Media vai mafia?

Mediateollisuutta kutsutaan nykyään sattuneista syistä yhä useammin mediamafiaksi tai tekijänoikeusmafiaksi asiaa sen kummemmin pohtimatta. Rehellisyyden nimissä on syytä pysähtyä miettimään, onko termi todellakin ansaittu. Käyttäkäämme ohjenuorana Wikipedian kuvausta EU-kriteereistä järjestäytyneelle rikollisuudelle (joskin uudelleennumeroin kriteerit, koska selkeyden vuoksi on hyvä käydä läpi pakolliset kohdat erikseen).

Pakollisia kriteereitä on neljä:

1. Useamman kuin kahden henkilön yhteistyö: Selvä tapaus. Mediateollisuudessa työskentelee joukoittain ihmisiä, joskin osa heistä on epäilemättä rehellisiäkin kansalaisia.

2. Ryhmä toimii pitkän tai rajoittamattoman ajan: Niin ikään selvää. Melko nykymuotoista mediateollisuutta on harjoitettu yhteiskunnassamme jo pitkään, vaikka sen hämärimmät piirteet eivät ole nykyvoimakkuudessaan välttämättä olleet läsnä kovin montaa vuosikymmentä. Mediateollisuus myöskin jatkanee samaan malliin rajoittamattoman ajan ellei sitä erikseen pysäytetä.

3. Ryhmää epäillään törkeistä rikoksista: Ehkäpä kiistanalaisin pakollinen kriteeri. Tähän olisikin liian helppoa heittää ylimalkaisia kommentteja rikoksista ihmiskuntaa vastaan, mutta onneksi voimme tyytyä muutamaan spesifiseen epäilyskohtaan: miten olisi pienehkön valtion hallituksen, syyttäjäviranomaisten, poliisin ja oikeusistuimen korruptio omien päämäärien edistämiseksi yleistä etua vastaan? Riittää minulle, mutta kaiken varalta lisäksi viitattakoon esim. petos-, salaliitto- ja oikeusjärjestelmän väärinkäyttösyytteisiin. Törkeyskriteeri saataneen täytettyä viimeistään epäillyn toiminnan silkasta skaalasta.

4. Ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävänä tekijänä: Napakymppi. Laillistettujen monopoliensa turvin mediateollisuus tienaakin melkoisesti. Rahalla se ostaa mm. valtaa, eli itselleen entistä edullisempia lakeja. Aina ei toki vallan perässä juostessa toimita edes nimellisesti lain sisällä, ks. myös kohdan 3 epäilykset.

Kaikki pakolliset kriteerit on siis täytetty. Lisäksi vaaditaan täytettäväksi vähintään kaksi seitsemästä lisäkriteeristä:

5. Ryhmän jäsenillä omat määrätyt tehtävät: Erittäin totta. Jossain määrin liikkuvuutta ja moniroolisuutta tietysti tapahtuu, mutta tämä ei poissulkene kriteerin täyttymistä.

6. Ryhmä käyttää sisäistä kuria: Mediateollisuus puhuu usein artistien suilla kysymättä näiltä mitään, mutta ei kuitenkaan kykene pitämään edes omistaan kaikkia ruodussa. Toisaalta esim. entinen EMI-pomo ja IFPI:n puheenjohtaja puhuu aiempaan verrattuna aivan eri kieltä mediateollisuuden palveluksesta erottuaan. Sanotaan osittaiseksi osumaksi.

7. Ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla: Mediateollisuus on levinnyt läpi teollistuneen maailman ja vähän ylikin.

8. Ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja: Väkivallan käytön mediateollisuus on ulkoistanut poliisivoimille, joten sitä ei varmaankaan lasketa. Mediateollisuuden kiristyskirjeet kuitenkin kuuluvat jo yleissivistykseen, joten ”muut uhkailukeinot” täsmäävät joka tapauksessa. Kuten todettu kohdassa 3, tästä puidaan oikeuttakin.

9. Ryhmä käyttää peiteyhtiöitä: Mediateollisuuden vero- ja provisiosuunnittelu on tunnetusti luovaa, ja välikäsiyhtiöitä riittää. Tämä ei ehkä kuitenkaan täsmää siihen, mitä kriteeri varsinaisesti tarkoittaa.

10. Ryhmä harjoittaa rahanpesua: Ko. verosuunnittelua ja muuta tulojen piilotusta provisioiden välttämiseksi ei katsottane myöskään rahanpesuksi, vaikka se muutoin epäilyttävää onkin. Ei siis täsmää tämäkään.

11. Ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin: Ks. esim. kohta 3 pienehkön valtion oikeusjärjestelmän korruptiosta ja kohta 4 yleisesti lakien ostamisesta. Ryhmä omistaa lisäksi monia tiedotusvälineitä sekä pitää sisällään runsain mitoin talouselämän edustajia.

Lopputulos: Mediateollisuuden on täten osoitettu kohtuullisella marginaalilla täyttävän EU:n järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Mediamafia-nimitys on siten osuva ja kuvaa rehdisti mediateollisuuden toimintaa.

Vastaavasti mediamafian puhuessa ”korvauksista” on korrektia käyttää rehellisempää termiä ”suojeluraha”. Yleensä kun korvauksista puhutaan lähinnä silloin, kun joku on kärsinyt vahinkoa toisen toiminnasta. Tekijänoikeuskontekstissa termiä vain viljellään merkittävästi huolettomammin, pitkälti propagandamielessä.

Toivottavasti tämä analyysi edistää asioista puhumista niiden oikeilla nimillä.

Piraattipuolueen kannanottoprosessi

Tähän asti Piraattipuolueen kannanottoja on tehtailtu varsin pienessä piirissä, pääasiassa puoluehallituksen kesken. Tämä on se perinteinen tapa, mutta se on jäänyt pääasiallisesti käytetyksi lähinnä siksi, ettemme ole tuoneet vaihtoehtoja tarpeeksi hyvin ilmi. Piraattipuolueen perustamisaikoinahan ajateltiin, että puoluehallituksen tulisi olla lähinnä byrokraattista paperinpyörittelyä varten, varsinaisen toiminnan lähtiessä kaikista jäsenistä itsestään.

Tämän muuttamiseksi selkeytämme nyt vaihtoehtoja. Kuka tahansa voi halutessaan laatia ehdotuksen kannanotoksi, joka tehdään Piraattipuolueen nimissä. Tämän ehdotuksen voi kirjoittaa esimerkiksi suoraan meille sähköpostiin (mahdollisimman nopeaa reagointia varten suosittelen laittamaan kopion esim. minulle, puheenjohtajalle ja puoluesihteerille – Kaj Sotala, Pasi Palmulehto ja Ahto Apajalahti, etunimi.sukunimi@piraattipuolue.fi) tai omaan ketjuunsa keskustelualueellemme. Mikäli ehdotuksen lähettää sähköpostilla, kopioi joku meistä sen keskustelupalstalle joka tapauksessa.

Keskustelupalstalla jokainen voi kommentoida ehdotettua mielipidettä, arvioida kokeeko sen olevan asia johon Piraattipuolueen tulisi ottaa kantaa vaiko ei, ja niin edelleen. Puoluehallitus ilmoittaa kun kokee kannanoton olevan tarpeeksi hyvässä kunnossa, antaen sille virallisen hyväksynnän ja laittaen sen – mahdollisten omien viimeisten muokkaustensa jälkeen – eteenpäin blogiin sekä tiedotusvälineisiin. Ehdotus voi olla käsiteltävänä vaihtelevan mittaisen ajan, riippuen siitä, miten kiireelliseltä kannanotto vaikuttaa. Kiireellisissä tapauksissa puoluehallitus saattaa edelleen laatia tiedotteen pääasiassa vain omassa piirissään, mutta tällöinkin tiedoteluonnokset pyritään ainakin pikaisesti heittämään puolueen irkkikanavalle #piraattipuolue (IRCNet, PirateNet) nopeaa kommentointia varten.

Kehotamme mahdollisimman monia käyttämään tilaisuutta hyväkseen – puoluehallitus tekee parhaansa reagoidakseen kaikkeen, mutta meitä on vain muutama ja aikamme rajoitettua. Muut taas saattavat törmätä omilla aloillaan ongelmakohtiin, jotka eivät tule meidän tietoomme lainkaan. PP on olemassa siksi, että olisi olemassa kanava jota kautta tekijänoikeuslakia ja kuluttajansuojaa, yksityisyyttä ja sananvapautta koskevat asiat saataisiin paremmin julkisuuteen. Tällä hetkellä kannanotot keskittyvät puoluehallituksen parhaiten tuntemiin ongelmiin, mutta käyttäkää ihmeessä kaikki muutkin tilaisuus hyväksenne. Ainoana rajoituksena on, että kaikkien kannanottojen tulisi jollain tapaa liittyä puolueohjelmaamme.

Korruptio rehottaa Pirate Bay -jutussa

Pirate Bay -oikeudenkäynnin jälkipyykki senkun likaantuu. Jutun tuomarilla on todettu olleen merkittäviä sidoksia tekijänoikeusjärjestöihin (mukaanlukien hallituksen jäsenyys enemmän patentteihin keskittyvässä mutta myös vahvempia tekijänoikeuksia lobbaavassa SFIR:ssä). Lisäksi tuomari on työtovereita kantajapuolella olleen lakinaisen, Monique Wadstedin kanssa. (Sama nainen muuten, joka sanoi varttitunti 107-sivuisen tuomion julkistamisen jälkeen että se on ylemmissäkin oikeusasteissa pitävästi kirjoitettu. Olipa nopea analyysi, mikäli Wadstedilla ei sattunut olemaan sisäpiirin tietoa.)

Vaikka tuomari itse onkin toki sitä mieltä, että kykeni toimimaan jutussa puolueettomasti, osoittaa jutun ottaminen tässä tilanteessa vähintään erittäin huonoa arvostelukykyä. Oikeusprosessin tulee paitsi olla puolueeton, myös näyttää puolueettomalta ulkopuolisen tarkkailijankin silmään. Näillä tiedoin tältä ei todellakaan näytä, ja TPB-joukkiolla lieneekin mahdollisuudet uuteen oikeudenkäyntiin.

Koko Pirate Bay -syyteprosessissa tämä on kuin piste i:n päällä. Kerrataanpa jutussa tapahtunut korruptio eri tasoillaan:

1) Laitetakavarikot ja syytteiden nosto tehtiin oikeusministeriön syyttäjäviranomaisiin kohdistuneen (perustuslainvastaisen) painostuksen seurauksena. Ruotsin hallitus taas oli vahvasti Yhdysvaltain mediateollisuuden taskussa olevan hallinnon painostuksen alla. Mediateollisuus saikin vastinetta rahalleen: Pirate Bay -takavarikkoon osallistui ~50 poliisia, jotka takavarikoivat 180 palvelinta, joista valtaosalla ei ollut mitään tekemistä TPB:n kanssa.

2) Tutkintaa johtanut poliisi kävi kuuden kuukauden väliduunissa Warner Bros’lla heti tutkinnan jälkeen kasvattaakseen hieman vaatimattomia kansan palvelijan tulojaan. Ko. konstaapeli ei yllättäen noussut todistajanpallille itse oikeusjutussa.

3) Ja nyt vankeusrangaistuksiin ja valtaviin korvauksiin kaikki syytetyt (myös vain palveluntarjoajan roolissa toimineen liikemiehen) tuominnut tuomari olikin kavereita kantajien ja heidän agendojensa kanssa.

Loppukevennykseksi vielä pieni Wadstedin kommellus, joka ei sinänsä täytä korruption merkkejä, mutta kuvaa hyvin kaksinaismoralistista tilannetta: Wadstedin artistien mielipiteitä loppupuheenvuoroonsa hankkimaan värväämä kirjailijakaveri paljastui Pirate Bayn käyttäjäksi itsekin. Olipa hän myös julkisesti kehunut Pirate Baytä hyväksi tavaksi hankkia aineistoa, jota oikeuksien haltija ei enää halua yleisön saataville tuoda.

Niinpä. Onneksi vastakkainasettelu artistit vs. kopioijat onkin aikansa elänyt, ja artistit tulevat koko ajan yhä laajamittaisemmin kaapeistaan mediayhtiöiden ylilyöntejä vastaan. Trendin soisi jatkuvan myös itse artistienkin tähden; eivät hekään loppuviimeksi elä tekijänoikeuksilla, vaan yleisönsä arvostuksella. Sitä ei edistä kansalaisoikeuksia tallovien mediajättien puolelle asettuminen.

Lahjoita Piraattipuolueelle!

The Pirate Bay -jutun ja muiden tapausten suosio on iskenyt Suomenkin Piraattipuolueeseen ja olemme mm. saaneet valtaisan määrän kannattajakorttitilauksia ja jäsenanomuksia. Kuitenkin taloutemme on vielä jossain määrin epävakaalla pohjalla, ja tähän asti olemme joka kuussa joutuneet sinnittelemään jotta saisimme kannattajakorttien postimaksut ja muut juoksevat kulut katettua. Koska toimintamme olisi paljon vakaammalla pohjalla, mikäli saisimme suurempia kuukausilahjoituksia, haluaisimme muistuttaa ihmisiä lahjoittamisen mahdollisuudesta. Kaikki lahjoitukset saa halutessaan anonyymeiksi, kunhan vuosimäärä on 300 euroa tai sen alle.

Ei ole väliä, oletko työssäkävijä vai työtön, ylä- vai alaikäinen, opiskelija vai valmistunut – olet kuka tahansa, Piraattipuolueella on käyttöä rahoillesi! Kylmä fakta on, että poliittinen toiminta ja aktiviteetti vaatii rahaa ollakseen menestyksellistä. Voit auttaa, vaikka olisit köyhäkin – esim. viisi euroa kuukaudessa ei liene mahdoton summa. Jos sekin tuntuu paljolta, on eurokin kuukaudessa parempi kuin ei mitään. Tilisiirto on helppo laittaa verkkopankista kuukausittaiseksi.

Mutta miksi tukea, jos ei ole varaa kuin pieneen lahjoitukseen? Joitakin hyviä syitä:

1. Olemme vielä pieniä.

Tähänastisen rahaliikenteemme voi nähdä taloussivulta. Kuukausittaiset tulomme ja menomme eivät kovin montaa sataa euroa vielä ole. Olemme idea joka koettaa kasvaa liikkeeksi, mutta siihen tarvitsemme kaiken avun, mitä vain saamme. Pienetkin lahjoitukset meille auttavat suhteellisesti paljon enemmän, kuin isot lahjoitukset suurille järjestöille.

2. Pienistä puroista kasvaa suuri virta

Jos jokainen lahjoitustaan liian pienenä pitävä oikeasti lahjoittaisi, syntyisi siitä todennäköisesti paljon suurempi summa, kuin kaikista lahjoituksista tähän asti. Olet tuskin ainoa, joka tälläkin hetkellä harkitsee, kannattaisiko antaa rahaa.

3. Lahjoituksesi näyttää esimerkkiä

Lahjoittajien tiedot ovat 300 euron lahjoitusrajan alle salaisia, mutta lahjoittajien kokonaismäärä on silti näkyvillä lahjoitustiedoissa. Lahjoita meille edes euro, niin lahjoittajien määrä kasvaa yhdellä. Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä, ja lahjoittavat herkemmin jos kokevat pääsevänsä osaksi suurempaa yhteisöä, tai jos kokevat sen sosiaalisesti suotavana. Liittymällä lahjoittajien joukkoon kannustat muitakin lahjoittamaan. (Voit myös harkita sitä, että kertoisit julkisesti ryhtymisestäsi lahjoittajaksi, esim. blogissasi.)

4. Auttaminen parantaa oma-arvontuntoa

Jos koet asiamme olevan tärkeä, voit tuntea omankin olosi paremmaksi sillä, että annat meille rahaa. Ihmiset soveltavat itseensä pitkälti samoja kriteerejä kuin muihin – jos katsot nenääsi pitkin ihmisiä jotka puhuvat paljon mutta eivät tue sitä teoillaan, tuskin ajattelet itsestäsikään kovin hyvää jos et tee jotain konkreettista jonkin asian eteen. Ja toisin kuin monissa kaukaisemmissa hyväntekeväisyyksissä, voit nähdä suoraan, miten lahjoituksesi käytetään ja miten toimintamme laajenee. Tämä tekee lahjoituksesi itsellesikin konkreettisemmaksi.

Onko tämä pohjimmiltaan itsekäs syy lahjoittaa? Kieltämättä. Mutta meidän näkökulmastamme ei ole mitään eroa, lahjoitatko parantaaksesi egoasi vai jostain epäitsekkäämmästä syystä. Jos emme saa sinulta rahaa muuten kuin itsekkäistä motiiveista, sitten toivomme sinun lahjoittavan itsekkäistä motiiveista käsin.

5. Parempi vähän kuin ei mitään

Pienestä lahjoituksesta ei ehkä ole niin paljon hyötyä kuin haluaisit, mutta uskotko lahjoittamattomuudesta olevan enemmän apua?

6. Parempi varhain kuin ei milloinkaan

”Lahjoitan kunhan olen töissä ja vähän varakkaampi.” ”Lahjoitan kunhan lama tästä tokenee.” ”Lahjoitan kunhan olen saanut asuntolainan maksettua.” Näissä väittämissä ei itsessään ole mitään vikaa, mutta ihmisillä on yleinen taipumus jatkuvasti siirtää tämänlaisia asioita tulevaisuuteen. Kun alkuperäinen virstanpylväs ohitetaan, löytyy toinen jota sitäkin pitää odottaa. Ole itsellesi rehellinen – saatko hankalia hommiakaan tehtyä sillä, että toteat koko päivän ajan tekeväsi ne ”ihan kohta”, vai sillä että oikeasti alat tekemään niitä? Lahjoittamisen siirtäminen eteenpäin ei eroa tästä olennaisesti – et odota sitä hetkeä jolloin pääsisit lahjoittamaan, vaan haet syytä olla lahjoittamatta. Vai tarvitsetko oikeasti työpaikan/ylennyksen/lainan takaisinmaksun ennen kuin sinulla on varaa lahjoittaa euro kuussa?

Ainoa tapa päästä kynnyksen yli on oikeasti aloittaa lahjoittaminen, ja kun sen on kerran tehnyt, on myös helpompaa kasvattaa summia vastaisuudessa. Puhun omasta kokemuksesta – en itse juurikaan lahjoittanut minnekään, ennen kuin näin eräältä hyväntekeväisyysjärjestöltä juuri tämänkaltaisen vetoomuksen. Sen jälkeen aloin lahjoittamaan, ja sen jälkeen on psykologinen kynnys lahjoittamiseen ollut aina vain matalampi.

7. Olet yksi tukija lisää

Viiden euron lahjoitus sadalta ihmiseltä olisi parempi kuin yksi viidensadan euron lahjoitus yhdeltä ihmiseltä, koska se osoittaisi, että sata ihmistä haluaa Piraattipuolueen onnistuvan. Se ei vain kannustaisi muita lahjoittamaan, vaan motivoisi myös meitä tekemään entistä kovemmin töitä kun tietäisimme työtämme arvostettavan.

Auta siis jo tänään.

”Tue Piraattipuoluetta – edes vähän!” -kirjoitus on ottanut mallia SIAI:n Six Reasons Why Small Donations Matter-sivulta.

Telecoms package – mitä, missä, milloin?

Euroopan unionissa käsittelyssä oleva nk. telecoms package on herättänyt viime päivinä paljon huolta, sillä siitä on liikkunut mitä villimpiä huhuja. Telecoms package on laaja lainsäädäntöpaketti, jonka tarkoitus on uudistaa EU:n televiestintämarkkinoita koskevat säännökset. On väitetty, että lainsäädäntöpaketti muuttaisi perusteellisesti koko internetin luonnetta maksu-tv:n kaltaiseksi tilauspalveluksi. On väitetty, että paketti pakottaisi kaikki EU-maat hyväksymään sensuurilakeja. Telecoms packagen vuoksi kannattaakin olla huolissaan, mutta osa siitä esitetyistä väitteistä on liioiteltuja.

Tämä kirjoitus ei ole juristin kirjoittama, ja säädösehdotukset ovat lainsäädännöllistä EU-jargonia, jossa välillä olennaisempaa on se, mitä siinä ei sanota kuin se, mitä siinä sanotaan. En siis takaa kaikkien yksityiskohtien oikeellisuutta, mutta pääkohdat pitävät paikkansa. Lainausmerkeissä olevat suomennokset ovat allekirjoittaneen omia käännöksiä.

Sallii jäsenmaiden hyväksyä sensuurilakeja
Telecoms package ei pakota jäsenmaita hyväksymään sensuurilakeja, mutta sallii jäsenmaiden säätää sellaisia (kuten Suomen laki lapsipornografian levittämisen estotoimista) mikäli ne itse haluavat. Se ei myöskään pakota hyväksymään ”kolmesta poikki” -lakeja, mutta sallii sen, mikäli jäsenmaa itse haluaa. Tosin parlamentin teollisuusvaliokunta päätti 21.4. esittää tähän kohtaan muutosta parempaan suuntaan. Kyseistä kohtaa tarjotaan nyt parlamentin täysistunnolle sellaisessa muodossa, joka ei sallisi nettiyhteyden katkaisua ilman oikeuden päätöstä.

Korostaa loppukäyttäjän (yksityishenkilö tai yhteistötilaaja) oikeutta estotoimiin
Telecoms package ei tee internetistä maksu-tv:n kaltaista tilauspalvelua, vaan korostaa sitä, että loppukäyttäjän tulee itse voida valita mihin kaikkeen sisältöön hänellä on pääsy (tarkoittanee erityisesti ”lapsilukkoja” ja sen tyyppisiä järjestelmiä). Koska myös yhteisötilaaja laskettaneen loppukäyttäjäksi, säädösesitys sallisi yhteisötilaajien rajoittaa käyttäjien surffailua mielin määrin. Tilanne tosin on tämä jo Suomessa ja varmaan muuallakin. Käyttöehdoissahan voidaan kieltää mitä tahansa. Jotkut ovat ilmeisesti käsittäneet tämän väärin niin, että palveluntarjoajien olisi pakko tarjota ainoastaan jotain rajoitettuja ”paketteja” käyttäjille. Mistään tällaisesta ei ole kuitenkaan kyse.

Sallii jäsenmaiden sensuroida ”laitonta sisältöä”
Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaiden täytyy ”edistää loppukäyttäjien mahdollisuuksia oman valintansa mukaan käyttää kaikkea laillista sisältöä”. ”Laillisen sisällön” korostaminen monessa kohtaa on melko hämärää. Käytännössä se tarkoittaa ilmeisesti sitä, että jäsenmaa voisi halutessaan sensuroida kaikkea ”laitonta sisältöä”, mikä saattaisi tarkoittaa vaikkapa laittomasti jaossa olevia teoksia.

Sallii/ei salli nettiyhteyden katkaisun ilman oikeudenkäyntiä
Säädösehdotuksen piti alun perin sallia verkkoyhteyden katkaisu ”toimivaltaisen viranomaisen” päätöksestä (oikeampi suomennos olisi ehkä ”toimivaltainen taho”), eli ilman oikeudenkäyntiä. Teollisuusvaliokunta päätti kuitenkin esittää parlamentin täysistunnolle hyväksyttäväksi sellaista muotoilua, jossa edellytetään oikeuden  päätöstä. Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaiden on kuitenkin ”rohkaistava luotettavien oikeuden ulkopuolisten keinojen käyttöä”. Tämä tarkoittaa ymmärtääkseni vihreää valoa ainakin oikeudenhaltijoiden suojelurahabisnekselle (kiristetään rahaa vastineeksi siitä ettei viedä asiaa oikeuteen). Tämän voisi tulkita tarkoittavan myös rohkaisua ”kolmesta poikki” -lakeihin, jos parlamentti päätyykin sallimaan (vastoin valiokunnan esitystä) ilman oikeuden päätöstä tapahtuvan nettiyhteyden katkaisun.

Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaat voivat ”ottaa käyttöön käyttäjien palveluihin ja sovelluksiin pääsyyn liittyviä toimenpiteitä”, eli rajoittaa pääsyä, ja ilmeisesti myös sallia palveluntarjoajien rajoittaa pääsyä tiettyihin palveluihin. Rajoitusten tulee kuitenkin ”kunnioittaa perusoikeuksia” (sanahelinää?). Hyvänä puolena esitys pakottaisi palveluntarjoajat ilmoittamaan käyttösopimuksissa minkä tyyppiset sivustot tai palvelut on estetty. Tulkitsen tätä niin, että vastaisuudessa suomalaisten palveluntarjoajien tulisi käyttösopimuksissa ilmoittaa ”lapsipornosivustojen” ”sensuroinnista”.

Telecoms packagessa tärkeintä on se, että siinä ei juuri ole jäsenmaita velvoittavia säädöksiä. Se sallii jäsenmaiden säätää internetin käyttöä rajoittavia lakeja, mutta ei pakota siihen. Telecoms package ei siis ymmärtääkseni itsessään aiheuta mitään suuria kamaluuksia. Toki on mahdollista, että Suomen hallitus päättää sen innoittamana ryhtyä ajamaan tiukempaa lainsäädäntöä. Se on kuitenkin siinä tapauksessa hallituksen oma valinta, ei EU:sta saneltu pakko. Lakipaketin huono puoli on juuri se, että se saattaa rohkaista sensuuri-intoisia hallituksia lainsäädännön kiristyksiin omissa maissaan. Koko paketti yleensäkin lähtee väärästä näkökulmasta, eli rajoitusten sallimisesta, ilman että siinä olisi selkeästi todettu netinkäyttäjän sähköiset perusoikeudet.

Pakottaa palveluntarjoajat postittamaan tekijänoikeuspropagandaa?
Vielä mainittakoon, että esityksessä kovasti puhutaan ”tiedottamisesta”, jota palveluntarjoajien pitäisi ryhtyä harjoittamaan asiakkaidensa suuntaan. Tämä saattaisi tarkoitta jotain sen suuntaista, että palveluntarjoaja lähettäisi laskun mukana pari sivua tekijänoikeusjärjestöjen propagandaa.

Mikäli jäsenmaat ryhtyvät säätämään telecoms packagen innoittamina runsaasti sensuurilakeja tai muita älyttömyyksiä, on silti mahdollista, että lait vedettäisiin EY-tuomioistuimeen. Se taas arvioisi, ovatko telecoms packagen säädökset perusoikeussäädösten  mukaisia.

Miten esitys on edennyt/etenee?
Viime syksynä Euroopan parlamentti hyväksyi telecoms packagen sisällön (johon kuului ”kolmesta poikki” -lakeja vastustava kanta). Sen jälkeen unionin ministerineuvosto antoi siitä omat, ikävät muutosehdotuksensa (mm. ”kolmesta poikki” -lakeja puoltava kanta).

Telecoms package oli 21.4.2009 Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunnassa äänestyksessä. Seuraavaksi se etenee valiokunnan esityksen pohjalta parlamentin täysistunnon käsittelyyn 5.5.2009. Silloin parlamentti voi joko hyväksyä ministerineuvoston muutosehdotukset, jolloin esitys menee kokonaisuudessaan läpi, tai hylätä osan neuvoston muutosehdotuksista. Jälkimmäisessä tapauksessa neuvosto voi sitten puolestaan hyväksyä tai hylätä parlamentin tekemät muutokset.

Jos neuvosto hylkäisi parlamentin tekemät muutokset, siirryttäisiin sovittelumenettelyyn, jossa parlamentin ja neuvoston kannoista hierottaisiin kummallekin sopiva kompromissi. Asiaa valottaa tämä kaavio. Sen jälkeen kun 5.5. on parlamentissa äänestetty asista, ollaan joko kaavion kohdassa 12, 14 tai 16. Käytännössä kohta 14 eli koko paketin hylkääminen ei tapahdu. Kohta 12 olisi huono juttu, kohta 16 hyvä juttu.

Kohtuullisen selkeää lisätietoa lainsäädännölliseen jargoniin tottuneille löytyy tästä paketista.

Piratpartiet räjähti, Suomi tulee lujaa perässä!

Ruotsin piraattipuolueella Piratpartietilla on nyt noin 35000 jäsentä ja heidän nuorisojärjestöllään Ung Piratilla 15000 jäsentä. Paljon on viime aikoina liikkunut puhetta siitä, että miksi Suomen Piraattipuolue ei menesty. Eikö?

Rickard (Rick) Falkvinge perusti Piratpartietin 1.1.2006. Sillä oli 1.10.2008 noin 3000 jäsentä ja The Pirate Bay –oikeudenkäynnin todellisen odotuksen alettua 1.1.2009 noin 5000 jäsentä. 5000 jäsentä kolmessa vuodessa, mikä tarkoittaa väkilukuun suhteutettuna (suhdeluku 0,576) noin 2900 jäsentä Suomessa. Kannattajakortteja Ruotsissa tarvittiin vaivaiset 1500, mikä olisi Suomeen suhteutettuna 865kpl!

Me olemme vasta alkutaipaleella ja alle vuoden ikäisiä. Kuitenkin meillä meni maanantaina 20.4.2009 1000 jäsenen raja rikki (65 uutta jäsentä, viimeksi 3 jäsentä 2 viikkoa sitten) ja uusien hakemusten määrä on kasvanut rajusti, nyt noin vuorokauden ajalta hakemuksia on odottamassa jo yli 100 kappaletta! Sama pätee kannattajakortteihin. Keräsimme Ruotsiin verrattavan määrän reilussa kolmessa viikossa, mutta tarvitsemme kuitenkin 5000, mikä on lähes kuusinkertainen määrä. Keräämisen vaikeuskin kasvaa eksponentiaalisesti; mitä enemmän kortteja on jo kerätty, sitä vaikeampaa uusia allekirjoittajia on löytää. Nyt kuitenkin pelkästään tämän päivän aikana on tullut todella merkittävä määrä korttitilauksia, ja näyttää siltä, että Piraattipuolue pääsee todella nopeasti puoluerekisteriin! On todella hienoa nähdä myös Suomessa näin merkittävää aktivoitumista lyhyessä ajassa.

Ainoa asia, jossa toistaiseksi olemme jääneet Piratpartietista jälkeen on medianäkyvyys, vaikkakin senkin määrä on kasvanut TPB-tuomion jälkeen todella paljon ja yhteydenottoja satelee. Tähän me kaikki piraatit voimme kuitenkin yhdessä vaikuttaa. Kirjoittakaa blogeihinne, lähettäkää uutisvinkkejä, kommentoikaa lehtiuutisia, kirjoittakaa yleisönosastoille! Auttakaa tuottamaan materiaalia verkkosivuillemme ja auttakaa keräämään uusia jäseniä. Ottakaa kaikki irti ennennäkemättömistä vaikutusmahdollisuuksistanne mitä puolueissa on nähty. Osallistukaa kokouksiin sekä ilmaiskaa mielipiteenne ja toiveenne kirjallisina foorumeillamme, jotta ne varmasti huomioidaan. Etsikää epäkohtia ja ehdottakaa korjauksia. Olit sitten 15- tai 60- vuotias, me olemme kaikki tasavertaisia ylpeitä piraatteja. Menestys on meistä kaikista kiinni ja nyt on todistettu, että mahdotonta se ei missään nimessä ole!

Edit: Sivuston viime päivien kävijämäärä

Telecoms Package

EU:ssa jälleen käsittelyssä olevasta, viime syksynä jo alustavasti hyväksytystä nk. Telecoms Packagesta on parina viime päivänä liikkunut hurjia huhuja. Lainsäädäntöpakettia on kuvattu internetin romuttavana, apokalyptisena Pandoran lippaana, jonka aukeamisen jälkeen heräämme huomenna maailmasta, jollaista edes Orwell ei osannut kuvitella. Tämä näkemys on liioittelua.

Tässä hyvin lyhyesti Telecoms Packagen pääkohdat:
– se ei pakota jäsenmaita ryhtymään sensuuritoimiin
– se ei pakota tekemään internetistä mitään maksu-tv-tilauspalvelua
– se antaa luvan jäsenmaille säätää sensuurilakeja (kuten laki lapsipornografian levittämisen estotoimista Suomessa), kolmesta poikki -lakeja ja muuta vastaavaa, jos jäsenmaa itse haluaa
– siinä on ylipäänsä vain vähän jäsenmaita velvoittavia säädöksiä, joista osa on kuluttajansuojan kannalta hyödyllisiä.

Telecoms Package ei siis itsessään aiheuta mitään suuria kamaluuksia. Toki on mahdollista, että Suomen hallitus päättää sen innoittamana ryhtyä ajamaan tiukempaa lainsäädäntöä. Se on kuitenkin siinä tapauksessa hallituksen oma valinta, ei EU:sta saneltu pakko.

Lue tästä laajempi kannanotto!

Piraattipuolue hämmästelee Bookabookaan kohdistettuja syytöksiä

Lehdistötiedote, julkaisuvapaa heti

Piraattipuolue tyrmää Bookabookan uhkailemisen

Helsingin Sanomat raportoi tänään 21.4. tapauksesta, jossa Kopiosto sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK) vaativat suomalaista Bookabooka-sivustoa lopettamaan toimintansa. Kyseinen sivusto toimii kirjanvälityspalveluna yksityisten kansalaisten välillä. Käyttäjä ilmoittaa sivustolla olevansa halukas myymään tai vuokraamaan jonkin hallussaan olevan kirjan, jonka jälkeen kiinnostuneet asiakkaat voivat tilata Bookabookalta myyjän yhteystiedot sopiakseen yksityiskohdista tarkemmin. Kopioston ja TTVK:n tulkinnan mukaan tämänlainen toiminta on tekijänoikeuslain vastaista, koska vuokraamistoiminnalle tarvitaan tekijöiden lupa.

Kopioston ja TTVK:n kannassa on niin paljon eri asioita pielessä, että on vaikea keksiä, mistä kohtaa niiden kritisoiminen pitäisi aloittaa. Bookabooka-palvelu tarjoaa yksittäisille ihmisille mahdollisuuden myydä tai vuokrata laillisesti ostamiaan ja omistamiaan kirjoja. Oleellista kritiikissä tuntuu olevan se, että kyseessä on vuokraamistoiminta. Esimerkiksi huutokauppasivusto Huuto.net, joka on toimintatavoiltaan muuten samankaltainen, mutta jossa ei ole mahdollisuutta vuokraamiseen, on saanut toimia rauhassa jo monien vuosien ajan. Tämä onkin maalaisjärjen mukaista – kun on jotain ostanut, on sen jälleenmyymiseen täysi oikeus. Mutta mikäli yksityishenkilöt harrastavatkin keskenään vuokraamista, muuttuu toiminta TTVK:n mielestä moraalittomaksi ja paheksuttavaksi.

TTVK kirjoittaa seuraavasti vaatimuskirjeessään Bookabookalle: ”Yleisön saataville saattamisen oikeus on kappaleen valmistamisoikeuden ohella keskeinen arvioitaessa tekijän mahdollisuuksia hyödyntää taloudellisesti luomaansa teosta. Tekijällä on yksinoikeus määrätä kaikista niitä tavoista, joilla hänen luomansa teos voidaan saattaa yleisön käytettäväksi. Myös vuokraaminen ja lainaaminen kuuluvat näihin.” Piraattipuolue katsoo pöyristyttäväksi toiminnan, jossa vedotaan tekijän oikeuteen määrätä teoksensa julkituomisesta. Vuokrattavat teokset on jo tekijän luvalla tuotu yleisön saataville, kun ne ensimmäisen kerran tuotiin myyntiin. Tekijänoikeuslaki saattaa tämänkaltaisen toiminnan tuomita mutta logiikkaa siitä on silloin turha etsiä.

TTVK vetoaa siihen, että teoksen käyttäminen kohdistuu yleisöön, ”jos periaatteessa kuka tahansa voi saada teoksen käyttöönsä”, ja että ”Internetissä tapahtuva teosten välittäminen on aina yleisölle suuntautuvaa toimintaa”. Vuokraaminen ei siis itsessään ole paheksuttavaa, mutta on kylläkin sitä, jos sitä tehdään netissä. Olisi mielenkiintoista tietää, haluaisiko TTVK vetää seuraavaksi oikeuteen myös esimerkiksi avoimet kirpputorit, sillä tuodaanhan näissäkin teoksia yleisön saataville. Myöskään kirjastot eivät kysy, haluavatko kirjailijat teoksensa niihin lainattaviksi, vaikka kirjastotoiminnasta pientä korvausta maksetaankin.

Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho toteaa Helsingin Sanomien uutisessa, että ”tekijänoikeuslain henki ei ole se, että sitä voitaisiin teknisellä kikkailulla kiertää”, ja vertaa sen jälkeen Bookabookan toimintaa The Pirate Bay -sivuston toimintaan. Sen suhteen vertaus pitää paikkansa, että Pirate Baykin on yksityishenkilöiden tapa olla toistensa kanssa yhteydessä ja levittää kulttuuria. Oikeusistuimen tulkinnasta riippuen Bookabooka saattaa myös rikkoa tekijänoikeuslakia, aivan kuten Pirate Baykin. Mutta siinä missä osa ihmisistä saattaa vastustaa tiedostonjakamista, on vaikea nähdä, miten edes kiivaimmat tekijänoikeuslain puolustajat voisivat tosissaan vastustaa yksityishenkilöiden välistä kirjanvuokrausta. Onkin julkeaa röyhkeyttä koettaa tämänkaltaisessa tilanteessa vedota lain henkeen – tekijänoikeuslain tehtävä on edistää kulttuuria, ei vahingoittaa sitä. Tilanne, jossa ihmisiä kielletään kertomasta, mistä muiden kaipaamia kirjoja voisi löytää, ei millään tapaa edistä kulttuuria. Se on myös räikeässä ristiriidassa sananvapauden ja omistusoikeuden, yhteiskunnan kahden peruspilarin, kanssa.

Tekijänoikeuslaki on vuosi vuodelta käynyt yhä etäämmäksi todellisuudesta, ja tämä tapaus osoittaa erinomaisesti, ettei sillä ole enää mitään tekemistä oikeuden tai kohtuuden kanssa. TTVK ja muut Bookabookia vastustavat tahot eivät pyrikään ajamaan kulttuurin asiaa, tai edes kunnioittamaan ihmisoikeuksia tai yleistä oikeustajua, vaan tukahduttamaan mahdollisuudet hankkia kirjallisuutta muuten kuin täyteen hintaan uutena. On epäselvää, ovatko heidän vaatimuksensa juridisesti päteviä, mutta jos ovat, on se vain yksi syy lisää pitkään listaan tekijänoikeuden kritiikkejä. Piraattipuolue olettaakin, että samat tahot olisivat seuraavaksi kieltämässä kaikkea käytettyjen kulttuuriteosten kauppaa, jos vain saisivat siihen mahdollisuuden.

Henkisen omaisuuden viikolla piraattitoimintaa

Bookabooka-jahti putkahti julkisuuteen sopivana ajankohtana, sillä 21.-24.4. vietetään henkisen omaisuuden viikkoa ja 23.4. tekijänoikeuspäivää. Perinteisesti tämä aika on merkinnyt tekijänoikeusjärjestöjen ”valistustoiminnan” vilkastumista. Piraattipuolue haluaa tuoda keskusteluun vaihtoehtoisia näkökulmia ja järjestää tänä aikana useita tapahtumia. Tekijänoikeuspäivänä 23.4. paikalliset piraatit jalkautuvat Helsingissä ja Tampereella kaupunkiensa keskustoihin näyttäytymään ja osoittamaan olemassaolonsa. Perjantaina 24.4. järjestetään Helsingin yliopistolla Porthania-rakennuksen aulassa klo 14.00 keskustelutilaisuus tekijänoikeuksista, jossa ovat mukana Piraattipuolueen ja Effin edustajat ja dosentti Marjut Salokannel. Lisäksi viikolla on luvassa piraattien vapaamuotoisia tapaamisia Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Oulussa.

Pirate Bay -oikeudenkäynnin tulos on nostanut myös suomalaisen Piraattipuolueen jäsenmäärää. Tällä hetkellä jäsenhakemuksia tulee noin 50 päivässä. Jäsenhakemussuma siivitti myös Piraattipuolueen jäsenmäärän yli 1 000 jäsenen rajapyykin. Myös puolueen kannattajakorttikeräys sai huomattavaa lisäpotkua, sillä tuomion julkistamisen jälkeen on kortteja tilattu täytettäviksi toista tuhatta kappaletta. Kerättynä kortteja on tällä hetkellä 4200 viidestä tuhannesta tarvittavasta.

Muhiva tietoyhteiskuntakumous

Tulevan tietoyhteiskuntakumouksen rintamalinjat ovat muotoutumassa koko ajan entistä selkeämmiksi mediateollisuuden herkeämättä kärjistäessä vastakkainasettelua omalla toiminnallaan: viimeisimpänä esimerkkinä Hesarissakin uutisoitu uhittelu Bookabooka-kirjanvuokrausvälityspalvelua vastaan.

Sanottakoon, että Bookabooka on luultavasti laiton; ainakin sen käyttäjien harrastama kirjanvuokraustoiminta on laitonta, joten siihen eksplisiittisesti suunnattu palvelukin saattanee olla. (Ei, et saa julkisesti vuokrata kirjaasi ilman lupaa, vaikka saatkin myydä sen.) Olisikin ollut ehkä fiksumpaa perustaa jo peräänkuuluttamani lainaus-, lahjoitus- ja ehkä jälleenmyyntivälityspalvelu.

Kuten yleensä näistä yksinoikeusasioista puhuttaessa, palvelun laillisuusstatuksella ei tosin ole suurta väliä yleisön kannalta. Sympatiat ovat joka tapauksessa Bookabookan puolella, semminkin kun teollisuus harrastaa jälleen kerran varsin selkeän epärehellistä retoriikkaa verratessaan palvelua Pirate Bay’hin. Lisäksi Streisand-efekti on heti nähtävissä julkisuutena pienelle Bookabookalle, ja lisääntyneenä kiinnostuksena Suomenkin Piraattipuoletta kohtaan. Kannattiko nostaa kissa pöydälle? (No tietenkin kannatti, meille. Kiitos.)

Mediateollisuuden ylilyönneistä voimaansa saavaa tietoyhteiskuntakumousta maalailevatkin nykyään allekirjoittaneen lisäksi myös ns. arvostetut tahot kuten Kemppinen. Itse artikkeli voi olla vaikeaselkoinen, mutta katsokaa erit. Matti H:n kommentti, jonka Kemppinenkin toteaa sanovan keskeiset asiat paremmin kuin hän itse. Matin loppupäätelmä kuuluu seuraavasti:

Toisin sanoen, kaikki ne voimat, jotka viime aikoina ovat vaatineet tekijänoikeuksien ja patenttioikeuksien pysyttämistä ja laajentamista ja niiden keskittämistä yritysten tai valtiovaltojen omistukseen ja hallintaan, ovat väistämättä häviävällä puolella. Vastuu siitä, kuinka kovaksi taistelu kehittyy, on heillä, ei niillä, jotka pyrkivät päinvastaiseen suuntaan – riippumatta siitä, millaista porukkaa jälkimmäisiin kuuluu.

Tämänsuuntaisestihan olen itsekin haastellut, joskaan vastuukysymyksestä en ihan yhtä eksplisiittisesti.

Loppukaneettina Ruotsissa taas jopa mainstream-lehdistökin pääsee pikkuhiljaa jyvälle asian ytimestä:

[…]kaikki muut puolueet [paitsi Piraattipuolue] ovat ilmiselvästi valmiita säätämään mielipuolisia ja täysin vailla suhteellisuudentajua olevia lakeja ja valvontajärjestelmiä – vain siksi, että yksi melko merkityksetön elinkeino (viihdeteollisuus) vielä muutaman vuoden ajan saisi roikkua kiinni täysin vanhentuneessa ja jälkeenjääneesä liiketoimintamallissaan.

Aamen.

Piraatit kaduille tekijänoikeuspäivänä!

Tällä viikolla vietetään 21.-24.4. henkisen omaisuuden viikkoa ja 23.4. tekijänoikeuspäivää. Vastineeksi tekijänoikeuslobbareiden propagandalle tarvitsemme piraattihenkistä näkyvyyttä kaduilla ja verkossa! Näytetään, että Pirate Bay -tuomio ei lannistanut meitä, päin vastoin! Uusia aktiivisia jäseniä tarvitaan, nyt on sopiva hetki saapua paikalle ja ilmoittautua piraattiaatteen palvelukseen!

Viikolla järjestetään seuraavat piraattitapahtumat:

Torstai 23.4.

Turku 12.15-14.00: Tekijänoikeuskartellin propagandapäivänä jaamme toisenlaista näkökulmaa tekijänoikeuksista ja keräämme samalla kannattajakortteja ICT-talon 1. kerroksen käytävällä.

Tampere 15.00-:
Paikalliset piraatit jalkautuvat tekijänoikeuspäivänä Tampereen keskustaan osoittamaan olemassaolonsa ja keräämään kannattajakortteja. Kokoontuminen Keskustorilla klo 15.

Helsinki 15.30-18.00:
Paikalliset piraatit jalkautuvat tekijänoikeuspäivänä Helsingin keskustaan osoittamaan olemassaolonsa ja keräämään kannattajakortteja. Kokoontuminen Café Rougessa (Kampin keskus) klo 15.30, josta lähtö n. klo 16 Narinkkatorin kautta Kolmen sepän patsaalle ja/tai Asema-aukiolle.

Tampere 18.00-: Tapaaminen Ravintola Artturissa, Kauppakatu 9. Vapaamuotoista hauskanpitoa piraattiseurassa.

Helsinki 18.00-21.00: Tapaaminen Café Soihdussa, Aurorankatu 13 B 16. Vapaamuotoista hauskanpitoa piraattiseurassa.

Perjantai 24.4.

Helsinki 14.00-16.00: Keskustelutilaisuus Helsingin yliopistolla Porthanian aulassa (Yliopistonkatu 3). Aiheena tekijänoikeudet kansalais- ja kuluttajanäkökulmasta, vastapainoksi oikeudenhaltijoiden ja teollisuuden hyvinmainostetulle näkökulmalle. Mukana keskustelemassa Piraattipuolueen Ahto Apajalahti, Effin Mikael Storsjö ja dosentti Marjut Salokannel. Tapahtuma liittyy Opiskelijatoiminta-liikkeen järjestämään toimintaviikkoon.

Lauantai 25.4.

Oulu 15.30-: Oulun piraatit järjestäytyvät! Vapaamuotoista hauskanpitoa piraattiseurassa. Paikkana Ravintola Royal Garden, Kauppakatu 8.

Be there, or be square!

Loppuun piraattitaidetta:


Klikkaa isommaksi. Tekijä: Mitol. Saa käyttää epäkaupallisesti.

Klikkaa isommaksi tai klikkaa vielä isommaksi. Alkuperäinen englanninkielinen versio löytyy Wikipediasta. Saa käyttää täysin vapaasti.