia maksutta, ketään vahingoittamatta jakaen? Kiltti Poika päätteli, ettei korkea kulutusmoraali ja halu olla tukematta perusoikeuksien tallomista ollut mitenkään riittävä syy sulkea ketään ulkopuolelle valtaosasta kulttuuriperintöämme. Enää ei Kiltti Poika myöskään kokenut ristiriitaisia tunteita kavereidensa auttamisesta kivoja asioita heidän kanssaan jakaen.

Aika kului, ja Kiltin Pojan epäilykset vahvistuivat tosiksi: kansalaisoikeuksia tallottiin artistin nimissä joka puolella maailmaa, välillä pahemminkin kuin Vapauden maassa alunperin. Kiltti Poika vastusti tätä kehitystä parhaansa mukaan, mutta vallanpitäjät eivät olleet oppineet maailmasta yhtä paljoa kuin Kiltti Poika, ja teollisuudella oli paljon rahaa jolla hämärtää asioita. Kilttiä Poikaa harmitti, että osa siitä rahasta oli tullut häneltä.

Näin Kiltistä Pojasta tuli Paha Setä.

Ideapuun hedelmät – vastaus Petteri Järviselle

Petteri Järvinen ihmettelee tuoreessa blogikirjoituksessaan Piraattipuolueen osallistumista Sanoma News -mielenosoitukseen sekä puolueen kannanottoa asiasta. Hän kirjoittaa seuraavasti:

Kumpaa piraatit nyt oikein ajavat: sitä, että tekijä saa hyötyä omasta teoksestaan ja päättää sen käytöstä, vai sitä, että piraatit päättävät muiden tekemien teosten käytöstä (kopioimalla niitä maksutta itselleen)? Tähän asti tavoitteena on ollut yksinomaan jälkimmäinen. Sen jälkeen, kun muusikko tai elokuvantekijä on teoksensa julkaissut, piraatit ovat vaatineet itselleen oikeutta päättää jakelusta ja mahdollisista korvauksista.

Molempia ei voi saada. Jos halutaan, että tekijällä on oikeus teokseensa, hänellä on oikeus päättää myös sen jakelusta. Tämän oikeuden hän voi sopimuksella siirtää esimerkiksi levy-yhtiön hoidettavaksi. Molemmat voittavat, sillä artistilla harvoin olisi aikaa tai osaamista jakelun järjestämiseen, markkinointiin, logistiikkaan jne.

Järvisen hämmennyksestä tarvitsee selventää kolme eri asiaa:

  • Vastoin yleistä harhaluuloa, tekijän oikeus hyötyä teoksestaan ei ole sama asia kuin tekijän oikeus päättää sen jakelusta.
  • Piraattipuolueella on eri tavoitteet kaupalliselle ja epäkaupalliselle kopioinnille
  • Piraattipuolueen tavoitteena ei ole romuttaa kaupallista tekijänoikeutta kokonaan, vaan pelkästään uudistaa sitä

Käsitellään nämä yksi kohta kerrallaan. Merkittävä osa Järvisen hämmennyksestä juontaa juurensa siihen harhakäsitykseen, että tekijän oikeus hyötyä teoksestaan olisi sama asia, kuin tekijän oikeus päättää teoksensa jakelusta. Nämä ovat kuitenkin täysin eri asioita, ja Sanoma Newsin toiminta ei vie tekijältä pelkästään määräämisoikeutta vaan molemmat. Esimerkiksi taloustieteilijät Boldrin ja Levine muotoilevat tämän eron seuraavasti:

Taloustieteen näkökulmasta laissa on sekä patenttien että tekijänoikeuden kohdalla kaksi ainesosaa: oikeus ostaa ja myydä kopioida ideoista, sekä oikeus määrätä siitä, miten muut käyttävät omia kopioitaan. Ensimmäinen oikeus ei ole kiistanalainen. … Kiistanalaisena on toinen oikeus, joka sallii luojan kontrolloida immateriaaliomaisuutensa käyttöä myynnin jälkeen. Tämä oikeus tuottaa monopolin…

Emme tunne mitään legitiimiä argumenttia, jonka mukaan idean luojilla ei tulisi olla oikeutta hyötyä teoksistaan. Vaikka ideoita voitaisiinkin myydä ilman laillista oikeutta siihen, toimivat markkinat parhaiten selkeästi määriteltyjen omistusoikeuksien vallitessa. Suojata tulisi ei vain tekijöiden omistusoikeutta, vaan myös niiden jotka ovat laillisesti hankkineet alkuperäiseltä tekijältä, suoraan tai epäsuoraan, kopion ideasta. Edellinen kannustaa innovaatiota, jälkimmäinen kannustaa innovaatioiden leviämistä, omaksumista ja kehittämistä.

Mutta miksi tekijöillä pitäisi olla oikeus päättää, miten ostajat hyödyntävät ideaa tai luomusta? Tämä antaa tekijöille monopolin ideaan. Kutsumme tätä ”henkiseksi monopoliksi” painottaaksemme sitä, että se on tämä monopoli idean kaikkiin kopioihin joka on kiistanalainen, ei oikeus ostaa tai myydä kopioita. Valtio ei normaalisti ylläpidä monopolia muiden tuotteiden tekijöille, koska on yleisesti ymmärrettyä, että monopoli tuottaa monenlaisia sosiaalisia kustannuksia. Henkinen monopoli ei tässä suhteessa eroa muista monopoleista mitenkään. Esittämämme kysymys on, tuottaako se myös yhtä suuria sosiaalisia hyötyjä.

Boldrinin ja Levinen kanta on, että ei ole mitään syytä miksei tekijä saisi hyötyä teoksestaan, mutta ei myöskään ole syytä myöntää heille tekijänoikeuden muodossa monopolia teokseensa. Piraattipuolueen kanta on jossain määrin samanlainen, joskin konservatiivisempi. Ei ole mitään syytä miksei tekijä saisi hyötyä teoksestaan, mikä ei toisaalta myöskään tarkoita, että rajoittamaton kaupallinen suoja-aika olisi tarpeen. Piraattipuolue ei halua rajoittaa enempää kuin on tarpeen kenenkään oikeutta hyödyntää teosta – kaikkein vähiten tekijän itsensä. On täysin Piraattipuolueen kaiken ideologian vastaista, että alkuperäiseltä tekijältä viedään oikeus ansaita rahaa teoksellaan, kun Piraattipuolueen ideologiaan sisältyy mahdollisimman suuri vapaus kaikkien ansaita rahaa jollain teoksella.

Koska joillekin saattaa olla vielä epäselvää, miten oikeus hyötyä teoksesta voidaan erottaa oikeudesta levittää sen kopiointia, lainaan Boldrinia ja Levineä vielä toisen kerran:

Kun innovoija kehittää idean uudesta tuotteesta, tekee hän ideasta kopioita myyntiä varten, ja nuo kopiot ovat hänen omaisuuttaan samalla tavalla kuin sukat ovat. Ideoiden myymisessä on kyse puhtaasti kopioiden myymisestä – kopiot ovat ainoa asia mitä voi myydä. …

Kun vapaaehtoisesti myyn sinulle kopion ideastani, esimerkiksi kopion tästä fantastisesta kirjasta, tulee sinusta sen kopion omistaja ja minä säilytän ideani, samoin kuin kaikki muut kopiot jotka olen painanut ja joita en vielä ole myynyt. Ilman ”henkistä omaisuutta” voit tehdä mitä haluat kopiollasi ideastani – kirjalla jonka ostit minulta – samalla tapaa kuin voit tehdä mitä haluat jäänmurskaajalla jonka ostit eilen joltakin toiselta. Ilman ”henkistä omaisuutta” voit tehdä jotain, mitä et laillisesti voi tehdä siinä maailmassa, jossa tällä hetkellä asumme: voit käyttää aikasi ja resurssisi tehden uusia kopioita kirjasta jonka ostit. Jos vaihtaisit otsikon tai tekijän nimen tai syyllistyisit johonkin muuhun petolliseen linssinviilaukseen, harrastaisit plagiarismia – jota emme suosi. Mutta jos vaihdat kannen, paperin laadun, fontit, levitysketjun, tai tekstin fyysisen formaatin – tai edes muutat tekstiä, sisällyttäen selkeän tunnustuksen alkuperäisestä työstä – ei mitään omistusoikeutta tekijänoikeuden puutteessa rikottaisi. Selkeästikin, jos päättäisit tehdä niin, kopiosi kilpailisivat niiden kopioiden kanssa joita minä koetan myydä, ja mahdollisesti niiden kopioiden kanssa joita kirjan muut ostajat ovat saattaneet haluta tuottaa. …

Miten innovoija voi ansaita huomattavan summan rahaa kilpaillessaan kaikkia asiakkaitaan vastaan? Otetaan esimerkkinä tämä kirja. Me omistamme alkuperäisen käsikirjoituksen, joka on kaikkien tulevien kopioiden lähde. Alkuperäinen käsikirjoituksemme vastaa siis pääomaa kuten kenkätehdasta, ja sen kilpailuhinta heijastaa sen tuottamia tulevia voittoja. Kun julkaisija ostaa kirjan meiltä, hinta jonka hän on valmis maksamaan heijastaa sitä tosiseikkaa, että hän kykenee valmistamaan kopioita ja myymään niitä muille ihmisille, jotka voivat puolestaan tehdä kopioita. Miten paljon julkaisija olisi halukas maksamaan käsikirjoituksesta jos tekijänoikeutta ei olisi? Se riippuisi hänen odotuksistaan … Jos sanat ”kirja” ja ”käsikirjoitus” korvaa sanoilla ”kasvi” ja ”siemenet”, saadaan kuvaus siitä, miten maatalouskasvien markkinat toimivat ennen kuin patentit tulivat kuvioihin. Jos ne sanat jätetään pois, saadaan kuvaus siitä, mitä markkinat englantilaisten kirjailijoiden käsikirjoituksille toimivat Yhdysvalloissa noin vuoteen 1890 asti. …

Taloustieteilijät puhuvat yhteiskunnan jostain kaupasta saamasta nettohyödystä nimikkeellä ”sosiaalinen ylijäämä”. Henkisen pääoman kanssa innovoija kerää siivun tuottamastaan sosiaalisesta ylijäämästä, ja ilman henkistä pääomaa innovoija kerää pienemmän siivun. … Kun [tämä siivu] on tarpeeksi kompensoidakseen innovoijalle luomisen kustannukset, on resurssien jako tehokasta, innovaatioita ei luoda liikaa eikä liian vähän, ja sosiaalinen ylijäämä on maksimoitu. … Taloudellisen tehokkuuden tavoite on tehdä meistä kaikista mahdollisimman hyvinvoivia. Tätä varten tuottajille täytyy kompensoida heidän kulunsa, tarjoten heille taloudellinen insentiivi tehdä se, mitä he ovat parhaita tekemään. Mutta heitä ei tarvitse palkita tätä paremmin. Jos myymällä alkuperäisen kopion ideastaan kilpailevilla markkinoilla, ja siten istuttaen juuren sille puulle josta loput kopiot tulevat, innovoija tienaa vaihtoehtoiskustannuksensa, toisin sanoen: ansaitsee yhtä paljon tai enemmän kuin mitä hän olisi voinut tienata tehden toiseksi parasta asiaa jonka osaa tehdä, niin tehokas innovaatio on saavutettu, ja meidän kaikkien tulisi olla onnellisia.

Toisekseen, Piraattipuolueella on eri tavoitteet kaupalliselle ja epäkaupalliselle kopioinnille. Järvinen kysyy, emmekö haluakaan, että ”piraatit päättävät muiden tekemien teosten käytöstä (kopioimalla niitä maksutta itselleen)”. Kyseinen kannanotto käsittelee kuitenkin puhtaasti kaupallista tekijänoikeutta, eikä ota epäkaupalliseen käyttöön minkäänlaista kantaa. Kaupallista käyttöä on sellainen jossa kopioista otetaan rahaa, epäkaupallista sellainen jossa sitä ei oteta tai otetaan korkeintaan kopiointikustannusten verran. Epäkaupallisen kopioinnin haitallisuudesta myyntiin ei tutkimusten valossa ole minkäänlaista johdonmukaista tietoa suuntaan eikä toiseen. Ja kuten yllä jo todettiinkin, piraattien mahdollisuus kopioida teoksia ei millään tapaa sulje pois tekijän oikeutta käyttää omaa teostaan (kaupallisesti tai epäkaupallisesti).

Kolmannekseen, Piraattipuolue ei halua romuttaa kaupallista tekijänoikeutta kokonaan. Toisin kuin edes aiemmin siteeratut taloustieteilijät, Piraattipuolue näkee rajatun mittaisen tekijänoikeuden edelleen tarpeellisena. Puolue on kuitenkin huolestunut sen monista ongelmista, mukaanlukien siitä, että se yhä kasvavissa määrin on rakentunut suojaamaan suuryhtiöiden eikä yksittäisten tekijöiden toimeentuloa. Tämänlaisesta kehityksestä  Sanoma Newsin kaltaiset vaatimukset ovat hyvä osoitus.

Puolet eurovaaliehdokkaista Piraattipuolueen puolella?

IRC-Gallerian vaalikoneen mukaan 54 % ehdokkaista on vastannut ”kyllä” väitteeseen ”tekijänoikeuslakeja pitäisi muuttaa koko EU:n alueella siten, että esim. musiikin ja elokuvien lataaminen Internetistä yksityiseen käyttöön olisi sallittua”. Tämä on aivan loistava uutinen ja osoittaa, että monen suomalaisen poliitikon mielestä ei ole suinkaan helppoa asettua tekijänoikeuslobbareiden puolelle. Uudistusvalmiutta näkyy löytyvän. Silti harva on nostanut tekijänoikeus- ja tietoyhteiskunta-asiat vaalikampanjansa keskeiseksi teemaksi. Vaalikoneen käyttäjistä jopa 79 % kannattaa tiedostonjakamisen laillistamista.

Vaalikoneessa ei valitettavasti ollut kummoisiakaan kysymyksiä sananvapaudesta ja yksityisyyden suojasta. Esimerkiksi sormenjälkien lisäämisestä passeihin tai telecoms packagen tyylisistä hankkeista ei ollut kysymystä, vaikka ne ovat kuumia ja ajankohtaisia aiheita. Aihetta sivusi lähinnä väite ”DNA-tietoja tulisi kerätä nykyistä laajemmin rikosten selvittämiseksi”, johon 53 % on vastannut ”kyllä”. Alla vielä puolueittain järjestetty taulukko tiedostonjakokysymykseen. Suomessa tiedostonjakamisen puolella näyttävät olevan vasemmistopuolueet, vihreät ja RKP. Tulos voisi hyvinkin olla toisenlainen Ruotsissa, jossa ainakin maltillisen kokoomuksen nuorisojärjestö kannattaa voimakkaasti tiedostonjakamista.

Tekijänoikeuslakeja pitäisi muuttaa koko EU:n alueella siten, että esim. musiikin ja elokuvien lataaminen Internetistä yksityiseen käyttöön olisi sallittua:

Kyllä-vastauksia, % IRC-Gallerian vaalikoneeseen vastanneista puolueen ehdokkaista:

Suomen kommunistinen puolue 79 %
Vasemmistoliitto 69 %
Suomen työväenpuolue 67 %
Vihreät 63 %
RKP 62 %
Perussuomalaiset 56 %
Itsenäisyyspuolue 50 %
Köyhien asialla 50 %
SDP 46 %
Keskusta 33 %
Kokoomus 31 %
Kristillisdemokraatit 29 %
(Suomen senioripuolue 100 %, otoksessa vain 1 ehdokas)

Ilonpilaajana kuitenkin muistutan, että:
1) IRC-Gallerian vaalikoneeseen on vastannut vain 149 ehdokasta kaikkiaan 241 ehdokkaasta
2) IRC-Gallerian vaalikoneeseen vastanneet ehdokkaat ovat todennäköisesti enemmän nuoriso- ja tietoyhteiskuntaorientoituneita kuin ehdokkaat keskimäärin
3) se, että vastaa ”kyllä”, ei tarkoita että aikoisi oikeasti edistää asiaa mitenkään
4) se, että vastaa ”kyllä”, ei tarkoita etteikö voisi kääntää takkiaan vaalien jälkeen, kuten Ruotsin nykyinen pääministeri Fredrik Reinfeldt teki.

Ps. Mikko Rauhala on laatinut omasta mielestäni ajatuksia herättävän kirjoituksen eurovaaleihin liittyen.

Mielenosoitus tekijänoikeuksien pakkolunastusta vastaan

Tämänlainen mainos on ollut liikkeellä:

MIELENOSOITUS TEKIJÄNOIKEUKSIEN PAKKOLUNASTUSTA VASTAAN 13.5.2009

Tekijäjärjestöjen yhteinen mielenilmaus kohtuuttomia sopimuksia vastaan ja luovan työn tekijöiden oikeuksien puolesta Sanomatalon viereisellä nurmikentällä ensi keskiviikkona 13.5. kello 16.00.

Sanoma News on päättänyt heikentää olennaisesti ehtoja, joilla se ostaa freelancereilta kirjoituksia, valokuvia ja piirroksia. Yhtiö ei ole suostunut neuvottelemaan asiasta freelancereita edustavan Journalistiliiton kanssa.
Sanoma News julkaisee muun muassa Helsingin Sanomia ja Ilta-Sanomia.

Suomen suurin mediatalo haluaa kaikki oikeudet kuviin, teksteihin, piirroksiin – meidän työhömme – sanelemalla.
Ja tämähän on vasta alkua. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä…

Nyt on aika kertoa kovaan ääneen, mitä mieltä me olemme asiasta.

Löytyykö meistä joukkovoimaa? Nyt se katsotaan.
Tule paikalle, levitä viestiä, kaappaa kainaloon tuttavasikin.

Suomen freelancer-journalistit ry
Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto, Finnfoto ry
Suomen Ammattiluonnonvalokuvaajat ry
Suomen Kameraseurojen Liitto ry
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry, Finlands Naturfotografer rf
Suomen Mainosvalokuvaajat ry, Finlands Reklamfotografer rf
Suomen Ammattivalokuvaajat ry
Valokuvauksen opiskelijat r.y.
Grafia ry
Suomen arvostelijain liitto ry
Suomen Journalistiliitto – Finlands Journalistförbund ry
Sarjakuvantekijät ry
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry
Kuvittajat ry
Suomen Kirjailijaliitto ry

Vaikka joidenkin mielestä Sanoma Newsin harrastama toiminta saattaisikin olla sellaista tekijänoikeuksien heikentämistä, jota Piraattipuoluekin ajaa, on totuus varsin toisenlainen. Kuten aiemmassa kannanotossamme totesimme, sisältyy Sanoma Newsin uusiin vaatimuksiin mm. kaikkien uudelleenkäyttöoikeuksien vieminen alkuperäiseltä tekijältä. On täysin piraatti-ideologian vastaista, että alkuperäiseltä tekijältä viedään kaikki oikeudet hyödyntää taloudellisesti omaa työtään. Tähän tulisi aina olla mahdollisuus, vaikkei siihen välttämättä yksinoikeutta aina olisikaan. Pyrkimykset vastakkaiseen ovat juuri sitä, minkä vuoksi Piraattipuolue ylipäätään vastustaa nykymuotoisia tekijänoikeuksia – koska ne hyödyttävät kokonaisuutena suuryrityksiä enemmän kuin alkuperäisiä tekijöitä. Huolestuttavaa on myös, että Sanoma News vaatii selkeästi suurempia käyttöoikeuksia kuin aiemmin, haluamatta kuitenkaan maksaa siitä enempää.

Kehoitankin mahdollisimman montaa PK-seudun lähistön piraattia osallistumaan mielenosoitukseen Piraattipuolueen väreissä. Sen lisäksi, että tämänlainen toiminta on juuri sellaista kehitystä jota vastustamme, on tässä myös ensiarvoisen tärkeä mahdollisuus osoittaa, ettemme ole kultuurintekijöiden vihollisia. Asiasta virinneessä keskustelussa ovat monet freelancerit jo ilmaisseet kokevansa Sanoma Newsin ja Piraattipuolueen jotenkin saman asian eri puolina. Tämä käsitys meidän on pyrittävä osoittamaan virheelliseksi.

Laillistettua kiristystä

Eräs ihminen lähestyi meitä sähköpostitse kertoakseen lähipiirinsä kokemuksista tekijänoikeuslain kanssa:

Veljeni oli ladannut elokuvan Pirate Baysta, MGM huomasi asian ja otti sähköpostitse yhteyttä veljeni internetyhteyden tarjoajaan. Yhteyden tarjoaja lähetti sähköpostin forwardoituna parin henkilön kautta veljelleni, sähköpostissa ilmoitettiin että toiminta on havaittu ja pyydettiin lopettamaan sekä poistamaan ladattu elokuva. Mitään jatkotoimenpiteitä ei tullut ja asia vaikutti kaikinpuolin reilulta peliltä – veljeni kun on opiskelija ilman suuria sivutuloja.

Toisin kävi työkaverille. Hän toisinaan latasi kappaleen, kuunteli onko hyvä, ja osti sitten CD-levyn (kuulostaa kornilta, mutta aktiivipiraatti kaveri ei siis ollut). Hänen käyttämänsä ohjelma kuitenkin jakoi näiden tiedostojen lisäksi hänen tietokoneelle rippaamansa ostetut CD-levyt ulkopuolisille. Työkaverini ei ole käyttänyt ohjelmaa missään määrin aktiivisesti vaan kerran asennuttuaan ohjelma oli käynnistynyt taustalle huomaamattomasti jakamaan. Tekijänoikeustaho oli saanut käräjäoikeudelta luvan saada työkaverini IP-osoitteen takana olleen katuosoitteen ja lähetti kirjeen, jossa ilmoitettiin tapauksen sovittelumahdollisuudesta. Sovittelussa oikeudenkäyntejä ei tarvittaisi, mutta työkaverin tulisi maksaa reilu euro per jaossa ollut kappale. Yhteissumma nousi toiseen tuhanteen euroon!

Tästä on jouduttu jättämään pois tarkempia yksityiskohtia, koska sopimuksen mukaan vain tekijänoikeusosapuoli saa tulla julkisuuteen asian kanssa. Olemme aikaisemmin jo useaan otteeseen puhuneet siitä kansalaisoikeuksien rapautumisesta, jota tiedostonjakajien metsästys saa aikaan. Tässä onkin hyvä esimerkki siitä, ettei vaaraa ole liioiteltu. Yksittäinen, joitakin tiedostoja (tietämättään!) jakanut ihminen, jonka toiminta muodostaa häviävän pienen murto-osan kaikesta tiedostonjakamisesta, joutuu maksamaan merkittävän summan ellei halua tulla vedetyksi pitkälliseen oikeudenkäyntiprosessiin. Lisäksi päälle lyödään salassapitovaatimuksia koko jutusta, ettei oikeudenhaltijajärjestöjen toimintaa voitaisi osoittaa.

Jonkun silmissä tämä toiminta saattaa ehkä kuulostaa hyväksyttävältä – onhan tässä uhkailtu vain tiedostonjakamiseen tavalla tai toisella syyllistyneitä tahoja, joilla olisi ollut mahdollisuus kieltäytyä sovittelusta ja taistella oikeuksistaan. Todellisuudessa asiassa on kuitenkin lukemattomia ongelmia.

Ensinnäkin on yleisen oikeustajun vastaista valita uhreiksi yksittäisiä ihmisiä ja vaatia heiltä suuria summia rahaa, aikana jolloin tiedostonjakamista harrastaa yhä kasvava määrä väkeä. Se mahdollistaa tilanteen, jossa oikeudenhaltijajärjestöt voivat päättää keneltä vaativat korvauksia, puhtaasti sen mukaan kenestä eivät satu pitämään tai kuka vaikuttaa puolustuskyvyttömimmältä.

Toisekseen tämänlaisia toimia varten kerätty todistusaineisto on luonteeltaan aina heikkoa, kuten palvelinlokeja joihin olisi triviaalia halutessaan vaihtaa uusia IP-osoitteita. Vaikka syytteitä nostavat tahot olisivatkin rehellisiä, mm. Washingtonin yliopiston tutkijat ovat voimakkaasti kritisoineet nykyisiä tapoja jäljittää tiedostonjakajia. Kenen tahansa on mahdollista lavastaa joku toinen tiedostonjakajaksi, ja täysin viattomatkin käyttäjät saattavat aivan sattumalta vaikuttaa lainrikkojilta.

Kolmannekseen on täysin moraalitonta vaatia tiedostonjakajilta korvauksia, kun tiedostonjakamisen haitallisuudesta ei edes ole mitään yksiselitteistä näyttöä. Oikeusjärjestelmäämme pitäisi kuulua oletus syyttömyydestä kunnes toisin todistetaan, mutta tiedostonjakotapauksissa tuntuisi olevan syytettyjen tehtävänä todistaa, etteivät he ole aiheuttaneet merkittävää vahinkoa. Neljännekseen harvalla ihmisellä on aikaa, rahaa ja energiaa lähteä yksinään käräjöimään suuria oikeudenhaltijajärjestöjä vastaan, jolloin maksaminen jää käytännössä ainoaksi mahdollisuudeksi.

Lienee selkeää, että tämänlaista tilannetta on mahdoton hyväksyä. Nykytilanteessa pysyminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto, etenkään kun oikeudenhaltijajärjestöt lobbaavat jatkuvasti läpi entistäkin tiukempia lakeja. Jos haluamme säilyttää oikeusvaltion periaatteet, on meidän laillistettava epäkaupallinen tiedostonjakaminen. Välittömästi.

PS. Onko kukaan muu tämän blogin lukijoista joutunut vastaavan kiristyksen kohteeksi? Jos on, ottakaa ihmeessä yhteyttä. Takaamme, ettei kenenkään nimiä paljasteta, eikä teistä muutenkaan kerrota enempää tietoja kuin olette itse valmiit paljastamaan.

Piraattipuolue pitää Sanoma Newsin toimintaa huolestuttavana

Piraattipuolue on tyytymätön Sanoma Newsin toimintatapaan kaikkia konsernille työskenteleviä avustajia koskevan sopimuskäytännön uudistamisessa. Toisin kuin alan käytännöissä tähän asti, tämä sopimus veisi tekijöiltä kaikki oikeudet itse uudelleenkäyttää omaa materiaaliaan myöhemmin, samalla kun antaisi Sanoma News -konsernille täydet oikeudet kyseisen materiaalin kaikenlaiseen uusiokäyttöön.

Vaikka Piraattipuolue kannattaakin nykyisten tekijänoikeuksien lieventämistä, tulee tekijällä silti olla mahdollisuus hyötyä omasta teoksestaan ja käyttää sitä miten haluaa. Nyt tarjottu sopimus ei jätä tätä mahdollisuutta, vaan tekijän tulisi luovuttaa ”yksinoikeudella kaikki nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet” ikuisiksi ajoiksi. Piraattipuolueen näkemys on, että nykyään tekijänoikeusjärjestelmää ajetaan yhä voimakkaammin pelkästään turvaamaan suuryhtiöiden eikä alkuperäisten tekijöiden etuja, ja tällaiset vaatimukset ovat siitä yksi merkki.

Luovutettavien oikeuksien laajuus on periaatteessa toki tekijän ja levittäjän välinen neuvotteluasia. Sanoma Newsin kohdalla asian kuitenkin tekee huolestuttavaksi yhtiön merkittävä markkina-asema. Sopimuksesta kieltäytyvä sulkee itsensä monen merkittävän suomalaisen lehden ulkopuolelle. Lisäksi muiden julkaisijoiden houkutus vaatia vastaavia sopimuksia kasvaa. Lakiteknisesti ottaen Sanoma Newsin vaatimuksissa ei ole mitään vikaa, mutta onkin syytä kysyä, pitäisikö lakia muuttaa siten, että se suojaisi paremmin alkuperäisiä tekijöitä eikä mahdollistaisi tämänkaltaista painostamista. Levittäjien mahdollisuuksia heikentää alkuperäisen tekijän uudelleenkäyttöoikeuksia voisikin olla syytä rajoittaa.

Närää on aiheuttanut myös Sanoma Newsin toinen uusi vaatimus saada oikeudet uudelleenkäyttää kaikkea materiaalia eri medioissa, ilman erillistä lisäneuvottelua tai -korvausta. Tämä vaatimus on jossain määrin perustellumpi. Ei ole toivottavaa, että uusien medioiden käyttöönotto hidastuu rajoittavista vanhoista sopimuksista, joissa ei ole otettu huomioon uutta tekniikkaa. Piraattipuolue näkisi kuitenkin kohtuullisena sen, että oikeudet laajemmin luovuttavaan sopimukseen sisältyisi myös vastaavasti suurempi korvaus. Tekijöiden oikeuksia säilyttämään auttaisi myös mahdollisuus sopimukseen, jossa luovutettaisiin vähemmän oikeuksia. Tässä tapauksessa tekijä saisi normaalisti nykytasoa vastaavan korvauksen.

Telecoms-äänestys – osittainen voitto

Telecoms package -äänestys Euroopan parlamentissa oli osittainen voitto. Erityisesti Ranskan ajamat ”kolmesta poikki” -lait, jossa tekijänoikeusrikkomuksista epäillyn nettiyhteys voitaisiin katkaista ilman oikeuden päätöstä, tyrmättiin. Nyt hyväksytty muotoilu vaatii oikeuden päätöstä. Huonompi juttu oli se, että parlamentin hyväksymä muotoilu mahdollistaa edelleen erilaiset sensuurilistat ja mm. joissakin EU-maissa internet- ja puhelinfirmojen harjoittaman Skypen sensuroinnin. Suomessa laki ei toistaiseksi tällaista mahdollista, eikä Telecoms package siihen pakota, mutta näyttää vihreää valoa jäsenmaille, mikäli ne itse haluavat kansallisella tasolla moista säätää.

Nyt ollaan siis kaavion kohdassa 16. ja seuraavaksi lakipaketti menee ilmeisesti taas ministerineuvoston käsittelyyn. Ilmeisesti on odotettavissa, että neuvosto ei hyväksy parlamentin kantaa vaan asia etenee sovitteluun, jossa neuvoston ja parlamentin kannat yritetään sovittaa yhteen.

Lisää aiheesta Piraattipuolueen sivuilla!