Langaton verkko, vihjeetön oikeus

Aiempi käräjäoikeuden langettava tuomio naapurin langattoman verkkoyhteyden (WLAN) käytöstä ilman eri lupaa on saanut vastikään tukea myös hovioikeudelta. Voi olla, että oikeudella oli jotain muitakin perusteita päätökselleen; tässä artikkelissa puhun kuitenkin Hesarin tietojen perusteella sekä aiheesta yleisellä tasolla. (Päivitys: Hovioikeuden päätös on juuri niin huono kuin Hesari antaa ymmärtääkin.)

Avoimen langattoman verkon käytön kielto on vieras niin todellisuudelle kuin oikeudelle ja kohtuudellekin. Aluksi pakollinen autovertaus: jos joku ajaa autolla selvästi näkyvissä olevalle yksityiselle tielle, jossa ei kuitenkaan mitenkään ilmaista tien yksityistä luonnetta, on henkilöllä mielestäni oikeus otaksua ajavansa julkisella tiellä, eikä häntä tule rangaista pelkästään tästä asiasta.

Sitten itse asiaan. Vaikka kaikki eivät tätä tiedä, tukiasemissa on ominaisuuksia, joiden avulla verkko voidaan piilottaa tai sen käyttäjäkuntaa rajata. Käyttöönoton helppouden takia tukiasemat ovat useimmiten oletuksena kaikille avoimia, ja tästä tulisikin valmistajien valistaa asiakkaitaan paremmin, ehkä jopa pakottaa asiakas käyttöönotossa aktiivisesti asettamaan tukiasema avoimeksi jos tämä näin haluaa.

Yleinen vasta-argumentti avointen tukiasemien vapaalle käytölle onkin, ettei voida otaksua suuren osan käyttäjistä ymmärtävän näitä teknisiä asioita. Tämä on totta, mutta sitä suuremmalla syyllä käytön tuomitseminen on vaarallista; nämä samat käyttäjät omistavat yhä useammin itsekin laitteita, jotka iloisen automaattisesti kiinnittyvät lähimpään avoimeen langattomaan verkkoon, eikä käyttäjä ajattele asiaa sen enempää. Lisäksi tukiaseman kohtuukäytöstä ei ole yleensä sen omistajalle suurta haittaa, vaikka tämä ei olisikaan tietoinen asiasta. Suomessa yksityisten verkkoliittymät ovat liki järjestään kiinteähintaisia käytöstä riippumatta, ja muiden tahojen on syytä olettaa tietävän, mitä tekevät.

Lisäksi nyky-yhteiskunnassa yhä suurempi osa yrityksistä, julkisyhteisöistä ja myös yksityisistä henkilöistä, allekirjoittanut mukaanlukien, tarjoavat täysin tarkoituksellisesti avointa WLAN-palvelua lähiympäristölleen. Täten erillisen luvan vaatiminen on jo nykytodellisuudelle vieras ajatus, saati sitten tulevaisuudelle. (Mikäli yrityksen langaton palvelu ei vaadi salasanaa, mutta on silti tarkoitettu vain asiakkaille, tästä yleensä annetaan erillinen ilmoitus ohjaamalla käyttäjän ensimmäinen WWW-yhteys asiasta kertovalle sivulle. Yrityskin voi kuitenkin tietoisesti pitää täysin avointa tukiasemaa esim. imagonnostatusmielessä.)

Sivistyshengessä käydäänpä läpi avoimen WLAN:n käyttöönottoprosessi verkkomaailman oman analogian avulla. WWW lienee langattomia verkkoja tutumpi ihmisille, joten verrataan asiaa siihen:

Lienee kaikkien mielestä hyväksyttävää kokeilla, onko osoitteessa www.firma.example.com kenties ko. yrityksen WWW-sivut saatavilla. Samoin on oltava hyväksyttävää kokeilla liittyä itseään avoimeksi mainostavien tukiasemien listasta johonkin sopivaan verkkoon.

Jos www.firma.example.com vastaa että joo, tervetuloa, ja lähettää käyttäjälle firman etusivun, tämä on tulkittava ja tulkitaankin luvaksi selata ko. sivustoa. Vastaavasti jos tukiasema vastaa että joo, tervetuloa, ja antaa käyttäjälle IP-osoitteen sekä muut tarvittavat tekniset tiedot verkon käyttöön, tämä on tulkittava luvaksi käyttää ko. tukiasemaa.

Aivan kaikenlainen käyttö ei toki ole kummassakaan tapauksessa hyväksyttävää: www.firma.example.com:ia vastaan ei saa tehdä palvelunestohyökkäyksiä, eikä sieltä saa yrittää kaivaa suojattuja tietoja. Samoin avointa tukiasemaa käytettäessä ei tulisi aiheuttaa vaikeuksia sen omistajalle esimerkiksi yrittämällä murtautua tämän kotiverkon koneille, tekemällä yhteydellä muita laittomuuksia (edes moraalisesti oikeutettuja sellaisia) tai tukkimalla yhteyden kapasiteetti omalla käytöllään. Jälkimmäiseen hyvä nyrkkisääntö lienee se, että lainatun verkkoyhteyden toimiessa itselle kohtuullisen vikkelästi, luultavasti koko yhteys ei ole tukossa, eikä tukiaseman vieraanvaraisuutta näin väärinkäytetä.

Hovioikeuden päätöksestä ja mahdollisista valituksista korkeimpaan oikeuteen riippumatta yksi asia on varma: avointen tukiasemien määrä vain lisääntyy, samoin kuin niitä opportunistisesti hyväksikäyttävien laitteiden ja sitä myötä ihmisten. Avoimista tukiasemista tulee uusi jokamiehenoikeus, ja jos nykypykälien perusteella tehdään tästä poikkeavia päätöksiä, olisi tässä lainsäätäjälle työsarkaa.

Piraattipuolueen raha-asiat julkisiksi

Yksi Piraattipuolueen puolueohjelmassa tärkeä kohta on yhteiskunnallisen päätöksenteon avoimuuden lisääminen. Tämä tarkoittaa, että poliittisten puolueiden tulisi toimia vaikkapa raha-asioidensa osalta mahdollisimman avoimesti, ilman ”Kehittyvien maakuntien Suomi” -kohuja. Piraattipuolue haluaa näyttää esimerkkiä talousasioiden avoimuudessa, ja olemmekin nyt julkaisseet tarkat tiedot kaikesta puolueen rahaliikenteestä. Piraattipuolueen sivuilta löytyvät nyt rahankeräystilin kirjanpito ja tiedot lahjoitusten ja menojen määrästä. Rahankeräystili toimi ensin puolueen ainoana tilinä, sittemmin se on pyhitetty rahankeräysluvan mukaiseen käyttöön. Puolueelle avattiin toinen tili, jonka rahaliikenteestä alamme myöhemmin myös julkaista tietoja.

Piraattipuolueen rahatilanne ei ole tällä hetkellä järin hyvä. Elämme kädestä suuhun ja erääntyviä laskuja on kirjoitushetkellä enemmän kuin varoja. Sitä, mihin rahat hupenevat, on helppo tarkastella sivuiltamme. Erityisesti toivomme, että mahdollisimman moni ryhtyisi kuukausilahjoittajaksi, eli tekisi pankkitililleen kuukausittaisen automaattisen maksun Piraattipuolueen tilille. Kuukausilahjoitusten määrän kasvaminen toisi puolueen taloustilanteeseen paljon kaivattua vakautta. Kuukausittainen lahjoitus voisi olla esimerkiksi 5 euroa. Puolueelle avataan myös lähiaikoina verkkokauppa, josta kannatustuotteita ostamalla voi tukea puolueen toimintaa. Piraattipuolueen hallitus on toistaiseksi päättänyt olla keräämättä jäsenmaksuja, koska haluamme pitää liittymiskynnyksen matalalla. Pienen lahjoituksen antamista Piraattipuolueelle, edes kerran vuodessa, voidaankin hyvällä syyllä kutsua ”vapaaehtoiseksi jäsenmaksuksi”.

Tarkoituksemme oli tehdä myös internetissä julkaistava lahjoittajalista vähintään 300 euroa vuodessa lahjoittaneista ja pienemmän lahjoituksensa julkiseksi halunneista. Henkilötietolain säädökset rajoittavat kuitenkin erittäin tarkasti tietojen luovutusta EU/ETA-alueen ulkopuolelle, mitä tietojen julkaiseminen yleisellä verkkosivulla käytännössä on. Varmuuden vuoksi emme laita julkista listaa verkkoon, mutta kuka tahansa voi tilata sen 10 euron maksua vastaan rahastonhoitaja Pasi Vähämartilta ( etunimi.sukunimi@piraattipuolue.fi Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen ).

Opetusministeriö pohtii keinoja ”paatuneita lain rikkojia” vastaan

Viime marraskuussa opetusministeriö julkaisi sähköisen kaupankäynnin edistämistä ja luvattoman verkkojakelun vähentämistä koskevan raportin. Raportissa päädytään siihen lopputulemaan, että ”jottain tarttis tehrä” nettipiratismin suhteen. Toimenpiteiksi kaavaillaan seuraavia keinoja:
– Tietoliikenteen välittämiseen pohjautuva luvattoman jakelun tunnistaminen (verkon reaaliaikainen tarkkailu)
– Oikeudenhaltija-aloitteinen tunnistaminen
– Watermarking
– Käyttäjän oma suodatus (vanhemmat)
– Automaattinen ilmoitus käyttäjälle
– Yhteyden hidastaminen
– IP-osoitetasoinen esto
– Porttitasoinen esto
– Protokollatasoinen esto
– Nimipalvelinsuodatus
– URL-blokkaus
– Yksittäisten tiedostojen suodatus.

Keinovalikoimasta löytyy siis niin FRA-laki-tyylistä verkkoliikenteen vakoilua kuin suodatuslistojakin. Raporteissa nähdään kyllä esitetyille keinoille vajavaisuuksiakin: automaattiset ilmoitukset eivät tehoaisi ”paatuneisiin lain rikkojiin”.

Kyseinen raportti oli äskettäin lausuntokierroksella, ja Piraattipuolue päätti kantaa kortensa kekoon. Piraattipuolueen delegaatio tapasi 25.3. opetusministeriössä valtiosihteeri Carl Haglundin ja tekijänoikeusneuvos Viveca Stillin, joille delegaatiomme sai noin puolen tunnin ajan esittää huolenaiheitaan ja kysymyksiä. Piraattipuolue lähetti opetusministeriölle myös perusteellisen kannanottonsa.

Raportissa ei ole vielä kyse mistään lakiehdotuksesta, mutta on mahdollista, että sen pohjalta edetään kohti lainvalmistelua jo tämän kevään aikana. Opetusministeriön asettama ”luovien sisältöjen luvattoman verkkojakelun vähentämiseen tähtääviä lainsäädännöllisiä keinoja kartoittava ja valmisteleva työryhmä” antaa asiasta arvionsa todennäköisesti keväällä. Nyt on herättävä ajoissa vastarintaan, ettei vain mitään näistä yksityisyyden suojan, sananvapauden ja oikeusturvan kannalta vaarallisista keinoista lähdetä toteuttamaan.

Piraattipuolueen kannanotto
Kannanotto pdf-muodossa

Tampere Kuplii 2009

Tampere Kuplii -sarjakuvatapahtuma 27.-29.3. järjestetään Tampereen keskustassa nyt kolmatta kertaa.
Tapahtuma on pääsymaksuton.

Piraateilla on siellä lauantaina ja sunnuntaina pöytä, jonka äärellä voi tutustua ihmisiin ja keskustella, allekirjoittaa kannattajakortteja, liittyä jäseneksi ja ostaa kannattajatuotteita.
Pöytä sijaitsee vanhan kirjastotalon (Keskustori 4) luentosalissa ensimmäisessä kerroksessa. Se on Pienlehtimarssin yhteydessä, eli tilassa on myyjinä lisäksi omakustannesarjakuvien myyjiä ynnä muuta hauskaa.

Yleiskatsaus Tampere Kupliin ohjelmaan tänä vuonna:

Perjantaina, 27.3.2009. tapahtumapaikkana Tampereen yliopisto, Sarjakuva-Finlandian jakaminen, ohjelmaa 9.00-16.30.

Lauantaina, 28.3.2009. tapahtumapaikkoina Finnkino, sekä Siperiassa TR1, Werstas ja Lastenkeskus Rulla sekä Keskustorin vieressä Vanha kirjastotalo, avoinna 10.00-18.00.

Sunnuntaina, 29.3.2009. tapahtumapaikkoina Siperiassa TR1, Werstas ja Lastenkeskus Rulla sekä Keskustorin vieressä Vanha kirjastotalo, avoinna 11.00-17.00.

lisää osoitteessa http://tamperekuplii.fi

Siperian ympäristössä on julmetusti erilaisia ruokailu- ja kahvittelupaikkoja, joten nälässä ei tarvitse olla.

Tervetuloa nauttimaan sarjakuvasta, keskustelemaan ja pitämään hauskaa!

Perusteellinen Lex Nokia -analyysi

Lex Nokia sitten hyväksyttiin eduskunnassa 4.3. äänin 96-56. Laki odottaa vielä tasavallan presidentin vahvistusta ja sen on tarkoitus astua voimaan 1.6. kuluvaa vuotta. Lex Nokian hyväksyminen jäi tässä blogissa sen kummemmin käsittelemättä, koska valmisteilla oli perusteellinen Lex Nokia -analyysi. Tuo tiiliskivi löytyy nyt Piraattipuolueen sivuilta.

Artikkelin ydinkohtia:

”Laki on tarpeeton siltä osin, kuin se koskee yrityssalaisuuksien vuotamisen estämistä ja selvittämistä. Tässä tarkoituksessa Lex Nokialla on tuskin enempää tehoa kuin surullisenkuuluisalla ”lapsipornografian” ”estolailla”.”

”Lain yhteisötilaajia koskevat valtaoikeudet ovat valitettavan epämääräisiä siihen nähden, kuinka monenlaisiin tarkoituksiin yhteisötilaajien verkkoja käytetään, eli esimerkiksi aivan tavanomaiseen vapaa-ajan netinkäyttöön.”

”Koska yhteisötilaaja vertautuu verkkonsa käytön monipuolisuuden osalta usein teleyritykseen, ei yhteisötilaajille ole perusteltua säätää olennaisesti teleyrityksiä suurempia valtaoikeuksia tunnistamistietojen seurantaan.”

”Lain 20 §:ssä tuodaan kokonaan uutena asiana teleyrityksille ja yhteisötilaajille oikeus tutkia viestien sisältöä tietyissä tapauksissa, esimerkiksi ”viestin lähettäjän tai viestin vastaanottajan viestintämahdollisuuksien turvaamiseksi”. Tämä on jälleen yksi lakiehdotukseen sisältyvä epätarkka määritelmä. Ministeritason väitteet siitä, että laki jopa edistäisi ihmisten yksityisyyden suojaa, ovatkin naurettavia.”

”Lain vaikutuksia on vaikea ennakoida, koska se on varsin tulkinnanvarainen. Voi olla, ettei se aiheuta mitään ylilyöntejä. Toisaalta voi olla, että sen monitulkintaisuus johtaa yleiseen kontrollin kiristymiseen verkon käytön osalta monilla elämänaloilla.”

”Ei ole lainkaan mahdoton skenaario, että tekijänoikeuslobbarit pyrkisivät Lex Nokian avulla painostamaan yhteisötilaajia puuttumaan tekijänoikeusloukkauksiin, tai että lain voimaantulon jälkeen pyrittäisiin ajamaan lakia hyväksikäyttäen entistä tiukempia tekijänoikeuslakeja.”

Artikkelin lopussa esitetään Piraattipuolueen ehdotukset siitä, miltä pohjalta yhteisötilaajien harjoittamaa tunnistetietojen käsittelyä pitäisi lähteä sääntelemään. Lex Nokia -kannanotto hyväksyttiin Piraattipuolueen hallituksen kokouksessa 9.3.2009.

Viimeinen yritys Lex Nokian läpimenoa vastaan: kukkavetoomus

Lex Nokia on hyväksytty eduskunnassa, mutta vielä vastarinta pihisee. Ennen lopullista hyväksymistä tarvitsee presidentin vahvistaa laki. Mikäli presidentti ei lakia vahvista, voi sen läpimeno ainakin viivästyä eduskunnan joutuessa ottamaan se vielä yhteen käsittelyyn.

Juuri sinä voit vielä auttaa asiassa. Lex Nokian vastaiset voimat ovat organisoimassa kukkavetoomusta. (Projekti ei ole Piraattipuolueen järjestämä, mutta sillä on täysi tukemme.) Pyydetään presidenttiä hankkimaan korkeimmalta oikeudelta lausunto Lex Nokian perustuslaillisuudelta ennen lain vahvistamista. Jos haluat osallistua, toimi näin:

1. Kerro rahasumma, millä olet mukana tai halutessasi valitse kukkien väri ja määrä, vaihtoehdot ovat

  • osallistun ostokseen ilmoittamallani rahasummalla, vetoomuksen koordinaattori valitsee rahasummalla hankittavien kukkien määrän ja laadun
  • pitkä ruusu (tummanpunainen/keltainen), 4 €
  • keskipitkä ruusu (tummanpunainen/keltainen), 3 €
  • lyhyt ruusu (tummanpunainen/keltainen), 2 €
  • sekakimppu, 20 €
  • tulppaanikimppu (keltainen/punainen/lila/oranssi/monivärinen), 13 €
  • orkideanoksa (keltainen/viininpunainen), 24 €
  • 2. Muotoile selkeästi ja täsmällisesti mitä haluat

  • Millä kukilla tai rahasummalla osallistut.
  • Henkilökohtaisen tervehdyksesi sisältö (kukkakaupan henkilökunta kirjoittaa kortit). Suositeltava on lyhyt (yksi lause) vetoomus ja oma nimi.
  • 3. Lähetä kohdassa 2 muotoilemasi viesti osoitteeseen kukkamyrsky@gmail.com. Tilaus toimitetaan kukkakauppaan pe 13.3. klo 08.00. Sähköpostit luetaan viimeisen kerran juuri ennen tätä ajankohtaa. Sähköposti ei ole reaaliaikainen viestintämuoto, joten toimi mahdollisimman aikaisin.

    4. Saat vastauksena sähköpostiisi maksutiedot, maksa mahdollisimman pian.

    Kukkavetoomusta koordinoi ja em. sähköpostiosoitteeseen lähetettyä postia lukee Raoul Plommer.

    Suomalainen teknologiakonsensus

    Asmo Maanselän vieraskirjoitus, julkaistu 11.3.2009.

    Suomessa, jossa on totuttu palvelemaan teknologian kultaista vasikkaa, herättää teknologiaa tai teknologiayhtiöitä koskeva lainsäädäntötyö aina intohimoja. Lex-Karpelaa säädettäessä kiisteltiin tiedon vapaudesta ja omistuksesta. Lex-Nokiassa on kyse sosiaalisesta kontrollista. Teknologian vaikutuksia tulkitsevat markkinaliberalismi, teknologialiberalismi ja teknologiakriittinen koulukunta.

    Markkinaliberaalien mukaan julkisen vallan on mahdollisimman vähän puututtava markkinoiden toimintaan, koska vapaa markkinamekanismi tuottaa yhteiskunnallisesti parhaan tuloksen. Teknologialiberalismi painottaa, että kaiken tiedon tulisi olla lähtökohtaisesti vapaata, ilmaiseksi saatavilla olevaa sekä yhteisesti kehitettävää. He pyrkivät vastustamaan erityisesti hallituksen ja markkinoiden pyrkimyksiä kontrolloida ihmisiä uuden teknologian avulla. Teknologiakriittisten mielestä taloudellisen vallan keskittymisestä seuraa poliittisen päätöksenteon painostuksen uhka. Markkinoilta valta keskittyy yksittäisille markkinajohtajien asemassa oleville yrityksille, joilla on valta luoda elinympäristöömme vaikuttavat teknologiset ratkaisut. Valta siirtyy poliitikoilta markkinoille.

    On paradoksaalista, että Suomessa kaikki kolme teoriaa näyttävät toteutuvan yhtä aikaa. Suomalaiset yritykset saavat laista kilpailuetua ja pystyvät kehittämään tuotteitaan ja saavuttamaan monopolituottoja markkinoilta, jotka lisäävät verotulojen ja työllisyyden muodossa suomalaisten hyvinvointia. Samalla ihmisten ja tiedon kontrolli lisääntyy ja vapaus vähenee. Suuryritysten valta kasvaa ja keskittyy markkinajohtajan kaltaisille yrityksille. Kontrolli auttaa suuryrityksiä kuten Nokiaa saavuttamaan ympäri maailmaa markkinaosuuksia, jotka ovat kansantalouden kannalta kiistattomia.

    Vaikka puolueet jakautuvat markkinaliberalismia korostavaan oikeistoon, teknologialiberaaleihin vihreisiin ja teknologiakriittiseen vasemmistoon, kritiikki sulaa päälinjaan. Kritiikki sopii saumattomasti myös yritysmaailman intressejä korostavien edustajien maailmankuvaan. Valtio-opillisesti ajateltuna Suomessa jatketaan Hegel-Snellman linjalla, jossa tietoyhteiskunnassa elävä ihminen voi olla vapaa vain jos hän alistuu valtiossa toteutuvan Maailmanhengen tai poliittisen agendan toimintaan. Yritysmaailman huoli tiedon varkaudesta, johtaa kontrolliin jonka lainsäätäjät vähitellen hyväksyvät osaksi suomalaista tietoyhteiskuntakäsitystä. Näin ollen Suomeen on syntynyt teknologian Paasikivi-Kekkonen linja, konsensus teknologiayhtiöiden varauksettomasta hyvyydestä.

    Asmo Maanselkä (YTM) on eduskunta-avustaja ja Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

    Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

    lapsiporno.infolle ei syytteitä, ei oikeutta

    Valtakunnansyyttäjän tehtyä syyttämättäjättämispäätös lapsiporno.info-asiassa Matti Nikin lainopilliset neuvonantajat luonnollisesti vaativat ko. sivuston sensuurin lopettamista.

    Ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystään:

    Rikosylikomisario Lars Henriksson Keskusrikospoliisista sanoo, ettei ole vielä ehtinyt tutustua päätökseen. Hän ei ainakaan heti lupaa, että Nikin sivut poistetaan salaiselta listalta. ”Täytyy perehtyä päätökseen. Pitää kuitenkin muistaa, että estotoiminta ja tämä rikosoikeudellinen puoli ovat kaksi eri asiaa.”

    Niinpä, mitäpä sitä suotta ottamaan kotimaisia sivuja pois sensuurista vain siksi, ettei niiden ylläpitäjää syytetä mistään laittomasta. No, toivottavasti herra Henriksson nyt kuitenkin ymmärtää että ellei virheitä vähitellen aleta myöntämään, ei tästä tule kuin uusi kierros paskaa niskaan asian noustua taas pinnalle. Syyttäjän perusteet syytteen nostamattomuuteen tosin ovat melkoisen pelkurimaiset. Kunhan keksivät muutaman teknisen tekosyyn, jottei tarvitsisi ottaa kantaa jutun substanssiin muttei myöskään nostaa suorastaan kafkalaisen farssin ainekset sisältävää oikeusjuttua.

    Tilanteen irvokkuutta hyvin kuvaavasti Matti Nikin jaettua linkkiä sivustollaan sijaitsevaan kopioon syyttämättäjättämispäätöksestä, saivat sensuurioperaattoreiden asiakkaat vastaansa estosivun, jossa selitetään sivun sisältävän lapsipornoa.

    Toistan: Syyttämättäjättämispäätös avunannosta lapsipornon levitykseen on sensuroitu lapsipornona.

    Näin, herra Henriksson, juuri näin.

    PS: Korjaus: aiemmin väitin tässä sensuurilistan myös julkaisseen Wikileaksin säästyneen epäkonsistentisti sensuurilta, mutta ilmeisesti olin osittain väärässä. Koko Wikileaks ei ole sensuroitu, ”vain” itse lista uudempaa URL-pohjaista sensuurilistaa domain-pohjaisen lisäksi käyttävillä operaattoreilla. Fakta on kuitenkin se, että kuten Wikileaksissa, lapsiporno.infossakin on sensuurilistan lisäksi paljon muuta yhteiskunnallisesti kantaaottavaa sisältöä. Poliisi kohtelee näitä kahta sivustoa siis yhä selkeän kaksinaismoralistisesti.