Sensuurikritiikistä ei syytettä

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on tehnyt päätöksen olla syyttämättä nettiaktivisti Matti Nikkiä lapsipornografian levittämisestä. Sensuurilistan julkaisemisesta lapsiporno.info-sivustolla ei siis tule syytettä. Kalskeen mielestä näyttöä syytteeseen ei ollut riittävästi, koska ei voida enää tietää minkälaisia kuvia Nikin julkaisemien linkkien takaa löytyvillä sivuistoilla oli linkin julkaisuhetkellä.

Lapsiporno.info on kuitenkin edelleen sensuurilistalla. Keskusrikospoliisin ylikomisario Lars Henriksson kommentoi: ”Pitää kuitenkin muistaa, että estotoiminta ja tämä rikosoikeudellinen puoli ovat kaksi eri asiaa.” Lienee mahdollista, että KRP odottaa eduskunnan oikeusasiamiehen päätöstä sensuuritoimista tehdyistä kymmenistä kanteluista, eikä sitä ennen poista sivustoa listalta.

Päätöksen mukaan ”Tutkintapyynnössä esitetään arvio, että noin puolet sivustoista eivät enää täytä estotoimien kriteerejä.” Sensuurilistalla olevista sivustoista puolet on siis ollut listalla aiheettomasti ainakin jossain vaiheessa. Tämä on huolestuttava sananvapausrikkomus. Sensuurilistan yksi ongelma onkin, että kukaan ei tunnu olevan siitä missään vastuussa. KRP ei tee listaa koskien valituskelpoisia hallintopäätöksiä. Oikeuslaitoskaan ei ole millään tavalla mukana sensuuritoimissa. Sensuuritoimet perustuvat erikoislakiin, joka ohittaa kaikki normaalin hallintomenettelyn oikeussuojakeinot.

Palautetaanpa lopuksi mieliin, mitä KRP itse sanoi sensuurilakia koskevassa lausunnossaan ennen lain hyväksymistä:

”Lain otsikko ei vastaa lain tarkoitusta ja sisältöä. Otsikon mukaan kysymys on lapsipornografian levittämisen estotoimista, vaikka kysymyksessä on tahattoman sivuille joutumisen estäminen eli käytännössä katselun estäminen.”

”Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan laki ei valitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan.”

”Estomenettelyllä sellaisenaan ei ole vaikutusta lapsipornon rikolliseen levittämiseen internetissä, koska levittäminen ei tapahdu avoimesti, vaan sellaisilla suljetuilla liikennekäytännöillä, joiden estäminen ei ole teknisesti mahdollista kaiken yksityisen viestinnän luottamuksellisuutta loukkaamatta ja kieltämättä viestinnän suojaamista salakirjoituksella.”

Voitaisiinko tämä laki jo haudata?

Tiedostonjakaminenko varkautta?

Kaikki lukijat ovat varmasti jo kuulleet tämän syytöksen. Tiedostonjakaminen on väärin, koska tiedostonjakaminen on varkautta. Netin lataajat eivät ole paljon tavallista varasta parempia. Ja niin edelleen.

Ideaalimaailmassa voisi tietenkin vain näyttää kaikille tämän kuvan, ja asia olisi sillä selvä. Emme kuitenkaan elä ideaalimaailmassa.

”Onko tiedostonjakaminen varkautta” on tyhjä kysymys – sen vastaus kertoo vain vastaajan asenteista ja määritelmistä, mutta ei tosimaailman vaikutuksista. Määritelmistä väitteleminen ei ole tosimaailman päätöksenteossa rakentavaa. Kuten tämänlaisissa tilanteissa yleisestikin, on paras vaihtoehto olla lainkaan mainitsematta kiistanalaisia termejä. Käytännön seurauksia, ei pilvilinnafilosofiaa.

Klassisessa kysymyksessä siitä, tuottaako metsässä kaatuva puu ääntä jos kukaan ei ole sitä kuulemassa, katoaisi kysymys kokonaan jos väittelijät jättäisivät ”ääni”-sanaa käyttämättä:

Aatu: ”Tyhjässä metsässä kaatuva puu tuottaa ääniä.”
Bertta: ”Tyhjässä metsässä kaatuva puu ei tuota ääniä.”

muuttuu muotoon

Aatu: ”Tyhjässä metsässä kaatuva puu kuuluu luokkaan [ääniaaltoja tuottava tapahtuma].”
Bertta: ”Tyhjässä metsässä kaatuva puu ei kuulu luokkaan [kuulokokemuksia tuottava tapahtuma].”

Vastaavasti tiedostonjakokysymyksessä vastapuoli tuskin tarkoittaa, että tiedostonjakaminen on [fyysisen omaisuuden viemistä omistajaltaan]. Mutta juuri tähän varkaus-sana perinteisesti liitetään, ja tämänkaltaista tunneperäistä assosiaatiota vastapuoli haluaa koettaa luoda. Jos kohtaatte jostain tämän argumentin, vaatikaa vastapuolta kertomaan, mitä hän oikein tarkoittaa varkaudella. Onko varkautta hänen mielestään esim. se, että alkuperäiset tekijät eivät välttämättä enää saa yhtä paljon rahaa? Nyt keskustelu voi jo edetä paljon rakentavammin.

Ihmisten ajattelussaan käyttämät käsitteet ovat monimutkaisia, liian monimutkaisia jotta kukaan ehtisi tarkkaan selittää mitä oikein tarkoittaa joka kerta kun puhuu jotain. Siksi käytämme sanoja kuten ”varkaus”, symboleita jotka pohjimmiltaan viittaavat laajaan käsiteparveen. Varkaus viittaa aseelliseen pankkiryöstöön, mutta myös ulos jääneen polkupyörän anastamiseen. Pankkiryöstö taas viittaa sekä tapahtumaan jossa ryöstäjillä on klovninaamarit, että tapahtumaan jossa heillä on kommandopipot. Näiden symboleiden rajat ovat kuitenkin pohjimmiltaan mielivaltaisia – ”varkaus” viittaa tiettyihin asioihin, koska on sovittu että se viittaa juuri niihin.

”Tiedostonjakaminenko varkautta” on väittelyä siitä, pitäisikö tiedostonjakaminen sopia osaksi sitä käsitejoukkoa, johon ”varkaus” viittaa. Yhteiskunnallisessa kontekstissa asian määritteleminen varkaudeksi tekisi siitä jotain, mitä pitää rajoittaa lailla. Meidän on siis katsottava tiedostonjakamisen konkreettisia hyötyjä ja haittoja voidaksemme nähdä, kannattaako sitä luokitella rajoitettavien asioiden kategoriaan. Lakeja säädettäessä tämä on oleellista tietää, koska emme haluaisi kieltää hyödyllisiä asioita.

Mutta ei voida sanoa, että ”tiedostonjakaminen on haitallista koska se on varkautta (ja varkaus on haitallista), joten sitä on rajoitettava”. Tiedostonjakamisen julistaminen haitalliseksi asiaksi eli varkaudeksi vaatii, että tiedostonjakamisen haitallisuus on jo osoitettu. Toisin päin sanottuna: emme voi sanoa mitään varkaudeksi, ellemme ole jo osoittaneet, että kyseinen teko on samalla tapaa haitallinen kuin perinteinen varkauden merkitys. Tiedostonjakamisen julistaminen epäsuotavaksi koska se on varkautta on johtopäätöksen perustelemista johtopäätöksellä itsellään – ”tiedostonjakaminen on epäsuotavaa, koska käytän siitä termiä joka viittaa epäsuotaviin asioihin”.

Siksi ei ole mieltä sotkea väittelyä kysymyksellä siitä, onko tiedostonjakaminen varkautta vai ei. Paremman lopputuloksen saa, kun keskittyy vain suoraan sen etuihin ja haittoihin – sillä siitä pitäisi ”onko tiedostonjakaminen varkautta” -kysymyksessäkin pohjimmiltaan olla kyse.

Turussa jatkossa tapaamisia joka sunnuntai

Turussa vakaalla pohjalla ollut kuukausittainen tapaamistahti vaihtelevalla päivällä ja paikalla vakiinnutetaan sunnuntaille. Jatkossa ”uudet” tapaamiset pidetään irkissä kanavalla #varsinais-suomi (PirateNet tai ircnet, kanavat on sillattu toisiinsa) eli yhtä sunnuntaita/kuukausi lukuunottamatta irc-tapaamiset kello 16 alkaen.

Myös kello 16 alkavat live-kokoontumiset pidetään sunnuntaina kuun loppupuolella. Tapaamispaikkana toimii Proffan kellari, jossa aiemmatkin tämän vuoden tapaamiset on pidetty. Yleensä kyseessä on kuun viimeinen sunnuntai, ellei jotakin kokoontujille merkittävää tapahdu kulttuuririntamalla, kuten nyt maaliskuussa saattaa tapahtua.