Piraattiradion 4. jakso: The Pirate Bay -spesiaali

Piraattiradiosta on julkaistu näpäkkä puolituntinen 4. jakso, jossa käsitellään erityisesti The Pirate Bay -oikeudenkäynnin lopputulosta. Keskustelussa myös tekijänoikeuspäivä 23.4. ja tiedostonjakamisen biologis-sosiaalinen pohja. :) Lataa: torrent | mp3 | mp3 lo-fi | ogg

Ja palautettahan pitää sitten antaa!

Huhtikuun Turun tapaaminen 19.4. klo 16 alkaen

Varsinais-Suomen piraattien Jussi Valonen kirjoittaa:

Ensi sunnuntaina taas siis tapaaminen Proffan kellarissa, isossa kabinetissa eli rappuset ylös sisäänkäynnin jälkeen.

Jos oikeudenkäynnin tuomio ei vie aikaa täydellisesti, voidaana keskustella muusta paikallistoimintaan liittyvistä asioista. Yksi asia mikä on toistaiseksi jäänyt suuremmalti toteuttamatta on argumentointitaidon kehittämiseen liittyvät tapaamiset/muut jutut: asia tuli mieleen kun sain jostain mailia Turun Akateemisesta debattikisasta http://org.utu.fi/debatti/index.php. Seuraavaa propaganda-/videoiltaa voisi luonnostella myös.

Hyvää ”melkein kesää” jokaiselle ja toivottavasti nähdään sunnnuntaina kello 16!

40 vuotta jälkijunassa – vastine Ossi Mäntylahdelle

Ossi Mäntylahti kirjoittaa Tietokone-lehden Ossi-blogissaan mielenkiintoisesti The Pirate Bay-tuomiosta:

Kyse ei myöskään ole siitä, kärsivätkö musiikin ja elokuvien oikeuksien omistajat taloudellisia tappioita piratismin seurauksena. Oleellista on, että heillä on oikeus päättää siitä mitä heidän tekemillään teoksilla tehdään.

Tarkastelkaamme tätä lausumaa hetki.  Ossin (ja monien muidenkin) mielestä oleellista ei siis ole se, koituuko tekijöille minkäänlaista haittaa asiasta. (Ei nyt takerruta siihen, että Ossi rinnastaa oikeuksien omistajat ja tekijät suoraan toisiinsa – ja mielenkiintoisesti sivuuttaa ”moraalin kannalta merkityksettömänä” sen, että tekijät usein joutuvat luovuttamaan muille oikeuden päättää, mitä heidän teoksillaan tehdään. Tiedämmehän useitakin tapauksia, joissa alkuperäisen tekijän ja oikeuksienomistajan halut ovat olleet ristiriidassa – ruotsalaisita muusikoistakin merkittävä osa laillistaisi tiedostonjakamisen.) Teoksen tekijällä pitäisi olla oikeus päättää, mitä heidän tekemillään teoksillaan tehdään – viis siitä, koituisiko teosten käyttämisestä mitään haittaa tekijälle. Viis siitä, että kyseessä on perustavanlaatuinen tunkeutuminen ihmisten yksityiselämään – et saakaan tehdä omaisuudellasi mitä haluat, kuten on normaalia. Viis siitä, jos tiedostonjakaminen kokonaisuutena hyödyttäisi kulttuurintekemistä. Ihmisten perusvapauksia on rajoitettava, koska tekijät eivät tykkää siitä, että heidän teoksilleen saatetaan tehdä vääriä asioita.

Tämä saattaa kuulostaa etäisesti tutulta: täysin harmiton aktiviteetti, joka halutaan kieltää siksi, että on ihmisiä jotka eivät pidä sen harjoittamisesta. Tämä on ajatusmalli, jonka pohjalle ei voida rakentaa modernia yhteiskuntaa tai lainsäädäntöä. Viimeisen vuosisadan aikana ollaankin menestyksekkäästi pyritty eroon tämänkaltaisista ajattelutavoista, ja esimerkiksi homoseksuaaliset suhteet dekriminalisoitiin Suomessa jo vuonna 1971. Liberaalin ajattelun mukaan uhrittomat rikokset eivät voi olla rikoksia – eikä tekijästä tule uhria vain siksi, ettei hän satu arvostamaan teoksensa tiettyä käyttötapaa.

Ossin meille tarjoama argumentti on ns. ”mä en tykkää”-argumentti. ”Mä en tykkää siitä että ihmiset tekee noin, joten se pitää kieltää.” ”Mä en tykkää siitä, että teoksia käytetään ilman tekijän lupaa, joten se pitää kieltää.” ”Tekijät ei tykkää siitä, että niiden teoksia levitetään netissä, joten se pitää kieltää.” Mä en tykkää -argumentaatiossa on ongelmana se, että sitä voidaan soveltaa aivan mihin tahansa. Kuka tahansa saattaisi huomata joutuvansa uhriksi, jos tarpeeksi iso osa väestöä päättäisi ettei tykkää tietynlaisesta käytöksestä ja päätyisi kieltämään sen (tämän väestönosan ei edes tarvitsisi olla enemmistössä, sillä jotakin asiaa vastustavat onnistuvat usein järjestäytymään ja markkinoimaan kantaansa voimakkaammin kuin ne, jotka ovat neutraaleja). Sen vuoksi yhteiskunnissa ei saakaan ikinä säätää lakeja ”mä en tykkää”-argumentin pohjalta.

Perusoletuksen on aina oltava, että niin pitkään kuin joku ei tee selkeää vahinkoa muille, on tämän saatava tehdä mitä haluaa. Ihmisten vapauksia ei voida rajoittaa mutuperusteella, jos nämä eivät toimillaan rajoita muiden vapauksia. Tämä on Suomessakin ymmärretty jo lähes 40 vuoden ajan. Valitettavasti vielä tänä päivänäkin näyttää olevan ihmisiä, jotka eivät sitä ymmärrä.

Mäntylahti kirjoitti myös:

Piraatit ovat perustelleet tekojensa oikeutusta sillä, että piratismia on mahdotonta estää. Kuten Petteri Järvinen omassa blogissaan kirjoittaa, tämä perustelu on kestämätön. … Muussa tapauksessa voisimme hyväksyä asuntomurrot kun kerran Abloyt-lukotkin saa tiirikoitua auki kohtuullisen pienellä vaivalla.

Tämä vertaus ei ole vain kestämätön, se on suorastaan naurettava. Muutamia ilmeisiä ongelmakohtia (lisääkin voisi varmaan keksiä):

On valitettavaa, että näinkin huonoja argumentteja julkaistaan niinkin luetussa blogissa kuin Ossin.

The Pirate Bay hävisi – piraatit voittivat

Lehdistötiedote
Vapaa julkaistavaksi heti

Ruotsissa käyty oikeudenkäynti The Pirate Bay -vertaisverkkopalvelua vastaan on päättynyt palvelun ylläpitäjien tappioksi. Kaikki syytetyt tuomittiin vuoden vankeusrangaistukseen ja 30 miljoonan kruunun vahingonkorvauksiin avunannosta tekijänoikeusrikokseen.

The Pirate Bayn palvelimilla ei ole koskaan ollutkaan mitään laitonta aineistoa. Se toimii hakukoneena, joka auttaa vertaisverkon käyttäjiä löytämään toisensa ja lataamaan toisiltaan tiedostoja, Googlen tapaan. Vaikka yhdysvaltalaiset oikeudenomistajat ovatkin jo pitkään painostaneet sitä lopettamaan toimintansa, The Pirate Bay on katsonut toimivansa Ruotsin lakien mukaisesti. Sen tukena ovat olleet myös yhä useammat tekijänoikeuslakien lieventämistä vaativat ruotsalaiset. Kansainväliset mitat saanut piraattijahti on joka tapauksessa tarpeetonta, sillä ei ole pätevää näyttöä siitä, että tiedostonjakaminen aiheuttaisi taloudellisia tappioita kulttuurialalle. Suomen Piraattipuolueen oma katsaus myyntitilastoihin osoittaa, että tiedostonjakamisen vaikutuksista myyntilukuihin ei voi vetää johtopäätöksiä suuntaan taikka toiseen.

Vaikka The Pirate Bayn ylläpitäjät saivat ennennäkemättömän rajut tuomiot, piraattiliike selvisi oikeudenkäynnistä voittajana. Kansainvälisellä tasolla The Pirate Bay on saanut merkittäviä tukijoita kirjailija Paulo Coelhosta alkaen. Ruotsin piraattipuolueen jäsenmäärä on jo oikeudenkäynnin aikana kasvanut kohisten. Oikeudenkäynnin kääntyminen The Pirate Bayn tappioksi enteileekin ruotsalaisille piraateille hyvää menestystä kesäkuun eurovaaleissa. The Pirate Bayta ei missään tapauksessa saada pois netistä, koska sen palvelimia on sijoitettu useisiin maihin. Sivusto epäilemättä jatkaa toimintaansa entiseen malliin. Oikeudenkäyntikään tuskin loppuu tähän, vaan odottevissa on valitusprosessi ylemmissä oikeusasteissa.

– Vaikka yksittäisen sivuston saisikin suljettua pysyvästi, tilalle tulisi tusina uutta. Kyse ei ole kahden tahon välisestä sodasta, vaan suuren ihmismäärän halusta valjastaa teknologian kehitys hyötykäyttöön. Vertaisverkkojen kasvava suosio osoittaa, että kulttuuria arvostetaan ja siitä halutaan nauttia. Tällainen tuomio oli kova isku vasten kansalaisten kasvoja, toteaa Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Piraattipuolue on kerännyt yli 4 100 tarvittavasta viidestä tuhannesta kannattajakortista, ja on matkalla kohti puoluerekisteriä.

Piraattipuolue: Tiedostonjakamisen vaikutuksista kaupalliseen kulttuurintuotantoon
Piraattiliitto: Menestyskirjailia Paulo Coelho tukee avoimesti Pirate Bayta

The Pirate Baylle kovat tuomiot

The Pirate Bay -tuomio julkistettiin juuri. Kaikki neljä syytettyä tuomittiin vuoden vankeuteen ja yhteensä 30 miljoonan kruunun korvauksiin tekijänoikeusrikoksista. Tuomio on siis pitkälti yhdysvaltalaisen elokuva- ja levy-yhtiöiden tahdon mukainen. Voitaneen tässä vaiheessa jo pitää selvänä, että tuomitut valittavat ylempiin oikeusasteisiin.

Luvassa on mahdollisimman pian Piraattiradion erikoislähetys aiheesta.

Piraattiliiton uutinen
Helsingin Sanomien uutinen aiheesta
TorrentFreakin uutinen (englanniksi)
SVT:n uutinen (ruotsiksi)

Piraattiradio: episodi III

Piraattiradion uusin jakso on nyt julkaistu! Kolmen vartin tiukassa keskustelussa ovat tällä kertaa korkeimman hallinto-oikeuden päätös kunnallisvaalien uusimisesta, Ranskan ”kolmesta poikki” -laki, Ruotsin IPRED-laki, sananvapauden tila netissä ja Piraattipuolueen menneet ja tulevat puuhailut.

Kuten aiemminkin, antakaa palautetta ja kommenttia, niin ainakin tiedämme kuunteleeko showtamme kukaan. :) Seuraava jakso on tulossa vielä tällä viikolla, mahdollisimman pian Pirate Bay -oikeudenkäynnin tuomion julistamisen (17.4.) jälkeen.

Vaalit uusiksi

Viime syksyn kunnallivaaleissa kokeiltiin sähköistä äänestystä Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä. Mutta kun Eräällä Yrityksellä oli näppinsä pelissä niin eihän siitä mitään tullut. Vaikka Piraattipuolue kritisoikin sähköistä äänestystä jo etukäteen, emme sentään osanneet arvata, että jo koneiden käyttöliittymä oli suunniteltu ja käyttö ohjeistettu päin prinkkalaa. Yhteensä 232 ääntä jäi antamatta, koska äänestystapahtuma keskeytyi mystisesti.

Korkein hallinto-oikeus päätti, että kunnallisvaalit on uusittava sähköistä äänestystä kokeilleissa kunnissa. Tämä on erinomainen päätös, joka osoittaa KHO:n ymmärtävän, että edustuksellisessa demokratiassa jokaisen äänen on oltava tasa-arvoinen, eivätkä viranomaisten huolimattomuudesta johtuvat ”virhemarginaalit” ole hyväksyttäviä. KHO perusti ratkaisunsa osittain virheelliseen ohjeistukseen ja äänestyskoneiden käyttöliittymän ongelmiin, eli lähinnä siihen, että äänestyksen saattoi keskeyttää vahingossa siten, että laite ei ilmoittanut äänestyksen jääneen kesken.

Sähköisessä äänestyksessä ilmenneiltä ongelmilta olisi todennäköisesti vältytty paperivarmenteen käytöllä. Äänestäjä olisi saanut paperikuitin äänen perille menemisestä, ja alkanut ihmetellä jos sitä ei olisikaan tullut. Hieman yllättäen sähköistä äänestystä ei välttämättä ollakaan hautaamassa toistaiseksi. Vaikka kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.) ehti jo blogissaan iloita sähköisen äänestyksen kariutumisesta ”ainakin kymmeneksi vuodeksi”, puoluetoveri ja oikeusministeri Tuija Brax lupaili arviota kokeilun mahdollisesta jatkumisesta juhannukseen mennessä. Arvio voi hyvinkin olla se, että kokeilua jatketaan, ehkäpä kuitenkin paperivarmenteen kanssa.

Paperivarmenteen käyttöönotto ei kuitenkaan ratkaisisi sähköisen äänestyksen kaikkia ongelmia. Yksi järjestelmän omituisuus on nimittäin ollut se, että sähköisessä uurnassa äänen antajan henkilöllisyyden voi periaatteessa yhdistää annettuun ääneen (auditointiraportti, s. 6). Oikeusministeriön luotettavat virkamiehet eivät tietenkään mitään sellaista tekisi, mutta miksi sellainen mahdollisuus edes on olemassa? Vaalisalaisuus on kuitenkin yksi nykyisen vaalijärjestelmän kulmakivistä. Miksi sen rikkominen haluttiin varta vasten tehdä mahdolliseksi?

Toisten luovuudella ratsastamisen puolesta

Usein argumentoidaan jotenkin sensuuntaisesti, että tilaisuus vain uudelleenkäyttää toisen luomisia tarkoittaa, että uudelleenkäyttäjän ei tarvitse itse tehdä mitään vaan vain ”ratsastaa toisen luovuudella”. Mutta tätä periaatetta tunnutaan soveltavan varsin epäjohdonmukaisesti. Sitä ei esimerkiksi käytetä argumenttina parodioiden kieltämisen puolesta. On silti vaikea nähdä parodioihin tarvittavan enemmän luovuutta kuin jos vain ottaisi pari olemassaolevaa hahmoa ja kehittäisi kokonaan uuden tarinan niiden varaan. Vastaavasti olemassaolevien historiallisten hahmojen ja paikkojen uudelleenkäyttämistä ei pidetä osoituksena puutteellisesta luovuudesta ja siten matalasta kirjallisesta tasosta. Koko juttu muiden luovuudella ratsastamisesta vaikuttaakin enemmän ulkoaopitulta ajatukselta kuin aidosti perustellulta väittämältä.

Sivuhuomiona, Disneyn varhainen piirretty ”Steamboat Willie”, jossa Mikki Hiiri ensimmäisen kerran esiintyi, tunnetaan varsin yleisesti ja sitä pidetään usein klassikkona. Kovin usein ei kuitenkaan mainita sitä seikkaa, että se oli alunperin parodia eräästä varhaisemmasta Steamboat Bill -elokuvasta. Walt Disney erikseen käski animaattoreitaan matkimaan Steamboat Billia mahdollisimman paljon.

Samalla tapaa varsin merkittävä osa Disneyn animaatioista ammentaa juurensa erilaisista vanhoista myyteistä ja tarinoista, ja ovat oikeastaan vain niiden uudelleensovituksia. Eivätkä Disneyn teokset ole ainoita, jotka kansantarinoita ja mytologiaa hyödyntävät. Kyllä, kansantarinat ja mytologiat ovat asioita joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet, tai joilla ei välttämättä tekijänoikeuksia ole koskaan ollutkaan. Ne ovat silti edelleen lisäesimerkki siitä, miten vapaa mahdollisuus hyödyntää aiemmin tuotettua kulttuuria vain rikastuttaa nykyistä. Eikö tilanne olisi entistäkin parempi, jos sitä vapaasti hyödynnettävää kulttuuria olisi vielä enemmän?

Japanissa on aktiivinen ns. doujinshi-sarjakuvien kulttuuri. Doujinshit ovat kaupallisesti julkaistuun sarjakuvaan perustuvia johdannaisteoksia, joissa käytetään samoja hahmoja, tarinoita tai ympäristöjä kuin alkuperäisissä. Japanilaisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaan ne ovat teknisesti ottaen laittomia, mutta tätä ei valvota. Lähemmäs viisi miljoonaa japanilaista kerääntyy vuosittain yhteen vaihtamaan ja myymään niitä.

Amerikkalainen oikeustieteen professori Lawrence Lessig kirjoittaa doujinsheista seuraavasti teoksessaan Free Culture:

Kuitenkin tämä laiton markkina elää ja jopa kukoistaa Japanissa, ja monet katsovat että japanilainen manga kukoistaa nimenomaan siksi, että doujinshi-markkinat ovat olemassa. Kuten amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä Judd Winick sanoi minulle: ’Sarjakuvien alkuajat Amerikassa olivat hyvin samankaltaisia kuin millaisia Japanin olosuhteet ovat nyt. … Amerikkalaiset sarjakuvat syntyivät keskinäisestä kopioinnista … Siten taiteilijat oppivat piirtämään, sarjakuvakirjoista – eivät jäljentämällä niitä suoraan, vaan katsomalla niitä ja kopioiden niitä’ ja rakentaen niiden päälle.

Amerikkalaiset sarjakuvat nykypäivänä ovat varsin erilaisia, Winick selittää, johtuen osittain laillisista esteistä jotka estävät sarjakuvien soveltamisen siten kuin niitä voisi doujinshi-ympäristössä soveltaa. Puhuen Teräsmiehestä, Winick kertoi minulle, ’on olemassa nämä säännöt ja niitä täytyy noudattaa’. On olemassa asioita, joita Teräsmies ’ei voi’ tehdä. ’Taiteilijana on turhauttavaa joutua noudattamaan ohjeita, jotka ovat 50 vuotta vanhoja.’

Japanissa vallitsevat normit lieventävät tätä laillista vaikeutta. Jotkut sanovat tämän lievennyksen juontavan juurensa juuri siihen hyötyyn, joka Japanin markkinoille siitä kertyy. Temple Universityn lakiprofessori Salil Mehra spekuloi että mangamarkkinat hyväksyvät nämä tekniset loukkaukset koska ne kannustavat markkinoita olemaan rikkaampia ja tuotteliaampia. Jokainen kärsisi siitä jos doujinshit kiellettäisiin, joten niitä ei kielletä.

Mikäli tämä pitää paikkansa, ja vapaampi ilmapiiri on Japanin sarjakuvamarkkinoille hyväksi, eikö se myös tarkoittaisi että vapaampi suhtautuminen tekijänoikeuksiin ihan maailmanlaajuisestikin olisi hyvä asia? Etenkin kun sama ilmiö näkyy selkeästi myös länsimaisessa kulttuuriteollisuudessa?

(Tämänlaisia teemoja sivuaa myös Ylellä tuoreeltaan esitetty mainio dokumentti Kenen tekijänoikeus, joka löytyy Ylen Areenalta. Tekstittämätön, mutta lyhyemmissä palasissa katseltava versio taas löytyy Open Source Cinemasta.)

Keskustelupalsta-adminit vastuuseen… taas

Mediapäivillä oli tänään puhumassa mm. oikeusministeri Tuija Brax. Hänen puheensa lopussa tuli pommi: päättäjät aikovat taas harkita sitä, että keskustelupalstojen ylläpitäjät laitettaisiin vastuuseen kirjoittajiensa sanomisista.

Mitä tarkkaan ottaen sanottiin: Minsteri Braxin mukaan EU:sta on tulossa ”rasismin ja ksenofobian vastainen puitepäätös”. Itsessään se ei sano verkkokeskustelusta mitään, mutta velvoittaa jäsenvaltiot muuttamaan lakiaan niin, että kiihotuksesta kansanryhmää vastaan voidaan vastaisuudessa tuomita myös pelkkien yksilöiden lisäksi yritykset ja yhteisöt. Koska lakia kuitenkaan ollaan muutenkin muuttamassa, voidaan Braxin mukaan nyt saman tien arvioida uudestaan, olisiko kiihotuksesta sittenkin syytä vierittää syytä myös operaattoreille ja ”ammattimaisille keskustelupalstojen ylläpitäjille”. Näille saattaa kuulema sittenkin päätyä juridinen vastuu käyttäjiensä puheista.

Braxilta kysyttiin, miten erottaa yksityiset kotisivut ja blogit ”ammattimaisista” sivuistoista. Hän myönsi tämä olevan ongelma. Kuitenkin yksi mahdollinen kriteeri voisi kuulema olla se, onko sivustoilla mainoksia ja saavatko ne siten rahaa toiminnastaan.

Että näin taas…

Mediapäivät, tekijänoikeuskeskustelua

Piraattipuolueella on esittelypöytä media-alan ammattilaisten Mediapäivät-tapahtumassa ( http://www.mediapaivat.fi/ ) Helsingissä lauantaina. Paikalla voi mm. allekirjoittaa kannattajakortin ja tulla muuten jutustelemaan. Tapahtuman sisäänpääsy on 12 euroa, jolla hinnalla pääsee myös Wanhassa satamassa järjestettävään Kuva & Kamera -tapahtumaan. Paikkana on Marina Congress Center.

Tapahtuman viralliselta sivustolta: ”Mediapäivien yleisöosuudessa lauantaina aiheina mm. sosiaalinen media, kansalaisjournalismi ja Web 2.0. Paikalla sivustojen ylläpitäjiä, suosittuja bloggaajia eri aihepiireistä sekä keskusteluja verkkoyhteisöjen ja sosiaalisen median merkityksestä.”

Lisäksi blogin lukijoita saattaa myös kiinnostaa tieto siitä, että Helsingin yliopiston päärakennuksella järjestetään torstaina ”autonominen demokratiapraktikum”, jossa Marjut Salokannel alustaa tekijänoikeuslaista ja sen (puuttuvasta) suhteesta kansalaisyhteiskuntaan. Paikkana ja aikana toimii päärakennuksen sali 15 (4. krs) klo 18.