Korruptio rehottaa Pirate Bay -jutussa

Pirate Bay -oikeudenkäynnin jälkipyykki senkun likaantuu. Jutun tuomarilla on todettu olleen merkittäviä sidoksia tekijänoikeusjärjestöihin (mukaanlukien hallituksen jäsenyys enemmän patentteihin keskittyvässä mutta myös vahvempia tekijänoikeuksia lobbaavassa SFIR:ssä). Lisäksi tuomari on työtovereita kantajapuolella olleen lakinaisen, Monique Wadstedin kanssa. (Sama nainen muuten, joka sanoi varttitunti 107-sivuisen tuomion julkistamisen jälkeen että se on ylemmissäkin oikeusasteissa pitävästi kirjoitettu. Olipa nopea analyysi, mikäli Wadstedilla ei sattunut olemaan sisäpiirin tietoa.)

Vaikka tuomari itse onkin toki sitä mieltä, että kykeni toimimaan jutussa puolueettomasti, osoittaa jutun ottaminen tässä tilanteessa vähintään erittäin huonoa arvostelukykyä. Oikeusprosessin tulee paitsi olla puolueeton, myös näyttää puolueettomalta ulkopuolisen tarkkailijankin silmään. Näillä tiedoin tältä ei todellakaan näytä, ja TPB-joukkiolla lieneekin mahdollisuudet uuteen oikeudenkäyntiin.

Koko Pirate Bay -syyteprosessissa tämä on kuin piste i:n päällä. Kerrataanpa jutussa tapahtunut korruptio eri tasoillaan:

1) Laitetakavarikot ja syytteiden nosto tehtiin oikeusministeriön syyttäjäviranomaisiin kohdistuneen (perustuslainvastaisen) painostuksen seurauksena. Ruotsin hallitus taas oli vahvasti Yhdysvaltain mediateollisuuden taskussa olevan hallinnon painostuksen alla. Mediateollisuus saikin vastinetta rahalleen: Pirate Bay -takavarikkoon osallistui ~50 poliisia, jotka takavarikoivat 180 palvelinta, joista valtaosalla ei ollut mitään tekemistä TPB:n kanssa.

2) Tutkintaa johtanut poliisi kävi kuuden kuukauden väliduunissa Warner Bros’lla heti tutkinnan jälkeen kasvattaakseen hieman vaatimattomia kansan palvelijan tulojaan. Ko. konstaapeli ei yllättäen noussut todistajanpallille itse oikeusjutussa.

3) Ja nyt vankeusrangaistuksiin ja valtaviin korvauksiin kaikki syytetyt (myös vain palveluntarjoajan roolissa toimineen liikemiehen) tuominnut tuomari olikin kavereita kantajien ja heidän agendojensa kanssa.

Loppukevennykseksi vielä pieni Wadstedin kommellus, joka ei sinänsä täytä korruption merkkejä, mutta kuvaa hyvin kaksinaismoralistista tilannetta: Wadstedin artistien mielipiteitä loppupuheenvuoroonsa hankkimaan värväämä kirjailijakaveri paljastui Pirate Bayn käyttäjäksi itsekin. Olipa hän myös julkisesti kehunut Pirate Baytä hyväksi tavaksi hankkia aineistoa, jota oikeuksien haltija ei enää halua yleisön saataville tuoda.

Niinpä. Onneksi vastakkainasettelu artistit vs. kopioijat onkin aikansa elänyt, ja artistit tulevat koko ajan yhä laajamittaisemmin kaapeistaan mediayhtiöiden ylilyöntejä vastaan. Trendin soisi jatkuvan myös itse artistienkin tähden; eivät hekään loppuviimeksi elä tekijänoikeuksilla, vaan yleisönsä arvostuksella. Sitä ei edistä kansalaisoikeuksia tallovien mediajättien puolelle asettuminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*