Lex Nokia voimaan kesäkuussa

Kevättalven kuumin poliittinen peruna, Lex Nokia, astuu voimaan ylihuomenna 1. kesäkuuta. Muistinvirkistykseksi suosittelen tutustumaan Piraattipuolueen kattavaan Lex Nokia -artikkeliin.

Vielä viime päivinä on kohistu siitä, onko tietosuojavaltuutetulla sittenkään oikeutta valvoa Lex Nokian perusteella valvontaoikeuksia käyttäviä yrityksiä. Elinkeinoelämän keskusliitto väitti että ei ja jostain kumman syystä Lindén-johtoinen liikenne- ja viestintäministeriökin hieman myötäili EK:n väitteitä. Oikeuskansleri kuitenkin totesi, että tietosuojavaltuutetulla on selkeästi valvontaoikeus.

Lex Nokian voimaantulon seurauksista ja viimeisimmästä sen valvontaan liittyvästä kohusta keskustellaan myös Piraattiradion uusimmassa jaksossa siinä 23 minuutin paikkeilla.

Tekijänoikeudet ja luovuus

Alla Otakantaa.fi -sivuston ”Ota kantaa kulttuurin tulevaisuuden linjauksiin!” -keskusteluun kirjoittamani viesti. Aion myös käyttää tätä pohjana sivustomme tekijänoikeus-sivun uudeksi versioksi – nykyinen ei mielestäni ole kovin hyvä.

———

3) Rajoittavatko tekijänoikeudet luovuutta? Kyllä. Tekijänoikeudet rajoittavat luovuutta kolmella eri päätavalla:

* Uuden luomisen rajoittaminen

– Tekijänoikeudet rajoittavat mahdollisuutta luoda uutta yhdistelemällä ja uudelleenkäyttämällä osia aiemmasta. Laki periaatteessa sallii tämän mikäli uuden teoksen katsotaan ylittävän teoskynnyksen, mutta käytännössä on hankala tietää milloin teoskynnyksen katsotaan ylittyvän, ja harva tekijä uskaltaa laskea tämän varaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oikeusjutun kohteeksi joutuneen, Tuulen viemää -romaanin tapahtumat uudesta näkökulmasta kertovan The Wind Done Gone -romaanin [2] kaltaista teosta tuskin kovin moni suomalainenkaan uskaltaisi yrittää kirjoittaa, etenkään mistään vähänkään tunnetummasta teoksesta.

* Olemassaolevan luovuuden leviäminen

– Tekijänoikeuden tehtävänä on rajoittaa teosten leviämistä antamalla rajoitetulle määrälle tahoja yksinoikeuden valmistaa ja myydä niitä. Kuten kaikki monopolit, tämä lisää kyseisen tuotteen hintaa ja heikentää saatavuutta, koska sen myynnistä ja tuotannosta ei synny suoraa kilpailua. Tämä on jossain määrin perusteltua, koska monopolin turvin voidaan varmistaa alkuperäiselle tekijälle paremmat tulot teoksestaan. On kuitenkin otettava huomioon, että eräät taloustieteilijät ovat kyseenalaistaneet tekijänoikeuden tarpeellisuuden tähän tehtävään [1]. Myöskään Internetin aktiivinen tiedostonjakotoiminta ei vastakkaisista väitteistä huolimatta näytä tehneen kaupalliselle kulttuurintuotannolle konkreettista hallaa, päinvastoin lisäten ihmisten saatavilla olevan kulttuurin määrää enemmän kuin vähentänyt sen saatavuutta [4][5].

– Tekijänoikeus rajoittaa ja vaikeuttaa myös ei-kaupallisten tahojen kuten kirjastojen ja arkistojen toimintaa. Mm. Kansalliskirjaston johtaja, professori Kai Ekholm kirjoittaa seuraavasti [6]:

”Suoja-aikaa pidennettiin äskettäin 50 vuodesta 70:een. Se oli torjuntavoitto, mutta sellaisenaankin merkitsee, ettei suomalainen ääniteperintö siirry tämän sukupolven kuultavaksi nettiin. Kyseessä eivät ole vain iskelmät, vaan monet ei-kaupalliset äänitteet, jopa puheet ja luontoäänet. Kansalliskirjastot koko Euroopassa olisivat olleet halukkaita luomaan reilun maksatusjärjestelmän tekijöille, ryöstökalastuksesta ei ollut kyse.

Nyt siis odotettavissa: savikiekkoja, savikiekkoja, savikiekkoja. Tyytykää siihen. Ovathan nekin hienoja.”

* Olemassaolevan luovuuden hyödyntäminen

– Orvot teokset ovat teoksia, joiden oikeuksienomistajaa ei tiedetä tai jota ei löydetä. Toiseen maahan muuttaneita ihmisiä voi olla vaikea löytää, ja selvyys omistajuudesta voi hukkua esim. oikeudet omistavien yritysten tehdessä vararikon tai yhdistyessä toisten yritysten kanssa. Mikäli oikeuksienomistajaa ei voida selvitää ja oikeita lupia ei voida löytää, voi monien teosten uudelleenjulkaisu jäädä sikseen.

Mm. Iso-Britannian valtionvarainministeriön 2006 laatima Gowers Review of Intellectual Property [3] raportoi:

”Many works that lie unused could create value. For example, the film It’s a Wonderful Life lost money in its first run and was ignored by its original copyright owners. When the owners failed to renew their copyright in 1970, it was broadcast on the Public Broadcasting Service channel in the USA. It is now a family classic, and worth millions in prime time advertising revenue. The book The Secret Garden, since copyright has expired, has been made into a movie, a musical, a cookbook, a CD-ROM version, and two sequels. For works still in copyright, if users are unable to locate and seek permission from owners, this value cannot be generated. For example, documentary makers often find it impossible to track down the rights owners of old pieces of film, many of which have multiple owners, all of whom are untraceable, and are not able to use older works to create new value.”

– Mm. Google on pyrkinyt Google Book Search -projektillaan skannaamaan suuren määrän kirjoja ja tekemään niistä haettavia, niin että kuka tahansa kykenisi jäljittämään ja löytämään tarvitsemaansa tietoa, riippumatta siitä, missä lähteessä se on alunperin julkaistu. Projekti on kuitenkin kohdannut kustantajien taholta voimakasta vastustusta, ja tekijänoikeuskysymykset ovat merkittävästi hidastaneet sitä sekä tehneet siitä kalliimman kuin mitä se muuten olisi.

[1] Boldrin & Levine 2008: Against Intellectual Monopoly. http://levine.sscnet.ucla.edu/general/intellectual/againstfinal.htm
[2] http://en.wikipedia.org/wiki/The_Wind_Done_Gone
[3] HM Treasury 2006, Gowers Review of Intellectual Property, http://www.hm-treasury.gov.uk/d/pbr06_gowers_report_755.pdf , s. 70
[4] Piraattipuolue 2009: Tiedostonjakamisen vaikutuksista kaupalliseen kulttuurintuotantoon, http://www.piraattipuolue.fi/kulttuuri/artikkelit/171-tiedostonjakamisen-vaikutuksista-kaupalliseen-kulttuurintuotantoon
[5] Piraattipuolue 2009: Tutkittua asiaa tiedostonjakamisesta, http://www.piraattipuolue.fi/kulttuuri/artikkelit/259-tutkittua-asiaa-tiedostonjakamisesta
[6] Ekholm 2009: Onko mepeistä mihinkään? http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/kaiekholm/onko-mepeista-mihinkaan

Uusia askelia kohti valvontayhteiskuntaa + internetin hallinnoinnista

BBC uutisoi, että Britanniassa otetaan lähikuukausina käyttöön maanlaajuinen kameravalvontajärjestelmä, jossa jokaisen kameran ohi ajavan auton rekisterinumero kuvataan ja tallennetaan. Näin brittiviranomaiset alkavat saada kattavaa tietoa siitä, missä ihmiset liikkuvat. Poliisi vakuuttaa, että järjestelmää käytetään tietysti täysin asiallisesti, eikä viattomilla ihmisillä ole mitään pelättävää.

Päinvastaisen esimerkin tarjoaa kuitenkin esimerkkitapaus, jossa mielenosoitukseen osallistuneen brittimiehen autoon kiinnitettiin valvontatarra, joka hälytti hänen ajaessaan valvontakameran ohi, mikä johti siihen että terrorismintorjunnasta vastaava poliisiyksikkö tutki hänen autonsa. Tapaukseen ei liittynyt minkäänlaista rikosepäilyä. Britannian tietosuojavaltuutettu sanoo suoraan, ettei hänen toimistollaan ole resursseja valvoa järjestelmän käyttöä.

Iso-Britannia lipuu jatkuvasti kohti totalitaarista yhteiskuntaa, jossa viranomaiset ovat lain ja moraalin yläpuolella ja heillä on rajaton valta kansalaisiin. Suomessakin on merkkejä vastaavasta valvontakehityksestä. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ilmoitti heti virkaansa astuttuaan haluavansa hyödyntää tulossa olevaa kaikki passin omistavat kansalaiset kattavaa sormenjälkirekisteriä laajasti rikostutkintaan. Vaikka tämä osuus osittain torpattiin lakiehdotuksesta toistaiseksi, sormenjälkiä aletaan kerätä passinhakijoilta kesällä.

Hiljattain liikenneministeri Anu Vehviläinen fantasioi Britannian tyylisestä autojen kameravalvonnasta. Virallisena tarkoituksena on tietenkin ajatus ajokilometreihin perustuvasta autoverotuksesta. Olisi äärimmäisen naiivia uskoa, että tietojen hyödyntäminen jäisi siihen. Pääkaupunkiseudulle kaavaillaan myös rekisterikilpien kuvaamiseen perustuvaa ruuhkamaksujärjestelmää.

Toki on huomattava, että niin kauan kuin on känykkä päällä taskussa, ihminen voidaan paikantaa melko tarkasti milloin vain. Toistaiseksi paikkatietojen käyttöä säädellään tiukalla lainsäädännöllä. Mutta mitä enemmän rekistereitä ja tietoja kertyy, sitä enemmän kasvavat paineet niiden yhdistämiseen ja käyttötarkoitusten laajentamiseen. Myös paikkatietojen käytön suhteen on oltava varuillaan.

Asiasta hieman toiseen. Viime aikoina on käyty kansainvälisellä tasolla debattia siitä, miten internetin hallinnointi pitäisi vastaisuudessa järjestää. Tällä hetkellä hallinnosta vastaavat epäpoliittinen voittoa tavoittelematon yhtiö ICANN, johon Yhdysvaltain ulkoministeriöllä on tiettyä valtaa. Jotkut valtiot, sinänsä ymmärrettävästi, ovat alkaneet vaatia kriittisen internet-infrastruktuurin hallinnoinnin ottamista pois Yhdysvalloilta ja kansainvälisen, vaikkapa YK:n alaisen hallinnointiorganisaation perustamista.

Amerikkalainen lehti Weekly Standard käsittelee ansiokkaassa artikkelissa niitä haittapuolia, joita hallinnoinnin uudelleenjärjestelyistä voisi koitua. Itsekin suhtaudun erittäin suurella varauksella ajatukseen eri maiden hallitusten alaisesta poliittisesta internetin kontrollointielimestä. Siellä saisivat epäilemättä sijaa erilaiset sensuuri- ja rajoitusvaatimukset. Tämä on uhkana varsinkin, jos totalitaariset maat saisivat YK:n kautta osallistua internetin hallinnointiin, eikä toisaalta länsimaillakaan ole kovin hyviä jauhoja pussissa enää nykyään sananvapauden suojelemisen saralla.

Täytyy myöntää, että itse luotan Yhdysvaltojen perinteiseen vahvaan sananvapausajatteluun, jossa jopa lapsipornosensuurilait on todettu perustuslain vastaisiksi, paljon enemmän kuin mihinkään politisoituneeseen kansainväliseen elimeen. Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, internetin vapauden kannalta sen hallinnoinnissa lienee paras pitäytyä nykyisessä epämääräisessä USA-vetoisessa järjestelmässä.

Keskustelutilaisuus: Nettipiratismi – Piratismia vai oivallinen markkinakeino?

Muistatteko vielä kun eurovaaliehdokas Nina af Enehjelm aika tarkalleen kuukausi sitten kohahdutti tylsää arkeamme ja kirjoitti nettilataamiselle hyvin myönteisen blogikirjoituksen? Kyseessähän oli hyvin tervetullut kannanotto, sillä vaikka moni varmasti ajatteleekin samoin, useimmille siitä julkisesti puhuminen ei ole helppoa. Yleisestiottaen kuitenkin jopa kommentoinneissa kirjoitus otettiin hyvin vastaan.

Nina ei kuitenkaan lopeta tähän, vaan jatkoa seuraa. Tulevana maanantaiksi, 1.6.2009 af Enehjelm järjestää keskustelutilaisuuden, aiheena nettilataaminen. Jokainen tilaisuudesta kiinnostunut, tulkaa mukaan, hyvää juttua varmasti riittää ja osallistuakin saa. Sen pitemmittä puheitta, annan kutsun puhua puolestaan:

—————

1. kesäkuuta 2009 kello 15.00–17.30
Diana-auditorio, Erottajankatu 5, Helsinki

Tekijänoikeuslaki polkee kansalaisoikeuksia ja loukkaa oikeudentajuamme. Emmekö välitä?

Onko oikein, että nuorisomme kriminalisoidaan kulttuuritottumustensa vuoksi koska ylikansalliset tuotantoyritykset ja erilaiset etujärjestöt lobbareineen vaativat tätä?

Onko oikein, että epäkaupallisesta tiedostonjakamisesta jaetaan kovemmat rangaistukset kuin raiskauksesta?

Tervetuloa keskustelemaan tekijänoikeuslaistamme, joka polkee yksilönoikeuksia ja loukkaa vapauttamme tavalla, jota Itä-Saksan Stasi olisi kadehtinut!

Tilaisuuden järjestää Nina af Enehjelm, joka täten toivottaa teidät tervetulleeksi keskustelemaan tai vain kuuntelemaan!
Tilaisuus on kaikille avoin.

Ennakkoilmoittautuminen on toivottavaa, mutta ei pakollinen.
—————

Ilmoittautua voi osoitteeseen ninaafenehjelm at gmail.com
Keskustelua tilaisuudesta Piraattipuolueen foorumilla.

Musiikin myynti 1980–2008

Äänitteiden vähittäismyynti 1980-2008

(Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.)

Lähteenä vuosien 1980–2006 luvuille ovat ÄKT:n tilastot äänitealan kokonaismarkkinoista. Nämä luvut tuntuivat puhuvan vain fyysisten äänitteiden myynnistä, joten vuoden 2006 lukuihin on lisätty myös digitaalimyynnistä lataukset (ei digimyynnistä noin puolet muodostavaa mobiilimyyntiä). Digimyynnistä ei ollut saatavilla tilastoja ennen vuotta 2006,  joten äkillisen näköinen hyppy johtuu todennäköisemmin puuttuvista tilastoista kuin yhtäkkiä lisääntyneestä myynnistä. ÄKT ei ole tarjonnut arviota vuosien 2007–2008 kokonaismyynnistä, todennäköisimmin siksi, että he siirtyivät 2006 jälkeen raportoimaan myyntiä boxeina eivätkä kappaleina. ÄKT:n jäsenyhtiöiden boximyynti oli saatavilla vuosille 2006–2008, ja kappalemyynti arvioitiin kuvaan vertaamalla vuosien 2007 ja 2008 boximyynnin suhteellista kokoa vuoden 2006 lukemaan. Näihin lukuihin lisättiin myös digitaalisen myynnin määrä.

Ja tästähän näkee selkeästi, että tiedostonjakaminen (joka musiikin kohdalla käynnistyi kunnolla Napsterin myötä vuonna 1999), on vetämässä musiikkiteollisuutta aivan täysin polvilleen… eikö?

Bonuksena vielä äänitteiden myynti väestömäärään suhteutettuna (väestölukujen lähde: Tilastokeskus).

Piraatit joukolla mukana Assembly Summer 2009 -tapahtumassa

Päivitys 11.6.: Tarjolla on vielä 7 konepaikkaa. Varaa omasi. :)

Vielä ehtii mukaan Assembly Summer 2009 -tapahtuman (Hartwall Areena 6.–9.8.) Piraattinuorten ryhmätilaukseen, joka sulkeutuu keskiviikkona. Ilmoittautuminen tapahtuu lisäämällä nickin/nimen ryhmätilauksen wiki-sivulle. Konepaikka (75 €) tai pelkkä sisäänpääsy (35 €) tapahtumaan vahvistetaan maksamalla kyseinen summa ryhmävastaava Joonas Mäkiselle jommalle kummalle seuraavista tileistä:

OP 520006-20023942
Nordea FI79 2194 2004 0005 17

Maksathan paikkasi mahdollisimman pian ja täyshintaisena. Ryhmätilauksesta saa alennuksen, mutta tämä myönnetään vasta jälkikäteen. Lisätietoja saa wikistä ja sähköpostilla allekirjoittaneelta.

Yleisestikin on hyvä huomata, että piraattien touhut eivät ole pienen suljetun piirin hommaa. Julkisiin tempauksiin saavat tulla mukaan kaikki asiasta kiinnostuneet. Oletko toimittaja? Tervetuloa. Oletko huolissasi samoista asioista kuin mekin? Tervetuloa. Mietitkö jäseneksi liittymistä? Tervetuloa. Onko mielestäsi agendassamme jotain pielessä? Tervetuloa kertomaan, miksi näin on.

Piraattinuoret yhdessä muiden piraattihenkisten kanssa ovat paikalla Assemblyilla sankoin joukoin. Tervetuloa keskustelemaan ja pitämään hauskaa pöydillemme. :)

Tällä viikolla Piraattipuolueen väkeä voi tavata keskiviikkona klo 13–16 Helsingin keskustassa ja perjantai-iltana Tampereella grillauksen merkeissä. Tarkemmat tiedot tapahtumista, tapaamisista ja kokouksista löytyvät aina etusivulla näkyvästä tapahtumakalenterista, josta on myös kätevä RSS-syöte.

Tiedostonjakoartikkeleita

Aiempi blogikirjoitus, ”tutkittua asiaa tiedostonjakamisesta”, löytyy nyt sivuiltamme aavistuksen laajennettuna kiinteänä artikkelina. Se on osa kaksi sarjaamme ”Miten kulttuuria voitaisiin tuottaa, jos Piraattipuolueen vaatimukset toteutettaisiin?” – aiemmin sarjassa on ilmestynyt kulttuuriteollisuuden myyntilukuja tarkasteleva ”Tiedostonjakamisen vaikutuksista kaupalliseen kulttuurintuotantoon”. Suosittelenkin lämpimästi kaikkia linkittämään näihin kahteen artikkeliin, mikäli kohtaa ketään joka vakavissaan kuvittelee tiedostonjakamisen olevan todellinen uhka kulttuurille.

YK:n työryhmä: toisinajattelijoiden vainoamista helpotettava!

YK:n alaisessa Q6/17-nimisessä salamyhkäisessä työryhmässä kaavaillaan käyttöönotettavaksi maailmanlaajuista järjestelmää, jolla pystyttäisiin selvittämään huomattavasti nykyistä paremmin netinkäyttäjän alkuperäinen IP-osoite anonymisointiyrityksistä huolimatta. Uusi työkalu saattaisi kyetä selvittämään viestinnän alkuperäisen lähteen, vaikka viestinnässä olisi käytetty hajautettua Tor-verkkoa. Tällainen työkalu valtioiden käsissä tietäisi epäilemättä toisinajattelijoiden vangitsemisia ja ylipäänsä anonyymin viestinnän mahdollisuuksien vakavaa heikentymistä. Mikä vielä pahempaa, työryhmän muistiossa mainitaan toisinajattelijoiden vainoaminen suoraan yhtenä järjestelmän käyttömahdollisuutena (muistion kohta 1.5.).

Itse uutinen on viime syksyltä ja sen mukaan jonkinlainen esitys valmistuu kuluvana vuonna. Ilmeisesti Q6/17-ryhmässä ei olla aivan yksimielisiä asiasta. Tilanteen arviointia vaikeuttaa se, että ryhmän kokoukset käydään suljettujen ovien takana eikä asiakirjoja ole julkaistu. Joitakin asiakirjoja on tosin vuotanut, kuten edellä mainittu muistio. Salamyhkäisyydessään ryhmän toiminta muistuttaa siis ACTA-sopimuksen valmisteluja.

Kyse on jälleen kerran yhdestä projektista, jolla pyritään heikentämään sananvapautta ja romuttamaan viimeisetkin viestintäsalaisuuden rippeet. Nykyisiltä eduskuntapuolueilta lienee turha odotella kommentteja tähän asiaan. Onko kansalaisten osana vain tyytyä seuraamaan sivusta tuhoisaa kehitystä? Kehityksen suunnan tiedostaminen on ensi askel kohti ihmisystävällisempää poliittista ympäristöä. Levittäkää sanaa.

Salaisia pakkokeinoja ja lähdesuojan heikennyksiä

Poliisille ehdotetaan lisää toimivaltuuksia osana esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilainsäädännön kokonaisuudistusta. Piraattien kannalta ehdotus sisältää kolmekin mielenkiintoista kysymystä.

Tekninen laitetarkkailu. Eräs uusista esitetyistä pakkokeinoista on ”tekninen laitetarkkailu”, joka käytännössä tarkoittaisi sitä, että poliisi voisi tehdä tietomurtoja ihmisten tietokoneille. Toimenpiteeseen vaadittaisiin tuomioistuimen lupa kiireisiä tapauksia lukuunottamatta, jolloin valvontaa saataisiin harjoittaa 12 tuntia ilman tuomioistuimen lupaakin. Ilmeisesti nykyäänkin tällainen on mahdollista, mutta vain siten että tietokoneen on täytynyt sijaita paikassa, joka ei ole kotirauhan suojaama. Lienee selvää, että tällainen rajoitus on varsin epäonnistunut. Teknisen laitetarkkailun osalta ilmeisesti olisi kyse enemmän nykyisen lainsäädännön selkiyttämisestä kuin uusista oikeuksista. Lainsäädännön etenemistä on kuitenkin syytä seurata, sillä tässä liikutaan yksityisyyden suojan kannalta herkällä alueella. Tuomioistuimen etukäteispäätöstä tulisi edellyttää aina kun se on mahdollista.

Televalvonta kohdistumaan myös sivullisiin? Pakkokeinolainsäädännön uudistuksessa on lisäksi eräs erityisen huolestuttava piirre. Poliisi saisi oikeuden käyttää telekuuntelun ja -valvonnan yhteydessä muusta kuin itse valvonnan kohteena olevasta henkilöstä paljastuneita tietoja tätä henkilöä vastaan. Tämä tarkoittaa, että samalla kun valvotaan yhtä henkilöä, valvottavaksi joutuvat kaikki häneen yhteydesä olevat henkilöt, käytännössä myös täysin sivulliset, ilman mitään etukäteistä rikosepäilyä. Tällainenkin oikeus lienee perusteltu, kun puhutaan vaikkapa välittömästi uhkaavan vakavan rikoksen estämisestä. Täytyy tutustua 1000-sivuiseen raporttiin vielä tarkemmin. Raportti saattaa tältä osin antaa aihetta kritisointiin.

Toimittajien lähdesuojaan heikennyksiä? Viikolla on kohistu myös samaan lakipakettiin liittyvästä ehdotuksesta heikentää toimittajien lähdesuojaa. Vastaisuudessa esimerkiksi viranomaisten kannalta ikäviä tietoja vuotava virkamies saisi pelätä paljastumista paljon nykyistä enemmän. Moni tarpeellinen vuoto uhkaisi jäädä tekemättä. Media-alan järjestöt ovat oikeutetusti vastustaneet esitystä. Jopa oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) toppuutteli, että ehdotusta tuskin viedään läpi sellaisenaan. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) sen sijaan kunnostautui toivomalla, että tiedotusväineet antaisivat asiasta vain sen kuvan jonka hän itse haluaa asiasta annettavan. Lähdesuojan heikennyksien sijaan Suomessa tulisi ottaa mallia Ruotsista, jossa lähdesuoja on niin täydellinen, että Wikileaks hyödyntää sitä vuotajien anonymiteetin varmistamisessa.

Vapaahkon kulttuurin puolesta

Saate kirjoittajalta: Kirjoitin otsikolla ”Vapaahkon kulttuurin puolesta” kolumnin alkukevään MikroBittiin. Sitä ei julkaistu. Turhatutuneena muun muassa Pirate Bay -”oikeudenkäynnin” järkeä ja oikeudentajua loukkaavista päätöksistä ja hävyttömistä tuomarikuvioista, päätin lopulta laittaa tämän irkkiin kiertämään. Piraattipuolue halusi kolumnini vieraskirjoitustensa joukkoon. Pitäkää hyvänänne.

Vapaahkon kulttuurin puolesta
Tämä teksti on julkaisijan omaisuutta, joten en voi antaa lupaa sen kopioimiseen. Myyn oikeudet luomaani sillä hetkellä, kun toimittaja katsoo sen täyttävän tilatut vaatimukset ja hyväksyy jutun.

Tekijänoikeudet suojaavat kolumniani. Ei niin, että tekstin kopiointi olisi hankalaa. Suuri osa toistaiseksi toimittamistani artikkeleista on levinnyt netin suomalaisissa torrent-parvissa. Koko MikroBitti on löytynyt vuosien ajan ilmestymispäivänä verkosta. Itse asiassa paljon pidempään kuin lehteä on tarjottu Sanomien puolesta verkossa luettavaksi.

Seurantapalvelimien avulla torrent-parvista on haettavissa käytännössä kaikki merkittävä helposti digitoitava populaarikulttuuri. Harvat aikakauslehdet on laskettavissa tähän, mutta suositun tv-ohjelman jakson tullessa televisiosta Yhdysvalloissa, pääsee muu maailma halutessaan aloittamaan katselun usein noin tunnin viiveellä.

Tallennustila ei maksa käytännössä mitään verkosta kopioivan kannalta. Kirjoitushetkellä puolentoista teratavun kiintolevy maksaa 140 euroa, eli euroa kohden saa 11 gigatavua tallennustilaa helppoina isoina levyinä. Gigatavuun voi laskea mahtuvan yhdestä kuuteen jaksoa tv-ohjelmia, joten eurolla saa tallennustilan aika monelle tunnille viihdettä.

Suomen nopeimmat kuluttajayhteydet ovat ylittäneet 100 mbit/s rajan. Nopein juuri nyt on Welho 110 megabitin (13,75 megatavun) yhteydellään. Käyttäjä ei todennäköisesti yleensä saavuta täyttä vauhtia. Gigatavu on silti haettu alle kahdessa ja puolessa minuutissa, vaikka parvista saisi mediaa vain puolella vauhdilla.

Eli: katsoessasi 25 minuutin jakson matalatarkkuuksista ja pakkausvirheiden vaivaamaa digi-tv-kuvaa kalliilla tallentavalla boksillasi, joku toinen voi ladata yli seitsemän tuntia teräväpiirtotason tv-sarjoja netistä, ja tallentaa ne alle euron maksavaan tilaan.

Haparoiden tuntemattomaan
Mediakokemuksen laadusta välittävän näkökulmasta lähes kaikki edut ovat viihteen verkosta hakemisen puolella. Nettilatauksina tv-sarjat ovat teknisesti laadukkaampia, ne eivät sisällä mainoksia, eikä niiden toistomahdollisuuksia ole rajoitettu digitaalisin suojakeinoin. Ladattua mediaa varten ei myöskään tarvitse erikseen tuottaa muovinpalasia ja ajeluttaa niitä laivoilla ja rekoilla pitkin maailmaa.

Lähes kaikki nimellisesti kulttuurin vapautta estämään suunnatut toimet haittaavat ainoastaan median laillista käyttäjää. Elokuvansa netistä hakevat eivät näe alussa ”you wouldn’t steal a soul” -pätkää josta saa kärsiä, kun ostetun tai vuokratun dvd:n laittaa sisään asemaan.

Toisin kuin usein erilaisin suojauksin rampautetut ostettavat musiikkitiedostot, voi verkosta otetun median toistaa vapaasti autosoittimella, taskusoittimella, olohuoneen mediasoittimella, ja kaikilla tietokoneilla. Universaalisti toimivan ja varmasti aikaa kestävän digitaalisen mediakokoelman saa tällä hetkellä ainoastaan, jos siitä ei ole valmis maksamaan mitään.

Kun media on jo vapaata, sitä ei tarvitse vapauttaa. Sen sijaan olisi mukavaa, kun ei tarvitsisi ikinä miettiä voiko tarjotun mediatiedoston ottaa, tai onko sen toistaminen kiellettyä siellä missä istujalihakset sillä hetkellä sijaitsevat. Tai sillä laitteella mikä sylissä on. Tämä muuten on yksi isoista kulttuurieroista verkkosukupolven ja verkon ohittaneiden välillä. Suuri osa 45 täyttäneistä ei taida edes tiedostaa asiaa, kun taas monet nuoret aikuiset suhtautuvat siihen kiihkeästi.

Sokea mies ja siivilä
Suomalainen kasettimaksu perustuu käytännössä siihen ymmärrykseen, että käyttäjät kuitenkin kopioivat omistamansa viihteen myös muille. Tämän jatkeet erilaisiin mediatyyppeihin ovat päässeet hyvään vauhtiin. Perusajatusta kasettimaksun takana on kuitenkin alettu demonisoida ja vastustaa ääneen digitaalisen jaon aikana.

Maailman kaikki uusi popkulttuuri on lähes jokaisen halukkaan ulottuvissa. Eri järjestöt yrittävät peitellä tätä ja kieltää sen, huonoin tuloksin. Muutamien satojen ihmisten edunvalvontaryhmät ovat melko heikkoja vastuksia miljoonien ihmisten anonyymeille vertaisvaihtoon perustuville warettaja-yhteisöille.

Keinojen puuttuessa käytössä ovat lähinnä pelotustaktiikat ja isottelu. Suomessa järjestöjen suurimpia saavutuksia digitaalisen median maailmassa on muutaman teknisesti lahjakkaan teinin nuoruuden pilaaminen jättimäisillä sakoilla. Ei kovinkaan kustannustehokasta, eikä poikkea maailman yleisestä linjasta. Tästä huolimatta valvontajärjestöt elävät paksusti mediayhtiöiden, taltiomaksujen ja valtiollisten tukien varassa.

Verkkojakelua myymälävarkauteen vertaavat ja nälkää näkeviin megatähtiin vetoavat järjestöt eivät  käytännössä pysty hyödyttämään taiteilijoita mitenkään. Siivilä ei pysäytä vettä, eikä sokeasti sohiva edunvalvoja kulttuuria.

Maksetaan yhdessä
Toinen perinteinen tapa rahoittaa popkulttuuria Suomessa on tv-lupamaksu. Sillä maksetaan varmasti kaikkea typerää, turhaa ja tehotonta, mutta myös parempaa Ylen toimintaa ja tuotantoa. Menneisyyden mahdottomat aatteet kumisevat myös tv-luvan onttojen nykyperusteiden takana, mutta idea on mielekkäämpi kuin estot, pelottelut tai kertamaksut taltioista.

Eikö verkkolataaminen voitaisi maksaa samaan tapaan yhdessä? Tähän yhteiseen hintalappuun voitaisiin lisätä myös taltiomyynneistä otettavat kasettimaksusiivut ja tuo tv-lupa. Kutsutaan tätä alustavasti vaikka kulttuuriveroksi. Jos tv-virittimen omistamisesta ja käyttämisestä tai tallennustilan ostamisesta ei enää tarvitsisi maksaa ylimääräistä, hyväksyisin mielelläni pienen lisäsiivun palkastani napattavaan veroon.

Minä nimittäin ainakin haluaisin juuri sen mitä warettajat saavat. Eli kaiken maailman median helposti hiirellä kliksutellen. Laadukkaammin ja paremmin kuin Anttilasta tai Play.comista. Koska ja missä vain, ekologisesti ja nopeasti.

Eikö voitaisi kaikki warettaa yhdessä?

Kirjoittaja on entinen MikroBitti-lehden kolumnisti. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.