Media vai mafia?

Mediateollisuutta kutsutaan nykyään sattuneista syistä yhä useammin mediamafiaksi tai tekijänoikeusmafiaksi asiaa sen kummemmin pohtimatta. Rehellisyyden nimissä on syytä pysähtyä miettimään, onko termi todellakin ansaittu. Käyttäkäämme ohjenuorana Wikipedian kuvausta EU-kriteereistä järjestäytyneelle rikollisuudelle (joskin uudelleennumeroin kriteerit, koska selkeyden vuoksi on hyvä käydä läpi pakolliset kohdat erikseen).

Pakollisia kriteereitä on neljä:

1. Useamman kuin kahden henkilön yhteistyö: Selvä tapaus. Mediateollisuudessa työskentelee joukoittain ihmisiä, joskin osa heistä on epäilemättä rehellisiäkin kansalaisia.

2. Ryhmä toimii pitkän tai rajoittamattoman ajan: Niin ikään selvää. Melko nykymuotoista mediateollisuutta on harjoitettu yhteiskunnassamme jo pitkään, vaikka sen hämärimmät piirteet eivät ole nykyvoimakkuudessaan välttämättä olleet läsnä kovin montaa vuosikymmentä. Mediateollisuus myöskin jatkanee samaan malliin rajoittamattoman ajan ellei sitä erikseen pysäytetä.

3. Ryhmää epäillään törkeistä rikoksista: Ehkäpä kiistanalaisin pakollinen kriteeri. Tähän olisikin liian helppoa heittää ylimalkaisia kommentteja rikoksista ihmiskuntaa vastaan, mutta onneksi voimme tyytyä muutamaan spesifiseen epäilyskohtaan: miten olisi pienehkön valtion hallituksen, syyttäjäviranomaisten, poliisin ja oikeusistuimen korruptio omien päämäärien edistämiseksi yleistä etua vastaan? Riittää minulle, mutta kaiken varalta lisäksi viitattakoon esim. petos-, salaliitto- ja oikeusjärjestelmän väärinkäyttösyytteisiin. Törkeyskriteeri saataneen täytettyä viimeistään epäillyn toiminnan silkasta skaalasta.

4. Ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävänä tekijänä: Napakymppi. Laillistettujen monopoliensa turvin mediateollisuus tienaakin melkoisesti. Rahalla se ostaa mm. valtaa, eli itselleen entistä edullisempia lakeja. Aina ei toki vallan perässä juostessa toimita edes nimellisesti lain sisällä, ks. myös kohdan 3 epäilykset.

Kaikki pakolliset kriteerit on siis täytetty. Lisäksi vaaditaan täytettäväksi vähintään kaksi seitsemästä lisäkriteeristä:

5. Ryhmän jäsenillä omat määrätyt tehtävät: Erittäin totta. Jossain määrin liikkuvuutta ja moniroolisuutta tietysti tapahtuu, mutta tämä ei poissulkene kriteerin täyttymistä.

6. Ryhmä käyttää sisäistä kuria: Mediateollisuus puhuu usein artistien suilla kysymättä näiltä mitään, mutta ei kuitenkaan kykene pitämään edes omistaan kaikkia ruodussa. Toisaalta esim. entinen EMI-pomo ja IFPI:n puheenjohtaja puhuu aiempaan verrattuna aivan eri kieltä mediateollisuuden palveluksesta erottuaan. Sanotaan osittaiseksi osumaksi.

7. Ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla: Mediateollisuus on levinnyt läpi teollistuneen maailman ja vähän ylikin.

8. Ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja: Väkivallan käytön mediateollisuus on ulkoistanut poliisivoimille, joten sitä ei varmaankaan lasketa. Mediateollisuuden kiristyskirjeet kuitenkin kuuluvat jo yleissivistykseen, joten ”muut uhkailukeinot” täsmäävät joka tapauksessa. Kuten todettu kohdassa 3, tästä puidaan oikeuttakin.

9. Ryhmä käyttää peiteyhtiöitä: Mediateollisuuden vero- ja provisiosuunnittelu on tunnetusti luovaa, ja välikäsiyhtiöitä riittää. Tämä ei ehkä kuitenkaan täsmää siihen, mitä kriteeri varsinaisesti tarkoittaa.

10. Ryhmä harjoittaa rahanpesua: Ko. verosuunnittelua ja muuta tulojen piilotusta provisioiden välttämiseksi ei katsottane myöskään rahanpesuksi, vaikka se muutoin epäilyttävää onkin. Ei siis täsmää tämäkään.

11. Ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin: Ks. esim. kohta 3 pienehkön valtion oikeusjärjestelmän korruptiosta ja kohta 4 yleisesti lakien ostamisesta. Ryhmä omistaa lisäksi monia tiedotusvälineitä sekä pitää sisällään runsain mitoin talouselämän edustajia.

Lopputulos: Mediateollisuuden on täten osoitettu kohtuullisella marginaalilla täyttävän EU:n järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Mediamafia-nimitys on siten osuva ja kuvaa rehdisti mediateollisuuden toimintaa.

Vastaavasti mediamafian puhuessa ”korvauksista” on korrektia käyttää rehellisempää termiä ”suojeluraha”. Yleensä kun korvauksista puhutaan lähinnä silloin, kun joku on kärsinyt vahinkoa toisen toiminnasta. Tekijänoikeuskontekstissa termiä vain viljellään merkittävästi huolettomammin, pitkälti propagandamielessä.

Toivottavasti tämä analyysi edistää asioista puhumista niiden oikeilla nimillä.

0 vastausta artikkeliin ”Media vai mafia?

  1. Onko, kaikella kunnioituksella, tämä lapsellinen vastapuolen nimittely aivan välttämätöntä? Poliittisen piratismin suomalaisen alkuhistorian aikana ”tekijänoikeusmafian” tyyppisiä haukkumasanoja on käytetty jo pitkään, mutta nytkö aletaan edetä jo sille naurettavuuden asteelle että tätä älyllisesti laiskaa loanheittoa aletaan perustella jo oikein EU:n määritelmillä. Voi hyvänen aika sentään. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tässä on nyt tutkinta aloitettu väärästä päästä ja pyritty sovittamaan todisteet syytökseen.

    Annetun listan kohdat 1, 2, 4, 5, 6 ja 11 pätevät lähes kaikkiin järjestäytyneisiin yrityksiin ja yhdistyksiin. Olennaisiksi kysymyksiksi jää kohdat 3 ja 4, eli onko mediateollisuuden toiminta rikollista ja tavoitellaanko (ja saavutetaanko) sillä taloudellista hyötyä. Esimerkkinä rikollisuudesta annetaan seuraavat:

    (a) Yhdysvallat on painostanut Ruotsia sulkemaan Pirate Bayn, kaikella
    todennäköisyydellä mediateollisuuden lobbaustoimien seurauksena. Yhdysvaltain harjoittamasta suurvaltapolitiikasta voi olla montaa mieltä, mutta viime kädessä tämä ongelma on nimenomaan poliittinen, ei rikosoikeudellinen. Suuryritysten lobbaustoiminta Yhdysvalloissa ja Euroopassa voi niin ikään olla moraalisesti arvelluttavaa, mutta laitonta sen ei toistaiseksi ole todettu olevan. Rikollista se siis ei ole, enkä ole tietoinen että mediateollisuuteen kohdistuisi minkään merkittävän lainvalvontaelimen
    taholta laajamittaisia korruptioepäilyjä.

    (b) Yhdysvalloissa RIAA ja kumppanit ovat käyttäneet jäsentensä oikeuksien valvontaan moraalisesti kyseenalaisia keinoja joiden laillisuutta tai laittomuutta paikallinen oikeuslaitos parhaillaan tutkii. Linkitetyssä esimerkissä on nähdäkseni kyse yksityishenkilön tekemästä valituksesta ja se, onko mitään rikollista syytä epäillä (saati oikesti tapahtunut), jää nähtäväksi.

    (c) Pirate Bayn tutkintaa johtanut poliisi ja tuomion antanut tuomari olivat molemmat todennäköisesti jäävejä. Vaikka tämä asettaakin oikeudenkäynnin ja sitä edeltäneen rikostutkinnan entistäkin kyseenalaisempaan valoon, ei se automaattisesti tarkoita kummankaan laiminlyöneen velvollisuuksiaan, eikä sitä että mediateollisuus olisi lähestynyt kumpaakaan lahjonnan kriteerit täyttävällä tavalla. Tietääkseni ketään ei toistaiseksi epäillä tapauksen
    tiimoilta rikoksesta.

    RIAA, MPAA ja IFPI jne. ovat järjestöjä joita en usein puolusta, mutta joiden tehtävä on viime kädessä suojella jäsentensä laillisia oikeuksia. Piratismi on moraalisesta näkökulmasta vähintäänkin harmitonta ja todennäköisesti hyödyllistä, mutta juridisesta näkökulmasta tällä hetkellä melko kiistatta lain vastaista eli toisin sanoen rikollista. Vaikka mediateollisuus toisinaan koetteleekin toimivaltansa rajoja, sen kutsuminen järjestäytyneeksi rikollisuudeksi on kohtuutonta ja varsin loukkaavaa
    mediateollisuudessa työskenteleviä ja itse valvontatoimiin liittymättömiä ihmisiä kohtaan.

    On hyvä muistaa myös, että vaikka mediateollisuus käyttääkin piratismin vastaiseen toimintaan monesti yleisen oikeustajun ja usein lainkin silmissä kyseenalaisia keinoja, se käyttää piratismin vastaiseen toimintaan ennen kaikkea paljon rahaa. Mediateollisuus polttaa kopiosuojausteknologioihin, oikeudenkäynteihin, lobbaukseen ja propagandaan käsittämättömiä rahasummia onnistumatta kuitenkaan pitkällä aivakavälillä vaikuttamaan piratismiin. Vaikka se ehkä pyrkiikin saamaan rahallista hyötyä, se tekee näin epäonnistuneesti ja pääasiallisesti laillisin keinoin. Mediateollisuus on ehkä täynnä huonoja liikemiehiä ja epäpäteviä öykkäreitä, mutta oikeiksi rikollisiksi näitä ressukoita ei vakavalla mielellä voi sanoa; oikeat rikolliset sentään pääsevät voiton puolelle ainakin ennen kiinnijäämistään.

    Mediateollisuuden, mitä sillä sitten tarkoitetaankin, ei voida osoittaa täyttävän EU:n järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkkejä millään tarkoituksenmukaisella tavalla. Mediamafia-nimitys on turhautunutta tusinapopulismia jonka käyttö saa meidät ja vastapuolemme näyttäämään kahdelta toisiaan ulosteilla heittelevältä apinalaumalta. Artikkelin analyysi ei edistä asioista puhumista niiden oikeilla nimillä, vaan pyrkii antamaan oikeutuksen typerille haukkumasanoille joiden käyttö on omiaan häiritsemään älykästä, rehellistä keskustelua itse asioista. Se että meitä sanotaan varkaiksi ei tarkoita että meidän pitää alentua vastaamaan samalla mitalla tai että meidän pitää niputtaa sanan ”mediateollisuus” alle käsittämätön määrä eri teollisuudenaloja ja erilaisia ihmisiä vain siksi, että
    meidät on sanalla ”piratismi” niputettu (tai yritetty niputtaa) yhteen tuoteväärentäjien, salakuljettajien, huumekartellien, terroristien ja pedofiilien kanssa. Politiikka ei ole kusipäisyyskilpailu.

  2. Niin kauan kuin he kutsuvat verkkolataajia piraateiksi, on mielestäni aivan oikeutettua kutsua heitä mafiosoiksi. Piraatitkin alunperin olivat merellä seilaavia & laivoja ryösteleviä henkilöitä, mutta termit ”elävät”…

  3. Otat asian hämmentävän vakavasti. En toki aio kamalasti backtrackata – alkuperäinen teksti oli vähintäänkin puolivakava myös, mutta oli siinä tarkoitus olla veikeyselementtikin mukana. Puolustetaan nyt sitten esitettyjä näkemyksiä kuitenkin samassa täyden vakavuuden hengessä:

    a) Hallituksen manipulointi toimimaan lainvastaisesti täyttää ainakin maalaisjärjelllä korruption merkit, vaikka se tehtäisiinkin epäsuorasti oman käsikassarahallituksen kautta. Asioiden liikkeellelaittajan vastuu ei tästä siirry mihinkään, vaikka juridista ja poliittista vastuuta voi toki asettaa myös välimiesten harteille.

    Myönnän toki, että koska en ole lakimies (eikä ole edes kyse Suomen laeista), juridiset kysymykset voivat toimia tässä maalaisjärkeni vastaisesti. Se, että mikään merkittävä lainvalvojataho ei virallisesti epäile mitään pahaa sattuneen, voi kuitenkin helposti johtua myös mediateollisuuden vahvasta valta-asemasta ja lainvalvojien sympatioista (niiden juuri, joita Warner palkkailee kiitokseksi hyvästä työstä).

    On tämä Suomestakin tuttua pienemmässä mittakaavassa: Viralg-firmasta ei aikanaan aloitettu poliisitutkintaa, vaikka he mainostivat harrastavansa tietoliikenteen häirintää. Eduskunnan oikeusasiamieskin päätti tästä myöhemmin, että perustellumpaa olisi ollut aloittaa tutkinta (joskin myös että poliisi toimi harkintavaltansa rajoissa). Ks. myös silloinen valitukseni aiheesta: http://mjr.iki.fi/texts/viralg-valitus

    b) Kyllä, kyse on yksityisen tekemästä kanteesta, mutta koska todetusti lainvalvojat ovat näissä asioissa biasoituja, en yhäkään pidä tässä oleellisena sitä, mikä taho epäilyksen esittää, kunhan se on hyvin perusteltu.

    Mahdollisesti tämä ei täsmää kriteerin tarkoitukseen, ja mahdollisesti jossain virallisemmassa listassa kuin Wikipedian versiossa asia olisi esitetty täsmällisemmin. Kuitenkin pyydän huomioimaan, että jos epäilyksen pitäisi väistämättä olla lainvalvojatahon esittämä, mikään rikollisliiga joka olisi ostanut ja/tai uhkaillut relevantit viranomaiset kaikki hiljaiseksi, ei voisi olla ”järjestäytynyttä rikollisuutta”. Mielestäni tällainen määritelmä ei toimi.

    c) Tuomaria toki ei ole välttämättä varsinaisesti lähestytty millään epäilyttävällä tavalla, mutta tutkintaa hoitanut poliisi napattiin kyllä kovin lennosta Warnerille. Todisteita ei ole, mutta epäily on varsin perusteltu.

    Mitä tulee loukkaavuuteen, sentään totesin, että rehellisiäkin ihmisiä mediamafian palveluksessa epäilemättä on (tunnen jopa sellaisia), mutta myönnän toki auliisti olevani kusipää. Lisätodistusaineistoa saatavilla esim. tuolta: http://www.youtube.com/watch?v=rOQphyQX5dA

    Muuten mainittakoon, että on aika kusipäistä myös niputtaa pedofiilit yhteen terroristien ja huumekartellien kanssa, ja painivatpa tuoteväärentäjät ja salakuljettajatkin hieman eri sarjassa siinä välissä.

  4. Miksi muuten käytät termiä tekijänoikeus? Asialle, jota tarkoitat on parempi ja kuvaavampi nimi: kopiomonopoli.Järjestelmässä on kyse valtion myöntämästä monopolista kopioiden tekemiseen. On aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

  5. Toiset osaavat liiketoimintamallit ja toiset eivät. Katsokaa vaikkapa Blizardia, joka tekee 2,5 miljardin dollarin liikevaihtoa pelkästään yhdestä ainoasta pelistä vuodessa.

    Samaan aikaan on jo vuosikaudet kuunneltu muiden pelialanyritysten valheellista virttä pelialan kuolemasta. Vuosien ajan, vaikka todellisuudessa kyse on ollut lähinnä vain vanhojen liiketoimintamallien kuolemasta, ei pelialan kuolemasta. Todellisuudessa ihmisten tällä hetkellä peleihin kuluttama rahamäärä on suurempi kuin koskaan historiassa piratismista huolimatta pelialan liikevaihto kokonaisuutena on suurempi kuin koskaan.

    Sama pätee musalevyjen painamiseen liiketoimintamallina, se on lähinnä kuolemassa, ei musiikin tekeminen. Itse asiassa säveltäjien työpanosta kaivataan enemmän kuin koskaan esim. vaikkapa tietokonepelien musiikin luomiseen ja he saavat käyttöönsä kokonaan aivan uudenlaisen taiteellisen vapauden ja resurssit kuin koskaan aikaisemmin. Tähän väliin eivät vain ”lättyjä” painavat vanhan ajan musiikkiyritykset eivät enää pääse rahastamaan ja tulevaisuudessa yhä vähemmän.

  6. Hiltusen kommentti yläpuolella on erinomaisen hyvä, ja minun täytyy olla samaa mieltä. Nähdäkseni blogipostausta ei oltu tehty täysin vakavissaan, mutta se voidaan ottaa sellaisena ja siten se saa nimenomaan vain huonoa mainetta piraattipuolueelle ja muillekin jotka haluavat ajaa näitä asioita tosissaan. Vaikka vastapuolen toiminta nähdään moraalittomana, typeränä, tuhoontuomittuna ja vaikka minä muuna, laitonta se ei ole siinä määrin että järjestäytyneeksi rikollisuudeksi leimaaminen on asiatonta. Siksihän piraattipuolue on puolueeksi pyrkimässä: koska laki on typerän ja suorastaan haitallisen toimintamallin puolella, ja asialle tarvitsee tehdä jotain.

    Kysehän on nimenomaan siitä ongelmasta, että heillä on puolellaan sekä laki että taloudelliset voimavarat, mutta he ovat väärässä. Asian korjaamiseen tarvitaan lisää asiallista keskustelua, jollainen tämä postaus ei varsinaisesti ollut.

  7. Itse en myöskään mafia-termistä liiemmälti pidä tässä yhteydessä, vaikka sitä Effin varapuheenjohtaja Mikael Storsjö käyttääkin (käytti mm. perjantaisessa paneelikeskustelussa, Rauhala lienee tästä saanut pontimen kirjoitukseensa). Lähinnä kyse on samanlaisesta nimittelypolitiikasta mitä ”tekijänoikeusmafia” itse harjoittaa piraatteja kohtaan.

    Tämä kirjoitus oli kuitenkin selkeästi hieman humoristiseksi tarkoitettu ja nähdäkseni sen tarkoitus on ennemmin kiinnittää huomiota piratismia vastaan taistelevien tahojen epämääräisiin toimintatapoihin kuin suoranaisesti syyttää heitä mafiamaisesta toiminnasta.

    Täytyy kyllä vielä heittää ilmoille pieni kysymys siitä, minkälaista toimintaa nämä firmat harjoittavat esimerkiksi kehitysmaissa? Niissä länsimaisten yritysten toiminta on usein aika villiä ja varsin mafiatyylistä.

  8. Terveisiä mediamafian edustajalta :) .

    Itse kuitenkin median palvelukseen eksyneenä yritän parhaani mukaan ajaa vapaan tiedonvälityksen ilonsanomaa, vaikka nuorena toimittajana en pääsääntöisesti saakaan kirjoittaa mistä mieli tekee. Olen kuitenkin pyrkinyt omalta osaltani pitämään yllä keskustelua mediassa tekijänoikeuslakien mielekkyydestä ja piraattiaatteen kasvusta. Mediahan ei ole mikään yksittäinen toimija vaan pikemminkin areena, jota voi käyttää moneen tarkoitukseen. Toki siellä raha ratkaisee kuten muuallakin.

    Tekijänoikeuksien lobbaamista käsittääkseni ajaa lähinnä viihdeteollisuus (yksi mediateollisuuden osa-alue), ja siitäkin lähinnä suurimmat toimijat ja korporaatiot, kuten Sony Music ja Warner Bros edunvalvontajärjestöineen.

    Ymmärrän pointtisi ja se on hyvä ja tiettyjen tahojen toiminta suojelurahoineen (=sovittelu) muistuttaa kyllä häkellyttävän paljon järjestäytyneen rikollisuuden toimintatapoja. Mutta mitä mediaan tulee, sitä ei pidä pelätä tai leimata, vaan käyttää hyväkseen.

    Piraattipuolue saisi muutenkin olla äänekkäämpi ja näkyvämpi. Lehdistö tuntuu suhtautuvan piraattiaatteeseen vielä hieman huvittuneesti ja epäilevästi, esimerkkinä nyt tämänpäiväisen Nyt-liitteen Somalien vs. Ruotsin piraatit -vertailu. Lähdekritiikki olisi taas ollut paikallaan, kun piratismin väitettiin tuottaneen 6,3 miljardin euron tappiot. Joopa joo.

  9. Kiitoksia, Enigma, kommenteista. Media-ala ei toki varsinaisesti ole mikään monoliitti, ja on totta, että viihdealiala on siellä se näissä asioissa aktiivisin joukko-osasto (joskin sieltäkin löytyy mainstreamia vihjeellisempää indie-porukkaa).

    Käytin pääasiassa mediamafia-nimitystä tässä (vaikka Puuhkajan mainitsema Storsjö puhui ”tekijänoikeusmafiasta”, jonka myös informatiivisesti mainitsin alussa) lähinnä välttääkseni liiallista tekijänoikeus-termin viljelyä (vähänhän sitä tuli silti käytettyä, kuten Särelän kaima huomioi).

    Valitsemani termi on toki hieman epätarkka, eikä päätarkoituksena ollut tosiaan demonisoida kaikkia media-termin alle mahtuvia entiteettejä saati niiden työläisiä. Sisältäkin päin on tarpeen ajaa järkevämpiä suuntia, kiitämme siitä ;)

  10. Ihan asiallista settiä Enigmalta, joskin tuo Nyt-liitteen artikkeli oli kyllä kokonaisuutena silkkaa huumoria ja kyseisessä kontekstissa se 6.3 miljardiakin voidaan sellaiseksi käsittää, jos vain haluaa.

    Oma suhtautumiseni yksityisen tiedostonvaihdon laillistamiseksi on yhä mikä on eikä muuksi muutu mutta on hienoa, että tekijänoikeuslakien mielekkyys ja piraattiaatteen kasvu nousee mediassakin esille ja saa sitä kautta aikaan yhteiskunnallista keskustelua. Viihdeteollisuus on varmasti juuttunut auttamattomasti vanhentuneisiin uomiin ja tulee kokemaan melkoisen kriisin ennemmin tai myöhemmin, halusi tai ei, mutta eittämättä Mäntylahden parin viikon takainen vertaus vigilantismiin oli varsin pätevä.

    Enigma puhui asiaa siinä, että puolue voisi olla äänekkäämpi tai näkyvämpi. Oli itse asiassa aika yllätys, ettei Piraattipuolue ole älähtänyt millään tavoin esimerkiksi tuosta pienen myrskyn aiheuttaneesta mediaverosta. Voisi hyvinkin kuvitella, että tuo liippaisi puolueen agendaa aika likeltä ja siinä sentään on kyse maksusta, joka yksinkertaisesti olisi. Siinä ei jää yksilölle edes valinnanvapautta sille, maksaako, jättääkö väliin vai ottaako ilmaiseksi vaan siitä, että maksaa joka tapauksessa. Meille itse kullekin tuo tulee olemaan aika paljon isompi asia kuin se, pitäisikö ilmaiseksi ottamisen olla kansalaisoikeus vai ei.

    Voimia ja menestystä Piraattipuolueelle joka tapauksessa – jäseneksi en nykyisellä ohjelmalla ryhtyisi ja kannattajakortinkin jättäisin allekirjoittamatta jos moinen vastaan kävelisi mutta jo tuon yhteiskunnallisen keskustelun avaajana teette jo arvokasta ja pyyteetöntä työtä. Siitä virtuaalihatunnosto!

  11. Mediamaksusta on useampikin toivonut meiltä kannanottoa. Minusta kuitenkaan ei ole Piraattipuolueen asia esimerkiksi arvioida jonkin kaikille kansalaisille samansuuruisena esitetyn maksun oikeudenmukaisuutta, se on ennemminkin sosiaalipoliittinen tulonjakokysymys. Ylen rahoitusmalli ei myöskään minusta suoranaisesti kuulu Piraattipuolueen agendaan.

    Jonkinlainen tietoyhteiskuntanäkökulma tähän asiaan olisi varmasti kuitenkin mahdollista ottaa. Itselleni tämä kysymys ei ole kuitenkaan kovin merkittävä enkä usko, että mediamaksu toteutuu ehdotetussa muodossa. Kaikkia koskeva samansuuruinen maksu herättäisi liikaa vastustusta kansalaisissa ja olisi yksinkertaisesti liian helppo lyömäase oppositiolle, jotta hallitus ottaisi sitä ajettavakseen.

    Ylen rahoitusmallia en pidä ihmiskunnan kehityksen kannalta ollenkaan niin merkittävänä kuin tiedon levittämiseen vapauteen liittyviä kysymyksiä.

    Kukaan ei ole toistaiseksi ottanut asiakseen laatia kannanottoehdotusta mediamaksusta. Jos hyviä ehdotuksia tulee, voimme varmastikin ottaa asiaan kantaa. Ne, jotka kokevat tämän asian erityisen tärkeäksi, voisivat hyvin aktivoitua kannanottoehdotuksen laatimisessa. Toistaiseksi en ole nähnyt hyvää ehdotusta siitä, mistä mediamaksuehdotuksen kohdasta Piraattipuolueen varsinaisesti pitäisi ottaa kantaa ja millainen se kanta olisi. Pelkkä mediamaksun kohdistuminen kaikille samansuuruisena ei mielestäni voi olla Piraattipuolueen kannanoton perusta tässä asiassa.

  12. On se kumma kun tuolla eräällä toisella foorumilla (muusikoiden.net) vetää muutamat ammattimuusikot herneet nenään jos joku alkaa kritisoimaan tekijänoikeusteollisuutta mafiana ja vetää sen itseensä.

    Kun kylmä totuushan on että kansainväliset tekijänoikeusmafiat ovat todellisia rahalaitoksia, eli monopoleja ja suurimmat viulut maksavat itse taiteilijat itse. Joten miten voi olla edelleen niitä muusikoita, jotka eivät vieläkään tajua totuutta kuka tässä oikein heiltä sen leivän sieltä pöydästä oikeasti riistää. Kun nämä teostomafian propagandalla harhautetut muusikot ovat valmiita syyttämään samaa tahoa jota myös tekijänoikeusmafiakin ja levyteollisuus syyttää eli musiikin kuluttajia, siitä että muusikot ovat köyhiä. Kun totuus on kuitenkin se, että tämä suurin riistäjä on aina monikansalliset tekijänoikeusmafiat.

  13. ”Ylen rahoitusmallia en pidä ihmiskunnan kehityksen kannalta ollenkaan niin merkittävänä kuin tiedon levittämiseen vapauteen liittyviä kysymyksiä.”

    Varmasti pitää paikkansa ja kaunishan tuo ideologia on mutta tässä hetkessä YLE:n ehdotus tuntuu varsin tylyltä. Haluat tai et, maksat silti. Tähän asti on voinut olla joko a) maksaja, b) passaaja tai c) näätä mutta vaikka A-osasto saa alennuksen ja C-osasto saadaan viimein kauniisti kuriin ja nuhteeseen, B-osastoa ymmärrettävästi vähän pännii.

    Tuo kun menee läpi (”enkä usko, että mediamaksu toteutuu ehdotetussa muodossa” on toki jalo toive mutta katsotaan miten käy), ei hirveämmin tarvitse arvailla mihin suuntaan tulevaisuus hiipii, eli jos ei sitä rahaa tule tahdosta niin sitä tulee pakosta ja tuskinpa jää mediateollisuudeltakaan moinen lähestymistapa huomiotta.

    Kulttuuri rahoitetaan aina tavalla tai toisella mutta hiukka alkaa kylmiä millä tavoin sitä tehdään. Ajakaa ihan rauhassa vapaata tiedostonvaihto-oikeutta vaan mutta pitäkää, please, huoli siitä, ettei asianne koskaan rahoitu YLE:n kaltaisella mallilla. Pistää meinaan kevyesti korpeamaan kun väittämä ”liian kallista minulle, kiitos mutta jätän väliin” joutuu uhriksi väittämälle ”liian kallista, haistakaa ite, otan ilmaiseksi” ja kun tarpeeksi moni ei maksa niin sitten maksavat kaikki :(

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*