Laillisuus voittaa tiedostonjakamisen

Olemme alusta alkaen sanoneet, ettei tiedostonjakaminen ole mikään väistämätön kuolinisku kulttuuriteollisuudelle – sen tarvitsee vain mukautua uusiin ehtoihin ja kehittää Internet-aikaan sopivat liikemallit. Olenkin varsin tyytyväinen voidessani todeta, että näin on todella käymässä. Tästä kahtena hyvänä esimerkkinä ovat verkkokauppapalvelut Spotify ja Steam.

Spotify on Ruotsissa perustettu palvelu, joka striimaa kympillä kuussa rajattomasti kaikkien isojen levy-yhtiöiden musiikkia. Sitä voi vaihtoehtoisesti käyttää myös ilmaiseksi, jos ajoittaiset mainokset eivät häiritse. Valitettavasti ilmaistili vaatii tällä hetkellä kutsun joltain maksavalta käyttäjältä, mutta maksettu tili on mahdollista hankkia ihan vain yhdeksi kuukaudeksi. Tilauksen päättyessä tili konvertoituu ilmaistiliksi, jonka luomiseen ei ole kutsua tarvittu.

Kokeilin palvelua kokonaisen viiden minuutin ajan ennen kuin hankin itselleni maksetun jäsenyyden, ja olen näillä näkymin jatkamassa tilausta hamaaseen tulevaisuuteen. Palvelusta löytyy vähän kaikkea, niin kansainvälisestä isosta (Madonna, Elvis Presley) kansainväliseen keskisuureen (Alice Cooper, Loreena McKennitt, Pet Shop Boys, Depeche Mode) ja obskuuriin (Carbon Based Lifeforms) ja suomalaisesta isosta (CMX, Teräsbetoni, Hector) suomalaiseen kulttikamaan (Absoluuttinen Nollapiste). Kaikilta artisteilta ei ole saatavissa aivan kaikkia kappaleilta, mutta varsin suurin määrä kuitenkin. Berlin Bangkokin Eero kävi läpi Helsingin Sanomien vuoden 2008 parhaiden levyjen saatavuutta palvelusta, positiivisin tuloksin:

Sam Amidon, Erykah Badu, Buika, Children of Bodom, Coldplay, Cut Copy, Dans Les Arbres, Toumani Diabete, Dido, Duffy, Eleanoora Rosenholm, Fleet Foxes, Glasvegas, Hercules and Love Affair, Herra Ylppö ja Ihmiset, Frida Hyvönen, Johanna Iivanainen & 1N , Iiwanajulma, Mikko Innanen, Ismo Alanko Teholla, Bon Iver, Kiki Pau, Kuusumun Profeetta, M83, Mariza, MGMT, Melingo, Opeth, Portishead, The Raconteurs, R.E.M., Ruudolf, Kauko Röyhkä & Riku Mattila, The Soundtrack of Our Lives, Bobo Stenson, Stepa, Sväng, Rokia Traore, Vampire Weekend, Maija Vilkkumaa, ja lopulta Hank Williams III.

26/41 löytyy, 15/ 41 kateissa. Osalla artisteista (esimerkiksi Maija Vilkkumaalla) on kaikki muut levyt listattuna muttei Hesarissa mainittua, uusinta tuotosta. Ihan hyvä tulos – ja Spotify lisää jatkuvasti uusia levy-yhtiöitä ja artisteja listalleen. Parasta tässä taitaa kuitenkin olla se, että striimattaviss on suuret määrät pienehköjä levy-htiöitä kokonaisuudessaan. Joku voisi tietysti napista siitä ettei AC/DC tai Metallica ole kuunneltavissa, mutta itse en ole kokenut näitä rajoitteita kovin pahoina.

Myös elokuvien ja TV-sarjojen soundtrackeja näytti pikaisella silmäilyllä löytyvän kohtalaisesti. Palvelua käytetään lataamalla sitä varten oma sovelluksensa ja kirjoittamalla sen hakukenttään mitä haluaa, mikä toimii varsin hyvin. Aivan suoraa selailumahdollisuutta ei ole, mutta olemassa on kylläkin mahdollisuus hakea esimerkiksi kaikki tietyn genren tiettyinä vuosina tehdyt levyt ja kappaleet.

Kappaleet striimataan noin 160 kbp/s -laatuisina, ja p2p-teknologiaa hyödyntävä palvelu siirtää ne todella nopeasti. Muutaman tunnin kokeilun aikana jokainen kappale on lähtenyt soimaan sekunnin-muutaman sisällä sen tuplaklikkaamisesta, ja vain kerran on tullut pätkäisyä kesken kappaleen. Sovelluksen voi myös integroida Last.fm -palveluun, mikäli sitä käyttää.

Henkilökohtaisesti pidän myös collaborative playlists -ominaisuudesta. Soittolistoja voi muodostaa lennosta oikeaklikkaamalla kappaletta tai albumia ja valitsemalla ”save to playlist”. Jos soittolistan merkkaa (kahdella hiirenpainalluksella) kollaboratiiviseksi ja lähettää sitten sen osoitteen kaverilleen, kaverikin voi muokata tai käyttää soittolistaa omalta Spotify-tililtään. Musiikkikokemuksien jakaminen ei ehkä koskaan ole ollut näin helppoa.

Ainoana merkittävänä haittapuolena mitä Spotifystä voi keksiä on, että sitä ei tällä hetkellä ole saatavilla Linux-ympäristöön (mutta toimii kuulema hyvin Winen alla), ja että sen kappaleet ovat puhtaasti streameja, eivät suoraan tallennettavissa. Sen pitäisi kuitenkin tarjota linkit sivustoille joista kunkin kappaleen voi ostaa omakseen (tällä hetkellä tosin en ole vielä nähnyt yhtäkään kappaletta, jossa tämä toiminto toimisi). Ja nykyaikana alkaa jo olla mahdollista olla halutessaan kaikkialla netin – ja lakkaamattoman musiikkivirran – päässä.

Steam on tietokonepelejä myyvä verkkokauppa, joka sai alkuaikoinaan runsaasti huonoa mainetta lukuisten ongelmiensa vuoksi. Nykyään se on kuitenkin palvelua käyttävien ystävieni mukaan ryhdistäytynyt, ja muuttunut käteväksi ja sujuvaksi tavaksi hankkia itselleen pelejä. Sen toimintaperiaate on vähän samanlainen kuin Spotifynkin: käyttäjät saavat ostettua ja ladattua pelejä suoraan, ilman tarvetta tuhlata aikaansa fyysisten medioiden hankkimiseen. Miinuspuolena on, että osa peleistä joutuu aina käynnistämisen yhteydessä autentikoimaan Steamissä, jolloin ne eivät toimi jos verkkoyhteys tai koko Steam on matalana. Toisaalta tämä pitää ne aina päivitettyinä, sillä järjestelmä tarkistaa ja lataa uusimmat päivitykset aina käynnistyksen yhteydessä. Joillakin julkaisijoilla on lisäksi vielä Steamin päällä omia DRM-ratkaisujaan, joka vaikeuttaa joidenkin pelien asennusta.

Helppouden lisäksi Steamissa houkuttaa myös kohtalaisen halpa hinta, etenkin juuri nyt. Tammikuun toiseen päivään asti on menossa jouluale, joka tarkoittaa 10 – 75% alennusta kaikkiin tuotteisiin. Esimerkiksi viime vuoden arvostelumenestys BioShock on myynnissä vain viidellä eurolla, ja id Softwaren superpack (Commander Keen, kaikki Wolfenstein 3Dt, Doomit, Quaket, ja Heretic/Hexenit) 35 eurolla.

Monen pelin kohdalla olisi vielä varaa pudottaa hintaa ennestäänkin alaspäin, ja olisi hyödyllistä jos useampi julkaisija luopuisi autentikoinnin tarpeesta peleissään, mutta suunta on hyvä.

Molemmat palvelut – ja varmasti monet muut vastaavat, joita en tässä maininnut – ovat selkeää kehitystä kohti juuri sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki kulttuurin ystävät haluavatkin olla: kaikki ihmiskunnan tuottama kulttuuri on kaikkien saatavilla, laillisesti, edulliseen hintaan ja siten, että alkuperäisetkin tekijät saavat korvauksen. Tiedostonjakamisen ’ongelma’ voidaan päihittää yksinkertaisesti tuomalla saataville palveluita, jotka ovat laadukkaita, käteviä ja kohtuuhintaisia. Kun nämä ehdot täyttyvät, ei kenellekään ole edes tarvetta harrastaa ”perinteistä” tiedostonjakamista, kun parempiakin vaihtoehtoja on tarjolla.

Kaikki tämä, ilman minkäänlaista tarvetta tehdä tiedostonjakamista laittomaksi ja polkea kansalaisoikeuksia sen nimessä. Mutta luuleeko kukaan tosissaan, että tämänlaisten palveluiden olisi koskaan annettu kehittyä näin nopeasti, jos aktiivinen tiedostonjakaminen ei olisi pakottanut vanhoja teollisuudenaloja mukautumaan?

0 vastausta artikkeliin ”Laillisuus voittaa tiedostonjakamisen

  1. Piti heti tilata kuukausi ja vaikuttaa todella hyvältä. Jotain tällaista olenkin hakenut mihin sitä voisi rahaansa tyrkyttää. Saa nähdä kuukauden kokemuksella antaako mennä vaan vai palaako ilmais- ja päivämaksujen käyttäjäksi.

    Miten tällainen palvelu sitten toimisi Piraattipuolueen ihanneyhteiskunnassa? Kuten blogikirjoituksen otsikkokin sanoo, laillisuus voittaa tässä tapauksessa, mutta entä jos vapaa jakaminenkin olisi laillista? Laillinen vapaa tiedostonjako varmasti tekisi hallaa tällekin palvelulle.

  2. Äh, blogin loppuosa vastaakin enimmäkseen kysymykseeni. Pitäisi lukea koko viesti ennen kommentointia… Mutta eikö kuitenkin siinä ole vähän vielä ristiriitaa jäljellä, laillinen kohtuuhintainen ja kuitenkaan ei tarvitse tehdä tiedostonjaosta laitonta?

  3. Ensin pitäisi osoittaa, että jakamisen laittomuus vaikuttaisi sen määrään tai yleisyyteen mitenkään kovin merkittävästi. Se ei tunnu pitävän paikkaansa, joten on vaikea nähdä miten asia vaikuttaisi näihinkään palveluihin. Vaikka vaikuttaisikin, ei kyse ole edelleenkään muusta kuin siitä, että palvelun pitää vain tarjota parempaa laatua kuin ilmaiset vaihtoehdot. Se ei ole maksetulla ja täysiaikaisella väellä mitenkään mahdotonta, etenkään kun ilmaisratkaisujen innovaatiot voi aina vain kopioida kaupalliseen palveluun. (Jolloin käytetyt ilmaispalvelut itseasiassa hyödyttäisivät myös kaupallisia palveluita.)

  4. Mutta eikö kuitenkin siinä ole vähän vielä ristiriitaa jäljellä, laillinen kohtuuhintainen ja kuitenkaan ei tarvitse tehdä tiedostonjaosta laitonta?

    Tiedostonjakamisen laillistamisessahan on kyse pääasiassa kansalaisoikeuksista – tiedostonjakamista ei saa koettaa kieltää, koska sellaista on kieltoa on täysin mahdotonta valvoa rikkomatta oikeusvaltion perusperiaatteita, kuten kirjesalaisuutta (et voi tietää kuka harrastaa tiedostonjakamista salakuuntelematta kaikkien viestintää). Kaikkien intressinä on löytää tapa, jolla tiedostonjakamisesta voidaan tehdä laillista ja samaan aikaan olla tekemättä hallaa kulttuurille.

  5. Eikä kyseessä välttämättä tarvitse olla itse tuotteen laatu, vaan myös käytettävyyden helppous ja käyttöliittymän mukavuus.

    Jos vaikkapa uusi ja joka paikassa suitsutettu ja hypetetty peli löytyy muutamalla eurolla tutun verkkopalvelun listoilta sen lataaminen sieltä voi olla huomattavasti miellyttävämpi kokemus kuin epämääräisiä pornobannereita vilisevien torrentluolien koluaminen – ja samalla saa mahdollisesti myös tyytyväisyyden tunteen siitä, että on tukenut lempifirmaansa.

  6. Sinänsä hupaisaa että molemmat suositellut järjestelmät soveltavat omilla tahoillaan DRM:ää – mitä toki sopii odottaakin tekijänoikeuksiin tottuneen teollisuuden tuotteilta myös vastaisuudessa, mutta itse en kauheasti sympatisoisi.

  7. Tsubasa – totta. Tarkoitukseni oli kattaa myös nuo seikat kun sanoin ”laadukkaita palveluita”, mutta en sitten tiedä, tuliko se täysin selvästi läpi.

    Mikko – totta tuokin. En sanokaan että kumpikaan palvelu olisi vielä lähelläkään täydellistä, mutta oikeaan suuntaan ollaan vähitellen menossa.

  8. Just myös kuulen irkissä Steamista valitusta että dollari- ja eurohinnat olisivat numeerisesti samat eikä täkäläinen voisi ostaa dollareilla… Enpä ole jaksanut varmistaa tietoa, mutta hauskalta kuulostaa.

    Hurraa monopolimyyjän markkinoille, mutta tämä nyt on yleinen tekijänoikeusjärjestelmän ongelma toki. Näkyy vain erityisesti DRM-perustaisessa myynnissä.

  9. Spotify<3 rakkautta ensi 10 minuutilla, pakko oli ottaa vuoden jäsenyys. Niin loistava palvelu että mielelläni sen 100e köyhdyn. Ikinä en ole musiikkia ostanut koko 22 vuoden elämäni aikana (no okei, 1 biisin, suoraan tekijältä ja sekin maksoi 1,5 euroa). Enää ei ole tarvetta tai halua ladata warena biisejä. Kiitos loistavan palvelun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*