Yhteis- ja antiyhteismaan ongelmat

Toinen ajaa totalitääristä kontrollia omaisuudelleen, toinen taas uskoo täydelliseen vastakohtaan. — Nimimerkki Daishin mediateollisuudesta ja piraattiliikkeestä, aiemman viestin kommenteissa.

Piraattipuoluetta syytetään aina silloin tällöin yrityksistä lakkauttaa kokonaan omistusoikeus aineettomiin hyödykkeisiin. Jos ei aivan näillä sanoin, niin ainakin annetaan ymmärtää, että piraatit haluavat tehdä kulttuurista täysin yhteistä. ”Piraattipuolue ajaa tiedon kommunismia maailmassa joka perustuu yksityisomistukseen”, kirjoitti HS-raadin Jyrki Kiiskinen.

Kirjoittaessani tekijänoikeusteollisuuden aivopesusta, tiedostin että oli olemassa yksi mahdollinen vasta-argumentti, jota siihen saatettaisiin pyrkiä soveltamaan. Yhteismaan ongelma (Tragedy of the Commons) on tilanne, jossa omistusoikeuden puute johtaa vastuuttomuuteen ja kaikkien kärsimykseen. Klassisessa esimerkissä on kylän yhteisesti omistama laidunmaa, jolle karjanomistajat voivat viedä lehmiään laiduntamaan ja syömään ruohoa. Jokaisen karjanomistajan intressinä on viedä laitumelle mahdollisimman paljon omia lehmiään, koska näin hän saa laidunmaasta mahdollisimman suuren hyödyn. Koska kenenkään intressinä ei ole rajoittaa yhteismaalle viemiensä lehmien määrää – se antaisi vain muiden lehmille lisää tilaa – yhteismaa täyttyy äkkiä kokonaan ja kuluu käyttökelvottomaksi. Lopputulos on, että kaikki kärsivät.

Yhtenä ratkaisuna on pidetty omistusoikeuden lisäämistä. Kun yhteismaa jaetaan eri karjanomistajien omistamiin pienempiin paloihin, onkin heillä yhtäkkiä intressinään vahtia, ettei se maa kulu olemattomiin. Vahvojen tekijänoikeuksien puolestapuhuja voisi vedota tähän argumenttiin. Hän väittäisi, että vahvat tekijänoikeudet ovat kulttuurin syntymiselle ja hengissäpysymiselle olennaisia. Kyse ei ole vain tietyn teollisuudenalan voittojen suojelemisesta, hän sanoisi, vaan itsekkään käytöksen vaarantaman yhteismaan suojelemisesta.

Omistusoikeus on kuitenkin kaksiteräinen ase. Columbia Law Schoolin professori Michael Heller on esittänyt termin sille, mitä tapahtuu kun omistusoikeutta laajennetaan liikaa: siitä seuraa antiyhteismaan ongelma. Ajatellaan, että muutaman omistajan sijaan yhteismaa jaettaisiinkin tuhansille eri omistajille, jotka kaikki saisivat yhden neliönsentin kokoisen palan maata. Karjanomistajat joutuisivat pyytämään luvan sadoilta eri maanomistajilta, jotta saisivat lehmiään laidunnettua. Kyseessä olisi massiivinen operaatio, ja sadoista omistajista kuka tahansa saattaisi kieltäytyä antamasta lupaa. Urakka olisi niin valtaisa ja hankala, että yhteismaat jäisivät käyttämättömiksi. Tilanne olisi vielä huonompi kuin jos maita ei olisi jaettu lainkaan. Jos ne olisivat pysyneet yhteismaina, olisi niitä edes saanut hyödynnettyä rajatun ajan ennen kuin ne olisivat kuluneet pois.

Kyseessä ei ole puhtaasti teoreettinen ongelma. Yhdysvaltojen viestintätaajuuksista 90% makaa käyttämättöminä, koska maa on jaettu 734 eri alueeseen, joista jokaiselta pitää erikseen hakea lupa taajuuksien hyödyntämiseen. Kansallisen verkon rakentaminen olisi liian iso urakka, jotta juuri kukaan yrittäisi sitä. Uusia kiitoteitä on maassa rakennettu vain yksi sitten vuoden 1978, vaikka 25 uutta lopettaisi maan kaikki lentokenttäruuhkat. Maanomistajat ja ehdotettujen uusien lentokenttien tai kiitoteiden lähellä asuvat torppaavat kaikki yritykset rakentaa uusia. Alzheimerin tautiin lääkettä kehittänyt firma joutui vastahakoisesti hyllyttämään sen kehityksen, vaikka oli varma lääkkeen toiminnasta, potentiaalisista voitoista ja kyvystä vähentää ihmisten kärsimystä. Bioalan patentit olivat niin levällään useilla eri omistajilla, että kävi mahdottomaksi hankkia kaikkien suostumusta. (Esimerkit ovat peräisin Hellerin kirjasta The Gridlock Economy.)

Ja argumentti soveltuu suoraan myös tekijänoikeuksiin – joista Heller antaakin runsaasti esimerkkejä kirjansa alussa. Eyes on the Prize on 14-tuntinen dokumentti tummaihoisten tasa-arvoliikkeen historiasta Yhdysvalloissa. Sen tekemiseen käytettiin videomateriaalia 82 eri arkistosta, 275 valokuvaa 93 arkistosta, ja noin 120 eri musiikkikappaletta. Teoksen muutaman alkuperäisen näyttökerran jälkeen sitä ei enää nähty televisiossa eikä uudelleenjulkaisuna, koska alkuperäiset sopimukset materiaalin käytöstä olivat joko rauenneet tai eivät kattaneet DVD-julkaisuja. Teos saatiin lopulta takaisin julkisuuteen, mutta siihen vaadittiin 600 000 dollarin lahjoitus Fordin säätiöltä, 20 vuoden neuvottelut ja paljon vapaaehtoistyötä. Nykypäivänä samankaltaisen teoksen tekeminen olisi lähes mahdotonta.

Kyseessä ei ole mikään yksittäistapaus. Dokumenttien tekemisen kustannukset ovat nousseet radikaalisti viime vuosina – ja usein tekijät saatettaisiin vetää oikeustupaan vaikka teknisesti ottaen noudattaisivatkin lakia. Televisiossa aikoinaan näytettyjä sarjoja ei voida uudelleenjulkaista DVD:llä, koska oikeuksia niissä alunperin käytetyn musiikin käyttöön on hankala löytää. Monien sarjojen kohdalla on lähes varmaa, että niissä käytettyä musiikkia on uudelleenjulkaisuissa jouduttu korvaamaan huonommin istuvalla. 1988 julkaistiin musiikkialbumi It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back, jonka musiikki rakentui sadoille muista teoksista lainatuille sampleille. Se on sittemmin pääsyt useille eri listoille parhaista koskaan tehdyistä albumeista, mutta sen kaltaisia teoksia ei nykyään juuri enää tehdä – oikeuksien turvaaminen kaikille käytetyille sampleille olisi liian vaikeaa. Google Book Search on projekti, joka onnistuessaan mahdollistaisi välittömän hakemisen kaikesta koskaan julkaistusta kirjallisuudesta. Sitä kuitenkin hidastavat lukemattomat eri tahojen käynnistämät oikeusjutut, ja oikeuksien neuvottelu kaikkien omistajien kanssa olisi mahdotonta.

Antiyhteismaan ongelma on siitä pirullinen, että sen seuraukset ovat pitkälti näkymättömiä. Kun tekijänoikeudet tai patentit estävät jonkin teoksen synnyn, ovat teoksen tekijät ainoita jotka koskaan saavat tietää siitä, mitä tapahtui. Uudelleenjulkaisujen kanssa teoksen alunperin nähneet fanit saattavat myös tiedostaa ongelman, mutta hekään eivät näe sen koko laajuutta. Ylivahvat tekijänoikeudet tuottavat kulttuurille laajaa, vakavaa ja pysyvää vahinkoa, mutta asia pysyy kokonaan poissa tavallisen ihmisen silmistä.

Piraattipuolueen ehdotukset tekijänoikeusjärjestelmän muuttamisesta asettuvatkin nätisti yliomistus/aliomistus -jatkumon keskivaiheille. Tekijöille ollaan valmis takaamaan esim. 5-10 vuoden monopoli teostensa kaupalliselle käytölle. Valtaosa useimpien teosten voitoista saadaan tällä ajanjaksolla. Vielä oleellisempaa on, että he saavat edelleenkin säilyttää aivan normaalin omistusoikeuden alkuperäisteoksiinsa. Kukaan ei edelleenkään voi millään tapaa valmistaa kopioita heidän alkuperäisteoksistaan ilman heidän lupaansa, ja he voivat milloin tahansa edelleen tienata näitä kopioita myymällä, myös suoja-ajan rauettua.

Epäkaupallista käyttöä Piraattipuolue ei ole valmis rajoittamaan – ei ole kohtuullista, että ihminen joutuu maksamaan tehdäkseen teoksen jolla ei tienaa rahaa. Se ei ole kohtuullista yksilölle, eikä myöskään yhteisölle, jonka kulttuurin määrä vain köyhtyisi seurauksena. Lisäksi epäkaupallisen käytön rajoittaminen olisi muutenkin mahdotonta, ellei perustavista kansalaisoikeuksista sitten tingittäisi rajusti.

Tämän aseman ottaessaan Piraattipuolue on itse asiassa konservatiivisempi kuin eräät tahot. Esimerkiksi taloustieteilijät Boldrin ja Levine argumentoivat, ettei suoja-aikaa tarvittaisi lainkaan, ja että pelkkä normaali omistusoikeus alkuperäisteoksiin olisi tarpeeksi. Emme aja liiallista omistusoikeuden puutetta, emme myöskään sen liiallista olemassaoloa.

0 thoughts on “Yhteis- ja antiyhteismaan ongelmat

  1. Hyvää settiä, joskin olen enemmän toki Boldrinin/Levinen linjalla itse kuten on saattanut aiemmistakin kannanotoista ainakin välillä näkyä. Mutta mikään puolue ei toki ole täydellinen ;)

    Joka tapauksessa on aina hyvä muistuttaa ko. Boldrinin/Levinen linjaa (useimmiten heidän argumentaatiotaan lukematta) kammoksuville, etteivät erehdy olkiukkoilemaan sillä Piraattipuoluetta vastaan, joka siis todellakin _on_ näissä asioissa konservatiivisempi kuin moni luulee. (Jäsenistöstä, kuten minulta, nyt löytyy tottakai useammansuuntaisia mielipiteitä siitä ohjelman ympäristöstä, ja ohjelma on – kuten aina – kompromissi näiden välillä.)

    Pääasia joka tapauksessa nyt on koota yleisesti yhteen ne ihmiset, joiden mielestä ollaan ihan liian pitkällä ja huonompaan menossa – ei vähiä vaatimalla ole koskaan saavutettu mitään. Yhteiskunnan toivon mukaan muuttuessa parempaan suuntaan kukin voi sitten hypätä laivasta pois kun itsestä tuntuu että on saavutettu oikea tasapaino – ja jos taas ei mennä oikeaan suuntaan, ainakin siitä voidaan olla yhtä mieltä ja taistella edelleen vastaan.

  2. Kaj Sotala vähä menny airola itm opit ylitte ja ny luulee olevansa kovaki mies luulee pia olevansa eduskunnas jauhamas sie piraattisontaa : D Kyl turhin puolue mitä tiedän tää piraattipuolue.

  3. johtaja_itm: En kyllä ollut kuin ehkä kolmella Airolan kurssilla, joten en usko hänellä olleen kovin suurta vaikutusta ajatteluuni. :P

  4. Anti-yhteismaan ongelman sovellutukset tekijänoikeuksiin ovat kyllä selkeästi nähtävissä ja ne selvitettiin tekstissä hyvin, mutta miten ihmeessä yhteismaan ongelma liittyy tekijänoikeuksiin?

    Yhteismaan ongelma olettaa, että asia, joka jaetaan, kärsii yhteisomistuksessa, useimmiten fyysisellä kulumisella tai huonon hoidon seurauksena.

    Tekijänoikeuksilla suojatut teokset ovat immateriaalisia, joten ne eivät kulu. Piratismi päinvastoin lisää käytössä olevien kopioiden määrää, eli teokset itseasiassa hyötyvät laittomasta jakamisesta. Laidunvertausta mukaillen ruoho kasvaa paremmin siellä, missä lehmät sitä laiduntavat.

    Tekijänoikeuksien poistamisen voitaisiin ajatella vähentävän oikeuksien haltijan kiinnostusta säilyttää alkuperäistä teosta, kun sillä ei kerran voi tehdä rahaa. Näin teos olisi vaarassa hävitä. Tälläisessä näkökulmassa ei oteta huomioon, että jos teos on säilyttämisen arvoinen (eli hyvä, eli nykymallissa rahanarvoinen), olisi se tässä vaiheessaa jo monen piraatin kovalevyllä turvassa. Kopioiden kopioiden suuri (mahdollisesti entisestään kasvava) määrä pitäisi teoksen hengissä pitkään sen jälkeen, kun alkuperäinen oikeuksienhaltija on jo todennut sen itselleen tarpeettomaksi.

    Nykyinen malli, jossa harvinaista levyä ei kannata uudelleenjulkaista sen suhteellisen pienen ostajajoukon takia, on paljon suurempi uhka teoksen säilyvyydelle. Ellei teoksella voi tehdä suuria summia rahaa, on sen säilyttäminen suoja-ajan umpeudettua oikeuden omistajalle yhtä hyödytöntä kuin edellisessäkin tapauksessa. Ollaan siis samassa tilanteessa kuin ilman tekijänoikeuksia, mutta sillä erotuksella, että nyt teoksesta on paljon vähemmän kopioita. Viimeksi 90 vuotta sitten julkaistuna teos on mahdollisesti täysin tuntematon, silloin se häviää lopullisesti alkuperäisteoksen hävitessä.

    Aineellisia hyödykkeitä koskevat säännöt eivät siis tässäkään asiassa kosketa immateriaaliteoksia.

    Toinen häiritsevä asia ovat viittaukset piraattiaatteen ”kommunistisuuteen” kun todellisuudessa se edustaa enemmänkin anarkismia. ”Anarkismi” kuulostaa perehtymättömän korvaan samalta kuin ”tuho ja turmellus”, mutta todellisuudessa anarkismi, anarkia ja sekasorto ovat kolme erillistä käsitettä. Enemmän anarkismista Wikipediassa.

    Kommunismissa kaikki resurssit ja valta käyttää niitä kuuluvat valtiolle, joka puolestaan jakaa niitä (teoriassa) jokaiselle tarpeensa mukaan. Piraattiliikke taas ajaa vapaata tiedonjakamista, jossa yksilöt saavat tuotaa ja levittää teoksia toisilleen niinkuin haluavat. Mikäli kyseessä olisi kommunistinen järjestelmä, tarvittaisiin ”valtio”, joka tuottaisi teokset (tiedon) ja ohjaisi sitten niiden jakelua.

  5. Jhua, olet toki täysin oikeassa siinä että kommunismista puhuminen tiedostonjakamisen yhteydessä on täysin tuulesta temmattua; tällä retoriikalla vain yritetään ratsastaa kommunismin huonolla maineella ilman sen kummempaa todellisuuspohjaa.

    Todellisuudessahan vapaa tiedostonjakaminen on yhteensopivaa sekä kommunismin (”kulttuuri on yhteisomaisuutta”) että kapitalismin (”vapaa kilpailu -> ei yksinoikeuksia tietoon”) kanssa, mikä onkin piraattipolitiikan eräs vahvuus. Kääntöpuoli on toki se, että sekä kommunistinen että kapitalistinen politiikka voivat olla myös piraattipolitiikan vastaisia. Kysymys on todellakin aivan muista akseleista.

    Anarkismin sijaan puhuisin tosin vapaus/hallinta-akselista, jota joskus liberaali/konservatiivi-akseliksikin sanottaneen (mutta kontrolli == konservatiivisuus on teoriassa hieman huono yhtälö sekin, vaikka käytännössä tällä haavaa konservatiivit ovat usein aika kontrollifriikkejä).

    Hieman asian vierestä erittäin irvokkaaksi tässä problematiikassa näen sen, että ”vapaakauppasopimusten” varjolla ajetaan erit. kehitysmaihin mutta myös teollisuusmaiden välillä tiukkoja kontrolleja informaation levittämiselle ja käytölle. Vapautta todellakin.

  6. Jhualla on varsin hyvä pointti.

    Lisäksi tosiaan varsin turhaa lähteä säikkymään vasemmistoa tai oikeistoa sen mukaan kumpi kulloinkin haukkuu meitä äärikapitalisteiksi tai kommunisteiksi, enemmän siinä menettää jos alkaa selittää ”Ei meitä yhteisökeskeinen toiminta kiinnosta.” tahi ”Ei meitä vapaa markkinatalous tai yksilökeskeinen toiminta kiinnosta.”, näin hieman kärjistettynä.

    Itse otan sopivimmat ratkaisut käyttöön vaikka Tekijänoikeus ja Tavaramerkki politiikkaan olisi Vladimir Iljitš -sedällä tahi Anarkokapitalistit OY:llä. :)

  7. Jhua: Olet oikeassa, loppuviimeksi yhteismaan ongelma ei tekijänoikeuksiin kovin hyvin pädekään ylipäätään. Mietin, sanoisinko tästä asiasta jotain itse viestissä, mutta se oli käymässä jo niin pitkäksi että päätin jättää tästä väliin. Saatan jossain välissä kirjoittaa erillisen viestin, jossa selvennän asiaa.

    Miksi minä sitten otin yhteismaan ongelman ylipäätään esiin tässä viestissä? Koska muistelisin törmänneeni ihmisiin, jotka ovat vedonneet johonkin sentapaiseen, ja koska se vaikutti hyvältä ääripäältä josta ottaa etäisyyttä siinä kohtaa kun meitä syytetään omistusoikeuden täydellisestä lakkauttamisesta. Yhteismaan ongelma klassisessa muodossaan olisi toimimaton, mutta jonkinlainen ”valtiovallan tarvitsee aggressiivisesti tukea kulttuurin tekemistä jotta sitä tehtäisiin edelleen” -argumentti olisi monien korvissa uskottavampi (jos ei olisi, ei olisi tekijänoikeuttakaan). Sitä argumenttia yhteismaan ongelma tässä oikeastaan edustaa. Olisin tämän kyllä ehkä paremminkin voinut muotoilla.