Pilvilinnafilosofiaa pidettävä haitallisena

Tiedostonjakamis- ja tekijänoikeuskeskusteluissa asetetaan aina silloin tällöin (no okei, jatkuvasti) kysymyksiä, joiden aiheena ovat moraaliset arvot. Tämänlaisia kysymyksiä ovat:

  • Miksi ihmisellä pitäisi olla oikeus nauttia tuotteesta josta hän ei ole maksanut?
  • Miksi ihmisillä pitäisi olla oikeus hyötyä rahallisesti toisten työstä?
  • Eikö tekijänoikeuden lieventäminen vähentäisi taiteen moraalista arvoa?

Ja niin edelleen.

Kaikille näille kysymyksille yhteistä on, että niiden vastaukset ovat täysin subjektiivisia. Olen useamman kerran koettanut vastata niihin, mutta joka kerran olen todennut, että niistä seuraava väittely on loputon suo. Kumpikin osapuoli perustaa kantansa puhtaasti subjektiivisille arvoille, joihin ei ole rationaalisella väittelyllä mahdollista vaikuttaa. Tilanne on sama, kuin jos uskontokriittinen ateisti ja harras uskovainen koettaisivat väitellä Raamatun moraalisesta arvosta.

Tämän vuoksi olenkin todennut, ettei tämänlaisiin väittelyihin kannata lähteä mukaan lainkaan. Puhtaan filosofisten, käytännön maailmasta irrallisten teoreettisten rakennelmien pyörittely on kieltämättä hauskaa, mutta niiden ruotiminen on tässä tapauksessa silkkaa ajanhukkaa. Voisin halutessani keksiä miljoona upouutta eettistä periaatetta joiden mukaan toimia, mutta ellen jollain tapaa yhdistä niitä tosimaailmaan, ei niillä ole mitään merkitystä. Onkin siis hedelmällisempää puhua puhtaasti asioiden käytännön seurauksista, ja asioista joita on mahdollista kokeilla käytännössä. Tällöin on jopa mahdollista osoittaa toisen olevan oikeassa tai väärässä.

Ylläoleviin kysymyksiin kannattaisikin vastata jotenkin näin:

Kysymys: Miksi ihmisellä pitäisi olla oikeus nauttia tuotteesta josta hän ei ole maksanut?
Vastaus: Ihmisten mahdollisuuksia harrastaa tiedostonjakamista ei ole käytännössä mahdollista rajoittaa ilman, että yksityisyyttä tai oikeusturvaa tallotaan rajusti. Kysymys ei ole mitenkään oleellinen – mikään vastaus siihen ei tee tiedostonjakamisen rajoittamista millään tapaa helpommaksi tai vaikeammaksi. Voidaan ottaa se harkintaan sitten, jos joku onnistuu ehdottamaan todellista vaihtoehtoa tiedostonjakamisen laillistamiselle.

Tai jos kansalaisoikeusaspekti jostain syystä sivuutettaisiin täysin? Tiedostonjakamisen leviäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että pääsemme lähemmäs pistettä, jossa jokaisella ihmisellä on hiirenpainalluksella pääsy maapallon kaikkeen koskaan tuotettuun kulttuuriin. Tämän pääsyn ei välttämättä tarvitse olla sellaista, joka on tällä hetkellä laitonta, sillä tiedostonjakamisen yleistyminen ajaa myös kaupallisia palveluita pudottamaan hintojaan, parantamaan laatuaan ja pudottamaan keinotekoisia rajoitteita saatavuudelle. Sen yleistyminen hyödyttää pieniä tekijöitä ja kytkee laadun ja hinnan tiukemmin toisiinsa. Sen ei ole todettu käytännössä tuottavan kulttuurielämälle minkäänlaista hallaa, vaan itseasiassa kasvattavan monien tekijöiden myyntituloja. Oli vastaus kysymykseesi mikä tahansa, ei se muuta sitä, että tiedostonjakaminen tuo kulttuuria paremmin kaikkien saataville ja rikastuttaa koko yhteiskuntaa.

Kysymys: Miksi ihmisillä pitäisi olla oikeus hyötyä rahallisesti toisten työstä?
Vastaus: Jos ihmiset voivat kaupallisesti uudelleenkäyttää vanhaa kulttuuria, syntyy siitä enemmän työpaikkoja, kulttuurin saatavuus paranee ja hinta laskee. Orpojen teosten ongelma katoaa ja katoamisvaarassa olevaa kulttuuria saadaan pelastettua. Uuden kaupallisen kulttuurin tekeminen vanhaa hyödyntämällä tulee helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi. Se tulee myös tasavertaisemmaksi, kun taskujen syvyys ei enää rajoita sitä, mitä osuutta kulttuurista pystyy hyödyntämään. Oli vastaus kysymykseen mikä tahansa, ei se muuta näitä käytännön tosiseikkoja.

Kysymys: Eikö tekijänoikeuden lieventäminen vähentäisi taiteen moraalista arvoa?
Vastaus: Jos ”taiteen moraalisen arvon” ylläpitäminen on tärkeää, täytyy sen olla tärkeää siksi, että kyseisen arvon muutoksilla on vaikutuksia tosimaailmaan. Mikäli tämä pitää paikkansa, on kysymyksesi mahdollista muotoilla uudestaan siten, että se puhuu pelkästään näistä käytännön vaikutuksista eikä viittaa lainkaan subjektiivisiin arvorakennelmiin. Voimme siis palata asiaan, kun sinulla on kysymys joka käsittelee puhtaasti empiirisiä, testattavia väitteitä.

0 vastausta artikkeliin ”Pilvilinnafilosofiaa pidettävä haitallisena

  1. Taiteen moraalista arvoa vähentää kyllä mielestäni ennen kaikkea kaikki tekijäsoikeusgestapopaska mitä muka taiteen edistämisen hengessä nykyään harrastetaan. Mafiaa voidaan pelätä, harvemmin arvostaa. Mediamafia tosin onneksi herättää laajan yleisön keskuudessa enemmän vihaa kuin pelkoa tavallisten ihmisten häiriköinnillään.

  2. Hitto. Minä kun olen koittanut mietiskellä piraattiaatteen valistusfilosofista pohjaa. Ihan hyvää itsekritiikkiä tämä kirjoitus. Kasvokkain väiteltäessä on vain usein vaikeaa vastata faktoilla, kun vastapuoli inttää kivenkovaa omia ”faktojaan”.

  3. Tämä immoralistinen lähestymistapa on täysin virheellinen. Monethan voisivat taideollisten ja tiedollisten resurssien puolesta omaksua warettamisen hallitsevana elämisen tapanaan, (systeemi itse on tarpeeksi automaattinen, ja ne pari juttua mitä pitää osata, joku nörttikaveri voisi useimmille opettaa) muun kuin kirja-kulttuurin suhteen, koska sähkökirja ei ole tarpeeksi kehittynyt. He eivät kuitenkaan tee niin, koska katsovat siihen liittyvän moraalisia ongelmia.
    On yksinkertaista logiikaa, että kun warettaminen muuttuu yleiseksi toiminnan malliksi, niin nykyinen tuotantojärjestelmä romahtaa. Niin pitääkin olla, ja se on hyvä. Kaikki argumentit jotka puhuvat myynnin lisäämisestä tunnettuudelta, ovat ongelmallisia, koska nämä ovat siirtymäkauden ilmiöitä, jotka toimivat kun warettajaryhmä on tarpeeksi pieni.
    Sitä useammat ihmiset warettavat, sen voimakkaampi asema liikkeellä on.
    Nämä moraaliset argumentit ovat yksisilmäisyydessään hälyttäviä, ja kuten kaikki tietävät Hollywoodin ja suurten levy-yhtiöiden maailmaan levittämiä, ja heidän kannaltaan täysin loogisesti, koska waretus on heille uhka. Niille, jotka haluavat maailmaa, joka ei ole tälläisten tahojen hallitsema, on loogista kannattaa waretusta. Tavallaan on totta että positio on ”subjektiivinen” mutta se silti on ihmisten valtaosan intressi, ei suurteollisuuden.

  4. Tiedostonjakaminen on jo niin yleistä, että se tuskin hirveästi yleistyisi, vaikka se laillistettaisiinkin. Tai yleistyisi toki siinä mielessä, että vähitellen yhä iäkkäämmät ihmiset omaksuisivat tiedostonjakamisen. Tämä tulee kuitenkin tapahtumaan ajan myötä joka tapauksessa, oli se laillista tai ei.
    Harvassa ovat nuoremmista ikäluokista ne ihmiset, jotka jättävät tiedostonjakamisen vähemmälle ”moraalisten ongelmien” vuoksi. Warettaminen on jo yleinen toiminnan malli.

  5. hemitin:
    Tämä immoralistinen lähestymistapa on täysin virheellinen.

    Ei ole. Kuten itsekin huomaat, et nyt puhu subjektiivisista arvoista, vaan käytännön seurauksista. Sekin on käytännön seuraus, jos valtaosalla kansasta on intressinä jokin asia. En viitannutkaan mihinkään sellaiseen, vaan näihin ”ihmisellä on oikeus saada teoksensa jokaisesta käyttökerrasta korvaus, koska [abstrakti mitään koskettamaton teoreettinen rakennelma]”-argumentteihin.

    Mitä tulee itse käytännön seurauksiin… sanoit, että tiedostonjakamisen yleistyessä sen teosten tunnettavuutta lisäävä vaikutus katoaisi, mutta et varsinaisesti perustellut, miksi näin olisi. Ei sen yleistyminen muuta sitä, että edelleen pienten tekijöiden suurin vihollinen on se, ettei kukaan tunne heitä. Kansalaisoikeuksiin liittyvät syyt laillistaa tiedostonjakaminen taas käyvät vain sitä voimakkaammiksi, mitä useampi sitä harrastaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*